Sama. Ahneet porvarit saavat mitä tilaavat.Muistan vielä henkilökohtaisesti hyvinkin viime laman vaikutuksen ihan jo omaan talouteen, mutta silti minulla on myös pieni vastaava fiilis kuin Teukallakin
Sama. Ahneet porvarit saavat mitä tilaavat.Muistan vielä henkilökohtaisesti hyvinkin viime laman vaikutuksen ihan jo omaan talouteen, mutta silti minulla on myös pieni vastaava fiilis kuin Teukallakin
Ei muuten olis ensimmainen kerta. Niita ei ole pakko paastaa sisaan. Ihan sama vaikka lahtis kaikki. Suomeen vaan mokille asumaan. Parjaa helposti. Entas ne joilla ei ole mokkia? En tieda.Älä unohda ulosottomiehiä. Teukankin nauraminen varmaan loppuisi kuin seinään jos työpaikka lähtee alta ja 100 ihmistä jonottaa jokaista siivojankin paikkaa saadakseen edes jotain töitä.
Peesaan peesaajaa. Nyt on pankkiirien ja monetaristien aika jalkautua kansan pariin kun kerta ollaan muutenkin käsi ojossa. Taas kerran. Loppuu se avoimella valtakirjalla sikailu ja järjetön riskinotto.Sama. Ahneet porvarit saavat mitä tilaavat.
Vähän samoin minäkin sen ajattelin. Vaan onhan tuon paketin sisältö aika kumma, lainoja ollaan ostamassa ylihintaan sillä ajatuksella, että valtio saa niistä aikaan jotain myytäväksi kelpaavaa tai niiden arvo kääntyy nousuun hamassa tulevaisuudessa. Onnea vaan sille yritykselle.Joo, huonokin laki olisi tässä tilanteessa parempi kuin vetkuttelu. Kun romahdus on tapahtunut, ei ole mitään hyötyä siitä, että mahdollinen laki olisi parempi, tuho on jo mennyt liian syvälle luottamuksen palauttamiseksi.
Vaikka katsonkin pankki- ja rahoitusjärjestelmän pelastamisen välttämättömäksi, ei sen pelastamisen tule olla vastikeetonta. Mikäli valtionapuun joutuu turvautumaan on kaikki tai lähes kaikki osakeet otettava pelastajan haltuun vastineeksi. Samoin tulisi säätää laki, minkä perusteella perittäisiin takautuvasti tän paskan kyhänneiden bonukset, kultaiset kädenpuristukset yms. takaisin. Mikäli syylliset menettävät hölmöilydensä tuotot, se toimisi myös tulevaisuudessa varoituksena.Peesaan peesaajaa. Nyt on pankkiirien ja monetaristien aika jalkautua kansan pariin kun kerta ollaan muutenkin käsi ojossa. Taas kerran. Loppuu se avoimella valtakirjalla sikailu ja järjetön riskinotto.
Että tervetuloa vaan kapitalismin ja friedmoneylaisuuden lopun alku, sattuu kaikkiin ja kovaan, mutta on ainoa terve ja oikea ratkaisu nykyiseen maailman menoon.
Oikeudenmukaisuuden hinta on kova.
Juuri näin.Vaikka katsonkin pankki- ja rahoitusjärjestelmän pelastamisen välttämättömäksi, ei sen pelastamisen tule olla vastikeetonta. Mikäli valtionapuun joutuu turvautumaan on kaikki tai lähes kaikki osakeet otettava pelastajan haltuun vastineeksi. Samoin tulisi säätää laki, minkä perusteella perittäisiin takautuvasti tän paskan kyhänneiden bonukset, kultaiset kädenpuristukset yms. takaisin. Mikäli syylliset menettävät hölmöilydensä tuotot, se toimisi myös tulevaisuudessa varoituksena.
Osake- yms sijoituksiin kuuluu oleellisesti myös menettämisen riski, eikä siitä missään tapauksessa tule luopua.
Tolla tavalla toteutuisi edes kohtuullisissa määrin markkinatalouden perusasiat, oikeudenmukaisuus ja rahoitusmarkkinoiden pelastaminen.
USA ylivoimaisen vyyhden äärellä
1930-luvun tyylisen suuren lamakauden pelossa yhdysvaltalaiset poliitikot laativat, käytännössä yhden yön aikana, 700 miljardin dollarin ohjelman, jonka tarkoituksena oli pelastaa maan nopeasti heikentyvä finanssisektori.
Yhtä ällistyttävästi kongressin edustajainhuoneen rivijäsenet kaatoivat suunnitelman, ainakin toistaiseksi. Heidän skeptisyytensä saattoi olla perusteltua.
Pankkisuunnitelman keskeinen harhakuvitelma oli, että virkamiesten nerokkuus riittäisi selvittämään tuhannen miljardin dollarin subprime-asuntoluottojen vyyhden, kun Wall Streetin omatkaan neropatit eivät siihen ole pystyneet.
