DC
Helsingin UA
Koska Katalonia alkaa vasta huomenna, niin tänään voi vielä hyvällä omallatunnolla fiilistellä B-ryhmää. Korsikan 1985 ja 1986 tapahtumista on jo puhuttukin, mutta ei se ihan tapahtumaköyhä ralli ollut myöskään 1984. Kyseessähän oli Peugeotin nelivedon ensiesiintyminen ja todella lähellä oli, ettei Ari olisi skoolannut maitolasilla jo tuolloin tallin ensimmäisen voiton kunniaksi. 205 Turbo 16:n lisäksi ensiesittelyn koki Audin ”pätkä-Quattro”, luonnollisestikin Röhrlin ohjaamana.
Korsikalla oli tuolloin 80-luvun alkupuolella omituinen ja vallitsevan käytännön vastainen tapa antaa lähtönumero 1 aina jollekin muulle, kuin edellisen vuoden voittajalle. Tämä perversio oli jatkunut ainakin jo koko 80-luvun:
1980: nro 1 Salonen (1979 voittaja Darniche numerolla 5)
1981: nro 1 Salonen (1980 voittaja Therier numerolla 6)
1982: nro 1 Bettega (1981 voittaja Darniche numerolla 10)
1983: nro 1 Andruet (1982 voittaja Ragnotti numerolla 2)
Vuonna 1984 arvontageneraattori oli arponut ensimmäisen lähtönumeron jälleen Bettegalle. Sillä tuskin oli muuta, kuin korkeintaan henkistä merkitystä, mutta yhtä kaikki, vakuuttavan alun myöhemmin kohtalokseen koituvalla saarella Bettega tarjoili. Seitsemälle ensimmäiselle pätkälle kuudet pohjat ja plakkarissa tuhti johtoasema. Mutta mutta… sitten tuli EK8. Lancian kelitiedustelu oli mennyt totaalisen mönkään ja koko katras lähetettiin matkaan slikseillä vaikka pätkällä alkoi pian Bettegan startattua tulla vettä kuin aisaa. Kärkimies veti pihalle, saldona kaksi rengasrikkoa. Attilio vaihtoi oman vararenkaansa alle ja jäi odottamaan tallikaveri Adartico Vudafieriltä toista. Tämä kuvio onnistuikin, mutta sen jälkeen pätkällä tuli vielä kolmas rengasrikko, jota varten piti odottaa toimitusta tallin helikopterilta. Muista Lancioista Biasion menetti tuolla pätkällä viisi ja Alen sekä Vudafieri kaksi-kolme minuuttia. Lopputuloksena noviisitalli Peugeot huomasi pitävänsä kisassa yht’äkkiä kaksoisjohtoa; Ari oli kärjessä ja vanha Korsikan veteraani Jean-Pierre Nicolas toisena. Tilannetta edesauttoi se, että Röhrlin uusi Quattro hyytyi sekin kyseiselle pätkälle moottoririkkoon.
Markku ei tapansa mukaan ollut valmis kuitenkaan luovuttamaan ja takoi toisen päivän kahdeksasta pätkästä pohjat viidelle. Parhaana suorituksena tilille kirjattiin 41 sekunnin pohjat 58,30km mittaiselle EK16:lle. Samalla pätkällä Arilta meni sopivasti rengas, ja kun Nicolas oli myös kärsinyt koko päivän erilaisista ongelmista, niin kisan viimeiseen päivään lähdettin tilanteesta:
1. Vatanen 8:09.54
2. Alen + 1.47
3. Biasion + 6.03
4. Ragnotti + 8.33
5. Saby + 18.45
Vikan päivän ensimmäinen pätkä alkoi mukavasti klo 05. Sää oli karmea ja Lancia lähetti edellisenä päivänä keskeyttäneen Vudafierin yöllä ennen sulkuaikaa reitille tekemään kelihuomioita Alenille. Sitä tarina ei kerro, oliko tästä lopulta ratkaisevaa hyötyä vai ei, mutta Vatanen ratkaisi pelin itse vetämällä pihalle heti päivän avauspätkällä, pimeyden vielä vallitessa. Ari ja Terry Harryman ehtivät hädin tuskin autosta ulos, kun se jo leimahti liekkeihin. Keliolosuhteista johtuen kukaan takana tulleista ei huomannut rotkosta nousevaa savupilveä. Markku tiesi pätkän jälkeen tilanteen ja rullaili rauhassa toiseen peräkkäiseen Korsikan voittoonsa. Takana käytiiin kuitenkin vielä kovaa kamppailua; ennen viimeistä päivää Jean-Pierre Nicolas oli uudella Peugeotillaan viisi ja puoli minuuttia Stig Blomqvistin pitkän Quattron perässä. Viimeisen päivän pätkät olivat kuitenkin juuri niitä, joilla Peugeot oli ennen rallia testannut ja Nicolas alkoi kaventaa eroa todenteolla heti aamusta. Tilanteen huomasi ja ymmärsi myös vanha hyväntekijä Cesare Fiorio, joka tarjosi auliisti kollegansa Jean Todtin käyttöön kaiken Lancian keräämän kelitiedon ja rengassuositukset. Kaikki Audilta poissaadut pisteet lämmittäisivät mieltä. Viimeiselle pätkälle lähdettäessä Nicolas’n ja Blomqvistin ero oli kokonaista 33 sekuntia. Normaaliolosuhteissahan se toki riittäisi Stigun kaltaiselle ammattilaiselle helpostikin, mutta Korsikalla eivät samat lainalaisuudet tunnetusti päde. Viimeiseksi pätkäksi oli ohjelmaan kirjattu 83-kilometrinen hirviö Liamone-Vero, ja kuinka ollakaan Nicolas kellotti pohja-ajaksi 59.52, joka oli 1.38 nopeampi kuin Blomqvistin aika. Loppupeleissä Fiorion pikavoitto ei kuitenkaan kantanut loppuun asti, kun Blomqvist vei henkilökohtaisen ja Audi merkkikohtaisen mestaruuden kauden päätteeksi.
