Kirja-arvostelumme.

[SOKO]

Norah Robertsin fantasiatrilogia tuli luettua hiljattain. En ole aikaisemmin hänen kirjojaan lukenut, enkä juuri mitään muutakaan sellaista kirjallisuutta, johon liitetään sana romanttinen. Kirjat olivat pahuksen koukuttavia. Esimerkiksi trilogian toista osaa oli tarkoitus vilkaista vähän ennen nukkumaan menoa, mutta päädyin lukemaan sen yhtä soittoa samana yönä ja kolmas osa tuli luettua heti kun olin seuraavana päivänä sen kaupasta hakenut.

Kysymys on siis irlantilaisista legendoista ideoita ammentavasta romanttisesta fantasiatrilogiasta, jossa neljä valittua joutuvat yhdistämään voimansa taistelussa pimeyden armeijaa vastaan. Kirjat ovat yksi jatkuvajuoninen kokonaisuus ja ne on siksi luettava järjestyksessä. Trilogialla ei ole nimeä, joka lukisi jokaisen kirjan kannessa, siksi puhun vain trilogiasta.

Osa 1: Morriganin risti (340 sivua)
Osa 2: Jumalten tanssi (325 s.)
Osa 3: Hiljaisuuden laakso (340 s.)

Silloin kun kirja on suorastaan pakko lukea loppuun asti, on sille vaikeata antaa mitään muuta kuin paras mahdollinen arvosana. En osaa suhteuttaa näitä kirjoja kirjailijan aikaisemaan päälle 150 kirjaa käsittävään yli 300 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti myyneeseen tuotantoon. Sen verran vaikuttava lukukokemus oli, että aion varmasti hankkia käsiini muitakin Robertsin kirjoja. Eritysesti hänen J. D Robb salanimellä kirjoittamansa futuristiset dekkarit kiinnostavat.

Arvosana koko trilogialle siis 10/10.

 

[joukahainen]

Siis olisiko suora käännös suunnilleen painajaisen risti?

Painajainen (painajaisuni) on norjaksi "mareritt", "mare" taasen on kansanuskon mukaan naispuolinen olento joka painostavasti vaivasi nukkuvia ihmisiä asettumalla heidän rintansa päälle mikä "Marekors"-teoksessakin selitettiin. "Kors" tarkoittaa ristiä.

Mielestäni käännöksestä Marekors-> Veritimantit puuttuu tietty alkuperäisessä nimessä oleva arvoituksellisuus.

 

[joukahainen]

Kaikki suomennetut Harry Holet luettu. Ihan loistavia kesälomakirjoja. :ahem:

Heräteostos syntyikin osin ansiostasi koska mainostit Nesbøn kirjoja ennen lomien alkua.:thumbup:
Ei jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi Nesbøksi tuo Marekors.

 

[OoPee]

Trilogialla ei ole nimeä, joka lukisi jokaisen kirjan kannessa, siksi puhun vain trilogiasta.

Circle-trilogiahan tuo on näköjään englanniksi.

 

[Estate]

Osaisiko joku suositella jotain kirjaa vähän nörtähtävälle neljännesvuosisadan ohittaneelle miehelle, joka lukee lähinnä Douglas Adamsin kirjoja vuorotellen suomeksi ja englanniksi? Myös Linus Torvaldsin elämänkertaa olen kyseisen ei-niin-lukutoukan nähnyt lukevan.

Itselleni ajattelin jotain ruotsinkielisiä kirjoja vähän hankkia, kun kerran tarjontaa on.
Mitkähän olisivat sellaisia ruotsalaisia the kirjoja, jotka eivät kuitenkaan olisi liian vaikeita?
Jotain nuortenkirjoja nyt lähinnä olen lueskellut sekä lättläst versioita sekalaisista kirjoista. Noin yleisesti tulee lueskeltua vähän kaikenlaista: dekkareita, jännitystä, rakkaushömppää, mutta toisaalta myös esim. Paulo Coelhoa ja eritoten John Irvingiä.

 

[Juskanen]

Osaisiko joku suositella jotain kirjaa vähän nörtähtävälle neljännesvuosisadan ohittaneelle miehelle, joka lukee lähinnä Douglas Adamsin kirjoja vuorotellen suomeksi ja englanniksi? Myös Linus Torvaldsin elämänkertaa olen kyseisen ei-niin-lukutoukan nähnyt lukevan.

