Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[CCMK]

Spa-Francorchampsin 1991 kisasta puhuen ei paljoakaan juuri puhuttavaa ole.

Bertrand Gachotin pidätys ja Michael Schumacherin ensikisa. Tuttu juttu kyllä kun Hungaroringilla vielä Gachot oli ollut pisteajossa, mutta jäänyt sitten ysipaikalle pisteittä ja saanut samalla kisan nopeimman kierroksen juuri ennen kuin sitten tuli typerä käytös ja pidätys mitä ei Eddie Jordan voinut sietää.

Muuten kisassa hetkeen: Avauskierroksella ihme kyllä ei Spassa 1991 sattunut ainuttakaan mainitsemisen arvoista kolaria muutamaan edeltävään vuoteen nähden tai edes mainittavaa auto-osumaa.

Seuraava viesti onkin sitten viimein viimeinen vuotta 1991 lyhyiltä jutuiltaan koskien eli Estorilin 1991 kisaa koskeva sellainen.

 

[CCMK]

Estoril 1991 kisana Portugalissa olikin aikamoista näytöstä ja ikävä kyllä Nigel Mansellin mustan lipun hylkäyskohun aiheuttama iskuna Williamsille ja britin omillekin maailmanmestaruushaaveille.

Riccardo Patresen voittokin se oli jälleen paalupaikalta lähteneenä.

Entä mitä muuta siitä?

Estorilin rata tarjosi ohituksia, mutta kyllä kuljettajat paalupaikalla halusivat olla kun radan mutkat olivat vetoisia ja paljon downforceakin rata kysyi autolta renkaidenkin kuluessa aika tavalla melkoisen paljon.

Gerhard Berger McLarenilla olisi varmaan lähtenyt alustavan paalupaikan myötä perjantaina varmaan lauantain jälkeenkin sunnuntain kisaan vähänkin toisella onnella, mutta ei.

Bergerin etu toki osin muutenkin alustavaan paalupaikkaan oli ollut sadekeli perjantaina. Lauantaina oli kuumaa ja kuivaa ja sunnuntaina sitäkin kuumempaa auringonpaisteen myötä.

Patrese oli neljättä kertaa paalupaikalla vuonna 1991 pitkästä aikaa myöhemmin kesän 1991 kolmen perättäisen paalupaikan sijaan ja kaikkiaan urallaan siis seitsemättä kertaa, mutta 221 osakilpailua vasten!

Kilpailua edeltänyt sunnuntain lämmittelyajo eli nk. Warm-Up oli Nigel Mansellin ollessa nopein, Patresen oltua toinen, Bergerin oltua kolmas ja Alain Prostin neljäs.

Mihin jäi Ayrton Senna? Hän oli tuossa sessiossa vasta kuudes kaikkea muuta kuin tyytyväisenä.

Kisa tosiaan lähdöltään oli aikamoista kiihtymystä täynnä, mutta kerrankin Patrese lähti erinomaisesti paalupaikalta eikä huonommin mikä oli maksanut aina mahdollisesti kisavoiton Mexico Cityä huomioimatta hänen vuoden 1991 paalukisoissaan siihen asti!

Kärkinelikon takanakin taisteltiin eli Jean Alesi, Pierluigi Martini ja Mauricio Gugelmin tekivät omaa vastaavaa hienoa taisteluaan ainakin aluksi seiskapaikan tai loppupisteiden osalta puhuen!

Kierrokselta 18 lähtien tapahtui se mitä kaikki odottivat eli tallimääräystä ja toisin kuin useimmissa muissa aiemmissa vuoden 1991 tietyissä tärkeissä hetkissä niin nyt Patrese antoi Mansellille tilaa ja koska loppukauden maailmanmestaruuskilpailu oli tärkeää niin kilpailussa mikäli Mansell ei olisi kuuluisaa virhettään tehnyt niin Patrese olisi kyllä antanut tilaa ruutulipulla viimeistään britille aiemman kauden uhostaan poiketen.

Frank Williams ja Patrick Head olivat aiemmin hänen antaneet tiettyyn rajaan asti kisata Mansellia vastaan hyvin, mutta nyt oli toteltava vastaan sanomatta!

Oletuksena tämän piti olla Williamsin kaksoisvoitto siitä eteenpäin järjestyksessä Mansell-Patrese, Berger vuorostaan hieman erikoisesti johti Sennaa, mutta Berger oli jo 6,5 sekuntia Patresesta italialaisen britille kärkipaikan ja oletetun voiton luovutuksen jälkeen ja Senna alun hukassa olostaan huolimatta lähestyi jo 2 sekunnin päässä enää Bergeristä eli tallimääräys odotti itävaltalaista ja tiimiradiossa häntä ehkä vähän tarpeettomasti ohjeistettiin ylimääräisiä kertoja turhaan Sennan suhteen!

Asiasta kun oli sovittu ennen kilpailua myös McLarenilla, että Berger luovuttaa turvallisella erolla myös kyllä paikkansa Sennalle vaikka olisi ollut itsekin pitkästä aikaa kärjessä tai voittoajossa.

Toisaalta luovutusta toisin kuin Williamsilla ei tarvittu siksikin, että ennen pitkää aiempien varikkokäyntien lisäksi Berger keskeytti moottoririkkoon ja sen myötä viimeistään Senna nousi toiseksi kuten myös pysyi ruutulipulla toisena Patresen voittaessa.

Muut näyttävyyspisteet ennen murheita pystyi kai antamaan Jean Alesille Alesin toki ollessa kolmaskin, Stefano Modenalle ennen hänen keskeytystään ja Ivan Capellille myös ennen hänen keskeytystään mitä nyt Capelli sai vielä lopputuloksen maalissa aivan viimeisenä mahdollisena kuljettajana sijalle 17.

Viimein vuoden 1991 jutut ovat ohi. Vuoden 1994 ja vuoden 1995 suhteen tulee vähän vuodesta riippuen pari-kolme juttua niihin ennen pitkää tänä päivänä jos ei nyt enää tulekaan juuri nyt puhuen siitä kaikesta.

 

[CCMK]

Tähän väliin ennen sanottuja vuoden 1994 ja vuoden 1995 pienempiä juttuja puhunkin jälleen kiireellä tutusta asiasta:

Vuoden 1992 Silverstonen kisasta tuleekin tänään kuluneeksi 34 vuotta.

