Kirjasuositus lukemattomalle

[Pobeda]

Jos nyt kattoisit ekaks läpi mitä kirjoja/kirjailijoita täällä on mainittu.

Katsoin läpi, en löytänyt vanhempia kirjoja kuin nuo mainitsemani kaksi näytelmää. Mikä kaihertaa?

 

[Formulanomi]

Katsoin läpi, en löytänyt vanhempia kirjoja kuin nuo mainitsemani kaksi näytelmää. Mikä kaihertaa?

No se. Kyl sä tiedät!!! :mad_old:

Eiku...olihan tuossa aiemmin muitakin kuin vain ihan uusia kirjoja tai kirjailijoita.

 

[jps]

Niinkuin nomi tuossa mainitsikin, niin suurin osa täällä esitetyistä kirjoista ei ole mitään ihan uunituoreita opuksia.

Ja on täällä esitetty Shakespearea ja Sofoklestakin, jotka olivat vainaita jo Leinon syntyessä.

 

[Pobeda]

No se. Kyl sä tiedät!!! :mad_old:

Eiku...olihan tuossa aiemmin muitakin kuin vain ihan uusia kirjoja tai kirjailijoita.

Oli kyllä 1800 -luvultakin. Ei mun tekstiäni niin kirjaimellisesti kuitenkaan olisi tarvinnut ottaa, töksäytellä voi mistä vaan ja tässä toikissa ei minusta ole siihen tarvetta. Kyse oli nyt noista kahdesta kirjasta ja halusin tuoda listalle pari esimerkkiä hiukan vanhemmaltakin ajalta.

 

[Pobeda]

Ja on täällä esitetty Shakespearea ja Sofoklestakin, jotka olivat vainaita jo Leinon syntyessä.

Katsoppa kuka ne mainitsi.

 

[Estate]

Naisille voisi kai suositella jotain Danielle Steeleä tai Nora Robertsia. Enpä tiedä kuinka moni nainen sellaisesta loppujen lopuksi pitää, mutta kyllä noita itsekin joskus olen lukenut. Välillä ihmiset hieman kummeksuen katsovat kirjahyllyyni, kun siellä on vaikkapa edellämainittujen kirjailijoiden tuotoksia

Yhden Danielle Steelen kirjan olen tainnut lukea saatuani kirjan joululahjaksi. Ei siinä mitään, voisin ehkä joskus harkita lukevani enemmänkin niitä. Robertsin kirjoja en sen sijaan ole selallutkaan - ainakaan vielä.

Jos kirjastossa suunnistan kohti romantiikkahyllyä, valitsen sieltä lähinnä suomalaisia kirjoja. Tuija Lehtisen tuotannon (myös nuorten kirjat) olen tainnut melkein kokonaan lukea. Ne ovat ihanan viihteellisiä, paikoin myös todella hauskoja. Välillä huomaan nauravani ihan ääneen.
Enni Mustosen (eli Kirsti Mannisen) kirjoissa pidän erityisesti tapahtumapaikoista. Tällaisen lehmitytön on helppo samaistua maalaismiljööhön.
Sokerina pohjalla vähän vanhempi kirjailijatar, Hilja Valtonen. Ihanan humoristisia kirjoja, joissa seikkailee pystyviä nuoria naisia. Neiti Talonmies on varmaan suosikkini.

 

[Formulanomi]

Oli kyllä 1800 -luvultakin. Ei mun tekstiäni niin kirjaimellisesti kuitenkaan olisi tarvinnut ottaa, töksäytellä voi mistä vaan ja tässä toikissa ei minusta ole siihen tarvetta. Kyse oli nyt noista kahdesta kirjasta ja halusin tuoda listalle pari esimerkkiä hiukan vanhemmaltakin ajalta.

No ensinnäkään, ei tätä(kään) keskustelua kannata ottaa liian vakavasti. Välillä heitetään vähän herjaa ja silleen. "Katsoppa kuka ne mainitsi".Toisekseen...jps kyl ties...

Samalla ehkä oppiikin jotain, vaikkei viimeisen päälle vakavasti keskustelekaan.