Päälle päätteeksi meille kerrottiin valtion olevan niin fiksu, että se voi jopa tienata rahaa koko hommalla. Ehkä näin käykin, mutta kannattaa muistaa, että aivan samalla lailla suuri joukko rahoitusyritysten erittäin älykkäitä ihmisiä ajatteli vain vähän aikaa sitten.
Vuosi takaperin Yhdysvalloissa oli viisi suurta, itsenäistä investointipankkia, jotka olivat maan mahtavan rahoitusalan kuninkaita. Niiden työntekijöille jaettiin viime vuonna yhteensä yli 36 miljardin dollarin eli noin 24 miljardin euron edestä bonuksia – olihan viisikko "tehnyt" valtavat voitot riskialtteilla ja aggressiivisilla bisnesstrategioillaan. Nämä strategiat sisältävät tavallisesti paljon enemmän riskiä, ja monimutkaisuutta, kuin perinteisten liikepankkien toiminta.
Elokuun puolivälissä olin röyhkeä ja ennustin, että nämä riskit olivat tulleet maksuun, ja että jokin suuri yhdysvaltalainen investointipankki saattaa pian kaatua tai joutua toisen yrityksen nielaisemaksi. Vähänpä aavistin, että syyskuun lopussa Wall Streetilla ei olisi jäljellä enää yhtäkään itsenäistä investointipankkia.
"Pitäisikö hankkia
oikea työpaikka?"
Investointipankit palkkasivat vuosien ajan joukon maailman älykkäimpiä ihmisiä loistavasti palkattuihin töihin. Nyt pankit laittavat näitä ihmisiä kilometritehtaalle kiihtyvään tahtiin. Yksi näistä ihmisistä, entinen opiskelijani, soitti minulle äskettäin ja kysyi: "Mitä minun nyt pitäisi tehdä, pitäisikö hankkia oikea työpaikka?"
Tämä tuo meidät takaisin Yhdysvaltain valtiovarainministeriön suunnitelmaan käyttää satoja miljardeja dollareita subprime-luottojen tukoksen avaamiseen. Ideana oli, että Yhdysvaltain hallitus toimisi "viimekäden ostajana" roskalainoille, joita yksityinen sektori ei ole pystynyt hinnoittelemaan.
Kenet valtiovarainministeriö aikoi palkata miettimään tämän kaiken? Työttömiä investointipankkiireita, tietenkin!
Tätä kannattaa pohtia hieman. Investointipankkiirit ovat menettäneet mukavat työpaikkansa, koska he eivät pystyneet keksimään mitään vakuuttavaa keinoa hinnoitella näitä ongelmaluottoja. Jos olisivat keksineet, heidän pankkinsa olisivat pystyneet myymään lainat tuhansia miljardeja dollareita hallinnoiville valtiollisille rahastoille, pääomasijoittajille, vipurahastoille, ja muille.
Sitten, kun nämä samat investointipankkiirit työskentelisivät veronmaksajille, he muka pystyvätkin yhtäkkiä keksimään salaisen hinnoittelukaavan, jota he eivät tähän mennessä ole hoksanneet. Ei mikään suuri ihme, että taloustieteilijät poliittisen kentän joka puolelta olivat huomattavan epäileväisiä paketin suhteen.
Valtiovarainministeriö saisi osakeomistuksia joistakin yrityksistä, joten suunnitelmassa oli silti jonkinlaista tuottopotentiaalia. Suurin huoli kohdistuu valtiovarainministeriön ilmeiseen aikeeseen maksaa roskalainoista yli kaksi kertaa nykyistä markkinahintaa (20–30 senttiä yhtä dollaria kohti) kovempi hinta sen odotuksessa, että ministeriön pelastusoperaatio onnistuu ja lainojen arvot lähtevät nousuun.
Rahoitussektori
paisunut liian suureksi
Tarkoittaako tällainen saivartelu, että kirjoittaja ei tunnista rahoitusjärjestelmän korjaamisen tärkeyttä? Eikö mikä tahansa suunnitelma ole parempi kuin ei suunnitelmaa ollenkaan?
Minä ainakaan en ole tästä vakuuttunut. Tehokkaiden rahoitusjärjestelmien pitäisi edistää kasvua reaalitaloudessa eikä aiheuttaa valtavaa verotaakkaa. Reaalitalouden pyöriä rasvannut Yhdysvaltain rahoitussektori on imenyt ällistyttävät kolmekymmentä prosenttia kaikkien yritysten voitoista ja kymmenen prosenttia palkoista.
1930-lukuun verrattuna Yhdysvalloilla on nyt käsissään ylipaisunut rahoitusjärjestelmä. Eikö siis olisi mahdollista, että rahoitussektorin huomattava pienentyminen – etenkin, jos sitä tukisi aiempaa parempi sääntelyrakenne – itse asiassa lisäisi tehokkuutta ja kasvua sen sijaan, että se aiheuttaisi suuren lamakauden?