Nigel Mansell voitti kotikisansa, otti paalupaikan ja kisan nopeimman kierroksen, Riccardo Patrese oli toinen ja Martin Brundle oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Michael Schumacher oli neljäs, Gerhard Berger oli viides ja Suomen Mika Häkkinen oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Silverstonesta puhuen vaarallisinta vasta toisessa pitkän radan osakilpailussa oli oikeastaan vain kilpailun hyvin loppupuolen ratarynnäkkö missä useampi kuljettaja olisi voinut traagisesti hyvin synkästi ajaa radalle tulleiden ihmisten päälle.

Brabhamin kisakuljettaja ja samalla Williamsin testikuljettaja, tuleva Englannin Grand Prixin voittaja ja maailmanmestari Damon Hill muun muassa oli joutua tällaiseen onnettomuuteen ja samoin Japanin Aguri Suzuki Footworkilla kuten myös Suomen Jyrki JJ Järvilehto Dallaralla!

Sanomista tuli ja seuraaville vuosille toivottiin mitä hartaimmin, että vastaava ratarynnäkkö edes 'Mansell-manian' yhteydessä ei toistuisi!

Hyvin pian vielä tänään tai huomisen puolelle jo mennen puhun nuo vuosien 1994 ja 1995 pienemmät jutut pois alta ja tosiaan aiemmat pidemmät jutut taitanevat nyt oikeasti siirtyä muutaman päivän päähän tai pitkälle ensi viikkoa. Mahdollisesti vasta lähiviikoillekin lähempänä loppukuuta puhuttavaksi.

 

[CCMK]

Tähän väliin ennen sanottuja vuoden 1994 ja vuoden 1995 pienempiä juttuja puhunkin jälleen kiireellä tutusta asiasta:

Vuoden 1986 Brands Hatchin kisasta tuleekin tänään kuluneeksi 40 vuotta.

Nigel Mansell voitti kotikisansa ja sai siinä samalla kisan nopeimman kierroksen, Nelson Piquet oli toinen paalupaikalta lähteneenä päivän kilpailuun ja Alain Prost oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Rene Arnoux oli neljäs, Martin Brundle oli viides ja Philippe Streiff oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Jacques Laffite loukkaantui uransa viimeiseksi jääneessä kilpailussa sen ensimmäisessä keskeytetyssä lähdössä ja vaikka aiemminkin oli periaatteessa tämä rata jäämässä historiaan Englannin Grand Prixin pito-oikeudesta niin tämä onnettomuus alleviivasi jo tiedettyä riskialtista turvallisuusongelmaa kasvavien nopeuksien F1:ssä.

Brands Hatch menetti lähivuosina viimeisestä F1-kilpailustaan myös silloisen varakilpailulisenssin pito-oikeudenkin ennen pitkää ja sittemmin ei ole ollut mitään toivoa F1-paluusta sellaisenaan sinne.

Ei edes ajateltuna Euroopan Grand Prixinä mihin myöhemmin itse asiassa kilpailija Donington sentään kykeni pääsemään kiinni kerran ja oli päästä vuodeksi 1994 ennen kuin sitten se syystä tai toisesta mahdollisesti vuoden 1993 kisan vesisadetta peläten pidettiin lopulta Espanjan Jerezissä vuodeksi 1994.

Toisaalta tuolloin oli alun perin kalenteriin aiottu Argentiinan Buenos Airesin kisa peruttu ja siirretty vuoteen 1995 paluultaan.

Siten Silverstonessa onkin ajettu viimeiset 39 vuotta F1-kisa mitä tulee Englannin Grand Prixin pariin!

 

[CCMK]

Vuoden 1994 suhteen puhuen tulee vielä tämä viesti ja ehkä seuraava vähän vain tällaisena ennakkona sittenkin ennen noita kisajuttuja:

Sinä vuonna sattui ja tapahtui paljon. Traagisten tapahtumien ohella ennen ja jälkeen. Tekniikka kehittyi tai melkein kaikki automaatiovehkeitä huomioimatta otettiin pois käytöstä.

Samoin tallivoimasuhteita oli niin verraten perin hankalaa tietää. MM-nelikkoa suurin piirtein veikattiin oikein käyväksi tai sinne päin. McLaren-Peugeot oli lopulta vain yhden vuoden pituinen yhteistyöltään ja aivan alun perin mikäli kaikki olisi mennyt toisin tai Larrousse-tallilla olisi ollut rahaa paljon enemmän kuin oli niin talli olisi ollut Larrousse-Peugeot.

Yhteistyötä yritettiin kyllä, mutta McLaren muuna yhteistyönä tyrmäsi ajatuksen toimittaa sillekin moottoreita tai sillä tapaa kilpailla sen kanssa ja kalliiksi sekin olisi tullut tai muuten nimellishintaisena ilmaisuudesta puhumattakaan taas yhdeksi muuksi päänsäryksi Ron Dennisille joten näin ei käynyt.

Larroussen luultiin hyötyvän sääntömuutoksista osin, mutta ei lopulta juurikaan hyötynyt. Osin vähävaraisuuden takia, mutta ei osin paljon muutenkaan. Olisihan tietysti ollut hyvin mielenkiintoista jos ihan loppuun asti tuossa Peugeot-yhteistyössä olisi menty ja Larrousse-talli olisi paljon vahvemmin ollut ikään kuin McLaren B nimeltään!

Lopulta tietysti ei ollut vaikkakin veteraanitestikuljettajakaksikko Philippe Alliot-Yannick Dalmas urillaan sitten pääsivät kerrankin mutkien kautta viimein huipputalliin!

Alliot peräti kisaankin McLarenilla mitä nyt siihen kuitenkin Mika Häkkisen kilpailukielto tarvittiin. Ja olivathan toki he ehdolla ajamaan ihan kunnolla kauden kisoissa, mutta ensin niin kovin kauan odoteltiin eli lähes loppuun asti Alain Prostia sittenkin jatkavaksi lajissa ja lopulta Dennis sitten piti päänsä Martin Brundlesta talliin eikä häntä korvattu kauden aikana mahdollisiin ajatuksiin Monacossa ja etenkin Magny-Coursin kilpailun yhteydessä.

Dennis toki sääti ja sotki omiaan myös David Coulthardin hankkimistapauksessa mistä tuli sitten oikeustaisto Williams-tallin kanssakin ja erikoisesti ei myöskään heti vuodeksi 1994 ottanut väliajalle Mark Blundellia heti toisin kuin sinänsä tosiaan Brundlen otti.

