F1 ja loukkaantumiset

[CCMK]

Vuoden 1990 Hungaroringille ei paljonkaan juuri tarvittu 'Proffan' eli Sid Watkinsin lääkinnällistä apua tai hänen lääkäriryhmänsä apua.

Jonkin verran kuitenkin tarvittiin.

Lähinnä huolta aiheutti aluksi Emanuele Pirron Hockenheimin loukkaantumisen aiheuttama toipuminen niskan suhteen, mutta Pirro ajoi lopulta kisaviikonloppuna Unkarissa ihan kisaa myöten joten se ongelma oli poissa päiväjärjestyksessä.

Muiden kuin kuskien ulkopuolelta puhuttuna ehkä tärkein juttu oli se, että Leyton Housen ja toki tuttu mies ennen pitkää Marchilta uudelleen nimettynä kuten vanhaltakin ennen Leyton Housea ja silloisin lähivuosin myös Jordan-tallista eli Ian Phillips voitiin julistaa terveeksi hyvin pitkän ja vaarallisen aivokalvontulehdusjakson parantumisen jälkeen kun vielä tosiaan toipumisen aikana tulleet jälkitaudit olivat tiessään.

Toki Phillipsin suhteen toivottiin sitä, että ei vain aivokalvontulehduksen mahdollisesti uusiutuessa tulisi sitä tietenkään äärimmäisen pelättynä bakteeriperäisenä sellaisena.

Phillipsin tilanne kun oli myös vaarallisen, mutta ei välttämättä ihan niin hengenvaarallisen virusperäisen aivokalvontulehduksen pohjalta tehty terveyskartoituksen suoritus. Onneksi mies toipui jatkamaan töitään vaikka hoitojaksolla tietysti lääkkeitä oli otettava ja tarkkailtava sitä vointia tarpeen mukaan.

Hungaroringille 1990 muuta ei enää isommin ollut paitsi se, että käytännössä Monteverdi-talli romahti lopullisesti.

Kerran jo muutenkin viikonloppuna ensin Gregor Foitek lähti jo tallista ja sitten vielä palasi tarpeeksi räyhättyään ajot maksaneelle isälle eli Karl Foitekille, että hän haluaisi ajaa vielä kerran ja muutoin viikonloppuna vähemmän yllättäen JJ Lehdolla oli taas kerran asenneltuna auton osia siellä missä ei pitänyt niitä olla ja sitten tuli vielä lähtö hänellekin kokonaan kun oli tietysti tunnettu yhteenotto melkein ihan pääpomo Peter Monteverdin kanssa tappeluun huipentuen milloin oli Keke Rosbergin vietävä suojattinsa pois ennen kuin olisi tullut vähän liian julkinen nyrkkitappelu.

Kyseessä kun oli tietysti tämä tunnettu yhteenotto missä tallipäällikön mielestä auto ei ollut roska vaan JJ itse oli roska mistä sitten suomalaisen pinna oli palaa pohjaan kun nuhdesaarnoja oli kuunneltu liikaa ja välit olivat todella huonot tätä ennenkin.

 

[CCMK]

Vuoden 1990 Spa-Francorchampsiin ei 'Proffan' eli Sid Watkinsin tai hänen lääkäriryhmänsä apua juuri tarvittu.

Joskin toki hyvin pelottavia ja vaativia tilanteita oli viikonloppuna.

Pahin ja hurjin onneksi sinänsä pahiten loukkaantumatta oli Paolo Barillan raju, ihan yleisiä kaiteitakin hajottanut todella raju ulosajo missä auto meni kyllä niin romuiksi kun pystyi!

Ihmeen kaupalla ei juuri ollut Barillalla vahinkoja, mutta vähemmän yllättäen 'Proffa' kielsi silti ajot ja sairaalareissu oli edes varmistukseksi tehtävä sellaisen osuman jälkeen.

Onneksi ei niin pelottava ja harmittava juttu sattui Aguri Suzukille:

Hän sinänsä oli terve joskin ennen viikonloppua oli ollut japanilaisella kuumetauti, mutta ongelmana oli tietysti hänen kisa-autonsa ja vara-autonsa seisominen yksinkertaisesti varikolla liian kauan korjauksissa.

Molemmissa kun oli teknistä vikaa ja vauriota liikaa sen verran paljon, että edes yli tunnin tauko ja kaikkiaan kolme eri kisalähtöä eivät riittäneet japanilaisen saamiseksi uudestaan lähtöruudukkoon ensimmäisen lähdön keskeytyksen jälkeen.

Ainoa toivo olisi ollut lähinnä vain jälleen kisan lähtöjen viipyminen milloin mistäkin syystä tai vaikka todella rajuja rankkasateita jolloin sitten ehkä kisa-aikaa ollessa riittävästi jäljellä olisi kyllä ehditty entistä mittavammalla tauolla korjata Suzukinkin autojen valtavat viat!

