VOI JUMALAUTA SAATANA.
Äidiltä sain lahjaksi taannoin tuollaisen suolakiven, jonka sisään on istutettu lamppu. No se lamppu simahti tässä jokunen kuukausi sitten ja ajattelin että tänään avaan sen ja vilkaisen millainen polttimo siellä on.
Laite oli kytketty seinään ja kytkimissä ei ollut merkintää, onko se ON vai OFF. No en ollut huolissani, koska jos pitää näppinsä oikeissa paikoissa niin sähkäriä ei saa.
No vedin polttimon kannakkeineen sieltä kiven sisältä esille. Semmonen erikoinen pieni lamppu siinä oli. Olin juuri laskemassa polttimoa kannakkeineen pöydälle kun KOKO POLTTIMO RÄJÄHTI lennättäen sirpeileitä lähympäristöön. Koirakin oli vieressä.
Luojan kiitos se ei tullut omaan, eikä koiran silmään. Jumalauta että säikähdin ja ensimmäistä kertaa todistin tilanteen, jossa rikkoontunut palamaton polttimo RÄJÄHTÄÄ!
En mä tietääkseni tehnyt muuta virhettä, kuin sen että laite oli seinässä kiinni. Mutta eikai noiden kuulu saatana silmille räjähtää.
Tarttee varmaan tiedustella äidiltä lampun myyjä ja ilmoittaa sinne ja mahdollisesti jonnekin kuluttajaturvallisuusjuttuun kanssa.
Se on vielä jollakin silmässä toi lasi. Jumalauta oli näön lähteminen (viimeistenkin) lähellä.
Hyvä ettei käynyt isompaa vahinkoa.
On aina hyvä muistaa, että lasissa kuin lasissa voi olla voimakkaita sisäisiä jännityksiä, jotka saattavat särkeä sen kuin itsestään.
Itse hain joskus 20 vuotta sitten puolen litran jaffapullon Turun Puutorin läheisyydessä olleesta kaupasta, istuin autoon ja aloin kiertää korkkia auki rintani edessä kun mossahti.
Pullo meni aivan sirpaleiksi, ainostaan pohja ja kaula jäivät vähän eheämmiksi.
Sirpaleiden lisäksi sylissä (+ lattialla ja penkillä) oli luonnollisesti puoli litraa limonaadia.
Ottihan se kuulaan, koska oli ykköset niskassa - johonkin häppeninkiin olin menossa kaverin kanssa.
No, menin sitten lainahepenissä.
.
