Ensiksi totean, että toivoisin että tässä toikissa voitaisiin käydä asiallista keskustelua aiheesta, ilman että toisen suuhun pistetään mielipiteitä joita hän ei ole sanonut ja ilman väittelyä.
Eli perustilanne on tosiaankin se, että Suomi ei tule nykyisellä menolla selviämään eläkepommista ja siihen liittyvästä menojen kasvusta. Suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle leikkaa valtion tuloja ja väestön ikääntyminen lisää menoja. Tämä aletaan nykyisen taantuman tiimoilla jo myöntääkin, aiemmin laskettiin että tästä selvitään, kunhan talous kasvaa 3-4% vuodessa ~2011 tienoille ja siitä eteenpäin ~1,5% - tämän toteutuminen tiedetään nyt.
Nyt pitäisikin miettiä mitä asialle pitäisi tehdä ja miten tästä selvitään eteenpäin. Kukaan ei varmana kiistä, etteikö valtion pidä huolehtia heikommista - mutta mistä siihen saadaan rahat on se kysymys. Pelkällä hyvällä tahdolla se ei onnistu ja globaalissa maailmassa emme voi myöskään enää sulkeutua omien rajojen taakse ja nostaa veroja sellaiselle tasolle (jos sellaista edes on), että homma pystytään rahoittamaan.
Suomessahan perinteisesti puolustetaan hyvinvointivaltiota viimeiseen hengenvetoon saakka. Poliitikolle varmin tapa saada vaalitappio on ehdottaa jotain järkeistämisiä, iltapäivälehdet repii otsikoita hyvinvointivaltion tappamisesta ja vaalitappio on varma. Katsokaa vaikka Kepun työreformia - joka on muuten lähes kokonaan toteutettu. Totuus kuitenkin on, että meillä ei ole enää hyvinvointivaltiota, kuin verojen muodossa, todellinen hyvinvointi on EU:n keskitason alapuolella.
Mihin tämä raha sitten häviää? Se on minusta mielenkiintoinen kysymys, koska aivan varmasti asioita järkeistämällä saadaan asioita tehtyä tehokkaammin ja näin ollen nykyisenlainen - jopa parempi (aito) hyvinvointivaltio saataisiin toimimaan.
Tässä jotain mietteitä:
Aluepolitiikka:
7 miljardia (lähde. Kaupungistumisasteen alhaisuus varmasti vaikuttaa myös palveluiden tuottamisen kustannuksiin.
En sano, etteikö koko Suomea pitäisi pitää asuttuna, mutta pitäisikö ihmisillä olla suurempi vastuu valinnoistaan (=elinkustannuksistaan)?
Julkisen sektorin tuottavuus:
On laskenut vuosien 2002-2007 välillä 5 % lähde. Samalla (uskoakseni) työhyvinvointi on laskenut ja kustannukset nousseet. Eikö tällaiseen kehityskulkuun saa/pidä puuttua?
Miten sitten tämä ratkaista. Tiedän että yksityistäminen on osalle punainen vaate, mutta esim. Ruotissa ja Ranskassa terveydenhuollon ulkoistukst on paljon pidemmällä, sen vaikuttamatta laatuun. Todellisuudessa Kuntien / valtion tehtävänä on huolehtia palvelut väestölle, ei tuottaa niitä. Jos se voidaan saada aikaiseksi tehokkaammin yksityistämisellä, niin sitä ei saa vain ideologisista lähtökohdista tuomita. Ei toki myöskään yksityistää ideologisista lähtökohdista. Ja niin ikävää kun se onkin myöntää, niin myös ostajalla on rooli tämän onnistumisessa, vaikka ilkeää yrittäjää onkin kiva syyttää ostajan erheistä.
Samaten esim. nyt on ollut keskustelua julkishallinnon tietojärjestelmistä. Miten tehottomia ne ovat.
Mutta ei nämä yksityistämiset ole ainoa tapa kehittää tuottavuutta. Yksi asia mikä minua ihmetyttää esim. kuntaliitoksissa on aina luvattu ettei ketään irtisanota. Julkisen sektorin tuottavuusohjelma toimii kanssa juustohöylämäisesti, miettimättä missä on oikeasti kehitettävää. Kuntavaalitoikkiin laitoin tietoa miten monta byrokraattia (ei "asiakaspalvelussa" olevaa virkamiestä on kuntiin 2000-luvulla palkattu - luku on hätkähdyttävä. Nopeasti en löytänyt vertailua julkisensektorin palveluksessa olevista ihmisistä esim. Suomi vs. Ruotsi vs. muut EU maat, tuollainen ois kiva nähdä.
Valtion rooli:
Yksi asia mistä kanssa odotan lähitulevaisuudessa käytävän rehellistä arvokeskustelua on mikä on oikeasti julkisensektorin rooli yhteiskunnassa. Nykyään lähtökohta on "valtio hoitaa", ihan kuin siellä olisi joku raha-automaatti. Minusta pikemminkin pitäisi miettiä mitä valtion (/kuntien) pitäisi hoitaa ja mistä voitaisiin karsia.
Kuntaliitokset & yhteistyö
Tämä ei ole oikotie onneen, mutta tarvitaanko me oikeasti näin monta kuntaa? Sairaaloita ja kouluja on hankala vähentää, mutta mites on hallinnon kanssa - kyllä sieltä oikeasti löytyisi säästettävää. Yhteistyön osalta sitten taas erikoissairaanhoito ja osa koulutuksesta (erityisryhmät esim.), voisiko niitä tutkia tarkemmin?
Minulla on (mutu, myönnetään) tunne, että Suomen kunnissa asioita hoidetaan hyvin nurkkakuntaisesti ja suunnittelemalla ja järkeistämällä asioita tehokkuus lisääntyisi, samaten työhyvinvointi ja ihmisten saama palvelu. Kaikki voittaisivat - tätä ei vain uskalleta toteuttaa.
Mitä unohdin? Toivoisin tosiaankin aitoa arvokeskustelua, enkä toisen mielipiteiden haukkumista.
Eli perustilanne on tosiaankin se, että Suomi ei tule nykyisellä menolla selviämään eläkepommista ja siihen liittyvästä menojen kasvusta. Suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle leikkaa valtion tuloja ja väestön ikääntyminen lisää menoja. Tämä aletaan nykyisen taantuman tiimoilla jo myöntääkin, aiemmin laskettiin että tästä selvitään, kunhan talous kasvaa 3-4% vuodessa ~2011 tienoille ja siitä eteenpäin ~1,5% - tämän toteutuminen tiedetään nyt.
Nyt pitäisikin miettiä mitä asialle pitäisi tehdä ja miten tästä selvitään eteenpäin. Kukaan ei varmana kiistä, etteikö valtion pidä huolehtia heikommista - mutta mistä siihen saadaan rahat on se kysymys. Pelkällä hyvällä tahdolla se ei onnistu ja globaalissa maailmassa emme voi myöskään enää sulkeutua omien rajojen taakse ja nostaa veroja sellaiselle tasolle (jos sellaista edes on), että homma pystytään rahoittamaan.
Suomessahan perinteisesti puolustetaan hyvinvointivaltiota viimeiseen hengenvetoon saakka. Poliitikolle varmin tapa saada vaalitappio on ehdottaa jotain järkeistämisiä, iltapäivälehdet repii otsikoita hyvinvointivaltion tappamisesta ja vaalitappio on varma. Katsokaa vaikka Kepun työreformia - joka on muuten lähes kokonaan toteutettu. Totuus kuitenkin on, että meillä ei ole enää hyvinvointivaltiota, kuin verojen muodossa, todellinen hyvinvointi on EU:n keskitason alapuolella.
Mihin tämä raha sitten häviää? Se on minusta mielenkiintoinen kysymys, koska aivan varmasti asioita järkeistämällä saadaan asioita tehtyä tehokkaammin ja näin ollen nykyisenlainen - jopa parempi (aito) hyvinvointivaltio saataisiin toimimaan.
