Nostalgiset hetket, muistelut ja unohtumattomat historiikit 🏁

[CCMK]

Adelaiden 1994 kisasta Australiasta puhuen täyttää tosiaan tänään 31 vuotta tapahtumaltaan.

Se oli myös täten yhtälailla puhuen Nigel Mansellin uran viimeinen F1-voitto ja uran 32:nen paalupaikkakin oli kisaan liiennyt. Kisan nopeinta kierrosta ei viiksekäs britti harmittavasti nimiinsä saanut kun sen vei nimiinsä lopulta kohututkinnan jälkeen joskin kovin lyhytaikaisena sellaisena maailmanmestari ennen pitkää eli Michael Schumacher.

Schumacher ja Damon Hill kolaroivat mestaruuden ratkaisevasti ja Hill oli kolarissa kaikkea muuta kuin Hannu Hanhi. Ehkä vähän löysäämällä, varmasti tietämällä, että Schumi osui seinään keskeytysvarmasti niin sitten ehkä tämänkin jälkeen vain auton täytyessä kestää niin maaliin.

Valitettavasti autovauriolla kolarissa ei voinut edes yrittää Hockenheimin 1994 uusintaa vaan täytyi keskeyttää.

Mansell siis voitti, Gerhard Berger oli toinen ja Martin Brundle murheellisesti viimeisessä McLaren-kisassaan Ron Dennisin aivoitusten ollessa mitä oli perin typerästikin vaikeasti käyttäytyvän McLaren-automallinkin ongelmat huomioiden oli kolmas.

Rubens Barrichello oli neljäs, Oliver Panis oli viides ja Jean Alesi oli kuudes ja viimeinen pistemies kun pisteittä jäi melko ansaitustikin Heinz-Harald Frentzen.

Frentzen siksikin, että kolaroi Mark Blundellin kanssa estellen tätä ja samalla esteli Bergeriä minkä ehti. Frentzen-Blundell-kaksikko tulivat ottamaan yhteen Adelaidessa silloisen vuoden päästä taas kerran. Viimeistä kertaa, mutta eihän sitä voinut silloin tietää!

Lisäksi viimeistä kertaa näihin päiviin mukana oli kerralla kolme suomalaista kuljettajaa eli Mikat Häkkinen ja Salo kun Salo sai ajaa sittenkin myös Adelaidessa ehkä varmaan kiitos varovaisen onnistuneen debyyttiajon Suzukassa ja JJ Lehto vielä kerran uransa päätteeksi Sauberia. Pääsi vielä McLarenin moottoritestaajaksi omalla tavallaan, mutta siihen jäikin vuoden 1995 jälkeen vähän muutenkin ajatuksellinenkin F1-ura Järvilehdolta puhuen.

 

[CCMK]

Adelaiden 1988 muuna muistona siitä tuleekin tänään täyteen 37 vuotta tapahtumiltaan!

Adelaidea kun mietti niin turbojen jäähyväiskilpailussa myös useampi vapaasti hengittävä autokin jäi kuljettajineen radan varteen tai oli ongelmissa bensapulasta johtuen.

Kiitos radan uudelleen asvaltoinnin ei rata oikeastaan lopullisesti puhuen juuri koskaan kuluttanut renkaita. Jarruja sen sijaan radan historian loppuun asti.

Turboajan lopuksi osuvaa oli, että viimeisen voitonkin otti yhtä osuvasti sille ajalle paras sillä ainakin tuloksia katsoen yleensä eli Ranskan Alain Prost. Prost ajoi myös kisan nopeimman kierroksen, mutta paalupaikalta lähti Brasilian Ayrton Senna. Senna oli kisassa toinen Prostin voittaessa ja Nelson Piquet viimein hyvin koettelevan vuoden päätteeksi oli taas kolmas. Hyvin pitkästä aikaa ja liikaakin Piquetin itsensä mielestä. Lotus-vuodesta 1989 tuli vielä onnettomampi kun Honda ei pientä Satoru Nakajiman tukemista huolimatta halunnut enää toimittaa moottoreita Lotukselle.

Riccardo Patrese oli neljäs, Thierry Boutsen oli viides ja Ivan Capelli oli kuudes ja viimeinen pistemies kun Minardin Pierluigi Martini jäi pisteettömälle seiskapaikalle.

Erikoisuutena kisaan karsiutui Pierre-Henri Raphanel pitkälti siitä syystä, että hän hyvin pitkänä kaverina kaikkien muiden ongelmien jälkeen ei voinut enää mahtua tallinsa eli Lola-Larroussen toiseen eri mitoille sovitettuun autoon!

 

[Takagummi]

Hajosikohan Schumacherin auto seinäosumassa Adelaidessa? Mitään luotettavaa arviota en ole koskaan oikein löytänyt, videoiden perusteella hankala sanoa.

 

[spotter90]

Hajosikohan Schumacherin auto seinäosumassa Adelaidessa? Mitään luotettavaa arviota en ole koskaan oikein löytänyt, videoiden perusteella hankala sanoa.