En ole ehdottamassa, että hallituksen pitäisi istua toimettomana. Hallituksen on tämän kaaoksen aikana laajennettava talletussuojaa niin, että Northern Rockin kaltaisia tallettajapakoja ei enää nähdä. Juuri tämä oli 1930-luvun suuri opetus. Valtion saattaa myös olla tarvis pistää lisää rahaa suoraan asuntolainasektorille samalla, kun yksityinen sektori järjestäytyy uudelleen.
Varmaa on, että valtion on myös löydettävä nykyistä parempia tapoja auttaa asunnonomistajia. Pankkien puolestaan ei ole mitään järkeä pakkolunastaa asuntoja silloin, kun voidaan löytää ratkaisuja, joissa ihmiset voivat jäädä koteihinsa asumaan ja pankit voivat lopulta saada aiempaa selvästi suuremman määrän rahaa.
Ennen pitkää monien käänteiden ja valtavien menoerien jälkeen Yhdysvallat selviää finanssikriisistään. Nyt kaatuneessa suunnitelmassa ei ollut riittävästi aineksia maksukyvyttömien pankkien typistämiseen, eikä se todennäköisesti jääkään viimeiseksi sanaksi – riippumatta siitä, miten kongressi nyt etenee.
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n entinen pääekonomisti Kenneth Rogoff toimii nykyisin taloustieteen professorina yhdysvaltalaisessa Harvardin yliopistossa.
Tuota juttua kommentoimatta, niin Taloussanomien yleislinja on olla IS:n talousuutisosasto, juttujen taso on mitä on ja otsikot keksitään ilmeisesti IS:n lööppien kanssa rinnan.Tässäkin hyvä juttua. Taas Taloussanomista.
Voi olla noin jos ei lue otsikoita pidemmälle. Tuon Nokia jutunkin voi lukea kokonaan.Kauppalehti voi olla hurmakapitalistinen, mutta Taloussanomien kutsuminen älylliseksi on jo vitsi.
Toki voi lukea, mutta silti otsikko on osa juttua. Valitettavasti tämä lienee sitä ns. amppari-uutisointia...Voi olla noin jos ei lue otsikoita pidemmälle. Tuon Nokia jutunkin voi lukea kokonaan.
Lueppa uudelleen minun kommenttini:Mutta kerroppa väitteesi tueksi, että mitä vitsiä on tuossa Kenneth Rogoffin jutussa tai aiemmassa Bushin komea lähtö jutussa?
Se että lehti julkaisee 95% juttuja joiden taso on IS/IL tasoa, ja muutaman kriittisen ja hyvän artikkelin ei nosta sitä vielä älylliseksi.Asiahan on niin, että vallitsevan systeemin kriittinen tarkastelu vaatii sitä älyllisyyttä, ei virran mukana laskeminen.
No täytyy sen verran tarkentaa, että luen molemmista lehdistä lähinnä kolumnit ja asiantuntija-artikkelit. Noistahan Bobakkikin mainitsi. Näissä Taloussanomat on mielestäni hyvä, Kauppalehti selvästi heikompi. Otsikointi näyttää olevan kyllä olevan IS-linjaa.Lueppa uudelleen minun kommenttini:
"Tuota juttua kommentoimatta, niin Taloussanomien yleislinja..."
Se että lehti julkaisee 95% juttuja joiden taso on IS/IL tasoa, ja muutaman kriittisen ja hyvän artikkelin ei nosta sitä vielä älylliseksi.
Eivät vaan voi republikaanit harkita vissiin tuota Norjan mallia? Sehän olisi kansallistamista ja kommunismia ja kaikkea pahaa päälle, vaikka olisikin se fiksumpi ja taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto.Aamulla oli aamuteeveessä terävän oloinen proffa arvioimassa jenkkien tilannetta. Hän sanoi, että roskapankki (omaisuudenhoitolaitos) ole ainoa mahdollisuus hoitaa tilannetta. Toinen tapa on sijoittaa taseeseen valtion pääomia, jolloin valtion omistajuus lisääntyy pankissa. Samainen proffa otti esille Norjan mallin, jossa valtio sai takaisin kaikki sijoittamat rahat. Järjestely oli osakepääoman nollaus tukirahan sitominen uuteen pääomaan. Ajan kuluessa osakkeet myytiin voitolla yksityissijoittajille, jolloin valtio sai sijoittamansa rahat takaisin.
Mielestäni pahimpia investointipankkiireja pitäisi rankaista/laittaa taloudelliseen vastuuseen. Todennäköisesti jenkkien pankkitoiminta voisi tervehtyä tämän seurauksena ja säätely tulee tiukkenemaan melkoisesti. Eli yhden lajin ääriliberalismi/kapitalismi on tullut tiensä päähän, vähän samalla tavoin koin kommunismi.