Eilen tuli kuluneeksi 38 vuotta Japanin Grand Prixin paluusta, mutta ensimmäistä kertaa tuolloin F1-kisa pidettiin Fujin sijaan Suzukassa!
Melkoinen ensikisa sekin oli, mutta maailmanmestaruus vuoden 1987 Suzukan tai edes kauden päätöksen Adelaiden reilun kisan nimissä ratkesi ennen aikojaan Suzukassa kesken kisaviikonlopun Nigel Mansellin loukkaantumiseen.
Nelson Piquet oli täten maailmanmestari. Toisaalta britti olisi tarvinnut pakkovoiton voidakseen vielä viedä mestaruustaiston paljon paremmin ja varmuudella Adelaideen, mutta ilman muuta se oli otettavissa. Mansell oli kuitenkin ottanut riskejä Meksikossa ja ihme, että hän ei ollut loukkaantunut sielläkin kesken viikonlopun olleessa toisessa kolarissa.
Gerhard Berger ajoi kisan voittoon uransa toisena sellaisena Ferrarilla ensivoittonaan ja ottaen tietenkin myös paalupaikan juuri tuolloin. Kisan nopein kierroskin olisi voinut olla Bergerin, mutta Alain Prost McLarenilla ehti sen saada nimiinsä. Kisan alun ongelmat pakottivat Prostin huonoille sijoille ja jopa kierroksella jälkeen kärjelle, mutta Prost onnistui läpi kisan olleen poikkeuksellisenkin kovavauhtisen ohittelukisan muodossa tavalliseen ranskalaisen ajoon nähden saamaan itsensä ruutulipulle johtajien kanssa samalle kierrokselle.
Seiskapaikka Prostille tuli pisteittä ruutulipulla juuri kun edessä olisi pian ollutkin Japanin Satoru Nakajima kotiyleisönsä edessä viimeiselle pisteelle ajaneena hienolla tavalla!
Berger tosiaan voitti, mutta Ayrton Senna oli vain hyvin täpärästi viimeisen kierroksen mutkan ja jälleen TV-kameroista useaan kertaan katsottuna varmuuden varalta erikseen toinen Ruotsin Stefan Johanssonin edellä.
Johansson joutui siinä vähän pienen päiden pyörittelyn ja vähän moitinnan kohteeksi ehkä, mutta mitä sille voi jos bensa oli vähissä ja jo ennen bensan loppumisuhkaa oli turboon tullut vauriota ja milloin ei niin se ei kehittänyt kunnolla edes valmiiksi rajoitettuja ahtopaineita?!
Oli ruotsalainen silti kaikkeen mahdolliseen pieneen moittimiseen (Jota muutenkin harrastettiin lähinnä Brasilian TV:ssä kun Globo TV:llä ne tunteet vähemmän yllättäen taas riemussa meni liian suureksi Sennan suhteen puhuen ja hänen vastustajiin taas verraten.) siis kolmas ja hyvin pitkään kisassa toinen ja eihän se lopulta saavuttamaton uran ainoa mahdollinen voittokaan ollut täysin mahdoton varsinkin mikäli Bergerille kärjessä olisi sattunut jotain.
Senna teki historiaa olemalla ajaen täpärästi tässäkin tapauksessa toinen ja toinen sija oli viimeinen niin hieno kisasuorituspalkinto Lotukselle koskaan alkuperäisessä muodossaan ja Johanssonille vuorostaan palkinto oli McLaren-ajan viimeiseksi jäävä kolmospaikalla vaikka ei voinut sitä tietää tuolloin ja päälle se oli historiallinen Porschen moottoreiden viimeinen palkintoajokin.
Michele Alboreto oli neljäs Ferrarilla, Thierry Boutsen oli viides Benettonilla ja Nakajima jo kerrotusti kuudes Lotuksella.
Suzukassa 1987 huolestuttiin siitä, että polttoaineen kulutus oli liian suurta enemmän tai vähemmän turboautoille ja kisan lopulla tavallista useampi kuljettaja jäi radan varten juurikin bensan loppumiseen rumentaen mahdollista jälkimainetta nykyaikaan nähden taas katsoen.
Japanin kisatuomariston olisi pitänyt hyväksyä lopputuloksiin Rene Arnoux mukaan, mutta syystä tai toisesta he eivät hyväksyneet sijan 16 lopputulosta varmaankin sen osumisesta kierrosrajan hyväksynnän rajoille. Siten lopputuloksiin pääsi sitten 15 kuljettajaa ja sijoitustilanne olisi ollut varmaan vielä rumempi mikäli kisakierrosmitta olisi ollut yhtään toteutunutta pidempi ja osalle talleista olisi varmasti kelvannut reilusti lyhyempikin Japanin Grand Prix kiitos bensan liikakulutuksen.
Suzukan kisatuomaristo olisi varmaankin myös hyväksynyt Suzukan ensiajon yhteyteen 27 kuljettajaa kisaan muutenkin, mutta erinäinen empiminen ja kohu niin suuren automäärän ajattamisesta kisaan jäi tulematta suuremmin Mansellin loukkaantumisen ja vetäytymisen vuoksi jolloin Brasilian Roberto Moreno AGS-tallin autolla pääsi kisaan paljon mieluummin.
Moreno keskeytti sähkövikaan kesken kisan, mutta Australian Adelaideen ei voinut brasilialainen vielä tietääkään yllätyksestään!
Osakausiluonteinen Lola-Larroussen toinen kuljettaja eli Yannick Dalmas vasta uransa toista osakilpailua ajaneena ollen 14:sta, mutta hänkään ei Morenon tapaan voinut tietää paremmasta ajostaan sitten kauden päätökseen Adelaideen Australiassa.
Ligier-talli oli myös muuna muistona näin loppuun melkein vetäytyä Suzukasta 1987!
Syynä ei ollut mitään ongelmia kenenkään kanssa tai laittomuutta toisin kuin vaikka ennakkokohuna Sennan Meksikon kisaviikonlopun villipetomaisen esityksen jälkikohu lopulta kilpailukiellon lankeamattomuudella toki sitten sakkoineen ja Suzukan kisan järjestäjien erikoisvalvonnalla takuulla Sennan suhteen brasilialaisen riehumattomuudesta Japaniin tai jatkoon muutenkin vaan se, että Ligier-tallilla ei ollut melkein enää lainkaan käyttökelpoisia moottoreita autoihinsa Japaniin ja Adelaideenkin moottoreita olisi pitänyt säästää.
Megatronin huoltamoilta kun olisi irronnut ennen kuin kai saivat sitten lisää ja voitiin kausi ajaa loppuun niin vain niinkin vähän kuin kolme moottoria enää tallille.
Yksi syy tuotantoseisokkiin tai haluttomuuteen antaa moottoreita ei ollut enää edes rahassa vaan myös Juddin moottorisopimukseen siirtymisessä vuodeksi 1988 mitä Ligierille tuli.