Ensimmäisestä seinäosumasta vaurioitui, sillä hänen oli vaikea puolustaa Hilliä vastaan. Osatekijä oli myös radalta lipeäminen. Jälkimmäisestä osumasta auto meni vielä pahemmin hajalle, kun renkaat osui ja Scumi meni Benettonillaan rengasvalliin. Auton hajoamisesta tai ainakin sen kaltaisesta mainitsi BBC:n asiantuntija Jonathan Palmer, kun kolari näytettiin uusintana.

 

[spotter90]

Verstappen on historian kahdeksas kuljettaja, joka on ajanut varikolta podiumille.

Tämän lisäksi:

Alain Prost (Etelä-Afrikka 1984)
Nigel Mansell (Ranska 1989)
Kimi Räikkönen (Australia 2003)
Rubens Barrichello (Kanada 2005)
Jarno Trulli (Australia 2009)
Sebastian Vettel (Abu Dhabi 2012)
Lewis Hamilton (Unkari 2014)

https://www.racefans.net/2025/11/14/verstappen-is-eighth-f1-driver-to-race-from-pits-to-podium-brazilian-gp-stats

 

[odetus]

Hajosikohan Schumacherin auto seinäosumassa Adelaidessa? Mitään luotettavaa arviota en ole koskaan oikein löytänyt, videoiden perusteella hankala sanoa.

Tarkkaan kun katsoo kuskista katsoen oikeaa takarengasta niin voi huomata, että rengas on vinossa eli auto oli keskeytyskunnossa jo tuon ekan seinäosuman jälkeen.

 

[Kemper]

Hill ajoi fantastisesti niin Japanissa (hieno voitto sadekelillä), kuin Australiassakin (ei päästänyt Schumia karkuun), mutta kyllähän se mestaruus ihan oikealle miehelle meni. Schumacherhan hylättiin Belgiassa liikaa kuluneen pohjalevyn vuoksi ja oli Italian ja Portugalin kisojen ajan penalty boxissa Silverstonen tapahtumien vuoksi (ohitus Hillistä lämppärillä ja tottelemattomuus stop and go penaltyyn ja mustaan lippuun). Ilman noita edellämainittuja mestaruus olisi todennäköisesti ratkennut jo ennen Japania.

 

[Dieselmoottori]

Katselin Magny-Coursin aika-ajoja vuodelta 1999 aikani ratoksi. Todellinen monsuuni-keli tuolloin.

Samalla mieleeni heräsi kysymys siitä, että mahdettaisiinko enää nykyään ajaa tuollaisella säällä? Varmaankin punaisella lipulla keskeytettäisiin sessio.

Tämä on sääli, sillä se estää mahdolliset yllätykset.

Kauden 1999 Magny-Coursissahan paalupaikalla oli Stewartin Barrichello, toisena Sauberin Alesi ja kolmantena Prostin Panis


Alla tunnelmaa Magny-Coursin aika-ajoista 1999.

 

[Takagummi]

Hill ajoi fantastisesti niin Japanissa (hieno voitto sadekelillä), kuin Australiassakin (ei päästänyt Schumia karkuun), mutta kyllähän se mestaruus ihan oikealle miehelle meni. Schumacherhan hylättiin Belgiassa liikaa kuluneen pohjalevyn vuoksi ja oli Italian ja Portugalin kisojen ajan penalty boxissa Silverstonen tapahtumien vuoksi (ohitus Hillistä lämppärillä ja tottelemattomuus stop and go penaltyyn ja mustaan lippuun). Ilman noita edellämainittuja mestaruus olisi todennäköisesti ratkennut jo ennen Japania.

Täysin samaa mieltä kyllä. Vaikka Hilliä kannatinkin, niin väärä mies olisi voittanut jos Schumacher ei olisi ollut mestari. Hill tosiaan nousi kisaan mukaan pitkälti Schumacherin sinällään ansaittujen rangaistusten myötä. Schumacher oli ihan loppukautta lukuunottamatta kuitenkin nopeampi koko kauden. Muutenkin 1994 oli Williamsille vaikea (auto oli alkukauden todella hankala, Hillistä tuli yhtäkkiä ykköskuljettaja). Enemmän sanoisin että 1995 oli Hillille se menetetty vuosi, auto oli Benettonia parempi vaikka se ei pistetilastossa näykään.

 

[Bleu]

Tuo Magny-Coursin aika-ajohan oli sikäli mielenkiintoinen, että olosuhteet olivat parhaimmillaan ihan session alussa. Mutta suurin osa odotti parempaa säätä session lopussa, joten vain neljä kuskia uskaltautui radalle. Loppujen lopuksi kärkikolmikko muodostui noista kuskeista.

 

[spotter90]

Hill ajoi fantastisesti niin Japanissa (hieno voitto sadekelillä), kuin Australiassakin (ei päästänyt Schumia karkuun), mutta kyllähän se mestaruus ihan oikealle miehelle meni. Schumacherhan hylättiin Belgiassa liikaa kuluneen pohjalevyn vuoksi ja oli Italian ja Portugalin kisojen ajan penalty boxissa Silverstonen tapahtumien vuoksi (ohitus Hillistä lämppärillä ja tottelemattomuus stop and go penaltyyn ja mustaan lippuun). Ilman noita edellämainittuja mestaruus olisi todennäköisesti ratkennut jo ennen Japania.

