F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

F1:ssä kaudella 1991 alkoi rahojen ja palkkojen nousu... seuraavaksi palkkoja kyseiseltä kaudelta:

Ayrton Senna: Maailmanmestari ansaitsi eniten... ennen kautta Senna oli järkyttynyt ja kiinnostunut Mansellin palkoista ja vaatimuksista... Mansell vaati 72 miljoonaa markkaa ainakin kaudelta. Tämä rohkaisi myös Sennaa esittämään lähes mielikuvituksellisia palkkoja. Dennis oli saada sydänkohtauksen palkkavaatimuksesta... 96 miljoonaa markkaa kaudessa... ja muut edut päälle. Dennis kiristeli hampaitaan ja budjetit nousivat kummassakin tiimissä eli McLarenilla ja Williamsilla kuin yhdessä yössä... Senna sai lopulta kauden aikana 96 miljoonan markan lisäksi myös henkilökohtaisen 30 miljoonan markan minimipalkkion joka oli henkilökohtainen. Lisäksi Senna sai 6 miljoonaa markkaa per kilpailu minkä maksoi jo Marlboro sillä Ronilla mitta oli täyttymässä rahastuksesta. 222 miljoonaa markkaa tuli yhteensä kaikista sopimuksista.

Nigel Mansell: 72 miljoonaa markkaa tuli kaudelta ja henkilökohtainen 30 miljoonaa markkaa myöskin minimipalkkana. Lisäksi 6 miljoonaa markkaa tuli kaudelta. Per kilpailu. Loppusummaksi tuli 198 miljoonaa markkaa. Mikä oli valtava summa.

Riccardo Patrese: Sai 60 miljoonaa markkaa ilman mitään muuta palkkaa.

Gerhard Berger: Sai saman verran kuin Patrese. Puolet palkasta tuli Dennikseltä ja loput Marlborolta.

Alain Prost: Sai 50 miljoonaa markkaa miniminä ja 34 miljoonaa markkaa tuli sponsoreilta jolloin loppusumma oli 84 miljoonaa markkaa.

Nelson Piquet: Flavion palkkamies ansaitsi yllättävän vähän. 600 000 markkaa oli peruspalkka ja 600 000 markkaa tuli per pisteeltä... pisteiden kanssa rahaa tuli yhteensä 16,5 miljoonaa markkaa. Lisäksi sponsorit maksoivat 26,5 miljoonaa markkaa jolloin loppusumma oli 43 miljoonaa markkaa.

Jean Alesi: Sai 24 miljoonaa markkaa minimipalkkaa ja 18 miljoonaa markkaa sponsorirahaa. Yhteensä rahaa tuli 42 miljoonaa markkaa.

Stefano Modena: Ansaitsi 6 miljoonaa markkaa miniminä ja 10 miljoonaa sponsorien kautta. Yhteensä 16 miljoonaa markkaa tuli palkkaa.

Andrea de Cesaris: Jordanin mies ansaitsi 9 miljoonaa markkaa, mutta vei myös 12-24 miljoonaa markkaa rahaa tiimiin.

Roberto Moreno: Pupo sai Flaviolta 300 000 markkaa peruspalkkana ja 300 000 markkaa pisteeltä. Yhteensä rahaa tuli 2,4 miljoonaa markkaa. Schumin tultua tiimiin Flavio jakoi lopulta 6 miljoonaa markkaa potkien hänet pihalle. Jordanilla rahaa paloi kahteen kilpailuun sen verran. Pupo ajoi yhden kisan Minardille 300 000 markan hintaan. Moreno sai sponsorien kautta kuitenkin lopulta 8 miljoonaa markkaa kaudelta.

Pierluigi Martini: Sai 6 miljoonaa markkaa kaudelta ilman mitään muuta palkkaa.

JJ Lehto: Pepsodent-hymyn omannut espoolaiskaveri ansaitsi yhteensä valtavat 7 miljoonaa markkaa kaudelta. Suurin osa rahoista tuli palkinnoille pääsystä. JJ:llä oli myös 600 000-3 miljoonan markan arvoinen minimipalkkio joka myös hieman täytti lompakkoa.

Bertrand Gachot: Toi samoja summia tiimiin kuin de Cesaris mutta sai vain 4 miljoonaa markkaa kaudelta. Pidätys vei tallipaikan ja lisäksi lopulta ajoi yhden kisan Larrouksella 1 miljoonan markan hintaan.

Michael Schumacher: Kerpenin Rehtori aloitti myös pienestä. 3 miljoonaa markkaa meni Jordanille ja kesken sopimuksen Flavio nappasi Wunderkindin itselleen maksamalla Morenolle 6 miljoonaa markkaa häipymisestä. Alunperin 20 miljoonan markan loppukisat menivät Benettonille ja Schumi sai 3 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja miljoona markkaa pisteistään yhteensä.

Satoru Nakajima: Sai Tyreliltä 2 miljoonaa markkaa ja vei tiimiin 6 miljoonaa markkaa. Kyseisillä rahoilla maksettiin Modenan minimipalkka.

Mika Häkkinen: Lotuksen suomalaiskuljettaja ansaitsi 3 miljoonaa markkaa kaudelta ilman mitään muuta palkkaa. Palkka vastasi JJ:n minimipalkkaa. Joutui myös maksamaan ajoistaan lähteestä riippuen 1-6 miljoonaa markkaa.

Martin Brundle: Ansaitsi 2 miljoonaa markkaa.

Emanuele Pirro: Ansaitsi 6 miljoonaa markkaa kaudelta yhteensä. Suurin osa tuli minimipalkkiosta.

Mark Blundell: Ansaitsi miljoona markkaa.

Ivan Capelli: Ansaitsi 6 miljoonaa markkaa miniminä ja miljoona markkaa sponsoreiden kautta.

Eric Bernard: Ansaitsi miljoona markkaa kauteen. Larroukselle meni 12 miljoonaa markkaa.

Aguri Suzuki: 16 miljoonaa markkaa meni tiimiin ja miljoona markkaa tuli käteen.

Julian Bailey: Lotuksen maksumies maksoi ajoistaan 4,8 miljoonaa markkaa ja lopulta sai lohdutuspalkintona miljoona markkaa hyvistä suorituksista.

Gianni Morbidelli: Ansaitsi miljoona markkaa kaudelta. Siitä 500 000 markkaa oli Ferrarilta koska Morbidelli oli testikuljettaja ja loppuosa tuli Minardilta.

Mauricio Gugelmin: Sai 6 miljoonaa markkaa miniminä ilman mitään muuta palkkaa.

Thierry Boutsen: Edellisen kauden tapaan rikas Ligier tuhlasi rahaa. 24 miljoonaa markkaa meni Belgian miehelle.

Johnny Herbert: Vei aimo tukun sponsoreita saaden noin miljoona markkaa kaudelta. Yhteensä sponsorirahaa meni 9,6 miljoonaa markkaa. Iso raha toi hyvää kohtelua mutta Häkä oli silti parempi. Etenkin seuraavalla kaudella.

