Olin Mika Häkkisen polttareissa. Oltiin jossain Vantaalla, muistaakseni Rekolassa, jonne oli avattu noin viikko sitten uusi juottola, jonka nimi oli Simodeuksen baari. Iso, avara ja ylellinen juottola ei sopinut ehkä parhaiten juuri Rekolan kaltaiseen pummilähiön idylliin, mutta siitä huolimatta Vantaa oli ylpeä uudesta vetonaulastaan. Jopa kaupunginjohtaja Keijo Töttönen oli todennut, että Vantaalla on nyt uusi ylpeydenaihe.
Häkkisen Mikaa siis juhlittiin. Mika oli puettu sellaiseen puna-keltaiseen, raidalliseen marimekon kesämekkoon. Päässään oli hopeanharmaan värinen tonttuhattu ja jaloissa ruskeat crocsit. Tunnelma oli riehakas, kun Häkä teki polttarivieraiden yllyttämiä härskejä ja villejä ehdotuksia. Naurun kikatukset kaikuivat katonharjassa. Kaikilla oli hauskaa ja ilta oli ollut ikimuistoinen.
Tunnelma ei ollut vielä kuitenkaan saavuttanut huippuaan, sillä yksi numero oli vielä luvassa. Eräs vantaalainen invavessa-malli oli nimittäin illan viimeinen vieras. Hän oli mallimaailman ylivoimaisesti tunnetuin ja suosituin miesmalli.
Kun Joni avasi Simodeuksen oven, kukaan ei erehtynyt. Mustien lasien alta paljastui viettelevä katse, karisma oli jälleen kerran erehtymätön. Maailmasta ei löytynyt parempaa poseeraajaa. Tiukat, tumman siniset pillifarkut ja kelatainen I love you -paita koristivat Jonia.
Tunnelma saavutti huippunsa, kun Mikan oli vedettävä Jonin tunnettu inva-walk yleisön edessä. Mika innostui jammailemaan jopa ihan kellon ympäri ja vieraat lipittivät pitkälle yöhön omenasidukkaa aivan kuin ollakseen jotain koviksia.
Sitten heräsin Nokia Lumian kilisevään herätysääneen ja hieroin unihiekat pois silmistäni. Voi veljet että miten tämä on mahdollista.
