Kerrohan unesi, niin ...
- Viestiketjun aloittaja Olga
- Aloituspäivämäärä
PohjoisenPike
Nappula
Paras herääminen ikinä:
Näin unta, että kaveri alkoi sirkkelillä katkaista pöytää, kun tuli kuulutus:
''Saanen muistuttaa, että SubTV on vakavasti otettava viihdyttäjä''
Herätyskello kun laittaa radion päälle. Sattui vaan tulemaan mainos
Kyllä aamulla hymyilytti
Näin unta, että kaveri alkoi sirkkelillä katkaista pöytää, kun tuli kuulutus:
''Saanen muistuttaa, että SubTV on vakavasti otettava viihdyttäjä''
Herätyskello kun laittaa radion päälle. Sattui vaan tulemaan mainos
Kyllä aamulla hymyilytti
burb
.
- Liittynyt
- 19.2.2002
- Viestit
- 46199
Viime yönä pelasin jotain hedelmäpelin tyylistä kolikkopeliä ja voitin jotain 350 euroa, ilahduin. Kouluaikainen kaverini pelasi kans ja voitti, muttei rahaa, vaan kone alkoi sylkemään Belmont-tupakka-askeja ja samanmerkkisiä suklaapatukoita ja jotain muuta ihan outoa. Sitten kävelin asematunnelissa ja laitoin vielä 50 centin kolikon pajatsoon mutta en voittanut.
Siinä pelatessa muuten ympärillä hyöri sellainen "asiantuntija" joka "tiesi" koko ajan miten kannattaa pelata, näitähän sattuu silloin tällöin kolikkopelien ympärille pätemään.
Siinä pelatessa muuten ympärillä hyöri sellainen "asiantuntija" joka "tiesi" koko ajan miten kannattaa pelata, näitähän sattuu silloin tällöin kolikkopelien ympärille pätemään.
PuoliPöhkö
Well-known member
Mä näin vajaa ½ tuntia sitten unta,
että nukuin MTV3:n aika-ajon toisen ja viimeisen osion
kunnes heräsin lehdistötilaisuuteen
Se oli kyllä sellasta horrosta,
etten ole varma oliko se unta vai ei.
Tuomari saa päättää.
että nukuin MTV3:n aika-ajon toisen ja viimeisen osion
kunnes heräsin lehdistötilaisuuteen
Se oli kyllä sellasta horrosta,
etten ole varma oliko se unta vai ei.
Tuomari saa päättää.
Viimeksi muokattu:
burb
.
- Liittynyt
- 19.2.2002
- Viestit
- 46199
Se poliisi vei mua jonnekin ja mä olin aivan alasti ja oli käsiraudat ja juttelin poliisille ja sitten se ajatteli että tää on turhaa ja sitten mentiin varastamaan autoja ja ajettiin aivan älyttömän kovaa ja sitten talvella menin Knoukkarin mökille joka oli aivan laskettelurinteen vieressä ja välillä mentiin uimaan viereiseen järveen koska oli kesä mutta me ei uitu kun oltiin veneessä ja vastarannan tytötkin uivat kuten mekin.
Välillä mulla oli aivan älyttömän ruma parta.
Välillä mulla oli aivan älyttömän ruma parta.
Olipahan taas menoa päiväunilla...