Nicola Larini: Vei 12 miljoonaa markkaa Lambolle saamatta mitään palkkaa.

Erik Comas: Ligier antoi 24 miljoonaa markkaa palkkaa Ranskalaiselle lupaavalle nuorelle kuljettajalle.

Gabriele Tarquini: Vei 12 miljoonaa markkaa AGS:lle ja 18 miljoonaa markkaa Fondmetalille saamatta yhtään palkkaa.

Alessandro (Alex) Zanardi: Ajoi kolme kilpailua 9 miljoonan markan sponsorihintaan. Paikka oli Jordanille melkein varma seuraavaksi kaudeksi mutta Gugelmin vei paikan 50 miljoonalla markalla ja Tyrelillä de Cesaris vei paikan 24 miljoonalla markalla.

Eric van de Poele: Belgian mies vei 20 miljoonaa markkaa Lambolle.

Alex Caffi: Sai samoja summia kuin Lehto ilman mitään muuta palkkaa.

Olivier Grouillard: 18 miljoonaa markkaa meni Fondmetalille.

Michele Alboreto: Sai 6 miljoonaa markkaa ilman mitään muuta palkkaa.

Karl Wendlinger: Maksoi vaatimattomat 2 miljoonaa markkaa kahdesta kisasta Leyton Housella.

Stefan Johansson: Maksoi 12 miljoonaa markkaa AGS:lle ja maksoi kisoistaan Footworkille 4 miljoonaa markkaa saaden 3 miljoonaa markkaa takaisin.

Fabrizio Barbazza: Maksoi 12 miljoonaa markkaa AGS:lle.

Naoki Hattori: Maksoi 1,2 miljoonaa markkaa kahdesta kisasta.

Michael Bartels: Steffin mielitietty maksoi 4,8 miljoonaa markkaa neljästä kisasta.

Pedro Chaves: Portugalin mies sai F1:sten alimman palkan. Hänen kausipalkka oli vaivaiset 600 000 markkaa kokonaisena... Rahaa meni 30 miljoonaa markkaa Jopa Häkkinen, Caffi ja Lehto olivat rikkaita verrattuna tähän karsiutumisten kuninkaaseen.

Kaudella 91 budjetit nousivat ennätykseen. Koskaan ennen F1:ssä ei ollut 600 miljoonan markan tai 100 miljoonan taalan budjetteja... ennen kuin tuona vuonna. Williams ja McLaren loivat lajille uudet säännöt mitä tuli budjetteihin. Ferrarikin jäi toiseksi. Sen budjetti oli vain 300-360 miljoonaa markkaa. Benetton, Ligier ja Footwork operoivat 270 miljoonalla markalla. Jordanin budjetti on ollut lähteestä riippuen pienimmillään 90 miljoonan markan ja suurimillaan 210 miljoonan markan luokkaa.

Luultavasti ja etenkin alkukaudesta rahat oli loppua koko ajan kesken koska 7UP ei maksanut paljoa mitään ja Pepsico maksoi vain 18 miljoonaa markkaa tukea yhteensä. Erkki Mustakari mainitsi jossakin tämän kauden lopun kisassa budjetin olleen sen 210 miljoonaa markkaa, mutta luultavasti tiimin kokonaiskustannukset olivat sen verran sillä Jordanilla ei ollut tuollaisia budjetteja... Vasta 95 Peugeotin diilin myötä Jordanilla oli 270 miljoonaa markkaa.

Ja se oli ennätys tiimin sen ajan historiassa... Kuitenkin Leyton Housella oli 120 miljoonan markan budjetti ja Tyrelillä oli 130-180 miljoonan markan budjetti. Luultavammin aina 210 miljoonaan markkaan asti. Isoin hinta tuli Hondan moottorien laskusta. Minardilla oli 96-100 miljoonaa markkaa budjetti ja samanlainen budjetti tai hieman suurempi oli Jordanin budjetti. Dallaralla oli 90 miljoonan markan budjetti. Lotuksella oli 48-60 miljoonan markan budjetti joka oli todella vähän. Brabhamilla oli 42-48 miljoonaa markkaa budjetti. Larrouksella oli samansuuruinen budjetti. Modenan tai Lambo-Lamborghinin budjetti oli 42 miljoonaa markkaa.

Meksikolaisen GLAS-tiimin raunioilla olisi rahaa ollut odottamassa kaiken toteutuessa 120-150 miljoonaa markkaa mikä ei olisi ollut niin huono budjetti. AGS ja Fondmetal pyörivät 36-42 miljoonan markan rahoilla ja köyhin tiimi Coloni oli pienin myös budjeteissa. Sillä oli vain 30-36 miljoonaa markkaa ja loppukaudesta vielä sitäkin vähemmän. Lopulta Coloni yritti kiskoa Chavesilta myös 60 000 markkaa jokaiselta ajokilometriltä saadakseen rahaa... sen verran epätoivoinen tiimi oli ja vielä toivottomaksi kohellukseksi homma meni seuraavalla kaudella Andrea Sassettin muodossa Andrea Modalla.

 

[CCMK]

F1:den palkintorahat ovat olleet aina varsin mielenkiintoiset... tässä muutamia esimerkkejä vanhan ajan rahapalkinnoista:

1966: Vuosi jolloin F1:ssä luovuttiin starttirahoista ja siirryttiin palkintorahoihin. Starttirahan huonoja puolia oli esimerkiksi se että joistakin kisoista voittaja sai vähemmän rahaa kuin toisesta. Esimerkiksi Bandini sai jostakin kisasta 17 000 markkaa starttirahaa kuin maailmanmestari Brabham sai vain 12 500 markkaa. Jenkeillä palkintorahaa oltiin jaeltu kisoissa jo kauemmin. Palkintorahan mukaantulo raivostutti sen ajan f1-pomoja erittäin paljon. Kuitenkin Amerikassa rahaa jaeltiin avokätisesti. Kauden 1966 voittaja sai 120 000 markkaa ja toiseksi sijoittunut 60 000 markkaa ja kolmanneksi tullut 30 000 markkaa. Tuolloin päätettiin jakaa 20:lle kuljettajalle rahaa mikä oli ennen kuulumatonta f1-maailmassa. Viimeiseksi sijoittunut eli 20:s sai 17 400 markkaa.

1967: Samanlainen järjestelmä toi myös uuden aallon rahassa. Paalupaikasta maksettiin 6000 markkaa. Viimeinen kuski sai 16 800 markkaa.

Kauden 1968 rahaa jaettiin saman verran ja viimeinen kuski sai tasan 18 000 markkaa.

1969: Palkintoraha nousi voittajalle 300 000 markkaan ja toiseksi sijoittunut sai 120 000 markkaa, kolmanneksi sijoittunut sai 72 000 markkaa ja neljänneksi sijoittunut sai 60 000 markkaa jne... ja viimeinen sai 16 200 markkaa. Paalupaikasta sai edelleen 6000 markkaa ja kierrosennätys toi 12 000 markkaa. Euroopan kisoista sai korkeintaan 30 000 markkaa voittaja kilpailuilta.

