F1 Kausikooste -82

[CCMK]

Alapuolella samassa lehdessä oli juttua myös turbojen tekniikasta. F1 oli suhteellisesti vieläkin erittäin uutta suomalaisille Keken mestaruuskaudella ja siksi jo moneenkin kertaan kerrottuja asioita kerrattiin uusille lukijoille pitkin vuotta lehtien palstoilla.

Helsingin Sanomat eivät olleet poikkeus. Hannu Hännisen ohella teknisten asioiden puolella vuoden 1982 aikana toimittaja Matti Jansson ansioitui varsin hyvin. Sittemmin Keken mestaruudenkin jälkeen hän kirjoitteli varsin paljon ainakin kausien 1983-1984 f1:n tekniikan osuudesta.

Seuraavaksi vuorossa onkin Janssonin kirjoittamaa turbomoottorin anatomian luentoa. Tässä linkkiä:

http://imageshack.us/photo/my-images/823/turbonpohdintaamonzassa.png/

 

[CCMK]

12.9 sunnuntaina HS:n puolella tuli juttua Keken viimeisistä Virallisista Harjoituksista ja tunnelmia ennen sunnuntain kilpailua. Tässä linkkiä:

http://imageshack.us/photo/my-images/32/monza1982keke.png/

 

[CCMK]

13.9 maanantaina Hesarin sivuilla oli juttua Keken kilpailusta Monzan radalla. Valtavan koon vuoksi julkaisen ensin vain Keken auton kuvan ja etuotsikon lopun tullessa perässä seuraavassa viestissä. Tässä kuitenkin ensin kuvaa:

http://imageshack.us/photo/my-images/707/parempikuvakekest.png/

 

[CCMK]

Kekellä oli maanantaina Monzan kisan jälkeen ainoana ongelmana vain John Watson vaikka Niki Lauda tulikin vielä teoriassa haastajana Zolderin oikeustaistelun uhan takia. Seuraavaksi loput edellisen viestin tarinasta eli siitä miten Monzassa kävi:

http://imageshack.us/photo/my-images/198/ongelmaq.png/

 

[CCMK]

Tiistaina 14.9 Frank Williams kertoi HS:n sivuilla tallinsa olevan syyllinen Rosbergin epäonneen kilpailussa. Lisäksi ihmeteltiin Juha Jokisen jäämistä ilman haastattelua YLE:n kilpailulähetyksen päätteeksi.

Hauskaa oli f1:n lehdistötilaisuuden vertailua tenniksen vastaavaan. Tuolloin tenniksessä sai sakot mikäli ei osallistunut lehdistötilaisuuksiin. Tässä linkkiä:

http://imageshack.us/photo/my-images/16/jokinenjiilmanhaastatte.png/

 

[CCMK]

Mestaruustilanne oli ennen ratkaisevaa Las Vegasin kilpailua seuraava:

Rosberg: 42 pistettä

Pironi: 39 pistettä

Watson: 33 pistettä

Prost: 31 pistettä

Lauda: 30 pistettä

Arnoux: 28 pistettä

Pistetilanteesta puhuen Pironi oli ollut jo Hockenheimista asti poissa ja ei enää mitenkään voinut voittaa mestaruutta. Watson voisi voitolla ja Rosbergin jäädessä pisteittä saada mestaruutensa. Ikävä kyllä oikeustaistelut Brasilian ja Belgian kilpailuista sotkivat edelleen tilannetta. Tallien puolella Ferrari oli jo melkein varma mestari. Vain McLaren tai Renault voisivat 11 pisteen potilla viedä tallikilvan nimiinsä. Se ei ollut kovinkaan helppoa.

Brasilian kuusi pistettä saisivat Kekelle jo tavoittamattoman johdon ja Lauda voittamalla Las Vegasissa ja saamalla Zolderin pisteensä takaisin nousisi myös mestariksi. Rosbergin olisi silloin oltava vähintään viides Las Vegasissa ja kuudeskaan sija ei olisi auttanut. Protestihakemukset Williamsilla ja McLarenilla pyörivät suuntiin ja toisiin. FISA ei myöntynyt päätöksiin.

Sitäkin suurempi yllätys oli tallien etu hakea tarvittaessa siviilioikeuksista valituslupaa ja kilpailua edeltäneenä maanantaina sellainen tulikin. Ikävä kyllä päätöstä ei pitkien hakemusten johdosta voinut langettaa ennen lokakuun 11:sta päivää ja kausi olisi jo ohi siihen mennessä. Tapaus todettiin molemmissa leireissä varsin suurella varmuudella todennäköisesti menetetyksi ja siten tallit yrittivät keskittyä ajajineen mestaruuskamppailuun.

Tosin erityisesti Rosberg vannoi, että kaikki tarvittavakin valitusaika käytettäisiin mikäli mestaruutta ei tulisi. Niin paljon vielä kauden lopussakin häntä harmitti Riossa tapahtunut hylkäys jossa ei ollut järkeä. Teoreettisesti lokakuun päätöksen jälkeen Rosbergilla olisi valitusaikaa ollut 2 kuukautta ja 20 päivää aina vuoden loppuun saakka.