Ekaks olin menossa vessaan jossain ravintolassa (junan ravintolassa, kuten myöhemmin ilmeni). Käytävä oli hyvin häymyinen ja epäsiisti, tummat seinät ja likainen lattia. Olin jo naistenhuoneen ovella, kun ohitseni sisään ryntäsi hyvin törkeästi mustalaismies. Säikähdin ja ajattelin, että en mä nyt sinne viiti mennä, kun toi on siellä. Odottelin hetken aikaa, ja miehen poistuttua menin vessaan. Sinne tuli yhtä aikaa pari vuotta mua vanhempi vaalea, hoikka nainen, joka muistutti kovasti muksun muinaista lastentarhanopettajaa. Ei ollut kuitenkaan sama henkilö. Hän oli pukeutunut vaaleanruskeaan safari-tyyliseen asuun, hame + paita. Nainen oli saanu paidalleen tahran em. miehen törmättyä häneen. Vessa oli tosi siisti ja puhdas ja valoisa. Ainut vaan, että kopissa jossa kävin, oli lattialla nilkkoihin asti lämmintä vettä. Ei se mitään, vesi oli puhdasta eikä lainkaan ällöttävää. Kävin pissalla, varmaan ekaa kertaa missään unessa ikinä. Nainen yritti puhdistella tahraa paidastaan. Vessan hyllyllä oli purkki Harrodsin talkkia, raparperin tuoksuista. Kerroin, että mulla on samaa, mutta mansikan hajua (herättyäni muistin, että ruusun tuoksuistahan se mulla on, en tiedä miksi unessa muistelin mansikkaa). Nainen otti 'tyypit' talkista.
Palasin junaan. Olimme matkalla Intiassa. Juna oli aika jännä. Siinä oli mm.yhden vaunun katolla luksus-terassi. Kaikissa vaunuissa ei ollut kaikkia seiniä ja osa vaunuista kulki viereisellä raiteella. Juna oli oikein ylellinen. Matka kävi läpi Intian kesäisen maiseman, metsää ja heinikkoa. Junassa oli enemmänkin porukkaa, mutta huomiotani kiinnitti salapoliisiromaanimainen seurue: rikas, vanha, nainen, hänen noin nelikymppinen lipevä rakastajansa ja naisen aikuinen tytär. Lisäksi matkassa oli jotain palvelusväkeä ja sekalaista seurakuntaa. Tytär ei juuri viihtynyt äitinsä ja tämän uuden miehen seurassa. Vietin hänen kanssaan aikaa junan vaatimattomammalla puolella, tytär taisi tehdä koruompeluksia ja minä lueskelin. Yhtäkkiä hänen äitinsä hyppäsi junan luxus-puolelta meidän osastoon (kun ne sivuseinät puuttuivat, niin pystyi hyppäämään siihen viereisellä raiteella kukevaan osaan). Hän väitti, että hänet yritetään myrkyttää.
Mietimme juuri, kuinka selvittää asiaa, kun junan ympärille kaartoi puolen tusinaa poliisiautoa pysäyttääkseen junan. Poliisiautot olivat 80-luvun nissaneita ja tojotoja, kaikki vihreitä ja niillä oli katollaan keltainen vilkkuvalo. Poliisit kertoivat, että joku muukin oli murhattu, ja ilmeisesti syyllinen oli junassa. Purimme junan lastina olleet autot,josta suurin osa kai kuului rikkaalle naiselle. Autoja oli varmaan toistakymmentä, joista mieleen jäi ainakin pikkuriikkinen kuorma-auto, vanhanaikainen Rolls Royce ja Anaheim Mighty Ducksien värein maalattu erikoinen urheiluauto. Sellanen custom-made oloinen. Autoilla oli kyydissään sellasia pieniä litteitä bensapulloja, noin kahden desin vetoisia.
Asian selvittämiseksi meidän oli testattava, voiko räjähdelastissa olevan auton ajaa erään vajan/autotallin eteen. Talli oli jyrkän, mutta lyhyen mäen juurella, kuopassa siis. Tallin eteen pääsi kahta reittiä, sivusta loivempaa ramppia, jossa oli sitten jyrkkä kääntyminen alhaalla. Tai sitten suoraan vajan edestä jyrkempää ramppia, jossa oli kaikenmoista roskaa ja estettä väisteltävänä. Palloiltiin siinä arvioimassa tilannetta, jota poliisit pitivät liki mahdottomana; ei kukaan saisi räjähteillä lastattua autoa ehjänä tallin eteen. Joku mies kuitenkin ajoi pikku kuormurin sitä etureittiä pitkin ehjänä alas.
