Ajattelin että tässä voisi olla hedelmällinen pohja keskustelulle. Jatkoa Euroopan GP:n kisaketjussa jaetuille ajatuksille.
Formula 1:n kaltaisella kalustolla tilannenopeudet on niin kovia, että varsinainen ajaminen perustuu hyvin pitkälti reflekseihin ja perstuntumaan, siinä ei juurikaan ehdi miettiä että "nyt vaihdan kolme vaihdetta alas samalla jarruttaen ja kääntäen rattia 12° oikealle". Kaiken toiminnan siellä ohjaamossa tulee tapahtua enemmän tai vähemmän automaationa. Sen takia F1-luokassa ajavat kaikkein lahjakkaimmat - kuljettajat, joille ajaminen on hyvin pitkälti sisäsyntyistä mutta myös pitkällisen harjoittelun tulosta.
Eli siis kuljettajan on pakko luottaa perstuntumaan ja reflekseihin, ajamista ei voi ajon aikana juurikaan pohtia. Perstuntuma voi kuitenkin huijata - katsoin joskus dokumenttia kilpa-ajajien valmentamisesta, ja siinä mainittiin mielikuvaharjoittelun yhteydessä mm. sellainen seikka, että kuljettaja saattaa kuvitella ajavansa kovaa kun häneen kohdistuu mahdollisimman kovat G-voimat. Mutta se ei kuitenkaan välttämättä ole totta, vaan radalta saattaa löytyä jouhevampi ajolinja jota ajamalla kuljettaja ja kalusto ei joudu niin kovien G-voimien kohteeksi ja kellokin tykkää.
Kuljettaja ei siis välttämättä voi luottaa perstuntumaankaan, mutta johonkinhan sen ajamisen on perustuttava. Telemetria auttaa osaltaan tietyn kaluston ja radan ominaisuuksien selvittämisessä. Sen lisäksi kuljettajalta löytyy se mielikuva kovaa ajamisesta. Jokaisella kuljettajalla se sisältää erilaisia asioita - toiset tykkäävät kääntää mutkaan aggressiivisesti, toiset hakevat pyöreämpiä linjoja. Toiset painottavat jarrutuksien onnistumisen tärkeyttä, toiset haluavat avata kaasun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kalusto tietysti määrittää hyvin pitkälle sen miten tehokkaasti kuljettaja voi siirtää tuon mielikuvan käytäntöön.
Huippukuljettajalla pitäisi tietysti olla edellytykset sopeuttaa omaa ajotyyliään kuhunkin kalustoon ja löytää uusia näkökulmia siihen mielikuvaansa, mutta jos sillä omalla mielikuvalla ja kaluston ominaisuuksilla on eroa kuin yöllä ja päivällä, renkaat ja muuttuvat rataolosuhteet muuttavat käsitystä kaluston ominaisuuksista läpi jokaisen kisaviikonlopun ja erot ovat aika-ajossa 10 nopeimman kesken 1-2% (Euroopan GP:n aika-ajossa 10. (Bourdais) oli 1,75% hitaampi kuin 1. (Massa)), niin onko täydellinen sopeutuminen mahdollista?
Kirjoitinkohan ihan puuta heinää. No toivottavasti herättää edes jotain ajatuksia.
Tuo ajotyyli on aika monitahoinen käsite. Minulle se avautuu niin, että kuljettajalla on selkärangassaan tietynlainen mielikuva siitä miten "ajetaan kovaa", ja sitä sitten pyritään toteuttamaan tietyn kaluston ja radan luomien mahdollisuuksien/vaatimusten mukaisesti.Nyt on vain niin, että nykytilanteessa Kimin pitäisi muokata ajotyyliään vähän enemmänkin ja jostain syystä se ei ole onnistunut. Mistä se sitten johtuu, voi vain arvailla. Itse veikkaan asiaan paneutumisen ja motivaation puutetta. Voi olla myös yksinkertaisesti niin, ettei Kimi osaa tehdä sitä. Siinä tapauksessa pitäisi sitten yrittää paneutua entistä uutterammin auton kehitys/säätötyöhön mutta tökkääkö sekin sitten tuohon epäilemääni keskittymisongelmaan. En tiedä mutta niin veikkaan.
Formula 1:n kaltaisella kalustolla tilannenopeudet on niin kovia, että varsinainen ajaminen perustuu hyvin pitkälti reflekseihin ja perstuntumaan, siinä ei juurikaan ehdi miettiä että "nyt vaihdan kolme vaihdetta alas samalla jarruttaen ja kääntäen rattia 12° oikealle". Kaiken toiminnan siellä ohjaamossa tulee tapahtua enemmän tai vähemmän automaationa. Sen takia F1-luokassa ajavat kaikkein lahjakkaimmat - kuljettajat, joille ajaminen on hyvin pitkälti sisäsyntyistä mutta myös pitkällisen harjoittelun tulosta.
Eli siis kuljettajan on pakko luottaa perstuntumaan ja reflekseihin, ajamista ei voi ajon aikana juurikaan pohtia. Perstuntuma voi kuitenkin huijata - katsoin joskus dokumenttia kilpa-ajajien valmentamisesta, ja siinä mainittiin mielikuvaharjoittelun yhteydessä mm. sellainen seikka, että kuljettaja saattaa kuvitella ajavansa kovaa kun häneen kohdistuu mahdollisimman kovat G-voimat. Mutta se ei kuitenkaan välttämättä ole totta, vaan radalta saattaa löytyä jouhevampi ajolinja jota ajamalla kuljettaja ja kalusto ei joudu niin kovien G-voimien kohteeksi ja kellokin tykkää.
Kuljettaja ei siis välttämättä voi luottaa perstuntumaankaan, mutta johonkinhan sen ajamisen on perustuttava. Telemetria auttaa osaltaan tietyn kaluston ja radan ominaisuuksien selvittämisessä. Sen lisäksi kuljettajalta löytyy se mielikuva kovaa ajamisesta. Jokaisella kuljettajalla se sisältää erilaisia asioita - toiset tykkäävät kääntää mutkaan aggressiivisesti, toiset hakevat pyöreämpiä linjoja. Toiset painottavat jarrutuksien onnistumisen tärkeyttä, toiset haluavat avata kaasun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kalusto tietysti määrittää hyvin pitkälle sen miten tehokkaasti kuljettaja voi siirtää tuon mielikuvan käytäntöön.
Huippukuljettajalla pitäisi tietysti olla edellytykset sopeuttaa omaa ajotyyliään kuhunkin kalustoon ja löytää uusia näkökulmia siihen mielikuvaansa, mutta jos sillä omalla mielikuvalla ja kaluston ominaisuuksilla on eroa kuin yöllä ja päivällä, renkaat ja muuttuvat rataolosuhteet muuttavat käsitystä kaluston ominaisuuksista läpi jokaisen kisaviikonlopun ja erot ovat aika-ajossa 10 nopeimman kesken 1-2% (Euroopan GP:n aika-ajossa 10. (Bourdais) oli 1,75% hitaampi kuin 1. (Massa)), niin onko täydellinen sopeutuminen mahdollista?
Kirjoitinkohan ihan puuta heinää. No toivottavasti herättää edes jotain ajatuksia.