Pääasiassa Rosberg keskittyi kuitenkin rentoutumalla kilpailuun ja keskittymällä vain viitospaikkaan tavallisen voiton tai palkintosijan hakemisen sijaan. Valitukset tulisivat vain tarvittaessa.

 

[CCMK]

Las Vegasiinkaan ei Osellalle kaikesta huolimatta tullut Jacques Villeneuve ajamaan tallin autolla. Hänelle oli kuitenkin tehty ehdotus kauden 1983 ajamisesta tallissa.

Ikävä kyllä se oli sponsorirahasta riippuvainen ja Las Vegasin mennessä hänellä oli ensi kauden tallipaikkaa varten vain 12 300 dollaria kerättynä. Enzo Osellan mukaan sellaisella summalla ei juuri kisoja ajettaisi vaikkakin yksittäiseen kilpailuun sellainen olisi saattanut riittää.

Ferrarilla vuorostaan oli pientä harmia ennen Las Vegasia. Dario Benuzzi ei ollut iloinen jäätyään taas rannalle ja Pat Patrick asetti kapuloita Enzon tallin rattaisiin. Hän vaati erillistä siirtokorvausrahaa Andrettin ajamisesta Las Vegasissa. Tilanne näytti pahimmillaan siltä, että Mario Andretti ei ajaisi koko kilpailussa ja aivan viime hetkellä Ferrarin pitäisi antaa Benuzzille paikka tai ajattaa vain yhtä autoa kilpailussa.

Lopulta Andretti juhlallisesti lupasi olevansa enää ajamatta enää Las Vegasin jälkeen f1:ssä ja sen jälkeen neuvoteltuaan vielä varmuuden vuoksi Pat Patrickin kanssa Andretti pääsi ajamaan Las Vegasin suostuessaan ajamaan sunnuntain Indycarin Michiganin kilpailussa viimeisestä ruudusta käsin.

Pienemmät tallit olivat protestoineet Indycarin puolella Andrettin tilannetta, mutta isompi osuus Michiganin kilpailun palkintorahoista olivat riittävä tae Andrettin ulosjäämiseen aika-ajoista ja viimeiseen ruutuun päästämiseen. Muita muutoksia ei juurikaan tapahtunut vaikkakin Arrows-talli antoi surutta uuden auton takaisin Marc Surerille Monzan jälkeen ja Brabham suunnitteli jo kokonaan uutta ja hienoa erityisesti välitankkauksia varten suunniteltua autoa.

 

[CCMK]

Pienistä talleista puhuttaessa Theodorella ei ollut enää samanlaisia rengasmurheita sen maksettua Las Vegasin alla rengasvelkansa. Ikävä kyllä maksettua rengasvelat tallilla ei kuitenkaan ollut varaa vara-auton ylläpitoon.

Koko tallin taloustilanne oli käytännössä Teddy Yipin mielialasta riippuvainen. Varikolla Yipin tilanteet herättivät taas kohua ja Tommy Byrnellä ei sitä taustaa vasten ollut helppo työ päättää kautta.

Ensignilla taas ei ollut varaa edes varamoottoriin ja kun FOCA ei enää tukenut tallia niin Ensign oli vaarassa jäädä pois kilpailusta osien puutteen takia rahoitushuolien lisäksi.

Fittipaldilla taas velkaa oli jo miljoona dollaria ennen kauden loppua ja sen poisjäänti kauden päätöksestä oli vieläkin todennäköisempi. Lopulta Fittipaldin veljekset saivat kovasti neuvoteltua asiat selviksi.

Tallin entiset kotimaan kumppanit ja Las Vegasin kisaa varten rahaa talliin maksaneet pienyritykset suostuivat tukemaan tallia vielä kerran. Velkojat olivat samaa mieltä sponsorien esimiesten kanssa.

Velkaa oli kuitenkin jo niin paljon, että rahan puutteen vuoksi tallin oli annettava muuta omaisuutta pantiksi. Tässä tapauksessa se tarkoitti vara-autoa. Näin ollen tallin eräs pelko ja samalla eräs Johnny Cecotton kieltäytymisen syistä paljastui.

Tallilla oli niin vähän varaa kauden 1982 aikana, että sillä ei olisi ollut välttämättä varaa kunnolla ajattaa tallissa toista kuljettajaa. Se syy oli eräs tärkeimmistä syistä siihen, että miksi Johnny Cecotto ei halunnut ajaa kaudella 1982 Fittipaldilla.

Lopulta vastoin huhuja Ensign ja Fittipaldi saapuivat paikalle Las Vegasiin ja ajoivat kilpailussa. Näiden tallien arveltiin jäävän pois kautta 1983 ajatellen ja konkurssi oli molemmille enää vain ajan kysymys.

 

[CCMK]

Las Vegasissa torstaina huhuiltiin, että Ensign ja Fittipaldi joutuvat vetäytymään ennen kauden päätöstä. Ajokit ilmestyivät kuitenkin paikalle ja kuljettajat Roberto Guerrero ja Chico Serra saivat ajaa viimeiset kisat Ensignille ja Fittipaldille.