Hämmästeltiin sitä siinä, ja mua alkoi inhottaa seurueeseen kuuluva skorpioni, joka sinkoili ympäriinsä venyvän häntänsä avulla. Tiesin, että ei se tee mitään, koska on ns. hyvien puolella, mutta minusta oli vastenmielistä, kun se sujahteli naaman edestä ja milloin mistäkin. Menin istuskelemaan tallin edessä olevaan, lasten kiipeilytelinettä muistuttavaan verkkoon. Verkko tosin oli sellaista tiivissilmäistä ja tukevaa, ritiläntapaista. Ajattelin kuitenkin ehkä saavani olla rauhassa hyperaktiiviselta skorpionilta.
Lueskelin siinä forumia. Moe kertoi olevansa lomamatkalla Berliinissä poikansa kanssa. Hän oli ostamassa pääsylippuja johonkin kulttuurikohteeseen, ja varmisteli, onko laskunut valuuttakurssin oikein. Päivitteli miten voi olla niin kallista ja kiroili turistien määrää ko. kohteessa. (Joo, herättyäni tajusin kyllä, että Saksassa on käytössä eurot. Hyvä Moe!)
Siihen tolpan päälle ilmestyi sitten yhen äkin sellainen lyhytkarvainen, marsun kokoinen pinkeän pullea olento. Hän halusi esittäytyä, ja kättelin hänen kuonoaan. Paljastui, että hän on englanninopettaja, joka oli mulla sijaisena enkussa sekä yläasteella että lukiossa useamman kuukauden. Hän tiputtautui viereeni istumaan, ja hahmonsa suureni. Hän oli nykyisin sellainen halinallea (muistatteko ne piirretyt) muistuttava lyhytkarvainen olento, alaosasta tumman ruskea, yläosasta kellertävä. Kertoi, että onhan tämä aikamoinen muutos, mutta hän pitää tästä, koska voi nyt auttaa muita paremmin. Työskenteli siis jonkinmoisena terapeuttina nykyisin.
Sit minut herätettiin. Olin hieman pihalla todellisuudesta hetken
Ekaks olin menossa vessaan jossain ravintolassa (junan ravintolassa, kuten myöhemmin ilmeni). Käytävä oli hyvin häymyinen ja epäsiisti, tummat seinät ja likainen lattia. Olin jo naistenhuoneen ovella, kun ohitseni sisään ryntäsi hyvin törkeästi mustalaismies. Säikähdin ja ajattelin, että en mä nyt sinne viiti mennä, kun toi on siellä. Odottelin hetken aikaa, ja miehen poistuttua menin vessaan. Sinne tuli yhtä aikaa pari vuotta mua vanhempi vaalea, hoikka nainen, joka muistutti kovasti muksun muinaista lastentarhanopettajaa. Ei ollut kuitenkaan sama henkilö. Hän oli pukeutunut vaaleanruskeaan safari-tyyliseen asuun, hame + paita. Nainen oli saanu paidalleen tahran em. miehen törmättyä häneen. Vessa oli tosi siisti ja puhdas ja valoisa. Ainut vaan, että kopissa jossa kävin, oli lattialla nilkkoihin asti lämmintä vettä. Ei se mitään, vesi oli puhdasta eikä lainkaan ällöttävää. Kävin pissalla, varmaan ekaa kertaa missään unessa ikinä. Nainen yritti puhdistella tahraa paidastaan. Vessan hyllyllä oli purkki Harrodsin talkkia, raparperin tuoksuista. Kerroin, että mulla on samaa, mutta mansikan hajua (herättyäni muistin, että ruusun tuoksuistahan se mulla on, en tiedä miksi unessa muistelin mansikkaa). Nainen otti 'tyypit' talkista.
Palasin junaan. Olimme matkalla Intiassa. Juna oli aika jännä. Siinä oli mm.yhden vaunun katolla luksus-terassi. Kaikissa vaunuissa ei ollut kaikkia seiniä ja osa vaunuista kulki viereisellä raiteella. Juna oli oikein ylellinen. Matka kävi läpi Intian kesäisen maiseman, metsää ja heinikkoa. Junassa oli enemmänkin porukkaa, mutta huomiotani kiinnitti salapoliisiromaanimainen seurue: rikas, vanha, nainen, hänen noin nelikymppinen lipevä rakastajansa ja naisen aikuinen tytär. Lisäksi matkassa oli jotain palvelusväkeä ja sekalaista seurakuntaa. Tytär ei juuri viihtynyt äitinsä ja tämän uuden miehen seurassa. Vietin hänen kanssaan aikaa junan vaatimattomammalla puolella, tytär taisi tehdä koruompeluksia ja minä lueskelin. Yhtäkkiä hänen äitinsä hyppäsi junan luxus-puolelta meidän osastoon (kun ne sivuseinät puuttuivat, niin pystyi hyppäämään siihen viereisellä raiteella kukevaan osaan). Hän väitti, että hänet yritetään myrkyttää.
Mietimme juuri, kuinka selvittää asiaa, kun junan ympärille kaartoi puolen tusinaa poliisiautoa pysäyttääkseen junan. Poliisiautot olivat 80-luvun nissaneita ja tojotoja, kaikki vihreitä ja niillä oli katollaan keltainen vilkkuvalo. Poliisit kertoivat, että joku muukin oli murhattu, ja ilmeisesti syyllinen oli junassa. Purimme junan lastina olleet autot,josta suurin osa kai kuului rikkaalle naiselle. Autoja oli varmaan toistakymmentä, joista mieleen jäi ainakin pikkuriikkinen kuorma-auto, vanhanaikainen Rolls Royce ja Anaheim Mighty Ducksien värein maalattu erikoinen urheiluauto. Sellanen custom-made oloinen. Autoilla oli kyydissään sellasia pieniä litteitä bensapulloja, noin kahden desin vetoisia.
Asian selvittämiseksi meidän oli testattava, voiko räjähdelastissa olevan auton ajaa erään vajan/autotallin eteen. Talli oli jyrkän, mutta lyhyen mäen juurella, kuopassa siis. Tallin eteen pääsi kahta reittiä, sivusta loivempaa ramppia, jossa oli sitten jyrkkä kääntyminen alhaalla. Tai sitten suoraan vajan edestä jyrkempää ramppia, jossa oli kaikenmoista roskaa ja estettä väisteltävänä. Palloiltiin siinä arvioimassa tilannetta, jota poliisit pitivät liki mahdottomana; ei kukaan saisi räjähteillä lastattua autoa ehjänä tallin eteen. Joku mies kuitenkin ajoi pikku kuormurin sitä etureittiä pitkin ehjänä alas.
Hämmästeltiin sitä siinä, ja mua alkoi inhottaa seurueeseen kuuluva skorpioni, joka sinkoili ympäriinsä venyvän häntänsä avulla. Tiesin, että ei se tee mitään, koska on ns. hyvien puolella, mutta minusta oli vastenmielistä, kun se sujahteli naaman edestä ja milloin mistäkin. Menin istuskelemaan tallin edessä olevaan, lasten kiipeilytelinettä muistuttavaan verkkoon. Verkko tosin oli sellaista tiivissilmäistä ja tukevaa, ritiläntapaista. Ajattelin kuitenkin ehkä saavani olla rauhassa hyperaktiiviselta skorpionilta.
Lueskelin siinä forumia. Moe kertoi olevansa lomamatkalla Berliinissä poikansa kanssa. Hän oli ostamassa pääsylippuja johonkin kulttuurikohteeseen, ja varmisteli, onko laskunut valuuttakurssin oikein. Päivitteli miten voi olla niin kallista ja kiroili turistien määrää ko. kohteessa. (Joo, herättyäni tajusin kyllä, että Saksassa on käytössä eurot. Hyvä Moe!)
Siihen tolpan päälle ilmestyi sitten yhen äkin sellainen lyhytkarvainen, marsun kokoinen pinkeän pullea olento. Hän halusi esittäytyä, ja kättelin hänen kuonoaan. Paljastui, että hän on englanninopettaja, joka oli mulla sijaisena enkussa sekä yläasteella että lukiossa useamman kuukauden. Hän tiputtautui viereeni istumaan, ja hahmonsa suureni. Hän oli nykyisin sellainen halinallea (muistatteko ne piirretyt) muistuttava lyhytkarvainen olento, alaosasta tumman ruskea, yläosasta kellertävä. Kertoi, että onhan tämä aikamoinen muutos, mutta hän pitää tästä, koska voi nyt auttaa muita paremmin. Työskenteli siis jonkinmoisena terapeuttina nykyisin.
