Heräsin aamulla 6:30 ihan kuin töihin mennäkseni, mutta oikeasti on vapaata loppuviikko. Herätys ei ollut miellyttävä. Oikeasta jalasta veti suonta niin perkeleesti että huusin ääneen. Inhottavaa, ei näin ole käynyt ennen, vanhuusko tässä alkaa puskemaan? Vieläkin kinttu on pökkylä säärestä.
Otin eilen kaljaa. Aloin muistelemaan velvoitteita mihin kaljapäissäni sitouduin puhelimitse. Kaverini yritys (entinen työkaveri) on kaatumassa ja pakkohuutokauppa häämöttää lähitulevaisuudessa. Hän tulee viikonloppuna vierailulle kunhan soittaa ensin ja ajelee sen 100 km tänne. Ei sillä että auttaa voisin, kuunnella kyllä toki ja jutella. Ja saunan lämmittää. ikävä vaan että näkee miestä tällaisissa merkeissä. Mieluusti olisin halunnut pitää ihan sen mielikuvan mikä 10 vuotta on ollut, eli että hyvin on kaveri asiansa hoitanut ja hyviä päätöksiä tehnyt. Mukava jätkä. Harmittaa hänen puolestaan nyt kovastikin. En aio sanoa että mitäs läksit yrittäjäksi.