F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

Penskellä vuosibudjetti tuntuu olleen vuonna 1976 noin kolme miljoonaa markkaa ja kuskille eli Watsonille palkkaa tuolta kaudelta miniminä 300 000 markkaa ja sponsoreina 60 000 markkaa eli yhteensä 360 000 markkaa. Kuriositeettina voi mainita, että palkat tosiaan lähtivät nousuun etenkin vuoden 1976 jälkeen formuloissa kun vuosibudjetit pyörivät jo suurilla tiimeillä kuten Ferrarilla vuonna 1976 budjetti pyöri 18 miljoonan markan ja vuonna 1977 noin 24 miljoonan markan paikkeilla. 70-luvun alussa ja 60-luvun lopussa Ferrarilla yli 6 miljoonan markan budjetit olivat harvinaisuuksia. 80-luvun alussa Ferrarilla oli (vuosi oli joko 80 tai 81) jo 60 miljoonan markan budjetit ja vuonna 1985 budjetti pyöri jo noin 120 miljoonan markan paikkeilla.

Connew-tallilla oli vuonna 1972 myös pienet budjetit. Rahaa oli vain 120 000 markkaa ja kakkoskuljettaja joka ajoi Joh Player Challenge Trophy kisassa eli David Purley toi tiimiin 60 000 markkaa ja Francois Mignault toi 240 000 markkaa tiimiin neljän kisan ajosta, mutta Connewin tarina päättyi ennenaikaisesti rahahuoliin joten luultavasti tiimipääliköllä joka maksoi omasta pussistaan niin tuskin oli edes 60 000 markkaa ja Mignault ajoi vain kaksi kilpailua. Kiinnostavaa oli myös Shadow-tallin ensimmäiset kaudet jolloin tiimin budjetti oli yhteensä 5,7 miljoonaa markkaa jota sanottiin aikoinaan tuhlaukseksi...

 

[CCMK]

Sennahan muistaakseni sai myös Mansellin tyylisiä 5 miljoonan euron minimipalkkoja kaudella 1993 ellei hänellä sitten ollut pykälää Ronin kanssa jossa hän sai sen 16 miljoonaa kaudesta ilman muuta palkkaehtoa. Lisäksi tietysti Senna ansaitsi myös jonkin verran omia rahoja sponsoreiden kautta. Kaudella 1993 Prost sai 100 miljoonaa markkaa eli noin 17 miljoonaa euroa mutta hänellä ei ollut minimipalkkaa eikä hänelle kaiketi tullut muuta maksua kun Frankilla oli hermot kireällä Mansellin palkannostelun vuoksi. Gerhard Berger sai muistaakseni kaudella 1993 minimipalkkana 8 miljoonaa euroa ja 2 miljoonaa muutoin kaudelta eli noin 60 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Kiinnostavia tietoja on myös se seikka että vielä 60-luvulla otan tähän esimerkiksi kauden 1966 palkkiot maksettiin menestymisen perusteella ja budjetit olivat todella pieniä. Kauden kovapalkkaisin kuljettaja oli Jim Clark joka sai 126 000 markkaa kaudelta. Palkka vei kymmenysosan suurimman budjetin omanneesta Lotus-tiimistä. Jack Brabhamilla palkka oli oman tiimin autolla ajetusta mestaruudesta 77 139 markkaa. John Surtees sai kauden aikana yhteensä 72 855 markkaa palkkaa. Jochen Rindt sai 74 571 markkaa palkkaa. Denny Hulme sai Brabhamilla palkkaa 26 571 markkaa. Graham Hill sai 20 571 markkaa kaudella. Mike Parkes sai saman verran palkkaa kun Jackie Stewart eli noin 17 142 markkaa. Lorenzo Bandini sai 14 571 markkaa kaudella ja Ludovico Scarfiotti sai saman verran kuin Parkes ja Stewart. Lotuksen budjetti oli noin 600 000-1,2 miljoonan markan luokkaa tuohon aikaan formuloissa.

 

[CCMK]

Korjataan tuota Surteesin palkkaa sen verran, että palkkaa tuli 82 851 markkaa kaudelta.

 

[CCMK]

Tiimien kustannuksiin sen verran, että Brabhamilla meni kuskipalkkoihin 103 710 markkaa. BRM:llä meni palkkoihin rahaa 37 713 markkaa ja Ferrarilla meni palkkoihin 51 855 markkaa.

 

[CCMK]

Heskethin tiimillä Ian Ashley maksoi ajoistaan 120 000 markkaa viidesta kisasta mitä ajoi jokseenkin viimeiseen kisaansa hän ei startannut. Keken maksut Wolfille olivat kaudelle 1979 samaa luokkaa kuin Theodoren aikoina eli 48 000 markkaa piti maksaa kisoista mihin pääsi ajamaan.

 

[Renngeist]

Tuolta saaa huomioitua ne rahan arvon muutokset:
http://www.rahamuseo.fi/arvo_laskuri/laskuri_web.html

Sieltä laskettuna mm. Nikin 6 mmk:n palkka onkin 3,1 m€

 

[CCMK]

Tässä on Ferrarin palkkatietoja 70-luvulta. Hinnat on ilmoitettu Italian liiroissa ja Suomen markoissa.

1970:

Jacky Ickx ansaitsi 40 miljoonaa Italian liiraa eli 2 miljoonaa markkaa. Regazzoni ansaitsi 33 miljoonaa liiroissa eli 1,3 miljoonaa markkaa ja Giunti ansaitsi vain 300 000 markkaa eli muutaman miljoonan liiran verran.

1971:

Mario Andretti ansaitsi 12 miljoonaa liiraa eli 600 000 markkaa.
Regazzoni ansaitsi 13 miljoonaa liiraa eli 550 000 markkaa.
Ickx ansaitsi vain saman verran kuin edelliskaudella ollessaan Ferrarin ykkösmies.

1972:

Ickx ansaitsi tällä kaudella palkanalennuksen myötä 27 miljoonaa liiraa eli 1,35 miljoonaa markkaa. Regazzoni sai 15 miljoonaa liiraa eli 650 000 markkaa. Andretti ei paljoa ansainnut ja se taisi olla syy välivuodelle. Palkkaa tuli vain 200 000 markkaa. Toki Andretille maksettiin muita sponsoreiden rahoja mutta puolta miljoonaa markkaa enempää summa ei tainut olla. Galli ja Merzario maksoivat kukin ajostaan päästäkseen Ferrarille. Merzario tosin sai hieman rahoja Ferrarilta palkkioksi hyvästä suorituksesta ja seuraavan kauden minimipalkkioksi tuli miljoona liiraa eli noin 50 000 markkaa.

1973:

Ferrarilla oli palkanmaksun vaikeuksia ja rahahuolia kaudella ja kuskien palkkoja jouduttiin leikkaamaan Enzon sanoin rankalla kädellä. Ickx ansaitsi vain 400 000 miniminä ja saman verran kaudelta eli yhteensä 800 000 markkaa. Merzario ansaitsi noin 300 000 markkaa kaudelta.

1974:

Fiatin tulon ja monen muun yhteistyökumppanien tulon myötä Ferrarin budjetti rupesi nousemaan vaikeiden vuosien jälkeen. Ajajaksi tuli Niki Lauda jonka velat oli maksettu ja Regazzonin paluun myötä Ferrarilla oli pitkästä aikaa kasassa voittoihin kykenevä mutta epäluotettava auto. Palkoista puheenollen Lauda sai 38 miljoonaa liiraa eli 1,9 miljoonaa markkaa kaudelta. Enemmän sai vain Regazzoni ja Fittipaldi kaudella palkkaa. Regazzoni sai noin 2,6 miljoonaa markkaa kaudelta.

1975:

Ferrarin ennätyksellisen suuresta 300 miljoonan liiran budjetista riitti kuljettajillekin jaettavaksi. Lauda sai noin 65 miljoonaa liiraa eli noin 3,25 miljoonaa markkaa ja lisäksi Laudan sponsorirahat olivat noin 600 000 markan suuruiset joten Lauda oli parhaiten palkattu mies Formuloissa tuolla kaudella. Tallikaveri Regazzoni sai palkanalennuksen ja lisäksi välit alkoivat tuolloin kiristyä tallin kanssa joistakin syistä. Regazzoni sai 1,5 miljoonaa markkaa kaudelta.

1976:

Niki Laudalla oli tulossa hieno kausi joka oli päättyä Nyrrelle. Fujista vetäytyminen aiheutti korjaamattoman särön väleihin Enzon kanssa. Ferrarin ennätyksiä hipovasta budjetista tuli uusi kun budjetti oli 360 miljoonaa liiraa. Laudalle palkkoja maksettiin 3,8 miljoonaa markkaa kaudelta. Regazzoni sai kakkoskuljettajana vain noin puolet Laudan palkasta eli 1,5 miljoonaa markkaa ja bonukset päälle eli 1,9 miljoonaa markkaa. Laudaa tuuraamaan tulleelle Reutemannille maksettiin 350 000 markkaa yhden kisan ajosta Ferrarilla. Vuoden lopulla hän onnistui irtautumaan Ferrarille Brabhamilta.

1977:

Laudan mestaruus oli varsin hapan ja mies lähti muutenkin pois jo ennen kauden päättymistä. Rahaa tuli silti kivasti sillä 72 miljoonaa liiraa oli parhaiten maksettu summa formuloissa eli markoissa summa oli 4 miljoonaa markkaa. Reutemann ansaitsi 2,1 miljoonaa markkaa kaudelta. Villeneuve ei saanut palkkaa, mutta sai kuitenkin paikan vuoden lopulla ja sopimus tehtiin.

1978:

Reutemann ansaitsi 2,4 miljoonaa markkaa ykköskuljettajana ja Villeneuve kakkoskuljettajana ansaitsi noin miljoona markkaa kaudelta.

1979:

Jody Scheckter sai noin 3 miljoonaa markkaa palkkaa ja Villeneuve 2,65 miljoonaa markkaa kaudelta.

 

[CCMK]

Laitetaan myös Ligierin palkkatietoja 70-luvulta. Palkat lasketaan Ranskan Frangeissa ja Suomen markoissa.

1976:

Ligierin budjetti oli 3 miljoonaa frangia ja markoissa 3,6 miljoonaa. Laffiten palkka oli 200 000 frangia eli 240 000 markkaa.

1977:

Budjetti korottui 3,1 miljoonaan frangiin. Laffiten palkka oli 380 000 frangia eli 456 000 markkaa. Toista autoa ajaneen Jarierin palkka oli vain 100 000 frangia eli 120 000 markkaa.

1978: Ranskan valtio ja Gitanes rupesivat tuomaan sponsorirahoja enemmän talliin ja sen seurauksena budjetti oli runsaan 5 miljoonan frangin tai 6 miljoonan markan luokkaa. Laffiten palkka nousi jälleen ja palkkaa tuli 560 000 frangia eli markoissa 576 000.

1979:

Budjetti suureni 10 miljoonan frangin tai 12 miljoonan markan kokoiseksi. Ligierillä ajoi Patrick Depailler, Jaques Laffite ja Jacky Ickx. Laffite ansaitsi eniten Ligierin miehistä eli 1,12 miljoonaa frangia eli 1,15 miljoonaa markkaa. Depailler ansaitsi 560 000 frangia eli 576 000 markkaa ja Ickx ansaitsi 300 000 frangia eli 360 000 markkaa.

1980:

Budjetti suureni 18 miljoonan markan tai 15 miljoonan frangin suuruiseksi ja Pironi ja Laffite ajoivat autoja. Laffite ansaitsi 1,7 miljoonaa frangia tai 1,72 miljoonaa markkaa. Pironi ansaitsi 1 miljoonan frangeissa eli 1,2 miljoonaa markkaa.

1981:

Budjetti oli jo vuoden 1981 tallien rahoissa mitattuna hyvän luokan tiimien luokkaa. Kokonaista 24 miljoonan markan tai noin 20 miljoonaa frangia. Laffite ansaitsi erittäin suuren palkankorotuksen pitkästä palveluajastaan. Osittain tämän peräti 4,4 miljoonan frangin eli 5,28 miljoonan markan palkkion maksoi Gitanes, Talbot, Ranskan valtio ja Lagot jolloin varsinaisesti Ligier maksoi vain miljoona frangia eli 1,2 miljoonaa markkaa. Tallin muut kuljettajat eivät saaneet paljoakaan palkkaa poislukien Patrick Tambay joka ansaitsi miljoona frangia eli 1,2 miljoonaa markkaa. Jarier ja Jabouille eivät saaneet paljoakaan palkkaa ja korkeintaan noin miljoona frangia eli 1,2 miljoonaa markkaa tuli koko kaudelta.

 

[Pahkasika]

Stirling Moss sanoi Hardtalkissa eilen, että hän tienasi 50-luvulla vuodessa £32 700, ja verojen ja muiden jälkeen lopputienestit olivat 4-5000, eli nykyrahassa puoli miljoonaa (puntaa?).

 

[CCMK]

Tuossa tuli katsottua tietoja myös Gilles Villeneuven palkasta Ferrarilta mikä oli minimiltään kauden korkein eli noin 7,2 miljoonaa markkaa oli palkka kaudella 81 ja lisäksi sponsoritulot jotka olivat 7,8 miljoonaa markkaa ja vielä ensimmäinen Ferrarin henkilökohtaisten sposorien maksama minimipalkkio joka oli mahtavat 1,35 miljoonaa markkaa kaudelta tekivät Villeneuvesta parhaiten palkatuimman moottoriurheilijan tuohon aikaan. Pienistä tiimeistä Theodoren osalta voidaan mainita sen ajattaneen kuljetajiaan kaudella 1982 hintaan 18 000 markkaa per kilpailu eli rahaa tuli tiimiin yhteensä 288 000 markkaa. Kaudella 1981 Theodore sai rahaa kuskeiltaan noin 270 000 markkaa ja kaudella 1983 486 000 markkaa. Sekään ei kuitenkaan riittänyt.

Allen Berg aikoinaan F3-sarjassa joutui muistaakseni tallipaikastaan maksamaan 720 000 markkaa ja Osellalla ollessaan F1:ssä suunnilleen saman verran markoissa. Myös Perry McCarthy joutui maksamaan isoa hintaa ajaessaan F3-sarjassa vuonna 1986. Hinta taisi olla 240 000 markkaa. Williamsin budjeteista sen verran, että vuonna 1977 sillä oli omaksi tiimiksi irtauduttuaan noin 200 000 puntaa eli 1,44 miljoonaa markkaa oli rahaa. Vuonna 1978 Williamsin budjetti oli 2,88 miljoonaa markkaa eli 400 000 puntaa tuohon aikaan. Vuonna 1979 Williamsilla oli 500 000 punnan FOCA:n tukirahat ja varsinainen budjetti saman verran eli miljoona puntaa yhteensä eli noin 7,2 miljoonaa markkaa oli koko budjetti kaudella 1979. Rebaquen tiimi pyöri noin 3 miljoonan markan paikkeilla vuonna 1979. Laitetaan vielä tähän, että Kekellä oli kaudella 1986 minimipalkan lisäksi Marlboron maksamat 20 miljoonan markan sponsoripalkkiot joten ainoastaan vain Nelson Piquet sai enemmän minimipalkkaa ja jos hänelle ei maksettu muita tuloja niin siinä tapauksessa Keke olisi ollut parhaiten ansaitsevin kuljettaja kaudella 1986. Sennasta sen verran myös, että Ayrton sai 12 miljoonaa markkaa miniminä vuosien 88-90 aikana McLarenilla.

 

[maradona]

Satuin selaamaan elokuun 2005 F1 Racingia, ja siinä annettiin tämänkaltaisia arvioita senaikaisille palkoille. Kaikki summat dollareissa. (M=miljoona)

Schumi 35M + saman verran henkilökohtaisia sponsorituloja
Ralf 25M
Kimi 22M + 1M bonus maailmanmestaruudesta
Montoya 17M + 1M bonus maailmanmestaruudesta
Trulli 10M
Barrichello 10M
Fisichella 9M
Alonso 9M
Button 8M
Webber 4M
Massa 2,5M
Wurz 2,5M
Sato 2M
Villeneuve 2M
Coulthard 1,5M
Heidfeld 1M
de la Rosa 0,5M
Klien 0,35M
Liuzzi 0,35M
Davidson 0,25M
Monteiro 0,25M
Albers 0,25M
Karthikeyan 0,25M
Friesacher 0,1M (kokonaan sponsorien maksama, ei Minardin)

 

[CCMK]

Seuraavaksi hieman Fittipaldin budjetteja vuosien varrelta. Tässä tiedot kausilta 1976-82:

1976:

Fittipaldin tiimin budjetti oli kolme miljonaa cruzeiroa eli 1,59 miljoonaa markkaa. Tuon ajan Brasilian Cruzeiron kurssi oli 1 Cruzeiro= 0,53 markkaa.

1977:

Fittipaldin tiimin budjetti nousi 11 miljoonaan cruzeiroon eli 5,28 miljoonaan markkaan. Tuon ajan Cruzeiron kurssi oli 1 Cruzeiro= 0,48 markkaa.

1978:

Fittipaldin budjetti nousi 17 miljoonaan cruzeiroon eli 6,42 miljoonaan markkaan. Tuon ajan Cruzeiron kurssi oli 1 Cruzeiro= 0,378 markkaa.

1979:

Fittipaldin päärahoittaja Copersucar alkoi vetämään tukeaan pois mutta maksoi vielä hieman tukiaisia Fittipaldille. Miljoona cruzeiroa eli 250 000 markkaa tuli tukiaisina ja muutoin Fittipaldi joutui rahoittamaan tiimiä omillaan. Onneksi edellisen vuoden rahoja oli jonkin verran säästössä ja lisäksi muitakin sponsorituloja oli ja Alex Ribeiro toi sponsorirahaa tiimiin. Brasiliassa cruzeiron arvo alkoi mennä alamäkeen rankasti. 1 Cruzeiro oli enää vain 25,5 penniä.

1980:

Skolin ensimmäiseen maksuerään kuului 8 miljoonaa cruzeiroa eli 1,16 miljoonaa markkaa. Cruzeiron arvo oli enää vain 14,6 penniä. 18. Huhtikuuta Brasilian hallitus devalvoi valuutan jolloin arvo aleni 15 % prosenttia jolloin sen arvo oli enää markkaan nähden vain 12,41 penniä. Loppukauden maksuja Skol maksoi tiimille noin 3 miljoonan cruzeiron eli noin 372 300 markkaa. Lopputukiaisiksi tuli siis vain 1,532 miljoonaa markkaa.

1981:

Kauden 1981 budjetista ei ole tietoa paljoakaan, mutta kausikirjassa kerrotaan että tuolloin Fittipaldilla oli 2,5 miljoonaa markkaa vastaavat velat ja Chico Serran piti tuoda 5 miljoonaa markkaa rahaa tiimiin. Rahoja ei näkynyt ja välillä Serra sai potkuja ja välillä palasi tiimiin ajamaan. Keke alkoi olla kyllästynyt ja maksamattomiin palkkoihin vedoten Keken onnistui irrota tunnetuin seurauksin tiimistä. Brasilian inflaatio oli sen verran paha tuolloin, että loppuvuodesta markalla sai 81 cruzeiroa. Loppuvuodesta oli vielä kaksi devalvointia jolloin markalla sai aluksi 127,80 cruzeiroa ja sittemmin 159,75 cruzeiroa. Alkuvuodesta markalla sai 65,5 cruzeiroa.

1982:

Fittipaldin onnistui saada ns. Pienen kuorma-auton lastillisen verran pieniä yrityksiä sponsoreiksi. Lisäksi Serra toi miljoona markkaa tiimiin. Yhteistyökumppanit kykenivät toimittamaan miljoonan cruzeiron edestä rahaa eli markoissa vain sen reilun 30 000 markkaa Brasilian Cruzeiron järkyttävän inflaation takia. Inflaation takia ne vähätkin rahat sulivat hetkessä ja rahoitusta ei löytynyt Fittipaldille. Lopulta velkoja oli jo useampi miljoona markkaa. Taisi olla jotain 7-15 miljoonaa markkaa velkoja kun tiimi kaatui. Kenties enemmänkin. Tämä oli jo tarpeeksi tuskaista Emersonille. Emmon Kotimaassa inflaatio laukkasi ja vuoden alussa 159,75 cruzeirolla sai markan. Syyskuussa tuli devalvointi 25 %:lla eli markka vastasi 199,68 cruzeiroa. Lokakuussa tuli uudelleen devalvointi samalla hinnalla ja sen jälkeen markalla sai 249,6 cruzeiroa. Joulukuussa määrättiin Cruzeiron keskikurssi inflaation pysäyttämiseksi jolloin markalla sai 251,41-252,67 cruzeiroa. Uutena vuotena Brasilian Keskuspankki määritti taas devalvoinnin jälkeen kurssin jolloin Suomen markalla sai 315,84 cruzeiroa.

 

[CCMK]

Laitetaan vielä pienenä off-topicina juttua sen verran, että kahta vuotta myöhemmin vuonna 1984 Brasiliassa inflaatio oli jo sen verran paha, että esimerkiksi tuoppi paikallista vahvaa olutta maksoi jo 1800 cruzeiroa. Markoissa tämä oli tietysti vain muutaman markan eli noin 5-9 markkaa.

 

[Renngeist]

Laitetaan vielä pienenä off-topicina juttua sen verran, että kahta vuotta myöhemmin vuonna 1984 Brasiliassa inflaatio oli jo sen verran paha, että esimerkiksi tuoppi paikallista vahvaa olutta maksoi jo 1800 cruzeiroa. Markoissa tämä oli tietysti vain muutaman markan eli noin 5-9 markkaa.

Ja rahayksikön nimikin vaihtui 86, 90, 93 ja lopulta 94

 

[CCMK]

Niin. Nykyisin rahayksikkö Brasiliassa on Real tai pikemmin uusi Real. Yksi Real vastaa 2750:tä vanhaa cruzeiroa. Yksi euro on 1,78 realia ja yksi real on 56 senttiä.

 

[CCMK]

Laitetaan tähän myös Merzarion tiimibudjetit vuosien varrelta:

1977:

Tiimillä ei ollut kuin 62500 puntaa eli 450 000 markkaa budjetti.

1978:

125 000 puntaa oli budjetti eli noin 900 000 markkaa.

1979:

1,8 miljoonan markan eli 250 000 punnan budjetti ei riittänyt oikein mihinkään yhä suurenevien formulan maailman kulujen kanssa. Kauden jälkeen tiimi sulki ovensa.

 

[CCMK]

Alan Jonesilla oli kiinnostava alku Williams tiimissä rahallisesti. Kaudella 1978 Jones sai 500 000 markkaa tai 100 000 Australian dollaria palkkaa.

Kaudella 1979 Jones ansaitsi 50 000 Australian dollaria lisää eli palkkaa tuli markoissa 750 000 markkaa.

Kaudella 1980 Jones sai mestaruudesta hulppean 250 000 Australian dollarin palkkion. Markoissa tämä oli 1,25 miljoonaa markkaa.

Kaudella 1981 Jones sai kauden kolmanneksi korkeinta palkkaa sarjassa. Australian dollareissa miljoonan verran eli markoissa noin 5 miljoonaa. Minimipalkkio oli 80 000 Australian dollaria ja loput oli kauden aikana saatua rahaa. Kaudelle 1982 ja 1983 Frank yritti saada Jonesia ajamaan tiimiinsä. Ensimmäisellä kerralla tarkoitus oli syrjäyttää Keke ja toisella kerralla Derek Daly. Kaudeksi 1983 tarkoitus oli syrjäyttää Laffite kun eihän Kekeä voinut syrjäyttää kun oli maailmanmestari... Kaikilla kerroilla Frank tarjosi semmoista summaa rahaa joka olisi ollut jo minimipalkkiona saman verran kuin Piquetin ja Keken mestaruuskausien vastaavat palkkiot yhteensä. Se olisi ollut oman aikansa ehdottomasti suurin palkka mitä kuskille olisi maksettu. Jonesia ei kuitenkaan kiinnostanut.

Nelson Piquet ansaitsi kausilla 1983 ja 1984 6 miljoonaa markkaa minimipalkkiona Brabhamilla. Kaudeksi 1985 Piquet sai 6,9 miljoonaa markkaa minimipalkkiona. Kaudeksi 1986 Piquet vaati Bernieltä 12 miljoonaa miniminä ja sponsoreiden rahoja. Bernie ei suostunut. Myöhemmin Bernie suostui vain siihen, että muuta rahaa ei tullut jos minimipalkkio eli 12 miljoonaa markkaa tuli taskuun. Ikävä kyllä kun Bernie alkoi suostua niin Frank korotti minimipalkkion kolminkertaiseksi mikä teki Piquetista tuon ajan parhaiten palkatuimman ajajan kausiksi 1986-1987.

 

[CCMK]

Laitetaan vielä vuoden 1967 kuskien palkkoja.

Denny Hulme: Maailmanmestari ansaitsi 102 000 markkaa.

Jack Brabham: Mies ei onnistunut uusimaan mestaruutta, mutta rahaa tuli 68 568 markkaa.

Jim Clark: Kauden kovapalkkaisin mies jälleen kerran ansaitsi tuon ajan mittapuulla huikeat 177 426 markkaa kaudelta.

John Surtees: Hondan mies ansaitsi 23 142 markkaa ajoistaan.

Chris Amon: Uuden-Seelannin mies sai 24 000 markkaa kaudelta.

Pedro Rodriguez: Meksikon mies sai 20 000 markkaa kaudelta.

Graham Hill: Ansaitsi saman verran kuin Jack Brabham.

Dan Gurney: Samaa palkkaluokkaa Amonin kanssa.

Jackie Stewart: Samaa luokkaa Amonin ja Gurneyn kanssa.

John Love: Ansaitsi kaudelta jossa hän ajoi vain yhden kilpailun vain 10 000 markkaa.

 

[CCMK]

Laitetaan vuoden 1968 palkkioita kehiin.

Graham Hill: Maailmanmestari ansaitsi 128 568 markkaa.

Jackie Stewart: Kauden kovapalkkaisin mies sai ajoistaan 160 284 markkaa.

Denny Hulme: Hallitseva mestari ansaitsi 42 855 markkaa.

Jacky Ickx: Belgian mies ansaitsi 35 142 markkaa.

Bruce McLaren: 34 284 markkaa tuli McLarenille kaudelta.

Pedro Rodriguez: 20 571 markkaa tuli kaudelta.

Jo Siffert: 20 000 markkaa tuli kaudelta.

John Surtees: 38 571 markkaa tuli kaudelta rahaa.

Jean-Pierre Beltoise ja Chris Amon saivat Siffertin tavoin 20 000 markkaa kaudelta.

Jim Clark: Miehelle Colin Chapman lupasi tuon ajan suurimman F1-palkkion joka olisi ollut vähintään 200 000 markkaa-600 000 markkaa. Ikävä kyllä Clark kuoli tuolla kaudella traagisesti.

Jochen Rindt: Mies joka tuli suomalaisille varsin tutuksi piankin ansaitsi 12 000 markkaa kaudelta.

Richard Attwood ja Johnny Servoz-Gavin saivat 10 000 markkaa henkeä kohti kaudelta.

Jackie Oliver, Ludvico Scarfiotti, Lucien Bianchi, Vic Elford ja Brian Redman saivat kukin 6000 markkaa kaudelta.