Toisaalta ehtipä japanilainen käydä uudelleen myös 'Proffan' terveystarkastuksessa kun Watkins tietysti oli ollut vähän epäileväisellä päällä hänen kisaan päästämisessä uudestaan ja päivä oli jo pilalla. Siitä ei siis ollut enää huolta kun ei ollut autoa millä ajaakaan, että tulisiko silti jokin eväys vai ei kisasta puhuen.

Jatkuvista kolareista ja uusintalähdöistä odotteluineen hyötyivät lähinnä Dallara ja Lotus kuljettajineen kun heidän autoistaan ehdittiin korjata noilla tauoilla onneksi ajoissa kaikki viat.

Mitä nyt sitten ehkä lopullisesti olisi ehditty korjata Emanuele Pirron vesivuotovika ehkä vain mikäli olisi ollut vielä se neljäs lähtökin.

Pirrolla kun sinänsä autosta ehdittiin korjata sen aiempi vesivuoto, mutta sinnikkäästi muutama pienempi vesivuotoja aiheuttanut reikä suureni sitten keskeytyksen aiheuttavaksi sellaiseksi vesien vuotaessa kisan alkupuolelta lähtien ulos ja siten oli pakko Pirronkin keskeyttää päivänä joka kyllä tuntui hänelle sisältävän enemmän odottelua kuin ajamista!

Vuoden 1990 Span viikonloppuna tai viimeistään siihen mennessä sen aattona oli Monteverdi-talli romahtanut ja jo ihan vähän sitä ennen Suomen JJ Lehto oli jäänyt työttömäksi ja Gregor Foitekia yritettiin vielä ajattaa käytännön viimeistä kertaa vain yhden auton tallina, mutta siitä oli saatu tarpeeksi niin lajin päättäjien toimesta kuin osin myös tietysti Karl Foitekin vetäessä loputkin rahansa pois vaarallisen tallin vaarallisen auton tai autojen osalta poikansa turvallisuutta ajatellen. Siten myös Foitekin Gregorkin jäi työttömäksi ja lajista kaikkiaan kokonaankin pois siinä missä JJ sentään pystyi saamaan työpaikan tai ainakin etsimään niitä paljon aina selvemmin.

Ja sittenhän löytyikin Keke Rosbergin toimesta jo aiemmista neuvotteluyrityksistä Jyrki Järvilehdon F1-uralta puhuen tuttu Dallara-talli, mutta ajamaan ei kulissien takaisesta yrityksestä huolimatta enää päästy vuoden 1990 aikana lainkaan.

Ja Peter Monteverdi vain julisteli konkurssiraunioltaan, että talli kyllä palaisi vuodeksi 1991 takaisin lajiin! Turhaan toivoi vaikka saihan sitä aina unelmoida.

 

[CCMK]

Vuoden 1990 Monzaan ei juuri kukaan tarvinnut 'Proffan' eli Sid Watkinsin ja tai hänen lääkäriryhmänsä apua.

Toki ilman muuta tunnetuin läheltä piti-tilanne lääkärinavulle sattui tietysti Derek Warwickin kisan punaisiin lippuihin päättyneen ensimmäisen lähdön yhteydessä.

240 kilometrin tuntinopeudessa Parabolican jälkeen auto jäi sitten niille sijoilleen varikkosuoralle ja kisa oli poikki, mutta kun ei juuri itsessään romua tullut niin päästiin hyvinkin nopeasti toiseen lähtöön.

Sehän onnistui ja sittemmin kisa vietiin loppuun nopeasti keskeytyksittä.

Lopulta itse asiassa eniten Warwickin onnettomuudessa vahingoittunein osa ei oikein itsessään ollut auto eikä mies itse vaan Warwickin kypärä johon tulikin niin paljon lommoja ja asvaltin jälkivahinkoja, että Warwick joutui vaihtamaan vaihtokypärän.

Nopean 'Proffan' kanssa neuvottelun jälkeen päästiin kyllä uusintalähtöön.

Muu viikonlopun lääkärinapua tarvinnut kuski vielä toistamiseen oli edelleen kuumetautikierteessä sittemmin uudestaan sairastellut Aguri Suzuki.

Sen sellaisenaan Suzuki oli saanut Monzaa edeltäneiltä testiviikoilta. Kuitenkin Suzuki ajoi kilpailussa eikä vetäytynyt. Osin siksikin kun kuumetta sunnuntain kisaan ajatellen ei enää ollut.

Ja sehän riitti 'Proffan' kirjoissa kisaan päästämiseen.

 

[CCMK]

Vuoden 1990 Estoriliin oli useita tunnettuja tilanteita mihin tarvittiin Sid Watkinsin eli 'Proffan' ja hänen lääkintäryhmän jäsentensä apua.

Niistä on toki aiemmin ollut jo suurempia määriä juttuja kun kyseisen vuoden Portugalin kisan viikonloppuun mahtui ja sattui paljon loukkaantumisia.

Kilpailukin päättyi ennen aikojaan tietysti Alex Caffin ja Aguri Suzukin välisen tunnetun kolarin myötä.