Blundell kun oli vuodeksi 1992 ollut McLarenin testikuljettaja ja suoremmin tosiaan kerran Dennisin aikaan jotakin McLarenille toisin kuin Brundle. Ei toki aikaillut ottaa sitten vuodeksi 1995 Blundellia talliin, mutta niin kovin sekasotkuista vyyhtiä olivat Dennisin ja Frank Williamsin mielenmaisemat ajajasiirtoineen tuolloin!

Puhumattakaan joskus siitä, että voi miksi ei voitu esimerkiksi Suomen JJ Lehdon osalta mieluummin riskialttiin Benetton-tien sijaan odotella jonkin aikaa vielä ja tavoitella vapaana vaikkakin ehkä vähän sinänsä levottomampaa huipputallin McLaren-paikkaa vuodeksi 1994 neuvotteluaikana?

Tai tehdä vuoden 1992 aikana mahdollista päätöstä vuodesta 1993 Sauber-paikan sijaan ehkä McLarenille?

Vai oliko kyse taas Dennisin JJ:tä kohtaan osoittama tietty epäilevyys ellei vähän kylmäkiskoisuuskin siinä missä Häkkistä kohtaan oli lähes kuin toinen isähahmo melkein eräässä vaiheessa kaikkea?

Eli toisin kertoen kuin oli jo Mika niin miksi ottaa Jyrkiä talliin? Tämähän tietysti oli se vuoden 1994 lopun ja 1995 talvikauden alun kieltämättä vielä ihan viime hetken muu jossiteltavin homma.

Viimein toki Dennis otti JJ:nkin toki McLarenille vuodeksi 1995, mutta vain silloin moottoritoimittajaksi vaihtuneen Mercedeksen moottoritestaajaksi. Ja täten JJ:n ura oli F1:ssä ohi. Toisaalta aika äkkiä ennen pitkää oli testikuljettajan ja myöhemmin kisakuljettajan Blundellin ura samalla tapaa ohi vuodeksi 1996 mitä nyt Blundell sai vielä tuon kauden hieman erikoisesti JJ:tä 'perivänä' paikan olla Mersun moottoritestaaja.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1994 vielä tämä toinen viesti koskeekin lähinnä Ayrton Sennaa ja Brasiliaa.

Siinäkin oli melkoista hienoutta ja kohua ainakin ennakkoon. Sennasta nimittäin paistoi huonoimmillaan aikamoinen kyllästyminen kohuihin ja ehkä lajiinkin ja muutoin parhaimmillaan oli ehkä kolmeen vuoteen eniten tuntuvimmassa mahdollisessa vedossa tai vähintään nyt ainakin kahteen vuoteen.

Ehkä siksikin kun ei ollut enää Alain Prostia kiusaamassa ja hänen saavutuksiaan pilaamassa. Prostin lopettaminen oli tiennyt myös välien välitöntä ja hienoa parantumistakin varsinkin talvikauden mittaan.

Senna yllättävänkin monesti purki tuntojaan ja jopa paineita Prostille jolle tosiaan hämmästystä riitti, mutta ehkä ensi kerran Senna myös viimein osasi kuunnella Prostia ja tämän ohjeita tai neuvoja tavalla jota Senna ei kuunnellut edes heidän väliensä oltua parempia tai hyviä toki jossain määrin huononevasti jo ennen Imolan 1989 välirikkoa.

Sennan arveltiin joissakin tahoissa lopettavan uransa ja yhdessä luultiin jopa, että jos Senna lopettaa niin:

Hän saattaisi jäädä kokonaan F1:stä taka-alalle ja hän olisi saattanut omistaa itsensä juurikin Brasilian liikeyrityksiin ja hyväntekeväisyyteen. Tai tehdä Carlos Reutemannit ja lähteä Brasilian politiikkaankin!

Yksi muu ilman muuta oli myös se, että vaikka F1 muutoin olisi jäänyt taka-alalle niin hän olisi ryhtynyt Ayrton-enona sitten manageriksi muutoin Bruno Sennalle. Kohtalo tulisi olemaan murheellinen ja pilaamaan melko lailla suurelta osin Bruno Sennankin uran mitä nyt myöhemmin pääsi lajiin niin vähän turhan myöhään ja rikkonaiseksi ura sellaisenaan jäi.

Tai tekemällä tehtiin mediassa huonompi kuin olikaan niin olevinaan liian ikänsä takia lajiin.

Interlagosin Sao Paolo kieltämättä oli aikamoinen vastakohta vuonna 1994:

Sekoitus rikkautta ja köyhyyttä äärimmillään edelleen kuten ennenkin ja sen valmiiksi kaksi kertaa reilusti enemmän asukkaita kuin edes isoimmilla mahdollisilla Lontoon tai lähellä kaikkea Lontooseen liitettyä aluetta Iso-Britanniassa.

Se olisi tarkoittanut 20 miljoonaa ihmistä hyvä kuin siis vähän alle, tasan tai ihan vähän ehkä yli 10 miljoonaa ihmistä vastaan!

Interlagosiin 1994 Sennasta puhuen oli vielä yksi muu juttu:

Nk. Sennan Kartanon hankinta tunnettuna paremmin toki englanninkielisellä nimellään jota en tähän yhteyteen viitsi nimetä. 16-kerroksinen hienoisen hulppea talorakennus yhdistettynä perinteisyyttä ja liikemiesmäisyyttä sisältävänä lasikattokomeutena vain hieman pohjoisempaan Sao Paoloon mennessä F1-radan ulkopuolella oli yksi tosiaan Sennan viimeisiä mittavia osto/hankintalahjana saatu upea paikka minkä piti sitten jonain päivänä olla eräänlainen lopullinen 'päämaja' kaikelle mitä Senna pyöritti tai mahdollisen Sennan oman F1-tallin (Jos hän todella olisi mennyt Jordan-talliin ja hankkinut sen omaksi ennen pitkää.) yhteydessä olisi vielä yritetty rakentaa sinne tietysti jotkin tallin toimitilatkin.

Tiettävästi tuo rakennus on yhä olemassa jonkinlaisena museona tai tiedekeskuksena muutoin jos se ei enää olisi Sennan perikunnalla Brunon, Viviannen, Leonardon tai sitten tämän nuoren taiteilijatar-Sennan kautta. Muistaakseni nimi on Paula ja hän siis on tuntuvasti nuorempi sisko Brunolle.