Torstain Vapaissa Harjoituksissa Rene Arnoux oli nopein Renaultilla ajalla 1.17.868. Sitten tuli yllättäen Michele Alboreto Tyrrelillä toiseksi ajalla 1.18.756 ja Eddie Cheever Ligierillä kolmanneksi ajalla 1.18.842 ja Alain Prost Renaultilla neljänneksi ajalla 1.18.922 Mestaruudesta taisteleva Rosberg oli viides ajalla 1.19.162 ja Niki Lauda oli kuudes ajalla 1.19.171.

Nelson Piquet oli seitsemäs ajalla 1.19.210 ja Pirellin Pitkäjyväisistä kaiken ilon ottanut Osellan Jean-Pierre Jarier oli kahdeksas ajalla 1.19.222 Radan pysyessä yhtä likaisena Osella uusine osineen ja toimivien renkaiden kanssa olisi ollut haastaja viimeisestä pisteestä Las Vegasin tomuisella ja syheröisellä radalla.

Mario Andretti oli yhdeksäs ajalla 1.19.246 ja John Watson oli kymmenes ajalla 1.19.320 mikä ei luvannut hyvää mestaruutta ajatellen. Elio de Angelis oli yhdestoista ajalla 1.19.564 ja Jacques Laffite kahdestoista ajalla 1.19.635. Andrea de Cesaris oli Alfa Romeolla kolmastoista ajalla 1.19.728.

Marc Surer Arrowsilla oli neljästoista ajalla 1.19.764 ja Derek Daly Williamsilla oli viidestoista ajalla 1.19.808 mikä ei miellyttänyt Frank Williamsia. Hän ei myöskään jatkanut Dalyn sopimusta ensi kaudeksi. Bruno Giacomelli oli kuudestoista ajalla 1.20.065

Derek Warwick juhlakisassaan Tolemanin kanssa oli harjoitusten seitsemästoista ajalla 1.20.181. Mauro Baldi oli kahdeksastoista ajalla 1.20.271 ja Riccardo Patrese oli yhdeksästoista surkeiden harjoitusten jälkeen ajalla 1.20.386. Kahdeskymmenes oli Roberto Guerrero ajalla 1.20.526. 21:n sijan sai Raul Boesel ajalla 1.20.786 ja Nigel Mansell päätyi sijalle 22 ajalla 1.20.986.

Sijalta 23 löytyi päivän jälkeen Brian Henton ajalla 1.21.038 ja sijalta 24 löytyi kivuista kärsinyt Patrick Tambay ajalla 1.21.067. Vielä Monzan jälkeen hyvältä tuntunut ajatus palata rattiin oli muuttunut jälleen kerran tuskalliseksi ajamiseksi. Enzo ei edes ajatellut testikuljettaja Dario Benuzzia vaan toivoi Tambayn olevan riittävän hyvässä kunnossa ajaakseen.

Manfred Winckelhock oli 25:s ajalla 1.21.563 ja viimeisenä mukaan pääsevänä kilpailijana toistaiseksi oli siinä vaiheessa Teo Fabi. Aika oli 1.22.324. Aika oli Arnouxin nopeinta aikaa 4,5 sekuntia hitaampi. Karsiutujina siinä vaiheessa olisivat olleet Chico Serra, Eliseo Salazar, Tommy Byrne ja Rupert Keegan ajoilla 1.23.1 tasan, 1.23.148, 1.24.208 ja 1.26.048.

Serralla oli eroa Fabiin vajaat 0,8 sekuntia ja radan hitain mies Keegan oli 8,2 sekuntia Arnouxin perässä. Keken kannalta tilanne näytti erittäin hyvältä sillä kuuden joukon oleminen riittäisi.

Voitto toki olisi aina hieno asia, mutta Renault oli vahva ja myös Tyrrell ja Ligier tuntuivat aina Amerikan radoilla olevan iskussa. McLarenillakin Watsonin aika johtui jälleen häntä vaivaavasta aliohjautumisesta. Salazarilla taas moottorivika esti aikaparannuksen yrittämisen.

 

[CCMK]

Perjantain Virallisissa harjoituksissa nopeinta vauhtia pitivät Renaultin autot ja Prost otti paalupaikan ajalla 1.16.356 ja Arnoux oli toinen ajalla 1.16.786. Michele Alboreto oli yllättäen jatkanut vahvoja otteitaan olemalla kolmas Tyrrelillä. Aika Alboretolla oli 1.17.646.

Neljänteen ruutuun ajoi Eddie Cheever Ligierillä. Aika Cheeverillä oli 1.17.683. Riccardo Patrese oli viides ajalla 1.17.772 ja Keke Rosberg ajoi kuudenneksi ajalla 1.17.886.