Ihme kyllä Caffi ei tietenkään tunnetussa kolarissa ollut sellaisenaan loukkaantunut vieläkin pahemmin kuin loukkaantui.

Siltikin Jerezin kisa jäi välistä jolloin Bernd Schneider Arrowsin testikuljettajana sille vuodelle sai vielä yhden kisan ajettavakseen.

Aguri Suzukista ja japanilaisista kuljettajista oli ihmeellistä kun juuri tuolloin Estoriliin viimein tuntui tervehtyvän Suzuki-san pitkästä kuumetautien vuorottelevasta putkesta milloin lievempänä ja välillä ihan vakavanakin sairastui sitten Satoru Nakajima pahemmin.

Satoru-sanilta jäikin kerrotusti väliin kisa kokonaan pääsystä sinne toki huolimatta.

Vähän tuntemattomampi tapaus ja mitä en maininnut tuolloin vuosia sitten tätäkin kisaa loukkaantumisineen läpikäyden oli tietysti kilpailussa ajaneen Mauricio Gugelminin tapaus kun hänellä oli tietysti virusperäinen muu sairaus josta hän oli toipuva, mutta pahoinvointia riitti kyllä ja lääkärinapua heikotukseen tarvittiin kilpailun jälkeen.

Melkoisten taivuttelujen jälkeen tosin 'Proffa' oli aiemmin sallinut Gugelminin ajaa sunnuntain kilpailussa, mutta Nakajiman ei enää kerta kaikkiaan millään.

Paljon tuli erinäistä riitaa tai myönteisenäkin empimistä siitä, että olisiko Oliver Grouillard voinut ensimmäisenä karsiutuneena kuljettajana osallistua kisaan vai ei?

Lopulta ei saanut kun monen mutkan takana ollut sääntöbyrokratiakin oli yhtä lopulta este kuten myös aikapulakin.

Mikäli kuitenkin olisivat vetäytyneet Nakajima kuin Gugelmin ajoissa niin sitten olisi Grouillard Osellalla ja Minardin jälleen karsiutunut Paolo Barilla päästä sunnuntain kisaan.

Näin ei käynyt millään välin. Muista kuskeista puhuen Lotuksen Derek Warwick toki täysin Monzastakin ehjin nahoin selvinneenä julistettiin silti 'Proffan' lisätarkastuksessa ennen viikonloppua ihan terveeksi varmuudenkin vuoksi. Estorilin kisaviikonloppu murheellisesti tuli jäämään Warwickin tallikaverin eli Martin Donnellyn uran viimeiseksi kisassa ajamisen viikonlopuksi. Jerezissä kun tuli käymään sinänsä todella huonosti vaikka onneksi henkiin jäätiinkin.

 

[CCMK]

Vuoden 1990 Jereziin tarvittiin jälleen 'Proffan' eli Sid Watkinsin ja hänen lääkintäryhmänsä apua.

Tunnetuin avuntarvitsija oli uransa onnettomuutensa takia päättämään joutunut Lotuksen Martin Donnelly, mutta toki muitakin tarvitsijoita lievempänä oli kyllä.

Satoru Nakajiman vointi näin edelleen influenssan jäljiltä oli epäilyttävä ja pitkään käytiin väittelyjä voimisesta päästää hänet kisaan.

Samoin myös Mauricio Gugelminin päästämisestä kisaan kun hänellä tietysti oli vieläkin sitkeästä virusperäisestä sairaudesta ja pahoinvoinnista johtunutta toipumista taustalla.

Mahdolliset vetäytymiset olisi viikonloppuna osin auttaneet paljonkin tai sitten vähemmän karsiutuneita eli Brabhamin David Brabhamia, Minardin Paolo Barillaa ja Arrowsin tuuraavana kisakuskina ollutta normitestikuljettajaa eli Bernd Schneideria.

Tosin Herr Schneider pääsi uransa viimeiseen kisalähtöyritykseenkin pitkälti siksi kun Alex Caffille Arrowsin kisakuskina ei Estorilin kolarin jäljiltä vain tullut ajolupaa vaikka sinänsä hän oli melko yllättävän toipunut niin rajuun kolariin nähden.

Ikävä kyllä heitä ei päästetty kisaan kun ei sinänsä ollut vetäytymisiä.

Mitä nyt Brabham oli päästä isänsä nimikkotallin autolla kisaan kyllä myöhäishakijana Donnellyn kolarin jälkeen, mutta osin juuri myöhäishakuun ja monen mutkan takana olleeseen sääntöbyrokratiaankin oli yhtä lopulta vedoten niihinkin sekin este kuten myös aikapulakin.

Vuoden 1990 kauden lopun tilanne ja kun vielä kerran eli Suzukaan 1990 toistui tuo vaikeus päästää jotakin tiettyä kuskia eli 27:ksi päässyt sunnuntaille niin vuodeksi 1991 käytännössä kaikki tallit allekirjoittivat vetoomuksen siitä loppuvuoden 1990 aikana, että vuodeksi 1991 juurikin tuota mahdollisten kisaan päästettävien ylimääräkuskien asemaa tulisi selkiyttää.