Näin olisi käynyt. Ennen Silverstonen hylkäystä Schumi johti Hilliä pistein 66-29, toisin sanoen kolmen osakilpailuvoiton verran. Schumin kahden kisan bännin ansiosta Hill pystyi kuromaan eron umpeen.

 

[spotter90]

Täysin samaa mieltä kyllä. Vaikka Hilliä kannatinkin, niin väärä mies olisi voittanut jos Schumacher ei olisi ollut mestari. Hill tosiaan nousi kisaan mukaan pitkälti Schumacherin sinällään ansaittujen rangaistusten myötä. Schumacher oli ihan loppukautta lukuunottamatta kuitenkin nopeampi koko kauden. Muutenkin 1994 oli Williamsille vaikea (auto oli alkukauden todella hankala, Hillistä tuli yhtäkkiä ykköskuljettaja). Enemmän sanoisin että 1995 oli Hillille se menetetty vuosi, auto oli Benettonia parempi vaikka se ei pistetilastossa näykään.

Ehkä Hill ei pysynyt vielä käsittämään tilannetta mihin hän joutui. Nousu tallin ykköskuskiksi ja häneen kohdistuneita odotuksia. Kauden 1995 mestaruustaistelun ratkaisuna voidaan pitää Saksan kisoja, sillä Schumi voitti molemmat, kun taas Hill keskeytti.

 

[Dieselmoottori]

Ehkä Hill ei pysynyt vielä käsittämään tilannetta mihin hän joutui. Nousu tallin ykköskuskiksi ja häneen kohdistuneita odotuksia. Kauden 1995 mestaruustaistelun ratkaisuna voidaan pitää Saksan kisoja, sillä Schumi voitti molemmat, kun taas Hill keskeytti.

Ja molemmissa Damon Hill keskeytti omaan ajovirheeseen vieläpä hyvistä asemista.

Hillillä ei tainnut hermot kestää.

Vaikea sitten sanoa, miten paljon parempi Williamsin kalusto oli tuona vuonna kuin Benettonilla.

 

[CCMK]

Hill ajoi fantastisesti niin Japanissa (hieno voitto sadekelillä), kuin Australiassakin (ei päästänyt Schumia karkuun), mutta kyllähän se mestaruus ihan oikealle miehelle meni. Schumacherhan hylättiin Belgiassa liikaa kuluneen pohjalevyn vuoksi ja oli Italian ja Portugalin kisojen ajan penalty boxissa Silverstonen tapahtumien vuoksi (ohitus Hillistä lämppärillä ja tottelemattomuus stop and go penaltyyn ja mustaan lippuun). Ilman noita edellämainittuja mestaruus olisi todennäköisesti ratkennut jo ennen Japania.

Toisaalta kyllä sai Flavio Briatore käyttää kerran melkoisesti puheenlahjojaan siitä, että jo alkujaan Silverstonen kisan jälkeenkin oleva kilpailukielto pystyttiin lykkäämään ja lopulta koko pituuskin oli vain kaksi kisaa eikä jopa kolmekin kilpailua. Tuohonkin kun suostuttiin niin sitten oli vielä se onnistunut lykkäys laittaa kilpailukielto vireille mikäli tulisi niin vasta suoran sellaisen ohella tutkimuksen päätteeksi.

Suoralla olisi tullut heti kilpailukielto Schumin kotikisaan ja Hungaroringille tai koska kiitos Hockenheimin kotikisan ja saksalaisten katsojatulojen menetyksen yleisökatoineen pelkona mikäli Schumi ei ajaisi ainakin edes siellä niin sitten olisi menetetty Hungaroring ja Spa-Francorchamps.

Eipä ainakaan pohjalevy olisi sielläkin kulunut liikaa ja mestari olisi Hill toteutunein tuloksin. Tilanteesta riippuen myös hyvin täpärästi edelleen, mutta tietyin ehdoin aina Schumin ollessa vaikka toinen kilpailukieltokisoista riippuen niiden jälkeen Hill itse olisi ollut toteutunein tuloksin pisteen edellä Schumia ja mestari.

 

[CCMK]

Suzukasta 1991 puhuen muistoja omalla tavallaan riittäisi paljonkin. 34 vuotta tuli siitäkin kuluneeksi lokakuussa.

Ikävä kyllä se oli jo toista kertaa jossiteltava tapahtuma Japanin Suzukassa Nigel Mansellin uralla kun mestaruus meni sitten hiekoille ajamiseen vähän liiankin periaatteessa varhain kilpailua jolloin Ayrton Senna nyt melkein ilman kohuja mitenkään oli mestari. Mansellin osalta Suzukassa 1991 nyt sentään päästiin ajamaan toisin kuin Suzukassa 1987 ei päästy kiitos loukkaantumisen ajamaan lainkaan kisaan!

Toteutuneestikin kiitos tiukan maailmanmestaruuskamppailun Senna olisi voinut olla hyvinkin mestari Suzukassa vaikka Mansell ei olisi keskeyttänytkään. Ainakin niin kauan kunhan oli riittävät pisteet vaikka kakkostilallakin. Pelkästään viisi pistettä Suzukasta tai Adelaidesta riitti mestaruuteen siinä missä Mansell oli enemmän pakkoraossa.

Mansellin osalta tietysti jos Sennalle olisi käynyt jotain niin Suzukaan kuin Adelaideen niin tilanne ei olisi aivan niin murheellinen olisi ollut. Sitten voitto tai ainakin kakkostila noihin pariin kisaan koko ajan ja sitten tasapelissä kiitos voittojen tai muiden palkintosijojen olisi Mansell ollut maailmanmestari niinkin vuodeksi 1991.

Tosin Sennan ei vain kerta kaikkiaan uskottu jäävän pisteittä tai keskeyttävän kahta kertaa peräkkäin enää.

Gerhard Berger otti tosiaan paalupaikan ja lopulta voiton Sennan vietyä sittenkin kisan nopeimman kierroksen, mutta Bergerille voitto oli kuin luovutusvoitto ja siitä tuli melkoinen kohu sitten kolmostilan mies Riccardo Patresen toimesta. Syyttelyt siitä jatkui sitten vastaavasti Suzukassa 1992 silloista vuotta myöhemmin osat toisin päin kääntyneinä ja eri tilanteessa!

Pahin kohu tietysti oli Sennan nk. Suzukan Paljastus mistä olisi voinut myös lajiin tulla elinikäinen kilpailukielto Suzukan 1989-1990 kohuista johtuen. Lisäksi tietty onni oli, että Max Mosley oli tulossa lajiin olemaan kattojärjestön puheenjohtaja eikä enää Balestre saanut olla vastaava taho. Mitä nyt Ranskan liiton vastaavan johtoon vielä jäikin kaiken jälkeen.

Muutoin olisi ajot olleet siinä. Eivät olleet, mutta maine myrkyttyi eräissä piireissä oikeastaan lopullisesti aina Imolan 1994 menehtymiseen asti Sennan suhteen eikä ihme.

Bergerin ja Sennankin välit olivat tuolloin vähän aikaa todella, todella koetuksella ystävyydenkin ollessa katkolla kunnes sitten Senna pystyi tietysti puhumaan asiat selviksi ja pitämään Bergerin puolellaan.

Karl Wendlingerille tämä oli debyyttiajokin Leyton Housella ja monenmoista muutakin juttua riittäisi. Ehkä mielenkiintoisimpana myös se, että myöhempi suomalaisten hyvinkin tuntema 'Kalle' Wendlinger oli jäädä F1-debyytissä ja ehkä urallaankin karsiutuneeksi yhden kisan kuskiksi.

Syynä se, että Wendlinger oli jälleen muun muassa aiemmin muistojeni pohjalta kertomani Pierre-Henri Raphanelin tapaan vaarallisen pitkä ajamansa auton ohjaamoon eikä siis ennen hätämuokkausta oikein voinut kyetä ajamaan autoa lainkaan!

Toinen kisan kärsijä ainakin osin ja ellei vähän Saksan median liioittelua RTL:n kanavalta mukana ollut joukossa niin oli nuori Michael Schumacher. Mahdollinen jälleen tullut selkeä pistesijoitus ainakin edes jäännöspisteenä päättyi moottoririkkoon.

Schumi kovin nuorekkaana kuskina oli kuitenkin kivuissa ja väliaikaisesti oli joutunut käyttämään niskatukea viikonloppuna muun muassa kiitos keskellä sitä ollutta kovaakin kolaria. Niskassa oli kyllä kipuja, mutta mahdollinen selkävioittuma ainakin tuntui kyllä hieman tosiaan saksalaismedian liioittelulta tai paisuttelusuitsutukselta kun haluttiin luoda vähän turhan suurtakin kehukuvaa saksalaisesta siinä vaiheessa uraa. Ei tulisi olemaan viimeinen kerta hänen urallaan.

Ja jos selkävioittuma todella olisi ollut niin ei Sid Watkins olisi ikinä myöntänyt kyllä kisalupaa kun täpärästi myönsi edes ajoluvan osin muutenkaan niskakipujenkaan takia.

Alain Prost oli neljäs, Martin Brundle ennen pitkää Brabhamin viimeiset pisteet koskaan tuoneena oli viides ja Stefano Modena oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Suomalaisille kuten ei japanilaisille Suzuka 1991 ollut mieluisa kun niin JJ Lehto kuin Mika Häkkinen keskeyttivät. Japanin Satoru Nakajima ja etenkin kovin odotuksin kisaan lähtenyt Aguri Suzuki keskeyttivät myös ja Naoki Hattori karsiutui Colonilla ensikisaansa.

Tämä oli viimeinen kisa missä Senna, Mansell, Prost ja Nelson Piquet ajoivat samalla kertaa yhdessä kunnolla kisaviikonloppuna ja myös kisassa. Prost sai kenkää Ferrarilta kiitos Claudio 'Lohikäärme' Lombardin saadessa viimein potkaista ranskalaisen pois, Piquet tulisi lopettamaan Adelaiden 1991 jälkeen toki hieman ennenaikaisesti uransa ja Sennan Mansellin välillä oli niin vetäytymistä kuin ennen pitkää menehtymistä vuoteen 1994 mennessä ja tietysti vuonna 1993 Mansell muuten oli poissa Prostin palatessa välivuoden vietosta.

Myöhemminhän ei välillä suurista huhuista ja toiveista huolimatta nähty vielä kahdestaan ajamassa Mansellia ja Prostia ja sitten nelikosta enää elinvoimaisimpana ehkä Mansell olisi jäänyt vielä edustamaan ajajaurallaan mikäli vain vuodet 1995-1997 olisi sitten Jordan-paikan suhteen ajoineen menneet vielä kerran hieman toisin!

 

[CCMK]

Adelaidesta 1986 puhuen muistoja omalla tavallaan riittäisi paljonkin. 39 vuotta tuli siitäkin kuluneeksi lokakuussa.

Melkein 40 vuotta sitten siis niin Alan Jonesin kotikisan suosikkina kuin myös Suomen Keke Rosbergin urista maailmanmestareina puhuen tie lajissa kisakuskina tuli päätökseen.

Samoin ennen aikojaan murheellisesti myös Ranskan Patrick Tambaylle.

Nigel Mansell lähti maailmanmestaruusehdokkaana yhdessä Alain Prostin ja Nelson Piquetin kanssa siihen ja mestaruuden oletettiin hyvinkin tulevan siihen kisaan.

Yksinkertaisesti muiden haastajien edellä oli oltava ja muutoin ei neljättä tilaa alempana ellei heille muuten sattuisi jotakin. Edellä oleminenkin mitenkään periaatteessa osin siis riitti.

Siinä missä Prost ja Piquet tarvitsivat pakkovoiton ja Mansellin piti olla neljäs tai alempi muutoin joka tapauksessa.

Pilvinen ja varjoisa sää oli kisapäivänä ongelma kuten myös jatkuvien silloisen edellisvuoden debyyttikisan kaltainen rengasruletti. Vielä Adelaiden 1986 kisassakin varikkokäyntejä nähtiin melko paljon, mutta määrä oli jo putoamaan päin kuten entisestään tippuisi vuodeksi 1987 ja siirtyen melkein olemattomaksi vuoteen 1988 mennessä.

Tuolloin ei voinut tietää tilannetta. Turbojen jäähyväiskisa lajiin täysin voimin Adelaide 1986 oli kun sittemmin alettiin rajoittaa turbojen ahtopainetehoja.

Rosberg johti kisaa erittäin mainiosti ja selvästi ensimmäistä kertaa aikoihin riittävän huipulla tavalla uransa päätöskilpailussa ja varsinkin kun vuonna 1986 ne todella hyvät kisat olivat jääneet niin perin vähiin. Tai vaihtoehtoisesti oli kyllä johdettu tai oltu yleensä palkintoajoissa sitten kuitenkin ikävällä tavalla keskeyttäen.

Niin kävi Adelaidessa 1986 tämän oltua vahinko, mutta periaatteessa Rosbergin auto ei vain olisi voinut enää kestää koko kisaa maaliin ennen pitkää muutenkaan kiitos rajun ajamisen ja auton jarrujen liikarasituksen.

Keken rengasrikko oli säikäyttänyt Williams-tallin ja juuri kuin osin sen ja aiemman Thierry Boutsenin varikkokäynnin myötä oli ollut huoli renkaiden kestävyydestä Williamsin ja Arrowsin mekaanikkojen pikku rengastarkkailun tilanteesta pidetystä kokouksesta sen jäljiltä niin loppu olikin historiaa:

Tiimiradio aukesi, David Brown oli pyytää paalupaikalta mestaruuden ratkaisuun lähteneen Mansellin renkaanvaihtoon tai edes selvää kieltäytymistä siitä ja Mansell aikoi kertoa vastauksensa pohdittuaan asiaa pitkin kisaa niin sitten rengas räjähti näyttävästi britin keskeyttäen sitten hyvinkin näyttävään kipinäsateeseen!

Mansellin ainoa toivo olisi ollut vain Prostin ja Piquetin keskeyttäminen. Näistä melkein ja oikeastaan todellisen kohtalon ivana kävikin Prostille vaan ei Piquetille olisi käynyt!

Williams-tallin tilanne oli murheellinen omalla tavallaan ja etenkin kun ei ollut vuorenvarmaa selvyyttä siitä Prostin bensapulasta ja lopulta tapahtuneesta loppumisesta niin Piquet ei sitten ehkä kyennyt toki kaikkensa melkein yritettyään vieläkin varsinkin viimeisellä 2 kierroksella ja aivan sitä päätöskierrosta ajatellen löytämään enempää puristusta. Japanilaiset olivat pettyneitä kun oli monta merkkihenkilöä Hondalta ja tietenkin itse 79-vuotias Soichiro Hondakin paikan päällä lennätettynä katsomaan oletettua maailmanmestaruutta.

Tämäkin kaikki saattoi johtaa Hondan ja Frank Williamsin välien menemiseen ja Hondan sopimuksen uusimattomuuteen vuodeksi 1988.

Prost siis kuitenkin juuri bensan loputtua sopivasti ruutulipulle tai sen riittäessä enintään jokusen mutkan vielä korkeintaan enempää voitti ja oli maailmanmestari, Piquet oli katkerasti kun se maaliviiva ei eri kohdassa Adelaiden rataa siis ollut niin toinen kisan nopeimmalla kierroksella maailmanmestaruuden häviten toinen ja Ruotsin Stefan Johansson oli kolmas viimeisessä, hyvin koettelevassa Ferrari-vuoden kisassaan!

Ehkä tallimääräyksiin alistuminen vuonna 1986 vuoden 1985 pakotettujen hommien tapaan olisi tarjonnut Ferrari-jatkon vuodelle 1987, mutta se olisi kyllä pilannut hienon kisakuskin maineen minkä Johansson piti aina läpi uransa joten parempi näin kuin 'Kusettaja' Piccininin saappaan alla vain joutuakseen ehkä jonkun muun jatketun tekosyyn varjolla kutenkin La Famiglialta ulos sitten joka tapauksessa.

Martin Brundel, Philippe Streiff molempien ajaessa Tyrrelillä ja Johnny Dumfries Lotuksella olivat muut pistemiehet sijoilla 4-6 ja Dumfries ei uransa viimeiseen kisaan saanut viidettä tilaa vaan joutui tyytymään kuutostilaan. Toki Dumfriesin ura jatkui vielä vuodet 1987-1990 testipuolella, mutta F1-kisakuskin ura oli ohi koettelevan ja vaikean debyyttivuoden jälkeen.

 

[Bukko]

Vaikea sitten sanoa, miten paljon parempi Williamsin kalusto oli tuona vuonna kuin Benettonilla.

Juu. Koska sitä Benettonia kykeni ajamaan vain yksi kuski gridillä. Vähän niinkuin Red Bullia nykyään.

 

[CCMK]

Adelaidesta 1987 Australian Grand Prixinä tuleekin tänään täyteen 38 vuotta.

Muistoja riittäisi vaikka kuinka. Muun muassa erään kotimaisen selostajan 'evakkomuistovuodesta' yleensä tämän kylläkin oltua radiopuolen selostaja nyt TV-puolella sitten kuitenkin, mutta siitä muistelusta puhun jonkin toisen kerran lisää kun välillä olin kokonaan unohtanut hänen tätä kisaa ikinä selostaneenkaan tai luullut hänen olleen sen selostanut juurikin eräälle toiselle vuodelle tämän kyseisen vuoden kisan sijaan!

Tietoni siitä oli lähinnä ennen asioihin korjausta ja selvennystä eräältä toiselta tämänkin forumin jäseneltä ollut vain välillä vääriksi epäilemissäni muistikuvissani ja lisäksi päälle eräällä muistilapulla, että oliko tämä kotimainen selostaja sitten Australiassa vai ei kysymysmerkillä.

Siitä muistelua sitten jonkun toisen kerran lisää ja ehkä enemmän tuolle Selostajien puolen toikkiin.

Nelson Piquet oli tosiaan maailmanmestari ja niin paljon povattiin, että mahdollisesti lajissa hänestä ehtisi vielä tulla nelinkertainen ja oikein, oikein hyvällä tuurilla hänen iästään huolimatta viisinkertainen maailmanmestari haastamaan itse Maestroa eli Juan Manuel Fangiota mestaruuksien määrässä.

Ei haastanut, mutta eihän sitä tietenkään silloin voinut tietää varmaksi. Ainakin neljänteen mestaruuteen vielä uskottiin enemmän olevan mahdollisuuksia vaikkakin Lotuksen kykyihin vuodeksi 1988 yhtä ainakin epäiltiin aiheellisesti liiankin paljon. Paikkansa pitävästi.

Pitkäaikaisen pitävästi ja ehkä Honda-moottoreita kehittävästi ajan kanssa yhtä ehkä kenties, mutta eihän se voinut pitää paikkaansa.

Ei ainakaan mahdollisuutena.

Piquetin viimeinen Williams-kisa oli vaikea, keskeytys tuli taas ja pitkin viikonloppua oli ollut melkoista päänaukomista ja kohua toisensa perään jopa maailmanmestaruudesta huolimattakin.

Piquet keskeytti Adelaidessa ja ongelmista huolimatta se oli merkki Piquetin joko tuurionnesta taas kerran urallaan, mutta myös tietysti varmuudestakin. Vasta kolmatta kertaa koko vuonna 1987 Piquet edes keskeytti joskin Imolasta hän oli joutunut olemaan sivussa Sid Watkinsin hyvin voimakkaasta sanomisesta johtuen kolarinsa jälkeen.

Riccardo Patreselle tämä oli pitkän Williams-uran ensimmäinen kisa ja Stefano Modena pääsi tekemään lajiin ensiajonsa. Toki kunto loppui kesken ja siitäkin sanomista tuli nuorelle italialaiselle F3000-sarjan mestarille.

Modenan osalta välillä pidettiin murheellisena sitä, että tuliko hän ehkä vähän liian aikaisin lajiin ja olisiko hänen pitänyt olla enemmän sitoutuneempi mestaritalliinsa alemmassa luokassa eli Onyxiin ja nousta vasta sitä kautta F1:siin?