 

[CCMK]

Barcelona 1994 olikin melkoinen ajonäytös monille eri kuljettajille. Damon Hill voitti ja Michael Schumacher selvisi. Mikäli ei niin Hill olisi ollut maailmanmestari kunhan saksalainen olisi keskeyttänyt tai vähänkin alemmaksi häntä pudottanut autovaurio pisteiltä. Näin ei käynyt.

Mark Blundell sai Tyrrell-tallin viimeisen palkintosijankin. Epäonnisia päivän kilpailussa olivat ainakin Suomen Mika Häkkinen kuten JJ Lehto, Martin Brundle ja Alessandro Alex Zanardikin jolla oli viime metreillä tekemistä jousituksen ja ripustuksen osalta hajonneen autonsa kanssa taiteillessa. Silti sai sijoituksen maalissa ja ehkä olisi ollut siellä jäännöspisteellä tai sen tuntumassa jos pisteittä olisi jäänyt.

Barcelonan 1994 viesti olikin tässä ja seuraava on sitten Silverstoneen 1994 keskittyvä viesti.

 

[CCMK]

Silverstone 1994 olikin vastoittain 32-vuotisjuhlansa arvoinen käsittelyltään.

Tämä onkin lyhyempi otos viestinä. Gerhard Berger lähti Goodyearin C-seoksilla ja kuten kisan voitosta taisteleva kaksikko niin hänenkin taktiikkansa polttoaineen suhteen olevissa välitankkauksissa olisi ollut kaksi pysähdystä. Ikävä kyllä Berger ei koskaan ehtisi tekemään taktiikkaa loppuun asti koska keskeytti.

Toki alkuun ei näin voinut tietää.

Dramaattisten tulipalloalkujen jälkeen (Martin Brundlen ikimuistettava tulilieska Peugeotin koneesta heti alkuun McLarenilla.) järjestys kärjessä oli yllättävänkin tylsä ensimmäisen 11 kierroksen ajan myös tuomariston kohistessa ja ollessa syystä tai toisesta olla rankaisematta heti Saksan Michael Schumacheria autojen muodostaessa oikeastaan kaksi jonoa eli kärkijonon ja häntäpään/enintään alemman keskikastin jonon:

Kärkijonon järjestys oli kun tämä säilyi vielä kolme kierrosta jälkeenpäin aina kierrokselle 14 samana eli Damon Hill, Schumacher, Berger, Rubens Barrichello, Jean Alesi, Jos Verstappen otettuaan hienon lähdön ja joka tuomaristossa viime hetkellä melkoisten silmäilyjen jälkeen täpärästi tuomittiin lailliseksi varaslähdön sijaan tarkoitti Verstappenille nousua kymppiruudusta omalle sijalleen heti lähdön jälkeen, Mika Häkkinen ja Ukyo Katayama.

Sitten oli häntäpään jono enintään alempaan keskikastiin asti ja se oli tämä ja mikäli sijaluvut olivat korkeampia tai muilla tapaa ehkä väärin niin saa korjata:

Andrea de Cesaris, Michele Alboreto, Christian Fittipaldi, Erik Comas, Olivier Beretta, David Brabham, Jean-Marc Gounon ja Johnny Herbert.

Tuo järjestys muuttui juuri kierroksella 11 de Cesarisin keskeyttäessä kun parhaimmillaan de Cesaris näytti karistavan muun häntäpään letkan kannoiltaan Hangarin Suoralla ajaen. Herbertillä Lotuksella oli kisan alussa myös painajaismaisen hidasta meno omalla tavallaan tosiaan jopa Simtek-tallin autojen kanssa taistellen surkean murheellisesti heidän takanaankin kunnes myöhemmin meni hitaalla vanhalla Mugen-Hondan moottorilla sitten paremmin väistämättä.

Hill ajoi tosiaan kisan nopeimman kierroksen kärjessä tuolloin, mutta mikään ei tuntunut auttavan eikä muuttuvan Schumin ollessa ihan kannassa tai jääden hyvin vähän. Sittemmin Hill meni varikolle ja putosi kolmanneksi.

Siitä eteenpäin alkoi tunnettu voittotaistelu mistä ei tämän enempää puhuta Schumin rangaistuskohun ohella.

Seuraavaan viestiin puhun vielä Hockenheimin 1994 tapahtumista ennen siirtymistä viimein hyvin nopeasti vuoden 1995 tapahtumiin.

 

[CCMK]

Vuoden 1994 Saksan Grand Prix muistetaan suurimmaksi osaksi alun valtavasta kolarisumasta ja Jos Verstappenin varikkopalosta.

Hockenheimiin 1994 ei paljoakaan lisättävää ole. Välitankkaustulipaloa ennenkin oli pelätty, että väistämättä jossakin kohtaa sellainen kauden aikana tapahtuu. Ei tosin noin pahalta näyttänyttä tilannetta ennakoitu!

Tunnettujen loukkaantuneiden eli Jos Verstappenin ja sen kuuden Benetton-mekaanikon ohella oli muitakin vähän vaikeammin kun osalla muistakin mekaanikoista tai varikkoryhmästä tiettyjä kuumuusvammoja oli lähempänä palovammaa.

Sitten oli tietysti vielä yksi vähän vakavammin muu loukkaantunut jonka päättäväisyys osin pelasti pahemmaltakin tilanteelta ja jota ei niin julkisuudessa usein muisteta tai jos muistetaan niin ehkä vähän kielteisesti koska hän oli 'nouseva tähti' Flavio Briatoren muuna suojattina kakkosmiehenä silloin kun Briatore harvoin ei voinut olla ihan koko aikaa TV-valokeilassa eli Benettonin Varatallipäällikkö Greg Field.

Hurjassa tilanteessa hänkin näytti loukkaantuvan pahoin, mutta hän sai oman tulensa sammuksiin tuskin sekunneissa ja muutoinkin toimi tärkeänä miehenä yhdessä Steve Matchettin kanssa Benettonin varikkopilttuussa kaaoksen jälkihoidon suhteen.

Pahinta tuntui olevan myös se, että etäliekit osuivat hieman hipoen tai jos bensamäärä olisi tulen suhteen riistäytynyt pahemmaksi niin varikon Paddock-alueelle silloisesti olisi tullut vähän turhan kuumat paikat.

Greg Fieldin mielestä tilanne oli työtapaturma, mutta ymmärsi tuntoja jos olisi tullut välitankkauskielto lajiin vuodeksi 1995 tai jo loppukaudeksi 1994.

Toisaalta palon luonne ja juuri kaiken osuessa Benetton-talliin käynnisti taas kohua jos toista!

