F1 ja loukkaantumiset

Irwin

Well-known member
Liittynyt
13.7.1999
Viestit
4081
Kuinka paljon se olisi häntä auttanut? Jos tuli tulokkaana talliin alunperin testikuskiksi.
Paha sanoa, pitäisi ensin tietää mitä kaikkia apuja Schumin autossa oli.

Itse veikkaan lahjakuutta, mutta mistäpä näitä tietää ja näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen faktaa on mahdoton kaivaa tuosta muutenkin oudosta kaudesta, joten jätetään omien mielipiteidemme arvoon nämä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Vuoden 1992 Ranskan Grand Prix Magny-Coursin radalla muistetaan tietenkin Nigel Mansellin jälleen saavuttamasta voitosta, sadekelin tuomasta nk. Yhteisaikakilpailusta kiitos silloisin säännöin ja esimerkiksi myös Lotuksen siihen asti lähtökohtaisen ilman muuta parhaasta kisasta kaudella.

Ja sehän oli tietysti käytännössä Mika Häkkisen loppukauden 1992 huippuluokan suoritukset aloittanut kilpailu kun kauden ensimmäinen puoliskokin Häkkiseltä oli tavallaan ollut jo hyvä, mutta kyllä ongelmiakin oli vielä silloin ollut kuten myös Johnny Herbert oli lähempänä kuin miten myöhemmin kävi.

Herbert tosin hyvin epäonnisesti monessa kohtaa kautta joutui erinäisten keskeytyksienkin uhriksi.

Itse loukkaantumisiin nähden pahin tietysti oli tunnettu Christian Fittipaldin loukkaantuminen milloin kisaan ei ollut pääsyä.

Sen verran 'Proffakin' eli Sid Watkins piti tiukkaa linjaa, että niillä vammoilla ei kisattu ja sillä selvä.

Viikonloppuna myös Karl Wendlinger loukkaantui rajun kolarin jälkeen kun oli kisaan pääsy varmistunut. Neversin sairaalassakin käytiin ja pitkään pohdittiin kisaan päästämistä.

Lopulta kuitenkin Watkins päästi hänet kisaan sunnuntaille.

Ranskassa tosin vuonna 1992 kisaviikonloppuna yritettiin aina jos mahdollista niin käyttää lääkintähelikoptereita tai muuta ilmailua pitkälti siksi, että Ranskan kuorma-autoajajilla oli lakko keskellä kisaviikonloppua ja lakon vuoksi monet tiet olivat välillä hyvinkin ruuhkaisia kuten myös käyttökelvottomia elintärkeisiin kuljetuksiin!
 

BJohnson

Ukrainan aseistaja 🇺🇦
Liittynyt
11.3.2020
Viestit
4668
Olisi kannattanut Verstappenin autoonkin lisätä näitä apuja ettei olisi tarvinnut Herbertiä hommata loppukaudesta ja silti hävitä tiimimestaruutta. :)
Eikös tarkoitus ollut auttaa Squmi mestariksi ja saada samalla muut näyttämään hoopolta? Siksi vain MSC:n autoon herkut.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Englannin Grand Prixissä 1992 Silverstonessa tietysti Nigel Mansell voitti uransa ikimuistettavimman kotikisavoiton viimeisenä sellaisena ja Damon Hill teki Brabhamilla viimein debyyttinsä kun vasta toista kertaa muutenkin kaudella nähtiin siis Brabham ihan kisassakin lähtöruudussa, mutta tietysti viikonloppua varjostivat vaaratilanteet ja loukkaantumiset joissa olisi voinut käydä pahemminkin.

Yleisöryntäys kisan lopussa olisi voinut tuottaa vahinkoja hengenvaarallisestikin kun niin monta autoa kisasi vielä kisassa ruutulipulla tai sitä kohti.

Lopulta uskomattomasti vain yksi fani joutui F1-auton osuman uhriksi, mutta tuonkin auton osuessa käytännössä jo melkein kokonaan täysin vauhtinsa menettäneenä ei tullut loukkaantumista. Ainekset pahempaan olivat olemassa, mutta pääsääntöisesti muut loukkaantumistilanteet tai muut tilanteet missä lääkärinapua tarvittiin tapahtuivat seuraavasti:

Erik Comas ja Riccardo Patrese kolaroivat keskenään lauantain Vapaissa Harjoituksissa hurjimmillaan sen 240 kilometrin tuntinopeuden kolarissa ja pahempaankin mahdollisuus oli.

Mustelmia ja pieniä naarmuja tuli, paikat oli kipeänä, mutta Sid Watkins antoi kuitenkin luvan heille osallistua sunnuntaiksi lajin 'Proffana'. Patrese oli muuten tuohon Silverstoneen 1992 mennessä kolaroinut merkittävän näyttävästi Silverstonessa enemmän tai vähemmän tunnetusti eri viikonlopun vaiheissa joka vuosi siis neljä kertaa peräkkäin huipentaen siis tuohon yhteenottoon eli vuosina 1988-1991 oli tätä aiemmin jo ollut näyttävä, mahdollisesti hyvinkin vaarallinen kolari häneltä käynyt toteen.

Andrea Chiesa vuorostaan karsiutui kun hänellä oli myöhemmin kroonisia kipuja hieman yksinkertaisemman vaivan vuoksi eli jälleen tietysti yhtenä koko vuoden 1992 F1-kisojen pitkistä miehistä hän ei ollut mahtua kunnolla ohjaamoon ja jalkoja sitten pahemmin särki ja ajoittain niin, että oikein ei kyennyt kaasua tai jarrua järkevästi painamaan.

Fondmetallin ja Chiesan välit olivat tietysti jo tuolloin tulehtuneet kun Chiesan rahat oli ehtymässä ja Gabriele Tarquini näytti vain niin paljon paremmin menestyvän tai olevan tallin selkeämpi ykkösnimi. Tallin talouskin oli nyt huonompi tuolloin kuin vielä alkukautta mietti ja siten tallilla ei aina ollut varaa antaa Tarquinillekaan erityisesti räätälöityä ohjaamomallin autoa käyttöön mikä sitten tietysti oli ikävä juttu Tarquinillekin kun näin kävi.

Sittemmin kisapäivänä Watkinsista puhuen vähemmän yllättäen 'Proffa' istuikin sitten Medical Carin puikoissa kun Ford Escort RS Cosworthin lääkintäautomallia ajoi ratin takana siis tietenkin Walter Robinson!

Tosin Comasia muistutettiin tempusta 5000 dollarin sakolla ja ehdollisella kilpailukiellon vaaralla sen muuttumiseksi kenties ehdottomaksikin.

Itse kilpailussa loukkaantui vain yksi muu kuski ja hänkin verraten nolosti kuten myös onneksi lievästi.

Jean Alesi nimittäin loukkaantui keskeyttäessään. Hänen autostaan kun laukesi särkyen auton palosammutin ja kun vielä auton takaosassa särkyi eräitä herkästi hankaavia, mahdollisesti paloarkoja kohtia niin Alesi kärsi tilannekuvassa ajatellen miten kukin sen halusi itse nähdä siis niin palovammoja tai paleltumavammoja selkäänsä ja siten lääkärinapua Watkinsin Sidin toimistolla tarvittiin kisan jälkeenkin.

Onneksi ihan heti Silverstonen jälkeen ei ollut kisaa kun muuten Alesi olisi joutunut jäämään sivuun Hockenheimia ajatellen sen ollessa muka oletetetusti aikaisemmin kuin mitä oli ja Nicola Larini olisi sitten Ferrarin testimiehenä hypännyt puikkoihin!

Tosin Ivan Capellin jatkuvassa Ferrarin kroonisessa savustamisessa lähtölaskenta myös oli alkanut tallipäällikkö Claudio Lohikäärme Lombardin säestämänä parantaen Larinin pääsemistä sinne kisakuskiksi ja välillä sai ihmetellä, että miksi Ferrari ei vain yksinkertaisesti korvannut kyseistä italialaista miestä jo tuolloin jos tilanne oli jo niin huono kuin oli?

Se jäi enemmän tai vähemmän olemaan La Famiglian primadonnamainen järjenvastaisuus joka ei lajissaan ollut ensimmäinen eikä viimeinen.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Vuoden 1992 Saksan Grand Prix Hockenheimissa muistetaan Nigel Mansellin silloisesta jo kahdeksannesta kauden osakilpailuvoitosta kuten myös jo melkein viittä vaille maailmanmestaruuden varmistumisesta.

Tietenkin ongelmia oli matkassa vähäisesti, mutta asioita helpotti vallan merkittävästi myös tallikaveri Riccardo Patresen viimeisen kierroksen ulosajo ja käytännön keskeytys.

Muutoin ei tietysti mestaruutta olisi ollut vielä aivan niin äkkiä odotettavissa Unkarin Hungaroringille.

Viikonloppuna oli kaksi miestä jotka tarvitsivat lääkärinapua itsessään ja näistäkin vain toinen siis ajoi.

Se joka ei ajanut huolimatta harmistuneesta asenteesta oli Brasilian Christian Fittipaldi.

Sid Watkins hyvin seikkaperäisesti kielsi nuorta Fittipaldia ajamasta ja sillä selvä!

Etenkin kun Fittipaldilla oli vieläkin selvä lääkinnällinen niskatuki eikä sen vaihto olevinaan muka niin 'kevyempään' vuoden 1992 F1-niskatukeen olisi todellakaan ollut järkikauppa!

Todennäköisesti kisayrityksestä edes minään ajotestailunakaan olisi tuossa vaiheessa tullut vain lisää sairaslomaa.