Suosittelen Terry Pratchetteja, Kiekkomaailman velhotarinoista on hyvä aloittaa.

Itselleni ajattelin jotain ruotsinkielisiä kirjoja vähän hankkia, kun kerran tarjontaa on.
Mitkähän olisivat sellaisia ruotsalaisia the kirjoja, jotka eivät kuitenkaan olisi liian vaikeita?
Jotain nuortenkirjoja nyt lähinnä olen lueskellut sekä lättläst versioita sekalaisista kirjoista. Noin yleisesti tulee lueskeltua vähän kaikenlaista: dekkareita, jännitystä, rakkaushömppää, mutta toisaalta myös esim. Paulo Coelhoa ja eritoten John Irvingiä.

Ruotsin tämän päivän dekkarikirjallisuushan on hyvin laadukasta. Reppu täyteen Mankellia, Marklundia ja nitä vielä uudempien kirjailijoiden teoksia vaan! :thumbup:

 

[Örfil]

Jeps, Mankelit vie mennessään. Mutta ne Wallanderit tai Stefan Lindman. Muut eivät ole oikein olleet yhtä luettavia...

 

[Myllis]

Just lopetin viikko sitten tuon:

Ja nyt on menossa, jo puolessa valissa, tuo:

Eka oli ihan OK, hiukkasen Koontzimaisen naivi joissain asioissa, mutta koiranystavan kirja, niinkuin moni hanen kirjoistaan.
Toinen on ihan kuin vanhaa Koontzia, takaa-ajoa ja murhiaisia. :thumbup:
Tokasta tykkaan enämpi. :thumbup:

 

[Juskanen]

Loman aikaan on tullut luettua muutama Donna Leonin Brunetti-kirja ja pitkästä aikaa pari Agatha Christien Poirot-tarinaa. Molemmat on kyllä erinomaisen viihdyttäviä, suosittelen kesälukemisiksi :thumbup: Yhteistä näille molemmille on viehättävä miljöö. Leonin kirjoissa se on nykyajan Venetsia ja Christiellä tietysti vanha Englanti.

Nyt lueskelen Prahan matkaoppaita ja antiikin Kreikasta kertovaa opusta. Molemmat on kiehtovia kyllä! Ja edelliseen pääsee kohta tutustumaan tarkemmin :ahem: Oon tuossa sivussa vilkuillu myös yhtä kattavasti kristinuskoa käsittelevää kirjaa. Mitään romaania ei siis ole meneillään tällä hetkellä.

 

[Formulanomi]

Lukeminen on jäänyt hyvin vähälle. Yhden kirjan ostin hätäpäissäni viikolla. Koontzin Odd Thomas Hiljaisten kaupunki. On vielä kesken....

 

[Mosse]

Lukeminen on jäänyt hyvin vähälle. Yhden kirjan ostin hätäpäissäni viikolla. Koontzin Odd Thomas Hiljaisten kaupunki. On vielä kesken....

Toi on hyvä ja paranee loppua kohden. Mulla on Koontzin seuraava Odd-kirja menossa. Välissä oli 100 sivua ihan höpön höpöä, mutta nyt paranee taas loppua kohden.:thumbup:

 

[Mosse]

No niin, Dean Koontzin Odd Thomas - Luostarin kirous (Brother Odd) on nyt sitte luettu.

Oli kyllä pettymys verrattuna aiempiin Oddeihin. Alku lähti hyvin, sitten 100 sivua tuubaa ja pieni herääminen mutta itse loppu ja juoni joka selviää lopussa on ihan persiistä.

Oddin yliluonnolliset kyvyt ovat ihan hyviä ja kiinnostavia, mutta nyt 'vastavoimaksi' ja viholliseksi on sitten keksitty ihan höpönhöpöä. Juoni on kyllä pohjustettu hyvin ja taustat luostareineen ja vammaisine lapsineen hyvä perusta paljon parempaankin tarinaan. Aiemmissa Oddeissa vihollinen on kuitenkin ollut aivan 'normaali' ihmisolento.

Annan arvosanaksi 5/10 tästä. Aiemmista Oddeista annan 9/10.

 

[Formulanomi]

Toi on hyvä ja paranee loppua kohden. Mulla on Koontzin seuraava Odd-kirja menossa. Välissä oli 100 sivua ihan höpön höpöä, mutta nyt paranee taas loppua kohden.:thumbup:

Sain eilen loppuun.