Tankkausletkukriisin myötä muutoin puhuen:

Benettonin ollessa poissa, kotikisassaan vielä ennen odotettavissa ollutta kilpailukieltoaan Silverstonen jäljiltä Michael Schumacherin ja Verstappenin keskeytettyä Gerhard Bergerin oli helppo johtaa kuten hän oli johtanut kisaa kummassa tilanteessa lähdöstä maaliin niin voittaa kisa huolimatta kierroksen 20 varikkopysähdyksestäkin!

Berger voitti, Olivier Panis oli toinen, Eric Bernard viimein F1-uran ainoan palkinnon saaneena oli kolmas vaikka varmaan kakkostila ehkä vähän toisin veteraanille olisi ollut mieluisampi, mutta eroa toki oli vähän liikaa tallimääräyskyselyyn siitä, Christian Fittipaldi oli neljäs, Gianni Morbidelli viimein muuten vuonna 1994 maaliin kisoissa päästen ollessaan siten kuin oli tai ilman jotain hylkäysuhkaa tai kohua tosiaan viides, Erik Comas oli kuudes, Olivier Beretta oli seitsemäs ja murheellisesti Damon Hill oli kahdeksas ja viimeinen maalissa.

Hill olisi tarvinnut pisteen tai kaksi ja aika lähellä olivat varsinkin etenkin Larroussen erittäin hitaat kuljettajat Williamsin automalliin verrattuna eikä hirveästi enää olisi ollut matkaa Morbidelliinkään.

Hill olisi ollut maailmanmestari vähänkin toisin mennen, mutta murheellisesti näin ei vain tälläkään tavalla voinut käydä. Pitkälti syynä oli korjauspysähdys kuin oli.

David Coulthard myös olisi voinut menestyä hyvin, mutta hänkin joutui varikolle.

Ensin korjauskäynnille ja viimein kokonaan keskeyttäen sijojen 12 ja lopulta 13 miehittämisestä hyvin viimeisenä tai toiseksi viimeisenä siis krooniseen sähkövikaan.

Jota asiaa pahensi vielä vaikka tuota ei olisi ollutkaan niin juuttunut vaihdelaatikko kierroksen 17 tai jo 18 alkaessa Bergerille periaatetasolla kun oli siinä vaiheessa niin naurettavasti keskeyttävää Coulthardia edellä. Uran ensimmäinen kilpailun nopein kierros jäi tosiaan Coulthardille kilpailusta haltuun.

Hyvin outo kilpailu hyvin oudoilla tuloksilla hyvin outona viikonloppuna.

Niihin sanoihin sen kaiken olisi voinut tiivistää.

Vuoden 1995 kaksi kisaa on vielä todella nopeasti miettein puhuttavana ja sitten viime aikojen monen monituiset (Ja ehkä välillä turhankin ylipitkät muistelut kuitenkin.) olevat viestit ovat ohi osaltani.

 

[CCMK]

Ennen vuoden 1995 Interlagosin ja vuoden 1995 Silverstonen läpikäyntiä todella pikaisesti vuodelle 1995 oli omanlaisensa päivittelyä aina tästäkin:

Miksi Euroopan Grand Prixin nimellä olevaa Saksan Nürburgringin kilpailua ei vain voitu ajaa yhtään sen aikaisemmin kuin ajettiin tai hätätilanteessa vaikka vaihdettu kalenterissa vähän aikaisemmaksi ja muutoin hätätilanteessa vaihtokauppana Portugalin Estorilin kanssa siis viikkoa aiemmaksi ja Estoril viivytettynä heti perään viikon kuluttua sen paikalla?

Sillä toteutuneessa historiassa olisi saatu ainakin tuolloin vältettyä tuolloin epätavallistakin kylmempi ilmarintama Saksassa tuohon vuodenaikaan nähden.

Ilmat oli tosiaan pitkästä aikaa todellakin kylmiä F1-autoille ajettavaksi ja sitten oli melkoisesti vesisadettakin ja pahin:

Sumuakin kertyi ja jossakin kohtaa viikonloppua oltiin pelätty sitä kuten aiemmin vuonna 1995 testikaudella olikin käynyt niin jonkin verran aiemmin syksyllä 1995 kertaalleen niin, että sumua oli liikaa ja kun lääkintähelikopteri ei ollut tuolloin päässyt ilmaan niin testit lopetettiin siihen paikkaan kun kelit siis eivät parantuneet!

Tuota jos mitä huonoimmillaan pelättiin myös ihan F1-viikonlopun yhteydessäkin kun sääntöjen mukaan se olisi ennen pitkää tuonut kisan perumisen mikäli lääkintähelikopteri ei olisi ilmaan päässyt.

Onneksi koskaan ei ollut niin huonoa keliä vaikka sadekelin kisa se oli tai sellaisenaan ainakin kilpailu aloitettiin ennen sitten radan kuivumista syyspäivään ajallaan vuonna 1995.

Lokakuu oli mitä kylmintä ja huonointa aikaa ajaa Nürburgringillä ja edes vähän järkevämpää olisi ollut ajaa syyskuussa kilpailu.

Kun ei ajettu niin Nürburgringin 1995 kisassa oli sitten vastineeksi ainakin yli 20 astetta kylmempää kuin samaan aikaan oli ollut Portugalin Estorilissa vaivaista viikkoa aiemmin!

Nyt Interlagosiin 1995 seuraavaan viestiin ja sitten päätösviestiin Silverstoneen 1995.

 

[CCMK]

Interlagosiin 1995 ei paljoakaan ole juuri sanottavaa.

Mika Salo tosiaan ajoi hienosti täydentäen hienoa suomalaispäivää, mutta krampit pilasivat paljon.

Benettonin Johnny Herbert ajoi myös hyvin ennen ongelmiaan mitä nyt alku taisi aika surkea olla kun huono lähtö tai jotain muuta hässäkkää oli pilata Herbertin kilpailun ja ajeltiin surkeimmillaan kai jossain kymppipaikan tienoilla ennen sitten asioiden parantumista ennen yhtä murheellista keskeytystä.

Vältti toisaalta tutkinnan alle joutumisen keskeyttäessään Damon Hillin kanssa siinä missä Michael Schumacher ja David Coulthard eivät säästyneet!

Paljon voisi muuta puhua, mutta Sid Watkinsin lääkäriapua viikonloppuna taas oli kaivata Gerhard Berger Ferrarilla ja syy perin yksinkertainen:

Iso mies ahtautui ohjaamoon ja kärsi jalkakivuista aika tavalla!

Ennen Silverstonea 1995 sittenkin vielä yksi hyvin lyhyt huomioviesti Monacosta 1995 tulee siihen väliin.

 

[CCMK]

Monacossa 1995 tosiaan draamaa jos mitä sattui. Mark Blundell sai lopulta ennen pitkää loppukauden ajopaikan ihan kisakuskinakin valmiiksi testimiehenä oltuaan McLarenilla ja hän tosiaan oli viikonloppuna eräänlainen 'vara-Mansell' joissakin promootiokuvissa kun oikeasti Nigel ei sitten edes uransa lopullista jäähyväisviikonloppua suostunut enää ajamaan McLarenilla siellä.

Tämä tietysti olisi ollut lähinnä viimeinen mahdollinen palvelus Ron Dennisille ja varsinkin Marlboron edustajille jotka olivat vallan helkkaristi painaneet ennakkomainoksia ja toivoneet edes sitä ennenaikaista uran lopettavaa kisaa sinne juurikin yleisö/rahavirran mahdollisimman suureksi saantia varten!

Outoa oli myös tämäkin:

Huolimatta tietysti puheista koska välitöntä rahallista pelastajaa täysin Simtek-tallille ei löytynyt niin tallin arveltiin olevan lopullisessa konkurssissa.

Monacon kisa ajettiin 28.5.1995 ja konkurssi tuli ilmi salaisissa papereissa vaikka FOM:lle, FOG:lle ja FOA:lle tunnetun FOCA:n perillisinä annettiin muuta ymmärtääkin Bernie Ecclestonelle ja Max Mosleylle sitten FIA:n kautta muka olevinaan laillisen tauon pitäen ennen lopullista takaisin tuloa tai lopetusta niin 1.6.1995.

Velkojat eivät tästä tapauksesta johtuen sallineet Simtek-tallille edes muuta tallin F1-historian lopetusta kotikisaansa Silverstoneen 1995.

Mistä lisää nyt lopullisessa viimeisessä muisteluviestissä tähän toikkiin ihan hetkeen.

 

[CCMK]

Vuoden 1995 Englannin Grand Prixin alla juuri mitään uutta ei sinänsä ilmassa ollut. Mitä nyt tietenkin Simtekin konkurssi aivan lopullisen lopullisesti varmistui ja kuin pilkkalauluna tallin lopulle sen vähäistäkin omaisuutta ja jopa sen autoja huutokaupattiin pilkkahintaan Englannissa heinäkuun 1995 aikana jolloin ainoat olemassa olevat automallit vuodelta 1995 sekä myös vuoden 1994 tallin autojakin huutokaupattiin. Sittemmin niillä onkin ollut monta omistajaa.

Silverstoneen 1995 tosiaan Johnny Herbert voitti kilpailun viidennestä ruudusta lähteneenä sen ollessa vaarana olla eräässä vaiheessa viikonloppua niinkin huono Benettonin autolla kuin 12:sta ennen ratkaisevaa aikaparannusta. Toki voittoon tarvittiin Damon Hillin ja Michael Schumacherin kolari molempien keskeyttäessä ja takuuseen siitä tarvittiin vielä David Coulthardin 10 sekunnin Stop & Go-rangaistus. Toisaalta aiemmin kilpailussa Herbert oli tehnyt muut tarvittavat ohitukset nousuineen päivineen ja lisäksi varikkopysähdys ellen nyt erehdy niin kierroksella 21 sujui hyvin kestollaan.

Se oli elintärkeää ja tärkeää oli myös tuolloin olla menemättä vastoin tietysti Flavio Briatoren pikku sanontoja samalle taktiikalle kuin mitä Schumacher yritti harrastaa eli yhtä pysähdystä orjallisesti joko ennen Schumia tai heti Schumin jälkeen varikolle mennen mahdollisesti todella typerään väliin!

Sanomista olisi varmaan tullut, mutta eihän Flavio sitten Herbertin voittaessa kehdannut niin tehdä!

Olisi ollut Bob Herbertillä, Jane Herbertillä ja Johnnyn mielitietyllä varmasti äärimmäisen tulista sanottavaa mikäli Flavio silloin olisi kehdannutkin olla tapojensa mukainen 'nilkki' tuolloin voitostakin huolimatta!

Ikävä kyllä toisaalta sitten se taso nousi ja tallipaikan säästäminen vuodeksi 1996 olisi ikään kuin tavallaan vaatinut niitä Herbertin lisävoittoja tuntuvasti mielellään lyhyeen väliin ja myös Schumin suojelua Hilliltä ja Coulthardilta jatkoonkin.

Paljon muuta sanottavaa ei oikein olekaan. Ihan vähän Magny-Coursin 1995 tapaan satoi vettä varsinkin kisan ihan lopussa ja eräillä muillakin kuljettajilla ohjelmaa riitti kuten Mark Blundellilla ja Suomen Mika Salolla!

Lisäksi jossain määrin hienoa tosiaan oli, että vain vähän Jean Alesin voiton jälkeen saatiin silloin jo toinen uusi voittaja.

Tämän enempää en nyt hetkeen aio puhua F1-muistoja joten kiitos tästä ja jätän mahdollisen kerronnan toikissa nyt sitten muille nimimerkeille näillä puhein!

 

[spotter90]

Ihan kivoja muisteloita, mutta virallisesti ei ole koskaan ajettu Englannin Grand Prix:tä. Kilpailu on aina kantanut Britannian Grand Prix (British Grand Prix) nimeä pl. vuotta 1950. jolloin kaikista ensimmäinen virallinen f1-kilpailu kantoi nimeä Euroopan Grand Prix.

 

[Dieselmoottori]

Tulevana viikonloppuna, tällä viikolla siis, ajetaan hyvin legendaarinen Belgian GP Span radalla.


Belgian Grand Prix ja sen näyttämönä toimiva Circuit de Spa-Francorchamps muodostavat yhden Formula 1 -historian ikonisimmista, vaarallisimmista ja arvostetuimmista kokonaisuuksista. Ardennien vuoristomaisemissa kiemurteleva rata on tunnettu äärimmäisestä vauhdistaan, suurista korkeuseroistaan sekä arvaamattomasta mikroilmastostaan.
Suomalaiskuljettajilla on radalla poikkeuksellisen menestynyt historia: Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen ovat saavuttaneet Spassa yhteensä viisi voittoa, joiden joukkoon mahtuu joitakin koko F1-historian legendaarisimpia hetkiä.


