Ainakaan Losailissa ei ole sorruttu asfalttiturva-alueisiin, mikä on tietysti aina mukavaa huomata nykyisinä ratapoliittisina aikoina. Turva-alueet ovat kuitenkin suuret (joten seinäkosketusta voi olla vaikea saada aikaan), mutteivat päästä kuljettajaa surutta ajamaan radan reunaviivojen yli, mikä saattaa tietysti johtaa nurmikko/hiekka-ajeluun, vauhdin hidastumiseen ja renkaiden likaantumiseen. Pahimmassa tapauksessa auto pyörähtää, juuttuu hiekalle ja turha keskeytys on tosiasia. Ja tämähän ei ole enää pelin henki, kun kilpa-autoilua modernisoidaan. :alppu:
Kyllä tuo veisi näin ollen kalenterissa voiton monesta siellä nyt olevasta radasta, ei niinkään profiilinsa puolesta (joka on melko tylsä), vaan turva-alueidensa, jotka a) ovat niin isoja ettei turvallisuudesta ole huolen häivää b) kuitenkin tekevät radalla pysymisen mielekkääksi, mikä - kuten sanottua - jo pelkästään on pienen juhlan aihe nykypäivänä.
Asfaltoidut turva-alueet pilaavat monen parempiprofiilisenkin radan haasteen ja nautittavuuden niin kuljettajalta kuin katsojaltakin (minulta ainakin), ja mielestäni muuttavat koko kilpa-autoilun luonnetta - huonoon suuntaan. Taisi olla Stirling Moss, joka sanoi taannoin, että suuri muutos verrattuna vielä 90-luvun ykkösiin on se, että nykyään voi viedä auton aivan äärirajoille. Mikäli ylittää omat (ja asfaltin) rajat, löytää itsensä... asfaltilta. Aikamenetystä tulee keskimäärin sekunti, ja seuraavalla kierroksella voi huoleti hakea taas äärirajojaan. Ennen taas kyse oli pikemminkin siitä, kuinka lähellä äärirajoja uskaltaa ajaa tietäen, että niiden ylittämisestä seuraa katastrofi (eikä nyt puhuta hengenvaarasta, vaan keskeytyksestä, auton hajoamisesta tai vähintäänkin tuntuvasta ajanmenetyksestä). Väittäisin, että tässä on yksi syy kuljettajien nykyiseen tasaisuuteen: ajajien erot eivät pääse oikeuksiinsa, sillä rata ei rankaise virheistä.
Räikkönen Suzukan jälkeen:
"Kisassa oli monia onnettomuuksia, mutta mielestäni niitä tulee tasaisin väliajoin Suzukassa. Kun ajaa äärirajoilla, on aina mahdollista, että tekee virheen. Ja tällä radalla pitää maksaa kova hinta virheestä korkeiden nopeuksien ja kapeiden turva-alueiden takia. Sanottuani tuon pitää lisätä, että minä todella pidin Suzukan haasteesta. Tulin mielelläni takaisin niin pitkän tauon jälkeen."
Räikkönen on kieltämättä erinomainen poikkeus F1-kuljettajissa monellakin tasolla. Pelottaa tietysti, että kuljettajat seinään vienyt Degner-mutka (jossa muuten oli myös harvinaisen onnistunut kanttari!) asfaltoidaan ensi kaudeksi. Samoin pelottaa Brasilian vitosmutkan kohtalo. Ja monen muun. Tilanne on siis se, että kaikki kaarteet, jotka ovat nopeasti ajettuna vaatineet erityistä rohkeutta ja taitoa, poistetaan kalenterista tai vähintäänkiin asfaltoidaan ulkopuolelta, mikä käytännössä tarkoittaa ajettavan pinnan leventämistä, mikä tarkoittaa viime kädessä sitä, että kaarretta ei tarvitse ajaa tarkasti. Kilpailussa voi vaikean mutkan ajaa joka kierroksella riskirajoilla, ja kun reilu ulosajo lopulta tapahtuu, on sekunnin menetys kisamatkalla paljon pienempi kuin se aika, jonka on jatkuvalla riskinotolla saavuttanut. Mahtava tilanne. Jos vastassa todella olisi seinä (tai edes se hiekka), olisi kuljettajilla paljon enemmän hävittävää ja voitettavaa joka kerta mutkan läpi ajaessaan. Ja onhan se asfaltti hiekkaa ja nurmea rumempaakin.
Hyväksyn kyllä mm. Eau Rougen seinien taannoiset poistot (vaikka olihan mutka aivan eri luokkaa kuin nykyään), mutta hiekan olisivat saaneet jättää aivan kuten olisivat saaneet jättää Pouhoniinkiin. Pouhon on (hieman kärjistäen) muuttunut kaarteesta, joka vaati taitoa ajaa keskeytyksen pelossa hiekka-alueiden sisällä nopeasti kaarteeksi, joka vaatii taitoa ajaa asfalttiin piirrettyjen viivojen sisällä nopeasti. Mielestäni suurella asfaltti-alueella valkoisten viivojen sisällä ajaminen on melkoisen kaukana kilpa-autoilun perusluonteesta. Suzukan 130R-mutkan muutostalkoot olivat myös aikanaan käsittämättömyyden multihuipentuma: koko radan (ja sarjan?) haastavin ja puhutuin mutka muutettiin mauttomaksi ja haasteettomaksi kaarteeksi suoralla. Ja edelleen, mikäli siinä kohtaa autosta hajoavat sekä ohjaus että jarrut samaan aikaan, osuu seinään melkoisen kovaa. Ainut ero on se, että enää näin ei voi tapahtua kuljettajan virheen vuoksi.
Ja sanottakoon vielä, että pidän turvallisuuskehityksestä - siis siitä, että onnettomuuden sattuessa ehkäistään kuljettajaa saamasta vammoja. Mutta en soisi keskeytyksiä (eli hiekallejuuttumisia ja seinäänajoja) lukumäärällisesti ehkäistävän. Ainakaan nykyisessä mittakaavassa. Tämän vuoden Suzukaa katsoessa ei olisi haitannut, vaikka radalla ei olisi tapahtunut yhtään ohitusta (eipä siellä juuri ohiteltukaan). Pitkästä aikaa oli vain hieno katsoa, kun auto ajoi rataa, joka ei ollut liian leveä ja jossa seinät olivat järkevällä etäisyydellä radasta ja jossa rata ei jatkunut asfalttina vaan nurmena.