Eilen tuli kuluneeksi 30 vuotta vuoden 1995 Japanin Grand Prixistä Suzukasta. Michael Schumacher hallitsi kisapäivää paalupaikalla ja kisan nopeimmalla kierroksella kuten voitollakin.
Merkkimestaruuskin meni enemmän tai vähemmän Benettonille. Suomen Mika Häkkiselle synkimmillään tämä olisi voinut olla uran ja elämän viimeinen palkintosijoitus vähän toisessa historiassa. Toinen sija olisi ajankohtaan ollut hyvä, mutta murheellinen tilanne sitten toisessa historiassa kun muiden mahdollisten suomalaisehdokkaiden menestymisestä edes ajatuksella huipputallissa myöhemmin ei olisi ollut samalla kertaa takeita ja paikatkin tuntuivat kovin täysiltä tuolloin.
Olihan toki Mika Salo ja JJ Lehto, mutta siihen se periaatteessa jäi ja JJ oli lisäksi lähinnä Mercedeksen moottoritestaaja joten siitä edes ajatuksella aiempaa suoraa jatkumoa uudestaan F1:siin nyt McLarenille olisi ollut melkoisenkin viime hetken vetäisy tavallaan.
Varsinkin kun Ron Dennis mietti lähinnä vain Alain Prostia tai Jan Magnussenia ajamaan. Toki ilman muuta myös Mclarenin välitön kakkoskuski Mark Blundell jatkolla vielä kerran tai jopa entinen myös tuttu nimi eli Martin Brundle tietysti vapaana olisi ollut hetken verran käyttöön.
Tämä siis mikäli Mikalle olisi sattunut jotain tai hän olisi kyllästynyt McLarenin ongelmiin joita varsinkin vuonna 1995 riitti enemmän kuin tuskaksi asti ja ei ne helpottaneet vuonna 1996 ainakaan vielä ihan aluksi tai se oli paikallaan pysyttelevää tavallaan sen paremman suoritustason nimissä.
Toki tuolloin kaikkea mitä Adelaidessa tulisi tapahtumaan niin ei voinut tietää. Toki McLarenin vauhtia ja koko sitä hommaa ihmeteltiin huonouteen nähden eli mikä kaikki meni Suzukassa hieman Monzan tapaan onnistuen nappiin, mutta suurin osa kaudesta oli mennyt pieleen?
Johnny Herbert olikin kolmas täydentäen palkintokolmikon.
Eddie Irvine oli neljäs, Olivier Panis oli viides ja Suomen menestystä täydensi tietenkin Suzukaan 1995 Mika Salo olemalla kuudes ja viimeinen pistemies seiskapaikan Blundellin edellä vähän vaihtelevasti vailla mitään eroa aina 1,6 sekuntiin asti ruutulipulla vähän sen mukaan, että mitä muistelua tai ajanottotilannetta oli uskominen!
Kierroksella kun molemmat olivat jääneet kärjestä ja Salo tosiaan sai kiittää onneaan, että Blundell lähti niin surkeasta lähtöruudusta kuin lähti eli ruudusta 23 joten kisa oli niiltäkin kanteilta pisteiden suhteen pilalla tai aikaa pisteajoon ja parempaan kului liikaa.
Häkkisenkin osalta tärkeää Suzukan riemupäivässä oli olla kolmosruudusta lähtijä.
Jean Alesille välillä Suzuka 1995 tuntui olevan se uran paras muu kisa tavallaan ikään kuin Nürburgringin 1995 tapaan vuonna 1995 ennen kuin ranskalainen taas kerran murheellisesti keskeytti. Ja tietenkin unohtaen Montrealin 1995 uran ainoan voiton lopulta!
Vuodeksi 1995 F1:n Virallinen Lähettäjä eli Roland 'Rolle' Bruynseraede kohahdutti jälleen uransa toiseksi viimeisessä lajin lähettäjäpuolen tehtäväkisassaan kun hän ei Lusikkamutkan liukkauden vuoksi suostunut jälleen vahvasti tunnetun turva-autokielteisenä henkilönä sitä turva-autoa kerta kaikkiaan lähettämään radalle kisapäivänä. Tästä sitten kärsi moni kuljettaja kisapäivänä tai keskeytti kun se kyseinen mutka vain kerta kaikkiaan pysyi märkänä kuivumatta muun radan kuivuttua.
Välillä jopa vaikka maailmanmestaruudesta ei voinut vuodeksi 1995 puhua niin Damon Hillille Suzuka 1995 saattoi olla suhteessa myrkyllisin kilpailukykyisin päivä koko hänen urallaan.
Ja kaikkea tuota herjailua vasten sinä vuonna ja kisapaikkaa kohtaan mutkien kautta oli ollut vaihtelevaa sankarista narriksi ja sieltä ylöspäin nousua kun Suzukassa 1996 hän tulisi olemaan maailmanmestari!
Paljon muistoja muistakin Suzukan kisoista riittäisi. Muun muassa 37 vuotta on kulunut Ayrton Sennan ensimmäisestä maailmanmestaruudestakin tänään. Tuossa kisassa Senna hallitsi viikonloppua kuten Schumi Suzukaan 1995 saamalla kaiken eli paalupaikan, kisan nopeimman kierroksen kuin voitonkin Alain Prostin ollessa toinen, Thierry Boutsenin ollessa kolmas täydentäen palkintokolmikon, Gerhard Bergerin ollessa neljäs, Alessandro Sandro Nanninin ollessa viides ja Riccardo Patresen ollessa kuudes ja viimeinen pistemies.