Muutenkin Fittipaldilla oli muitakin kipuja kuten selkäkipuja ja käden tuntoon liittyviä ongelmia joiden tosin arveltiin olevan säteilykipua juurikin toipuvasta niskasta.

Siten Fittipaldin Christian 'Viidakkopoikana' tietenkin lehvä/laakerikuvioisen kypäränsä mukaan tiedettynä joutui olemaan Minardin varikkovieraana ja muurilla sinisessä paidassaan yllään selvääkin selvempi niskatuki ja selvästi laihtuneena mitä myös huolestuneena seurattiin.

Etenkin kun mikäli F1-auton rattiin yritettiin palata niin lihoa piti hieman ja etenkin niitä niskalihaksia saada parempaan kuntoon.

Täten ainakin vielä tuolloin Alessandro Alex Zanardi sai jatkaa Minardilla ajamista, mutta eihän se helppoa ollut.

Vain vähän parempaa kuin mitä esimerkiksi Silverstonessa. Kisaankin päästiin, mutta matka jäi kesken hyvin äkkiä.

Martin Brundle vuorostaan ihan ajaenkin loukkaantui kesken viikonlopun selkäänsä venäyttäen, mutta pitkien taivuttelujen jälkeen ihme kyllä 'Proffa' eli Watkins tietysti laski sitten hänet kilpailuun.

Tosin lepoa ja kipulääkkeitä piti käyttää ennen kisaa heti muiden välttämättömyyksien jälkeen!

Selkäkivut häiritsivät välillä ajamista esimerkiksi jarrutusvaikeutena, mutta yllättävän hyvin niihin nähden Brundle ajoi ja nautti jälleen Benettonin pistevarmuudesta.

Lisäksi ihan kisan lopulla Brundlen vasen jalka oli melkein täysin tunnoton kun liian toistuvat jarrutukset voimakkaasti Hockenheimin radalla kävivät pahasti jalalle. Sitenkin Brundle ei voinut harmittavasti entistä paremmin ajaa nuorta tallikaveriaan Michael Schumacheria kiinni ja olemaan ehkä palkinnoillakin.

Schumilla kun kisan lopulla oli teknisiä vaurioitakin ja sitäkin taustaa vasten Brundlella olisi ollut jälleen hyvä näyttö ottaa vielä vähän parempi palkinto itselleen.

Tosin ilman Patresen ulosajoa kisan lopussa ei olisi Schumiakaan kyllä palkinnoilla nähty joten siinä mielessä tilanne oli selvä.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Vuoden 1992 Hungaroringin kisaan sitä miettien Unkarissa Nigel Mansell varmisti maailmanmestaruutensa.

Sid Watkinsin eli 'Proffan' lääkärinapua kisaviikonloppuna Hungaroringille tarvitsi enemmän tai vähemmän kaksi kuljettajaa:

Damon Hillillä oli niskakipuja viikonlopun kolarinsa jäljiltä huolimatta siitä, että hän pääsi kilpailuun.

Ehkä missä tahansa muussa tilanteessa hän olisi jäänyt pois, mutta Brabham oli lopettamispisteessä ja lisäksi kisa-ajot huolimatta Williamsin testikuskin paikasta ei ollut takaamassa enää mitään vuodeksi 1992 eikä sinänsä aivan täysin vuodeksi 1993 mitä nyt tietysti ennen pitkää yritettiin suurin neuvotteluin väliaikaisratkaisuna päästä vuodeksi 1993 Ligierille kiitos asiakkuusyhteistyön.

Pitkään oli väittelyä 'Proffan' kanssa, mutta lopulta Hill pääsi uran toiseen kisalähtöön sunnuntaina.

Onneksi kivut laski sen verran paljon, että esimerkiksi Hillin ei tarvinnut käyttää kisassa tuolloin varmasti pahamaineista F1:n omaa sen vuoden niskatukea kun ne eivät mitään erityisen mukavia olleet ja olivat pikemmin haitaksi kuin hyödyksi!

Ajon aikanakin kipuja tuli, mutta enemmänkin Brabhamin auto oli vain niin hidas kuin oli jolloin ei sinänsä ongelmia muutoin tullut mistään muusta kuin jononjatkona ajamisesta.

Ainakin tiettävästi Hill ei myöskään sortunut estelyihin ja muutoin noudatti tietysti ihan sen vuoden sinisten lippujen sääntöjä sen ajan kohtuullisella ja järkevällä säännöllä.

Toinen niskakivuista kärsinyt ja selvästi lähempänä poisjääntiä ennen koko viikonloppua ja vielä Watkinsin tiukassa kyselyssä sunnuntaillekin näytti olevan Ferrarin Ivan Capelli:

Hän kun oli selvinnyt yllättävän vähin vahingoin vain jokunen aikaa ennen kisaa olleesta Imolan Suurtestin valtavasta onnettomuudesta josta hän toipui juurikin todella kipeällä niskalla kolarissa josta olisi voinut henki lähteä.

Ja mitä vain sitten pidettiin kiitos Ferrarin häneen kohdistuneen savutuspolitiikan lähinnä oksettavasti muka vain kuskin itsensä vikana!

Tuokin testikolari alleviivasi Capellin nyt hyvin heikoilla olevaa Ferrari-paikan suhdetta. Ja ikään kuin vielä sekin ei olisi ollut tarpeeksi niin testikuski Nicola Larinikin alkoi yhä kasvavammin saada hänelle kuuluvia varsinaisia testivuoroja itselleen.

Kuitenkin pitkien neuvottelujen päätteeksi ja peläten muuten menettävän tallipaikkansa Capelli ihme kyllä sai Watkinsin pyörtämään päänsä ja pääsemään sunnuntain kilpailuun. Myöskin onneksi ilman lajin tuon vuoden niskatukia joilla varmasti olisi ajot jääneet melkoisen vähiin.

Ja ajoi ihme kyllä kivuistaan huolimatta Hungaroringillä kuudenneksi.

Ei sillä, että sitä olisi tallipäällikön eli Claudio Lohikäärme Lombardin La Famiglialla paljonkaan arvostettu!
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Vuoden 1992 Belgian Grand Prixissä Spa-Francorchampsissa tarjosi sadekisan ja Michael Schumacherin uran ensivoiton kun hyvin vähän eriävällä onnella ensivoiton olisi ottanut todennäköisesti vähän varttuneempi veteraani eli Martin Brundle kunhan vain Brundle olisi sinne varikolle ennemmin päässyt kun Schumi ratkaisevalla sadekelin renkaiden poisvaihtokierroksella kohti kuivan kelin renkaita, mutta Flavio tunnetusti tiimiradioon päässeenä sai oman hommansa läpi jolloin vähemmän yllättäen tuleva supertähti/suojatti Schumi vei voiton.

Joskin sekin oli vielä riippuvainen Williamsin kuskien teknisistä vaurioista.

Tosin Schumilla oli ollut pientä onnea kahdestikin, että hän ei ollut aiemmin kisassa ajaa selvästikin ulos radalta ja keskeyttää.

Spassa 1992 kiitos sateen itse asiassa koko vuoden 1992 kisoista puhuen keskeytti vähiten kuskeja ja autovauriot huomioiden tai unohtaen tuomaristo hyväksyi kisan päätteeksi lopputuloksiin silloiset 18 kuskia!

Erik Comas loukkaantui viikonloppuna tai oikeammin hänen loukkaantumisessa saaneet vammat oli melko pieniä ihmeen kaupalla, mutta varmuuden varalta 'Proffa' eli Sid Watkins kielsi häntä osallistumatta kilpailuviikonloppuun enempää.

Christian Fittipaldi palasi viimein Minardille niskansa ja osin kylkiluiden satuttamisen jälkeen jolloin Alessandro Alex Zanardin ajot olivat ohi.

Tosin järkeä Fittipaldin yrityksessä Spahan ei juuri ollut kun niska ei vain vieläkään kunnolla kestänyt ajoja ja Watkins oli koko ajan silti valmis eväämään luvan ajaa. Tosin kieltoa ei tarvinnut antaa kun Fittipaldi karsiutui joka tapauksessa. Zanardi ei mahdollisesti ihan järkeväänkään ajoyritykseen olisi niin välttämättä karsiutunut kun mies alkoi juuri päästä ajorytmiin muutenkin Minardilla. Toki mahdollista sekin olisi ollut eli karsiutuminen siis kun tallilla oli osin vaikeaa muutenkin.

Muutenkin työttömyyttä oli kun Brabham-talli oli täysin sulkenut ovensa tallin ollessa vielä jotenkin muuten konkurssin jälkeisessä myynnissä jättäen Damon Hillin vähän epävarmaksi tulevaisuudestaan mitä nyt testikuskin virka Williamsilla oli turvattu ja mahdollinen Ligier-paikka sittemmin ihan Williamsin kisakuskiksi sitten päästen oli hakusessa.

Myös Fondmetall ja March olivat välillä vaarallisen alirahoitteisia. Esimerkiksi Fondmetallin suhteen ei ollut tallilla kunnolla varaosia Belgiaan ja välillä ei ajettu viikonloppuna eri sessioita ja March sai rahoitusta maksukuskeiltaan, mutta oli silti muun myyntiuhan alla.

Martin Brundle loukkaantui myös viikonloppuna kun rannehan vääntyi tietysti Stefano Modenan kanssa viikonloppuna olleessa kolarissa.