Ei ihan heti tulisi mieleen lukea esim. näitä mainitsemisiasi teoksia:
- Shakespeare, William: Kuningas Lear
- Sofokles: Kuningas Oidipus
- Eino Leinon runot jos fiilis on sopivan synkkä.
Vähän luulen, että ei ole minun makuuni. Liian hapokasta tai jotain. Toisaalta mistä sitä tietää vaikka uppoaisi esim. Sofokles.

Knoukkari on aiemminkin maininut ton "Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs. " -teoksen. Saattaisi olla mulle sopiva.

 

[jps]

Popeda, en väitä etteivät mainitsemasi teokset olisi lukemisen arvoisia. Kuitenkin kun pyydetään suosittelemaan kirjoja sellaisille, jotka eivät ole niitä lukeneet lainkaan tai ehkä yhden tai kaksi, en missään tapauksessa lähtisi suosittelemaan Leinoa, Shakespearea, Kafkaa. Tuon tyyppiset teokset kolahtavat vain hyvin harvalle, olletikin että edellisen kirjan lukemisesta on vähintään vuositolkulla aikaa. Lykkäämällä tuollaisen (ensi)luettavaksi varmistaa helposit sen, ettei kirjastoiden kirjapuolella ainakaan turhan ahdasta tule.

 

[Pobeda]

No ensinnäkään, ei tätä(kään) keskustelua kannata ottaa liian vakavasti. Välillä heitetään vähän herjaa ja silleen. "Katsoppa kuka ne mainitsi".Toisekseen...jps kyl ties...

Samalla ehkä oppiikin jotain, vaikkei viimeisen päälle vakavasti keskustelekaan.

Tuntuis olevan niin että ei tiennyt, kuten edellä selviää. Ei kannata ottaa vakavasti mutta kun tällaisessa ketjussa heitetään jotain muuta kuin herjaa, niin minusta silloin pitää voida vastata.

Ei ihan heti tulisi mieleen lukea esim. näitä mainitsemisiasi teoksia:
- Shakespeare, William: Kuningas Lear
- Sofokles: Kuningas Oidipus
- Eino Leinon runot jos fiilis on sopivan synkkä.
Vähän luulen, että ei ole minun makuuni. Liian hapokasta tai jotain. Toisaalta mistä sitä tietää vaikka uppoaisi esim. Sofokles.

Vitsi onkin siinä että eri ihmisille sopii eri asiat. Näitä vanhoja jättiläisiä ei kannata pelätä sen enempää kuin klassillista musiikkia.

Popeda, en väitä etteivät mainitsemasi teokset olisi lukemisen arvoisia. Kuitenkin kun pyydetään suosittelemaan kirjoja sellaisille, jotka eivät ole niitä lukeneet lainkaan tai ehkä yhden tai kaksi, en missään tapauksessa lähtisi suosittelemaan Leinoa, Shakespearea, Kafkaa. Tuon tyyppiset teokset kolahtavat vain hyvin harvalle, olletikin että edellisen kirjan lukemisesta on vähintään vuositolkulla aikaa. Lykkäämällä tuollaisen (ensi)luettavaksi varmistaa helposit sen, ettei kirjastoiden kirjapuolella ainakaan turhan ahdasta tule.

Saattaa tosiaan sopia harvalle, mutta edelleen olen sitä mieltä että joku ei pääse alkuun helpolla ja hauskalla teoksella, vaan ne saattavat suorastaan tympiä. Esim. Zaikomilla ja Dominicilla saattaisi löytyä vääntöä muuhunkin kuin siitä yli menemiseen mistä aita on matalin.

Ihmeen iso poru tullut kahdesta kirjasta, ne olivat vain pari mainintaa muiden joukossa ja niitä varmaan osaa moni välttää joille ne ei sovi. Muiden kannattaa ehkä kokeilla.


Edit: Kafkaa en suosittele minäkään, oli työ ja tuska lukea loppuun Oikeusjuttu.

 

[Tolerantti]

Ilmeisesti kukaan ei ole vielä suositellut Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta? Onhan se vähän paksu, mutta kieli elävää, tapahtumat mielenkiintoisia, on huumoriakin, mutta myös suurta dramatiikkaa. Teoksessa on selviä lukuja, jotka suovat luontevan lukemisen katkopaikan, ilman, että putoaisi juonesta.

Hyvää ensiluettavaa ovat myös nimimerkki Jammun Yrjö- kirjat. Jos niitä enää jostakin saa. Koskettavia kertomuksia Tampereelta. Kai ne on niinkuin novellikokoelmia, vaikkakin henkilögalleria säilyy tarinasta toiseen.

Niin ja on niissä runojakin. Jostain kumman syystä on jäänyt mieleen runo, jossa kuvataan laihduttamista hieronnan keinoin. Kai sitä on joskus 70 - 80- luvulla yritetty. Kas näin:

Ukon kääkkä viikon kaksi.
Hiero mammaa laihemmaksi.

Eipä siitä muuta illoo,
laihtu itte viisi killoo!​

 

[Mehe Rienarsuo]

Saattaa tosiaan sopia harvalle, mutta edelleen olen sitä mieltä että joku ei pääse alkuun helpolla ja hauskalla teoksella, vaan ne saattavat suorastaan tympiä. Esim. Zaikomilla ja Dominicilla saattaisi löytyä vääntöä muuhunkin kuin siitä yli menemiseen mistä aita on matalin.

Erittäin mahdollista ja ihan hyvä että suositellaan.

Zaikomilla ja Dompparilla riittää varmasti vääntöä. Käytännössä kuitenkin Domppari etsii aidasta raon ja änkee ittensä vereslihalla siitä läpi. Zaikom taas menee siitä, missä aita on matalin sen omasta mielestä. Se todennäköisesti on siinä kohden, missä aita korkeimmillaan plus päälle vedetty piikkilankaa.

 

[Knoukka]

Zaikom taas menee siitä, missä aita on matalin sen omasta mielestä.

Niin menee. Ja vieläpä ali.

 

[arzipuppy]

Mukavaa. Lukeminen on meikän lempiharrastus.

Täällä voisin mainostaa vaikka minkälaisia formulakirjoja, mutta olen säästänyt sen F1-Kirjallisuutta-osioon. Sen kuitenkin sanon, että Häkkisestä kirjoitettu Mestarin paluu oli karmiva pettymys, irti kontekstistaan ja juorumainen. En pitänyt laisinkaan.

Jos jotkut niin perverssit huumorkirjailijat ovat mieleeni. Pidän myös realismista tai realistisesta fantasiasta. Bukowskia suosittelen niin runo- kuin kirjallisuuspuolellakin, samoin Hemingwayta, tosin en runojen suhteen. John Steinbeckin Ystävyyden taloa kannattaa lukea. Dostojevskiltä Pelurit oli suosikkini. Paasilinnalta taasen Hurmaava joukkoitsemurha.

En ole nipo, olen lukenut myös Grishamini ja Remekseni. Ensimmäiseltä kuuluisa Firma ja Armahdus lämmittivät, jälkimmäiseltä ainoastaan Ruttokellot, joka olikin sitten dekkarisarjassaan aivan erinomainen. Ja Kurt Wallanderin touhuilua olen seurannutkin monen kirjan verran. Näistä seikkailuista noussee suosikikseni Naarasleijona ja Ennen routaa - ja niin, kirjailijan nimihän oli Henning Mankell.

Kymmenen pientä neekeripoikaa ja Poirotit ovat Agatha Christietä parhaimmillaan. Poiroteista ehkä ABC-murhaaja, "raain" Christien sarjasta. No eipä ole nykymenon mukaan, mutta jännä kumminkin.

Uutuuskirjallisuutta luen nykyään hävyttömän vähän, mutta esimerkiksi Panu Rajalan elämäkerta Mika Waltarista on e-rinomainen. Waltaridiggarit ovat varmasti poimineet Sinuhen jo kainaloonsa, mutta esimerkiksi Komisario Palmut ovat hulvattomia myös kansissa.

Näin alkuun! Klassikoista en niin välitä. Tai en anna niille sen suurempaa arvoa kuin nykykirjallisuudellekaan. Jokaisella on makunsa. Itse asiassa suosikkikirjailijani on nykykuositukseltaan punkkariräkä nimeltään Wilma Schi--- Schihlinski?? Hänen elämäntapakirjansa Maailma on minun (silloinen Hanitta Krause, hohhoijjaa) muutti suhtautumiseni maailmaan. Oikeasti. Jos joku raukka divarista löytää niin kannattaa lukaista.

 

[Dominic]

Tätä kauttapa meinasin useamman kirjan nyt kerralla tilata (että pk:t jää pieneksi).
http://www.antikvariaatti.net/

Mainio palvelu muutenkin.

 

[Asko S.]

http://www.chroniclebooks.com/index/main,book-info/store,books/products_id,7847/title,Pride-and-Prejudice-and-Zombies/

 

[Knoukka]

Kaikki aikanansa. Kun täälläkin suosittelemani Eureka Street Belfast aikanaan kääntyi suomeksi luin sen suurella kokemuksella ja suuresti vaikuttuneena. No otinpa viime syksynä työn alle uudemman kerran maalla ollessani. Ei toiminut. En sillä, että kirja ei olisi erinomainen tai edes vähemmän, mutta lukukokemus jäi jotenkin pinnalliseksi ja etäiseksi. Jollain tapaa jopa kiusaantuneeksi ja naiviksi. Sääli sinänsä.

 

[arzipuppy]

Kaikki aikanansa. Kun täälläkin suosittelemani Eureka Street Belfast aikanaan kääntyi suomeksi luin sen suurella kokemuksella ja suuresti vaikuttuneena. No otinpa viime syksynä työn alle uudemman kerran maalla ollessani. Ei toiminut. En sillä, että kirja ei olisi erinomainen tai edes vähemmän, mutta lukukokemus jäi jotenkin pinnalliseksi ja etäiseksi. Jollain tapaa jopa kiusaantuneeksi ja naiviksi. Sääli sinänsä.

Luin saman kirjan äskettäin. Lukukokemus oli nautinnollinen, mutta paikoin hyvinkin naiivi. Kiva, että joku on tuntenut samoja fiiliksiä. En tahtoisi sanoa, mutta debyyttikirjoissa tuntuu aina olevan samanlainen tunnelma. Että miettii, että tämän kirjailijan toisesta tai kolmannesta kirjasta tulee erittäin kuuma.

Kirjassa oli kohtia, jotka koin kuin pakolla keksityiksi, esimerkiksi tämän kolmikymppisen paksuikaisen jatkuva nousu tähtiin. Antisankaruutta oli korostettu niin paljon, että hahmosta puuttui jo realismi. Sen sijaan "todelliset" kohtaukset, fiktiiviset pommikuvaukset ja ryhmien välinen antipatia sai ihon kananlihalle. Teos lienee ollut merkittävä suunnanmuutos Belfastissa, toivon ma.

 

[Dominic]

Erittäin mahdollista ja ihan hyvä että suositellaan.

Zaikomilla ja Dompparilla riittää varmasti vääntöä. Käytännössä kuitenkin Domppari etsii aidasta raon ja änkee ittensä vereslihalla siitä läpi. Zaikom taas menee siitä, missä aita on matalin sen omasta mielestä. Se todennäköisesti on siinä kohden, missä aita korkeimmillaan plus päälle vedetty piikkilankaa.

Mitvit!

 

[Captain Howdy]

Iltasanomat suosittelee. Montako sadasta olet lukenut?

Itse bongasin nämä:
Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen
Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta
Paasilinna Arto: Onnellinen mies
(Oksanen Sofi: Puhdistus, odottaa lukemista yöpöydällä)
Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla
Härkönen Anna-Leena: Häräntappoase
Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija

 

[jps]

Iltasanomat suosittelee. Montako sadasta olet lukenut?

15-20 sille välille.