EPO:n dopingkäytön osoittaminen
Vaikka EPO on ollut Kansainvälisen Olympiakomitean kiellettyjen aineiden listalla jo vuodesta 1990, on sitä mitattu dopingnäytteistä vasta vuoden 2000 Sydneyn olympialaisista lähtien. Riittävän luotettavan analyysimenetelmän kehittämistä hidasti muun muassa se, että elimistön luonnostaan tuottama EPO ja lääkkeenä annettava EPO ovat kemialliselta rakenteeltaan lähes samanlaisia.
EPO:n dopinganalyysi tehdään useimmiten kaksivaiheisesti. Seulontatutkimus eli epäilyttävien näytteiden etsintä tapahtuu verinäytteestä mittaamalla EPO:n käytön aiheuttamia muutoksia muun muassa hemoglobiinin, liukoisen transferriinireseptorin ja itse EPO:n määrissä. Varsinainen EPO:n dopingkäytön osoittaminen tehdään virtsanäytteestä elektroforeettisella analyysimenetelmällä, joka kykenee erottamaan elimistön oman ja lääkkeenä annetun EPO toisistaan. Virtsan EPO-testi perustuu pieniin eroihin elimistön luonnostaan tuottaman hormonin ja lääkkeenä annettavan hormonin pintarakenteissa.
Käytetyillä analyysimenetelmillä voidaan todeta suurin osa erilaisista markkinoilla olevista EPO-valmisteista. Virtsan EPO-testi on jo useaan kertaan todettu luotettavaksi kansainvälisessä urheilun välimiesoikeudessa.
EPO-testaus Suomessa
EPO testaus kohdistuu kestävyyslajeihin, esimerkiksi hiihto, uinti, triathlon, pyöräily jne. ADT kohdistaa EPO-testit pääasiassa eri kestävyyslajeissa edustusurheilijoihin ja kansainvälisen tason urheilijoihin. ADT on kouluttanut 6 verinäytteenottajaa, joilla on jo oman ammattinsa puolesta pätevyys ja osaaminen verinäytteenottoon. EPO-testejä on tähän mennessä tehty 13 kappaletta sekä kilpailuissa että kilpailujen ulkopuolella. Näin tullaan tekemään jatkossakin. EPO-testien kokonaismäärä tulee tänä vuonna olemaan kuitenkin suhteellisen pieni, muutamia kymmeniä. EPO-testauksessa käytetään Berlingerin valmistamia Bereg-Kittejä.
http://www.antidoping.fi/view.cfm?page=A18F23ED-3C04-4EAF-AECE-925A5BD3ADEF&articleid=a608fd1e-a063-413a-8440-bf2929ff7fa8