F1 Kausikooste -82

[CCMK]

Joo ilmeisesti tällä foorumilla on puhuttu Villeneuven mahdollisista Williamsin siirroista ennenkin:

http://www.f1-forum.fi/vb/showthread.php?p=830938

 

[CCMK]

Laitetaan seuraavaksi Villeneuven aikoja hänen ensimmäiseltä aika-ajon vedoltaan ennen toista vetoa:

1.31.1 oli ensimmäisen kierroksen aika A-renkailla ja toisen kierroksen aika oli 1.32.2. Sen jälkeen B-renkailla aika oli 1.17.7 ja 1.17.9 kolmannelta ja neljänneltä kierrokselta. Yhden erittäin hitaan kierroksen jälkeen AA-renkailla Villeneuve vaihtoi A-renkaisiin ja ajoi 1.19.2 ja 1.18.9.

Sen jälkeen hän ajoi vielä yhden yrityksen AA-renkailla ja sen ollessa erittäin hidas meni sittemmin varikolle ja valmistautui yrittämään ensimmäisellä kunnon aika-ajorenkaiden sarjalla aikaa.

 

[CCMK]

Zolderissa monien toimittajien mukaan Villeneuvella ja Forghierilla oli kovia väittelyitä. Forghieri halusi Villeneuven välttävän turhaa yliyrittämistä. Villeneuve ei pitänyt omaa suoritustaan ja Pironin lyömishalua yliyrittämisenä.

Nigel Roebuckin mukaan Villeneuve oli ennen viimeistä suoritustaan erittäin rauhallinen ja ainoastaan hieman sanoi asioita Forghierille tämän ystävällisesti kysyttyä renkaiden vaihtoa. Mekaanikot eivät lopulta vaihtaneet B-renkaita Villeneuven autoon vaan jättivät aika-ajorenkaat autoon.

Ainoastaan jarruja jäähdytettiin ja renkaiden viilentämiseksi niiden päälle kaadettiin hieman vettä.

 

[CCMK]

John Watsonin mukaan Villeneuven tilanne oli tyypillinen aikakauden tilanne. Ilman selkeää virhettä tai edessä menevää hidasta autoa aika-ajoissa ei juuri voinut tietää lyöneensä kenenkään aikaa.

Rene Arnouxin mukaan Villeneuve oli aina hieman hullu ratin takana. Hän pystyi yrittämään uhkarohkeitakin liikkeitä ilman mietteitä tulevaisuudesta tai menneisyyden murheita.

 

[CCMK]

Enzo Ferrarin mielipiteitä ja ajatuksia Gillesin poismenosta ei juuri tiedetä tarkasti. Joidenkin mielestä Enzo oli jo vuosikymmeniä sitten kovettunut kuin kiveksi kohdatessaan kuolemia. Nuvolarin ja Enzon oman pojan kuoleman jälkeen monet muut menetykset sen jälkeen olivat olleet varsin traagisia, mutta silti jotenkin rutiininomaisesti sivuutettavia asioita.

Samojen mielipiteiden mukaan Enzo suhtautui ammattimaisesti ja alkoi jo surunkin keskellä ajatella enemmän Pironin mahdollista mestaruushaavetta. Julkisesti kuitenkin Enzo oli surullinen ja hänen käskystään kaikki Ferrarilla vetäytyivät kilpailusta. Enzon surullisuutta kuvastavien mielipiteiden mukaan Enzo ei vain tuttuun tapaansa halunnut näyttää omaa suruaan.

Monien mielestä Villeneuven poismeno oli kuitenkin aivan samanlainen kuin Nuvolarin tai Dinon poismeno. Seuraavasta Monacon kilpailustakin Enzo olisi alunperin vetäytynyt ja ainoastaan Forghierin, Piccininin ja Pironin pitkät neuvottelut ja suostuttelut taivuttivat Il Commendatoren jatkamaan kisailua tuttuun tapaan.

Eräs vastaavanlainen kaveri vaikkakin vähemmässä määrin oli Keke Rosberg. Hänkään ei halunnut paljoa puhua lehdistölle ja tunnelma oli tyrmistyneen oloinen.

 

[CCMK]

Villeneuven kuoleman jälkeen alkoivat neuvottelut f1:sten turvallisuuden parantamisesta ja syitä Villeneuven kuolemalle etsittiin. Niki Laudan mukaan ensimmäinen suuri ongelma oli aika-ajonrenkaat tai enemminkin niiden rajoitukset. Sarjat olivat rajattu kahteen ja niillä ei päässyt huonoimmillaan kuin yhden ainoan hyvän kierroksen.

Villeneuve oli muutamaa viikkoa aikaisemmin kuvaillut Riossa miten hän ei voi nostaa viimeisen yrityksen ollessa kyseessä ja profetia oli julmalla tavalla toteutunut Riossa. Laudan mielestä ongelman ratkaisu olisi ollut ainakin 2-3 sarjaa lisää samoja renkaita tai sitten ajovuorojen rajoitukset eri tallien kesken.

Aika-ajorenkaista hän ei halunnut luopua sillä kisarenkaat olisivat olleet hitaita ja niitäkin oli vain tiettyyn rajaan saakka käytössä.

 

[CCMK]

Ajajien yhdistyksen puheenjohtajan Didier Pironin mukaan taas Villeneuven kuolema ei johtunut rengasongelmista vaan juurikin maaefektin vaarallisuudesta. Kiinteillä helmoilla piti olla vaikutusta nopeuksien rajoituksiin ja niin oletettiin ennen kautta.

Pironin mukaan autot olivat kuitenkin selvästi edellistä vuotta nopeampia alun totuttelun jälkeen ja ne aiheuttivat lukuisia vaaratilanteita myös testeissä. Autojen kehityksen raja maaefektillä oli myös pian tulossa vastaan ja sen jälkeen autoista tulisi käytännössä hallitsemattomia lentokoneita.

Kolaritilanteet varsinkin olivat erittäin näyttäviä. Lisäksi Pironin mukaan protesteja ja muutakin tyytymättömyyttä f1:ssä oli nähty jo riittämiin ja sille haluttiin pian piste.

 

[CCMK]

Seuraavaksi vuodeksi yleinen ehdotus oli jälleen autojen muuttaminen tasapohjaisiksi ja helmojen kieltäminen. Mutkanopeudet olivat kolmas merkittävä asia muutosten halulle. Siivekkeet ja maaefekti olivat nostaneet mutkanopeudet viidessä vuodessa uskomattomalle tasolle.

Esimerkiksi Zolderissa oltiin nopeimmillaan ajettu Terlamen läpi tasapohjaisella autolla vuonna 1977 jolloin Suomessa Maailman nopeimmaksi kuljettajaksi nimetty Niki Lauda oli uskaltanut ajaa sen 180 kilometrin tuntinopeudella. Vuonna 1982 Villeneuvella oli hetkeä ennen onnettomuutta vähintään 250-260 kilometriä tuntinopeutta.

Maksiminopeuden ajateltiin olleen jopa reilusti yli 300 kilometriä tunnissa. 320 kilometriä tunnissa oli arvioitu kattonopeus Ferrarilla Zolderin radalla. Villeneuven kuoleman myötä FISA:n Balestre lupasi järjestää ylimääräisen hätäkokouksen Korsikalla mahdollisimman pian ja sai nopeasti myös kunniapresidentti von Metternichin hyväksynnän asialle.

 

[CCMK]

Viimeinen neljäs suuri kysymys oli juurikin uudet säännöt joissa kuoleman osuutta lajissa haluttiin alkaa pitää enemmän poikkeuksellisena ja murehdittavana ilmiönä kuin yleisenä asiana. Taustalla Villeneuven kuoleman myötä syntyneen mahdollisen kilpailun perumisen kohun myötä olivat vuoden 1978 aikana syntyneet uudet säännöt.