Radan historia: Julkisista teistä moderniksi ikoniksi

• 1921–1970 (Vanha rata, ~14–15 km): Erittäin vaarallinen, julkisista teistä muodostettu kolmiorata. Sisälsi huimia suoria ja minimaalisesti turva-alueita.
• 1972–1982 (Evakkoaika): F1-sarja boikotoi vaarallista Spa-Francorchampsia. Belgian GP ajettiin Nivellesin ja Zolderin radoilla.
• 1979–nykyhetki (Uusi rata, ~7 km): Rata lyhennettiin pysyväksi ja turvallisemmaksi moottoriradaksi. F1 palasi pysyvästi Spahan vuonna 1983.

Alkuaika ja pelottava vanha rata (1921–1970)
Radan suunnittelivat Jules de Thier ja Henri Langlois van Ophem vuonna 1921 yhdistämällä Francorchampsin, Malmedyn ja Stavelotin kylien välisiä julkisia teitä. Ensimmäinen GP ajettiin vuonna 1925, ja rata kuului Formula 1:n historian ensimmäiseen MM-kauteen vuonna 1950.
Vanha rata oli petollisen nopea. Autoilla ajettiin talojen, puiden ja sähkötolppien välissä ilman turva-aitoja. Vuoden 1960 synkkä viikonloppu vaati kahden kuljettajan hengen ja useita loukkaantumisia. Jackie Stewartin vakava onnettomuus vuonna 1966 käynnisti kuljettajien kapinan turvallisuuden puolesta. Lopulta vuoden 1970 kisan jälkeen F1 jätti Span liian vaarallisena.

Uusi ja moderni Spa (1979–)
Vuonna 1979 esiteltiin uusi, reilun 7 kilometrin mittainen rata. Se säilytti vanhan radan sielun – kuten kuuluisan Eau Rouge / Raidillon -mutkayhdistelmän sekä pitkän Kemmel-suoran – mutta toi mukaan modernit turva-alueet. F1 palasi radalle vuonna 1983 Alain Prostin voittaessa, ja vuodesta 1985 lähtien rata on pysynyt kalenterissa lähes katkeamatta.
Spahan liittyy myös sääolosuhteiden arvaamattomuus: radan pituuden vuoksi on yleistä, että lähtösuoralla paistaa aurinko, mutta radan takaosassa sataa vettä kaatamalla.


Suomalaisten suoritukset ja legendat Spassa
Suomalaiset F1-kuljettajat ovat perinteisesti rakastaneet Spata, sillä radan nopeat ja rohkeutta vaativat mutkat sopivat "Lentäville suomalaisille".

Kimi Räikkönen – "Spa-expertti" (4 voittoa)
Kimi Räikkönen on historian menestyneimpiä kuljettajia Spassa neljällä voitollaan. Vain Michael Schumacher, Ayrton Senna ja Lewis Hamilton ovat voittaneet radalla useammin.

• 2004 (McLaren): Räikkönen ajoi uransa kenties hienoimman voiton. Hän starttasi ruudusta 10, mutta nousi vaikealla McLaren-autolla voittoon ohittaen radalla muun muassa Michael Schumacherin.
• 2005 (McLaren): Toinen perättäinen hallitseva voitto Ardenneilla vaikeissa olosuhteissa.
• 2007 (Ferrari): Räikkönen hallitsi viikonloppua suvereenisti paalupaikalta voittoon ja varmisti myöhemmin samalla kaudella maailmanmestaruuden.
• 2009 (Ferrari): Räikkönen palautti kriisissä olleen Ferrarin voittokantaan. Hän hyödynsi nerokkaasti KERS-lisätehojärjestelmää ja ohitti Giancarlo Fisichellan Kemmel-suoralla turva-auton jälkeen.

Mika Häkkinen – Vuosisadan ohitus (1 voitto)

• 2000 (McLaren): Mika Häkkinen voitti kilpailun paalupaikalta, mutta viikonloppu muistetaan F1-historian kenties ikonisimmasta ohituksesta. Häkkinen jahtasi Michael Schumacheria kilpailun lopussa. Kemmel-suoralla kaksikko saavutti kierroksella ohitettavan Ricardo Zontan. Schumacher lähti ohittamaan Zontaa vasemmalta, jolloin Häkkinen syöksyi yli 300 km/h vauhdilla oikealta puolelta molempien ohi.

Keke Rosberg

• 1985 (Williams): Keke Rosberg ajoi Spassa palkintorallia historian taitekohdassa. Hän sijoittui Williamsilla vaikeassa sade- ja kuivumiskelissä neljänneksi.

Valtteri Bottas oli Williamsilla podiumilla kauden 2014 Span kisassa.

Mitä muistoja löytyy teiltä Span kisoista?

Kimi Räikkösen startti 2009 oli erittäin hyvä. Nousu kuudennesta ruudusta toiseksi oli mahtava suoritus.

Tämä takasi myös voiton Kimille.

 

[Finnishman]

Myös vuoden 2008 voitto oli lähellä. Kimi keskeytti ulosajoon kaksi kierrosta ennen maalia taisteltuaan tiukasti voitosta Hamiltonin kanssa. Jälkikäteen Hamilton sai aikasakon shikaanin oikaisun vuoksi pudoten voittajasta kolmoseksi.

 

[Dieselmoottori]

Myös vuoden 2008 voitto oli lähellä. Kimi keskeytti ulosajoon kaksi kierrosta ennen maalia taisteltuaan tiukasti voitosta Hamiltonin kanssa. Jälkikäteen Hamilton sai aikasakon shikaanin oikaisun vuoksi pudoten voittajasta kolmoseksi.

Tämä edelleen yksi katkerimpia muistoja Kimin uralta. Ilman loppuhetken sadetta Kimi olisi voittanut ja olisi voittanut myös pysymällä radalla, vaikka Hamilton olisi ylittänyt maaliviivan ensin.

Voiton peri sitten Felipe Massa.

 

[spotter90]

Olisi hyvä mainita, jos teksti on luotu tekoälyä käyttäen.

 

[CCMK]

Olisi hyvä mainita, jos teksti on luotu tekoälyä käyttäen.

Missä niin? Vai oliko kyse tuosta mahdollisesta Dieselmoottorin jutusta?

 

[CCMK]

Tulevana viikonloppuna, tällä viikolla siis, ajetaan hyvin legendaarinen Belgian GP Span radalla.


