Vuoden 1990 erinäisiä loukkaantumista tai muuta terveydellistä tilaa koskevat muistot saavat pitkästä aikaa jatkoa uusien tietojen myötä.
Aloitetaan Phoenixin kisaviikonlopulta Yhdysvalloissa.
Satoru Nakajimalle Tyrrelillä pisteajo oli onnellista sen vuoden kisassa (Ei niin onnellista kuin Jean Alesin tunnettu ajo parrasvaloihin, mutta ilman sitä Satoru-sanin ajoa varmaankin arvostettaisiin korkeammalle.) kun vain vähän paremmalla tuurilla kiitos monen muun edessä olevien kuskien vaikeuksien (Muun muassa heti edestä Stefano Modenalta oli tulla viides tila kun Modenan Brabhamissa oli jarruvaurio.) olisi tullut vielä useampi piste lisää!
Mene ja tiedä, että olisiko ollut vielä vähän parempaan huippuajoon mahdollisuuksia?
Ikävä kyllä oli Satoru-sanin kisa mennä pilallekin ja kauhistus hetkeksi oli kamala mihin tarvittiin apua sitten ennen pitkää loppumetrien ja itse kisan jälkeen!
Nimittäin eräässä vaiheessa kisan loppua Nakajima oli ajaa ulos radalta kun huonoksi onneksi lievässä vauhdissa kypärän visiiri avautui hieman ja Washington Streetin mutkasta eteenpäin yksinkertaisesti jostakin kohtaa rataa yhtä jostakin autosta valunutta öljyä roiskahti päin Satoru-sanin silmiä!
Onneksi viilentyneenä, mutta ei ollut mukavaa varmasti!
Onneksi japanilainen rattimies pystyi välttämään vaaranpaikat ja hyvin hiljakseen sittemmin ajelemaan maaliin, mutta hirveän etäällä kiitos tämän tapahtuman ei ollut Minardin Pierluigi Martini jäännöspisteestä.
Sittemmin 'Proffan' eli Sid Watkinsin apua tarvittiin ennen pitkää lääkärintoimistossa kun kirvelevä silmien pesu oli japanilaiselle teetätetty ja onneksi mies ei ollut sokeutunut sinänsä inhottavassa ja vaarallisessa tilanteessa.
Ja olisi ollut kyllä paha juttu jos olisi jäänyt kisa aikaisemmassa kohtaa kesken ja olisi pitänyt kärvistellä öljyt silmissä pidempään. Puhumattakaan sitten kenties sokeudestakin huonoimmillaan.
Urahan olisi ollut sitten loppu ja aika huonon jutun päätteeksi olisi sitten Tyrrell-tallin tuore testikuljettaja eli Volker Weidler sitten päässyt ajamaan Interlagosista eteenpäin kisoissakin.
Muut lääkärinapua tarvinneet olivat paljonkin lievemmin, mutta sittemmin erikoisista syystä sitä tarvinneet Minardin Paolo Barilla ja Arrowsin Bernd Schneider.
Barilla joutui itse asiassa ennen pitkää keskeyttämään kuten oli olla osallistumatta kisaan siksi, että hän ei ollut lainkaan mahtua ohjaamoon eikä mahtunut oikein kunnolla edes sitten hätätilassa muokattuun autoon ennen kisaa!
Barillan keskeytys johtui siis tietysti kipeille, pahoille mustelmille menneistä jaloista, käsistä ja yleisestä krampista kärsimisestä johtuen.
Pitkälti kun ohjaamo oli niin ahdas hänelle kuin oli ja vasen käsi oli pastaimperiumin perijämiehestä puhuen täysin tunnoton kun sitä sitten varikolla yritettiin 'Proffan' lääkintäryhmän jäsenten toimesta hoitaa kuntoon.
Schneider vuorostaan oli Arrowsin testikuljettaja, mutta oli päässyt kisakuskiksi kun Alex Caffi oli tietysti toipilaana jo aiemmin kerrotusta muusta loukkaantumisesta johtuen.
Schneider oli vetäytyä myös kisasta siksi, että hän isona miehenä ei aluksi lainkaan sopinut Caffin pituudella varustettuun autonohjaamoon ja kun mahtui se oli hyvin kivuliasta myös ikävine kramppeineen jaloissa ja pahoine mustelmineen.
Sittemmin sai viimein osallistua kun oli väitelty niin 'Proffan' kanssa kuin osin myös oli saatu varmuus, että mittatilausohjaamo saatiin autoon asennettua kisaan.
Silläkään ei ollut kaikkea muuta kuin helppoa ajaa Phoenixin edelleen melko kuumissa oloissa.
Mikäli Barilla ja Schneider olisivat vetäytyneet niin siitä olisivat hyötyneet lähinnä Stefan Johansson ja Gianni Morbidelli. Tämäkin kaikki tosin vain mikäli Barillan ja Schneiderin muut vetäytymiset kisasta mahdollisesti kun ei ollut heidän mitoilleen autoa ohjaamoineen olisi vahvistettu ajoissa.
Morbidelli karsiutuneena tietysti oli tuuraaja Emanuele Pirrolle jolla oli hepatiitti tuolloin ja siitä oli toipumassa.
Vähän muutoin loppuun lisäten oli vuoden 1990 alkuun mennessä ihme, että koko Brabham-talli ja murheellisesti myös Suomen Jyrki JJ Järvilehdon Onyx-talli edes olivat koko Phoenixin kauden avauksessa mukana kiitos molempien erinäisten sekasortoisten taloustilanteiden tai johtajuuteen liittyvien arvokysymysten.
Vain juuri aivan ennen F1-kauden alkua eli päiviä lähempänä ehkä enintään viikkoa ennen kauden alkua Middlebridge Brabhamin omistajana pystyi sittenkin antamaan rahat tallin budjettia ja kauteen jatkettua osallistumista varten (Juuri noin kauan siis esimerkiksi Martin Brundlen olisi pitänyt odottaa rahojaan kautta 1990 koskien mikäli hän olisi siis jäänyt jatkamaan tallissa.) ja sekin oli siis jo puolet vähemmän kuin vuodeksi 1989 oli ollut samalta omistajalta ja Brabham-talli oli lopullisen varmasti paikan päälläkin yhtä lopullisesti kisaviikonlopun torstai-iltana eikä paljon parempaan tätä ennen ollut kyennyt Onyx ennen pitkää Monteverdiksi muuttuvana.
Middlebridgen pomot olivat jossain määrin vihaisia myös Brabhamin muille päättäjille siitä, että rahoittajan ollessa japanilainen ei ollut tullut osana jo vuoden 1989 sponsorointisopimusta ja tallin pelastavaa omistajuuden sopimusta ajalle Bernie Ecclestonen jälkeen tullut japanilaiskuljettajaa. Siksikin saattoi rahoitus leikkautua todellakin sen puolta vuotta 1989 pienemmäksi ja vuodeksi 1991 pelättiin konkurssia kuten joskus silloin tällöin keskellä kautta 1990.
Myös välillä Phoenixin jälkeenkin pelättiin, että joihinkin kisoihin talli ei olisi voinut osallistua kaudella säästösyistä johtuen.