Mutta...mutta....ei kolahtanut. :nope: Alan pikkuhiljaa päätyä siihen, että nuo Koontzit ei ole meikäläiselle tai sitten mulla on ollut tosi huono mäihä. (tässä toikissa on se ekan kirjan nimi mainittu myös)

 

[AJ]

Suosittelen, että luette hyviä kirjoja.

 

[Ace17]

Mutta...mutta....ei kolahtanut. :nope: Alan pikkuhiljaa päätyä siihen, että nuo Koontzit ei ole meikäläiselle tai sitten mulla on ollut tosi huono mäihä. (tässä toikissa on se ekan kirjan nimi mainittu myös)

Etkö muka tykännyt Pimeyden enkelistä!?

 

[Dominic]

Kadehtin ihmisiä, jotka pystyvät keskittymään kirjoihin. Itselle tuo on täysi mahdottomuus.

 

[jupla]

Ruotsin tämän päivän dekkarikirjallisuushan on hyvin laadukasta. Reppu täyteen Mankellia, Marklundia ja nitä vielä uudempien kirjailijoiden teoksia vaan! :thumbup:

Kylläpäti kyllä :ahem: Mankellit ja Marklundit on tullut luettua, erittäin hyviä. Jää Remekset ym. tulemaan ainakin kierroksella.

Saa muitakin kiinnostavia ruotsalaisia kirjailijoita mainostaa, kiinnostaa.

 

[Knoukka]

Saa muitakin kiinnostavia ruotsalaisia kirjailijoita mainostaa, kiinnostaa.

Parasta dekkaria Ruotsinmaalta, Stieg Larsson ja Millenium -trilogia. Vika osa menossa.

Miehet jotka vihaavat naisia.
Tyttö joka leikki tulella.
Pilvilinna joka romahti.

Ja norjalaisista ehdottomasti Jo Nesbon Harry Hole -dekkarit. Järjestykssä tietty.

 

[Ace17]

Dean Koontz - Mr. Murha
"Jännityskirjailija Marty Stillwater on onnellinen mies: hänellä on hyvä avioliitto, kaksi ihastuttavaa tytärtä ja menestyksekäs ura. Elämän perusteet järkkyvät kuitenkin yhdellä iskulla kun taloon murtautuu hänen kaksoisolentonsa, joka ilmoittaa: "Olet varastanut vaimoni, lapseni, koko elämäni. Minä olen todellinen Marty Stillwater - kuka sinä olet?""

Tämä kirja on ollut haaveissa lukea jo pitemmän aikaa ja kun sen vihdoinkin sain käsiini, meni se jonossa monen mielenkiintoisen kirjan ohi luettavaksi. Kovat oli odotukset, mutta niin oli kirjakin (ei fyysisesti: pokkari, heh heh). Kaikki klassiset Koontz-elementit on koossa: mielipuoli pahoissa aikeissa, mies suojelemassa läheisiään ja kolmas osapuoli kikkailemassa askeleen jäljessä kunnes lopulta kaikkien tiet kohtaavat. Lisätään ripaus yliluonnollisuutta ja koossa on varsin maukas soppa. Koontzia parhaimmillaan.

 

[Ace17]

Dean Koontz - Varjostaja (Shattered)
"Pakettiauto oli jälleen heidän perässään, entistä lähempänä. Asia oli päivänselvä: heitä varjostettiin... mutta miksi ja kenen toimesta?
Alex ja Colin olivat matkalla kohti San Franciscoa, kohti uutta kotia ja Courtneyta, jonka kanssa alkaisi uusi elämä. Joku aikoi kuitenkin tuhota kaiken jo matkalla, joku joka tiesi ennalta heidän reittinsä, heidän levähdyspaikkansa, jopa motellit joissa he yöpyisivät. Ja tuon jonkun tarkoitus oli yksiselitteinen: tappaa heidät."

Koontzin varhaista tuotantoa vuodelta -73. Pituutta kirjalla on vaivaiset 170 sivua, joten mitenkään järisyttävää monitahoista juonikudelmaa on turha odottaa. Tarina on yksinkertainen mutta viihdyttävä. Tiettyä ajattelemisen aihetta saadaan pasifismin ja väkivallan yhteentörmäyksestä - mitä rauhaa rakastava aseistakieltäytyjä on valmis tekemään suojellakseen läheisiään.