Virallisten Harjoitusten jälkeen Rosberg oli jännittynyt ja kilpailua edeltäneessä palaverissa uskottiin, että jos Watson olisi kilpailun loppuvaiheessa kolmantena Renaultien jälkeen niin Renaultin kuljettajat keksisivät syyn millä päästää McLarenia ajava englantilainen ja ranskalaisten rengastoimittajien valtavilla rahoilla pelaavan tallin voittajaksi. Keke oli perjantaina kärsinyt myös happivajeesta valtavassa kuumuudessa muutaman muun kuljettajan kanssa.

Yleisön suosikki Andretti oli seitsemäs ajalla 1.17.921 ja Patrick Tambay oli kahdeksas ajalla 1.17.958. Tambaylla oli jälleen selän, käden ja olkapään kanssa erittäin pahoja ongelmia. Ennen kilpailua Mario Andretti ilmoitti välittömästi lopettavansa uransa F1:ssä joten hän ei olisi käytettävissä kaudelle 1983.

Sen sijaan Enzolla oli kiikarissa Rene Arnoux. John Watson oli yhdeksäs ja sekin oli jälleen yksi naula arkkuun. Aika aliohjautumisesta kärsineellä Watsonilla oli 1.17.986. Derek Warwick paransi reilusti torstaista ja oli kymmenes. Aika sijoitukselle oli 1.18.012. Se oli oiva lahja yksivuotisjuhlaansa kilpa-autoilun huipulla viettäneelle Warwickille. Samalla myös Tolemanilla oltiin iloisia.

Edellisellä kaudella Warwick oli päässyt vain Las Vegasiin mukaan Tolemanilla kun Brian Henton taas oli päässyt Monzaan. Jacques Laffite oli 11:sta ajalla 1.18.056 ja Nelson Piquet oli 12:sta ajalla 1.18.275. Brabham oli vain valmistautumassa ensi kauteen.

Niki Lauda oli 13:sta ajalla 1.18.333 ja sekin vaikeutti John Watsonin asemaa entisestään. Apua ei ollut odotettavissa. Ei myöskään Kekelläkään. Tallikaveri Derek Daly oli 14:sta. Aika Dalylla oli 1.18.418. Daly kärsi ajon aikana kuumuuden lisäksi uskomattomasta päänsärystä ja huimauksesta. Aika-ajon yllätyksen järjesti käytännössä varattomalla Ensign-tallin autolla ajanut Roberto Guerrero.

Hän oli 15:sta ajalla 1.18.496 ja Bruno Giacomelli oli 16:sta ajalla 1.18.622 ja Marc Surer oli 17:sta ajalla 1.18.734 ja Andrea de Cesaris oli 18:sta ajalla 1.18.761. Sitten Kyalamin ei näin heikkoa tasoa ole Virallisissa Harjoituksissa Autodeltan ylpeys Alfa Romeo esittänyt.

Brian Henton oli täysin kuutamolla koko harjoitusten ajan ja Ken Tyrrell ilmoitti tiimipalaverissa, että Hentonilla ei ole sijaa tallissa ensi kaudelle. Henton oli 19:sta ajalla 1.18.765 ja Elio de Angelis oli 20:s ajalla 1.19.302. Nigel Mansell oli 21:llä sijalla tulosluettelossa. Aika oli 1.19.439. Mansell ei ollenkaan pitänyt koko radasta ja torstaina hän oli vakavasti harkinnut kisasta poisjäämistä valtavan kuumuuden takia. Siihen aikaan ei vielä tiedetty, että kisa jäisi Colin Chapmanin viimeiseksi.

Manfred Winkelhock oli 22:n. Aika Winkelhockilla oli 1.19.767. Mauro Baldi oli 23:s vanhalla A4:llä ajalla 1.20.271. Perjantain varsinainen aika oli 1.20.824. Siten torstain aika määräsi lähtöpaikan lauantaille ja Raul Boesel löysi vauhtia Marchista ja oli 24:s ajalla 1.20.766.

Aika oli Boeselilla torstailta sillä perjantain aika oli vain 1.21.215. Rothmans oli vetäytymässä kilpailun jälkeen Marchin rahoittamisesta ja perumassa kolmen vuoden mittaisen sponsorisopimuksen vain yhden kauden jälkeen.

Kaksi viimeistä ruutua miehittivät Rupert Keegan sijalla 25 ajalla 1.21.180 ja Tommy Byrne Theodorella oli viimeinen mukaan päässyt kuljettaja ruudussa 26. Aika Byrnellä oli 1.21.555. Viralliset harjoitukset olivat romurallia täynnä. Lisäksi hautova kuumuus toi omat haasteensa.

Raul Boesel oli romuttanut Marchinsa korjauskelvottomaan kuntoon ja Mauro Baldi törmäsi verkkoaitaan harjoitusten aikana. Jean-Pierre Jarier jonka edellisen päivän suoritus oli pantu merkille oli kuitenkin tippunut ensin kymmenenneksi ja myöhemmin harjoitusten kestäessä sijalle 20.

Hänen torstain aika olisi riittänyt 20:nteen ruutuun, mutta auto rikkoutui törmäyksessä pahoin ja kun toista kuljettajaa ei löytynyt koko loppukaudelta Osellalta Riccardo Palettin kuoltua Kanadassa niin Osellan ajot olivat ajettu. Jarier karsiutui kilpailusta. Kolarin syynä oli ripustusten pettäminen jälleen kerran. Se kerta tulisi olemaan kerta liian paljon.