1970: Voittaja sai edelleen saman verran mutta järjestelmä muuttui 24 kuljettajan rahastukseksi missä viimeinen ansaitsi 36 000 markkaa. Paalupaikan ja kierrosennätyksen saaja sai 15 000 markkaa lisää taskuun.

1971: Täysin samat palkintorahat. Tuohon aikaan CSI alkoi olla erittäin vihainen USA:n kisan järjestäjien palkintorahoille sillä kisanjärjestäjät olivat varsin tiukkoja rahan suhteen. Kisan kokonaissumma oli 1,6 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Kaudella 1972 F1:ssä siirryttiin kenties ensimmäiseen varsinaiseen koko kauden kattavaan palkintorahan järjestelmään. Summat ovat laskettu Sveitsin Frangeissa ja Suomen Markoissa.

Kustannukset eli matkustuskulut: 201 000 frangia eli 331 650 markkaa.

FIA:n tai vastaavan sen ajan kattojärjestön bonukset kolmen parhaalle tiimille: 6288 markkaa eli 4800 frangia.

Tiimien bonusraha= entinen starttiraha: 49 500 markkaa eli 30 000 frangia.

Paalupaikkamiehen raha: 1485 markkaa eli 900 frangia.

Toiseksi parhaan raha Virallisessa harjoituksessa (aika-ajo): 1155 markkaa tai 700 frangia.

Kolmen parhaan kuskin palkintorahojen yhteismäärä: 54 450 markkaa tai 33 000 frangia.

Palkintorahat yhteensä: 184 488 markkaa tai 111 800 frangia.

Kattojärjestön omat palkintorahat: 6288 markkaa tai 4800 frangia.

Kisojen budjetti per kisa: 972 000 markkaa tai 420 000 frangia.

Watkins Glenin järjestäjät maksoivat 36 000 markkaa starttirahaa tiimeille. Lisäksi paalupaikan ajanut ja kisan nopeimmasta kierroksesta vastannut kuljettaja saivat 18 000 markkaa. Kisan voitosta sai 372 000 markkaa. Toiseksi sijoittunut sai 156 000 markkaa ja kolmanneksi sijoittunut sai 117 150 markkaa. Laitetaan vielä kuriositeetiksi Patrick Depaillerin 57 000 markkan seitsemäs sija. Tyrrel tienasi eniten rahaa tiimeistä. Tyrrel tienasi 585 000 markkaa viikonlopulta. USA:n kisat olivatkin tuolloin rahakkaita kisoja.

 

[CCMK]

1973: Palkintorahat vähenivät myös f1:ssä öljykriisin seurauksena ja voittajalle maksettiin Watkins Glenissä korkeintaan 300 000 markkaa.

1974: Samat kisarahat per kisa.

1975: Säännöt muuttivat palkintorahat 24:lle kuskille. Watkins Glenin voitosta Niki Lauda sai 450 000 markkaa johon sisältyi 30 000 markan shekki. Voitosta sai 420 000 markkaa. Emerson Fittipaldi sai kakkosijasta 239 400 markkaa ja Jochen Mass sai 149 100 markkaa kolmossijasta.

 

[CCMK]

1976: Watkins Glenistä James Hunt vei 420 000 markkaa palkintorahaa.

1977: Hunt sai voitosta 450 000 markkaa.

1978: Reutemann sai 480 000 markkaa voitosta.

1979: Villeneuve sai 540 000 markkaa voitosta.

1980: Watkins Glenin viimeisestä kisasta Alan Jones sai 600 000 markkaa voitosta.

 

[CCMK]

Elio de Angelis ansaitsi kaudella 1982 1,2 miljoonaa markkaa kaudelta. Chapman oli alentanut hänen palkkaansa. Palkka koostui 600 000 markasta joka oli peruspalkkio. Chapman maksoi 360 000 markkaa voitosta ja sponsorit maksoivat 240 000 markkaa mikä teki yhteensä 1,2 miljoonaa markkaa. Edeltävällä kaudella de Angelis oli saanut 1,2 miljoonaa markkaa ilman mitään muita palkkoja.

 

[CCMK]

Kaudella 1983 Elio de Angelis ansaitsi 1,2 miljoonaa markkaa kaudelta.

 

[CCMK]

Keken ura oli melkoinen ja kivinen. Etenkin rahan suhteen. Tässä on Keken palkat:

1978: Maksoi eri tiimeille yhteensä 84 000 markkaa kaudelta. Hinta oli 6000 markkaa per kilpailu.

1979: Maksoi 48 000 markkaa kilpailuistaan kisahinnan pysyessä samana.

1980: Fittipaldilla Keke sai ensimmäisen kerran urallaan jotain rahaakin mutta joutui myös maksamaan ajoistaan. Palkkaa tuli 300 000 markkaa, mutta rahaa meni 1,2 miljoonaa markkaa. Sponsorit maksoivat 1,5 miljoonaa markkaa. Kekellä oli kuitenkin liiketoimien avulla rahaa kaudella yhteensä 2,5 miljoonan markan tulot kaudelta.

1981: Toinen kausi Fittipaldilta tiesi saman rahan menoa ja sitä että Keke ansaitsi melkein vähiten kuskeista. Keke oli lopulta kolmanneksi alhaisimmalla palkalla koko sarjassa. Vähemmän tienasi vain tallikaveri Senna ja Beppe Gabbiani Oselalla. Keke sai vain 180 000 markkaa kaudelta. Sponsorit maksoivat 1,38 miljoonaa markkaa mutta tiimiin meni 1,2 miljoonaa markkaa. Liiketoimet toivat 2,5 miljoonaa markkaa myöskin kaudelta.

1982: Keke sai monien pitkien vaiheiden jälkeen 1,8-2,1 miljoonaa markkaa kaudelta mikä oli eniten rahaa siihen asti olleella uralla. Alkujaan Keken palkan piti olla vain 300 000-600 000 markkaa kaudelta. Summaan tuli kuitenkin bonuksia ja mestaruus toi toisen mokoman kukkaroon. Sponsorien ja bonuksien yhteismääräksi tuli lähteestä riippuen 600 000-1,5 miljoonaa markkaa.

1983: Keke ansaitsi vain peruspalkkansa eli 300 000-600 000 markkaa kaudelta lähteestä riippuen. Keke oli erittäin alipalkattu ja vaati roimaa palkankorotusta ja turbomoottoria.

1984: Keke sai roiman palkankorotuksen mikä oli mestarin arvoinen palkka. 6 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja 12 miljoonaa markkaa tuli sponsoreilta.

1985: Samat summat Keke tienasi kaudelta.

1986: Keke meni McLarenille. Minimipalkka oli 3 miljoonaa markkaa, mutta sponsorit maksoivat 20,5 miljoonaa markkaa.

