Luin lapsille iltasaduksi pari lukua Roald Dahlin kirjasta
Kuka pelkää noitia?
Pahat, lapsia teurastavat noidat kulkevat joukossamme.
Kaikkialla ja joka päivä. He eivät voi sietää lapsia saati lasten hajua, ja pitävätkin nenästään tiukasti kiinni lasten läheisyydessä. Lapset nimittäin haisevat noidista rakin ulosteelle.
Noidat kaappaavat pieniä lapsia ja tekevät heille kamalia asioita, eikä tuon tradition jälkeen kyseisiä kakaroita enää tavata lain. Ei ainakaan tässä maailmassa.
Satukirjan kohderyhmänä on lapset, mutta siitä huolimatta tämä on (aikuisen mielestä) alle kouluikäisille lapsille turhan pelottava teos.
Tosin lastemme mielestä kirja on ollut kiehtovan jännittävä, ei niinkään kauhea.
Varsinkin alkuun kirja hyödyntää voimallisia kauhukerronnallisia elementtejä ja tunnelma on (taas kerran aikuisen mielestä) paikoin turhan piinallinen lapselle.
Kerronta on hyvin suorasukaista ja -viivaista, asiat sanotaan juuri niin karheina ja raadollisina kuin ne vastaan tulevat. Kohderyhmälle (lapille) kerronnallista tietä ei selvästikään ole tarkoituksellisestikaan siloiteltu yhtään. Päin vastoin, lukijan pupillia hierotaan paikoin karhealla santapaperilla.
Karhean sävyinen satukirja!