DC
Helsingin UA
Mukava, joskin tavanomaista hieman lyhyempi Keski-Suomen reissu ensin kolmen, sitten neljän ja lopuksi jälleen kolmen hengen seurueessa. Torstaina ensimmäisestä majapaikasta olisi vielä ehtinyt Harjulle, mutta siellä on sen verran monta kertaa viime vuosina tullut käytyä, ettei ollut mieltä lähteä käytössä olleella aikataululla paikalle löytääkseen itsensä jostain neljännestä katsojarivistä kurkkimasta. Noh, Yleisradiohan välitti tapahtumat ansiokkaasti myös perinteisen television välityksellä. Se yhdistettynä saunaan ja muutamaan viljapohjaiseen urheilujuomaan oli oikein hyvä startti reissulle.
Perjantaina sitten kukon laulun aikaan Oittilaan, 9,2 km lähdöstä takapiikkivasuriin pikkutielle. Metrimääräisesti aivan tolkuton näkemä ja muutenkin paikkana miellyttävä. Näki niin täyden vauhdin lähestymisen, itse kääntymisen, kuin siitä lähdönkin. Vaikka paikka oli P2:n kautta tavoitettavissa lyhyellä kävelyllä, oli siinä yleisöä suhteellisen vähän. Suurin osa taisi jäädä parkkialueessa käytännössä kiinniolleeseen kovavauhtiseen risteykseen. Sitten Ässämäki 1:een, P4:n kautta tuplaristeyksen takaviisto-oikean tuloon. Näkemä verrattain lyhyt, mutta tarjosi hyvän mahdollisuuden ajolinjojen vertailuun. Ja pölykään ei tuossa päässyt haittaamaan. Moksi 2:ssa tuli patsasteltua omaan mieltymykseen nähden vähän turhan monen muun kanssa katselualueella B. Vauhtiahan paikka kyllä tarjosi ja autotkin oli nähtävissä pitkälle toistakymmentä sekuntia. Pölyä alkoi tosin olla kuin muinaisissa Nukarin sprinteissä konsanaan. Tästä ehti vielä sopivasti Ässämäki 2:n lähtöön katselemaan autoja. Itsellä on jo pidemmän aikaa ollut sellainen perversio, että yksi pätkä on uhrattava lähdön katsomiseen. Siinä on oma fiiliksensä, kun saa katsella autoja sen pari minuuttia ihan rauhassa. Ja onhan ne äänet tömäkät. Ässämäessä oli vielä sinänsä mukavasti asemoitu se startti, että siinä pääsi tosiaan ihan lähtöviivan ja autojen viereen. Päivän päätteeksi pölyt tuli sitten huuhdeltua pois ainakin sisäisesti majapaikassa #2. Lauantaina ehti kotimatkalla vielä Leustu 1:n maaliin, radan alituksen jälkeiseen nopeaan vasuriin. Ei mikään kaksinen paikka ja porukkaakin oli sen verran ettei tunnelma mitenkään väljäksi päässyt metsässä ainakaan muodostumaan.
Omalle kohdalle ei sattunut sen kummemmin mitään rymyporukoita. Moksissa joku viiden hengen retkituoliseurue oli katsonut ensimmäisen vedon ilmeisesti niin intensiivisesti, että koko toinen kierros oli käytettävä nukkumiseen. Lisäksi tahatonta hilpeyttä herätti lievästi ilmaistuna virkaintoinen lipunmyyjä/-tarkastaja Ässämäessä, joka yritti ansiokkaasti tarkistaa rallipassien aitoutta jollain mobiilisovelluksella (?), kunnes taakse muodostunut n. 20-30 hengen jono päätti yksissä tuumin kävellä kontrollipisteen läpi pätkälle.
Perjantaina sitten kukon laulun aikaan Oittilaan, 9,2 km lähdöstä takapiikkivasuriin pikkutielle. Metrimääräisesti aivan tolkuton näkemä ja muutenkin paikkana miellyttävä. Näki niin täyden vauhdin lähestymisen, itse kääntymisen, kuin siitä lähdönkin. Vaikka paikka oli P2:n kautta tavoitettavissa lyhyellä kävelyllä, oli siinä yleisöä suhteellisen vähän. Suurin osa taisi jäädä parkkialueessa käytännössä kiinniolleeseen kovavauhtiseen risteykseen. Sitten Ässämäki 1:een, P4:n kautta tuplaristeyksen takaviisto-oikean tuloon. Näkemä verrattain lyhyt, mutta tarjosi hyvän mahdollisuuden ajolinjojen vertailuun. Ja pölykään ei tuossa päässyt haittaamaan. Moksi 2:ssa tuli patsasteltua omaan mieltymykseen nähden vähän turhan monen muun kanssa katselualueella B. Vauhtiahan paikka kyllä tarjosi ja autotkin oli nähtävissä pitkälle toistakymmentä sekuntia. Pölyä alkoi tosin olla kuin muinaisissa Nukarin sprinteissä konsanaan. Tästä ehti vielä sopivasti Ässämäki 2:n lähtöön katselemaan autoja. Itsellä on jo pidemmän aikaa ollut sellainen perversio, että yksi pätkä on uhrattava lähdön katsomiseen. Siinä on oma fiiliksensä, kun saa katsella autoja sen pari minuuttia ihan rauhassa. Ja onhan ne äänet tömäkät. Ässämäessä oli vielä sinänsä mukavasti asemoitu se startti, että siinä pääsi tosiaan ihan lähtöviivan ja autojen viereen. Päivän päätteeksi pölyt tuli sitten huuhdeltua pois ainakin sisäisesti majapaikassa #2. Lauantaina ehti kotimatkalla vielä Leustu 1:n maaliin, radan alituksen jälkeiseen nopeaan vasuriin. Ei mikään kaksinen paikka ja porukkaakin oli sen verran ettei tunnelma mitenkään väljäksi päässyt metsässä ainakaan muodostumaan.
Omalle kohdalle ei sattunut sen kummemmin mitään rymyporukoita. Moksissa joku viiden hengen retkituoliseurue oli katsonut ensimmäisen vedon ilmeisesti niin intensiivisesti, että koko toinen kierros oli käytettävä nukkumiseen. Lisäksi tahatonta hilpeyttä herätti lievästi ilmaistuna virkaintoinen lipunmyyjä/-tarkastaja Ässämäessä, joka yritti ansiokkaasti tarkistaa rallipassien aitoutta jollain mobiilisovelluksella (?), kunnes taakse muodostunut n. 20-30 hengen jono päätti yksissä tuumin kävellä kontrollipisteen läpi pätkälle.
Viimeksi muokattu: