F1 Kausikooste -82

[CCMK]

Theodore Racingin kausi 1982 oli samanlaista taistelua tuulimyllyjä vastaan kuin aina ennenkin. Kisamaksu talliin oli korottunut 3000 dollariin kilpailulta ja tallissa oli käytännössä jatkuva rahapula vaikka Teddy Yip olikin erittäin rikas mies niin rahaa ei juuri uponnut tallin pyöritykseen tai pikemmin rahan määrä oli riittämätön. Alkuvuodesta tosin innostus oli vielä korkealla. Sen jälkeen Yipin innostus alkoi vähentyä.

Patrick Tambayta ei kiinnostanut ajaa tallin autoa ja hetken talli oli kokonaan ilman kuljettajia. Lopulta rattiin löytyi Derek Daly joka ajoi autoa sen äärirajoilla. Joka kerran kun Daly ajoi autoa niin Theodoren auto löytyi lähtöruudukosta.

Ajajien lakon aikana talliin oli ehdokkaana useita rahamiehiä, mutta lopulta Imolan koittaessa Dalylle tuli Williamsin kutsu ja tallin piti etsiä uusi kuljettaja.

Alun perin ajajana Imolaan piti olla Roberto Moreno tai Geoff Lees. Lopulta Leesin piti ajaa kilpailussa, mutta talli boikotoi kisaa rahapulaan vedoten. Sitten Theodore hankki talliinsa Jan Lammersin ajamaan, mutta tulokset eivät juuri olleet kehuttavia.

Lammersin tilaa pahensi vielä peukalon murtuminen Detroitissa ja korvaavana kuskina ollut Geoff Lees vapautui Montrealiin ajamaan vaikka Teddy Yip yritti pientä palkkaa vastaan saada Roberto Morenoa tuomaan talliin 5 miljoonaa markkaa.

Lees joutui kolarin uhriksi ja ei voinut ilman vara-autoa startata kilpailuun. Lammers pääsi vain kotikisaansa Zandvoortiin ja kun vauhtia ei riittänyt mihinkään niin F3-sarjan mestariksi noussut Tommy Byrne tuli rattiin Hockenheimissa. Kaikkiaan vain neljä kertaa koko kauden lopulla nähtiin Theodoren auto lähtöruudukossa alkukauden jälkeen. Ongelma oli oikeastaan vain jatkuvassa rahoituksen puutteessa.

Alle 2 miljoonaa dollaria oli tallilla varoja käytössä kauden aikana ja uutena autona tullut TY02 oli rahan puutteen takia vain vähän testikäytössä. Loppukaudesta tallin auto oli niin hidas, että Byrnen ainoa mahdollisuus oli vain toivoa toisten teknisiä ongelmia päästäkseen mukaan kilpailuun. Kauden surkeaksi lopuksi Tommy Byrne sai vielä potkut tallista arvosteltuaan Yipin suhtautumista talliinsa ja sen toimintaan.

Kaiken kaikkiaan tallin onneton kausi ja Avonin vaihtuminen Goodyearin renkaisiin eivät tuottaneet ollenkaan toivottuja tuloksia ja rahapulan takia Ranskan kisasta eteenpäin talli oli jatkuvan konkurssin uhan alla. Ensi kaudella Teddy Yipin tallia on vaikea nähdä sarjassa ilman lisärahaa tai muuta tukea.

Uusimpien huhujen mukaan talli saattaa fuusioitua toisen tallin kanssa ja vaikka Osella tai Fittipaldi ovatkin ehdokkaina siinä niin paras talli fuusioitua olisi jo aiemminkin yhteistyössä tallin kanssa ollut Ensign. Tämä kausi ei ollut edellisen kauden Patrick Tambayn sankariajon veroinen kausi. Kenties Dalyn ajaessa koko kauden tilanne olisi voinut olla toinen.

 

[CCMK]

Tolemanilla kausi 1982 oli vaikea, mutta edistysaskel ensimmäiseen kauteen verrattuna. Vuonna 1981 mukaan tullut talli kärsi edelliskaudella heikkotehoisesta ensimmäisen polven turbosta joka periytyi myös kaudelle 1981. Auton rakenne ei sopinut yksiin moottorin kanssa ja sen myötä kilpailut olivat jatkuvien karsiutumisten vaivaamia. Lisäksi tallin kuskien kanssa ei ollut aina helppoa saada tilannetta hallintaan.

Lopulta auton rakennetta muutettiin radikaalisti viemällä ahdin lähelle moottorin yläosaa ja katteita. Siten painopiste muuttui järkyttävän suureksi ja downforcekin korkeaksi, mutta se esti kuitenkin täydellisen katastrofin. Kaudeksi 1982 vanhaan autoon tehtiin jälleen muutoksia. Ohjausta parannettiin, moottorin ja ahtimen painopistettä muokattiin tehokkaammaksi ja Pirellin rengastestejä tehtiin enemmän kuin ennen.

Lisäksi talli yritti saada Lancian mukaan toimintaansa turhaan. Kuskeina piti kauden alussa jälleen olla Brian Henton ja Derek Warwick, mutta sitten sekavan sopimustilanteen takia Mauro Baldi oli hetken aikaa palkkalistoilla. Lopulta Warwickin pariksi tuli Teo Fabi.

Pitkien vaikeuksien jälkeen tallin autoilla alkoi riittää vauhtia kisaan mukaan pääsemiseen vaikka keskeytykset karsiutumisten ohella olivat arkea ja Candy häipyi rahoittamasta tallia Long Beachin jälkeen. Talli oli lähellä konkurssia Imolan ja Monacon välisellä ajalla, mutta ongelmista selvittiin vaikkakin auton radikaalien muutosten takia ja osin talouteen liittyvistä syistä johtuen talli joutui vetäytymään Detroitin ja Montrealin kisoista.

Zandvoortista lähtien loppukausi alkoi sujumaan suorastaan mallikkaasti tallin kokemukseen nähden. Warwick ajoi upeat ajot Zandvoortissa ja Brands Hatchissa ja toisen polven turbo käyttäytyi hyvin myös Hockenheimissa ja Österreichringilla. Ikävä kyllä luotettavuus oli edelleen ongelma ja keskeytykset yleisiä. Warwick pääsi kahdesti maaliin ja silloinkin autoa piti korjata varikolla.

Talli säilytti molemmat kuljettajat koko kauden ajan vaikkakin Teo Fabia oltiin Imolan jälkeen korvaamassa Rupert Keeganilla. Keeganilta ei tosin onneksi löytynyt sovittuja rahoja ja niin Fabi sai ajaa koko kauden. Fabi ei tosin onnistunut ajamaan yhtä hyvin kuin Warwick ja vain Itävallassa Fabi ajoi edes jotenkin tallikaverinsa tahdissa.

Tosin Warwick oli tallissa ykköskuskin asemassa ja tallin tuki oli suurilta osin hänen takanaan. Rahapula viivästytti uutta autoa aina Monzaan asti mutta pitkän kehitystyön myötä auto oli välittömästi vanhaa autoa parempi vaikka tulokset teknisten murheiden takia eivät sitä näyttäneetkään. Kaudesta 1983 odotetaan tallille lopullisesti pistehanat avaavaa kautta.

Warwick on pysymässä tallissa, mutta toinen paikka on auki sillä Teo Fabi on vahvojen huhujen mukaan jättämässä paikkansa tallissa. Kaikkiaan 4 miljoonan dollarin budjetilla ja 40 henkilöä työllistävänä tallina voitiin olla ylpeitä suorituksista kauden ajalta vaikka pisteittä jäätiinkin.

Kauden 1982 ajalta tallin piikkiin tuli myös maininta olla Lotuksen osalta toinen aktiivijousitusta kehittävä talli. Välitankkausten ohella Toleman testasi eniten juurikin aktiivijousituksen käyttöönoton mahdollisuutta.

Ikävä kyllä melkein koko tallin budjetti olisi saattanut mennä erittäin kalliiseen uuden sukupolven autoon jossa olisi ollut kokonaan uutta tekniikkaa. Sen myötä tallin on ainakin toistaiseksi tyydyttävä Monzassa esiteltyyn autoon ja yritettävä ryhtyä kehittämään kolmannen sukupolven turboa. Candy ja useat muut sponsorit tulivat takaisin talliin kenties juurikin kauden puolivälin bensakikkailun johdosta. Rothmansia ei talliin saatu loppukauden pitkistäkään neuvotteluista huolimatta ja siten Henri Toivosen tuleminen mukaan f1:siin kenties Tolemanille on erittäin vähäinen.

 

[CCMK]

Ensignilla kausi 1982 oli kenties kaikkein vaikein kausi koskaan suhteessa budjettiin. Cafe do Colombian ja Roberto Guerreron 500 000 dollaria eivät juuri auttaneet tallia.

Ennen kauden alkua 12 henkilöä työllistävän tallin budjetti oli viime kautta vastaava alustavasti eli vajaat puoli miljoonaa dollaria. Lisäksi Guerrero joutui maksamaan erillistä 3000 dollarin kilpailumaksua. Siten vuoden 1981 Brasilian kisan ja Marc Surerin sankariajoja vesisateessa ei juuri odotettu kaudelle 1982.

Kauden alussa Guerrero joutui F2-tallinsa kanssa sopimusongelmiin, mutta pääsi kauden loppuihin kisoihin suunnitellusti. Rahapula vaikeutti tallin toimintaa koko kauden ajan ja Mo Nunn oli kauden lopussa erittäin surullinen kun Guerrero ei päässyt Las Vegasin kilpailuun.

Tallilla ei ollut enää moottoreita ja kukaan ei halunnut edes lainata yhtään. Guerreron alkukausi oli vaikea kokemattomuuden takia, mutta Long Beachista eteenpäin vauhtia alkoi riittää. Vielä enemmän vauhtia tuli kun Avon vetäytyi sarjasta ja talli sai Michelinin kumit alleen.

Sen jälkeen Guerrero ajoi aika-ajoissa usein 20 parhaan joukkoon ja kisoissakin ajoi jopa keskikastin paremmalla puolella. Ikävä kyllä tallin varattomuus näkyi vahvasti. Usein tallilla ei ollut edes vara-autoa, osat alkoivat vanhentua nopeasti, moottoreita ei saanut huoltamolta ollenkaan ja jopa renkaistakin oli välillä pulaa.

Sitten oli vielä erilliset auton tekniset viat jotka vaikeuttivat ajamista, mutta eivät hajoittaneet autoa. Moottorivauriot olivat varsin yleisiä ja esimerkiksi Brands Hatchissa Guerreron autoa piti aika-ajon aikana korjata 10 kertaa ennen kuin moottorivaurio saatiin korjatuksi. Ranskasta eteenpäin Ensignin konkurssiuhasta tuli myös puheenaihe ja talli väsyi taistelussa velkoja vastaan.

Kuitenkin Hockenheimissa Guerrero ajoi kaasuttimen vauriosta huolimatta kasipaikalle ja kiusasi Marc Sureria ja Brian Hentonia huolimatta heidän paremmista autoistaan. Lopulta Las Vegasin jälkeen tallia odotti käytännössä konkurssi. Siitäkin huolimatta kautta 1983 pidetään vielä silmällä tallissa ja Guerrero on jo allekirjoittanut alustavan sopimuksen.

Cafe do Colombia on myös pumppamassa lisää rahaa talliin ja sen myötä toisena kuljettajana saatetaan nähdä toinenkin kolumbialainen f1-kuljettaja. Tämä toinen kuljettaja on tietysti Diego Montoya joka olisi tuliaisina tuomassa talliin puolen miljoonan dollarin sponsoripottia.

Ikävä kyllä konkurssi tallille on todennäköisempi ja Guerrero saattaa mennä johonkin toiseen talliin.

 

[CCMK]

Marchilla oli kauden 1981 jälkeen ryhmitytty uudelleen ja John MacDonaldin johtamana tallista tulikin parempi kokonaisuus vuosiin tai siltä ainakin näytti vielä kauden alussa. Aivan alkukaudesta rahapula oli vielä viime vuoden jälkeen arkea, mutta Rothmansin tuleminen nosti tallin budjetin huomattavasti paremmalle uralle.

Alunperin tallin piti ajattaa Jochen Massia ja ketä tahansa riittävän rikasta maksumiestä, mutta Raul Boeselin rahat ja Rothmansin mukaan tuleminen vahvistivat sen talouden riittäväksi ilman maksumiesten ajattamista. Brasiliassa Jochen Mass vielä varmisti ajavansa koko kauden ja siten tallin riemu oli ylimmillään. Ikävä kyllä riemu ei kestänyt kauan. March 821 pohjautui viime vuoden malliin ja toi siten myös omat ongelmansa.

Vielä alkukaudesta auto oli hidas, mutta ennen kaikkea luotettava. Rothmansin rahojen turvin autoa oli varaa kehittää ja testata erittäin paljon suhteessa normaaleihin testimääriin. Pirellin renkaat eivät olleet kuitenkaan kovin hyvät ja sponsoripuolella turhautuminen alkoi nousta. Sitten tulivat vielä omat tallin vaikeudet.

Emilio de Villotan ajattaminen käytännössä kolmannessa Marchin autossa vei rahoja ja kallista aikaa. Emilio ei päässyt edes kisoihinkaan. Siihen mennessä vielä alkukaudesta lupaavasti ajanut Boesel alkoi ajaa todella huonosti ja välillä turhautuminen näkyi näyttävinä tunteenpurkauksina ja jopa toisen kuljettajan kimppuun käymisenä.

Mass taas masentui selvästi Villeneuven Zolderin onnettomuuden myötä ja tallin ilmapiiri alkoi tulehtua. Monacon alla talli teki erittäin typerän päätöksen ostaa Avonin renkaat itselleen vaikka valmistaja ei enää ollut sarjassa. Avonin renkaat eivät olleet mistään kotoisin ja heti kun Pirelli sai renkaansa toimimaan niin March jäi jälkeen sen pääasiallisista kilpailijoista eli Arrowsista, Osellasta ja Tolemanista.

Myöhemmin kaudesta Marchit ajelivat lähinnä ATS:n kaverien kanssa kisaa ja toisinaan Marchin autot olivat niin hitaita, että jopa Fittipaldin Chico Serra piti heitä pilkkanaan. Lisäksi suunnitelmat ajattaa Riccardo Palettia tai Henri Toivosta jäivät vain puheiden tai testien tasolle.

Ranskan kisa oli viimeinen pisara Jochen Massille siinä sattuneen kolarin takia ja lopulta Tiff Needelin ja 10 000 dollarin sijaan ajamaan otettiin Rupert Keegan 325 000 dollarin tukirahoilla.

Loppuvaiheessa kautta Adrian Reynard häipyi tallista ja David Kelly yritti saada autoa jotenkin toimimaan. Jo Brands Hatchin alla Rothmans rikkoi kolmen vuoden sopimuksensa ja häipyi f1:stä nöyryytettynä.

Aivan kauden lopulla talli osti renkaansa Micheliniltä ja vaikka vaikeuksia oli niin renkaat toimivat sentään edes välttävästi. Aiemmin hankittuna ne olisivat voineet olla mielenkiintoisiakin käyttää vaikka Pirellin renkailla March olisi voinut todellakin olla kilpailukykyinen.

Lopulta kauden ainoaksi valopilkuiksi jäivät Jochen Massin suoritukset Zolderissa ja Detroitissa. Kauden 1983 suhteen budjetti on avoin ja koko tallin tulevaisuus on vaakalaudalla ja Michelin ei ole halukas jäämään talliin ainakaan toistaiseksi.

 

[CCMK]

Fittipaldin tallin tarina näytti jo vuoden 1981 lopulla olleen ohi. Kuitenkin Chico Serra toi miljoona dollaria talliin ja jäi jatkamaan taloustilanteesta huolimatta tallissa. Tallilla ei ollut kuin miljoona dollaria ja Brasilian yritysten toimittamat miljoona cruzeiroa. Johnny Cecotto ei halunnut tulla talliin joten hänelle aluksi tarkoitettu toinen auto pidettiin vara-autona ja Rosbergin auto myytiin rahapulan takia velkojille.

Serran suoritukset täysin kilpailukyvyttömällä F8D:llä olivat kuitenkin loppupelissä varsin hyviä. Kokonaan uudella F9:llä taas maaefektiä oli hyödynnetty paremmin ja ilmanvastus oli pienentynyt reippasti huippulukemiin verrattuna. Ikävä kyllä F9 tuli lopulta vasta kauden puolivälissä kun se olisi pitänyt olla jo heti kauden alkupuolella käytössä.

Koko kauden ajan talli kärsi rahapulasta ja Ranskan kisan jälkeen konkurssista huhutiin koko ajan. Las Vegasiin talli ei itse asiassa olisi saanut osallistua ilman vara-auton myyntiä pantiksi velkojille. Ammattimaisuus tallissa ja sitkeä yrittämisen halu saivat lopulta tallin hengen huomattavasti paremmalle tolalle kuin vuoden 1981 vastaavassa tilanteessa.

Tilannetta voisi verrata leikkisästi vaikkapa Varsovan puolustajiin alkukaaoksen jälkeen toisessa maailmansodassa ennen kuin lopulta saksalaiset senkin valloittivat. Toisinaan Fittipaldin asetukset osuivat kohdilleen ja paremmalla budjetilla Fittipaldi olisi todennäköisesti ollut nopeampi kuin ATS, Osella, March, Ensign tai Theodore jatkuvasti.

Ikävä kyllä taloustilanteen takia Serran ajot jäivät satunnaisiin näyttöihin ja kuudes sija Zolderissa oli auton maksimisuoritus. Lisäksi se tuli vielä vanhalla autolla. Piste oli loistava asia mutta se ei auttanut lopulta yhtään mitään. Las Vegasin jälkeen tallin velkakuorma on 3-3,5 miljoonan dollarin arvoinen ja konkurssi tulee talliin todennäköisesti velan kasvaessa 4 miljoonan dollarin arvoiseksi.

Fittipaldin veljesten unelma vaikuttaisi olevan hyvin pian ohi ja vaikka Serralla löytyy valtavaa määrää rahaa niin monikaan talli ei silti konkreettisesti ole Serran varoista kiinnostunut, mutta käytännössä jokainen keskikastin talli ainakin miettii ottavansa varmasti kenet tahansa joka toisi 2 miljoonaa dollaria talliin.

Brasilian taloustilanteen huomioiden jo miljoona dollariakin on uskomaton määrä puhumattakaan 2 miljoonasta dollarista.

 

[CCMK]

Vuosi 1982 oli Osellalle vaikea vuosi. Talli ajatti kahta hyvää kuljettajaa. Osellan taival ensimmäisenä vuonna oli vaikeaa ja kausi 1981 lukuisine maksukuskien vierailuineen oli hajottaa tallin talouden. Lopulta kuitenkin 3 miljoonaa dollaria oli tallin budjetti ja 30 henkilöä tallissa töissä oli varsin hyvä määrä pieneltä tallilta.

Jean-Pierre Jarier oli kuljettajana ja nuori Riccardo Paletti toi myös sponsorirahaa talliin. Osella sai ensimmäiset pisteensä Imolassa vaikkakin se ajettiin tynkäkilpailuna. Pisteelle vauhti olisi voinut riittää myös Long Beachissa, Zolderissa, Monzassa ja Las Vegasissa mikäli Jarier olisi saanut pitää torstain kasipaikkansa aika-ajoissa. Tallin riidat Palettin kanssa kärjistyivät Detroitissa ja lopulta Paletti oli vetäytyä tallista Montrealin aattona.

Palettin kuolema aiheutti hetkellisen romahduksen tallissa ja aiemmin edes jotenkin jakautunut tallin kassavirta muuttui nyt Jarierin tuomaksi rahavirraksi. Lisäksi talliin iski lamaannuksen tunne. Ketään toista kuljettajaa Enzo Osella ei Palettin tilalle ottanut koko loppukaudella vaikka rahamiehiä ja debytantteja riittikin jonottamaan Enzo Osellan tallin ovia.

Aivan loppukaudesta myös Jacques Villeneuve oli Osellan vahva ehdokas ajamaan ja kauden 1983 ehdoista käydään edelleen keskusteluja. Jarier taas ajoi loppukauden varsin kiinnostumattomasti ja tallin ilmapiiri ei ollut paras mahdollinen.

Lopulta Jarier suuttui Las Vegasissa täysin ja lähti pois tallista. Jarierin häipyminen tietää tallin rahavirtojen loppua ja samalla Osellakin voi joutua konkurssiin vaikka budjetti onkin Fittipaldia, Ensignia ja Theodorea parempi. Ensi kausi Enzo Osellan nimeä kantavan tallin kohdalla on kysymysmerkki. Vähän paremmilla suorituksilla se olisi voinut saada kymppipaikan valmistajien sarjassa ja samalla 200 000 dollaria.

 

[CCMK]

ATS:llä kausi 1982 oli myös erittäin suuri pettymys. Talli lähti kauteen intoa puhkuen ja edelliskausien ongelmat piti olla historiaa. Sillä oli 3 miljoonan dollarin budjetti mikä oli 1,3 miljoonaa dollaria edelliskauden vastaavaa suurempi. Ikävä kyllä näin ei ollut vaikkakin Avonin renkailla talli ajoikin alkukauden paremman keskikastin puolella.

Sen kuljettajista Manfred Winkelhock ajoi oikeastaan alusta alkaen paremmin kuin Eliseo Salazar vaikka ei Salazar auton ollessa parempi mitenkään aivan hirvittävästi tallikaverilleen hävinnyt. Winkelhock sai pisteitä Brasiliassa diskausten jälkeen ja Imolan pisteet jäivät vain parista kilosta kiinni.

Monacossa Winkelhock oli Laudaa nopeampi ennen keskeytystään ja Detroitissa auto ajoi unelmien aika-ajon ja kisa olisi voinut mennä hyvin ilman keskeytystä. Ikävä kyllä auton rakenneongelmat ja Avonin vetäytyminen pilasivat kauden.

Michelinin renkaille sopivaksi D5:n säätäminen oli vaikeaa ja loppukauden kisat Detroitin jälkeen tuntuivat enemmän olevan tuuripeliä vauhdin suhteen. Lopullisen niitin tallin suoritusten vajoamiseen surkeaksi antoivat paremmin rahan suhteen varustautuneet tallit.

Tosin Marchin pelleily Avonin renkailla Monacon jälkeen sentään vähän tasoitti tilannetta. Lisäksi kauden aikana molempien ajajien ajotyyleistä sai kuulla huomautuksia ja kolarit olivat usein näyttäviä. Salazar onnistui kuitenkin myös olemaan Nelson Piquetin edessä Hockenheimissa ja niin siitäkin saatiin potkunyrkkeilyottelu.

Tosin ei Salazar aivan niin huono ollut kuin miltä usein näytti. Kyalamissa Salazar ajoi hyvin ja Imolassa sai pisteitä vaikkakin oli viimeinen pisteille laskettu kuljettaja.

Ikävä kyllä tallipäälikkö Günther Schmidtin nuukailu ja kiukuttelu uusien varaosien ja autojen korjauskulujen kanssa aiheuttivat sen, että kuluneita osia käytettiin niiden käyttöiän loppuun asti ja uusien osien saaminen alkoi loppukaudesta olla kallista puuhaa kun kaikkea piti yrittää saada kaudeksi 1983 käyttöön.

Lopulta kauden 1982 lopulla oli vaikea uskoa enää ATS:n kykenevän oikeastaan mihinkään sillä välillä tallin autot myös karsiutuivat kisoista. ATS jäi harmittavasti valmistajien kymppipaikan ulkopuolelle ja täten tappioksi tuli 200 000 dollaria.

Ensi kaudeksi talli on vain yhden auton talli ja Manfred Winkelhock on ainoa kuljettaja. Kauan kaivattu BMW:n turbomoottori saattaa kääntää tallin suunnan uuteen uskoon ja toivottavasti näin tapahtuu.

 

[CCMK]

Arrowsilla kausi 1982 ei hirvittävästi luvannut odotuksia. Neljä vuotta tallin kanssa ollut Riccardo Patrese lähti pois tallista Brabhamille ja tallin suorituskyvyn odotettiin heikentyvän. Marc Surer loukkaantui vakavasti juuri ennen kauden alkua ja oli pitkään poissa tallista. Patrick Tambay kieltäytyi ajoista ja lopulta Brian Henton sai paikkansa tallista.

Ikävä kyllä Henton ja uusi kuljettaja Mauro Baldi karsiutuivat ja tallille karsiutuminen oli katastrofi. Karsiutumiset ja muut huonot suoritukset jatkuivat vaikka Long Beachissa Henton vaikutti olevan vauhdissa ennen Borguddin järjestämää kolaria. Henton vapautui Imolan alla sopimuksestaan kun Surer palasi talliin, mutta boikotin jälkeen vasta Zolderissa nähtiin Surer ajamassa Arrowsia.

Hetken ajan Surerin kipujen takia näytti siltä, että Surerin tilalle vielä toistaiseksi hankitaan edelliskauden kuljettaja Siegfried Stohr ajamaan tilapäisesti Zolderiin ja Monacoon. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvittu. Surer ajoikin läpi kauden hyviä suorituksia ja kotiuduttuaan Grand Prixin maailmaan myös Baldikin alkoi ajaa mukiinmeneviä tuloksia.

Molemmat kuljettajat saivat pisteitä ja pysyivät yleensä poissa muiden tieltä vaikkakin Baldi oli saada selkäänsä Raul Boeselilta Detroitin romurallin takia. Surerilla taas oli Hockenheimissa ja Las Vegasissa näyttävää ajoa ja sen avulla loppukaudella Surer olikin Pirellin nopein mies radalla varsin usein.

Kausi 1982 oli ehkä Arrowsin osalta hirveä pettymys vain tuloksia katsomalla mutta Patresen jälkeinen aikakausi tallissa on ainakin jotenkin alkanut hyvin ja tiukkaa budjettia helpottaa varmasti myös valmistajien sarjan kymppipaikasta tulleet 200 000 dollaria.

Ensi kaudeksi tallin kuljettajat pysyvät ainakin alustavasti edelleen samana sillä Ragno ei ole hermostunut tallille Imolaa lukuunottamatta muuten mitenkään ja rahaa virtaa ensi kaudeksi enemmän mikä on hyvä asia jo talvitestejä varten.

 

[CCMK]

Alfa Romeolla oli vuonna 1982 toimitalossa tiukat paikat. Neljättä vuotta oltiin vakavasti aloittamassa f1:n maailmassa ja tuloksia oli pakko alkaa tulemaan enemmän. Ikivanhalla autolla aloittaminen oli virhe ja vaikka Brasiliaan saatiin uusi auto niin rakenteeltaan se oli alkeellisempi verrattuna Lotusin, Brabhamin tai Williamsin vastaaviin. McLarenille häviämisen eräänlaisena kakkostallina olisi voinut ymmärtääkin.

Tallin budjetti tällä kaudella oli 6 miljoonaa dollaria ja käytännössä Marlboro Italia olisi voinut pumpata rahaa vaikka loputtomasti talliin. Andrea de Cesaris siirrettiin Alfalle McLarenilta ja Bruno Giacomelli antoi sellaisia näyttöjä edellisellä kaudella, että hänet oli parempi säilyttää tallissa. Kaiken piti olla hyvin, mutta lopulta ei ollutkaan niin hyvin.

Silloin tällöin auto oli hyvä, mutta todellisia kilpailusuorituksia nähtiin harvoin ja sitäkin vähemmän talli saavutti kunnolisia tuloksia. Sitä taustaa vasten Alfa Romeon yllätyspaalupaikka Long Beachissa oli hyvä suoritus. Voittokin olisi voinut parhaimmillaan tulla kilpailusta Monacon tapaan. Alfa Romeon autot ovat aina menestyneet katuradoilla missä V12-moottorin vääntömomentista on paljon hyötyä.

Ikävä kyllä vaikka turboa testattiin niin sisäisen tehottomuuden, turhan viivästelyn ja byrokratian takia koko Autodeltan toiminta turbomoottorien suhteen kaudella 1982 olisi voinut olla parempaakin. Lopulta turboa testattiin kilpailuviikonlopun käytössä vain Monzassa ja siellä se ei ollut kovinkaan paljoa parempi V12-moottoriin verrattuna.

Niin paljon kun uusi 182-malli olikin parempi kuin vanha malli niin tekniikaltaan se olisi ehdottomasti pitänyt olla se oikea vuoden 1981 automalli. Sillä olisivat varmasti Giacomelli ja Andretti saaneet pisteitäkin enemmän. Viimeisen kerran todellista vauhtia Alfa Romeo piti Montrealissa, mutta sen jälkeen nopeilla radoilla se putosi keskikastin talliksi ja silloin tällöin muut Cossyliigan autot nöyryyttivät tallia erittäin pahasti ja vain Paul Ricardin radalla tiukasta moottorin vääntömomentista oli hyötyä muihin Cossyliigan autoihin nähden.

Kuljettajapuolella Andrea de Cesaris sentään kasvoi vuoteen 1981 verrattuna ja kolareita ei ollut samoissa määrin, mutta edelleenkin yliyrittämistä esiintyi ja samalla muiden kuljettajien estelyä. Vauhtia tosin riitti erittäin hyvin. Bruno Giacomelli alkoi yhtäkkiä suorastaan taantua Alfalla. Vauhtia riitti kyllä silloin tällöin ja parempiinkin sijoituksiin olisi voinut olla varaa.

Manselliin kolarointi Montrealissa ei ollut mikään mahtisuoritus ja Andrealla taas vuorostaan oli syyttömäksi joutuminen Hockenheimissa kun Watson kolaroi hänet ulos radalta.

Lopulta vain muutama piste koko kaudelta ja 250 000 dollarin ysipaikka TV-rahan suhteen ei hirvittävästi lohduta tallia ja Autodelta todennäköisesti vetäytyy tallin pääsääntöisestä toiminnan pyörittämisestä.

Tämä saa taas molempien kuljettajien suunnan näyttämään synkemmältä kuin mitä ehkä molemmat ansaitsisivatkaan.

 

[CCMK]

Ligierille kausi 1982 oli vaikein siihen asti. Voittoja ei tullut ainuttakaan ja huono vuosi maksoi lopulta kaksi hyvää kuljettajaa.

Jacques Laffiten piti olla kauden alussa vahva ehdokas haastamaan jälleen mestaruudesta taistelevat turbokuljettajat. Tallin itsekin piti saada vihdoin ja viimein Matran turbomoottori. Ikävä kyllä turbo lykkääntyi yhä pidemmälle tulevaisuuteen ja lopulta koko turbo jäi saamatta.

Sitten tuli vielä nopeasti muokatun vanhan auton ja kokonaan uuden auton murheet päälle. JS19 oli niin huono välillä, että Eddie Cheever halusi ajaa vain vanhaa autoa tai sitten hän ei ajaisi ollenkaan. Lopulta Cheeverin käytös aiheutti hänelle vilttiketjuun siirtymisen Ranskan kilpailun aikaan ja vain Jean-Pierre Jabouillen oma kieltäytyminen yllätysajosta kotikisassa sai hänet mukaan kisaan. Guy Ligier kiisteli Laffiten ja Jabouillen kanssa.

Hirvittävistä sisäisistä ristiriidoista huolimatta talli menestyikin yllättävän hyvin ja katuradoilla auto oli kuin kotonaan. Laffiten viimeinen Ligierin vuosi toistaiseksi ei sujunut hirveän hyvin, mutta silti palkinnoille pääsy Itävallassa maistui ja Las Vegasissa ennen keskeytystä vauhtia olisi voinut olla enemmänkin. Lopullisesti kaikkein ristiriitaisinta kaudessa 1982 oli Ligierillä koko auton toimivuus.

Yhdessä kisassa se saattoi toimia kuin unelma ja toisessa kisassa olla kokonaan kilpailukyvytön. Alkukaudesta tyyppivika oli bensan höyrystyminen ja loppukaudesta välillä täydellinen ohjauskyvyttömyys ja helmojen hajoaminen.

TV-rahaa talli sai lopulta 325 000 dollaria kasipaikasta, mutta suunta oli parhaimmillaan kolmen joukossa eikä kahdeksannessa paikassa.

 

[CCMK]

Ken Tyrrellin luotsaamalle Tyrrell Racingille kausi 1982 vaikutti aluksi olevan painajaista, mutta vuoden lopulla Michele Alboreton jo aiemmin hienot otteet toivat tallille onnellisen lopun kaudelle ja Las Vegasin rahapotin voittaminen maistui varmasti hyvälle.

Odotukset alkukaudesta olivat hyvin heikot sillä kunnollista pääsponsoria ei ollut ja tallin tilannetta pahensi myös Slim Borguddin maksamattomuus ajoistaan. Michele Alboreto on formula 1:n tuorein tähdenlento jonka ajot jo viime kaudella tiedettiin loistavaksi tulokaskuskien piireissä ja kokeneiden piirien keskikastin vastaaviksi.

Sitä taustaa vasten kauden 1982 ajot Alboretolla olivat jotain ihan muuta vuotta vanhalla autolla ja Keisarin Palatsin kisavoitto vahvistaa hänen asemiaan myös tulevaisuuden huipputalleja ajatellen. Alboreto onnistui usein ajamaan heti McLarenien ja Williamsin kuljettajien jälkeen nopeimmat ajat tauluihin aika-ajoissa ja kisassa.

Hänen ongelmiaan olivat toisinaan liika yrittäminen ja vaaralliset ohitusyritykset jotka saattoivat suututtaa kanssakilpailijoita. Näkyvimmin alkukaudesta suuttui Gilles Villeneuve Long Beachissa. Siellä hän tönäisi Alboreton sivuponttoonia ja sen jälkeen Alboreto pysyikin kunniottavan etäisyyden päässä.

Vain harvoin Alboreto ajeli keskikastin vauhtia vaikka Detroitissa vauhti ei ollut oikein kehuttavalla tasolla. Zandvoortissa taas Derek Dalyn kimppuun käyminen ja Piquetille nolostuminen brasilialaisen raivotessa osoittivat Alboreton luonteen ääripäät.

Tosin Ken Tyrrelin uskomaton luotto ykkösmieheensä ja muutamat onnistuneet pisteajot takasivat lopulta uskomattoman hyvän viikonlopun ja Alboreto onnistuikin voittamaan rehellisellä ajolla Las Vegasissa ansaitusti. Brian Hentonin mukaan Alboreton voitto oli ollut pitkään vain ajan kysymys. Myös tallissakin tiedettiin, että Alboreto varmasti voittaisi olosuhteiden ollessa hyvät. Tosin tallin ongelma oli rahasta kiinni.

Itse asiassa se ei kyennyt saamaan kasvaneesta budjetista huolimatta uutta autoa radalle koko kaudella ja vanhan auton kehitystyötä aiotaan jatkaa vielä ensi kaudellekin. Budjetti ensi kaudella on tämän kauden luokkaa eli arvioidusti 4 miljoonaa dollaria tai korkeintaan 5 miljoonaa dollaria sponsoreista riippuen.

Sponsorit vaihtelivat taloustilanteesta riippuen autossa kauden aikana moneen kertaan ja värisävytkin puhtaan valkoisesta laivaston siniseen ja vihreän-mustan sävyiseen Denimin värimaisemaan. Toinen ongelma Tyrrelin kaudella oli toisen auton kuljettajat.

Slim Borguddista oli vaikeaa uskoa, että tässä oli sama Fast Tommy kuin edeltävällä kaudella ATS:n ratissa tai puhumattakaan siitä että ensi debyytissään Tyrrellin testeissä sama kaveri oli Alboretoa ainoan kerran nopeampi. Muuten Borgudd ajeli aivan onnettomasti.

Kyalamissa hän ajoi väärin päin rataa niin, että musta lippu oli heilahtaa eräässä vaiheessa, Riossa taas esteli kärkikuljettajia kuten Rosbergia ja Long Beachissa hän järjesti molemmat ATS:n kuljettajat ja Hentonin Arrowsin ulos kisasta. Long Beachin romurallin jälkeen Henton tuli toiseksi kuljettajaksi ja ikävä kyllä hänkään ei aika-ajoissa pärjännyt Alboretolle.

Loppukautta kohden rako toki tallikaverien välillä kapeni, mutta Henton ei voinut kasvaville paineille mitään. Toki Henton toi rahaa talliin, pysyi vaikeuksista usein erossa ja ajoikin todella hienoja kisoja ajoittain. Ikävä kyllä Hentonilla meni liikaa aikaa keskikastissa ajamiseen ja kun harvoin Hentonilla oli tilaisuus saada pisteitä niin aina autosta hajosi jotakin.

Autojen kestävyys tai muut tekniset seikat olivatkin kysymysmerkki. Erityisesti kakkoskuskien autoissa. Vain pari kertaa kaudella Tyrrellin vara-auton säädöt olivat Hentonille sopivat. Muuten vara-autoa oli enemmän säädetty Alboretolle sopivaksi ja Hentonilla ei ollut sitä taustaa vasten helppo omaksua Alboreton ajotapaa.

Siitä huolimatta Henton onnistui kisoissa ajamaan paremmin kuin aika-ajoissa ja lähtöruudun ollessa parempi olisi takuulla ollut pistevauhdissa. Brands Hatchissa Henton ajoi myös nopeimman kierroksen kilpailussa. Kauden lopulla Hentonin pysyminen tallissa ensi kautta ajatellen on äärimmäisen epätodennäköistä.

Hentonin tallissa pysymistä ei varmasti auttanut myöskään auton haukkuminen tiilikuorma-autoksi eräässä vaiheessa kautta. Viimeinen suuri ongelma Kenin kaudessa oli jatkuva riitely toisten tallien kanssa ja kilpailujen protestointi.

Kun vielä Imolan aikaan kaikki tallit tuntuivat FISA:n talleja lukuunottamatta vihoittelevan Tyrrelille niin melkein kukaan ei edes ajatellut mitään vihollisuuksia Alboreton voittaessa kilpailun tallille ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1978. Ainoa talli mikä edes jotenkin ajatteli protestia oli tallimestaruutensa ja kuljettajien mestaruuden hukannut McLaren.

Syyte olisi koskenut epämääräistä helmarakennetta tallin autoissa. Ensi kaudelle talli ei välttämättä saa turboa, mutta uuden kuljettajan saamiseksi mahdollisuudet ovat hyvät vaikka sponsorirahasta toinen paikka on käytännössä kiinni. Ken Tyrrell oli Las Vegasin varmasti onnellisin tallipäällikkö kun yhteensä 750 000 dollaria tuli voittoa tilille.

Siitä puolet olivat erilaista palkintorahaa ja toinen osa oli valmistajien seiskapaikasta tullutta TV-rahaa eli 375 000 dollaria tuli siitä. Toki palkintosummasta meni 5000 dollaria Alboretolle voittorahaksi ja Tyrrell maksoi myös 50 000 dollaria eli Alboreton kausirahan samassa yhteydessä.

 

[CCMK]

Lotusilla kausi 1982 oli kahden vaikean edellisen kauden jälkeen loppupelissä suhteellisen hyvä. Alkukaudesta Williamsin tapaan Lotus odotti kaudesta tulevan hyvin vaikea ja vanhalla autolla kausi alkoi todella onnettomasti. Myöhemmin uuden auton tultua mukaan se oli silloin tällöin sattunutta Alboreton edelle kiilausta lukuunottamatta usein kolmanneksi nopein Cossyliigan auto sarjassa ja nopeilla radoilla se toimi parhaiten.

Tosin vauhti sinällään oli pettymys. Lotusilla kisa kaudella 1982 meni usein niin, että autot ajelivat keskikastissa ja sitten loppuvaiheessa kisaa joko keskeytysten tai hyvien taktiikoiden ansiosta olivat usein pisteillä. Voittotaisteluun Lotusin autoista ei ollut mikä oli odotettavaa.

Vaikkakin Itävallassa Elio de Angelis yllätti kaikki ajamalla voittoon ja kyseinen voitto kilpailikin vuoden yllätysvoiton tittelistä yhdessä Alboreton Las Vegasin voiton kanssa. Totta kai myös Riccardo Patresen Monacon voitto oli yllätys. Toisinaan molemmat kuljettajat olivat hyviä eri radoilla.

Nigel Mansell oli Monacossa vuoden 1981 kilpailun tapaan erittäin hyvässä vedossa ja Elio vuorostaan oli Brands Hatchissa hyvä ja Itävallan kisan voitto oli aikamoinen temppu. Mansell olisi voinut myös olla Itävallassa ainakin pisteillä ilman moottorivikaa. Colin Chapman ja Peter Warr eivät kuitenkaan vuoden lopulla osaneet sanoa, että miksi tallin auto pystyi Itävallassa ajamaan niin hyvin kuin muilla nopeilla radoilla tallin auto oli vauhdillisesti hyvä mutta ajo-ominaisuudet olivat teknisten vikojen takia usein syvältä.

Molemmilla kuljettajilla oli myös huonot hetkensä kaudella. Eliolla oli vieläkin kaudelta 1981 jäänyt tavaksi estellä toisia kuskeja. Näkyvimmin Monacossa missä Alain Prost tönäisi häntä sivuponttooniin turhautumisen takia. Mansell taas usein yritti liikaa joka taas johti kolareihin tai muihin vastaaviin tilanteisiin. Mansell myös persoonallaan aiheutti välillä melkoista kohua tallissa.

Loukkaantumisen jälkeen Mansellin ajokyvyt kaudelle 1982 eivät enää olleet entisellään ja vaikka käsikivut lopulta loppuivat niin vahinko oli tapahtunut. Ajelut menivät sankariajoiksi keskikastissa ja se taas näyttävyydestään huolimatta ei välttämättä sanonut mitään kriitikoiden piireissä.

Toki Lotusin auto hitailla radoilla ei ollut helppoa ajaa ja erityisesti tallin testikuljettajista eli Roberto Morenosta ja Geoff Leesista näki mitä eroa on testikuljettajien ja tavallisten kuljettajien välillä.

Toki Chapmania voisi syyttää liiallisesta tallissa kiinni pitämisestä vaikka testimiehet ajoivat melkein kaikki kauden testinsä vanhalla 87B:llä ja vain kisaviikonloppujensa aikaan Lotus 91:llä.

Molemmat olisivat voineet saada paljon ajoja esimerkiksi Theodorella. Tällä hetkellä Chapmanilla on bisnespuuhistaan ikäviä epäilyjä ja tallille se ei ole hyvä uutinen.

Kaikesta huolimatta talli voitti kuutospaikallaan 400 000 dollaria TV-rahaa ja siitäkin on hyötyä kun budjetti on 8 miljoonaa dollaria ja uusi kallis aktiivijousitus nielee varmasti rahaa ensi kaudella.

 

[CCMK]

Brabhamille kausi 1982 oli BMW:n ja turbomoottorin suhteen kokeiluvuosi. Riccardo Patrese yllätti suurimman osan f1-väestä ajamalla paremmin kuin Nelson Piquet ja oli lopulta tiukkojen vaiheiden jälkeen hänen edellään myös mestaruustaulukossa. Tosin tallin taival ei ollut helppo.

Alkukaudesta hienot testitulokset antoivat Piquetille uskoa tuplamestaruuteen, mutta myöhemmin kaudesta näytti tulevan pannukakku. Ensimmäisen kilpailun jälkeen alkoi arpominen Cosworthin vapaastihengittävän ja BMW:n turbomoottorin välillä.

Se ei miellyttänyt BMW:n moottoriurheilujohtajia. BT49D:llä talli sai voiton Riosta vain joutuakseen diskatuksi ja kauden hyväksytyn ensivoiton tallille toi Patrese Monacosta myöskin vanhalla autolla.

BMW:n uhattua viedä moottorinsa muualle talli käytti vastentahtoisesti toisessa autossa turboa ja toisessa ei-turboa. Detroitin aikaan Piquetille sattui jopa karsiutuminen ja Kanadassa talli vuorostaan voitti turbolla Piquetin ohjaamana uudella autolla eli BT50:llä. Sen jälkeen alkoi vaikeuksien piinaama kauden toinen puolisko.

Brabham oli joissakin kilpailuissa mykistävän nopea, mutta aina BMW:n turbomoottori pettikuljettajansa ja joissakin kisoissa autosta särkyivät kytkimet.

Ainoa kisa missä kauden jälkipuoliskolla autot pääsivät maaliin oli Dijonissa missä Brabhamit eivät olleet lähelläkään kärkeä. Brabhamin näyttävin keksintö kaudelle oli tuoda säännölliset välitankkaukset uudelleen mukaan lajiin. Kyalamista lähtien talli oli suunnitellut välitankkauksia ja lopulta toteuttanut idean Brands Hatchissa.

Kauden lopulla uudet ennätykset oli tehty ja idea ollaan ainakin turbotalleissa ottamassa käyttöön kaudeksi 1983. Syy on yksinkertaisesti siinä, että kolmannen polven turbot ovat takuuvarmasti liian janoisia kestääkseen kilpailukykyisesti loppuun ajamista ilman tankkausta.

Lisäksi toisen polven turbon päivitykset varmasti kasvattavat polttoaineen kulumista niin, että välitankkausta on ainakin harkittava tulevalla kaudella enemmän kuin koskaan aiemmin. Tosin idean todellisesta kilpailukykyisyydestä on vain vähän näyttöjä.

Ainoastaan Dijonissa Piquet oli kevyellä autolla Patresen edessä maalissa. Muissa kisoissa vain Österreichringin radalla oli näyttöä sen toimivuudesta kun Patrese ehti pysähdyksen jälkeen takaisin johtoasemassa radalle.

Idean käyttöönotto muissa talleissa turboja lukuunottamatta on täysin avointa. Brabhamin uusi BT51 on valmistumassa ja se on ensimmäinen täysin välitankkauksia varten suunniteltu ja maaefektiä hyödyntävä auto. Tosin FISA voi kieltää maaefektiautot milloin tahansa kauden onnettomuuksien myötä.

Lisäksi tallissa oli Las Vegasin jälkeisissä ensimmäisissä talvikauden testeissä nurinaa nuorempien mekaanikkojen piireissä välitankkauksen todellisesta hyödystä. Heidän mielestään Murrayn ja Blashin idea oli huono ja ajanhukkaa etenkin kun kevyellä autolla turboa revittiin liian paljon sen äärirajoille.

Bernien arvovalta vaiensi kritiikin nopeasti ja suuremmat ongelmat olivat enemmänkin auton jäähdytyksen tasossa. Joka tapauksessa vaikeasta ja boikotteja täynnä olevasta kaudesta Bernie sai ideoimassa Concordessaan miljoona dollaria viitospaikastaan.

 

[CCMK]

Vuodesta 1982 tuli Willamsille todellinen jättipotti loppupelissä vaikka kauden alussa toivoa ei näyttänyt olevan näköpiirissä pahimpina päivinä. Perättäiset merkkimestaruudet vuosina 1980 ja 1981 eivät näyttäneet saavan jatkoa kaudelle 1982. Etenkin kun Alan Jones meni eläkkeelle ja Carlos Reutemann saatiin vain vaivoin mukaan. Lopulta toiseksi kuskiksi saatiin suomalaisten riemuksi Keke Rosberg.

Siinä vaiheessa mestaruuteen vain harva uskoi Keken itsensä lisäksi. Tallinkin mukaan epätoivo oli korkeimmillaan Long Beachin alla kun Prost näytti pyyhkivän muilla lattiaa ja Reutemann lopetti uransa. Kekekin kävi kuumana Renaultille ja Balestrelle. Kotiin meneminenkin tuntui suutuspäissään lausuttuna kovin houkuttelevalta ajatukselta.

Mario Andretti palasi lajiin, mutta vain yhden kisan ajaksi kun Frankin kukkaro pysyi tiukkana Andrettin summille. Sitä taustaa vasten Frank Williams ja Patrick Head voi hyvällä syyllä kehua kautta hyväksi huonoimmassakin tapauksessa. Toiseksi kuljettajaksi Zolderissa tullut Derek Daly vaikutti hyvältä valinnalta ja vielä kyseisen kilpailun ja Monacon aikaan ongelmia ei näyttänyt olevan. Detroit oli vaisu Dalylla ja Montrealissa taas vauhtia vielä piisasi.

Sen jälkeen otteet alkoivat huononemaan vaikka talli mokasi kyllä Dalyn suhteen ainakin Brandsissa ja Paul Ricardilla hänen kisansa. Keke Rosbergista tuli lopulta koko tallille pelastaja ja uusi suosikkipoika vaikka niin ei ollut tarkoitus käydä aivan alkuperäisessä käsikirjoituksessa.

Yksinkertaisesti alusta lähtien kaikki alkoi sujua kuin tanssi ja vaikka huonojakin kisoja ja Keken sanoin niitä saakelin puupäitäkin mahtui estelemään väleihin niin silti Keke ajoi mukavan ketterällä ja kauniilla FW08:lla ja sen edeltäjällä FW07D:lla hyviä tuloksia.

Autossa oli erittäin harvoin teknisiä vikoja ja sen takia kaikki lajia vähemmänkin seuraavat ihmettelivät, että miten ne Keken keskeytykset noin vain loppuivat? Sen myötä ja kauden huipentuessa Las Vegasissa suomalaisjuhliin voidaan vain kuvitella, että millainen kausi olisi tallissa ollut jos Kekeä ei olisi ollut pelastamassa tallin ajoja.

Toki Daly olisi voinut vähän parempaa jälkeä saada aikaiseksi kun sai ja tallin kuljettajien suhteista voisi kiistellä ainakin Vihreän Saaren asukkaana loputtomiin. Totuus kuitenkin oli se, että loppupelissä Daly ei saanut kuin pari pistettä enemmän kuin eläkkeelle pikavauhtia lähtenyt Reutemann ja kaikkea ei voinut laittaa vain teknisten ongelmien piikkiin. Lisäksi tallin ja Keken arvostelu ei tuonut Dalylle ystäviä varikolla.

Toki Dalya itseäänkin talli puolusti ainakin Alboreton riehumiselta Zandvoortissa. Loppupelissä Dalyn tilalla olisi voinut olla Derek Warwick, Nigel Mansell tai vaikka Brian Henton ajamassa sitä. Jokaisella näistä kolmesta kaverista ehkä Hentonia lukuunottamatta pienellä varauksella olisi ollut takuulla vauhtia parempiinkin suorituksiin.

Williamsin budjetti oli lopulta vain marginaallisesti suurempi kuin Lotusilla ja Kekeä harmitti lähinnä vain se kauden lopussa, että hän oli myynyt itsensä liian halvalla tallille. Sopimus kun oli tehty reippaasti ennen mestaruuden ratkeamista ja vielä osin pohjautuen Fittipaldin ajan sopimusten pohjalle.

Tärkeintä oli kuitenkin se, että Kekestä tuli maailmanmestari. Frank Williams oli kuitenkin realistinen sanomalla mestaruuden johtuvan siitä, että yksi ajaja kuoli ja toinen loukkaantui. Lisäksi myös turbot olivat hänen mukaansa aivan liian epäluotettavia.

Neljännestä sijasta Frank Williams sai tililleen 1,050 miljoonaa dollaria TV-rahaa. Kun uteliaat kotimaan toimittajat kysyivät varsinaista tiimimestaruuden palkintopokaalin arvoa niin Frank vitsaili sen kenties olevan vain 50 dollaria. Todellisuudessa palkintopokaalin arvo oli noin 50 000 dollaria.

 

[CCMK]

Renaultille kausi 1982 oli se varma mestaruuden vuosi. Niin ainakin puhuttiin alkukaudesta. Lopulta mestaruus jäi saavuttamatta siksi, että tallin luotettavuus oli painajaismaista ja edelliskauden kuljettajien riidat kärjistyivät pisteiden syömisen ohella lopulta Ranskan kisan tallimääräysten noudattamatta jättämiseen.

Paperillahan kaikki oli hyvin valmistajien kolmannen sijan ja 1,2 miljoonan dollarin TV-rahan myötä. Ikävä kyllä johtokunnassa saatiin pettyä kauden lopulla jälleen kerran ja pahinta oli se, että Ferrari sai ensimmäisenä turbotallina itselleen merkkimestaruuden. Kaiken kaikkiaan keskeytysten ollessa olemattomia Renault olisi voinut voittaa tämän kauden kisoista jopa 11 kappaletta tai olla niissä kisoissa ainakin palkinnoilla tai pisteillä.

Nopeilla radoilla vain Brabhamit saattoivat olla Renaultin miehiä nopeampia, mutta usein kaksikko Prost-Arnoux tai Arnoux-Prost järjestyksestä riippuen menivät kaksoisjohdossa muita karkuun. Hitailla radoillakin Renaultin vauhti oli jo kelvollista ja vain Monacossa ongelmia oli turboviiveen kanssa. Todellinen ongelma Monacossa olivat kuitenkin ohjausviat ja siitä johtuneet ulosajot.

Tosin ohjausvika tuntui lähinnä medialle selittelyltä ainakin Arnouxin osalta. Prostilla sen sijaan minuuttia ennen ulosajoaan auto oli osunut ainakin kerran seinään ja siinä tilanteessa autosta saattoi hajota ohjauksen kannalta tärkeitä osia. Ainoa kauden todella heikko kisa oli Long Beachissa missä talli oli täysin kuutamolla kisasta.

Renault olisi voinut voittaa mestaruuden mikäli sen luotettavuus olisi toiminut edes jotenkin paremmin ja keskeytykset olisi saatu murto-osaan tapahtuneista keskeytyksistä. Ferrari onnistui rakentamaan erittäin luotettavan auton ainakin turbojen piirissä. Eräässä vaiheessa kautta Prost joutui suostumaan nöyryytykseen ja ajamaan rajoitetuilla moottorintehoilla jotta auto olisi selvinnyt edes maaliin.

Se kertoi hyvin paljon Renaultin tilanteesta. Lisäksi tallin riidat johtivat lopulta Arnouxin lähtöön tallista ja vain huomattava palkankorotus auttoi Prostiakin jäämään talliin. Kaudesta 1983 luulisi tulevan Renaultin kausi tai muussa tapauksessa Renaultin johtokunta voi jälleen harkita vetäytymistä lajista.

La Regie on ollut lajissa mukana jo vuodesta 1977 lähtien ja koko aikana se on kuluttanut kaikki kulut mukaan laskien jo 100 miljoonaa dollaria näiden vuosien aikana pystyäkseen olemaan maailman johtavin turbotalli. Sille rahalle olisi voinut olla käyttöä vaikkapa maan hallituksen piirissä näin laman alla.

 

[CCMK]

McLarenilla kausi 1982 oli menestyksekkäin sitten vuoden 1977 ja se oli hyvä uutinen Ron Dennisin, Teddy Mayerin ja Tyler Alexanderin johtamalle tallille. Niki Laudan tuleminen talliin erittäin isolla rahalla oli piristävää mutta turboille tallin ei uskottu juuri pärjäävän. Tallin budjetti oli yhtä suuri kuin Ferrarilla eli 15 miljoonaa dollaria oli käytettävissä.

Sitä taustaa vasten neljä voittoa ja vain John Watsonin harmittavan epäonnen myötä jäänyt kuljettajien mestaruus masensi tunnelmaa. Totta oli myös Niki Laudan mahtavat otteet kauden aikana ja paljon ei oikeastaan puuttunut siitä, että kerran eläkkeellä ollut Maailman Nopein Kuljettaja olisi voittanut jälleen mestaruuden.

Tallin eräs kauden haittapuoli oli myös jatkuvat omistajuuskiistat tallipäälikkökolmikon välillä ja myös kuljettajien jännitteet olivat huipussaan kauden lopulla. Niki Laudalla riitti suunsoittoa myös muille kuskeille ja Keken kanssa yhteenotot olivat mennä jo nyrkkirysyksikin.

Toki Lauda myös puolustikin välillä Kekeä. Muun muassa Imolan aikaan ja ennen kaikkea nähtyään Kekenkin viimein voittavan ei Nikikään voinut muuta kuin kehua suoritusta.

Hitaammilla kauden ensimmäisen puoliskon radoilla McLaren oli omassa luokassaan ja vaikka kauden jälkipuolisko oli molemmille kuljettajille vaikea niin siitä huolimatta kausi oli menestystä täynnä. MP4-1B oli erittäin luotettava auto ja heti Williamsin jälkeen paras Cossyliigan auto.

Watson sai Keken jälkeen myös eniten sijoituksia eli 8 kertaa Watson toi pisteitä kauden aikana kun Keke sai pistesijoja riittävät 11 kappaletta. Lauda oli ehkä aika-ajoissa parempi kuin Watson, mutta kisoissa Watsonin taktinen pelisilmä oli ainakin tällä kaudella parempi.

Toki Laudakin olisi voinut menestyä enemmänkin jos olisi sopeutunut erilaisiin renkaisiin ja muihin taktiikoihin paremmin, mutta Laudan itsepäisyys ja sisukkuus on Rosbergin jälkeen ruudukon kovinta joten Kuningasrotalle on turhaa puhua asiaa mikäli mies niin vain on asian päättänyt. Joillakin radoilla Michelinin Enduroista oli loistava hyöty ja joillakin taas ei.

Toisaalta niin paljon kuin Watson oli noussut mestaruustaistelun jälkeen otsikoihin niin edelleen mediapiireissä ollaan varmoja siitä, että Laudalle koko kausi 1982 oli vain odotteluvuosi ja hieno sellainen. Kausi 1983 on Laudalle mahdollisuus Porschen turbomoottorin myötä ja John Watsonille viimeinen mahdollisuus kenties voittaa mestaruus.

1,3 miljoonaa dollaria TV-rahaa ja valmistajien toinen sija oli hieno saavutus McLarenille ja kun vuosi ylipäänsä lähestyi loppuaan niin omistajuustaistelu ratkesi Ron Dennisin voittoon ja nyt tämä 35 vuotta iältään oleva nuori kaveri johtaa yksinään kenties erästä kuuluisinta tallia f1:ssä Ferrarin ohella. Yksi johtaja tuo myös selkeyttä tallin toimintaan ja McLaren on näin lopullisesti astunut uuteen aikakauteen.

 

[CCMK]

Ferrarin kausi oli iloa ja tragediaa täynnä. Samoin kuljettajien puolella eniten jossittelua aiheuttanut seikka Renaultin, Brabhamin, McLarenin ja Williamsin Carlos Reutemannin ohella kaudessa 1982 oli nimenomaan Ferrarin alkuperäisissä huippukuljettajissa eli Didier Pironissa ja Gilles Villeneuvessa. Ferrari oli kehittänyt uutta autoa lähes kaksi vuotta vuoden 1980 katastrofin ja vaikean kauden 1981 jälkeen.

Kun vielä viime kaudella autolla toivottiin lähinnä hyviä suorituksia enemmän kuin kisavoittoja niin tänä vuonna Ferrarin tavoitteet automallissa 126 C2 olivat korkealla. Ferrarin uusi auto oli suoralla paljon nopeampi verrattuna edelliskauden automalliin ja lisäksi mutkissa sen käyttäytyminen oli parempaa. Alkukauden suurin ongelma oli juurikin hirvittävä polttoaineenkulutus ja kömpelö liikkuvuus verrattuna muihin turboihin tai jopa Cossyliigan autoihin.

Siitä huolimatta molemmat kuljettajat onnistuivat ajamaan avauskisassa hyvin ennen teknisiä murheita. Riossa tosin Didier Pironin moottorin tehopiikkiä rajattiin maaliin pääsemisen varmistamiseksi ja sen takia, että Pironin ei olisi tarvinnut käydä tekemässä ylimääräistä stoppia. Villeneuven ensimmäinen turhautuminen näkyi Riossa siten, että hän kieltäytyi tallipalaverissa menemästä varikolle jos hänen renkaansa kuluvat liikaa ja hän myös ajoi ulos kisassa tyhmän virheen takia.

Pironi sinnitteli jotenkin maaliin ja pisteille. Long Beachissa siipikohu aiheutti hylkäyksen ja lisäksi Villeneuve oli tönäissyt Alboretoa kuohuksissaan kilpailutilanteessa mikä oli erikoista Villeneuvelle. Gilles oli toki kova taistelija mutta raju yliyrittäminen muun muassa Toyota-mutkassa Rosbergin ohi oli lähellä aiheuttaa erittäin hengenvaarallisen onnettomuuden.

Onneksi Rosberg väisti ja Villeneuve ajautui melkein seinään tilanteessa. Imolassa taas surullinen tallimääräyskiistan noudattamatta jättäminen toi Pironille voiton, mutta Villeneuven suhtautuminen talliin oli nyt jäätävää. Zolderissa Villeneuven kuolema toi ensimmäisen suuren tragedian tallille. Vain Pironin sinnikäs suostuttelu yhdessä Toiminnanjohtaja Piccininin kanssa sai Enzon astumaan Monacossakin mukaan kisaan vaikka ymmärrettävästi oli Zolderissa vetäytynytkin.

Lopulta Pironi toi kahdessa kisassa 10 pistettä yhteensä ja olisi todennäköisesti voittanut Kanadassa ilman Palettin kanssa tullutta onnettomuutta. Yksinään ajot päättyivät Zandvoortiin missä jo pitkään Ferrarille muutenkin suostuteltu Patrick Tambay tuli ajamaan tallin autoa. Pironi kuitenkin voitti jälleen ja Brandsissa ja Paul Ricardilla hyvät suoritukset olivat tuomassa Pironille mestaruutta kuin hopealautasella tarjoiltuna.

Kauden toinen jossittelun arvoinen tragedia tapahtui Hockenheimissa kun Pironi halusi välttämättä ajaa kovaa sateessa. Onnettomuus kovassa vauhdissa katkaisi hänen jalkansa ja lähellä oli ettei niitä jouduttu amputoimaan. Lopulta vaikeassa tilanteesssa tilapäisesti Franco Linin johtamalla tavalla Tambay onnistui voittamaan kilpailun osin Piquetin keskeytyksen myötä ja antamaan jälleen toivoa paremmasta huomisesta.

Pironin loukkaannuttua merkkimestaruus oli nyt tärkein. Itävallan ja Italian kisojen loistavat ajot toivat myös Tambaylle paljon itseluottamusta ansaitusti kaudelle 1983. Sveitsistä talli vetäytyi kokonaan Tambayn kipujen takia ja Las Vegasissa ilman Andrettia tilanne olisi toistunut. Siinä tapauksessa vain Tambay vetäytyi.

Monzassa vähän paremmalla tuurilla Andretti olisi voinut olla kauden 12:sta eri voittaja ja oli teknisistä murheista huolimatta kolmas. Lopulta ylimääräisten pisteiden ja kuljettajavierailuiden turvin talli onnistui tavoitteessaan ja sai 15 miljoonan dollarin budjettiin 2 miljoonaa dollaria lisää valmistajien mestaruuden myötä.

Ferrari 126 C2 ei ehkä autona ollut Renaultin vastaavaan verrattuna ihan niin nopea tai ei aina myöskään Brabhamin vastaavaan. Sen luotettavuus oli kuitenkin Zolderin jälkeen suorastaan uskomatonta. Syitä mistä se johtui ei tiedetä vielä nytkään.

Käytännössä autoon tuli toki merkittäviä turvauudistuksia Villeneuven kuoleman jälkeen ja lisäksi auton rakennetta muokattiin varsin paljon, mutta silti ero alkukauden ja koko loppukauden välillä oli silti mykistävä.

Sen luotettavuus olisi kelvannut Cossyliigan autoillekin, mutta Turbomafian riveissä se oli omaa luokkaansa kaudella 1982. Harvey Posthlethwaite onnistui suunnittelemaan kenties tämän kauden parhaimman auton. Lopulta mestaruus onnistui käyttämällä neljää eri kuljettajaa ja luotettavuutta hyödyntäen edes muutaman kisan yhdellä autolla ajelut tai parista kilpailusta kokonaan poissa oleminen eivät haitanneet ajoja mitenkään.

Tallimestaruus oli siten taattu. Jossiteltavaa riitti myös Tambayn ja Andrettin ajojen suhteen. Molemmilla ajamiset aiemmin kaudella menivät lähinnä tilipussin suuruudesta kiistelyyn ja molempien ollessa kiinni omissa sarjoissa suhteessa liian kauan. Kaudeksi 1983 Ferrari yrittää saada hyväksytyksi Didier Pironin ajattamisen säännöllisesti kolmannella Ferrarilla.

Muut tallit eivät ole ilahtuneita, mutta Pironi on edelleen toipumassa ja ranskalainen tuskin pääsee kaikesta huolimatta tarpeeksi kuntoon ajaakseen. Ehkä hän ei aja enää koskaan. Villeneuven ja Pironin suhteen Suomessakin f1:n parhaat asiantuntijat tällä kaudella olivat sitä mieltä, että näistä kuljettajista molemmat olivat kykeneviä voittamaan mestaruuden ansaitusti.

Villeneuve olisi saattanut ehkä menettää sen rajulla yliyrittämisellä ja jo Renaultin riidoista näki, että Villeneuven säilyessä elossa varmasti olisi nähty taistelua ja riitoja kaudella. Se olisi voinut todella vaikuuttaa kamppailuun mestaruudesta.

Joka tapauksessa vuoden auto oli tallien suhteen Ferrari 126 C2 ja kuljettajista vuoden mies oli Keke Rosberg vaikka ranskalaisissa ja kanadalaisissa piireissä ollaan asiasta varmasti toista mieltä.

 

[CCMK]

Seuraavaksi tulevissa kuljettajan arvioinneissa on kauden arvioksi myös kouluarvosanat 4-10 käytössä ja näistä voi olla samaa tai eri mieltä kauden ajalta. Laitetaan vielä nämä pois alta ennen kolmea viimeistä isoa profiilia ja kauden päättämistä.

 

[CCMK]

Roberto Morenon kausi 1982 oli erittäin lyhyt ajojen suhteen vaikka testeissä Lotus häntä käyttikin. Lopulta Imolan ja Montrealin hylkäysten jälkeen ja Rion ja Buenos Airesin ajajalakon toteutumatta jääminen merkitsi sitä, että Moreno pääsi sirkuksen toiseksi nuorimpana kuljettajana f1-auton rattiin Zandvoortin kilpailuun.

Ikävä kyllä huolimatta puolentoista vuoden mittaisesta testikuljettajan kokemuksesta hän ei ollut ajanut juuri lainkaan uudella autolla testiä ja karsiutuminen tekee hänen kauden arvioinnistaan hyvin vaikeaa.

Toisaalta hyvin huono viikonloppu antaa paljon anteeksi nuorelle kaverille etenkin jos auto on vielä vaikea ajettava. Tosin jatkuva hermostuminen ja hermoheikko linjojen hakeminen ajaessa näyttivät kaverin osaamisen f1-piireissä toistaiseksi.

Ura voi vielä jatkua, mutta yhtä hyvin se voi olla ohi. Etenkin kun Lotus vielä vuoden päätteeksi purki testisopimuksen niin vaikeaa on nähdä Morenoa enää f1-piireissä ilman hyvää summaa rahaa. Välttämättä rahakaan ei riitä.

Arvosana: 4,5/10

 

[CCMK]

Emilio de Villota toi jälleen arvokkaita Espanjan Pesetojaan tarjolle monille eri talleille. Hän oli myös yksi epätoivoisimmista ehdokkaista Imolan aikaan jopa Williamsille. Espanjalainen on onnistunut urallaan ostamaan jopa yksityisen McLarenin, mutta muuten suoritukset ovat olleet varsin heikkoja. Ikävä kyllä myös Marchin ajot olivat sitä.

Hän olisi voinut päästä jo Riossa ajamaan, mutta muut tallit eivät vielä siinä vaiheessa haluneet hänen ajavan siellä. Zolderiin mennessä mielipiteet olivat muuttuneet ja kolmatta Marchin autoa hoitivat Onyxin F2-tallin ja Mike Earlen johtamat mekaanikot. Mustan värinen yksityisen Marchin auto ei näyttävyydestään huolimatta tuonut tallille tuloksia.

Marchin motiivit olivat parhaimmillaankin typeriä. Luotto oli de Villotaan uskomatonta sillä monta muutakin maksumiestä oli vapaana talliin ja suhteessa tuloksiin se olisi ollut viisaampaa ajattaa jotakin toista kuljettajaa. Lisäksi de Villota oli harvoin päässyt kisoihin muutenkaan uransa aikana ja Marchilla hän ei ollut lähelläkään.

Esikarsintoihin jäi aina de Villotan tie ja vain pari kertaa ajajien vähyydestä johtuen de Villota oli Virallisen Harjoituksen karsinnassa. Detroitissa hän oli Piquetia nopeampi vain olosuhteiden takia ja Montrealin aikaan hänen ajonsa olivat ajettu kun Riccardo Paletti oli tulossa Marchille ajamaan mahdollisesti kolmatta autoa.

Ikävä kyllä Palettin menehdyttyä Emilio sai vielä yhden mahdollisuuden Zandvoortiin ja hän ei käyttänyt sitä oikein. Brandsissa Emilio oli vielä paikalla, mutta yllättäen sponsorit eivät enää jaksaneet katsoa de Villotan ajoja ja ajot loppuivat yhdessä rahojen kanssa vaikka vielä Paul Ricardiin huhuiltiin de Villotan saavan tarpeeksi rahaa kasaan kisaa varten.

Lopulta ylimääräistä autoa käytettiin kustannusten välttämiseksi vara-autona Boeselille ja Massille. Kaiken kaikkiaan puheistaan huolimatta de Villotaa tuskin nähdään f1:ssä kaudella 1983 Espanjan muutenkin vaikean taloustilanteen takia.

Arvosana: 4/10