Mahdollisen kuolonkolarin myötä ja tallien hyväksynnän myötä kilpailu voitiin perua ja julistaa poikkeuksellisen onnettomuuden myötä tuloksettomaksi. Toisaalta mikäli kilpailua ei peruttaisi niin kuljettajan menettäneellä tallilla oli oikeus vetäytyä kilpailusta ilman vastaväitteitä.

Monet tallit olivat miettineet Villeneuven kuoleman myötä vetäytymistä kilpailusta. Etenkin kuin Ferrari itse oli vetäytynyt.

Pienissä tiimeissä ja Tolemanilla asiaa mietittiin tarkkaan. Renaultilla Rene Arnoux oli vielä lauantaina myöhään erittäin syvässä shokissa. Hänen ajonsa eivät olleet kovin varmat. Derek Warwick oli myös shokissa ja Alex Hawkridge antoi hänelle suostumuksen olla poissa kilpailusta mikäli hänestä siltä tuntuisi. Lopulta Warwick ja Arnoux esiintyivät kilpailussa.

Warwickilla oli ollut myös vaikeita neuvotteluja Rhondan kanssa ja kuolemanpelon myötä Alex ja muutama muu työntekijä joutuivat pidättelemään ja rauhoittamaan Rhondaa sillä välin kuin Derek ajoi.

 

[CCMK]

Keke Rosbergille Villeneuven menetys oli rankka pala. Miehet olivat kilpailleet usein toisiaan vastaan ja vaikka ajoittain ystävyys oli erittäin suurella koetuksella molempien kolistellessa autojaan ja kisojen jälkeisten paineiden näkyessä niin silti tilanne oli vaikea hyväksyä. Gillesin ja Keken välejä kuvasi hyvin myös eräs kerta jolloin kilpailun jälkeen Kekellä oli ollut käyntiä Gillesin kotona.

Nuoret Melanie ja Jacques Junior pitivät Kekestä ja suostuivat jopa vähän leikkimään hänen kanssaan ja jutut olivat kiintoisaa kerrottavaa. Gillesin suhtautuminen hyvän kilpailun jälkeen oli tyytyväistä. Sen sijaan huonon kilpailun jälkeen Gilles oli usein alamaissa ja jopa välillä leikkimielisesti kielsi lapsia kujeilemasta tai leikkimästä Keken kanssa.

Rosberg käytti vertauksen vaikeutena muun muassa vanhan ihmisen kuoleman ja läheisen kuoleman hyväksynnän vaikeutta. Siinä missä ikäihmisen kuolema on vain jotenkin tietyllä tapaa tärkeässä tilanteessa helpompi hyväksyä niin läheisen kilpakumppanin kuolema kilpailua edeltävänä päivänä oli paljon vaikeampi hyväksyä.

Erityisesti Keken johtaessa kilpailua ja sen jälkeiset tunnelmat olivat Zolderissa rankkoja. Siinä missä lauantaina Villeneuven poismenon tiedon tultua julki monet itkivät avoimesti niin joillakin kivikasvoilla kuten Jarierilla ja Watsonilla tunteet tulvivat pintaan vasta kilpailun jälkeisenä maanantaina.

Radalla kun oli jäljellä enää vain Ferrarin rojuja lauantailta ja Gillesin upouusi Augusta-helikopteri.:frown:

 

[CCMK]

Zolderin jälkeisenä maanantaina puhuttiin erittäin nopeasti myös tulevaisuuden turvatoimista koko f1-ratojen turvallisuutta koskien. Jokaiseen kilpailuun tultaisiin hankkimaan paljon lääkintäkalustoa ja myös pysyvä helikopteri joka pystyisi noutamaan kyyditettävän paljon nopeammin sairaalaan. Lisäksi lääkintäjoukkoja pyrittiin lisäämään.

Course Carille annettiin Monacosta eteenpäin määräys aloittaa rataa puhdistavat kierrokset ja tarkastukset ennen lämmittelykierrosta. Siihen asti tarvittavat toimenpiteet olivat olleet Course Carin kuljettajille vapaaehtoisia ja niitä oltiin tehty vaihtelevin määrin, mutta siitä eteenpäin Course Carin piti pakollisesti tarkastaa rata mahdollisten tilanteiden varalta.

F1:ssä tehtiin kuitenkin jälleen hirvittävä virhe. Turvatoimien uudistusten laajuutta ei ulotettu testeihin ja se tulisi maksamaan Elio de Angeliksen hengen vuoden 1986 Paul Ricardin testeissä.

 

[CCMK]

Eräs nuori ja lahjakas brasilialainen kuljettaja oli myös Zolderissa paikan päällä kun hänen ihailemansa kuljettaja Gilles Villeneuve menehtyi. Managerinsa Dennis Rushenin kanssa tämä nuori kuljettaja oli osallistunut Zolderin tukikilpailuna pidettyyn Formula 2000-sarjan kilpailuun.

Hän oli järkyttynyt monien muiden tapaan kuolemasta, mutta toisaalta hän oli erittäin päättäväinen ja samalla utelias. Hänen suhtautumisensa tapahtumaan oli varsin erikoinen. Hän oli noteeraanut tapahtuneen ja siirtänyt sen sitten mielestään. Päättäväisyys kuvastui hänen silmistään ja voitonhalu vain suureni suurenemistaan.

Tämä nuori brasilialainen tulisi voittamaan sarjansa ja nauttimaan suurempaakin voittorahaa kaudella kuin 10 000 dollaria. Tämä nuori brasilialainen tulisi todistamaan traagista testionnettomuutta ja auttamaan muitakin onnettomuuteen joutuneita ja järkyttymään pahasti toisen kilpakumppanin kuolemasta.

Samalla hän osallistumisellaan kirjoitti oman lähtönsä autuaille radoille. Hänkin tulisi lähtemään nuorena ihmisenä vaikkakin f1-piireissä jo varttuneena kaiken voittaneena moninkertaisena mestarina. Hänen legendaarisuus hänen idolinsa ohella on eräs f1-historian suurimpia tragedioita.

Tämän nuoren brasilialaisen nimi oli Ayrton Senna. Siihen mennessä myös säännöt luovuttamisesta kuoleman edessä oli lyöty lukkoon. Kuolemankin edessä kilpailu tulisi jatkumaan Periksi ei annettu Paul Ricardissa 1986, ei Imolan 1994 aika-ajossa ja ei myöskään Imolan 1994 surullisessa kilpailussa missä Ayrton Senna kohtasi loppunsa hyvin epäonnekkaalla tavalla.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten vielä lyhyt katsaus tallien tilanteeseen Zolderissa 1982:

Brabham: Zolderiin mennessä neuvottelut BMW:n kanssa eivät sujuneet ongelmitta. Yhtiön pääkonttorissa Brabhamin taktikointia ei ymmärretty ja Imolan jäljiltä toimitalossa uhattiin jopa vetää tuki pois Brabhamilta mikäli moottoreita ei aleta asianmukaisesti käyttää. Moottorivauriot aika-ajossa vaikeuttivat matkaa kisaan. Patrese ohitti kilpailussa nopeasti Alboreton ja Prostin. Kierroksella 10 hän oli jo neljäntenä.

Kierroksella 34 Watson meni ohi ja hän sai paikkansa takaisin de Cesariksen keskeyttäessä. Myöhemmin keskeytti loppuunajettujen renkaiden takia. Piquetin kisa oli painajaista. Ligierit ja jopa Osellan Jarier meni kovempaa kuin Nelson. Kierroksella 27 meni renkaiden vaihtoon ja ajoi ulos radalta kierroksella 52 välttäen vain juuri ja juuri tallikaverin auton. Lopulta oli kolme kierrosta jäljessä ja viides. Laudan hylkäyksen myötä Piquet oli neljäs. Se tiesi ensimmäisiä pisteitä kaudelta.

Tyrrell: Alboreto vakuuttaa jälleen kaikki. Ajoi viidentenä kunnes Watson ohitti kierroksella 10. Kuudennella sijalla Alboreto pysyi kunnes Prost meni varikolle. Sen jälkeen autoon tuli moottorivaurio ja kaksi kierrosta myöhemmin kisa päättyi keskeytykseen. Brian Henton ohitteli takajoukoissa autoja ja oli sijalla 11 ennen keskeytystään. Tyrrelillä rahahuolet painavat kuitenkin päälle.

Williams: Kekeltä jälleen loistava suoritus. Aika-ajossa kymmenys erotti Keken ja paalupaikan. Kisassa ajoi loistavasti ja jätti Laudaa taakseen jopa 15 sekuntia päästyään johtoon. Vaikea alkuhaaste Laudalta tyrmättiin ja Keke näytti voittavan kilpailun. Ikävä kyllä Keke ei käynyt varikolla ja lopulta renkaat ja jarrut loppuivat kesken. Keke oli kolmatta kertaa toinen tällä kaudella. Dalylla ensimmäinen loppukauden sopimuskisoista oli vaikea.

Ruudusta 13 nousi sijalle 11 ensimmäisellä kierroksella. Kierroksella 21 sijoitus oli jo 8:s ja Daly ajoi kuudentena Alboreton keskeyttäessä lopullisesti. Kierrokseen 61 mennessä sijoitus oli jo 4:s ja kolmatta sijaa tavoiteltiin. Ikävä kyllä Daly osui verkkoaitaan ja kilpailu päättyi siihen.

McLaren: Ristiriitainen viikonloppu. Laudalla vauhtia riitti vaikka mihin. Kevyet renkaat eivät tuottaneet tulosta ja Serran ulosajon väistäminen aiheutti vaaratilanteen. Myöhemmin antoi Watsonin mennä ohi ja lopulta hänet hylättiin alipainon takia kolmannelta sijalta. Watsonilla Endurot tuottivat kauniin tuloksen. Ysipaikalta nousi kierrokseen 10 mennessä viidenneksi. Sitten kierroksella 34 ohitettiin Patrese ja Lauda päästi Watsonin ohi.

Sen jälkeen tavoitti Rosbergia ja meni lopulta ohi vain pari kierrosta ennen maalia. Watsonille kolmas voitto ja hieno tulos. Tallikilvassa McLaren johtaa sarjaa ja pomot Dennisiä myöten olivat tyytyväisiä. Lopullisesti voiton ratkaisi vain kilon hyväksyttyä painoa näyttänyt vaaka.

ATS: Talli siirtyi käyttämään Micheliniä mikä näytti olevan hyvä veto. Winkelhock oli 12:sta ja Salazar 18:sta. Winkelhockin kytkin hajosi puolessa kierroksessa ja Salazar kolaroitiin pihalle Giacomellin ja Laffiten toimesta. Surkea kilpailu ei luo iloisuutta talliin.

Lotus: Kauden paras aika-ajo. Mansell lähti ruudusta 7 ja de Angelis ruudusta 11. Mansellin auto sammui kytkimen takia taas ja hän tarvitsi työntöapua. Sen jälkeen vauhti parani, mutta kytkin petti kierroksella 10 sijalta 17:sta. Eliolla renkaat antoivat periksi sijalta 9. Varikkokäynnin jälkeen Elio otti nopeasti kiinni muita ja ohitti Piquetin, Massin, Surerin ja Serran ollen maalissa viides. Lopulta kuitenkin neljäs Laudan hylkäyksen myötä.

Ensign: Tallilla ei ollut kisaan vara-autoa ja rungon ongelmat aiheuttivat järkyttävän hitauden. Sen myötä Guerrero karsiutui kisasta.

Renault: Jälleen kerran vauhtia löytyy mutta moottori ei vain kestä. Eturivi vallattiin järjestyksessä Arnoux-Prost. Alun johdon jälkeen Arnoux meni varikolle pariin otteeseen ja turbo hajosi pian varikkokäynnin jälkeen lopullisesti. Prost teki kaikkiaan kolme varikkopysähdystä kun renkaat antoivat periksi ja vauhtia ei riittänyt mihinkään. Keskeytyshetkellä sijoitus oli 8:s. Brasilian jälkeen tekniset ongelmat ovat syöneet pisteitä ja mestaruus ei tällä kaudella tule ainakaan ylivoimaisesti.

March. Emilio de Villota ajoi kilpailussa yksityisellä Marchilla. Mike Earlen F2-talli Onyxin miehistö pestattiin auttamaan Emilion kilpailua. Emilio kuitenkin karsiutui. Niin näytti karsiutuvan myös Jochen Mass ja Raul Boesel oli aluksi viimeinen mukaanpääsevä kuljettaja. Lopulta Ferrarin vetäytymisen myötä molemmat Marchin kuljettajat pääsivät kilpailuun. Molemmat ajoivat tavallista hitaamman kilpailun ja olivat melkein viimeisiä. Serrakin meni Fittipaldilla kovempaa.

Kierroksen 36 massapysähdys aiheutti varikolla liikettä ja sen jälkeen Mass oli hetken aikaa sijalla 8. Elio de Angelis meni ohi. Ennen keskeytystä Mass ajoi 7:tenä ennen moottorin hajoamista. Boesel ajoi peräpään vartijana normaalin kisan ja oli lopulta 8:s ja viimeinen Laudan hylkäyksen jälkeen 4 kierrosta Watsonia perässä.

Fittipaldi: Kauden paras kilpailu tallissa. Osasyyn Fittipaldin yllättävälle nopeudelle Zolderissa antoi uunituore ostettu vara-auto. Serra ajoi ruutuun 23 sillä. Kilpailussa auto oli nopeampi kuin Arrowsit ja Marchit yhteensä ja se teki kiusaa myös huomattavasti paremmille autoille. Renkaanvaihdot auttoivat myös vaikka kierroksella 25 spinnaus oli aiheuttaa katastrofin.

Serra kokosi kuitenkin itsensä ja ajoi sankarillisesti 7:ksi ollen välillä jopa Prostia nopeampi. Laudan hylkäyksen jälkeen talli sai parhaimman mahdollisen palkintonsa pisteen muodossa. Tallin rahatilanne on hälyttävä ja pienetkin pisteet ovat elintärkeitä. Kekelle kuudes sija tällä autolla olisi ollut myös maksimisuoritus kaudelta mikäli sopimus olisi pysynyt voimassa.

Alfa Romeo: Tallin uusi kapeampi 182B-auto nähtiin harjoituksissa, mutta sitä ei lopulta käytetty. 182 toimi mainiosti ja Andrea de Cesaris oli sillä viides aika-ajossa. Giacomelli oli 15:sta kipeän selän vuoksi. Myöhemmin selkä kipeytyi lisää kolarin muodossa. Andrealla nopeutta riitti ja reagointikykyä Laudan ja Serran tilanteessa. Siinä Andrea nousi toiseksi. Nopeutta riitti myös Rosbergin tavoittamiseen mutta keskeytys tuli jälleen. Autodeltan johdossa pisteettömyys ei ole iloinen asia ja tukisummat alkavat varmasti pian ohentua.

Ligier: Auto on yhä ylipainoinen, mutta Laffite ja Cheever onnistuivat silti ajamaan kunniakkaan kisan. Helman rikkoutuminen pilasi Laffiten kisan. Cheever ajoi kuitenkin lopulta neljänneksi ja Laudan hylkäyksen myötä oli kolmas. Uusi JS19 odottaa testausta Clermont-Ferrandin ja Croix-en-Ternoisin pienellä ahtaalla testiradalla. Kauden ensimmäiset pisteet ovat vahvasti tervetulleita.

Ferrari: Surullinen tilanne Imolan jälkeen muuttui järkytykseksi Villeneuven kuoleman myötä. Kunnioituksesta Gillesiä kohtaan talli vetäytyi pois kilpailusta. Huhut kertovat useiden kuljettajien etsimisestä Pironin tallikaveriksi tai jopa vetäytymisestä Monacosta.

Arrows: Surerin kuntoutuminen oli edelleen hidasta. Silti hän ajoi ensimmäisen kisansa kaudella. Baldi pääsi myös mukaan kisaan. Tallin autot olivat yhtä nopeita Marchien kanssa. Baldi oli viimeisenä keskeytyksen tullessa. Kisan loppuvaiheissa Surer ajoi kahdeksanneksi nopeimman kierrosajan vaikka sijoitus ei ollut seitsemättä sijaa kummempi.

Osella: Paletti karsitui ja Jarierilla oli Williamsin paikan menettämisen jälkeen motivaatiovaikeuksia. Kisassa kiusasi Piquetiä ja Ligierejä vältettyään jälleen täpärästi osumasta Manselliin kisan lähdössä. Renkaat eivät toimineet ja lopulta ylimääräisen stopin aiheuttama poran juuttuminen tuhosi takasiivekkeen ja auton takaosan. Sen myötä Jarier joutui keskeyttämään.

Theodore: Jan Lammers tuli korvaamaan Dalyn kun Chapman ei päästänyt Geoff Leesia ajamaan talliin. Vaikeudet auton ja Puurenkaiden kanssa aiheuttivat turhia yrityksiä ja lopulta ilman kunnollista testausta ja ilman vara-autoa tuloksena oli karsiutuminen.

Toleman: Molemmat autot pääsivät ensimmäistä kertaa mukaan selvästi kisaan. Warwick jouduttiin työntämään käyntiin ja Fabi kärsi jarruista. Derekiltä hajosi vetoakseli 30 ja Teolta hajosivat jarrut turhien korjausten jälkeen kierroksella 10.

 

[CCMK]

Gilles Villeneuven tie osa 1

Zolderin jälkeinen viikko muisteltiin autourheilumaailmassa Gilles Villeneuvea. Lehdet ympäri maailman keräsivät kommentteja hänen kilpakumppaneiltaan ja kaikissa niissä korostettiin Villeneuven rohkeutta ja lahjakkuutta. John Watsonin mukaan koko Zolderin kisa oli katkeruuden, surun ja vihan täyttämää. Jean-Pierre Jarierin mukaan Villeneuven kolari oli uhkapeliä.

Hänen mukaansa Villeneuve leikitteli kuoleman kanssa useita kertoja urallaan. Hän myös kolaroi suhteellisesti urallaan enemmän kuin yksikään toinen huippukuljettaja. Monien mielestä se johtui Villeneuven peräänantamattoumuudesta. Monien mielestä jo Formula Atlanticissa Villeneuve antoi 110 % ja jalka ei koskaan noussut pois kaasulta.

Gillesin isän Sevillen mukaan hän rakasti kilpa-autoilua kaikesta sydämestään ja täydellä rehellisyydellä. Hänen mukaansa Gilles oli mies joka työskenteli kohti haluamaansa päämäärää ja myös sai sen. Hänen mukaansa Gilles usein sanoi hänelle auton tottelemisesta mestarin käsissä. Sevillen mukaan hän oli oppinut hyväksymään kilpa-autoilun vaarat, mutta kuolonkolarin seurauksia oli vaikea hyväksyä.

Gilles kuoli kuitenkin omaa työtään tehden ja hänellä ei myöskään ollut siitä valitettavaa. Kanadan lehdistössä alettiin puhua Sevillen seuraavan lausunnon myötä huomattavan paljon enemmän Jacques Villeneuven mahdollisesta pysyvästä paikasta F1:siin. Gillesin veli oli ajanut kaksi kisaa kaudella 1981 karsiutuen Arrowsilla ja hankkien mainetta sen jälkeen enemmän.

Seville antoi hyväksynnän myös Jacquesin mahdolliselle f1-uralle. Erityisen paljon Kanadassa toivottiin Jacquesin ajamista Ferrarilla veljensä paikalla. Toisaalta taas monet halusivat hänen ajavan aluksi Arrowsilla, Osellalla tai muulla heikommalla tiimillä. Sen tarkoituksena olisi ollut hankkia kokemusta.

John Watsonin mukaan Villeneuven mielen oli myrkyttänyt Imola ja hän ajoi kosto mielessään. Hänen mukaansa Villeneuve ei yrittänyt olla edes normaalistikaan järkiajaja. Hän oli kilpa-ajaja mikä oli Watsonin mieleen vaikka parivaljakko oli muutaman kerran ottanut jopa hieman yhteenkin.

Watsonin mukaan Gilles oli myös lapsenuskoinen mikä aiheutti ongelmia toisinaan f1:den järkiajajien ja poliitikkojen kuten Niki Laudan, Alain Prostin ja Didier Pironin kanssa. Erityisesti Pironin kanssa tapahtuneet pienet yhteenotot kaudella 1981 huipentuivat Imolaan. Italian lehdistö toisaalta rakasti Villeneuven huimia ajosuorituksia huolimatta välillä hyvinkin kritisoivista kannanotoista tallia kohtaan.

Zandvoortissa 1979 Villeneuve ajoi melkein kokonaisen kierroksen vailla toimivaa rengasta ja yritti mekaanikkojen luovuttua korjauksesta jopa itse korjata autoa. Kaudella 1980 Villeneuve oli haukkunut autoa paskalaatikoksi sen vaikean ajettavuuden myötä ja kaudella 1981 hän oli hakenut autosta vertausta savilaatikosta ennen hänen voittojaan Monacossa ja Jaramassa.

Hän oli eräänlainen huligaani hyvällä tavalla. Eräs persoona joka oli alkuaikoina lähellä Villeneuvea oli Jackie Stewart, mutta myöhemmin hänestäkin tuli rationaalinen järkiajaja. Stewart yhtyi myös Watsonin sanomiseen kauden 1981 myötä Villeneuven tallikaveriksi tulleen Pironin mahdollisesta ongelmasta.

Heti kun auto vain vähänkin alkoi kulkea niin Pironin röyhkeys ja itsevarmuus alkoivat paistaa enemmän. Gilles halusi taas vain ajaa ja olla nopein jokaisella kierroksella joka hetki.

Watsonilla ja Villeneuvella olivat olleet myös huonotkin hetket. Dijonin 1979 jälkeisessä ajajakokouksessa Watson kritisoi Villeneuvea ja Arnouxia hengenvaarallisesta ajosta minkä myötä Villeneuve pyysi Johnia ystävällisesti pitämään suunsa kiinni.

Sen myötä myös Arnoux ja pari muuta kuljettajaa sanoivat saman kun Watson yritti vielä aloittaa vastaväitteitä ajajien välisestä turvallisuudesta.

Tarina jatkuu varsin pian...

 

[CCMK]

Gilles Villeneuven tie osa 2

Dijon 1979 oli Gilles Villeneuven uralla käännekohta. Rene Arnouxin kanssa käyty kaikkien aikojen kaksinkamppailu oli herättänyt mediahuomiota jopa f1:siä pääsääntöisesti seuraamattomissakin maissa. Gillesillä ja Arnouxilla oli ajajina monia yhteisiä piirteitä ja taistelun rajuudesta huolimatta autot pysyviät ehjinä.

Heillä oli myös keskinäinen kunnioitus erittäin korkealla. Zolderin onnettomuus oli Arnouxin mielestä väärinkäsityksen aiheuttama ongelma ja hän ei halunnut syyttää Massia siitä.

Keke Rosbergin mukaan taistelu Dijonissa oli tyypillistä Gillesiä. Se oli hänen mielestään hullua ja vain hyvä onni esti kaksintaistelun muuttumisen rajuksi onnettomuudeksi. Autot olivat täysiteräsrunkoisia ja niillä pystyi tönimään ja kolhimaan toisia tiettyyn rajaan asti varsin paljonkin.

Rosberg myös tunsi Villeneuven Amerikan radoilta ja vaikka he sinällään pysyivät ystävinä niin kilpailullisesti he eivät loppuaikoina olleet edes puheväleissä. He kun olivat usein ottaneet yhteen Atlanticissa. Dijonissa 1979 myös Rosberg oli onnistunut ajamaan 9:ksi mistä Helsingin Sanomat olivat repineet viiden palstan otsikon ja normaalia pitemmän kilpailuraportinkin.

Pelko oli Rosbergin mukaan hyvää itsepuolustusta. Toisinaan häntä itseään pelotti kilpailuissa enemmän ja toisinaan vähemmän. Erityisesti vaikeat Fittipaldin vuodet olivat vaikeita kun juuri kukaan ei ymmärtänyt hänen ongelmiaan. Villeneuve ei kuitenkaan hänen mukaansa tuntenut pelkoa. Hänen vaarantajunsa oli olematonta.

Atlanticin aikoja ja Villeneuven taisteluita Rosberg kuvasi koviksi, mutta ennen kaikkea reiluiksi. Villeneuven kanssa tiesi joko pääsevänsä ohi tai kolaroivansa. Eräs suurista lehtikuvista aikakaudella oli Mosportin kisasta tuleva loikka jossa Keken ja Villeneuven autot loikkasivat yhtä aikaa alamäen hyppyristä osuen lopulta pyörät edellä toisiinsa välttäen vain tuurilla molempien lähdön kohti betoniseinää.

Hänen f1-uransa alku olisi voinut olla parempikin sillä McLaren ajatteli ottaa suomalaisen kuljettajan kaudelle 1977. Ikävä kyllä lopulta Marlboro valitsi Villeneuven. Kaudella 1978 pieni Rosberg pienestä Suomen maasta aloitti f1:ssä kun taas Villeneuve oli jo Ferrarilla jo luomassa suurta nimeä itsestään. Villeneuven alku oli kuitenkin hankala keskeytysten ja kolarien myötä.

Lopulta Villeneuve voitti jo ensimmäisellä kunnollisella kaudellaan Montrealissa tunteikkaan ensivoittonsa kotikisansa edessä. Seuraavan kerran yleisö kävi yhtä tunteellisena vain Alesin voittaessa kaudella 1995.

 

[CCMK]

Gilles Villeneuven tie osa 3

Rene Arnouxin mukaan Villeneuvesta olisi hyvin todennäköisesti voinut tulla maailmanmestari oikean auton myötä. Toisaalta hänen uransa myötä mestaruus olisi voinut olla hankalasti saavutettavissa. Hänen luonteensa ja auton hyödyntäminen äärirajoille johti kolareihin, moottorien hajoamisiin ja moneen muuhun vastaavaan.

Sitä myötä ja Villeneuven omien riskien takia mestaruus sitä vasten olisi ollut uran täyttymys. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Lisäksi hän toisaalta oli luonteeltaan leikkisä, mutta samalla hän myös ärsytti joitakin rauhallisempaan tahtiin tottuneita kuljettajia kuten Niki Laudaa ja John Watsonia ajoittain.

Niki Lauda oli erityisesti vuosien 1977/1978 aikana katkera menetetystä Ferrarin paikasta. Vasta kaudella 1979 hän alkoi nähdä Villeneuvessa hänen ansaitsemaansa ylivertaisuutta. Watkins Glenissä 1979 Villeneuve oli ainoana uskaltanut märällä radalla ajaa täysillä saderenkailla. Vanhan ajan kunnon renkaat antoivat 9-11 sekuntia nopeammat kierrosajat kuin kenellekään muulle. Sitä ei voinut sivuuttaa muuten kuin ihailemalla.

Ranskassa 1978 Watsonin saavuttaman paalupaikan myötä hän ja Villeneuve olivat neuvotelleet aika-ajosta. Watsonin iloisuuden myötä Gilles oli kuitenkin kiroillut ja vastaillut törkeästi. Myöhemmin hän sai tietää tilanteen olevan Gillesin omaa leikinlaskua joka oli varsin erikoista pettymyksen jälkeen.

Watson ei kuitenkaan pitänyt tästä tavasta reagoida ja myös sanoi sen kovaan ääneen. Sen myötä Villeneuven ja Watsonin välit olivat ajoittain erittäin viileät, mutta asialliset.

Arnoux yhtyi Rosbergin näkemyksiin Villeneuven vaarantajun olemattomuudesta. Etenkin ratin takana. Imolassa 1980 Villeneuve oli ajanut uransa rajuimman onnettomuuden ja monien mielestä hänen ei olisi pitänyt selvitä siitä. Arnoux oli ensimmäisiä jotka tulivat kilpailun jälkeen neuvottelemaan Villeneuven kanssa. Hysteerinen pikku-Jacques oli kolarin jälkeen ollut shokissa ja itkenyt ymmärrettävästi.

Isän auton runko kun oli täysin tuhoutunut ja rungon puolikas oli toisella puolella rataa ja vaihdelaatikko yhdessä repeytyneen moottorin kanssa toisella puolella rataa. Gerry Donaldsonin mukaan Villeneuve oli kolarin myötä sokaistunut puoleksi minuutiksi saatuaan pienen osuman renkaasta päähänsä. Sokeutumisen ja kolarin pelossa Villeneuve oli alkanut huitoa villinä käsiään.

Rauhoituttuaan kolarista Villeneuve oli vain palannut varikolle. Kisan jälkeen hän rauhoitteli Jacquesia ja Arnoux myöhemmin yhdessä Rosbergin kanssa tulivat juttusille. Arnoux oli kysynyt ensimmäiseksi vointia. Sen Villeneuve oli ilmoittanut hyväksi. Sitten Arnoux oli kysynyt vammoista päässä. Niitäkään ei oltu havaittu Watkinsin tutkimuksissa.

Arnouxin mukaan Villeneuve oli ilmoittanut olevansa tyytyväinen. Arnoux oli järkyttyneenä ihmetellyt, että miksi? Villeneuven mukaan auton runko oli vaurioista huolimatta kestänyt kolarin ja hän voisi taas ajaa sillä pian. Arnouxin mukaan vain Gilles Villeneuve olisi voinut sanoa noin kolarin jälkeen. Onnettomuushetkellä vauhtia oli vähintään 280 kilometriä tunnissa. Arnouxin mukaan Villeneuve oli vain vastannut rauhallisesti, spontaanisti ja rehellisesti.

Se oli yksi osa Gilles Villeneuvea.

 

[CCMK]

Gilles Villeneuven tie osa 4

Jean-Pierre Jarierin mukaan Villeneuve oli mukava persoona. Kanadassa molemmat olivat ajaneet kilpaa toisiaan vastaan. Kilpaa oli ajettu f1:ssä ja Atlanticissa. Jarierin mielestä Villeneuvella oli toisinaan myös onnea. Kanadassa 1978 Jarierin voiton vei vain vaihdelaatikon ja moottorin valuneet öljyt. Eräässä Atlanticin kilpailussa Jarier oli puoli rataa Villeneuvea edellä ja voitto oli täysin varma kunnes varikolta tullut hidas auto tuli suoraan Jarierin linjalle ja väistäessään sitä hän kolaroi näyttävästi.

Sen myötä Villeneuve voitti vaikka hänellä ei mitään olisi ollut ajamalla häntä vastaan. Jarierin mielestä Villeneuven paras piirre oli juurikin hänen peräänantamattomuus urheiluun oli sitten kyseessä F1 tai vaikka Kanadassa suositut moottorikelkkailun mm-kisat. Toisaalta Villeneuven ainoaksi huonoksi puoleksi hän sanoi hänen liiallisen itsevarmuutensa autojen suorituskyvyn suhteen. Se kun johtaisi liian suuriin riskinottoihin ja kolareihin.

Tosin Jarierkin tunnusti ihailleensa avoimesti vuoden 1979 Watkinsin ja myöskin Monzan 1981 kisan aika-ajoa. Ensimmäisessä Villeneuve oli ajanut 9-11 sekuntia märällä radalla muita nopeammin ja toisessa hän oli ollut 9:s vaikka hänen aikansa olisi pitänyt olla vähintään 2-3 sekuntia hitaampi. Ja jopa 5 sekuntia oikeaa aikaa hitaampi. Syy olisi ollut Villeneuven ulosajossa.

Villeneuve kuitenkin pyörähdyksen jälkeen painoi jalkaa suoraksi ja ajoi silti kunniakkaan aika-ajon vaikka auton ohjaus oli olematonta ulosajon jälkeen.

Sellaisia suorituksia ei moni kuljettaja ymmärtänyt ja vielä vähemmän Jean-Pierre Jarier.

 

[CCMK]

Gilles Villeneuven tie osa 5

Jody Scheckterille Gilles Villeneuve oli kuin veli. Villeneuve oli yrittänyt myös viimeiseen asti saada Jodya perumaan lopettamispäätöksensä. Kuitenkin tilanne oli päätynyt Jodyn uran loppumiseen huonon kauden 1980 jälkeen. Scheckter puhui lehdistölle Zolderin jälkeisellä viikolla näin:

''Gillesille kilpa-autoilu oli tunneasia. Minä keskitin ajatukseni aina siihen, että pysyin hengissä, mutta hänelle pääasia oli olla nopein, joka kilpailussa, joka kierroksella. Ja hän oli, niin uskon, nopein kilpa-ajaja jonka maailma on koskaan nähnyt.

Jos hän voisi tulla takaisin huomenna ja elää elämänsä uudelleen, olen varma, että hän tekisi kaiken samalla tavalla, ja samalla rakkaudella. Se oli oikea sana hänen tapauksessaan: enemmän kuin kukaan muu jonka olen tuntenut Gilles rakasti kilpa-autoilua''.

Niki Laudalle Villeneuven kuolema oli myös shokki vaikka yhteenottoja oli ollut etenkin uran alkuvaiheella paljon. Myöhemmin kunnioitusta oli tullut puolin ja toisin. Lauda sanoi saman kuin Scheckter eli hieman toisin:

''Hän oli maailman paras kilpa-ajaja. Hänellä oli enemmän lahjoja kuin kenelläkään meillä muulla. Ja pidin hänestä vielä enemmän kuin ihailin häntä''.

 

[CCMK]

Gilles Villeneuven tie osa 6

Viimeisessä osassa Gilles Villeneuven uraa käsittelen tarinoita ja merkkipaaluja pitkin hänen uraansa ennen pientä yhteenvetoa. Mahdollisesti tarina jatkuu vielä 7:llä osalla mikäli kuudennesta tulee liian pitkä. Tässä kuitenkin tiivistelmää:

Gilles Joseph Henri Villeneuve syntyi 18.1.1950 Berthiervillessä Quebecissä Kanadassa. Hänen isänsä Seville Villeneuve huomasi pikku-Gillesin innon kilpailemiseen jo varhain. Kolme vuotta myöhemmin Gilles sai pikkuveljen Jacquesin. Vuoteen 1970 mennessä hän oli varttunut ja oli ajanut moottorikelkoilla, kiihdytysautoilla ja monissa muissa sarjoissa.

Hän avioitui Joann Barthen kanssa ja sai ennen pitkää pojan nimeltä Jacques ja tyttären nimeltä Melanie. Vuoden 1967 Mustangilla hän ajoi kisoja. Ennen pitkää hän kyllästyi ja värväytyi Jim Russelin ajokouluun. Mont Tremblantin radalla hän hankki ensimmäiset kosketukset rata-ajoista. Alkuvaikeuksien jälkeen hänen maineensa Kanadassa tuli tunnetuksi Kanadan Formula Ford-sarjassa missä hän ajoi ylivoimaisia vastustajia vastaan kaksi vuotta vanhalla autolla. Sarjan 10:stä kilpailusta hän voitti 7.

Sen myötä hän meni Formula Atlanticin kaudeksi 1974. Raha oli tiukoilla ja vasta kauden 1974 moottorikelkkojen mestaruuden myötä taloushuolet alkoivat helpottaa. Sitä ennen Villeneuve oli pistänyt oman talonsa pantiksi ja ajanut niistä saaduilla rahoilla kilpaa ympäri Kanadaa. Vaimolta ei kysytty lupia ja pikkulasten kanssa Joann muutti asuntovaunuun ja Gillesin tukikohdassa ei aluksi hurrattu päätöksestä.

Isänsä mielestä Gilles halusi ottaa riskin ja vain aika näyttäisi mikä olisi ollut päätös. Vuonna 1975 moottorikelkkailun sponsorit maksoivat puolet Villeneuven kaudesta ja vaikeassa kaatosateessa ajetun Gimli Motorsport Parkin kisan hän voitti. Kaudella 1976 hän meni Chris Harrisonin ja Ray Wardellin talliin Ecurie Canadalle.

Siinä tallissa hän voitti Formula Atlanticin USA:n ja Kanadan sarjat. Kaudella 1977 hän voitti uudelleen Kanadan sarjan. Siihen mennessä Villeneuven maine ja rahapalkinnot olivat pelastaneet hänen uransa ja taloutensa ja kaikki pitivät hänen päätöstään viisaana.

Kausi 1976 oli myös käännekohta Villeneuven uralla. Hän voitti Formula Atlanticin kutsukilpailun Trois-Riviersissä jossa oli mukana myös f1-tähtiä. Nimekkäin oli tietysti tuleva maailmanmestari James Hunt. Hunt raportoi jo kilpailun jälkeen välittömästi uudesta lahjakkuudesta Teddy Mayerille. Mayer pani nuoren kanadalaisen taidot merkille kautta 1977 ajatellen.

Samoin pisti myös Marlboro. Villeneuven kilpakumppanin Keke Rosbergin taidot oli myös pistetty merkille. Kesällä 1977 McLaren halusi Marlboron ohella suomalaisen kuljettajan f1:siin. Rosberg oli ykkösvaihtoehto. Lopulta kuitenkin Rosbergin ajaessa F2:sia vaihtoehdoksi tuli Michael (Mikko) Kozarowitzky. Mikko nähtiin kuitenkin Kekeä huonompana kuljettajana ja Marlboro alkoi metsästää paikkaa hänelle paikkaa alemmista talleista päätalli McLarenin sijaan. Tavoitteet olivat Ensignilla ja Williamsilla.

Sen sijaan Villeneuve sai paikan viiteen kilpailuun McLarenilla. Kozarowitzky sai tyytyä lopulta RAM-tallin autoon. Ensimmäisen kilpailunsa Villeneuve ajoi 1977 Silverstonessa. Siellä hän oli vanhalla autolla aika-ajossa yhdeksänneksi nopein. Alkuvaikeudet näkyivät myös Villeneuvella minkä vuoksi jopa Kozarowitzky oli ollut häntä nopeampi ennen karsintaa. Lopulta aika-ajossa Villeneuve oli yhdeksäs kun Kozarowitzky jäi Hesarin mukaan rannalle kisasta.

Vanhalla M23:lla hän ei ollut jäänyt juurikaan Huntille tai Massille jotka olivat McLarenin vakiokuljettajia. Hän oli ajanut myöhemmin kisassa viidenneksi nopeimman kierroksen ja oli 11:sta lopussa. Brittien lehdistön mukaan uusi maailmanmestari oli tulossa milloin hyvänsä.

Mediapelin seuraava näytös toi mukanaan Enzo Ferrarin. Jostain käsittämättömästä syystä Villeneuve ei saanut paikkaa McLarenilta. Teddy Mayerin mukaan Villeneuve olisi saattanut olla kallis kuljettaja ja lisäksi Tambayn kanssa tehtyä esisopimusta kaudelle 1978 Mayer halusi kunnioittaa. Ainoat vaihtoehdot olisivat olleet Villeneuvelle Ensign, Wolf tai Ferrari. Viimeisin niistä halusi ainakin Villeneuvea edes testiin talliin. Muille oli tärkeää vain Villeneuven mahdollisesti tuoma raha tai entiset meriitit.

Enzo Ferrari tapasi Piccolo Canadesen elokuussa 1977 ja sen jälkeen Enzo oli tehnyt valintansa. Huolimatta hieman hitaista testeistä Fioranossa ja vaikeista neuvotteluista tiimin sisällä Enzo piti päänsä ja Villeneuve aloittaisi kauden 1978 pysyvällä sopimuksella. Hän saattaisi saada ajaa jo kaukokisoissa kauden lopulla. Watkinsin kisassa ja Fujissa Villeneuve ajoi Ferrarilla McLarenin sijaan. Villeneuven äkkinäinen tulo talliin aiheutti lopullisen särön Niki Laudan ja Enzo Ferrarin välille. Hän lopetti ajot maailmanmestarina. Watkinsin kisassa Villeneuve liukasteli toisen ajajan öljyihin ja keskeytti.

Fujin kisassa Villeneuve taisteli Tyrrelin P34:ää vastaan. Kyseessä oli kuusipyöräinen Tyrrell ja sitä ajoi Ronnie Peterson. Molemmat ajajat osuivat yhteen ja Villeneuven auto osui katsomoon. Yksi katsoja ja ratavalvoja kuoli ja kymmenen muuta katsojaa loukkaantui. Tutkimusten jälkeen Villeneuvea ei syytetty. Villeneuve oli surullinen, mutta kriitikoille hän ei tuntenut olevansa vastuussa katsojien kuolemasta. Tutkimuksen mukaan katsojat olivat onnettomuushetkellä yleisöltä rajatulla alueella.

Kausi 1978 oli vaikea. Keskeytysten myötä Italian lehdistö vaati myöhemmin kaudella usein Villeneuven poislähtöä tallista. Enzon vankkumattoman tuen ja lehdistön kritiikin vaiennuksen myötä kukaan ei enää uskaltanut tavallisesti kriittisessä Italian lehdistössä avata suutaan loppukaudella ja vielä vähemmän sen jälkeen kun Villeneuve tuli ja voitti Montrealissa. Suurimmat ongelmat Ferrari kohtasi kauden 1978 autonsa osalta uusien vyörenkaiden kanssa jotka Michelin oli Renaultin ohella kehittänyt. Kauden alkuvaiheessa Long Beachissa johti kisaa kierrokselle 39 asti ennen kolaria. Loppukauden osalta alettiin vain jännittämään Villeneuven voittoa.

Monzan traagisessa kilpailussa Villeneuve hankki minuutin aikasakon varaslähdöllä vaikka olikin maalissa toinen. Se tiputti hänet sijalle 7. Watkins Glenin kisassa hän oli toisena kun auton moottori petti. Lopulta kauden päätöksessä Kanadassa hän hankki viime hetkellä tunteikkaan voiton kotiyleisön edessä. Voittoon olisi ajanut ilman teknistä ongelmaa Jean-Pierre Jarier. Se oli kuitenkin moottoriurheilua ja tekniset viat kuuluivat niihin. Villeneuve oli noussut maailmanmaineeseen ja sen myötä Kanadassa herättiin jännittämään F1:siä aivan uudella tavalla. Carlos Reutemann lähti yllättäen Ferrarilta vaikka jatkosopimus oli valmiiksi tarjottu. Hänen paikkansa tallissa otti Jody Scheckter.

Kausi 1979 oli Villeneuven uran paras kausi. Hän saavutti voitot Long Beachissa, Kyalamissa ja vielä kauden päätteeksi Watkins Glenissa. Dijon 1979 muistetaan ennen kaikkea Rene Arnouxin ja Gilles Villeneuven välisestä kaksinkamppailusta. Villeneuve oli johtanut kisaa aiemmin mutta Jean-Pierre Jabouille oli mennyt edelle kisan aikana. Kolme kierrosta ennen maalia Rene Arnoux meni ohi hänestä ja toiseksi viimeisellä kierroksella Villeneuve ohitti hänet uudestaan. Viimeisellä kierroksella Renaultin juhliessa voittoa Villeneuve ja Arnoux kävivät legendaarista kaksinkamppailua.

Ensimmäiset mutkat radasta parivaljakko ajoi vierekkäin osuen muutaman kerran toisiinsa. Arnoux onnistui ohituksessa, mutta Villeneuve ohitti seuraavassa mutkassa ulkokautta. Autot törmäsivät selvästi toisiinsa ja Villeneuve oli ajaa ulos radalta. Sen sijaan Villeneuve ohitti Arnouxin sisäkautta hiusneulamutkassa ja viimeisen puolen kierroksen ajan kaksinkamppailua vielä nähtiin. Lopulta eroa oli vain neljännesosa sekuntia maalissa Villeneuven ja Arnouxin toisen ja kolmannen sijan välillä. Italian lehdistö riemuitsi ja halusi nähdä Villeneuven kaksintaisteluja enemmänkin.

Villeneuven reaktio oli kaksintaisteluun lyhyt. Se oli hauskaa. Monien muiden mielestä se oli hengenvaarallista ja olisi voinut päätyä hyvin vakavaan onnettomuuteen. Zandvoortissa Villeneuven autosta puhkesi rengas ja ilman kunnollista rengasta hän ajoi melkein kierroksen täysillä kolmella pyörällä. Lopulta hän yritti kiihdyksissään itse korjata autoa, mutta lopulta mekaanikot saivat vakuutettua Villeneuven auton vaurioista. Sillä ei tehnyt enää mitään. Hieno show oli kuitenkin yleisölle mannaa. Italian Monzassa Villeneuve olisi voinut vielä roikkua mestaruudessa ja jopa ehkä voittaa sen mikäli hän vain olisi sijoittunut Jody Scheckterin edelle.

Ikävä kyllä hän noudatti perinteitä Maranellon tallimääräyksistä ja näin Scheckter varmisti mestaruuden. Toisaalta tekemällä tietä hän hankki itselleen lopullisesti hyvän ystävän. Tallimääräyksen noudattamatta jättäminen ei käynyt mielessäkään. Toisaalta sen tekeminen olisi aiheuttanut hirveän kohun ja samalla voinut vaarantaa Villeneuven aseman tallissa. Villeneuve oli iloinen ja pettymyksen tunteet olivat vasta edessäpäin.

Kauden 1980 suhteen hän ennusti itselleen maailmanmestaruutta. Niin Italiassa, Englannissa ja Suomessakin tähän uskottiin. Talli oli ilmaissut tukensa sille ja Scheckter oli valmis auttamaan häntä mestaruustaistelussa. Watkinsin kilpailun harjoituksissa hän ajoi kaikkien aikojen sadekelin ajan olemalla 9-11 sekuntia muita kuljettajia nopeampi. Jody Scheckterin mukaan hän itse oli ollut nopein ja ajajat luulivat Villeneuven ylivoimaa ensin vain ajanottajien virheeksi. Lopulta kaikkien oli tunnustettava tosiasiat. Jacques Laffiten mukaan Gilles Villeneuve nolasi heidät kaikki sinä päivänä. Se oli kausi 1979 Villeneuven osalta. Lopulta se tulisi olemaan hänen menestynein ja paras kautensa f1:ssä.

Villeneuven tarina jatkuu vielä 7:ssä osassa.

 

[CCMK]

Gilles Villeneuven tie osa 7

Villeneuve oli kommentoinut uransa alussa tilannettaan. Hän vertasi sitä kolmen toiveen täyttymiseen. Hänen ensimmäinen toive oli ollut päästä mukaan kilpa-autoiluun. Toinen toive oli ollut päästä Formula 1:siin ja kolmas toive oli ollut päästä ajamaan Ferraria. Kaikki oli tapahtunut uskomattoman nopeasti ja aluksi jopa Gillesin oli vaikea uskoa sitä.

Kaudella 1980 Ferrari oli aallonpohjassa. Uusi Ferrari pohjautui vain osittain maaefektin vaikutukseen ja se aiheutti järkyttävän hitauden, epäluotettavuuden ja paljon muitakin ongelmia. Leveä bokseri aiheutti myös ongelmia koska se puristi auton koria ja vei siltä aerodynamiikkaa pois. Sen myötä Villeneuve sai vain kuusi pistettä kaudella ja Scheckter 2 pistettä. Jody jopa karsiutui Kanadasta. Jody myös lopetti uransa kauden jälkeen Villeneuven pyynnöistä huolimatta. Villeneuve ehti nimittää autoa kauden aikana paskalaatikoksi ja ajoi uransa vakavimman kolarin Imolassa. Siitä huolimatta vuodelle 1981 Ferrarille tuli kauan odotettu turbo.

Ferrari 126CK:ta testattiin Imolassa 1980 ja Villeneuve piti autosta vaikka ohjaus oli huono. 550 hevosvoimaa auto pystyi kehittämään K-turbon avulla kisoissa ja jopa yli 600 hevosvoimaa aika-ajossa. Sen piti tuottaa Villeneuvelle maailmanmestaruus. Jälleen maailman ja Suomen lehdissä ykkösenä mestaruustaistellun lähti Villeneuve. 126CK ei myöskään säilynyt kritiikiltä. Villeneuve kuvasi autoa suureksi punaiseksi Cadillaciksi. Turboviive oli hirvittävä ja raskas runko kulutti kovimmatkin renkaat piloille nopeasti. Lisäksi auton rakenne aiheutti mutkissa pidon loppua ja vain auton täydellinen maaefektin hyödyntäminen esti muutaman kerran kaudella vakavat ulosajot. Turbon epäluotettavuus aiheutti myös mestaruuden menemisen kauden 1981 aikana etenkin alkukaudesta.

Nopeimmillaan auto oli Österreichringilla, Silverstonella, Monzassa ja Hockenheimissa. Hitaimmillaan auto oli Monacossa ja Jaramassa. Silti Villeneuve onnistui voittamaan sankarillisesti molemmat kilpailut. Jaramassa hän piti neljä itseään nopeampaa autoa alusta loppuun takanaan. Ajot herättivät Suomessakin kannatusta vaikka pääpaino olikin vain Rosbergin rahapulan valittelussa. Eroa Laffiteen oli 0,22 sekuntia ja Elio de Angelis oli viidentenä vain sekunnin päässä Villeneuvesta. Samanlainen toisten autojen pidättely sattui Villeneuven uudelle tallikaverille Pironille Itävallassa. Tuolloin autoja oli jonossa parhaimmillaan kuusi ja vielä vähän myöhemmin neljä ja lopulta kolme.

Villeneuven kausi 1981 ei ollut helppo. Hänestä oli tullut pitkään neuvoteltujen ensimmäisten henkilökohtaisten sponsoreiden sallimisen myötä Ferrarilla kaikkien aikojen parhaiten palkattu kuljettaja. Kaudelle 1982 hän vaati vielä enemmän rahaa. Kesällä 1981 hän halusi ajaa myös Le Mansia mutta Enzo kielsi sen sopimukseen vedoten. Pironin kanssa Villeneuve tuli kauden alussa vielä toimeen, mutta myöhemmin kauden 1981 loppua kohti jännitteet alkoivat kummasti kasvaa vaikka sinällään tallikaverien välit eivät olleet mitenkään erityisen huonot missään vaiheessa kautta. Lopulta kauden loppua kohden Ferrarilla alkoi valmistautuminen kautta 1982 ajatellen. Ferrari oli palkannut Harvey Posthlethwaiten talliin Fittipaldilta ja päästyään suureen talliin hän oli alkanut suunnitella Ferrari 126C2:sta. Sen piti tuoda Villeneuvelle tai Pironille maailmanmestaruus kaudella 1982.

Kauden 1981 lopulla Kanadan karmeassa kaatosateessa Villeneuve ajoi kolmanneksi vaikka auton etusiipi oli taipunut ja esti hänen näkyvyyden. Ratavalvojat olivat valmiita liputtamaan Villeneuven pois mustalla lipulla mutta siipi taipui mystisesti takaisin paikoilleen ja niin Villeneuve ajoi vaikeissa oloissa palkinnoille. Samalla Villeneuven hankkeet omasta tallista olivat menneet pilalle huijareina esiintyneiden rahoittajien takia.

Huomiota herätti myös Montrealissa ja Las Vegasissa 1981 tapahtunut Jacques Villeneuven f1-debyytti. Karsiutumiset Arrowsilla oli tuloksena. Kuitenkin Villeneuven veljistä nuoremman oletettiin ajavan myös kaudella 1982 ainakin Amerikan kisoissa. Ferrarin turboautosta kaudella 1981 ei paljon löytynyt lopulta hyvää sanottavaa. Vain Villeneuven äärimmäinen lahjakkuus oli pelastanut Ferrarin katastrofilta. Auton downforce äärimmäisen alhainen. Auto tuotti parhaimmillaan vain neljänneksen Williamsin ja Brabhamin vastaavasta. Kaudelle 1982 Ferrarin uusi 126C2-auto oli jo valmistumassa ja sen piti tuottaa viimein Villeneuvelle maailmanmestaruus. Lehdistöissä ympäri maailman hänet nostettiin turbokuljettajana jälleen ennakkosuosikiksi vaikka hän oli saanut kilpailijan juurikin Renaultista.

Jacquesin kohtalo oli jäädä pois tallineuvotteluista huonojen esitysten myötä. Ferrarin uusi auto palautti uskoa yli kahden vuoden vaikeuksien jälkeen ja tuloksena oli ennätysajat Ferrarin testeissä. Kaudella 1982 ennen Zolderia Villeneuve oli keskeyttänyt Kyalamissa ja Riossa. Long Beachissa hän oli kolmas, mutta sija vietiin tuplasiivekkeen takia. Imolassa hän oli toinen kilpailun jälkeen ja se särki lopullisesti Villeneuven ja Pironin välit. Ferrarin kuumentunut politiikka oli aiheuttanut hirveän ristiriidan ennen Zolderia. Zolderissa Villeneuven kohtalona oli kuitenkin menehtyä Terlamenissa osuttuaan verkkoaitaan. Villeneuven kohtalona oli yrittää yhden kerran liian rajusti yli taitojensa. Silloin kuin auto osui kohdilleen niin hän todella oli maailman nopein kilpa-ajaja.

Villeneuven perintö

Hautajaisten jälkeen Jacques Villeneuvesta tuli Kanadan ainoa toivo. Se toive ei f1:sten osalta koskaan täyttynyt kunnolla. Jacques Junior toteutti kuitenkin isänsä mahdottoman toiveen ja voitti maailmanmestaruuden vuonna 1997. Ferrarilla Villeneuven myyttiä pidetään yllä. Imolassa ja Monzassa on omat nimensä Gillesille. Zolderissa Terlamen muuttui shikaaniksi ja se nimettiin Villeneuven mukaan. Montrealin rata nimettiin myöhemmin kaudella 1982 Gilles Villeneuven Circuitiksi. Vaikka Jochen Massia syytettiin Villeneuven kuolemasta aluksi ymmärrettävästi Kanadassa niin vuoden 1992 kisaan mennessä asenteet olivat muuttuneet ja Mass sai yleisöltä suosionosoituksia ennen kilpailua.

Vuonna 1993 Villeneuve valittiin postuumisti Kanadan Hall of Fameen ja vuonna 1997 poikansa mestaruuden kunniaksi hänestä julkaistiin postimerkki. Postimerkkiä oli toki myyty jo kesäkuusta lähtien. Numero 27 ja Ferrari liitetään edelleen vahvasti Villeneuven persoonaan. Sen jälkeen vain Jean Alesi on saavuttanut Kanadassa yhtä suuren maineen Ferrarilla. Jacques Villeneuve ajoi Indycarin ja Indy 500:n vuosinaan isänsä numerolla ja myöhemmin on käyttänyt sitä satunnaisesti. James Hinchcliffe käyttää myös samaa numeroa tämän hetken Indycarissa.

Gerald Donaldsonin mahdollinen elokuva Villeneuvesta ei vielä ole toteutunut. Toivottavasti se joskus toteutuisi. Vielä erään oman f1-uransa aikana kohutun ja paljon puhutun, mutta toteutumattoman unelman Jacques Villeneuve toteutti vastoittain. Hän nimittäin ajoi isänsä Ferraria ja samalla Ferraria tavallaan tiimin kunniajäsenenä.

Näin loppuun voisi sanoa näin:

Gilles sei sempre con toi.