Onneksi kivuista huolimatta Brundle pääsi mukaan taivuteltuaan Watkinsin hänet päästämään siihen niin elämänsä lähimpänä tietyin ehdoin voittoa reilusti olleeseen kilpailuunsa. Etenkin kun Detroit 1984 mahdollisesti voitettunakin kiitos Nelson Piquetin auton hyytyessä ruutulipulle muutoin ohitettuna vähänkin eri kohdassa rataa olisi ollut liian katkera paikka Brundlelle kun tallihan joutui tietysti hylkäykseen silloin!
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Italian Grand Prixin 1992 viikonloppuna Monzassa huolta aiheutti Emanuele Naspettin paha kolari josta ihme kyllä selvittiin säikähdyksellä itse kisaan vaikka onnettomuudessa olisi voinut käydä pahasti.

Sen sijaan edelleenkään itsepäisesti Minardilla vieläkin kivuista huolimatta jatkamaan jäänyt Christian Fittipaldi lomia itselleen suomatta toipumisen osalta jäi täpärästi ulos kisasta vaikkakin sen aikarepäisy-yrityksen jälkeen oli ajot ajettu ja lääkärinapua kuten myös pientä ripitystä oli odotettavissa 'Proffan' eli Sid Watkinsin toimistossa kaiken jälkeen.

Toisaalta Fittipaldi oli päästä muutenkin kisaan vaikka nyt karsiuduttiinkin.

Syy kun oli hyvin monen tallin konkurssissa, epäselvissä muissa ostopäätöksissä mallia Brabham, erinäisten muiden talousvaikeuksien äkillisyyden pahoin tultua ilmi tyyliin Fondmetall ja siihen päätteeksi vielä päälle oli tietysti lopullinen Andrea Modan ulosheitto sarjasta kun ihan Monzan paikalliset muut viranomaiset kieltäytyivät varikkoalueelle päästämisestä huolimatta päästämään tallia ja ihme kyllä vielä mukana sinnitellyttä Roberto Morenoa radalle!

Andrea Sassettiin talli romahti siihen vaikka uhoa riitti ja yritystä muka vielä päästä vuodeksi 1993 mukaan vaikka kielto olisi jäänytkin voimaan vuoden 1992 lopun suhteen kisoihin pääsystä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Portugalin Grand Prix vuodeksi 1992 Estoriliin ei hirveästi tuonut sinänsä lääkinnällisiä asioita ilmi.

Tosin 'Proffan' eli Sid Watkinsin toimistolla oli pientä väittelyä kisaviikonlopulta kun asiakas jonka kanssa väiteltiin oli hieman yllättävä itsessään:

Kuljettaja kun sattui olemaan Suomen Jyrki Järvilehto eli alias JJ Lehto.

JJ tosiaan oli ollut vähän huonovointinen eikä mielialaa hirveästi parantunut Dallara-Ferrari-akselilla pitkin vuotta 1992 käyty keskinäinen sotakaan.

'Proffa' oli olla päästämättä suomalaista rattiin mikäli tosiaan huonovointisuus olisi jatkunut, mutta suomalaisen vakuuttelut voinnin paranemisesta meni läpi.

Mitä nyt 'Proffa' ei ollut silti asiasta mielissään kun yleensä huonovointiset tai huimaukselliset ei olleet erityisen lähellä sinne F1-kisoihin päästä menemään hänen kirjoissaan.

JJ meni ajamaan, mutta tietyin ehdoin kisa oli vaikea, ilman velvoitetta olisi ollut vähän samantekevää ehkä jättää ajamattakin ja JJ oli todella onnekas, että ei jalkoineen joutunut Riccardo Patrese-Gerhard Berger-parivaljakon keskinäisessä kolarissa lentäneen vetoakselin harppunoimaksi!

Aivan jalkoihin niiden juureen kyseinen kappale sitten iski onneksi enää yhtään lähemmäs menemättä.

Ja ihme tietysti oli, että Patrese tai Berger eivät loukkaantuneet, kilpailua ei liputettu poikki eikä edes Ford Escort RS Cosworth Safety Caria tarvinnut radalle lähettää!

Siitäkin toki väittelyä riitti Max Mosleyn ja Roland 'Rolle' Bruynseraeden kesken, mutta se oli päätöksestä puhuen toinen juttu se.

Toinen lääkärinapua tarvinnut kuski oli viikonloppuna selkäänsä loukannut, sittemmin kuitenkin sunnuntain kisassa ajanut Berger kun kanttarista oli lennetty hiekkaesteeseen ja siitä sitten vauhdilla Ritari Ässä-tyylin loikalla tuntuvasti seinään kisaviikonlopun perjantaina ihmeittä enempää itseään loukkaamatta!
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Japanin Grand Prix Suzukassa 1992 tarjosi viihdettä koko rahan edestä sellaisenaan. Muistoja kilpailusta riittäisi itsessään vaikka kuinka kun muun muassa tämä kisa oli Riccardo Patresen uran viimeinen voitto ja näin esimerkiksi Mika Häkkisen lyhyeksi jääneen Lotus-uran kaikkiaan todellisvauhdillisesti arvioiden lopullisesti paras kilpailu!

Etenkin kun kaikilla muilla Häkkisen nk. Bravuurisuorituksilla oli hieman vähän sellaisten onnenkantamoisten ja kilpailutaktisten tuuripisteiden makua, mutta Suzukassa 1992 tuuri paistoi lopullisesti poissaolollaan ja samaa voitiin sanoa hyvin monesti kaudella 1992 itsensä pisteittä löytäneestä Johnny Herbertistäkin.

Herbert erittäin murheellisesti keskeytti jälleen melko varhain kaikkiaan, mutta Mika Häkkinen piti aina ennen moottorikeskeytystään avaimia johonkin todella, todella komeaan suoritukseen.

Etenkin tuo suoritus oli siitäkin hienompi, että se tuli jonkin verran huonomman tallin autolla kun taas sitten vuotta myöhemmin vuodelta 1992 saamaton palkinto saatiinkin sitten jo odotetun hyvällä huipputallin autolla niin suotuisissa oloissa kun voitiin se saavuttaa.

Jan Lammerskin vieraili 10 vuoden tauon jälkeen formuloissa ja hyvin Lammers ajoi kiitos urheiluautojen ja japanilaisten kilpa-ajoluokkien tuntemuksen vuoksi Suzukassa Marchilla.

Valitettavasti teknisille vaurioille tai vioille ei 'Jantje' ennen pitkää voinut mitään ja ne pahenivat keskeytykseen asti.

Ennen keskeytystä väistämätöntä oli myös, että joutui osin toivomaan täysin muiden keskeytyksiä minkäänlaisen mainittavan arvosuorituksen saamiseen.

Emanuele Naspetti onnistui pääsemään maaliin Marchilla ja samoin teki myös Ferrarin normaali testimies nyt loppukauden 1992 kisoissa ajaneena eli Nicola Larinikin.

Ja Christian Fittipaldi sai pisteen Minardilla!

Fittipaldista kun puhuttiin niin välillä tuntui siltä, että vihdoin ja viimein vasta Suzukassa 1992 Magny-Coursin saman vuoden niskakivut olivat poissa lopullisesti.

Sid Watkinsin eli 'Proffan' tarkkailussa kun oli oltu välillä kauan eikä ihan aina nuorukainen jaksanut olla vuoden nuorimpana kuskina ilmaisematta pettymystään kuntoutushitaudesta tai Watkinsin välillä olleista kehoituksista kenties vetäytyä kisoista ja oikeasti kuntouttaa sitä niskaa kaikessa rauhassa kisojen ulkopuolella pienemmissä mahdollisissa testeissä.

Muu sairastuvan asiakas oli lähinnä palkintomies Martin Brundle tutumpana kaverina ja kisan jälkeen oli olla Jean Alesi Ferrarin painajaiskisassa kun ranskalaiselta loppui kisan loppupuolella juomapullosta sitten nesteet jolloin oli nestehukan uupumuksesta johtuen ajaa ulos kisan lopulla radaltakin.

Brundlella olikin jo mainitusti aiemmin ruokamyrkytys josta ihme kyllä toivuttiin sunnuntaille palkintoajoon!
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Australian Grand Prix 1992 Adelaidesta tuttuna kauden päätöksenä tarjosi lopulta yllättävän vähän mitään loukkaantumista tai erillistä terveysvaivaa.

Ja ehkä hyvä niin toisin kuin miten Adelaidessa 1991 keskellä pirullista kaatosadetta oli käynyt jolloin useampikin ihminen oli loukkaantunut tuossa kisassa, vain ihmeellä osin vältyttiin jopa hyvinkin hengenvaarallisilta onnettomuuksilta ja Nigel Mansellkin loukkaantui sadekelin kolarissaan saaden siis polvensa sijoiltaan ja nilkan säpäleiksi minkä kuntouttamisessa kesti aikansa.

Vuotta myöhemmin tuosta kaikesta hän oli maailmanmestari ja erikoisesti vasta tuolloin kauden päätyttyä tehtiin kaikki muut, lopullisesti ruhjoutuneita jalkoja tai pikemmin juurikin toisen jalan nilkkaa koskevat suurleikkaukset.

Samoin myös toisen jalan kolarissa sijoiltaan menneeseen polveen tähystettiin varmuuden vuoksi melkoisen paljon nimenomaan leikkausvaaran ja mahdollisesti hyvinkin pitkittyvän kuntoutustilan vähentämiseksi!

Loukkaantuneen polven niveliäkin Mansell joutui melko paljon vahventamaan tai toivomaan niiden kestoon paremmuutta.