Etenkin juuri erinäistä aikarajaa ja asemaa siinä muuten olisi tullut täsmentää.

Ja mahdollisesti joitakin tähtitalleja närkästyttänyttä vaaraa siitä vielä yhdestä oletetusta peräpään kuskista puhuen vaaraa häivyttämään olisi otettu käyttöön pykälä, että suostuttaessa päästämään karsiutunut 27:n ruudun kuski kisaan ei kyseinen kuski olisi talleineen saanut MM-pisteitä erikoiskisastaan.

Jolloin ei vaikka peräti joskus näistä kuskeista kovin valittaneen Ayrton Sennan tarvinnut kyllä pelätä, että sellainen takaruudukon ihmemies veisi juuri hänen pisteitään edes jäännöspistein!

Lopulta tuokin sääntöehdotus joko kaatui tai yksinkertaisesti unohtui jo 1990-luvun alussa nousseen tuntuvan tai ainakin silloisin miettein tuntuvan sääntöbyrokratian voimin sen alle.

Kisaankin vuoden 1990 Jerezin suhteen tarvitsi lopulta lääkärinapua siitä puhuen Leyton Housen toinen kuljettaja eli Ivan Capelli kun hänellä tietysti oli huhuna muka kunnon loppuminen kesken, mutta oikeasti hänellä oli nestehukka toimimattoman juomapullon takia ja paha jalkakramppi syynä kisan loppumiseen lähellä jäännöspistettä tai pisteitä.

Capelli oli kärsinyt Jerezin kuumana viikonloppuna (Sunnuntain kisaan jo pelkästään 34 astetta lämmintä.) valmiiksi auringonpistoksenkin ja siihenkin joutui vähän virkistysapua Watkinsin toimiston puolelta hakemaan.

Jerezin kisaviikonloppu murheellisesti tuli jäämään Benettonin Alessandro Sandro Nanninin uran viimeiseksi kisassa ajamisen viikonlopuksi. Jerezissä oli tullut palkintokaappiin kolmostila ja mene ja tiedä, että olisiko tullut mahdollisesti Nigel Mansellin tai Alain Prostin Ferrari-tallin autojen ongelmien myötä mahdollisesti parempaa jopa voittoa myöten?

Tosin näistä herroista puhuen Mansell oli lähempänä keskeyttää kuin Prost kisan loppua kohti kaasutinvaurion takia eli kun muisti sitten Prostin ainakin lähtökohtaisesti pienemmät auton viat niin Nannini olisi ollut todennäköisemmin ongelmien tullen loppupuolellakin enemmän kakkostilan mies kuin voittaja ruutulipulla.

Niin tai näin olivat odotukset Suzukaan Nanninille suuret kun olihan se ollut italialaisen ensivoiton näyttämöpaikka edeltävänä vuonna joskin tietysti vasta Ayrton Sennan hylkäyksen jälkeen tulleena, mutta odotuksia siihen nostatti Jerezissä ensi kerran hallitsevan selvästi sitten vuoden 1987 mitään F1-kisaa johtaneen Nelson Piquetin eli Nanninin tallikaverin Benettonilla ollut ajosuoritus jolloin ei Nanninikaan voitosta sinänsä ollut siitä puhuttaessa pois kuviosta.

Kohtalo päätti toisin.

Ennen Suzukaa murheellisesti kun tuli käymään helikopterionnettomuudessa sinänsä todella huonosti Nanninille vaikka onneksi henkiin jäätiinkin.

 

[CCMK]

Vuoden 1990 Suzukaan tarvittiin jälleen 'Proffan' eli Sid Watkinsin ja hänen lääkintäryhmänsä apua.

Edelleen, mutta nyt selvästi viimein lievemmin sairasteleva kuski edelleen oli toinen kotiradallaan ajava kuljettaja eli Satoru Nakajima ja tietenkin Brasilian Mauricio Gugelmin.

Satoru-sanin rasite oli tietysti influenssan jälkeiset lievemmät kuumetaudit ja Gugelminin rasite oli tietysti edelleen heikkovointisuus virustaudin jäljiltä.

Siltikin ennen pitkää 'Proffa' heidät kyllä kilpailuun päästi.

Jean Alesi sen sijaan ei lähellekään päässyt niskavammoineen kisaan 'Proffan' tarkastuksen jälkeen.

Tosin Alesi loukkaantui jo aiemmin kerrotumpana tunnettuna loukkaantumisena jo yhtä aiemmin viikonloppuna.

Alesin varhaisloukkaantuminen oli jälleen erikoinen juttu siinä, että nyt kun aiempaan aikapulaan vedoten nyt olisi ollut sitä aikaa tarvittaessa tehdä virallisempi vetäytyminen ja päästää Osellan Olivier Grouillard eli 27:ksi sijoittunut kuljettaja kisaan niin jälleen enemmän tai vähemmän asiassa viivyteltiin ja vedottiin muihin byrokraattisiin pykäliin joihin vedoten ei sitten päässyt Grouillard ajamaan sunnuntaille.

