Huh, onneksi ei ollut ketään tuttua listalla. En voi edes kuvitella, miltä tuntuisi, jos joku tuttu olisi kadoksissa. Voimia kaikille keitä asia koskettaa niin läheltä, rankkaa on taatusti. Toivottavasti edes löytyisivät, vaikka kuolleena, sillä mikään ei ole pahempaa kuin epävarmuus.
Osallistuin SPR:n keräykseen kauppareissun yhteydessä. Tyhjensin lompakkoni kolikoista ja jäljelle jääneistä seteleistä tynnyriin (ei siis pataan tai sellaiseen käsijutskaan niinkuin normaalisti). Oli mukavaa huomata, että muutkin olivat samat aatokset mielessä ja keräyspisteessä oli jatkuvasti lahjoittajia.
Pelastustöitä seuratessa on tullut väistämättä mieleen, että voisi itsekkin auttaa jotenkin konkreettisemmin, vaikka menemällä tapahtumapaikalle auttamaan raivauksissa loppu lomaksi ja pidemmäksikin aikaa. Ei taida olla kuitenkaan mahdollista.