Sit minut herätettiin. Olin hieman pihalla todellisuudesta hetken
Autoni oli korjautettavana Shieldin korjaamolla. Aikaa oli kulunut jo viikkokausia. Menin taas käymään korjaamolla. Piha oli ihan täynnä autoja, korjaamista vailla. Kauhea tohkaaminen päällä, Shieldillä oli pipo päässä. Hyviä juttuja kieltämättä. Eihän ne olleet mitään tehnyt autolleni, huomisaamuna olisi kuulemma varmasti kunnossa.
Samassa Lem kurvasi Ladalla pihalle Saksan reissultaan. Siltä seisomalta äijiltä putos työkalut käsistä ja hyö lähtivät kävellen lähipubiin. Huusin vielä perään, että missäs ne minun veikkausvoitot, johon Shield että kysy Marja-Liisa Kirvesniemeltä. Näin vielä, kun ryöstivät vanhan pariskunnan matkalla kaljabaariin.
Samassa Lem kurvasi Ladalla pihalle Saksan reissultaan. Siltä seisomalta äijiltä putos työkalut käsistä ja hyö lähtivät kävellen lähipubiin. Huusin vielä perään, että missäs ne minun veikkausvoitot, johon Shield että kysy Marja-Liisa Kirvesniemeltä. Näin vielä, kun ryöstivät vanhan pariskunnan matkalla kaljabaariin.
PekPoy
oik. yo.
Tämän unen näin jo useita viikkoja sitten, mutta eipä ole - kumma kyllä - päässyt unohtumaan. :alppu:
Olin illalla Helsingin rautatieasemalla. Jostain syystä tapoin Otto-automaattijonossa olleen miehen sahaamalla tältä kasvot irti. Huomattuani mitä tein pudotin sahan kuolleen miehen viereen ja lähdin paikalta luimistelemaan aseman varjoisiin nurkkiin. Ei mennyt kuin minuutteja, kun lööpeissä jo näkyi uutinen kamalasta sahamurhasta asemalla. Samaten asemalle ilmestyneet televisiot alkoivat suoltaa paniikintäytteisiä uutisia Helsingissä liikkuvasta hullusta sahamurhaajasta.
En saattanut itse uskoa ollenkaan, että olin mennyt tekemään moista. Ahdistus oli sanoinkuvaamaton: tiesin, että joudun joko vankilaan tai elämään lopun elämääni pakoillen ja varjoissa hiippaillen. Jotenkin löysin tieni aseman valvomoon, jossa poliisit tutkivat valvontakameranauhoja. Kävi ilmi, että mikään valvontakamera ei ollut taltioinut kasvojani. Ystävystyin poliisipäällikön ja tämän köörin kanssa melko nopeasti ja ajattelin, että jos hengaan heidän kanssaan niin en joudu helposti epäiltyjen listalle. Ahdistus kalvoi alati mieltäni. Toivoin kovasti että kaikki olisi ollut vain unta, mutta "tiesin" ettei niin ollut. Ihmettelin ja kaduin yhä tekemääni sahamurhaa.
Päädyin rautatieaseman metroasemalle tuon poliisijoukkion kanssa. He olivat menossa kotiin. Sahamurhan takia Helsingin metroliikenne oli lähes lamaantunut ja metrovaunut oli jouduttu korvaamaan Lontoon metron vastaavilla. Matkustimme poliisijoukkion kanssa kohti Koskelan ( ) metroasemaa kun päällikkö sai puhelun. Hänen ilmeistään ja mulkoiluistaan päätellen se liittyi syyllisyyteeni. Puhelun päätyttyä hän ei kuitenkaan ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin vaikka selvästi aavisti minun olevan syyllinen. Poliisipäällikkö jäi pois metrosta jo ennen Koskelaa, ja minä nousin kyydistä Koskelassa. Tässä vaiheessa VW-pakettiautoksi muuttunut metro jatkoikin matkaansa kohti kotiani (en tiedä mistä päättelin matkan määränpäänä olevan kotini, sillä asun lähes toisella puolella Helsinkiä). Huusin autoa ajavalle poliisille soimaukseni liittyen siihen, että he eivät heittäneet minua kotiin asti. Hän vastasi vain, että itsehän halusit jäädä Koskelaan.