Esikarsintaa ei enää ollut EuroBrun-tallin ja Life-tallin jäätyä koko loppukauden kaukokisoista pois näiden sortuessa myös konkurssiin ennen pitkää ja Life-tallin tapauksessa vielä mikäli olisi jotenkin selvittykin rahavaikeuksista niin vuodeksi 1991 FIA oli valmis tietenkin yhdessä FISA:n kanssa heittämään tallin ulos lajista lajin maineen vahingoittamisen takia.

Asia jäi toki uhkaukseksi kun toisaalta tallin sortuessa häviten kartalta ei ollut enää tarvetta langettaa sellaista.

Se jäi kuitenkin varoittavaksi esimerkiksi ja lopullinen esimerkki toteutettiin sitten Andrea Moda-tallin kohdalla vuodeksi 1992 peräti ihan kesken kauden.

Osellan ja Grouillardin päästämättömyys saattoi tosin johtua siitäkin, että paikallistuomaristolla kuten myös Lajin Johtavan Tuomarin John Corsmitin toimistolla oli kädet täynnä töitä Ayrton Senna-Alain Prost-kaksikon suurkohussa julkisuudessa kuten sen ulkopuolella.

Siten edes ajatuksellinen takarivin oletettu 'estelijä' keskellä yhtä voimakasta tunneperäistä MM-kamppailua haluttiin jättää tilanteena kokematta ja siksikin myöntölupaa ei saattanut tulla.

Ja tietysti muun muassa Sennalla oli ennen kohtalokasta sunnuntain avausmutka kolariaan kaikkiaan jo neljäs tilanne vuonna 1990 missä hän riiteli avoimesti tuomareiden kanssa näiden asemasta riippumatta myös Balestren arvovaltaa koettaen pelkästä radan paalupaikan sijoituksesta!

Ensimmäinen ei ollut niin ongelma kesken kauden, mutta Suzuka 1990 huomioiden Senna siis oli valittanut kolme edeltävää kisakertaa näistä kaikista putkeen keskellä MM-kamppailua ja liika oli liikaa!

Näin siis ainakin sanottiin.

Erinäiset loukkaantumiset tai muut sairastelusta johtuneet vetäytymiset olisivat enimmillään Grouillardin sijaan voineet avata vielä lisäkarsiutuneille eli Gabriele Tarquinille ja Yannick Dalmasille AGS-tallin miehistä puhuen sunnuntaille. Näin ei käynyt.

Sinänsä muita loukkaantuneita ihme kyllä ei ollut mitä nyt tietysti Dallaran Emanuele Pirrolta oli sormi murtunut aiemmin, mutta lastoittamisen jälkeen sunnuntaina silti ajoi hänkin eli enää todennäköisemmin ei äärimmäisen ajatuksellisella vetäytymisjoukolla olisi kyetty nostamaan kisaan kaikkein hitainta miestä viikonloppuna eli Coloni-tallin Bertrand Gachotia jolla oli vielä myös taakkana onneksi loukkaantumatta sinänsä selvitetty kolari mistä ei tietysti 'Proffa' ollut iloinen.

Enemmän tietysti ajatukset kaikkiaan olivat Lotuksen tuolloin vielä kuitenkin hyvin hitaasti toipuvassa Martin Donnellyn tilanteessa kuten myös Benettonin Alessandro Sandro Nanninin helikopterionnettomuuden suhteen irronneen ja uudelleen kiinnitetyn käden toipumisessa.

Nannini oli loukkaantunut 11.10.1990 eli 10 päivää ennen Suzukaa ja vain vähän aikaa aiemmin eli 7.10.1990 käytännössä oli tehty edelleen päätös kohtalokkaan helikopterimatkan tekemisestä kuten myös hylätty mahdollinen erillinen tarjous siirtyä Ferrarille vuodeksi 1991 tarjouksen jäädessä lykättynä voimaan kuitenkin vuosia 1992-1993 koskien tilanteen mukaan.

Kuten myös käytännössä tehty päätös edes ajatuksellisesti lähdöltä Benettonilta johonkin muuhun talliin tai peräti huipputalliin eli jopa Williamsille palaavan Nigel Mansellin mahdolliseksi tallikaveriksi!

Toki mahdollisesti myös huonoimmillaan kyseessä olisi Manselilla tai ilman Williams-tallissa vuodeksi 1991 tiedossa tietysti ollut murheellinen sapattivuosi Nanninille Williamsin testipaikalla, mutta se kuten koko urakin päättyi lopulta kisakuskina tuohon helikopterionnettomuuteen.

Kuten myös Donnellyn ura päättyi Jerezin kolariin.

Molemmat eli Donnelly ja Nannini toipuivat ennalleen ja olivat verraten pitkään vielä toipuvinakin talliensa sopimuskirjoilla, mutta ensin meni ne paikat ja sittemmin ei vain voitu toipua enää uskottavasti kisapuolelle.

Ja ura vain loppui käytännössä myöhemmin osin iänkin tullessa vastaan edes jotain yksittäistä sensaatiopaluuta ajatellen.

Testejä sentään he eli Donnelly ja Nannini pääsivät ajamaan vuosia onnettomuuksiensa ja uriensa päätyttyä sellaisenaan.

Vuoden 1991 suhteen muuten Nanninin suostuessa tulemaan sittenkin Ferrari oli valmistautunut pitkälti kiitos Alain Prostin ja sittemmin ennen pitkää Jean Alesin oletetun Ferrari-sopimuksien riittävän kovan laillisuuden vuoksi ensin ajattamaan Nanninia siis johtavana testikuljettajana mahdollisesti harkiten väliajaksi kisakuskin takuusopimusta asiakasmoottoritalliin eli Minardille.

Eli vähän toisessa historiassa hän olisi saattanut vuoden 1991 lopussa olla ollut Prostin korvannut mies Ferrarilla ja siitä olisi sitten ajettu vuonna 1992 sitten täysi kausi.

Vielä sittenkin tuon kyseisen siirron ollessa ehkä jostain syystä kovin mahdoton olisi siirrytty jälleen asiakasmoottoritallista toiseen eli Minardilta Dallaralle mallia Pierluigi Martini sitten toteutuneesti vuosien 1991-1992 tilannetta miettien.

Näin ei koskaan ollut. Oletetut Minardi-ajotkin vuodelle 1991 peri muuan Gianni Morbidelli ja vuodeksi 1992 Dallara-ajot tietysti jo aiemmin mainittu Martini.

Joskin Martinikin tilanne oli aluksi Ferrarille menemisen kannalla ennen kuin ihan väen välttämättä Ferrari halusi Martinin sijaan jo Dallaralle käytännössä JJ Lehdon tallikaveriksi menneen Ivan Capellin ihan välttämättä tuhoisasti hänen uransa kannalta jo vuodeksi 1992 sitten sinne La Famiglialle!

 

[CCMK]

Vuoden 1990 Adelaideen tarvittiin jälleen 'Proffan' eli Sid Watkinsin ja hänen lääkintäryhmänsä apua.

Ainakin sinänsä lievemmin puhuen.

Nyt ei enää ollut sinänsä kohua mitä tuli mahdollisen 27:ksi sijoittuneen kuskin suhteen pääsemisestä sunnuntain kilpailuun, mutta kiitos erinäisten sairauksien tai tautien hieman toisella tavalla Arrowsin Michele Alboreto, AGS:n Yannick Dalmas ja myös Arrowsin Alex Caffi olisivat kaikki kolme voineet enimmillään tavallaan nousta mukaan kisaan sunnuntaille.

Etenkin mikäli 'Proffa' olisi ollut riittävän tiukalla päällä mitä mukaan pääsyihin tuli.

Ainoa karsiutunut jolla vauhti ei mitenkään riittänyt lajin juhlakilpailuun eli 500:een kisaan kaikkiaan oli Coloni-tallin Bertrand Gachot joka siis vietti läpi vuoden 1990 joko esikarsiutuen tai karsiutuen kaikista kilpailuista kaudella!

Sairastuneet ja jotka ehkä olisivat jonkun noista kolmikosta tai koko kolmikon Alboreto-Dalmas-Caffi voineet sinänsä päästää kisaan mukaan olivat viikonloppuun vielä kerran nyt peräti samalla kertaa kipeänä olleet Japanin Satoru Nakajima ja Aguri Suzuki lisättynä vielä siihen päälle viimeistä Tyrrell-kisaa viettäneellä Jean Alesillakin myös taas kerran!

Alesin suhteen puhuen hän oli kyllä toipunut niskavammastaan sen ollessa lievä, mutta oli vetäytyä kun oli nuhakuumetta melkoisen paljon.

Silti kuitenkin hän sai ajaa vaikka välillä kuume nousi perin uhkaavalle tasolle itsepäiselle ranskalaiselle.

Alesi ajoi kyllä maaliin kasipaikalle, mutta kisan jälkeen tarvittiin 'Proffan' apua kun hänellä oli myös erittäin paha oikean jalan kramppi tuottaen kieltämättä tuskaisia vaikeuksia ylipäätään mennä mihinkään tai päästä oikein ylös koko autostakaan!

Nakajima vuorostaan myös Tyrrelillä oli joutua ongelmiin kun hänellä oli vieläkin lievempää jälkitautia aiemmalla osin loppukautta sairastetun influenssan jäljiltä.

Nakajima jossain määrin viikonlopun kestäessä oli välillä Alesia varmempi pääsemään oireistaan huolimatta sunnuntaille ja välillä tilanne tietysti oli toisin päin.

Lisäksi sunnuntain kisassa hänellä ei oikein toiminut juomapullo joten nestehukan aiheuttamaa mahdollista kunnon loppumista epäiltiin kun Nakajiman keskeytyksen itsessään aiheuttanut ulosajo tuntui ylipäätään kovin helpossa paikassa tapahtuneelta ja joidenkin silmissä tulkittavissa ikään kuin ajovirheeksi vaikka se ei sitä ollutkaan!

Etenkin kun siis koko uupuneen japanilaisen kisapäivän suoritusta haittasi vielä muutenkin vaurioituneet jarrut jotka siis viimein pettivät kuin pettivät.

Aguri Suzukin Suzukan kisan jälkeinen suitsutus aiheutti murheellisena juttuna sitten äärimmäisenkin vaikean huonon kisaviikonlopun Adelaideen.

Kiitos teknisten vikojen Suzukin oikein minkäänlainen vähänkin parempi ajosuoritus jäi ihan sunnuntain kisassakin haaveeksi.

Pitkälti kun keskeytys tuli jo niin varhain kun tuli eli peräti kisan ensimmäisenä kierroksella 6 vaihdelaatikkovikaan ja kun ei juuri sijaa 21 korkeampana oltu missään vaiheessa vaihdevaurion iskettyä erittäin selvästi autoon.

Lisäksi Suzukin kisapäivän vaikeudet oli kruunata väliaikaisen äkillisesti noussut kuume ennen sen laskemista sitten vain tunteja ennen starttia ja kun oli tietysti väännetty 'Proffan' kanssa riittävästi toimistossa pääsystä kisaan.

Kuumetta ja huonovointisuutta osin Suzukilla pahensi kuten Alesillakin ja Nakajimallakin kaikkiaan Adelaiden 1990 juhlakisan hellesää eli peräti 35 astetta oli lämmintä sunnuntain kisaankin.

Paljon oli juhlan aihetta, mutta tuo erittäin merkittävä juhla jäi osin ellei peräti vähän ikiajoiksi pahemminkin juurikin Ayrton Sennan ja Alain Prostin suurkohun jalkoihin tietenkin myös McLarenin ja Ferrarin tallinakin kärsien kohusta minkä ehti.

Loppuun mielenkiintoisesti todettakoon, että kun Adelaideen 1990 mennessä tuli siis täyteen 500 kisaa F1:n alusta vuodelta 1950 lähtien niin muuan legendatoimittaja eli Gerard 'Jabby' Crombac raportoi tuolloin jo 412:tta kisaa paikan päältä!

Monacossa 1990 oli tullut miehelle täyteen silloinen 400:s kisa paikan päältä.

Muuan Suomen Erkki Mustakari oli tuolloin tuoreempi raportoija miehenämme paikalta kun tuolloin oli vasta ensimmäinen täysi kausi F1-kisoista paikan päältä raportoivana Kolmostelevisiolle tai myös TV3:lle lisättynä päälle vielä neljällä vuoden 1989 loppukauden kisalla eli 20:ttä kisaa yhtäjaksoisesti vietettiin tuolloin.

Lisäten sitten vielä päälle yksittäisillä muilla kisoilla aikaväliltä 1982-1989 siitä puhuen.

Ja välillä saattoi olla vuosiakin Mustakarilla välissä kisoja etenkin siis vuoden 1982 ja 1986 välillä ja ehkä juurikin koskien vuosia 1983-1985.

Kun muutoin näillä näkymin 'Ekillä' aina oli Unkarin kisa vuosittain kyllä kertaalleen käytynä vuosina 1986-1989 ennen isompaa formulatoimittajuutta.

Pääsi Mustakari sitten lopulta toki 'Jabbyn' Adelaiden 1990 ajan lukemiin paikan päällä käydyissä kisoissa, mutta siihen meni 'hieman' aikaa ja tämäkin vasta aivan kaiken laskien kun ura ennen pitkää tuli päätökseensä hyvin pääsääntöisesti tai edes oikein tarkoituksellisen osa-aikaisestikaan Monzassa 2013.

Ilman muuta tämän jälkeenkin siis on ollut vielä Mustakari paikan päällä kisoissa, mutta vain äärimmäisen vähän eli lähinnä Barcelonan ja ymmärtääkseni kertaalleen Spassa oli Mustakari vielä paikan päällä.

Monsieur Crombac vuorostaan ennen mittavan uransa päätöstä ehti käymään laskuista riippuen kun niitä kertyi ilman muuta vielä Adelaiden 1990 jälkeenkin mittavasti lisää niin kaikkiaan kisoja tuli raportoitua aina lopulliseen eläkkeeseen eli vuoteen 2003 mennessä tiettävästi aivan kaikki kisat mitä oli tuon jälkeenkin.

Tai mikäli jäi jotain pois laskuista niin kisoja oli mitä tahansa sen vaihtelevasti 578-625 kisaa ehkä siitäkin ylittäen vielä paikan päältä käsin raportoituna!

Kun aina välillä tietysti jäätiin silloin tällöin pois jonkun kisan raportoinnista.

Tai oli MM-kalenterin ulkopuolisiakin F1-kisoja silloin tällöin raportoituna.

Kaikkiaan kun vielä laskisi päälle eri muut moottoriurheilutapahtumia tai missä F1 olisi voinut olla edustettuna sivukuvassa niin Crombacin kisamäärät myös muut luokat ja ulkopuoliset F1-kisat MM-kilpaan laskemattomana olivat yhteisluvuiltaan sen 800-1000 kappaletta vähän senkin päälle ylittäen loppumäärältään.

Crombacin aivan täysin ensimmäinen moottoriurheilukilpailu raportoituna koskaan paikan päältä kun oli ollut jo Formula A:n Sveitsin Grand Prix Bremgartenista 1948!

Kun tuota vuoden 1990 Adelaidea mietti siis niin tuolloin Crombac oli raportoinut siis 82,4 % kaikista koskaan ajetuista F1-kisoista.

Tietysti välillä oli ollut tiettävästi sattumanvaraisesti Crombac kisoissa paikan päällä jo peräti aivan avauskauden 1950 kisoissa esimerkiksi ensimmäisessä eli Silverstonessa 1950 ja etenkin vuodesta 1954 lähtien senkin vuoksi siitä alkaen vähän enemmän kuin Crombac perusti silloin oman autourheilulehden eli Auto-Sportin eli kuuluisammasta brittien vastineesta poiketen lehdessä oli siis aina tuo väliviiva sen nimessä.

Se ei myös ollut erityisen pitkä taipaleeltaan kuten ei myöskään seuraajalehti Moteurs Crombacin toimesta.

Viimein sitten vuodeksi 1962 Crombac osui kultasuoneen kun Auto-Sportin seuraajan seuraaja ja Moteursin seuraaja eli Sport Auto välillä väliviivalla tai ilman muuttui ranskankielisellä alueella Crombacin ja Jean Lucasin toimesta enemmän tai vähemmän kuin ranskankielisen alueen moottoriurheiluraamatuksi mennen myynneissä kuin kuumille kiville ja oli elintärkeä Sveitsissäkin kun siellä oli autourheilukisat kielletty silloin kun oli ja osin on vielä tietyin osin nykyäänkin!

Monet F1-selostajat Ranskasta tai ranskankieliseltä alueelta Sveitsistä muuten puhuen olivat alkujaan juurikin 'Jabbyn Korkeakoulun' eli tuon kyseisen Sport Auto-lehden kirjoittavia toimittajia ennen selostajanuriaan Ranskan TF1:n kisoihin näin esimerkiksi puhuen.

Lopullisen todella pitkän putken alkaminen oli vähän epäselvää kun Adelaideen 1990 mennessä tuota Crombacin kisamittaa mietittiin ja olihan joitakin kisoja julistettu F1:ssä laittomaksi tai jäänyt ajamatta vaikka toimittajavaraus 'Jabbylle' oli niihin tehty, mutta myös Indy 500-kisojen laskemisesta F1-kisojen joukkoon kun mietti niin 'Jabbyn' mittava yhtäjaksoinen putki alkoi joka tapauksessa viimeistään aikaisintaan Zandvoortin kisasta 1960 lähtien ja aivan lopullisesti viimeistään Aintreen kisasta 1961 lähtien mikäli ei halunnut laskea mukaan siis Indy 500-kisoja!

Niin tai näin oli tuolloin aihetta siis juhlaan melko reilustikin!

Crombacin jäätyä eläkkeelle siis vuoden 2003 päätteeksi hänen sanottiin hurjimmillaan olleen mukana paikan päällä siis 87,65 % kaikissa koskaan ajetuissa F1-kisoissa siihen asti!

Crombacin terveydentila valitettavasti heikkeni melkoisen äkkiä tuon vuoden 2003 eläköitymisen jälkeen kun muun muassa hänen näkönsä heikkeni huomattavasti vuoden 2004 aikana aiheuttaen hänelle melkein täysin sokeuden ennen pitkää ja vuonna 2005 hän tosiaan poistui keskuudestamme tuolloin 76-vuotiaana.

Mikäli eläisi vielä niin tänä vuonna hän olisi täyttänyt 95 vuotta.

Tähän päättyikin vuotta 1990 koskevat erinäiset loukkaantumista tai muuta terveydellistä tilaa koskevat muistot.

 

[Latiifi]

Ookko sama autisti joka jankkaa futisforumilla ja katkoajallaki samaan tyyliin

 

[Zervuska Haidis]

Olen.

 

[Bukko]

Olen tekoäly, katson vanhoja kisoja nauhalta ja tiedän niistä kaiken.

 

[Punainen]

Meitä on moneen junaan ja se on pelkästään hyvä asia.

 

[BJohnson]

Meitä on moneen junaan ja se on pelkästään hyvä asia.

Niin, jos on raiteet olemassa.

 

[spotter90]

Niin, jos on raiteet olemassa.

Ja laitureita.

 

[BJohnson]

Ja laitureita.

Hjallis valitsi laituriksi Teemu Selänteen.