Belgian Grand Prix ja sen näyttämönä toimiva Circuit de Spa-Francorchamps muodostavat yhden Formula 1 -historian ikonisimmista, vaarallisimmista ja arvostetuimmista kokonaisuuksista. Ardennien vuoristomaisemissa kiemurteleva rata on tunnettu äärimmäisestä vauhdistaan, suurista korkeuseroistaan sekä arvaamattomasta mikroilmastostaan.
Suomalaiskuljettajilla on radalla poikkeuksellisen menestynyt historia: Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen ovat saavuttaneet Spassa yhteensä viisi voittoa, joiden joukkoon mahtuu joitakin koko F1-historian legendaarisimpia hetkiä.


Radan historia: Julkisista teistä moderniksi ikoniksi

• 1921–1970 (Vanha rata, ~14–15 km): Erittäin vaarallinen, julkisista teistä muodostettu kolmiorata. Sisälsi huimia suoria ja minimaalisesti turva-alueita.
• 1972–1982 (Evakkoaika): F1-sarja boikotoi vaarallista Spa-Francorchampsia. Belgian GP ajettiin Nivellesin ja Zolderin radoilla.
• 1979–nykyhetki (Uusi rata, ~7 km): Rata lyhennettiin pysyväksi ja turvallisemmaksi moottoriradaksi. F1 palasi pysyvästi Spahan vuonna 1983.

Alkuaika ja pelottava vanha rata (1921–1970)
Radan suunnittelivat Jules de Thier ja Henri Langlois van Ophem vuonna 1921 yhdistämällä Francorchampsin, Malmedyn ja Stavelotin kylien välisiä julkisia teitä. Ensimmäinen GP ajettiin vuonna 1925, ja rata kuului Formula 1:n historian ensimmäiseen MM-kauteen vuonna 1950.
Vanha rata oli petollisen nopea. Autoilla ajettiin talojen, puiden ja sähkötolppien välissä ilman turva-aitoja. Vuoden 1960 synkkä viikonloppu vaati kahden kuljettajan hengen ja useita loukkaantumisia. Jackie Stewartin vakava onnettomuus vuonna 1966 käynnisti kuljettajien kapinan turvallisuuden puolesta. Lopulta vuoden 1970 kisan jälkeen F1 jätti Span liian vaarallisena.

Uusi ja moderni Spa (1979–)
Vuonna 1979 esiteltiin uusi, reilun 7 kilometrin mittainen rata. Se säilytti vanhan radan sielun – kuten kuuluisan Eau Rouge / Raidillon -mutkayhdistelmän sekä pitkän Kemmel-suoran – mutta toi mukaan modernit turva-alueet. F1 palasi radalle vuonna 1983 Alain Prostin voittaessa, ja vuodesta 1985 lähtien rata on pysynyt kalenterissa lähes katkeamatta.
Spahan liittyy myös sääolosuhteiden arvaamattomuus: radan pituuden vuoksi on yleistä, että lähtösuoralla paistaa aurinko, mutta radan takaosassa sataa vettä kaatamalla.


Suomalaisten suoritukset ja legendat Spassa
Suomalaiset F1-kuljettajat ovat perinteisesti rakastaneet Spata, sillä radan nopeat ja rohkeutta vaativat mutkat sopivat "Lentäville suomalaisille".

Kimi Räikkönen – "Spa-expertti" (4 voittoa)
Kimi Räikkönen on historian menestyneimpiä kuljettajia Spassa neljällä voitollaan. Vain Michael Schumacher, Ayrton Senna ja Lewis Hamilton ovat voittaneet radalla useammin.

• 2004 (McLaren): Räikkönen ajoi uransa kenties hienoimman voiton. Hän starttasi ruudusta 10, mutta nousi vaikealla McLaren-autolla voittoon ohittaen radalla muun muassa Michael Schumacherin.
• 2005 (McLaren): Toinen perättäinen hallitseva voitto Ardenneilla vaikeissa olosuhteissa.
• 2007 (Ferrari): Räikkönen hallitsi viikonloppua suvereenisti paalupaikalta voittoon ja varmisti myöhemmin samalla kaudella maailmanmestaruuden.
• 2009 (Ferrari): Räikkönen palautti kriisissä olleen Ferrarin voittokantaan. Hän hyödynsi nerokkaasti KERS-lisätehojärjestelmää ja ohitti Giancarlo Fisichellan Kemmel-suoralla turva-auton jälkeen.

Mika Häkkinen – Vuosisadan ohitus (1 voitto)

• 2000 (McLaren): Mika Häkkinen voitti kilpailun paalupaikalta, mutta viikonloppu muistetaan F1-historian kenties ikonisimmasta ohituksesta. Häkkinen jahtasi Michael Schumacheria kilpailun lopussa. Kemmel-suoralla kaksikko saavutti kierroksella ohitettavan Ricardo Zontan. Schumacher lähti ohittamaan Zontaa vasemmalta, jolloin Häkkinen syöksyi yli 300 km/h vauhdilla oikealta puolelta molempien ohi.

Keke Rosberg

• 1985 (Williams): Keke Rosberg ajoi Spassa palkintorallia historian taitekohdassa. Hän sijoittui Williamsilla vaikeassa sade- ja kuivumiskelissä neljänneksi.

Valtteri Bottas oli Williamsilla podiumilla kauden 2014 Span kisassa.

Mitä muistoja löytyy teiltä Span kisoista?

Kimi Räikkösen startti 2009 oli erittäin hyvä. Nousu kuudennesta ruudusta toiseksi oli mahtava suoritus.

Tämä takasi myös voiton Kimille.

Löytyyhän sitä. 1983 ja 1985 YLE:n kisoistakin Matti Lammin ja Matti Kyllösen kisoista (Mitä nyt Jokisen Juhan piti selostaa kevään peruttu kilpailu.) ja vuonna 1984 kylläkin Belgian Grand Prix ajettiin Zolderissa.

Alun perin Belgian kisojen piti vuorotella vuorovuosin 1980-luvun puolivälistä eteenpäin vähän aikaa, mutta koska lajin päättäjät päätti suosia pitkäaikaisia sopimuksia ja päälle kisat piti olla aina vain yhden maan radalla ajettavia niin ei ollut pitkäaikainen käytäntö.

Sama käytäntö pilasi nk. Neue Nürburgringin ja Hockenheimn vuorottelun Saksassa ja Brands Hatchin ja Silverstonen vuorottelun Englannissa.