Kello oli tässä vaiheessa kolme yöllä. Menin käymään työpaikallani, jossa eräs työkaverini oli joutunut jäämään hieman ylitöihin vastaanoton tyttöjen mokattua aikataulut. Sulkea olisi siis pitänyt yhdeksältä illalla. Menin työkaverini kanssa moittimaan vastaanoton tyttöjä.
Sitten heräsin. Oli ihan hieman helpottunut olo, kun oli saanut elämänsä takaisin.
Olin illalla Helsingin rautatieasemalla. Jostain syystä tapoin Otto-automaattijonossa olleen miehen sahaamalla tältä kasvot irti. Huomattuani mitä tein pudotin sahan kuolleen miehen viereen ja lähdin paikalta luimistelemaan aseman varjoisiin nurkkiin. Ei mennyt kuin minuutteja, kun lööpeissä jo näkyi uutinen kamalasta sahamurhasta asemalla. Samaten asemalle ilmestyneet televisiot alkoivat suoltaa paniikintäytteisiä uutisia Helsingissä liikkuvasta hullusta sahamurhaajasta.
En saattanut itse uskoa ollenkaan, että olin mennyt tekemään moista. Ahdistus oli sanoinkuvaamaton: tiesin, että joudun joko vankilaan tai elämään lopun elämääni pakoillen ja varjoissa hiippaillen. Jotenkin löysin tieni aseman valvomoon, jossa poliisit tutkivat valvontakameranauhoja. Kävi ilmi, että mikään valvontakamera ei ollut taltioinut kasvojani. Ystävystyin poliisipäällikön ja tämän köörin kanssa melko nopeasti ja ajattelin, että jos hengaan heidän kanssaan niin en joudu helposti epäiltyjen listalle. Ahdistus kalvoi alati mieltäni. Toivoin kovasti että kaikki olisi ollut vain unta, mutta "tiesin" ettei niin ollut.
Ihmettelin ja kaduin yhä tekemääni sahamurhaa.Päädyin rautatieaseman metroasemalle tuon poliisijoukkion kanssa. He olivat menossa kotiin. Sahamurhan takia Helsingin metroliikenne oli lähes lamaantunut ja metrovaunut oli jouduttu korvaamaan Lontoon metron vastaavilla. Matkustimme poliisijoukkion kanssa kohti Koskelan (
) metroasemaa kun päällikkö sai puhelun. Hänen ilmeistään ja mulkoiluistaan päätellen se liittyi syyllisyyteeni. Puhelun päätyttyä hän ei kuitenkaan ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin vaikka selvästi aavisti minun olevan syyllinen. Poliisipäällikkö jäi pois metrosta jo ennen Koskelaa, ja minä nousin kyydistä Koskelassa. Tässä vaiheessa VW-pakettiautoksi muuttunut metro jatkoikin matkaansa kohti kotiani (en tiedä mistä päättelin matkan määränpäänä olevan kotini, sillä asun lähes toisella puolella Helsinkiä). Huusin autoa ajavalle poliisille soimaukseni liittyen siihen, että he eivät heittäneet minua kotiin asti. Hän vastasi vain, että itsehän halusit jäädä Koskelaan.Kello oli tässä vaiheessa kolme yöllä. Menin käymään työpaikallani, jossa eräs työkaverini oli joutunut jäämään hieman ylitöihin vastaanoton tyttöjen mokattua aikataulut. Sulkea olisi siis pitänyt yhdeksältä illalla. Menin työkaverini kanssa moittimaan vastaanoton tyttöjä.
Sitten heräsin. Oli ihan hieman helpottunut olo, kun oli saanut elämänsä takaisin.
Runar ja Kyllikki
Next door to Alice
72
Well-known member
- Liittynyt
- 14.2.2000
- Viestit
- 16061
Et kai kurkkinut?
Runar ja Kyllikki
Next door to Alice
OoPee
Nuori ikäisekseen
Kiitos muuten kuvista! Soon ihmeellistä, mihin infrapunatekniikka nykyään pystyy :eek!::eek!::eek!:
Runar ja Kyllikki
Next door to Alice
Mun mielestä kans täysin käsittämätöntä. Kun yksittäiset karvatkin näkyy. Jos tarkastelee lähemmin esimerkiksi...EIKU EI MITÄÄN!!
72
Well-known member
- Liittynyt
- 14.2.2000
- Viestit
- 16061
72
Well-known member
- Liittynyt
- 14.2.2000
- Viestit
- 16061
Mun mielestä kans täysin käsittämätöntä. Kun yksittäiset karvatkin näkyy. Jos tarkastelee lähemmin esimerkiksi...EIKU EI MITÄÄN!!
Örfil
Guest
Millä kemikaaleilla sait tämä tripin aikaiseksi ja saisko tästä referaatin?
Olipahan taas menoa päiväunilla...
Ekaks olin menossa vessaan jossain ravintolassa (junan ravintolassa, kuten myöhemmin ilmeni). Käytävä oli hyvin häymyinen ja epäsiisti, tummat seinät ja likainen lattia. Olin jo naistenhuoneen ovella, kun ohitseni sisään ryntäsi hyvin törkeästi mustalaismies. Säikähdin ja ajattelin, että en mä nyt sinne viiti mennä, kun toi on siellä. Odottelin hetken aikaa, ja miehen poistuttua menin vessaan. Sinne tuli yhtä aikaa pari vuotta mua vanhempi vaalea, hoikka nainen, joka muistutti kovasti muksun muinaista lastentarhanopettajaa. Ei ollut kuitenkaan sama henkilö. Hän oli pukeutunut vaaleanruskeaan safari-tyyliseen asuun, hame + paita. Nainen oli saanu paidalleen tahran em. miehen törmättyä häneen. Vessa oli tosi siisti ja puhdas ja valoisa. Ainut vaan, että kopissa jossa kävin, oli lattialla nilkkoihin asti lämmintä vettä. Ei se mitään, vesi oli puhdasta eikä lainkaan ällöttävää. Kävin pissalla, varmaan ekaa kertaa missään unessa ikinä. Nainen yritti puhdistella tahraa paidastaan. Vessan hyllyllä oli purkki Harrodsin talkkia, raparperin tuoksuista. Kerroin, että mulla on samaa, mutta mansikan hajua (herättyäni muistin, että ruusun tuoksuistahan se mulla on, en tiedä miksi unessa muistelin mansikkaa). Nainen otti 'tyypit' talkista.
Palasin junaan. Olimme matkalla Intiassa. Juna oli aika jännä. Siinä oli mm.yhden vaunun katolla luksus-terassi. Kaikissa vaunuissa ei ollut kaikkia seiniä ja osa vaunuista kulki viereisellä raiteella. Juna oli oikein ylellinen. Matka kävi läpi Intian kesäisen maiseman, metsää ja heinikkoa. Junassa oli enemmänkin porukkaa, mutta huomiotani kiinnitti salapoliisiromaanimainen seurue: rikas, vanha, nainen, hänen noin nelikymppinen lipevä rakastajansa ja naisen aikuinen tytär. Lisäksi matkassa oli jotain palvelusväkeä ja sekalaista seurakuntaa. Tytär ei juuri viihtynyt äitinsä ja tämän uuden miehen seurassa. Vietin hänen kanssaan aikaa junan vaatimattomammalla puolella, tytär taisi tehdä koruompeluksia ja minä lueskelin. Yhtäkkiä hänen äitinsä hyppäsi junan luxus-puolelta meidän osastoon (kun ne sivuseinät puuttuivat, niin pystyi hyppäämään siihen viereisellä raiteella kukevaan osaan). Hän väitti, että hänet yritetään myrkyttää.
