Nyt on kaksi viikkoa mennyt niin, ettei ole tullut arkena nasauteltua olutta lainkaan. Ainakin toistaiseksi psykologikäynnit ovat olleet ihan hyvää kauraa.
Viikonloppuisin olen antanut illalla itselleni oikeuden nauttia mm. ykkösoluen mausta ja onhan siinä toisinaan mennyt pari kakkosta tai kolmostakin. Viikkomäärät kuitenkin reippaasti alle 10 annosta, joten jospa ne maksa-arvotkin sieltä hiljalleen palautuisivat.
Olen myös ollut vallitsevaan tilanteenseen vallan tyytyväinen. Ehkä nykyään osaa itseään rauhoittaa ihan vaan menemään lepäämään tai ottamalla päiväunet, eikä illalla ahdistukseen tarvitse enää ottaa olutta. Ahdistustakin on vähemmän ja jos sitä on sitä jotenkin käsittelee eri tavoin kuin ennen. Löytänyt jotain uusia keinoja tai uusia tapoja viedä päivää ja aikaansa eteenpäin.
Hieman tietysti pelottaa, että miten pystyy välttämään sellaisen repsahduksen, joka eittämättä jossain vaiheessa tulee. Jos yhden illan ottaa vähän enämpi, niin eihän siinä mitään, mutta arki pitäisi ehdottomasti pitää alkoholivapaana, täysin. Jos sen yhdenkin ykkösen illalla ottaa, niin se huono tie, heti. Sen tiedostaa ja siihen kiinnittää huomiota ja tiettyjä työkaluja on noitten himojen poistamiseen.
Mutta se mikä on ollut ihan älyttömän upeaa huomata on se, ettei alkoholi ja olut enää sanele mun päiväjärjestystä ja se ettei se ole koko ajan mielessä ja mieti vaan sitä, millloin ja missä ja kuinka paljon sitä seuraavan kerran juo.
Sellanne orastava uudelleenherääminen melkein. Erilainen olo, erilainen kulma. Asioihin. Tosi jännää aikaa.
En ole viittinyt tännekään aikaisemmin kirjoitellla, koska sisimmässä olen tiennyt ja tuntenut, että edelleen halut ja olemassa ja se on itsensä huijaamista vaan jos nyt toteaa, missä vaan, että homma on saletissa. Eihän se ole, edes tänäkään päivänä, mutta toivoa alkaa jo olla, koska päivät käyvät helpommiksi ja helpommiksi olla ilman.
Hienoa aikaa, eikä ole edes maanisuutta ollut. Ihan yhden tai kaksi päivää muista, kun olin illalla hieman maaninen ja sekava, mutta muuten ollut aika tasaista. Puolison kanssa käyty kans paljon keskusteluja, ihan pojankin asioista, mutta myös meidän henkisestä puolesta ja myös alkoholista. Tuntunut hyvältä. Puhuminen ja pohdiskelu tuntuu hyvältä.
Ja itkeminen jota saisin kyllä enemmän vielä harjoittaa.
PS. Paino ei ole vielä merkittävästi pudonnut.