Toisaalta Modena oli jo valmiiksi Brabham-tallin testikuljettaja päästyään debyyttikisan ajamaan talliin ja vuodeksi 1988 piti olla kisatallissa, mutta se paikka vaihtui lopulta nöyryyttävän karmeaan EuroBrun-talliin välivuodeksi 1988 ennen toki vointia palata Brabhamille siirrettynä vuodeksi 1989 yhä sopimuksen mukaan vaikka enää ei ollutkaan Bernie Ecclestonen ajan johtajuutta tuolloin.

Bernielle Brabhamin jäähyväiskilpailu ei juuri ollut yhtään sen kehuvampi kuin muutkaan kauden kisat yleensä muun muassa liikaa renkaita syövän automallin takia ja Andrea de Cesaris ei täten keskeytettyään varsinaisesti ruutulippua nähnyt vuonna 1987 mitä nyt pisteitä ja palkintoja italialainen kyllä oli saanut kauden kisoista aiemmin ainoan kerran koko vuonna muutenkin Belgian Spa-Francorchampsissa kolmostilalla ja Adelaideen tuli vasta toinen lopputuloksiin hyväksyntä myös yleensä!

Gerhard Bergerille Ferrarilla viikonloppu Adelaidessa oli selkeää hallintaa ja Suzukan ensivoiton myötä nyt tuli selkeä paalupaikka, voitto ja kisan nopein kierros haltuun.

Palkinnoille Bergerin voittoisaksi seuraksi nyt hyvinkin kovaan hehkutukseen vuotta 1988 tai tulevaa arvioiden itävaltalaiselle jopa seuraavana F1:n maailmanmestarina kovimmillaan saapuivat Michele Alboreto ja Thierry Boutsen joten Ferrari sai kaksoisvoiton ja La Famiglian Il Commendatorelle tämä oli hänen elämänsä uralta puhuen viimeinen hänen todistamansa elinaikavoitto tallille.

Jonathan Palmer Tyrrelillä, Yannick Dalmas Lola-Larroussella ja viimein AGS:llä Roberto Moreno olivat kisan muut pistemiehet.

Tai ainakin melkein sillä Dalmas viitospaikalla ei sydäntä särkevästi voinut saada pisteitä osakausiluonteisena kuljettajana ajamisen takia sääntöjenmukaisella tavalla silloin. Koko myöhemmällä urallaan ei voinut saada sitten enää pisteitä kunnollisena muutenkaan lainkaan.

Ehkä jos McLarenilla 1994 olisi tullut ajo Hungaroringille Philippe Alliotin sijaan muutenkin McLarenin kakkostestikuljettajana, Mika Häkkisen kilpailukielto olisi ollut pidempi samana vuonna ja sitä kautta ylimääräisissä ajoissa olisi ajanut tai vaikkapa Ron Dennis olisi enemmänkin kiinnostunut ajamaan häntä maksettuna kuskina Larroussella enemmänkin vuonna 1994 niin satunnaiskisasta eihän sitä koskaan tiedä, mutta näin ei koskaan tullut sitten käymään...

Sen enempää Dalmasin murheita muistelematta kilpailu oli keskeytysten riivaama.

Varsinkin jarruvikakeskeytykset pilasivat Alain Prostin viimeisen kisan väistyvänä maailmanmestarina siis Porschen moottoreilla olevan McLarenin osalta ja samoin Ruotsin Stefan Johanssonin ajon.

Johansson ei aivan kaikkea odotusta vasten viimeisessä uransa huipputallin ja McLaren-kisassaan kyennyt tekemään vuoden 1986 eli silloisen edeltävän vuoden tapaisia Keke Rosberg-tason huippuajoja, mutta ajoi kuitenkin verraten menettelevänkin hyvin.

Siltikin harmittavasti ruotsalaista moitittiin usein ja varsinkin taas tuttuun tapaan maan omassa lehdistössä siitä, että olisi pitänyt olla palkinnoilla tai vaikka voittaa.

'Taas se Stefan keskeytti' voitiin havaita vähän meidän oman Kekemme tyyliin kun ruotsalaislehtiä luki vastaavalla tavalla!

Tiedä sitten kun aina tuokin oli ongelma Ruotsin lehdissä vuosina 1985-1987 Ferrari- ja McLaren-aikoina Johanssonin suhteen se, että nousivatko odotukset länsinaapurissa liian koviksi osin muutenkin?

Ja varsinkin kun Suzukassa 1987 oli vielä ihan palkintosuorituskin tullut?

Kyllähän se tietysti oli pettymys, että Bergerin ylivoiman takia oleellisesti heikentynyt voitto, melko varmat muut palkintoajot ja etenkin lopullisemmin puhuen suoritustason perusteella edes varmat sijat 4 ja 5 menivät niin ranskalaiselta kuin ruotsalaiselta keskeytykseen.