Korsikalla oli tuolloin 80-luvun alkupuolella omituinen ja vallitsevan käytännön vastainen tapa antaa lähtönumero 1 aina jollekin muulle, kuin edellisen vuoden voittajalle. Tämä perversio oli jatkunut ainakin jo koko 80-luvun:
1980: nro 1 Salonen (1979 voittaja Darniche numerolla 5)
1981: nro 1 Salonen (1980 voittaja Therier numerolla 6)
1982: nro 1 Bettega (1981 voittaja Darniche numerolla 10)
1983: nro 1 Andruet (1982 voittaja Ragnotti numerolla 2)
Vuonna 1984 arvontageneraattori oli arponut ensimmäisen lähtönumeron jälleen Bettegalle. Sillä tuskin oli muuta, kuin korkeintaan henkistä merkitystä, mutta yhtä kaikki, vakuuttavan alun myöhemmin kohtalokseen koituvalla saarella Bettega tarjoili. Seitsemälle ensimmäiselle pätkälle kuudet pohjat ja plakkarissa tuhti johtoasema. Mutta mutta… sitten tuli EK8. Lancian kelitiedustelu oli mennyt totaalisen mönkään ja koko katras lähetettiin matkaan slikseillä vaikka pätkällä alkoi pian Bettegan startattua tulla vettä kuin aisaa. Kärkimies veti pihalle, saldona kaksi rengasrikkoa. Attilio vaihtoi oman vararenkaansa alle ja jäi odottamaan tallikaveri Adartico Vudafieriltä toista. Tämä kuvio onnistuikin, mutta sen jälkeen pätkällä tuli vielä kolmas rengasrikko, jota varten piti odottaa toimitusta tallin helikopterilta. Muista Lancioista Biasion menetti tuolla pätkällä viisi ja Alen sekä Vudafieri kaksi-kolme minuuttia. Lopputuloksena noviisitalli Peugeot huomasi pitävänsä kisassa yht’äkkiä kaksoisjohtoa; Ari oli kärjessä ja vanha Korsikan veteraani Jean-Pierre Nicolas toisena. Tilannetta edesauttoi se, että Röhrlin uusi Quattro hyytyi sekin kyseiselle pätkälle moottoririkkoon.
Markku ei tapansa mukaan ollut valmis kuitenkaan luovuttamaan ja takoi toisen päivän kahdeksasta pätkästä pohjat viidelle. Parhaana suorituksena tilille kirjattiin 41 sekunnin pohjat 58,30km mittaiselle EK16:lle. Samalla pätkällä Arilta meni sopivasti rengas, ja kun Nicolas oli myös kärsinyt koko päivän erilaisista ongelmista, niin kisan viimeiseen päivään lähdettin tilanteesta:
1. Vatanen 8:09.54
2. Alen + 1.47
3. Biasion + 6.03
4. Ragnotti + 8.33
5. Saby + 18.45
Vikan päivän ensimmäinen pätkä alkoi mukavasti klo 05. Sää oli karmea ja Lancia lähetti edellisenä päivänä keskeyttäneen Vudafierin yöllä ennen sulkuaikaa reitille tekemään kelihuomioita Alenille. Sitä tarina ei kerro, oliko tästä lopulta ratkaisevaa hyötyä vai ei, mutta Vatanen ratkaisi pelin itse vetämällä pihalle heti päivän avauspätkällä, pimeyden vielä vallitessa. Ari ja Terry Harryman ehtivät hädin tuskin autosta ulos, kun se jo leimahti liekkeihin. Keliolosuhteista johtuen kukaan takana tulleista ei huomannut rotkosta nousevaa savupilveä. Markku tiesi pätkän jälkeen tilanteen ja rullaili rauhassa toiseen peräkkäiseen Korsikan voittoonsa. Takana käytiiin kuitenkin vielä kovaa kamppailua; ennen viimeistä päivää Jean-Pierre Nicolas oli uudella Peugeotillaan viisi ja puoli minuuttia Stig Blomqvistin pitkän Quattron perässä. Viimeisen päivän pätkät olivat kuitenkin juuri niitä, joilla Peugeot oli ennen rallia testannut ja Nicolas alkoi kaventaa eroa todenteolla heti aamusta. Tilanteen huomasi ja ymmärsi myös vanha hyväntekijä Cesare Fiorio, joka tarjosi auliisti kollegansa Jean Todtin käyttöön kaiken Lancian keräämän kelitiedon ja rengassuositukset. Kaikki Audilta poissaadut pisteet lämmittäisivät mieltä. Viimeiselle pätkälle lähdettäessä Nicolas’n ja Blomqvistin ero oli kokonaista 33 sekuntia. Normaaliolosuhteissahan se toki riittäisi Stigun kaltaiselle ammattilaiselle helpostikin, mutta Korsikalla eivät samat lainalaisuudet tunnetusti päde. Viimeiseksi pätkäksi oli ohjelmaan kirjattu 83-kilometrinen hirviö Liamone-Vero, ja kuinka ollakaan Nicolas kellotti pohja-ajaksi 59.52, joka oli 1.38 nopeampi kuin Blomqvistin aika. Loppupeleissä Fiorion pikavoitto ei kuitenkaan kantanut loppuun asti, kun Blomqvist vei henkilökohtaisen ja Audi merkkikohtaisen mestaruuden kauden päätteeksi.
Viimeksi muokattu:
