Olin lähdössä junalla Helsingin keskustasta Tikkurilaan. Tuli kiire junalle, ja juoksin etsien oikeaa raidetta. Ratapihalle oli pääsy estetty, mutta aseman sivussa oli "varapiha", josta lähti junia korvaavat linja-autot. Bussien päällä oli monikymmensenttinen lumikerros.
Ihmettelin, että miksi junat on korvattu busseilla. Karu totuus paljastui, kun sain kurkituksi ratapihalle. Siellä oli kammottava, jättimäinen LIMAHIRVIÖ! :eek!: Viranomaiset yrittivät salata asian, ja peittää hirviön matoilla ja kankailla, ja samalla estää sen leviämistä ja kasvua. Selvää kuitenkin oli, että limahirviö kasvoi koko ajan ja kurotteli lonkeroillaan aina vain pohjoisemmaksi.
Tästä alkoi pakomatka. POhjoiseen päin piti pyrkiä, ja maasto oli Itä-Pasilamaista Huopalahtimaisin vivahtein. Siis korkeita punatiilitaloja ja kävelysiltoja ja kujia. Vastaan tuli koko ajan kuorma-autoja, joilla oli lastinaan valtavia kangas- ja mattorullia.
Seurueeseeni kuului yhtäkkiä lukuisia henkilöitä, mm. yhden asiakkaan edustaja, muksun toinen mummo ja poikaystävän eksä. Saimme haltuumme yhden jättimäisen rullan kangassuikaletta, ja punoimme siitä vahvempaa köyttä, jotta pääsisimme kolme kerrosta alas jonkun kerrostalon sivustalla olevalta tasanteelta.
Oli sangen epämiellyttävä uni :thumbdown