Suuttuneena Jarier ilmaisi kaikille tahdoille Osellan huonouden ja lähti pois tallista. Lisäksi myös suunnittelija Herve Guilpin erosi saman riidan takia tallista.

Jarierin poisjäänti kilpailusta nosti alunperin kisasta ulosjääneen Tommy Byrnen lähtöruudukkoon. Muut karsiutujat olivat Teo Fabi, Eliseo Salazar ja Chico Serra. Yllättäen Fabi otti ja hävisi vain niukasti Tommy Byrnelle. Fabin aika oli 1.21.569.

Eliseo Salazar romutti autonsa harjoituksen lopulla ja menetti paikkansa kilpailussa. Ilman romuttumista Salazar olisi saattanut olla Byrneä nopeampi. Salazarin aika oli 1.21.583. Sen sijaan Keken entinen tallikaveri ja Fittipaldin ainoa kuljettaja Chico Serra oli selvä karsiutuja. Aika Serralla oli 1.22.387. Tallin rahavarat olivat täysin lopussa ja pian se joutuisi sulkemaan ovensa.

Kaikki oli valmista H-hetkeä varten. Se olisi vain Keke tai Watson. Kummatkin tiesivät, että nyt olisi ollut se iskun paikka. Watsonille mestaruus toisi enemmän arvostusta ja varmasti suurempaa palkkaa seuraavaksi kaudeksi.

Kekellä oli myös näytönpaikka. Ja varmasti suomalaisella kiinnostuksella. Maailmanmestaruus avaisi kenties uuden urheilulajin suurelle yleisölle kun taas mestaruuden menettäminen tietäisi jälleen vain huonoja otsikoita ja kotimaan kiinnostuksen laskemista.

Seuraavana päivänä Datsunin sponsorimalla nuoraneliöistä paremmin tunnetun Caesar`s Palacen parkkipaikalla ratkaistaisiin maailmanmestaruus.

 

[CCMK]

Derek Dalya harmitti taas kerran Keken menestyminen aika-ajossa paremmin. Ja kuin siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi niin hän sai lukuisten ongelmiensa huipuksi tietää myös sen, että Jacques Laffite tulee hänen tilalleen.

Ligier ei ollut kyennyt täysin 100 % varmuudella takaamaan Laffitelle turbomoottoria ja sen takia hän oli päättänyt vaihtaa tallia. Koska muut tallit vaikuttivat olevan täynnä niin Laffite meni sen takia Williamsille.

Tallipalaverissa Daly kävi kuumana ja rauhoittui lopulta vain saadakseen varman poismenorahan tallilta ja suunta kävi sen jälkeen kohti Amerikan kilpailuja.

Daly ehtii syyttää tallin jäseniä tukemattomuudesta ja Keken ajamisesta vara-autolla aika-ajossa hän kritisoi aikaa alipainoisella autolla tehdyksi.

Siinä vaiheessa myös Patrick Headillakin alkoi keittää varsin paljon. Frank Williamskin loukkaantui Dalyn voimakkaista sanoista varsin paljon. Lauantain jälkeen Dalyn kisailut tallissa vaikuttivat ehdottomasti olevan loppuun ajettu.

 

[CCMK]

Brian Hentonilla tie näytti myös loppuun kuljetulta Tyrrelillä. Muut tallit eivät näyttäneet maksutalleja lukuunottamatta kovinkaan innostuneilta ottamaan häntä talliinsa.

Hyvistä yrityksistä ja jopa ajoittain hyvistä ajoista huolimatta Hentonille ura näytti olevan lopussa. Kun vielä Imolan aikaan hyvältä näyttänyt paikka Tyrrelillä oli lupaava niin Las Vegasin aikaan henki tallissa oli varsin kivettynyttä.

Hentonkin oli huonoina päivinään ehtinyt arvostelemaan tallin autoa ja sen vastineeksi Henton oli onnistunut ajamaan vain yhden kisan nopeimman kierroksen.

Derek Dalysta poiketen Henton joutui kuitenkin ajamaan melkein aina itselleen vieraalla autolla ja vara-autokin oli enemmän tehty Alboretoa varten.

Samalla myös paikka tallissa oli enemmän rahantuoja ja kakkoskuski. Dalylla taas ainakin periaatteessa oli samat oikeudet kuin Kekellä. Sitten loppu olikin enemmän kuskista kiinni.

Hentonin ehkä huonoin puoli oli juurikin hänen aika-ajonsa kaudella 1982. Kisoissa Hentonilla vauhti sitten sujuikin paremmin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Tosin keskikastin kanssa meni liikaa aikaa ja sen myötä sijoitukset olivat mitä olivat.

Lisäksi usein Hentonia vaivasivat myös tekniset ongelmat jossakin vaiheessa kisaa ja loppukaudella jopa pistesijoilta keskeytykset eivät tuoneet ainakaan helpotusta asiaan.