Tuolloin vielä Mansell oli nuorekas veteraani tavallaan eli niin äärettömän isoa vaaraa ei vielä esimerkiksi nivelrikosta tai alkavasta sellaisesta vielä ollut.

Indycarin ajaminen tosin F1:siin verrattuna tuntui vain niin raastavan kovalta haasteelta ja tavoitteelta.

Etenkin kun niin moni juttu Indycar-autoissa oli verraten paljon raskaampaa kuin F1:ssä eikä esimerkiksi aina erinäinen autojen yleisiin säätöihin tai ratoihin Mansellin ollut liian helppo sopeutua.

Ei ainakaan ihan aluksi.

Mansellin suhteen vähän ulkopuolisesti todeten hänelläkin on jo välillä ollut terveysvaivoja ja joskus saattaa olla, että nuokin erilaiset vammat mistä hän pystyi ajourallaan kuntoutumaan niin tulee todennäköisesti palaamaan mitä erinäisimpinä kipuina sitten nyt vanhana ihmisenä.

Itse kisaviikonloppuna ainoa selvästikin lääkärin apua tarvinnut kuski oli viikonloppuna melko pahan kolarin ajanut Japanin Ukyo Katayama jolla oli päänsärkyä melko paljon sen jäljiltä ja Sid Watkinsia eli 'Proffaa' sai taas vähän taivutella.

Kuitenkin kun pääsärky hellitti eikä ollut mitään muita komplikaatioita niin Ukyo-san sai kuin saikin osallistua Adelaiden kisaan kauden päätökseen.

Tähän päättyikin vuotta 1992 koskevat erinäiset loukkaantumista tai muuta terveydellistä tilaa koskevat muistot.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Vuoden 1990 erinäisiä loukkaantumista tai muuta terveydellistä tilaa koskevat muistot saavat pitkästä aikaa jatkoa uusien tietojen myötä.

Aloitetaan Phoenixin kisaviikonlopulta Yhdysvalloissa.

Satoru Nakajimalle Tyrrelillä pisteajo oli onnellista sen vuoden kisassa (Ei niin onnellista kuin Jean Alesin tunnettu ajo parrasvaloihin, mutta ilman sitä Satoru-sanin ajoa varmaankin arvostettaisiin korkeammalle.) kun vain vähän paremmalla tuurilla kiitos monen muun edessä olevien kuskien vaikeuksien (Muun muassa heti edestä Stefano Modenalta oli tulla viides tila kun Modenan Brabhamissa oli jarruvaurio.) olisi tullut vielä useampi piste lisää!

Mene ja tiedä, että olisiko ollut vielä vähän parempaan huippuajoon mahdollisuuksia?

Ikävä kyllä oli Satoru-sanin kisa mennä pilallekin ja kauhistus hetkeksi oli kamala mihin tarvittiin apua sitten ennen pitkää loppumetrien ja itse kisan jälkeen!

Nimittäin eräässä vaiheessa kisan loppua Nakajima oli ajaa ulos radalta kun huonoksi onneksi lievässä vauhdissa kypärän visiiri avautui hieman ja Washington Streetin mutkasta eteenpäin yksinkertaisesti jostakin kohtaa rataa yhtä jostakin autosta valunutta öljyä roiskahti päin Satoru-sanin silmiä!

Onneksi viilentyneenä, mutta ei ollut mukavaa varmasti!

Onneksi japanilainen rattimies pystyi välttämään vaaranpaikat ja hyvin hiljakseen sittemmin ajelemaan maaliin, mutta hirveän etäällä kiitos tämän tapahtuman ei ollut Minardin Pierluigi Martini jäännöspisteestä.

Sittemmin 'Proffan' eli Sid Watkinsin apua tarvittiin ennen pitkää lääkärintoimistossa kun kirvelevä silmien pesu oli japanilaiselle teetätetty ja onneksi mies ei ollut sokeutunut sinänsä inhottavassa ja vaarallisessa tilanteessa.

Ja olisi ollut kyllä paha juttu jos olisi jäänyt kisa aikaisemmassa kohtaa kesken ja olisi pitänyt kärvistellä öljyt silmissä pidempään. Puhumattakaan sitten kenties sokeudestakin huonoimmillaan.

Urahan olisi ollut sitten loppu ja aika huonon jutun päätteeksi olisi sitten Tyrrell-tallin tuore testikuljettaja eli Volker Weidler sitten päässyt ajamaan Interlagosista eteenpäin kisoissakin.

Muut lääkärinapua tarvinneet olivat paljonkin lievemmin, mutta sittemmin erikoisista syystä sitä tarvinneet Minardin Paolo Barilla ja Arrowsin Bernd Schneider.

Barilla joutui itse asiassa ennen pitkää keskeyttämään kuten oli olla osallistumatta kisaan siksi, että hän ei ollut lainkaan mahtua ohjaamoon eikä mahtunut oikein kunnolla edes sitten hätätilassa muokattuun autoon ennen kisaa!

Barillan keskeytys johtui siis tietysti kipeille, pahoille mustelmille menneistä jaloista, käsistä ja yleisestä krampista kärsimisestä johtuen.

Pitkälti kun ohjaamo oli niin ahdas hänelle kuin oli ja vasen käsi oli pastaimperiumin perijämiehestä puhuen täysin tunnoton kun sitä sitten varikolla yritettiin 'Proffan' lääkintäryhmän jäsenten toimesta hoitaa kuntoon.

Schneider vuorostaan oli Arrowsin testikuljettaja, mutta oli päässyt kisakuskiksi kun Alex Caffi oli tietysti toipilaana jo aiemmin kerrotusta muusta loukkaantumisesta johtuen.

Schneider oli vetäytyä myös kisasta siksi, että hän isona miehenä ei aluksi lainkaan sopinut Caffin pituudella varustettuun autonohjaamoon ja kun mahtui se oli hyvin kivuliasta myös ikävine kramppeineen jaloissa ja pahoine mustelmineen.

Sittemmin sai viimein osallistua kun oli väitelty niin 'Proffan' kanssa kuin osin myös oli saatu varmuus, että mittatilausohjaamo saatiin autoon asennettua kisaan.

Silläkään ei ollut kaikkea muuta kuin helppoa ajaa Phoenixin edelleen melko kuumissa oloissa.

Mikäli Barilla ja Schneider olisivat vetäytyneet niin siitä olisivat hyötyneet lähinnä Stefan Johansson ja Gianni Morbidelli. Tämäkin kaikki tosin vain mikäli Barillan ja Schneiderin muut vetäytymiset kisasta mahdollisesti kun ei ollut heidän mitoilleen autoa ohjaamoineen olisi vahvistettu ajoissa.

Morbidelli karsiutuneena tietysti oli tuuraaja Emanuele Pirrolle jolla oli hepatiitti tuolloin ja siitä oli toipumassa.

Vähän muutoin loppuun lisäten oli vuoden 1990 alkuun mennessä ihme, että koko Brabham-talli ja murheellisesti myös Suomen Jyrki JJ Järvilehdon Onyx-talli edes olivat koko Phoenixin kauden avauksessa mukana kiitos molempien erinäisten sekasortoisten taloustilanteiden tai johtajuuteen liittyvien arvokysymysten.

Vain juuri aivan ennen F1-kauden alkua eli päiviä lähempänä ehkä enintään viikkoa ennen kauden alkua Middlebridge Brabhamin omistajana pystyi sittenkin antamaan rahat tallin budjettia ja kauteen jatkettua osallistumista varten (Juuri noin kauan siis esimerkiksi Martin Brundlen olisi pitänyt odottaa rahojaan kautta 1990 koskien mikäli hän olisi siis jäänyt jatkamaan tallissa.) ja sekin oli siis jo puolet vähemmän kuin vuodeksi 1989 oli ollut samalta omistajalta ja Brabham-talli oli lopullisen varmasti paikan päälläkin yhtä lopullisesti kisaviikonlopun torstai-iltana eikä paljon parempaan tätä ennen ollut kyennyt Onyx ennen pitkää Monteverdiksi muuttuvana.

Middlebridgen pomot olivat jossain määrin vihaisia myös Brabhamin muille päättäjille siitä, että rahoittajan ollessa japanilainen ei ollut tullut osana jo vuoden 1989 sponsorointisopimusta ja tallin pelastavaa omistajuuden sopimusta ajalle Bernie Ecclestonen jälkeen tullut japanilaiskuljettajaa. Siksikin saattoi rahoitus leikkautua todellakin sen puolta vuotta 1989 pienemmäksi ja vuodeksi 1991 pelättiin konkurssia kuten joskus silloin tällöin keskellä kautta 1990.

Myös välillä Phoenixin jälkeenkin pelättiin, että joihinkin kisoihin talli ei olisi voinut osallistua kaudella säästösyistä johtuen.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Interlagosiin 1990 tarvittiin jälleen 'Proffan' eli Sid Watkinsin tai hänen työryhmänsä lääkinnällistä apua eri kuskien suhteen.

Nigel Mansell oli kärsiä kuumetaudin jälkiseurauksista ja välillä oli vetäytyä ennen kisaakin, mutta tietysti mieli muuttui kun vähän lähemmäksi viikonloppua tultiin.

Puhuttelua toki 'Proffan' suunnalta riitti, mutta Mansell ajoi sunnuntaina ja sillä selvä.

Tosin ehtona oli, että Mansell lepää kisan jälkeen ja välittömimmät testit Ferrarilla hoitavat muut tahot kun hän sen seuraavan viikon tai ehkä toisenkin.

