Tämmöistä pätkää sitten seuraavaksi raadeltavaksi:
Studio - West Side
Plussaa mielenkintoisesta sovituksesta, perkussioista ja efekteistä. Laulu tavanomaisen epävireistä brittitavaraa 80-luvun alusta, jos bändi olisi sieltä, vaan ei ole. No, se nousee esiin yhä uudelleen ja uudelleen.
Vaikka minimalisimin ystävä olenkin, biisi ehkä liikaa pyörii yhden riffin/idean ympärillä. Loppu oudon keskenjäävä.
7/10.
Seuraavaksi vaikka sitten tämmöinen:
Talk Talk -
Talk Talk
Talk Talk on riittävä syy jättää hetkeksi Sebringin 12h:n seuraaminen (eli syy tähän postaukseen). Olen tämän ehkä kerran joskus hamassa menneisyydesä kuullut aikaisemmin ja unohtanut sittemmin.
Talk Talkin tunnistettavat elementit on kuultavissa, mutta kappale itsessään ei nouse bändin parhaimmistoon. Menee enemmän perusrenkutuksen puolelle (TT mausteilla, toki), jossa sen enempää Hollisin laulu kuin yhtyeen loistava sovitusnäkemys ei pääse oikeuksiinsa. Eikä sävellyskään ole kummoinen.
6/10, koska Talk Talkilta löytyisi paljon kappaleita jotka hakkaisivat tuon edellä arvostellun, mutta tämä ei sitä tee.
Arvosteltavaksi heitän Maata etsimässä-kuunnelman (jota kuuntelen parhaillaan läpi) tunnusmusiikiksikin päätyneen teoksen. Etupäässä instrumentaali, mutta pääsee siellä Jon Anderson myös ääntään aukomaan:
Jon & Vangelis:
Curious Electric