 

[CCMK]

McLarenilla taas perjantaina myöhään illalla oli kaikkien aikojen siihen asti kiihkein tallineuvottelu. McLarenin tärkeitä pomoja oli päällikkötriumviraatin, Watsonin ja Laudan ohella huone täynnä. McLarenilla oli Las Vegasissa myös oma ongelmansa jatkuvien tallipäälliköiden kiistelyn lisäksi.

Kuljettajista John Watson näytti voittavan mestaruuden ja johti Laudaa taas pisteissä. Niki Lauda taas maailmanmestarina suoraan eläkkeeltä näyttäisi julkisuuden kannalta kaikkien aikojen parhaimmalta. Kun tämäkään ongelma ei riittänyt niin molemmat kuljettajat vaativat reilua palkankorotusta.

Laudalla korotus oli tosin kylmästi mestaruuteen sidottu ja takuita silloinkaan siitä ei ollut. Laudan ehdottamat summat kiristivät Marlboron pomojenkin hermoja. Lauda olisi halunnut kaudesta 1983 voittaessaan mestaruuden vähintään 5 miljoonaa dollaria. Muussa tapauksessa hän vaihtaisi tallia. Ron Dennisin mielestä summa oli järjetön.

Neuvotteluiden kestäessä Lauda vaati lopulta jopa uskomatonta 7 miljoonaa dollaria. Kyseinen summa olisi koostunut suurelta osin suoraan budjetista ja vain pieni osa olisi tullut Marlborolta. Ron Dennisille ei käynyt 7 miljoonan dollarin eikä edes John Hoganin ehdottama 6 miljoonan dollarin kompromissiksi esitetty hinta.

Lauda arvelikin Ferrarin kykenevän maksamaan sitten paremmin. Tai minkä tahansa muun tallin. Dennisin hermot olivat katkeamispisteessä kun Watsonkin halusi tuntuvaa palkankorotusta mestaruuden voittaessaan. Muutenkin hän tunsi ansaitsevansa enemmän rahaa.

Lopulta pitkien ja raastavien neuvotteluiden jälkeen Dennis suostui vakavasti harkitsemaan uskomatonta palkanmaksua Laudalle, mutta se saisi olla vain 5 miljoonaa dollaria korkeintaan. Kaikkien yllätykseksi mestaruutta halunnut Lauda suostui pyyntöön vaikka oli edelleen halukas vaihtamaan vieläkin tallia. 5 miljoonaa dollaria olisi kuitenkin ollut torjuntavoitto.

6-7 miljoonan dollarin palkka olisi vain silloin ollut liian paljon. Toki mahdollinen se olisi voinut olla Marlboron avulla, mutta se vain tuntui liian suurelta. Watson taas halusi roiman palkankorotuksen ja siihen Ron Dennis suostui alustavasti ja varmasti mikäli Watson voittaisi mestaruuden.

Watson oli yllättänyt Dennisin ja Ronille kuitenkin viime kädessä Watsonin palkankorotus olisi ollut pienempi.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1983 todellakin olivat tulossa McLarenille huimat palkankorotukset ja koska tallin budjettia ei ollut mitenkään hirvittävästi tarvetta suurentaa niin Laudan ja Watsonin summat alkoivat olla päätä huimaavia.

Vuonna 1982 Lauda sai 4 miljoonaa dollaria ja Watson noin 300 000 dollaria. Vuodeksi 1983 jo pelkkä ajajien palkankorotusten pienin summa yhteensä vaikutti olevan 7 miljoonaa dollaria. 15 miljoonan dollarin budjetilla sellainen rahanmeno tuntui käsittämättömältä.

 

[CCMK]

Erityisesti Ron Dennisiä ärsytti Watsonin sinnikkyys asiassa ja Dennis ei voinut enää perääntyä Las Vegasissa palkkaa koskevista kysymyksistä. Kun Watsonille ainakin jotenkin saatiin sopimus kautta 1983 koskien sovittua niin sitten ongelmana olikin enää vain Niki Lauda.

Laudan taustat tietäen Dennis tiesi seuraavan asian pyytämisen olevan todella vaikeaa. Asia nimittäin koski tallimääräystä. Niki Lauda oli aloittanut uransa velkarahalla ja kovan työn ja nöyryytyksen kautta raivannut tiensä kilpa-autoilun huipulle.

Hän oli joutunut nöyristelemään itseään omasta mielestään selvästi huonompia kuljettajia ja maksamaan heidän palkkojaan käteisellä saaden itse vain suolarahoja. Hänen ensimmäinen palkkansakin oli ollut alle 20 000 dollaria ja rahaa oli mennyt yli 100 000 dollaria BRM:llä. Hän oli joutunut silloin noudattamaan enemmän kuin tarpeeksi tallimääräyksiä.

Sitten Enzo Ferrari oli pelastanut hänet ja hänen koko uransa muuttui Enzon maksettua hänen velkansa. Ura oli kulkenut onnettomuuksien ja monen muunkin vaiheen jälkeen Las Vegasiin. Vuotta aiemmin samaan aikaan Lauda oli kääntänyt päänsä lopettamisen suhteen. Niki Lauda oli vain sanonut Montrealissa 1979 vain yhden ainoan lauseen: Nyt riitti.

Se oli paljon puhuva sekin ja hän oli sen jälkeen pysynyt sivussa lajista. Vaiherikkaan kauden 1982 lopulla hänelle ehdotettiin todella vaikeata asiaa. McLarenilla Ron Dennis ilmoitti olevansa vain realistinen ja kysyi Laudalta suostumista tallimääräykseen. Sitä käytettäisiin vain tilanteessa missä Lauda olisi voittamassa kilpailun ja Watson olisi toisena. Laudan oma mestaruus näytti niin harmittavan epätodennäköiseltä.

Toki oikeusteitse Zolderin pisteistä voisi tapella aina vuoden loppuun asti, mutta sekin veisi kallista aikaa ja rahaa. Myöskään 11.10 tulevaan päätökseen pisteiden palautuksesta ei voinut vielä luottaa. Sekin kun enemmän palvelisi Keke Rosbergia johon Ron Dennis oli myös alkanut osoittaa uutta kiinnostusta.

Vaikka vanhat johtomiehet olivat Keken ajotaidot tienneet jo kauemmin niin Ron Dennisin silmissä Keken suoritukset vasta kausien 1982-1983 ajalta alkoivat näyttää mestarin arvoisilta. Laudan ensimmäinen reaktio näytti olevan ehdoton kieltäytyminen asiasta.

Sopimuksessa kun oli sanottu, että Laudan ei tarvitse alistua toisen kuljettajan tahtoon ja lisäksi McLaren tunnettiin tasavertaisesta kohtelusta tallikaverien kesken.

Hän oli myös tehnyt Ronille tiettäväksi, että hän vihasi tallimääräyksiä ja eräs ehto hänen tulostaan talliin olivat niiden täydellinen olemattomuus. Tosin Laudalle itselleen hänen edukseen tehtävät tallimääräykset eivät tuntuneet juuri harmittavan.

Tyler Alexanderin ja Teddy Mayerin suhteen Ron Dennisin toiminta asia vaikutti heidän mielestään olevan tekopyhää sillä Laudan asema ja julkisuus tekivät hänestä käytännössä ykköskuljettajan kaikesta huolimatta.

Lopulta jännityksen katkaisi Lauda mikä pitkin hampain lupasi suostua ensimmäistä kertaa sitten kauden 1973 tallimääräykseen. Ron Dennis lohdutti Laudaa sanomalla vain, että tallissa voitetaan ja hävitään yhdessä. Lopulta Ron Dennis saattoi kuitenkin ajatella, että McLarenin vieläkin mahdollinen merkkimestaruus olisi tärkeämpi tavoite kuin Niki Laudan tai John Watsonin kiukuttelut mahdollisesti heille epäedullisista päätöksistä. Myöskin johtajuuskiistat olivat kaikkea muuta kuin selvät.

 

[CCMK]

Eräs Laudan reaktioista tallimääräykseen oli myös kuittailu jälleen Watsonille. Tätä peliä hän oli pitänyt jo pitkän aikaa kaudesta yllä. Ennen kaikkea hänen mielestään koko tallimääräys oli hyvin typerä idea ja lisäksi Watsonkaan ei ollut kovin korkealla voittoa ajatellen. Kauden aikana Lauda oli ehtinyt jaella mielipiteitään hänestä jopa hänelle itselleen.

Syyttänyt huonoista aika-ajoista ja toisinaan huonoista kisoistakin. Las Vegasissa hän alkoikin miettimään että milloin Watson ilmestyisi peilien taakse. Kenties sitten hän antaisi tietä. Tai sitten ei. Erityisesti Laudaa ärsytti juurikin Johnin nopeus sellaisenaan vaikkakin hänen taktisesta pelisilmästään hän antoi tälle aina kehuja.

Sen seurauksena Watson oli saanut tarpeekseen Laudan sanailuista ja antoi myös Nikin kuulla kunniansa. Johnin mielestä enää ei oltu Brabhamilla missä Lauda sai nuoleskella Bernien kaltaisia tyyppejä mielensä mukaan ja McLarenilla oltiin tasa-arvoisia kaikessa keskenään. Itsepäisyys ja jatkuva syyllistäminen harmittivat Watsonia jolle viikonloppu ei muutenkaan olisi helppo.

Watson sanoi Nikiä suoraan myös öykkäriksi mikä ei tietenkään Herr Laudaa miellyttänyt. Johnin sanailun jälkeen ja erityisesti Brabhamin olosuhteista puhuttaessa Laudalla oli keittää pinna ja Alan Jenkinsin piti tulla erottamaan kaverit toisistaan yhdessä John Hoganin kanssa. Lopulta McLarenin vastaus viikonloppuun olisi yrittää saada tallimestaruus hintaan mihin hyvänsä ja ainakin Watson mestariksi.