Siten olikin onni, että esimerkiksi Imolan kisa vuodeksi 1990 oli niin myöhään kun oli.

Muuten ei oikein edes uupumisen syistä tai keskellä tuota pitkää taukoa ollutta Mansellin taudin uusiutumista voinut muuta kuin kiittää onnea kaikesta.

Muuten olisi aikaisemmin ajettuna jäänyt Imola välistä ja Gianni Morbidelli olisi päässyt ajelemaan Ferraria jo silloin joskin häntä vietiin kyllä tuolloin moneen suuntaan.

Kuten Dallaralle tai Minardillekin.

Ja huolimatta, että näilläkin talleilla oli testikuljettajinaan esimerkiksi Andrea Montermini ja Marco Apicella.

Dallaralla tietysti ajoi vielä Morbidelli juuri tuolloin yhden kisan tuuraajana Emanuele Pirrolle kun yleisvauhti reaalisesti olisi ilman teknisiä murheita riittänyt kierrosajoissa noin sijoille 6-9 kisassa, mutta tosiaan hän tuntui viettävän varikolla sen kuuluisan koko päivän kiitos vaikeuksien ja oli myös kisassa vähemmän yllättäen täysin viimeinen eli 14:sta kun jäi vielä ajamallakin sen jokusen kierrosta lisää voittaja Alain Prostille maalissa auton sitten lähdettyä vielä käyntiin.

Nicola Larini muutoin kisassa sen jälkeen tarvitsi nestehukan, käsiin ja jalkoihin liittyvän tärinän takia lääkärinapua Ligierillä kun juomapullo ei toiminut ja kun Interlagosin helteissä vaihdevaurioisen kuten kytkinvaurioisen auton ajaminen kävi voimille liikaa esimerkiksi vaihteiden aina mennessä todella huonosti päälle autossa.

Alex Caffin ajamisesta sittenkin vielä yhden kisan Bernd Schneiderin sijaan oli myös epäselvyyttä Arrowsilla. Lopuksi testimies Schneider jäi testaamaan ja Caffi ajoi.

Mitä nyt Caffilla oli ikäviä solisluukipuja ja pitkään oli 'Proffa' olla päästämättä häntä kisaan sunnuntaille, mutta sittemmin päästi vaikkakin vahvoin teippauksin.

Jälleen pitkä aikaväli tuli tarpeeseen Interlagosin ja Imolan kisan välillä sillä Caffin autosta kyllä hajosi kisassa kytkin kuten sanottua, mutta oli Caffi keskeyttää jo pelkkiin kipuihinkin sillä 1-5 kierrosta olisi kaiketi mies vielä kestänyt ehkä ajamista kipuineen kun alkoi olla vaikeaa kääntää rattia tai oikein järkevästi hengittää kiitos kipujen ja tärinän autossa!

Mikäli Caffi olisi muuten joutunut vetäytymään pois kilpailusta sunnuntaille näin esimerkiksi niin siitä olisi hyötynyt jälleen sittemmin viimeistä vuoden 1990 kisaviikonloppuaan ajanut ja sinne yrittänyt Ruotsin Stefan Johansson joka yhdessä Suomen Jyrki JJ Järvilehdon kanssa kärsi jälleen lievästi kertoen puhelinluettelon paksuisesta määrästä erilaisia autonongelmia tai milloin ei niistä niin yleisestä Onyx-tallin ongelmatilanteesta tallin järjestelmällisen toiminnan suhteen.

Sittemmin tietysti pitkällä tauolla Interlagosin ja Imolan välillä ruotsalainen sai potkut arvosteluistaan tallia kohtaan ja pikaisesti hänen paikan sai sittemmin kiitos nyt ennen pitkää tulevan sveitsiläisyyden nimissä Onyxillä kohti Monteverdin aikaa mennen silloin Gregor Foitek.

Muuna nimenä etenkin 'tähtikuljettajien' joukossa lääkärinapua kisan jälkeen tarvitsi McLarenin Gerhard Berger kun hänelläkin oli ollut ohjaamoahtautta, jalkakipuja säären säryn kuten myös pohjesäryn lisäksi ja sen kaiken tietysti kruunasi myös krampit joita Bergerillä oli toki ollut ennenkin ja välillä urallaan tuli olemaan Interlagosin 1990 jälkeenkin.

Kivut kävivät hermoille, mutta kun Phoenix oli sujunut keskeytyksellä huonosti eikä tullut lupaa varikolta mennä sinne keskeyttämään tiimiradiossa niin Berger sinnitteli sitten loppuun asti kisassa palkinnoille huolimatta myös kytkimen pahaenteisestä kolinasta minkä Berger arveli hajoavan mikäli paljonkaan enempää kisaa olisi ajettu kun ajettiin.

Bergerin lisäksi jalkakivuista kärsi myös Martin Donnelly jonka keskeytys osin johtui jalkakivusta kun jarruttamiseen käytetty jalka meni tunnottomaksi vain vähän ennen ulosajoon johtanutta keskeytystä. Kipu oli alkanut Lotus-miestä vaivata liikaa vain muutama mutka ennen keskeytystä pahemmin kuin koko kisan aikana sitä ennen ja lopulta tuli sitten keskeytys.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Vuoden 1990 Imolaan oli jälleen lääkärinapua tarvitsevia kuskeja 'Proffan' eli Sid Watkinsin toimistossa tuttuun tapaan.

Tunnetuimpia loukkaantumisia ja vetäytymisiä kisasta tai viikonlopulta olivat tietenkin Pierluigi Martini Minardilla ja Yannick Dalmas AGS:llä kun jälkimmäinen esikarsiutui käsikivunkin vuoksi ja kun käsivaivat eivät muutenkaan parantuneet niin Dalmas ei päässyt 'Proffan' seulasta läpi ja hänen viikonloppu päättyi siihen.

Toki vähän tuntemattomiakin tai vähempään valokeilaan jääneitäkin tapauksia sattui.

Läheltä piti-tilanteissa Satoru Nakajima oli hyvin lähellä loukkaantua Tyrrelillä sunnuntain kisassa ollen kuitenkin kunnossa alkukolareissa.

Muissa läheltä piti-tilanteissa ennen Imolaa oli tietysti ajettu vastaavia Imolan Suurtestejä erinäisten rengasvalmistajien toivomuksesta ja niissä Leyton Housen Ivan Capelli oli loukkaantua pahoin romutettuaan autonsa näennäisesti, mutta käveltyään hurjasta onnettomuudesta austosta nousten pois juurikin Tamburellossa osuen siis vain pelkin mustelmin!

Itse muutoin viikonloppuna aika-ajossa jossain määrin loukkaantui Roberto 'Pupo' Moreno EuroBrunilla kun yritettiin päästä kisaan ja ihme kyllä päästiin mukaan.

Pitkien väittelyjen jälkeen 'Proffa' päästi Morenon kisaan vaikka välillä Moreno oli vetäytyä kisasta muutenkin sitten vain.

Pitkälti kun EuroBrunin auto oli ajoittain erittäinkin vaarallisen hidas joskin ei tietenkään aivan niin hidas kuin tankkimaisesta Subarun moottorista kärsinyt Coloni-tallin auto tai jo hengenvaarallisen hidas, nyt tosin tuolloin Gary Brabhamin sijaan koko tallin historian loppuun asti veteraanin ja Leyton House-tallin testikuljettajan, viimeksi vuonna 1983 kisakuskina lajissa ajaneen Bruno Giacomellin ajama Life-tallin auto!

Valitettavasti Walter Brun ja Paolo Pavanello käytännössä tallipomoina painostivat Morenon sunnuntain kisaan vähän kipeänäkin kun muutoin kenties he olisivat heittäneet hänet ulos tallista.

Lopulta tästä kaikesta pelästyneenä osin Moreno lähti sunnuntain kisalähtöön, mutta ajo jäi lyhyeksi kun Nakajiman auton romuja piti väistää hiekoille kuten myös Martin Donnellyn auton romuja tai lähialueen hiekasta lentänyttä rojua. Kun vielä erikseen Moreno ajoi uudestaan hiekoille väistääkseen taas vähän toisia autoja niiden pyörähdellessä niin kaasutin oli hiekkaa täynnä ja se leikkasi kiinni armahtaen hänet pelottavalta sunnuntainäytelmältä.

Martin Donnelly Lotuksella ei loukkaantunut onneksi mitenkään mitä nyt kisan lopussa oli vähän tahriutunut olo miehellä kun tallikaveri Derek Warwickin autosta oli lennellyt vuotavaa öljyä päälle roiskeineen pitkin kisaa!

Muista toipuneista puhuen viimeinkin vähän testaamattoman puhditon Dallaran Emanuele Pirro oli toipunut hepatiitista ja vasta tuolloin oli täysin toipunut solisluukivuista Arrowsin Alex Caffi.

Muuten olisi Arrowsilla ajanut ehkä vähän turhan nopean perusteettomasti Interlagosista sivuun jäänyt, Phoenixissa Caffia tuurannut Bernd Schneider Arrowsin testimiehenä.

Kuskien sijaan ehkä lopulta eninten lääkärinapua tarvitsi Leyton Housen merkkimies, tätä edeltäneen March-tallin sen sitten jälleen palatessa Leyton Housen sponsoroinnin loppuessa entiselle nimelleen vuodeksi 1992 ja Jordan-tallissakin ennen pitkää vaikuttanut näiden kaikkien kolmen tuttu nimi eli Ian Phillips todettiin 'Proffan' tutkimuksissa sairastuneen aivokalvontulehdukseen.

Jolloin mies joutui myös viikonloppuna lähtemään sairaalahoitoon muutenkin varmuudeksi taudinkuvan varmistukseen kuten sairaslomallekin.

Paljon mitään erityistä muuta muistettavaa ei tuonut tai lääkinnällistä vaivaa, mutta Imola 1990 oli suomalaisittain ensimmäinen F1-kuskin kotimainen maaliintulo sitten Keke Rosbergin nelostilan Monzassa 1986 pisteilläkin.

Suomen Jyrki JJ Järvilehto oli Onyxillä tai välillä jo tuolloin tietysti Onyx-Monteverdi/Monteverdi-Onyx-nimisäännön hämmästyksen vuoksi 12:sta maalissa. Pisteittä, mutta silloin kuitenkin maalissa.

Tuolloin sitä oli vaikea nähdä, mutta Imola oli valmiiksi lähtökohtaisen hyväkin rata suomalaisille tai sitä tunnelmoitiin silloista tulevaisuutta kohden paremmaksi ja JJ:n uralle Imola sopi jatkossakin hyvin ja vuosille 1991-1994 nähtiinkin siellä kaikkea hyvää ja huonoa laidasta laitaan.

Paremmista asioista puhuen tässä yhteydessä töin tuskin vuottakaan Imolan 1990 pakoputkivaurioisen auton vaikeuksien jälkeen oli JJ uran ainoan ja viimeisen kerran palkintokorokkeella juurikin Imolaan 1991 sadekisaviikonloppuna Dallaralla!
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Monacoon 1990 ei juuri 'Proffan' eli Sid Watkinsin toimistoon paljon sinänsä apua tarvitsevia tullut lääkäriryhmän hoidettavaksi.

Joskin Gerhard Bergerillä oli kipuja enemmän tai vähemmän kisan jälkeen ja pelko oli aiemmin ollut siitä, että hän ei ajaisi sunnuntain kisassa mikäli hänellä ei olisi ollut kunnon vara-autoa.

Vara-auto kun oli aluksi Ayrton Sennan kokomitoille rakennettu ja samoin säädettykin Sennalle.

Myöhemmin kun sunnuntaina oli keskeytetyt lähdöt niin siihen mennessä sentään edes vähän sitä ohjaamoa oli suurennettu Bergeriä varten, mutta edelleen vara-auto oli Sennan säädöillä joten ongelmia tuli sitten ja kipuja tietysti kisan jälkeen.

Berger ei kuitenkaan luovuttanut ja oli Monacon hitauden kapeuksineen tuntien kolmas kun ohi ei päässyt Jean Alesista sitten millään.

Tosin ei lopuksi päässyt Alesi kuten ei kisan alussakaan niin Sennan ohi.

Toki Senna muuten oli hallitseva alusta loppuun. Mitä nyt oli melkein ajaa ulos kun väisti tietysti edestä dramaattisesti keskeyttävää Derek Warwickia ihan vähän ennen kuin Warwick osui pahaan kohtaan ja kun Lotus-mies oli menossa pisteille viitospaikalla kun oli taistelua ollut pisteestä tai pisteistä Alex Caffin kanssa.

Kuten ilman muuta jäämässä Sennalle viimein pyristelyn jälkeen kierroksella. Kierroksella ohitusta ei siten tarvittu kun tuli keskeytys.

Kisan loppupuolella tietysti muita sankarinimiä olivat Onyx-Monteverdin tai myös Monteverdi-Onyxin Gregor Foitek jäädessään keskeytyksestään huolimatta seiskapaikalle pisteettä maalissa, Paolo Barilla Minardilla ja tietysti myös Suomen Jyrki Järvilehto Foitekin tallikaverina Peter Monteverdin nimikkotallissa kun nämä keskeyttivät kukin omalta sijaltaan samaan vikaan melkein täysin samaan aikaan eli vaihdelaatikko petti.

Joskin JJ:n autossa taisi olla vikaa enemmän vain itse hammasrattaassa tai sen lukituksessa ja kun jostain muusta syystä vaihdelaatikon aiemminkin vaivannut löystynyt lukko lukittui kiinni niin se sitten ennen pitkää rikkoi autosta vaihteet toki avaten tätä ennen oikutelleen auton hammasrattaan.

Barilla tosiaan vastaavasti kärsi sitten vaihdelaatikon runkovian muutoin ehjällä hammasrattaalla. Barilla parhaimmillaan oli sijojen 6-8 tuntumassa ennen keskeytystä ja ehdottomasti oli Imolan 1990 viikonlopun ohella lyhyen uran parhaaseen suoritukseen menossa ennen keskeytystä.

Vielä kun vähän olisi pystynyt sinnittelemään ja sen pari-kolme muuta olisi keskeyttänyt niin piste ehkä useammallakin olisi tullut ja yhtä ehkä Caffia Arrowsilta olisi haastettu tai sitten ei.

Tosin tietysti oli ongelmana Barillalla myös Eric Bernard Lola-Larroussella kun hän tosiaan sai jäännöspisteen.

Barilla muutenkin oli parempi ehkä osin kisaan kuin itse vieläkin Imolan loukkaantumisesta kärsinyt ja 'Proffan' kanssa kisaan pääsemisestä väitellyt, viimein sinne kisaan päässyt Pierluigi Martini.

Martini tosiaan kärsi vieläkin nilkkakivuista ja homma ei aina hienoa ollut, mutta ajettiin ja sillä selvä joskin ei kauan sunnuntain kisassa. Ja mikäli Martini olisi vetäytynyt ennen viikonloppua kipujen ollessa pahempana niin kenties ajajana olisi ollut testimies Marco Apicella tai sitten muutoin Gianni Morbidelli Ferrarin testimiehenä lainattuna sinne.

Muutoin tietysti lähinnä Michele Alboreto olisi päässyt sunnuntain kisaan ensimmäisenä karsiutuneena mikäli Martini olisi muutoin vetäytynyt määräajan puitteissa tai ollut pääsemättä lääkinnällisistä syistä.

Epäonneakin oli joillain ja toisilla ei.

Ivan Capellilla oli epäonnea teknisesti ensimmäisessä, mutta ei toisessa ja Emanuele Pirro menetti sitten kaiken toisessa lähdössä kun kolmatta lähtöä ei enää Lajin Virallinen Lähettäjä Roland Bruynseraede suostunut ottamaan.

Tosin Pirron auto hyytymisen myötä mahdollisella kolmannella lähdölläkin olisi joutunut näillä näkymin tiettävästi muutenkin lähtemään varikolta tai heti JJ:n ja David Brabhamin Brabham-tallin auton perään ihan ruudukon takaa takanaan vain Renaultin Course Car!
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Vuoden 1990 Montrealiin tarvittiin jälleen 'Proffan' eli Sid Watkinsin tai hänen lääkäriryhmänsä apua erinäisiin kisatapahtumiin.

Muitakin erikoisia vaaratilanteita sattui sadekisan ja myöhemmän radan kuivumisen yhteydessä.

Alessandro Sandro Nanninin kisa meni pilalle hieman erikoisen murmelionnettomuuden yhteydessä vaurioituneen auton korjauksissa ja sittemmin ajoi ikävä kyllä juuri siihen ajolinjaan osuneeseen vesilammikkoon kuivan kelin renkailla mistä kimposi ulos keskeytykseen kun kimposi.

Viikonloppuna 'Proffa' päästi joskin tarkkaillen nyt lopullisesti Imolan loukkaantumisesta melkein täysin toipuneen Pierluigi Martinin kisaan, mutta Martinin kisa jäi lyhyeksi Aguri Suzukin kanssa tulleen kolarin vuoksi.

Mikäli ei olisi Martinia päästetty kisaan niin siitä olisi hyötynyt lähinnä kaikkensa kurjassa tallissa yrittänyt EuroBrunin Roberto 'Pupo' Moreno. Ja muutoin viikonloppuna aiemmin päästämättömänä ehkä olisi kutsuttu Marco Apicella tai Gianni Morbidelli ajamaan Minardilla.

Apicella kun oli tietysti Minardin testikuljettajakin joka ei Dallaran Andrea Monterminin tavoin koskaan ikävä kyllä saanut ajaa vuonna 1990 kisoissa!

Tuolloin tosin sitä ei vielä voinut tietää.

Syytä toki ajojen eväämiseen Martinilta oli nyt vähemmän Montrealissa kuin mitä Monacossa sillä vielä Monacossa esimerkiksi Martini välillä käytti kävelykeppejä ja milloin ei niin ontui näkyvästikin kävellessään ajoittain.

Niin paha oli Imolan osumavamma kuitenkin nilkassa ja jalan muissa osissa mihin kipeää siis tuli.

Tuolloin perusteita oli enemmän, mutta ihme kyllä Watkins salli tai suostui sinänsä pitkin hampain ajoluvan myöntämään.

Nicola Larini muutoin viikonloppuna oli kisaan pääsemättömyysuhan alla koska hän loukkasi viikonlopun kolarissa Montrealissa olkapäätään ja kyynärpäätään ajaen kuitenkin lopulta sunnuntaina. Ajoi kivuista huolimatta ihan hyvääkin kisaa mitä nyt sitten joutui syyttömänä Thierry Boutsenin kolaroimaksi ulos kisasta. Vauhtiakin kun tuntui olevan joskin Ligierin auto oikein kyllä vuodeksi 1990 sateella ei edes senkään turvin ollut niin hyvä kuin mitä oli sitäkin selvemmin Lotuksella.

Derek Warwick kun onnistui ajamaan pisteelle ja jäännöspisteessä oli tallikaverinsa tapaan kiinni Martin Donnelly ennen keskeytystä.

Alex Caffille vuorostaan meni viikonloppuna selkä pahoille ruhjeille ja sunnuntain kisan jälkeen selkäkipuja riitti kun epämukava istuinpenkki hakkasi sitten selän pahoille mustelmille ja kipuja riitti. Maaliin tosin ajettiin ihme kyllä kasipaikalla ja 'Proffan' toimistossa puisteltiin päätä vähän kisan jälkeen.

Mikäli sitten Caffi olisi joutunut pois viikonloppuna niin ajoja olisi tullut taas Arrowsin testimies Bernd Schneiderille. Aguri Suzuki taas vakuutti olevansa kunnossa kisaan kun Spa-Francorchampsin urheiluautojen kisa oli säikyttänyt Lola-Larrousse-tallin johtoväen lisäksi vähän myös 'Proffaakin' ennen kuin japanilainen pystyi terveystarkastuksessa olemaan vaaditussa kunnossa viikonloppuun.

Suzukin viikonloppu jäi toki lyhyeksi jo kerrotusti Martinin jutun yhteydessä ja viikonloppuna oli ollut vähän osumavaaraa myös karsiutuneen Minardin Paolo Barillan kanssa joten Suzukin Aguri-san ei ollut suosiossa sillä hetkellä Minardilla!

Sinänsä ilman loukkaantumisia sisältäen fyysisesti, mutta henkisesti niitä riitti senkin edestä Onyx-Monteverdillä kun kerta kaikkiaan riitaa riitti Sveitsiin siirtymisen tai siirtymättömyyden yhteydessä ja edelleen myös kun kiistaa oli Ruotsin Stefan Johanssonin kanssa oikeusteitse erilaisista sopimusvelvoitteiden laiminlyömisestä vuodelle 1990 ja osin puhuttiin jopa vuoden 1989 mahdollisten sopimusongelmien uudelleen avaamisesta ennen kuin ruotsalainen katsoi silloisen edeltävän vuoden sittenkin olevan tarpeeton uudelleen katsomista varten.

Ruotsalaisen mukana tosin oli häipynyt paljon muita työntekijöitä ja senkin myötä Suomen Jyrki Järvilehdon ja Sveitsin Gregor Foitekin työ ei helpottunut. Gregorin isä-Karlin monien ammattimekaanikkojen tilalle hommaamat ostomekaanikot eivät oikein tuntuneet osaavan hommia.

Tai milloin osasivat niin homma tuntui auttamattoman vanhanaikaiselta tai sitten niin kovin uudelta tasolleen heille.

Ja Peter Monteverdi huonoimmillaan sekaantui ajoittain jopa Günther Schmidtin ATS-tallin tai Rial-tallin aikoja muistuttanutta tyyliä pahemminkin tallinsa pienimpiin arkipäiväisasioihin kuin mitä herra Schmidt tekikään etenkin jo edes joskus menestystä tuoneena Rial-tallin taipaleella!

Ja milloin ei tehnyt niin Monteverdillä tuntui kiinnostusta olevan päähänpinttymänä hoitaa kaikki juoksevat asiat Sveitsistä käsin ja sekin oli kieltämättä melkoista järjettömyyttä sinänsä kun moottoriurheilukiellon maassa silloin muisti.

Montrealin sateessa meni toki myös sinänsä paremmin kuten Monacossa moneen muuhun huonoon vuoden 1990 kisaan nähden niin JJ:llä kuin Gregorilla Onyx-tallissa enimmäkseen siis tunnettuna, mutta eroakin oli.

Etenkin kun Foitek ajeli parhaimmillaan jo kymppipaikan parempaa puolta ennen keskeytystä siinä missä JJ ajeli lähempänä viimeisiä sijoja jo ennen keskeytystä.

Suomalaisen onneksi myös tallikaverinkin moottorivaurio paheni keskeytykseen asti sillä muutoin kiistelyt tallin sisäisissä piireissä olisi todennäköisesti vain pahentunut entisestään.

Eikä asiaa helpottanut myös sekin, että kisan alussa suomalainen oli menettää aikaa paljonkin vaarallisessa osumatason tilanteessa Olivier Grouillardin Osellan kanssa kun ranskalainen ihan välttämättä halusi suomalaisen edelle niin siinä ahtaimmassa kohtaa rataa sitten kuitenkin!

Grouillard olikin sitten kisassa viimeinen maaliin päässyt kuski.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Mexico Cityyn 1990 ei juuri 'Proffan' eli Sid Watkinsin tai hänen lääkäriryhmänsä apuja paljon tarvittu.

Tosin siltikin läheltä piti-tilanteita oli paljon. Esimerkiksi Eric Bernard ja Aguri Suzuki kolaroivat Lola-Larroussella todella pahoin viikonlopun aikana selviten kuitenkin ehjin nahoin.

Suzukin suhteen kohua riitti muutenkin kun oli tietysti kolariakin maanmies Satoru Nakajiman kanssa mistä ei Tyrrellillä juuri pidetty myöskään.

Suzuki ja Watkins ottivat vähän kyselyssä yhteen myös siksikin kun Suzuki oli jälleen kolaroinut ja selvinnyt melko lailla naarmuitta terveytensä osalta kun hän oli kolaroinut siis jo ennen Mexico Cityn viikonloppua todella pahoin Urheiluautojen Le Mansin 24 Tunnin Ajon yhteydessä eikä siitä ollut kulunut viikkoakaan ennen F1-kisaa Meksikossa.

Suzuki kuitenkin vakuutti olevansa kunnossa ja jälleen kuten Montrealiinkin niin pääsi hän läpi terveystarkastuksessa.

Yleensä paljon Meksikossa lääkärintöitä vaatineet muut toimistovaateet pysyivät onneksi poissa, mutta yksi oli jäädä pois viikonlopulta:

Nimittäin Ligierin Nicola Larini kärsi ruokamyrkytyksestä ja kuumeesta ennen kuin sitten viimein kuume laski ja ajamaan pystyttiin.

Siinäkin oli toki neuvottelua melko paljon ennen kuin Larini pääsi sunnuntain kisaan niin 'Proffan' toimistossa.

Mikäli muuten Larini olisi ollut pois kisasta tai loukkaantunut muista syistä niin paikan olisi ottanut Ligierillä haltuun yhden kisan ajaksi sen testikuljettaja eli Emmanuel Collard. Ja muuten tietysti olisi hyötynyt kuin pelkästään sunnuntaille vielä sille vetäytyneenä Leyton House-tallin Ivan Capelli hänen siis karsiutuessa.

Suomen Jyrki Järvilehdolla viikonloppu sujui huonosti kun vähitellen tästä eteenpäin alkoi Onyx-Monteverdi-tallin romahdus kohti loppuakin vain aiemman pelkän taloudellisen vaikeuden sijaan.

JJ:llä toki oli mukaan pääseminen kisaan, mutta lähinnä viimeiseen ruutuun ja siitä moottorivaurioisella autolla missä ei mennyt kuutosvaihde päälle oikeastaan lainkaan kisan aikana ilman ylikuumenemisvaaraa oli paha sitten ajella siis enintään viitosella Meksikon helteessä!

Tallikaveri Gregor Foitek ajoi myös hyvin vaikean kisan, mutta kun oli JJ:n edellä ja oli jälleen myös epäilyjä siitä mahdollisesti parempien osien menemisestä sinne Foitekin autoon niin harmitusta riitti siinäkin Foitekin ajettua Montrealista poiketen myös maaliin.

JJ taas oli äärimmäisen murheellisesti kisan viimeinen selkeä keskeyttäjä moottorin siis petettyä viimein lämpöjen ollessa liikaa kisassa missä pääsi maaliin tai jonka lopputuloksiin hyväksyttiin vuoden 1990 kauden kilpailuista puhuen 20 autoa kuskeineen!

20:s sija kun meni huomiota herättäneen rengasrikkokeskeytyksen päätteeksi Ayrton Sennalle lopputuloksiin hyväksyttynä käytännössä kisan johdosta, palkinnoilta tai edes pisteiltä kun varikolle ei menty kerta kaikkiaan renkaanvaihtoon ja siitä maksettiin todella katkeran kallis paukku!
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Paul Ricardin 1990 kilpailuviikonloppuun mennessä ei 'Proffan' eli Sid Watkinsin toimistoon juuri sillä erää onneksi paljonkaan tarvittu lääkärinapua häneltä itseltään tai hänen jäseniltään.

Jo melkein täysin lopullisesti Mexico Cityyn ja lopullisesti Paul Ricardiin sitten täysin voitiin sanoa Minardin Pierluigi Martinin toipuneen Imolan loukkaantumisestaan.

Siten siis, että vähäisimmätkin mustelmat kuten myös luukudosvauriot etenkin vahingoittuneen nilkan alueella olivat hävinneet ja luutuneet yhteen. Se oli hyvä juttu Martinille, mutta siltikin nilkkaa oli vielä kauan parempi sinänsä olla vahingoittamatta.

Eli jos oli pakko ottaa vahinkoa muuten kolareista niin mielellään ei nilkan alueelle.

Näin ainakin Watkins itse kertoi loppuraportissaan Martinille.

Ainoa muu lääkintäapua tarvinnut ei ollut yksikään kuljettaja viikonloppuna vaan juuri yhdessä Adrian Neweyn kanssa Meksikon ja Ranskan viikonlopun väliltä puhuen Leyton Houselta eronnut ja siirtymäaikaa uuteen talliinsa odottanut Tim Holloway.

Herra Holloway kun sai niinkin vähän unohtuneen arkisen asian Ranskan helteessä kun ei ollut edes lippalakkia pään suojana eli auringonpistoksen mikä olisi voinut olla vakavampikin juttu pidemmässä juoksussa.

Kuten nyt oli lyhyemmässäkin ennen 'Proffan' auttamista asiassa.

Muuten suomalaisittain puhuen edelleen JJ Lehdolla Onyx-tallin muuttuessa Monteverdiksi sen ollessa menossa jo kohti konkurssiaan ei keskellä vaikeaa viikonloppua niin hän kuin Gregor Foitek päässeet mukaan itse kisaan. Talli myös sitten muutti sinne Sveitsiin mikä vain entisestään pahensi eroputkea tallista sen työntekijöiden osalta kun vaikka välillä jotkut ehdot sopimuksessa olivatkin parempia kuin koskaan ennen niin suurin osa ehdoista olivat jotain luokkaa tragikoomisen ja puhtaan naurettavan välillä.

Siten välillä hyvin monet eronneet työntekijät alkoivat mennä jopa alipalkallakin ellei peräti palkattomanakin kilpaileviin talleihin töihin kuin jäämään Peter Monteverdin pyörittämään hullunmyllyyn hetkeksikään!
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Silverstonen 1990 viikonloppuun ei tarvittu juurikaan 'Proffan' eli Sid Watkinsin tai hänen lääkintäryhmänsä apua kilpailuviikonlopun aikana.

Ainoa joka sitä vähän tarvitsi oli kuumeesta kärsinyt Japanin Aguri Suzuki.

Siitä tosin Suzuki toipui ilman muuta ajamaan sunnuntaina hyvän ajon ja pisteenkin näyttävässä kisassa missä muuten tallikaveri Eric Bernardin onnistui ohittaa Nelson Piquet ja pitämään itsellään mainerikkaan nelostilan ruutulipulle kun Piquetillä oli renkaat varsin loppu ja siihen päälle vielä ennen viimeistä mutkaa Piquet vielä erikseen ajoi ulos radalta toki palaten edes viitospaikalle ruutulipulle.

Mene ja tiedä, että olisikohan ihan vähän paremmalla onnella Suzuki ollut jo viideskin?

Etäällä ei ollut sekään paikka.

Onneksi juuri tämänkin tuplapistesijoituksen myötä Lola-Larroussen ei tarvinnut enää esikarsia Hockenheimista eteenpäin kauden loppuun asti.

Muutoin Silverstonen viimeiseen lyhyen radan kilpailuun hyväksyttiin Onyx-tallin nimen vaihtuminen Monteverdiksi joskin se astui voimaan vasta Hockenheimissa. Ikävä kyllä se ei juuri lisärahoitusta taannut eikä JJ Lehto tai Gregor Foitek päässeet yhtään sen paremmin kilpailuun Silverstoneen molempien karsiutuessa.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14193
Hockenheimissa 1990 oli Sid Watkinsin eli 'Proffan' lääkintäryhmällä kiireistä, mutta sellaisenaan ei juurikaan tapahtunut.

Ainakaan mitään muuta kuin melko tunnetut asiat eli Alessando Sandro Nanninin raju kolari aiemmin viikonloppuna ennen sunnuntain kisaa mistä hän selvisi mustelmilla ja suurella harmilla kisaa ajatellen sen ollessa mitä hienoin ennen sitten kakkoseksi jäämistä Ayrton Sennalle toki tietyin kohuinkin ja sitten oli tietysti Emanuele Pirron loukkaantuminen kisan alussa.

Onneksi Pirron niska ei ollut mennyt niin pahasti kuin miten pelättiin kun kipuja ilmeni, mutta yllättävänkin lievällä sellaisella loukkaantumisella sinänsä selvittiin.

Täten esimerkiksi ei tarvinnut miettiä testikuski Andrea Monterminin tilannetta tai myöskään Gianni Morbidellin mahdollista kutsumista ajamaan Dallaraa sitten Hungaroringille.

Hockenheimissa oli siis viimein lopullisen selvästi uusi ja ei niin uusi Monterverdi-talli kun kilpailulisenssi vaihtui viimein Iso-Britannian vastaavasta Sveitsiin.

Edeltäjä hyvin tarpeettomalla nimenvaihdolla myös perin sekoittavasti kun oli ollut Onyx ja joskus sponsorin eli Moneytronin nimellä tunnettu talli.

Sveitsin Binningenissä oli uusi toimistotalo rakennuksineen ja tukikohtineen, mutta välillä tuntui jopa senkin hulppeuden sisustukseen palaneen sitä rahaa mitä olisi tarvittu itse F1-tallin pyörittämiseen enemmän kuin niihin tukikohdan rakennuksiin, sen sisustusten suunnitteluun tai Peter Monteverdin automuseoon!

Hockenheimissa molemmat eli JJ Lehto Suomesta ja Gregor Foitek Sveitsistä pääsivät molemmat kyllä kisaruudukkoon, mutta täpärästi viimeiseen lähtöriviin.

Mahdollisesti kolmen edellisen kisan suunnattomat vaikeudet ja pääsemättömyydet yleensä mukaan pienin poikkeuksin johtuivat muun muassa siitä, että tallin kuskien autoon olivat välillä perin ammattitaidottomat ja välillä sitten vain kovin uuden edessä olleet sinänsä ihan ammattitaitoiset mekaanikot säädelleet tai asennelleet asianmukaisia osia vääriin paikkoihin tai aivan kokonaan väärin päin!

Välillä Monteverdin tai tätä edeltäneen Onyx-tallin vuoden 1990 automallissa esimerkiksi välillä etualalla autoa oli ollut alkujaan takaripustukseen tai akseliväliin soveltuvia osia ja välillä homma oli sitten tietysti toisin päin eli eturipustuksen tai akselivälin soveltuvia osia taka-alalla autoa!

Sellainen päättämättömyys ja perseily sotkivat koko auton aerodynamiikkaa ja tasapainoa huonona vaan entisestään eikä painonjakaumaongelmaakaan voitu enää korjata paljoa yhtään mitään.

Lisäksi tietysti nolouden huippuna joskus varaosapuutteen vuoksi oli hurjimmillaan jopa erinäisiä ottoja peräti Monteverdin automuseosta käsinkin...

Toisaalta mikäli todella olisi kaikki näin esimerkkinä JJ:n auton vikoina olleet osat nähty oikeilla paikoillaan tai edes oikean väen välttämättä korjattu päivityksineen niin edelleen välttämättä kisoihin ei oli päästy, mutta karsiutumisen aikaraja olisi ollut aina tiukempi kuin mitä oli.

Erilaisissa aikavertailuissa kumminkin rohkaisevasti yleensä olisi päästy kisoihin, mutta lähinnä viimeiseen ruutuun tai toiseksi viimeiseen ruutuun.

Ehkä pahin vertailu erilaisissa aikavertailuissa suhteellisesti olisi ollut se kun esimerkiksi Hockenheimissa käytännössä koskaan tehtiin Monteverdin tai Onyxin historian viimeinen vähänkin suurempi testi ennen rahojen loppumista viittä vaille kokonaan, että vertailtaessa Meksikoon mikäli siis olisi olleet oikeat osat päivityksineen niin suhdevertauksellisessa vauhdissa olisi JJ ollut jo kisassa mukana ja vielä ajallisesti parempanakin eli noin tallikaveri Foitekin tasoa tai enimmillään lähtöruudussa 22 eli noin Philippe Alliotin tasoa!

Toisaalta vaikka mitä olisi tehty ja parannukset todella olisi onnistuneet niin käytännössä mihinkään sijan 20 paremmalle puolelle ei lähtöruudukossa olisi asiaa ollut kaikkein mahdollisin ihmeteoinkaan.

Niin huono oli Monteverdin tilanne tuolloin tuoksi vuodeksi aivan tallin elinkaaren lopulle tai lopuksi.

Foitek ajoi ulos keskeyttäen läheltä viimeistä tai toiseksi viimeistä sijaa ajaen lisäksi myös ihan alun jälkeenkin ja JJ:lle ei kiitos lukemattomien teknisten murheiden laskettu sijoitusta maalissa vaikka sinänsä kierrosero ei ollut niin suuri, että ilman sijoitusta suomalaisen olisi tarvinnut jäädä.

Ikävä kyllä paikalliset tuomarit tai myöhemmin edes itse Lajin Johtava Tuomari eli John Corsmit ei halunnut oikaista kyseistä asiaa ja vaikka asia olisi lopputulosmäärän osalta oikaistu niin JJ olisi saanut sijan 12.

Raja kun normaalisti hyväksymättä olleeseen lopputulokseen kun oli 7 kierrosta tai enemmän voittajalle jääneenä ja Järvilehto oli vain 6 kierrosta voittaja Ayrton Sennaa perässä ruutulipulla ja ehkä olisi sen seuraavan kierroksen tai parin jälkeen mennyt jo myös vielä edestä keskeyttäneen Jean Alesin edelle sijalle 11 mikäli kisa olisi ollut pidempi.

Ja tietysti kun olisi vain saanut itse lopputuloksen. Lopputulosta vallan mitättömän pienenä sivuseikkana ei tullut vuoden 1990 lopputulosten aikakirjojen astuessa voimaan viimeistään 31.12.1990 mennessä ja päivämäärään 1.1.1991 mennessä sen alettua asiaan ei vuodeksi 1991 juuri siitä eteenpäin ollut mitään väliä.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös