Ihan oikea jalkapallomaa
Tänä iltana Suomen jalkapallomaajoukkueella on jälleen kerran edessään ottelu, jossa on hyvin paljon hävittävää. Arvokisapaikan menettämisen lisäksi tappio tai ehkä tasapelikin saattaa johtaa orastavan jalkapallobuumin hiipumiseen.
Harva asia ärsyttää minua urheilussa niin paljon kuin jalkapallomaajoukkueelle naureskeleminen. Jos itse on katsonut jännittävän ottelun huippumaata vastaan kynsiä pureskellen ja mukana eläen, niin sen jälkeen ei vain halua kuulla pelkän tuloksen kuulleelta huvittunutta naurahdusta: “Ai taasko ne hävis, heh. Suomessa pelataan potkupalloa”.
Suomalaisen jalkapallon tasosta voi tietenkin keskustella vaikka maailman tappiin ja harmitella hankalia olosuhteita. Äänekkäät lätkäihmiset pilkkaavat mielellään varsinkin kotimaan futisliigaa ja siinä sivussa koko suomalaista jalkapalloa.
Mihinkään yltiöoptimismiin futisbuumia haikailevien ei siis ole syytä tuudittautua, mutta toivottavasti yleinen asenne muuttuu jatkossa suotuisammaksi. Positiivisrealistisesti arvioituna ainakin Portugali-pelin jälkeen merkkejä paremmasta oli ilmassa.
Miksi sitten on niin tärkeää, että Suomi saisi arvokisapaikan? Miksi juuri jalkapallo ansaitsisi enemmän arvostusta Suomessa? Itse en oikein osaa vastata, jotenkin vain kansainvälinen menestys tuntuisi parhaalta vihreällä veralla. Kyse ei ole edes pelkästään siitä, että futista pelataan joka puolella maailmaa, vaan sillä on jotain tekemistä lajin luonteen kanssa.
Ehkä kyse on siitä, että jalkapallo koetaan kliseisteikin koko yhteiskuntaa symboloivaksi peliksi. Jos kerran kansakuntien ja eri kulttuurien välillä mitellään urheilukentillä, niin eiköhän futis ole siihen paras laji. Siinä mitataan sekä älyllistä että fyysistä pystyvyyttä. Siinä eivät myöskään kulttuurilliset tai taloudelliset lähtökohdat vaikuta niin paljon kuin monessa muussa urheilumuodossa.
Taktiikoissa ja suuntautumisessa sääntöihin on havaittavissa eroja kansakuntien välillä ja noita eroja voi peilata kyseisten kansakuntien yhteiskuntajärjestelmiin. Eikä moinen vertailu tunnu edes kovin teennäiseltä. Kärjistetään vielä hieman lisää: Jokainen Suomen jalkapallon tasolle hymähtävä hymähtää samalla itselleen ja jokaiselle suomalaiselle.
Mutta hetkinen, niinhän Suomessa tehdään ihan avoimestikin. Taitaa olla maan tapa.
Olisihan se silti hienoa, että Suomen jalkapallo nousisi suhteutettuna samalle tasolle kuin muu urheilumme on. Eikä edes tarvitse mennä ihan tämän kuuluisan manifestin tasolle, mutta jos nyt edes ihan oikeaksi jalkapallomaaksi.