Yhteensä Keke tienasi urallaan hieman yli 60 miljoonaa markkaa ja suurin osa rahoista tuli kolmelta viimeiseltä kaudelta. Kekellä olisi ollut mahdollisuus tienata enemmänkin rahaa Ferrarilla ja McLaren yritti useamman vuoden sopimusta ja lopulta Dennis lähes rukoili Kekeltä vielä yhtä kautta mikä olisi tiennyt mahtavaa 30 miljoonan markan sopimusta. Minimipalkkio olisi ollut 9 miljoonaa markkaa ja sponsorien tuki olisi ollut 21 miljoonaa markkaa. Keken tienestit olivat omana aikanaan yksiä korkeimpia suomalaisurheilijoiden palkkoja.

 

[CCMK]

JJ Lehto tienasi myös urallaan varsin paljon rahaa. Tässä palkkoja:

1989: Maksoi paikastaan Onyxille.

1990: Maksoi myös tuolloin Onyxille.

1991: Sai uransa ensimmäiset tienestit Dallaran puikoissa. Minimipalkkio oli lähteestä riippuen 600 000-3 miljoonaa markkaa. JJ sai myös Imolan palkinnoista mahtavan bonuksen. Yhteensä JJ tienasi 7 miljoonaa markkaa kaudelta.

1992: JJ:n palkka aleni vain 3,5 miljoonaan markkaan kaudelta.

1993: JJ sai Sauberilta yhteensä 11 miljoonaa markkaa kaudelta.

1994: JJ:n unelmat murskautuivat testionnettomuuden seurauksena. JJ tienasi kauden aikana 3-5 miljoonaa markkaa miniminä ja korkeintaan 8 miljoonaa markkaa sponsorit mukaan laskettuna Benettonilla. Sauber maksoi kahdesta kisasta Järvilehdolle miljoona markkaa. JJ tienasi siis 9 miljoonaa markkaa koko kaudelta.

JJ Lehdon ura jäi urkenematta ikävän onnettomuuden ja muidenkin sattumusten takia Formula 1:ssä. Palkallisestikin JJ jäi varsin vaatimattomaksi kuljettajaksi. Paras kausi oli palkallisesti kausi 1993 ja uran tienestit jäivät noin 30,5 miljoonan markan suuruisiksi.

 

[CCMK]

Mika Salolla oli myös hetkensä... palkallisesti vasta viimeinen kausi oli paras Toyotalla. Ferrarilla Hockenheimin voitto vietiin tallimääräyksellä.... Rahallisesti Salo tienasi seuraavasti:

1994: Maksoi 2 miljoonaa markkaa kahdesta kisasta ja sai 300 000 markkaa palkkaa.

1995: Alunperin Lotukselle menossa olleet 30 miljoonaa markkaa löysivät kodin Tyreliltä. Salo sai itselleen 8,4 miljoonaa markkaa kaudelta. Sponsorit maksoivat 6 miljoonaa markkaa Salolle ja minimipalkkio oli 2,4 miljoonaa markkaa.

1996: Sama palkka samalla rahanviennillä.

1997: Samat summat menivät, mutta palkka aleni ja Salo sai vain 4,4 miljoonaa markkaa kaudelta yhteensä.

1998: Arrows maksoi 10 miljoonaa markkaa kaudelta.

1999: Sai saman verran rahaa kaudelta.

2000: Sauber maksoi 14,4 miljoonaa markkaa ja 426 000 markkaa pisteeltä. Yhteensä rahaa tuli 16,956 miljoonaa markkaa kaudelta.

2002: 24 miljoonaa markkaa tuli rahaa kaudelta.

Salo tienasi urallaan yhteensä 82,626 miljoonaa markkaa. Mika oli omana aikaanaan tienannut toiseksi eniten suomalaisista kuskeista ja nykyään taitaa olla kolmanneksi eniten. Tosin Heikki varmasti menee pian ohitse kokonaismäärissä.

 

[CCMK]

Mika Häkkinen oli eniten ansainnut suomalaiskuski ennen Kimi Räikköstä. Tässä Häkän palkkoja:

1991: Aloituskausi toi 3 miljoonaa markkaa.

1992: Lotus maksoi Häkkiselle 12 miljoonaa markkaa ja 3 miljoonan markan sponsorirahat päälle. Se tiesi yhteensä 15 miljoonaa markkaa.

1993: Siirto McLarenille tiesi kautta aikain rikkainta testikuskin sopimusta. Rahaa tuli 600 000 markkaa kaudelta. Tai olisi tullut ilman Andrettin vetäytymistä. Sponsorit maksoivat Mikalle 4 miljoonaa markkaa joten Mikalle tuli yhteensä 4,6 miljoonaa markkaa.

1994: Mika sai 21 miljoonaa markkaa minimipalkkana ja 26 miljoonaa markkaa maksoivat sponsorit. Loppusumma oli 47 miljoonaa markkaa.

1995: Ron Dennis alensi Häkkisen minimipalkkaa vain 12 miljoonaan markkaan. Sponsorit maksoivat Mikalle 17 miljoonaa markkaa lisää joten loppusumma oli 29 miljoonaa markkaa.

1996: Minimipalkka oli sama ja sponsorirahaa tuli 31 miljoonaa markkaa ja yhteensä kaudelta tuli 43 miljoonaa markkaa.

1997: Häkkinen neuvotteli itselleen palkankorotuksen johon sponsorit maksoivat entistä merkittävämpää tukea ja Keke neuvotteli kauden 94 minimipalkkion takaisin Mikalle. Yhteensä palkkaa tuli 60 miljoonaa markkaa. Lisäksi Dennis joka oli tuskastunut McLarenin tilanteeseen alkoi maksaa 6 miljoonaa markkaa voitosta. Häkkinen voitti Jerezin radalla ensimmäisen voittonsa. Itse asiassa Dennis oli maksanut 6 miljoonaa markkaa voitosta jo kaudesta 94 lähtien mutta tuolloin asia vasta tuli julkisuuteen.

1998: Häkkisen palkka pysyi samana, mutta Denniksen 6 miljoonaa markkaa voitosta toi lopulta 108 miljoonaa markkaa ja mestaruuden.

1999: Häkkinen sai 90 miljoonaa markkaa kaudelta.

2000: Häkkinen sai 84 miljoonaa markkaa kaudelta.

2001: Uran viimeinen kausi toi 72 miljoonaa markkaa kaudelta palkkaa.

Häkkisen uraa Dennis halusi jatkaa, mutta palkka olisi alentunut puoleen ja myöskin voitonmaksun summa alkoi pienentyä mikä vaikutti myöskin Mikan päätökseen lopettaa uransa. Yhteensä Häkkinen kuitenkin oli ennen Kimin aikakautta rikkain suomalainen f1-kuljettaja. Häkkinen ansaitsi koko urallaan 561,6 miljoonaa markkaa.

 

[CCMK]

Jean Alesi tienasi uransa aikana erittäin paljon rahaa. Tässä Alesin palkat:

1989: Ranskan kisassa mukaan tullut Alesi ansaitsi Camelin rahoja 8 miljoonaa markkaa.