Tässä jotain mietteitä:
Aluepolitiikka:
7 miljardia (lähde. Kaupungistumisasteen alhaisuus varmasti vaikuttaa myös palveluiden tuottamisen kustannuksiin.
En sano, etteikö koko Suomea pitäisi pitää asuttuna, mutta pitäisikö ihmisillä olla suurempi vastuu valinnoistaan (=elinkustannuksistaan)?
Julkisen sektorin tuottavuus:
On laskenut vuosien 2002-2007 välillä 5 % lähde. Samalla (uskoakseni) työhyvinvointi on laskenut ja kustannukset nousseet. Eikö tällaiseen kehityskulkuun saa/pidä puuttua?
Miten sitten tämä ratkaista. Tiedän että yksityistäminen on osalle punainen vaate, mutta esim. Ruotissa ja Ranskassa terveydenhuollon ulkoistukst on paljon pidemmällä, sen vaikuttamatta laatuun. Todellisuudessa Kuntien / valtion tehtävänä on huolehtia palvelut väestölle, ei tuottaa niitä. Jos se voidaan saada aikaiseksi tehokkaammin yksityistämisellä, niin sitä ei saa vain ideologisista lähtökohdista tuomita. Ei toki myöskään yksityistää ideologisista lähtökohdista. Ja niin ikävää kun se onkin myöntää, niin myös ostajalla on rooli tämän onnistumisessa, vaikka ilkeää yrittäjää onkin kiva syyttää ostajan erheistä.
Samaten esim. nyt on ollut keskustelua julkishallinnon tietojärjestelmistä. Miten tehottomia ne ovat.
Mutta ei nämä yksityistämiset ole ainoa tapa kehittää tuottavuutta. Yksi asia mikä minua ihmetyttää esim. kuntaliitoksissa on aina luvattu ettei ketään irtisanota. Julkisen sektorin tuottavuusohjelma toimii kanssa juustohöylämäisesti, miettimättä missä on oikeasti kehitettävää. Kuntavaalitoikkiin laitoin tietoa miten monta byrokraattia (ei "asiakaspalvelussa" olevaa virkamiestä on kuntiin 2000-luvulla palkattu - luku on hätkähdyttävä. Nopeasti en löytänyt vertailua julkisensektorin palveluksessa olevista ihmisistä esim. Suomi vs. Ruotsi vs. muut EU maat, tuollainen ois kiva nähdä.
Valtion rooli:
Yksi asia mistä kanssa odotan lähitulevaisuudessa käytävän rehellistä arvokeskustelua on mikä on oikeasti julkisensektorin rooli yhteiskunnassa. Nykyään lähtökohta on "valtio hoitaa", ihan kuin siellä olisi joku raha-automaatti. Minusta pikemminkin pitäisi miettiä mitä valtion (/kuntien) pitäisi hoitaa ja mistä voitaisiin karsia.
Kuntaliitokset & yhteistyö
Tämä ei ole oikotie onneen, mutta tarvitaanko me oikeasti näin monta kuntaa? Sairaaloita ja kouluja on hankala vähentää, mutta mites on hallinnon kanssa - kyllä sieltä oikeasti löytyisi säästettävää. Yhteistyön osalta sitten taas erikoissairaanhoito ja osa koulutuksesta (erityisryhmät esim.), voisiko niitä tutkia tarkemmin?
Minulla on (mutu, myönnetään) tunne, että Suomen kunnissa asioita hoidetaan hyvin nurkkakuntaisesti ja suunnittelemalla ja järkeistämällä asioita tehokkuus lisääntyisi, samaten työhyvinvointi ja ihmisten saama palvelu. Kaikki voittaisivat - tätä ei vain uskalleta toteuttaa.
Mitä unohdin? Toivoisin tosiaankin aitoa arvokeskustelua, enkä toisen mielipiteiden haukkumista.