Kisasta puhuen Adelaiden järjestäjät olivat valmiita ottamaan kauden päätökseen 27 autoa kuljettajineen siihen, mutta tallit eivät murheellisesti päässeet täyteen yksimielisyyteen Osellan Alex Caffin mukaan päästämiseksi joten Caffi jäi karsiutuneeksi kauden päätöksestä. Teo Fabin viimeinen F1-kisa Benettonilla uralla päättyi keskeytykseen ja vastoin vuoden 1988 Benetton-sopimusta siirtymiseen Yhdysvaltain nk. Vanhan IndyCarin pariin ja se siirto avasi toki tien oletetusti hyvään uraan ja menestykseen Alessandro Sandro Nanninille Minardilta nousten tuohon talliin juurikin vuodeksi 1988!

Ilman Alan Jonesia enää ajamassa huolimatta kohusta jopa uransa viimeistä tuurauskeikkakisaa Williamsilla tähän kisaan niin Adelaiden kisan kannattavuus silti pysyi korkeana. Katsojia oli hieno määrä ja huolimatta eräistä lippujen hinnankorotuksista ja Bernie Ecclestonen aiemmin sittenkin puheita vasten sovitusta lyhyemmästä sopimuksesta radan tulevaisuus oli silloin taattu silloiseen lähitulevaisuuteen vaan ei murheellisesti pitkälle aikavälille.

Bernie kun kieltäytyi juurikin takuusta jopa vuosien 1997-2000 väliselle ajalle asti optiolla vuoteen 2001 ulottuen tuolloin vuonna 1987, mutta salli silloisen joidenkin vuosien mittaisen lyhyemmän sopimuksen tuolloin vähän epämääräisemmin ilmoittaen formuloita Adelaidessa kyllä nähtävän 1990-luvulla!

Jatkan tästä seuraavassa osassa.

 

[CCMK]

Adelaidesta 1987 intouduin niin puhumaan, että loppupuoli muistoista jäi sanomatta merkkimäärän ylittyessä.

Ne sanomatta jäämiset tuleekin tässä viestissä:

Loppuun vielä:

Mitä tapahtui Ayrton Sennalle ja mitä kuului Suomen Keke Rosbergille?

Senna hylättiin kakkostilastaan huolimatta laittomien jarrulevyjen vuoksi ja täten meni parempi sijoitus MM-kilvassa pilalle siis kisan jälkeen ja taas kerran Senna harrasti kohuja jolloin kaiken Lotukselta saanut kaveri hemmottelustaan huolimatta tuntui heittävän myös tallin merkkihenkilöt kuin junan alle ja liehittelijöistä suurinkin eli Peter Warr sai koko lailla osansa McLarenille siirtyvältä brasilialaiselta.

Rosberg sen sijaan liittyi sikäli kiintoisasti Adelaideen 1987, että kun vuosi oli F1:stä kotimaisittain kulunut 'Keketöntä aikaa' niin Keke oli niin manageri kahdelle suomalaiselle eli Jyrki Järvilehdolle ja Mika Häkkiselle ja hänelle tuntui olevan puuhaa jo kolmannellekin suomalaiskuskille eli milloin Mika Salolle ja milloin Jari Nurmiselle kuin myös tietenkin oli TV:ssä kotimaisesti puhuen kommentaattorikin.

Adelaideen 1987 se kiintoisa homma oli siinä, että mikäli vain kerta kaikkiaan olisi Williams-tallilta tullut riittävän voimakas, harras pyyntö ajaa sittenkin vastoin suomalaisen jo tehtyä ja vietettyä lopettamisaikaa lajissa niin hän olisi voinut vaikkakin sinänsä vastoin vuoden 1987 alkuperäistä lopullista jatkoa vielä kerran McLarenilla vuoden ajan ja 10 miljoonan dollarin miehenä niin ajaa uransa viimeisen F1-kisan Adelaiden 1986 jälkeen sittenkin samalla paikalla kuin missä hän oli lopettanut ja missä hänen olisi pitänyt ajaa aina osin kyllä myös vuosi 1986 eli Williamsilla!

Ikävä kyllä tuota varsinaista kunnon pyyntöä hänelle ei oikein kunnolla tullutkaan. Kyse toki olisi ollut omalla tavallaan pienestä maineriskistä, mutta vain yhdestä ja viimeisestä kisasta toki tauon jälkeen ja hyvällä mielin tekemään Frank Williamsille se viimeinen palvelus hyvityksenä kun oli sitten lähdetty McLarenille kun oli vuodeksi 1986 jäämisen sijaan.

Ja viimeisenä juttuna olisi ollut hauska nähdä vielä yksi juttu Keken palatessa tai ajaessa vuonna 1987 tai milloinkaan muuten enää:

Olisiko muuan Balestre todella pitänyt sanansa Hockenheimin ja Hungaroringin 1987 jyrinöiden suhteen siitä, että suomalainen ei enää nk. Superlisenssiä ja ajolupaa saa jos hän yrittää palata lopetettuaan formula 1:siin?

Sitä kiistaa kahdella kovalla kun riitti suomalaisen tylyttäessä kovilla ja ranskalaisen arvovallan ollessa niin perin itsepäisen järkkymätöntä!

 

[Bleu]

Dalmasin kohdalla piste oli lähimpänä Monacossa 1988, kun hän nousi kuudenneksi Sennan kuuluisan keskeytyksen jälkeen. Riccardo Patrese ohitti hänet pari kierrosta ennen maalia ja sijoitus oli seitsemäs.