1990: Tyrell maksoi 13 miljoonaa markkaa palkkaa.

1991: Ferrarin kiinitys oli pitkä ja tuottoisa. Seuraavilla kausilla Alesi tienasi 24 miljoonaa markkaa miniminä ja 18 miljoonaa markkaa sponsorien kautta. Yhteensä Alesi sai 42 miljoonaa markkaa kaudelta.


1992-1994: Summat olivat samoja.

1995: Alesi sai samojen summien päälle lisäksi 6 miljoonaa markkaa Jean Todtilta Kanadan voitosta jolloin loppusummaksi tuli 48 miljoonaa markkaa.

1996: Benettonilla Alesi sai 36 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja sponsorituet mistä Flavio ei ollut mielissään niin maksoivat 12 miljoonaa markkaa. Yhteensä summa oli sama kuin edelliskaudella.

1997: Alesin vyötä kiristettiin ja Alesi sai vain minimipalkkansa eli 36 miljoonaa markkaa.

1998: Sauber maksoi 12 miljoonaa markkaa.

1999: Sama palkka.

2000: Prost maksoi 18,6 miljoonaa markkaa.

2001: Prostin piti maksaa 18 miljoonaa markkaa, mutta vasta kauden lopulla joten Alesi loikkasi Jordanille saamaan rahansa.

 

[Joni]

Kiitos näistä. Näitä on ihan mukava lukea. Eri asia että pitääkö ne oikeasti paikkansa on toinen juttu.

 

[CCMK]

No kyllä ne pitävät paikkansa vaikka virheitä toki välillä sattuu... etenkin aloitussivulla kun on yhdessä postissa Lotuksen palkat vuodelta 1978 niin kyllä sitä budjettia vähän enemmän oli kuin vajaa 12 miljoonaa markkaa... Kun Andrettin ja Ronnien palkat olisivat vieneet hieman liikaakin jo budjetista. Melkein kokonaan. Joillakin tiimeillä myös moottorisopimukset veivät enemmän rahaa kuin varsinaiset kuskien palkat. Näin oli esimerkiksi Minardilla ja Dallaralla kaudella 91 ja 92 jolloin kummatkin tiimit maksoivat omina vuosinaan 48 miljoonaa markkaa moottoreista.

Ihan köyhimillä tiimeillä oli vaikeaa saada edes 36 miljoonan markan Juddin koneita itselleen. Silloin joutui turvautumaan lainoihin ja debentuurien johdannaisiin ja maksukuskien rahoihin. Toisinaan jotkut tiimit maksoivat erissä moottorinsa. 90-luvun kalleimmasta moottorien ostosta vastasi Ligier Renaultin diilillä. 72 miljoonaa markkaa kului koneisiin kun budjetti oli 270 miljoonaa markkaa suunnilleen per kausi. Lisäksi vielä 24 miljoonan markan minimipalkkiot per kuski niin 120 miljoonaa markkaa meni jo budjetista.

Kaudeksi 94 budjetti muistaakseni myös väheni ja maksukuskina vieraili Johnny Herbertiä ja Franck Lagorcea. Lisäksi JJ:tä haluttiin Ligierille isosta summasta mutta JJ meni Sauberille. Pitää laittaa vaikka joihinkin niitä lähteitä vastaisuudessa.

 

[CCMK]

Kaudella 1995 palkat lähtivät nousuun. Erityisesti testikuljettajien palkat... tässä ne tulevat:

Michael Schumacher: Maailmanmestari sai kaudelta yhteensä 102 miljoonaa markkaa josta 48 miljoonaa markkaa tuli minimipalkkiosta. Voitosta Flavio maksoi 600 000 markkaa. Mestaruus toi 3 miljoonaa markkaa tilille. Eniten rahaa maksoivat kuitenkin sponsorit. 45,6 miljoonaa markkaa tuli sponsoreilta rahaa mikä tiesi valtavaa summaa.

Damon Hill: Jälleen kerran alipalkatuimpia huipputallin kuljettajia kaudella: 9 miljoonaa markkaa tuli minimipalkkiona ja Frank maksoi vain 600 000 markkaa kilpailun voitosta. Yhteensä summa oli 11,4 miljoonaa markkaa. Edelliseen kauteen verrattuna sponsorit maksoivat kuitenkin hulppeasti. Mestaruus olisi tuonut vain 600 000 markkaa taskuun.

David Coulthard: Williamsin kisakuljettajaksi ylennetty skotti sai 2,4 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja voitosta tuli 600 000 markkaa. Sama summa mestaruudesta kuin Hillillä.

Johnny Herbert: Sai 6 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja Flavio maksoi enemmän voitosta kuin Schumacherille. 1,2 miljoonaa markkaa tuli taskuun. 2,4 miljoonaa markkaa lisää tiesi 8,4 miljoonaa markkaa. Herbertille olisi samoin tullut 3 miljoonaa markkaa mestaruudesta.

Jean Alesi: Ferrarin mies tienasi 24 miljoonaa markkaa miniminä ja 18 miljoonaa markkaa sponsorien kautta. Jean Todt maksoi 6 miljoonaa markkaa voitosta. Loppusumma oli 48 miljoonaa markkaa. Alesille mestaruus olisi tuonut 600 000 markkaa.

Gerhard Berger: Todt oli alentanut minimipalkkaa 72 miljoonasta markasta 48 miljoonaan markkaan, mutta sponsorirahaa tuli 33 miljoonaa markkaa ja loppusumma oli 81,5 miljoonaa markkaa. Voitosta olisi tullut 6 miljoonaa markkaa. Bergerille mestaruus olisi tuonut 1,5 miljoonaa markkaa.

Mika Häkkinen: Minimipalkka oli alentunut 12 miljoonaan markkaan. Edellisellä kaudella Häkkinen ansaitsi 21 miljoonaa markkaa minimipalkkiona. Häkkiselle maksettiin 6 miljoonaa markkaa voitosta. Loppusumma oli sponsorien myötä 29 miljoonaa markkaa. Häkkiselle mestaruus olisi tuonut 3 miljoonaa markkaa.

Olivier Panis: Ligierillä oli taloustilanteen johdosta palkat romahtaneet verrattuna aiempiin vuosiin. Panis sai 1,2 miljoonaa markkaa miniminä ja sponsorit maksoivat 16 miljoonaa markkaa. Loppusumma oli 17,2 miljoonaa markkaa. Mestaruus Panisille olisi tuonut 300 000 markkaa.

Heinz-Harald Frentzen: Sauberin mies ansaitsi 5,1 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja 15 miljoonaa markkaa tuli sponsoreina. Yhteensä summa oli 20,1 miljoonaa markkaa. Mestaruus olisi tuonut vain 150 000 markkaa.

Mark Blundell: Ennen kauden alkua Blundell oli ykköstestikuljettaja, mutta Mansellin lähdettyä Blundell tuli tilalle. Blundellin minimipalkkio oli 4,5 miljoonaa markkaa ja sponsorit maksoivat 13 miljoonaa markkaa. Yhteissumma oli 17,5 miljoonaa markkaa. Mestaruus olisi tiennyt Blundellille 900 000 markkaa. Blundellille 6 miljoonaa markka oli luvattu kilpailun voitosta.

Rubens Barrichello: Jordanin ilopillerin minimipalkkio oli 4,5 miljoonaa markkaa ja sponsorit maksoivat 11 miljoonaa markkaa. Loppusumma oli 15,5 miljoonaa markkaa. Kisan voitosta Rubens olisi saanut 1,5 miljoonaa markkaa ja saman verran mestaruudesta.

Eddie Irvine: Nautti samaa minimipalkkaa tiimikaverinsa kanssa ja voitosta luvattiin 1,2 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta todella mahtavaa 3 miljoonaa markkaa. Palkkaa lopullisesti Irvine sai 600 000 markkaa vähemmän kuin Rubens.

Martin Brundle: Tuli isolla vaatimuksella Ligierille ja sai tahtonsa läpi. 4,5 miljoonaa markkaa oli minimipalkka ja 7 miljoonaa markkaa tuli sponsorien kautta. Yhteensä palkka oli 11,5 miljoonaa markkaa. Voitosta oli vain 150 000 markan summa ja mestaruus olisi tuonut 600 000 markkaa.

Gianni Morbidelli: Ansaitsi 3 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja 5 miljoonaa markkaa tuli sponsoreilta. Yhteensä Morbidelli tienasi 8 miljoonaa markkaa. Voitto olisi tiennyt 210 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut saman verran.

Mika Salo: 2,4 miljoonaa markkaa oli minimipalkkio ja 5 miljoonaa markkaa tuli sponsoreilta. Yhteensä summa oli 7,4 miljoonaa markkaa. Voitosta olisi tullut 900 000 markkaa ja mestaruudesta 1,2 miljoonaa markkaa. Vei myös 30 miljoonaa markkaa tiimiin.

Jean-Christophe Boullion: Ansaitsi testikuljettajana 1,2 miljoonaa markkaa, mutta sai Sauberilta 3 miljoonaa markkaa palkkaa. Yhteensä rahaa tuli 4,2 miljoonaa markkaa.

Aguri Suzuki: Ansaitsi 1,3 miljoonaa markkaa kaudelta josta minimipalkkio oli 300 000 markkaa. Tosin vei myös isoja summia Ligierille. Voitot olisivat tienneet 300 000 markkaa ja mestaruus olisi rahallisesti ollut 600 000 markan arvoinen.

Pedro Lamy: Ansaitsi Minardilla 900 000 markkaa palkkaa ja sponsorit maksoivat miljoonan. Yhteensä 1,9 miljoonaa markkaa tuli palkkaa kaudelta.

Pierluigi Martini: Ansaitsi Minardilla 1,2 miljoonaa markkaa ilman mitään muuta palkkaa. Minardin voittaessa kisan Martinille olisi maksettu 1,5 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta 1,5 miljoonaa myöskin.

Ukyo Katayama: Sai 300 000 markkaa kaudelta palkkaa ja vei Tyrelille 81,9 miljoonaa markkaa. Voitosta olisi tullut vain 300 000 markkaa lisää ja mestaruudesta olisi tullut 1,5 miljoonaa markkaa.

Pedro Diniz: Fortille isot rahat tuonut Brasilian mies ei rahoilla kehunut... palkka oli 60 000 markkaa valtavasta 96 miljoonan markan paketin toimittaneelle miehelle. Forti maksoi kuitenkin 60 000 markkaa pisteeltä ja voitosta 300 000 markkaa. Samoin myös mestaruudesta.

Massimiliano Max Papis: Vei isoja summia tienaten vaivaiset 150 000 markkaa...

Luca Badoer: Tienasi 300 000 markkaa ja vei myös isoja rahoja tiimiin.

Taki Inoue: Vei 18 miljoonaa markkaa tiimiin ja sai vain 150 000 markkaa palkkaa.

Andrea Montermini: Vei myös rahaa saaden 60 000 markkaa palkkaa.

Bertrand Gachot: Sai Pacificin ykköskuljettajana 1,2 miljoonaa markkaa ilman mitään muuta palkkaa. Joutui myös maksamaan ajoistaan 30 miljoonaa markkaa.

Domenico Mimmo Schiattarella: Sai yhtä onnetonta 60 000 markkaa.

Karl Wendlinger: Sai 2,4 miljoonaa markkaa palkkaa mutta kunto ei kestänyt ja palkat jäivät siihen. Voitosta olisi tullut 300 000 markkaa ja mestaruudesta saman verran lisää.

Nigel Mansell: Surullinen McLarenin kohellus tuotti kuitenkin rahaa. Palkkataisto Denniksen kanssa päätyi lopulta pitkin hampain sovittuun 60 miljoonan markan minimipalkkioon. Taiston aikana Mansell oli vaatinut 90-96 miljoonaa markkaa tai jopa 6 miljoonaa markkaa per kilpailu. Mansell luopui myös Williamsilla olleesta 30 miljoonan markan minimipalkkiostaan. Voitoista ja Mestaruusvoitosta Ronilla oli tiukat ehdot. Vain 600 000 markkaa kummastakin. Lopulta Mansell ajoi vain kaksi kisaa ja lähti tiimistä.

Jan Magnussen: Tienasi McLarenin alkuperäisenä kakkostestikuljettajana ja myöhemmin ykköstestaajana 600 000 markkaa kaudelta.

Jos Verstappen: Tienasi Simtekillä 1,2 miljoonaa markkaa. Voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 300 000 markkaa.

Roberto Moreno: Toi isoa rahaa Fortille ja palkka oli samaa kuin Dinizillä.

Gabriele Tarquini: Tyrellin testikuljettajana rahaa tuli 1,5 miljoonaa markkaa kaudelta.

Jean-Denis Deletraz: Toi mukanaan puhdasta käteistä saamatta mitään palkkaa.

Giovanni Lavaggi: Toinen samanlainen rahantuoja.

Emmanuel Collard: Benettonin testimies sai 1,5 miljoonaa markkaa kaudelta. 300 000 markkaa olisi tullut voitoista ja mestaruudesta.

Oliver Gavin: Sai 300 000 markkaa kaudelta. 300 000 markkaa olisi tullut voitosta ja mestaruudesta.

Giancarlo Fisichella: Sai 150 000 markkaa kaudelta. Voitto olisi tiennyt 600 000 markkaa ja mestaruus saman verran.

Franck Lagorce: Sai 600 000 markkaa kaudelta. Voitto ja mestaruus olisi ollut 150 000 markan arvoinen.

Nicola Larini: Sai 3 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta Ferrari olisi maksanut samat 6 miljoonaa markkaa kuin muillekin kuskeilleen.

Norberto Fontana: Sai Sauberilta testityöstään 600 000 markkaa kaudelta.

Hideki Noda: Sai 300 000 markkaa kaudelta.