Mietimme juuri, kuinka selvittää asiaa, kun junan ympärille kaartoi puolen tusinaa poliisiautoa pysäyttääkseen junan. Poliisiautot olivat 80-luvun nissaneita ja tojotoja, kaikki vihreitä ja niillä oli katollaan keltainen vilkkuvalo. Poliisit kertoivat, että joku muukin oli murhattu, ja ilmeisesti syyllinen oli junassa. Purimme junan lastina olleet autot,josta suurin osa kai kuului rikkaalle naiselle. Autoja oli varmaan toistakymmentä, joista mieleen jäi ainakin pikkuriikkinen kuorma-auto, vanhanaikainen Rolls Royce ja Anaheim Mighty Ducksien värein maalattu erikoinen urheiluauto. Sellanen custom-made oloinen. Autoilla oli kyydissään sellasia pieniä litteitä bensapulloja, noin kahden desin vetoisia.
Asian selvittämiseksi meidän oli testattava, voiko räjähdelastissa olevan auton ajaa erään vajan/autotallin eteen. Talli oli jyrkän, mutta lyhyen mäen juurella, kuopassa siis. Tallin eteen pääsi kahta reittiä, sivusta loivempaa ramppia, jossa oli sitten jyrkkä kääntyminen alhaalla. Tai sitten suoraan vajan edestä jyrkempää ramppia, jossa oli kaikenmoista roskaa ja estettä väisteltävänä. Palloiltiin siinä arvioimassa tilannetta, jota poliisit pitivät liki mahdottomana; ei kukaan saisi räjähteillä lastattua autoa ehjänä tallin eteen. Joku mies kuitenkin ajoi pikku kuormurin sitä etureittiä pitkin ehjänä alas.
Hämmästeltiin sitä siinä, ja mua alkoi inhottaa seurueeseen kuuluva skorpioni, joka sinkoili ympäriinsä venyvän häntänsä avulla. Tiesin, että ei se tee mitään, koska on ns. hyvien puolella, mutta minusta oli vastenmielistä, kun se sujahteli naaman edestä ja milloin mistäkin. Menin istuskelemaan tallin edessä olevaan, lasten kiipeilytelinettä muistuttavaan verkkoon. Verkko tosin oli sellaista tiivissilmäistä ja tukevaa, ritiläntapaista. Ajattelin kuitenkin ehkä saavani olla rauhassa hyperaktiiviselta skorpionilta.
Lueskelin siinä forumia. Moe kertoi olevansa lomamatkalla Berliinissä poikansa kanssa. Hän oli ostamassa pääsylippuja johonkin kulttuurikohteeseen, ja varmisteli, onko laskunut valuuttakurssin oikein. Päivitteli miten voi olla niin kallista ja kiroili turistien määrää ko. kohteessa. (Joo, herättyäni tajusin kyllä, että Saksassa on käytössä eurot. Hyvä Moe!)
Siihen tolpan päälle ilmestyi sitten yhen äkin sellainen lyhytkarvainen, marsun kokoinen pinkeän pullea olento. Hän halusi esittäytyä, ja kättelin hänen kuonoaan. Paljastui, että hän on englanninopettaja, joka oli mulla sijaisena enkussa sekä yläasteella että lukiossa useamman kuukauden. Hän tiputtautui viereeni istumaan, ja hahmonsa suureni. Hän oli nykyisin sellainen halinallea (muistatteko ne piirretyt) muistuttava lyhytkarvainen olento, alaosasta tumman ruskea, yläosasta kellertävä. Kertoi, että onhan tämä aikamoinen muutos, mutta hän pitää tästä, koska voi nyt auttaa muita paremmin. Työskenteli siis jonkinmoisena terapeuttina nykyisin.
Sit minut herätettiin. Olin hieman pihalla todellisuudesta hetken
OoPee
Nuori ikäisekseen
EIKÄ ETENKÄÄN HD-FORMAATISSA!!! :frank:Jos tarkastelee lähemmin esimerkiksi...EIKU EI MITÄÄN!!