Kenties Laudakin vaikka se näytti jäävän kauteen 1983. Siitä kaudesta puhuttaessa Ron Dennisiä harmitti myös Porschen turbojen viivästyminen merkittävästi.

 

[CCMK]

Lopulta lauantain lämmittelyssä Roberto Guerreron Ensignin moottori hajosi ja kun yhdelläkään tallilla ei ollut antaa toista tilalle niin talli joutui vetäytymään. Samalla myös Patrick Tambay joutui jälleen jatkuvien kipujen takia vetäytymään kilpailusta. Huolimatta siitä, että kaksi kuljettajaa vetäytyi niin Teo Fabi ja Eliseo Salazar eivät päässeet siitä huolimatta starttaamaan kilpailuun.

Jean-Pierre Jarieria ei ajaminen perjantain jälkeen ollut kiinnostanut ja perjantaina klo 17 Las Vegasin aikaa Tommy Byrnen ajaminen oli jo varmistunut lauantain kilpailussa. Ikävä kyllä lauantain vetäytymisten tapahduttua määräajan umpeuduttua kisaan ei enää voinut päästä.

Aiemmin vetäytymisten tai muiden erikoisten tapahtumien vuoksi kaudella aikaa oli ollut, mutta Ferrarilla esimerkiksi oli ollut vain selkeää haluttomuutta noudattaa määräyksiä. Lauantain iltaa kohden jännitys alkoi moottoriurheilufaneilla kasvaa ympäri maailman.

Lisäksi Las Vegasin kilpailua markkinointimielessä televisioitiin yli 40 maahaan. Kaukaisimmat maat olivat Japani jossa kisoja oli totta kai nähty ennenkin ja Kamerun jolle kilpailu oli maan ensimmäinen televisiossa näytetty kisa. Suomessa taas ei suostuttu edes kilpailua edeltävänä keskiviikkona YLE:n tarjoamaan korvausrahaan MTV:lle blokin ajan menetyksestä edes kerran.

Viimeiseen kompromissiin suostuminen olisi tarkoittanut sitä, että kilpailu Las Vegasista olisi alkanut TV1:n puolella vain 15 minuuttia lähdön jälkeen eli klo 23.15. MTV piti päänsä eikä suostunut edes korvausrahaa vastaan siirtämään blokkiaan seuraavalle viikolle jolloin sille oltiin luvattu enemmän korvaavaa ohjelma-aikaa.

Sitä taustaa vasten asia oli varsin harmittava. Radiossa kilpailun selosti totta kai suorana lähetyksenä Matti Lammi Yleisohjelmassa. Yleisohjelmassa oltiin kuultu ennen vuoden 1982 Las Vegasin ratkaisevaa kilpailua vain yksi kilpailu ja sekin oli tapahtunut aikanaan viime hetken muutoksella Rinnakkaiselta.

Lisäksi ikäänkuin Keken tuoman innostuksen myötä ennen suoraa kuultiin myös Radion Iltaohjelmassa Keken kisan ennakkoa eli käytännössä radion puolelle laitettua formulastudiota. Mestaruuden jälkeen näitä studioita radion puolella pidettiin kaikkiaan puolisen tusinan kertaa. Las Vegasissa formulastudiota isännöi Ilkka Kortesniemi.

 

[CCMK]

Pitää yrittää laittaa vielä ennen Las Vegasin ratkaisevan kilpailun kirjoittamista jossakin välissä nuo loput HS:n skannit kauden ajalta mitä on jäänyt pois aiemmin ja Las Vegasin kilpailun jutut ennen lauantain kilpailun kirjoittamista. Muutaman päivän sisään kausi taitaisi olla paketissa.

 

[CCMK]

Brabhamilla molemmat autot käyttivät Las Vegasin kilpailun aattona jälleen välitankkausta. Loppukautta kohden ja kautta 1983 silmällä pitäen ainakin muutama talli oli kiinnostunut Brabhamin ideasta. Lähinnä turbotallit ajattelivat ottavansa idean käyttöön.

Alustavasti Williamsia lukuunottamatta mikään Cossyliigan talli ei harkinnut välitankkausta tulevan kauden kisoihin. Williamsillakin tilanne oli vielä kiinni teorioissa.

Patrese lähti kuitenkin 37 kierroksen bensakuormalla ja Piquet otti 40 kierroksen verran polttoainetta tankkiin ennen kilpailua. Molemmat kuitenkin keskeyttivät ennen pysähdyksiään.

 

[CCMK]

Keke Rosberg käytti jälleen Las Vegasin radan erikoisen luonteen takia Dijonissa valitsemaansa sekarengastusta. Eli oikean puolen renkaat olivat D-seoksia kun taas vasen eturengas oli B-seosta ja vasen takarengas oli C-seosta.

Se merkitsi sitä, että B-seos oli kovin kisakäytössä oleva rengas ja C-seos tuki lähinnä auton herkkää takapäätä mitä ei ollut helppo säätää Dijonin tapaan sopivaksi raskaammille renkaille. Oikealle kääntymisen vähäisyyden takia oikean puolen renkaiksi valittiin kaikkein kevyimmät renkaat.