Kaudella 95 oli kiinnostavaa myös eräiden lopettaneiden kuskien yritys takaisin ykkösiin. Andrea de Cesarikselle paikkaa Tyreliltä, mutta lopulta sopimus kariutui sponsorien vähyteen. Summa olisi ollut 24 miljoonaa markkaa joka olisi mennyt tukiaisina tiimiin. Michele Alboretoa yritettiin houkutella myöskin takaisin, mutta Footwork vaati rahaa ja Alboretoa ei kiinnostanut maksaa 50 miljoonaa markkaa kaudelta. Larrousse tiimi vetäytyi ennen kauden alkua ja ajajaksi oli ehdolla Erik Comasia, Eric Helarya ja ainakin Eric Bernardia joiden palkkataso olisi ollut 300 000-600 000 markan tasolla voittojen ja mestaruusbonuksien vaihdellessa 150 000-1,5 miljoonaan markkaan joka oli Eric Bernardille luvattu mikäli Larrousse olisi voittanut mestaruuden. Kaikki ehdokkaat joutuivat kuitenkin käymään sponsorien puheilla ja heidän piti kiikuttaa 10-30 miljoonan markan sponsorisumma per kuski. JJ:n paluuta haikaili maksukuskien tiimi Pacific joka oli erittäin lähellä solmia sopimuksen Harri Toivosen kanssa. Sopimus raukesi viime hetken sponsorivähyyteen ja hinta olisi ollut 50 miljoonaa markkaa.

Alex Zanardia haluttiin myös mukaan, mutta hinta olisi ollut 36 miljoonaa markkaa joka oli liian vähän ja Zanardi oli päässyt jo CART-sarjan makuun. Philippe Alliot olisi ollut Larrouksen kuljettaja ja Alliot kieltäytyi McLarenin 1,5 miljoonan markan testikuskipaikasta ja vetäytyi sarjasta kokonaan Larrouksen vetäydyttyä. Larroukselle summa ajoista olisi ollut 24 miljoonaa markkaa. Christian Fittipaldia yritettiin saada jäämään Footworkille, mutta Fittipaldille ei ollut paikkaa paremmissa tiimeissä ja palkan pysyessä samana ja ajosumman noustessa 18 miljoonaan markkaan Fittipaldi häipyi sarjasta. Palkoista suurimmat olisivat keränneet Alboreto ja Lehto 3 miljoonalla markalla. Kaikkiaan kausi 1995 oli mielenkiintoinen verrattuna aiempiin vuosiin palkoissa ja testikuskeista lopullisesti alkoi F1-maailmassa tulla käsite.

 

[Fagerholm]

Jean Alesi: Ferrarin mies tienasi 24 miljoonaa markkaa miniminä ja 18 miljoonaa markkaa sponsorien kautta. Jean Todt maksoi 6 miljoonaa markkaa voitosta. Loppusumma oli 48 miljoonaa markkaa. Alesille mestaruus olisi tuonut 600 000 markkaa.

GP-voitosta 6 miljoonaa ja mestaruudesta 600 000? Ok.

 

[CCMK]

Sen vuoksi mestaruusmaksu olisi ollut alhainen kun oli niin korkea voittobonus ja senkin takia kun Ferrarin ei uskottu voittavan juuri ollenkaan kisoja sen epäluotettavuuden takia. Lisäksi 6 miljoonan markan voitot olivat jo lähes epätoivoinen veto Jean Todtilta ja osittain Ferrarilla oli varaa tehdä niin koska autot harvoin voittivat mitään.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten kauden 1996 palkat. Tässä ne tulevat:

Damon Hill: Maailmanmestari sai vihdoin ja viimein tuntuvan palkankorotuksen. Minimipalkka kohosi 36 miljoonaan markkaan ja mestaruusbonukset toivat 6 miljoonaa markkaa päälle. Lisäksi sponsorit maksoivat erittäin tuntuvasti joten loppusumma oli hulppea. 102 miljoonaa markkaa tuli tilille josta sponsorien rahaa oli 60 miljoonaa markkaa, mutta Frank sai tarpeekseen palkanmaksusta ja heitti hallitsevan mestarin pihalle tallista.

Jacques Villeneuve: Hallitseva CART-sarjan mestari ansaitsi 3 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja voitoista tuli yhteensä tilille 8,4 miljoonaa markkaa. Lisäksi sponsorit maksoivat hulppean 72,6 miljoonan markan tienestit. Yhteensä Villeneuve tienasi 81 miljoonaa markkaa kaudelta. Mestaruus Villeneuvelle olisi tiennyt 1,5 miljoonan markan lisätuloja.

Michael Schumacher: Meni Ferrarille tekemään F1:den palkkaennätyksen. 180 miljoonaa markkaa tuli kauteen rahaa josta 60 miljoonaa markkaa oli minimipalkkio ja 120 miljoonaa markkaa maksoivat sponsorit. Ferrari maksoi myös 600 000 markkaa voitosta (Jean Todt oli Schumin jättipalkan takia alentanut entistä valtavaa 6 miljoonan markan voittopalkintoa) ja 3 miljoonaa markkaa mestaruudesta.

Jean Alesi: Benettonille siirtynyt kuumaverinen sisilialainen sai uransa parhaan palkan. Samalla hän onnistui huonontamaan välejään Flavion kanssa. Palkkaa tuli 36 miljoonaa markkaa miniminä ja sponsorit maksoivat 47 miljoonaa markkaa. Tuloksena oli Alesin uran paras palkka eli noin 83 miljoonaa markkaa kaudelta. Flavio ilmoitti kärkkäästi seuraavaksi kaudeksi Alesilta vietävän ylimääräiset sponsoritulot...

Mika Häkkinen: Martinlaakson suuri mies ansaitsi 12 miljoonaa markkaa miniminä ja sponsorit maksoivat 31 miljoonaa markkaa kaudelta. Yhteensä Häkkinen tienasi 43 miljoonaa markkaa kaudelta. Ron maksoi 6 miljoonaa markkaa voitolta ja 3 miljoonaa markkaa mestaruudesta.

Gerhard Berger: 48 miljoonaa markkaa tuli miniminä ja 21 miljoonaa markkaa tuli sponsorien kautta. Yhteensä summa oli 69 miljoonaa markkaa.

David Coulthard: Minimipalkka nousi McLarenilla 15,3 miljoonaan markkaan mikä oli iso raha verrattuna Williamsin 2,4 miljoonan markan vastaavaan palkkaan. Sponsorit maksoivat Davidille 18 miljoonaa markkaa kaudelta. Yhteensä summa olli 33,3 miljoonaa markkaa. Mestaruudesta Coulthardille olisi maksettu vain 600 000 markkaa palkkaa. Voittojen summa oli samanlainen kuin Häkkiselle.

Rubens Barrichello: Sai mahtavan palkankorotuksen viimeiselle Jordanin kaudelleen. Minimipalkkio oli 18 miljoonaa markkaa (vrt. kauden 95 vastaava oli vain 4,5 miljoonaa markkaa) ja sponsorit maksoivat 14 miljoonaa markkaa. Yhteensä se tuotti 32 miljoonaa markkaa kaudelta rahaa. Voitosta Eddie olisi maksanut 1,5 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta saman verran.

