Koko homma alkoi, ainakin viimeistään, viime syksynä. Ongelmat alkoivat ensin yöllisinä ylävatsakipuina. Silloin kävin asiasta työterveyslääkärillä kolmeen otteeseen ja kaksi eri happolääkekuuria söin. Syystä tai toisesta jatkuvat yölliset vatsakivut loppuivat noin kuukauden puolentoista jälkeen itsestään. Viimeisen kerran jälkeen lääkäri tosin sanoi, että jos kivut eivät lakkaa niin tutkitaan (eli tähystetään) se vatsa tarkemmin, mutta ei sitten tullut tarvetta mennä.
Joulu tuli ja meni ja kipuja ei ollut, luulin jo ongelmasta eroon päässeeni. Joskus tammikuun puolivälissä kivut tulivat jälleen takaisin. Tällä kertaa kipuja oli vain aikalailla tarkkaan vain kerran viikossa ja koska syksyyn 'vedoten' asiat meni miten meni en sitten tullut heti menneeksi lääkäriin. Näin jatkui taas noin kuukauden ajan kunnes tuossa maaliskuun puolella kipuja alkoi olemaan useammin ja jo iltoisinkin. Tällöin menin sitten lääkäriin valittamaan samasta asiasta. Historiasta lääkäri ongelman näki ja yhä epäili happo-ongelmaa ja kirjoitti kolmannen eri happolääkkeen ja painotti että tällä kertaa jos ei auta niin 2viikon jälkeen tutkitaan asia sitten 'syvällisemmin'.
Huomasin kyllä hetikohta että lääkkeillä ei ollut paskankaan väliä, kivut eivät niillä hellittäneet. Viikon kuurin jälkeen yksi sunnuntaiaamu jopa oksensin kun olo oli niin paha, tällöin kivut olivat oikeastaan jo jokaöisiä. Pääsiäisenä, kun oli jo kuuri lähes loppu, oksensin jälleen lauantaina ja kivut olivat koko päivän. Päivällä tosin huomattavasti vaimeampia kuin yöllä. Sunnuntaina homma oli sama, illalla oksensin taas. Tällä kertaa illalla vatsa tuli jo niin kipeäksi että jouduin olemaan olohuoneessa lattialla kaksinkerroin koska kipu oli niin infernaalinen. Jonkin ajan kuluttua kipu sitten hellitti ja alkuyöstä pystyin jo nukkumaan.
Sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä sitten alkoi tapahtumaan. Alkuyön kun olin nukkunut niin heräsin jälleen tuttuun kipuun noin klo 01.30. Tovin kipristelin sängyssä ja sitten herätin äidin, olinhan tullut viettämään pääsiäistä kotiin. Äiti haki sitten kylmähauteen pakastimesta ja se vatsani päällä onnistuin nukkumaan seuraavat 2h. Sitten kun haude oli lämmennyt niin kivut tulivat takaisin. Tällöin äiti sanoi että nyt lähdetään Oulaisiin, Ylivieskassa kun ei yöaikaan ole päivystävää lääkäriä.
Oulaisissa päivystävä lääkäri kuulosteli ja paineli. Sitten tuumasi että kivut on sen verran ylhäällä ettei tämä oikein vatsalta kuulosta vaan sappikiviongelmalta. Sainkin piikin Litalginia, joka on sappitiehyeitä rentouttava lääke. Ja kas kummaa, kivut alkoivat hellittämään heti. Pystyin jopa kävelemään suorassa! Vatsa muuten kyllä sitten aristeli mutta pahimmat kivut olivat menneet. Ylivieskassa pystyinkin nukkumaan oikein mainiosti koko aamun, ilman kipuja.
Aamulla kun heräsin niin tunsin oloni hieman heikoksi, mutta kipuja ei suuremmin ollut, ainakaan ylävatsassa! Muuten vatsa kyllä aristeli ja liike teki hieman kipeää. Keittiöön kun menin niin äiti sanoi että sinähän olet ihan keltainen! Ja taas mentiin lekurille, tällä kertaa Ylivieskan päivystävälle. Lääkäri kovin ihmetteli kun ei Oulaisissa otettu verinäytettä ja tarkisti ettei ole tulehdusta, jota ei ollutkaan. Samalla lääkäri kirjoitti sairaslomaa tiistaille ja keskiviikolle ja käski käydä heti tiistaiaamuna verikokeissa. Tiistaina kävinkin kokeissa ja varasin ajan työterveyslääkärille Turkuun.
