Tolerantti
Well-known member
- Liittynyt
- 8.8.2000
- Viestit
- 4704
Niin se sitten oli, Kalevan Puolikkaan luistelu Seinäjoella viime pyhänä. Hiukan on jäänyt ulkoilu huonolle syksyllä, mutta ilmoittauduin silti mukaan. Pystyin harjoitusluistelemaan useita kertoja, koska jäätä sentään ilmestyi eteläiseenkin Suomeen. Toki jään laatu oli kisajäähän nähden heikko ja välillä karahteli sorakin.
Tänä vuonna luistelu oli tekojääradalla, kun se viimeksi luisteltiin järven jäällä. Suoritus on aivan eriluonteinen. Tekojäällä kierros on 400 m, jolloin eriä tulee lukuisia, viitisenkymmentä kisaajaa kerrallaan. Erien välillä rata jäädytetään. Kisassa peesataan (järvellä kielletty) ja yritetään luistella kaarretta. Hitaammat pysyvät sisäradalla, ohittajat ohittavat ulkokautta. Jokaisella on kierroslaskija, joka kirjaa ajan ylös jokaisen kierroksen jälkeen. Herrasmieslaji. Kisa alkaa siten, että maaliviivalta lähdetään yhtenä lössinä esiluistelijan perässä 0- kierrokselle (warm up lap). Letka venyy, kunnes esiluistelija ohittaa lähtötasan, pyssy paukahtaa ja kisa alkaa. Sitten luistellaan 52 ehjää kierrosta, jolloin matkaksi tulee 21,1 km.
Lähetin retkiteräni teroitettavaksi Seinäjoelle. Sieltä ne löytyivät, mutta koeluistelussa ei oikein pitoa tuntunut löytyvän. Epäilin tekniikkavirhettä, joten kyselin pukuhuoneessa viisaammilta neuvoa. Jalka kuuluu laskea jäähän sisäänpäin kääntyneenä (jalkaterän ulkosyrjä lähempänä maata), sitten jalkaterä menee vaakasuoraan kunnes potkun lopulla jalka kääntyy ulospäin. Siten saa aikaan pitkän liu’un, pitoa ja potkua. Opettelin ja sujui jotenkuten. Toki pikaluistimet olisivat nopeammat, mutta a) ovat kovin kalliita, b) käyttö kuitenkin vähäistä ja c) tuskin vaikuttaisi minulla kuitenkaan olennaisesti.
Kisa alkoi. Löysin itselleni sopivan letkan, jossa pysyttelin. Sitten jossain kierroksen 10 paikkeilla kaaduin huolimattomuuttani. Vaikka sain luistimet jäähän jo liu’un aikana, ehti letka suoran päähän karkuun. Yksin eteneminen oli huomattavasti vaikeampaa. Peesiapua ei löytynyt, koska muut menivät joko liian hiljaa tai kovaa. Yritin saavuttaa letkaani nopeamman luistelijan perässä, mutta hän eteni turhan lujaa. Lopulta ”oma” letka saavutti minut kierroksella ja liityin porukkaan uudestaan. Pysyinkin sakissa maaliin asti.
Tasapaino alkoi horjua itse kullakin, etenkin maallikkoluistelijoilla, kun väsy hiipi lihaksiin. Omassa porukassa yksi rouva kaatui kaarteessa. Hän oli sillä hetkellä ryhmämme keskellä. Siinä hän oli raajat levällään. Itse onnistuin hoippuen väistämään. Hetken jo näytti siltä, että ajaudun hänen sormiensa päältä. Ai saatana. Toki olisin hätäkeinona voinut yrittää kaatua vaikka päällensä, jos ei olisi muu auttanut. Lopulta kaikki saivat kierrettyä rouvan, joka jatkoi luisteluaan. Täysmatkoilla lauantaina yksi vanhempi herra kaatui ja löi päänsä jäähän. Taju pois ja sairaalaan. Oli jo sunnuntaina puhekunnossa, ilmeisesti vakavampaa vammaa ei kuitenkaan tullut. Kypärää kannattaa käyttää, hänellä ei ollut.
Jaksoin hyvin, vaikka jossain kierrosten 20 tuntumassa huonolta tuntuikin. Lopulta kierroslaskijani karjaisi, että viimeinen kierros! No kauhealla ähinällä kukin pani parastaan ollen toinen toisensa tiellä. Maalisuoralla kierroslaskija karjaisi uudestaan, että viimeinen kierros. Oli mennyt laskut sekaisin, mutta onneksi huomasi mokansa ajoissa. Näinhän toki pitikin olla, koska muulle letkalle huudettiin samoja kierrosmääriä, vaikka minun piti olla yksi jäljessä.
Kuvittelin ennakkoon häviäväni kärjelle puoli tuntia. En sentään hävinnyt kuin parikymmentä minuuttia. Pisteitä tuli n. 550/1000, oma kaatuminen maksoi noin 20 pojoa. Toisaalta pitää olla tyytyväinen, koska harjoittelu on ollut vähäistä ja kun vielä ennen lähtöä tuntui, ettei suorituksesta tule edes teknisesti mitään. Nyt on kaivettava sukset koipussista ja aloitettava hiihtoharjoittelu!
Tänä vuonna luistelu oli tekojääradalla, kun se viimeksi luisteltiin järven jäällä. Suoritus on aivan eriluonteinen. Tekojäällä kierros on 400 m, jolloin eriä tulee lukuisia, viitisenkymmentä kisaajaa kerrallaan. Erien välillä rata jäädytetään. Kisassa peesataan (järvellä kielletty) ja yritetään luistella kaarretta. Hitaammat pysyvät sisäradalla, ohittajat ohittavat ulkokautta. Jokaisella on kierroslaskija, joka kirjaa ajan ylös jokaisen kierroksen jälkeen. Herrasmieslaji. Kisa alkaa siten, että maaliviivalta lähdetään yhtenä lössinä esiluistelijan perässä 0- kierrokselle (warm up lap). Letka venyy, kunnes esiluistelija ohittaa lähtötasan, pyssy paukahtaa ja kisa alkaa. Sitten luistellaan 52 ehjää kierrosta, jolloin matkaksi tulee 21,1 km.
Lähetin retkiteräni teroitettavaksi Seinäjoelle. Sieltä ne löytyivät, mutta koeluistelussa ei oikein pitoa tuntunut löytyvän. Epäilin tekniikkavirhettä, joten kyselin pukuhuoneessa viisaammilta neuvoa. Jalka kuuluu laskea jäähän sisäänpäin kääntyneenä (jalkaterän ulkosyrjä lähempänä maata), sitten jalkaterä menee vaakasuoraan kunnes potkun lopulla jalka kääntyy ulospäin. Siten saa aikaan pitkän liu’un, pitoa ja potkua. Opettelin ja sujui jotenkuten. Toki pikaluistimet olisivat nopeammat, mutta a) ovat kovin kalliita, b) käyttö kuitenkin vähäistä ja c) tuskin vaikuttaisi minulla kuitenkaan olennaisesti.
Kisa alkoi. Löysin itselleni sopivan letkan, jossa pysyttelin. Sitten jossain kierroksen 10 paikkeilla kaaduin huolimattomuuttani. Vaikka sain luistimet jäähän jo liu’un aikana, ehti letka suoran päähän karkuun. Yksin eteneminen oli huomattavasti vaikeampaa. Peesiapua ei löytynyt, koska muut menivät joko liian hiljaa tai kovaa. Yritin saavuttaa letkaani nopeamman luistelijan perässä, mutta hän eteni turhan lujaa. Lopulta ”oma” letka saavutti minut kierroksella ja liityin porukkaan uudestaan. Pysyinkin sakissa maaliin asti.
Tasapaino alkoi horjua itse kullakin, etenkin maallikkoluistelijoilla, kun väsy hiipi lihaksiin. Omassa porukassa yksi rouva kaatui kaarteessa. Hän oli sillä hetkellä ryhmämme keskellä. Siinä hän oli raajat levällään. Itse onnistuin hoippuen väistämään. Hetken jo näytti siltä, että ajaudun hänen sormiensa päältä. Ai saatana. Toki olisin hätäkeinona voinut yrittää kaatua vaikka päällensä, jos ei olisi muu auttanut. Lopulta kaikki saivat kierrettyä rouvan, joka jatkoi luisteluaan. Täysmatkoilla lauantaina yksi vanhempi herra kaatui ja löi päänsä jäähän. Taju pois ja sairaalaan. Oli jo sunnuntaina puhekunnossa, ilmeisesti vakavampaa vammaa ei kuitenkaan tullut. Kypärää kannattaa käyttää, hänellä ei ollut.
Jaksoin hyvin, vaikka jossain kierrosten 20 tuntumassa huonolta tuntuikin. Lopulta kierroslaskijani karjaisi, että viimeinen kierros! No kauhealla ähinällä kukin pani parastaan ollen toinen toisensa tiellä. Maalisuoralla kierroslaskija karjaisi uudestaan, että viimeinen kierros. Oli mennyt laskut sekaisin, mutta onneksi huomasi mokansa ajoissa. Näinhän toki pitikin olla, koska muulle letkalle huudettiin samoja kierrosmääriä, vaikka minun piti olla yksi jäljessä.
Kuvittelin ennakkoon häviäväni kärjelle puoli tuntia. En sentään hävinnyt kuin parikymmentä minuuttia. Pisteitä tuli n. 550/1000, oma kaatuminen maksoi noin 20 pojoa. Toisaalta pitää olla tyytyväinen, koska harjoittelu on ollut vähäistä ja kun vielä ennen lähtöä tuntui, ettei suorituksesta tule edes teknisesti mitään. Nyt on kaivettava sukset koipussista ja aloitettava hiihtoharjoittelu!