Tiistaina puoleltapäivin lähdin hakemaan päivystyksestä tuloksia. Hoitaja tuumasi heti että mihinkään et lähde ennenkuin käyt päivystävän lääkärin kautta. Selvisi että veressä maksa-arvot olivat 5,5 - 8,5 kertaisia viitearvojen maksimiarvoihin nähden! Lääkäri totesi että ihan selkeä sappikivi ja tovin meidän kanssa, ja mielipidettämme kuultuamme, teki lähetteen OYS:iin. Ja matkaan lähdettiin heti.
OYS:issa oltiin alkuillasta ja päivystykseen. Siellä tovin aikaa oltiin ja otettiin odottamaan. Ja odoteltiinkin koko ilta että päivystävä kirurgi otti vastaan. Tuumasi että osastolle mars, ultraäänen kautta. Ultraäänessä ilmeni että haimani oli turvonnut (eli tulehtunut) ja sappirakko täynnä kiviä.
Osastolla oltiin sitten eilisiltaan asti pelkässä letkuruokinnassa. Tippaa tuli, _todella_ paljon. Ilmeisesti tiputus on paras lääke haimalle. Arvot alkoikin laskemaan ja suurin hätä meni pian ohi. OYS:issa lääkäri tuumasikin että täällä emme sappikiviä operoi, kun ei ole nyt akuuttia kipua, koska olet kirjoilla Turussa. Mikäs siinä sitten... Sairaslomaa kirjoitti 11.4. asti.
Tänään pääsin OYS:ista pois ja varasinkin jo maanantaiaamulle ajan lääkäriin. Yksityiselle, samalle missä olen aikaisemminkin käynyt. Siellä sitten aletaan arpomaan tarvittavien kuvausten jälkeen että poistetaanko pelkästään kivet vai koko sappirakko, jota ilmeisesti monesti kivitapauksissa tehdään. Operaatio ei järin suuri ole.
Tällä hetkellä olo on hyvä, veriarvotkin ovat ilmeisesti jo lähes normaalit. Kipuja ei ole ollut, ja kumarassakävelykin on jo jäänyt (jota alkuviikosta jouduin tekemään koska vatsa (siis ilmeisesti haima) oli kipeä). Maanantaita odotellaan että miten jatko sitten...
Tulipahan vaan taas muistutus että miten joskus voi käydä!
Joulu tuli ja meni ja kipuja ei ollut, luulin jo ongelmasta eroon päässeeni. Joskus tammikuun puolivälissä kivut tulivat jälleen takaisin. Tällä kertaa kipuja oli vain aikalailla tarkkaan vain kerran viikossa ja koska syksyyn 'vedoten' asiat meni miten meni en sitten tullut heti menneeksi lääkäriin. Näin jatkui taas noin kuukauden ajan kunnes tuossa maaliskuun puolella kipuja alkoi olemaan useammin ja jo iltoisinkin. Tällöin menin sitten lääkäriin valittamaan samasta asiasta. Historiasta lääkäri ongelman näki ja yhä epäili happo-ongelmaa ja kirjoitti kolmannen eri happolääkkeen ja painotti että tällä kertaa jos ei auta niin 2viikon jälkeen tutkitaan asia sitten 'syvällisemmin'.
Huomasin kyllä hetikohta että lääkkeillä ei ollut paskankaan väliä, kivut eivät niillä hellittäneet. Viikon kuurin jälkeen yksi sunnuntaiaamu jopa oksensin kun olo oli niin paha, tällöin kivut olivat oikeastaan jo jokaöisiä. Pääsiäisenä, kun oli jo kuuri lähes loppu, oksensin jälleen lauantaina ja kivut olivat koko päivän. Päivällä tosin huomattavasti vaimeampia kuin yöllä. Sunnuntaina homma oli sama, illalla oksensin taas. Tällä kertaa illalla vatsa tuli jo niin kipeäksi että jouduin olemaan olohuoneessa lattialla kaksinkerroin koska kipu oli niin infernaalinen. Jonkin ajan kuluttua kipu sitten hellitti ja alkuyöstä pystyin jo nukkumaan.
Sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä sitten alkoi tapahtumaan. Alkuyön kun olin nukkunut niin heräsin jälleen tuttuun kipuun noin klo 01.30. Tovin kipristelin sängyssä ja sitten herätin äidin, olinhan tullut viettämään pääsiäistä kotiin. Äiti haki sitten kylmähauteen pakastimesta ja se vatsani päällä onnistuin nukkumaan seuraavat 2h. Sitten kun haude oli lämmennyt niin kivut tulivat takaisin. Tällöin äiti sanoi että nyt lähdetään Oulaisiin, Ylivieskassa kun ei yöaikaan ole päivystävää lääkäriä.
Oulaisissa päivystävä lääkäri kuulosteli ja paineli. Sitten tuumasi että kivut on sen verran ylhäällä ettei tämä oikein vatsalta kuulosta vaan sappikiviongelmalta. Sainkin piikin Litalginia, joka on sappitiehyeitä rentouttava lääke. Ja kas kummaa, kivut alkoivat hellittämään heti. Pystyin jopa kävelemään suorassa! Vatsa muuten kyllä sitten aristeli mutta pahimmat kivut olivat menneet. Ylivieskassa pystyinkin nukkumaan oikein mainiosti koko aamun, ilman kipuja.
Aamulla kun heräsin niin tunsin oloni hieman heikoksi, mutta kipuja ei suuremmin ollut, ainakaan ylävatsassa! Muuten vatsa kyllä aristeli ja liike teki hieman kipeää. Keittiöön kun menin niin äiti sanoi että sinähän olet ihan keltainen! Ja taas mentiin lekurille, tällä kertaa Ylivieskan päivystävälle. Lääkäri kovin ihmetteli kun ei Oulaisissa otettu verinäytettä ja tarkisti ettei ole tulehdusta, jota ei ollutkaan. Samalla lääkäri kirjoitti sairaslomaa tiistaille ja keskiviikolle ja käski käydä heti tiistaiaamuna verikokeissa. Tiistaina kävinkin kokeissa ja varasin ajan työterveyslääkärille Turkuun.
Tiistaina puoleltapäivin lähdin hakemaan päivystyksestä tuloksia. Hoitaja tuumasi heti että mihinkään et lähde ennenkuin käyt päivystävän lääkärin kautta. Selvisi että veressä maksa-arvot olivat 5,5 - 8,5 kertaisia viitearvojen maksimiarvoihin nähden! Lääkäri totesi että ihan selkeä sappikivi ja tovin meidän kanssa, ja mielipidettämme kuultuamme, teki lähetteen OYS:iin. Ja matkaan lähdettiin heti.
OYS:issa oltiin alkuillasta ja päivystykseen. Siellä tovin aikaa oltiin ja otettiin odottamaan. Ja odoteltiinkin koko ilta että päivystävä kirurgi otti vastaan. Tuumasi että osastolle mars, ultraäänen kautta. Ultraäänessä ilmeni että haimani oli turvonnut (eli tulehtunut) ja sappirakko täynnä kiviä.
Osastolla oltiin sitten eilisiltaan asti pelkässä letkuruokinnassa. Tippaa tuli, _todella_ paljon. Ilmeisesti tiputus on paras lääke haimalle. Arvot alkoikin laskemaan ja suurin hätä meni pian ohi. OYS:issa lääkäri tuumasikin että täällä emme sappikiviä operoi, kun ei ole nyt akuuttia kipua, koska olet kirjoilla Turussa. Mikäs siinä sitten... Sairaslomaa kirjoitti 11.4. asti.
Tänään pääsin OYS:ista pois ja varasinkin jo maanantaiaamulle ajan lääkäriin. Yksityiselle, samalle missä olen aikaisemminkin käynyt. Siellä sitten aletaan arpomaan tarvittavien kuvausten jälkeen että poistetaanko pelkästään kivet vai koko sappirakko, jota ilmeisesti monesti kivitapauksissa tehdään. Operaatio ei järin suuri ole.
Tällä hetkellä olo on hyvä, veriarvotkin ovat ilmeisesti jo lähes normaalit. Kipuja ei ole ollut, ja kumarassakävelykin on jo jäänyt (jota alkuviikosta jouduin tekemään koska vatsa (siis ilmeisesti haima) oli kipeä). Maanantaita odotellaan että miten jatko sitten...
Tulipahan vaan taas muistutus että miten joskus voi käydä!