Oliver Panis: Kauden Monacon yllätysvoittaja tienasi minimipalkkionaan vain 1,2 miljoonaa markkaa. Monacon voitto toi 300 000 markkaa bonuksia. Kaudelta yhteensä palkkaa tuli 14,5 miljoonaa markkaa josta sponsorien palkka oli 13 miljoonaa markkaa. Mestaruus olisi tuonut Panikselle 600 000 markan bonuksen.

Eddie Irvine: Ferrarille siirtynyt Eddie Bad Boy tienasi 15 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja sponsorit maksoivat 11 miljoonaa markkaa kaudelta. Yhteensä Irvine sai 26 miljoonaa markkaa kaudelta. Voitosta Irvinelle olisi tullut 1,2 miljoonaa markkaa ja mestaruudesta 3 miljoonaa markkaa.

Martin Brundle: Sai minimipalkkaa Jordanilta 4,5 miljoonaa markkaa ja 8 miljoonaa markkaa tuli sponsorien kautta. Yhteensä palkka oli 12,5 miljoonaa markkaa kaudelta. Kakkoskuljettajana hänen voittobonuksensa oli yksiä alhaisimpia... vain 150 000 markkaa kisan voitosta ja 600 000 markkaa mestaruudesta.

Heinz-Harald Frentzen: Sai 12 miljoonaa markkaa kaudelta (edellisenä vuonna minimipalkka oli 5,1 miljoonaa markkaa) minimipalkkiona ja etuudet pysyivät viime kauden hintatasolla. Lisäksi sponsorit maksoivat 7 miljoonaa markkaa. Yhteensä palkkaa tuli 19 miljoonaa markkaa kaudelta.

Mika Salo: Vei 30 miljoonaa markkaa Tyrelille ja sai 2,4 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja 5 miljoonaa markkaa tuli sponsorien kautta ja palkkaa tuli 7,4 miljoonaa markkaa kaudelta. Etuudet pysyivät samoina.

Johnny Herbert: Minimipalkka pysyi Benettonin tasolla, mutta sponsorit maksoivat vain 4 miljoonaa markkaa kaudelta. Yhteensä palkkaa tuli 10 miljoonaa markkaa kaudelta. Peter Sauber maksoi kuitenkin 1,2 miljoonaa markkaa voitosta ja mestaruudesta olisi tullut 3 miljoonaa markkaa. Kokonaissumma alentui melkein viidesosaan edelliskauden vastaavasta summasta sillä sponsorit eivät maksaneet pienemmässä tiimissä sellaisia summia mitä edeltävällä kaudella Benettonilla.

Pedro Diniz: Maksukuskien uusi kuningas toi Ligierille kauden ajalta mahtavan 81,6 markan sponsoripaketin josta 48 miljoonaa markkaa meni saman tien etumaksuksi. Kauden aikana Diniz maksoi vielä 33,6 miljoonaa markkaa. Palkkaa Diniz sai hulppeat 18 miljoonaa markkaa ja sponsorit maksoivat 2 miljoonaa markkaa. Yhteensä Diniz sai 20 miljoonaa markkaa kaudelta.

Jos Verstappen: Ajoi Footwork-Arrowsilla saaden 1,2 miljoonaa markkaa minimipalkkiona ja miljoona markkaa tuli sponsorien kautta tilille. Yhteensä Verstappen sai 2,2 miljoonaa markkaa kaudelta. Edut pysyivät samana kuin viime kaudella.

Ukyo Katayama: Sai 300 000 markkaa kauteen ja vei 81 miljoonaa markkaa Tyrelille. Edut olivat samat.

Ricardo Rosset: Sai 150 000 markkaa kaudelta ja vei 18 miljoonaa markkaa Footwork-Arrowsille Voitosta olisi tullut saman verran palkkaa kuin kaudelta ja mestaruus olisi tuonut 600 000 markan palkkion.

Giancarlo Fisichella: Minardin entinen testikuljettaja sai kauden aikana 300 000 markkaa palkkaa ja voitosta olisi tullut 600 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut 1,5 miljoonaa markkaa.

Pedro Lamy: Minardin ykkösmies ansaitsi 1,2 miljoonaa markkaa kaudelta ja hänen bonuksensa olivat alhaisimmat koko sarjassa. Hulppean palkansa vastineeksi Giancarlo Minardi pisti hänen bonuksensa vain 6000 markkaan per piste eli voitosta korkeintaan 60 000 markkaa ja mestaruudesta olisi tullut saman verran.

Luca Badoer: Fortin mies tienasi vain 150 000 markkaa kauteen ja voitosta olisi tullut 600 000 markkaa ja mestaruudesta saman verran.

Giovanni Lavaggi: Toi käteistä Minardille ja ei ansainnut mitään muuta palkkaa kaudelta eli oli puhdas maksumies.

Andrea Montermini: Fortin kakkoskuski sai 60 000 markkaa palkkaa ja voitosta olisi tullut toinen samanlainen kukkaroon ja mestaruus olisi tiennyt 300 000 markkaa kukkaroon.

Tarso Marques: Maksoi myös ajoistaan saamatta mitään palkkaa. Valtavan summan mies maksoi. Kahdesta vaivaisesta kisasta valtavat 24 miljoonaa markkaa.

Testikuskien rintamalta palkat menivät näin:

Nicola Larini: 3 miljoonaa markkaa tuli taskuun.

Vincenzo Sospiri: Flavio antoi testikuskilleen vaatimattoman 150 000 markan palkkion. Voitosta olisi tullut saman verran ja mestaruudesta 300 000 markkaa. Yritti ennen kauden alkua päästä Minardille ja Tyrelille 24 miljoonalla markalla. Lopulta Tarso Marques maksoi samat summat kahdesta kilpailusta. Ilmeisesti Minardin paikan meneminen johtui siitä että yksittäisestä kisasta Sospiri ei ollut halukas maksamaan sponsorien edellyttämällä tavalla.

Williams: Jean-Christophe Boullion sai palkankorotuksen testityöstään. Boullion sai myös 3 miljoonaa markkaa kaudelta.

Jan Magnussen: Sai 600 000 markkaa McLarenin testikuljettajana.

Kelvin Burt: Sai 300 000 markkaa palkkaa Ligierin testauksesta.

Gianni Morbidelli: Eddie Jordan yllätti maksamalla Morbidellille ruhtinaallisen 3 miljoonan markan palkan testityöstä. Muut edut olivat samat kuin edellisen kauden ajoissakin.

Norberto Fontana: Sai 600 000 markkaa testityöstä.

Kenny Bräck: Sai vain 210 000 markkaa palkkaa.

Emmanuel Collard: Sai 1,5 miljoonaa markkaa Tyrellin tiimin testauksesta.

Tarso Marques: Sai saman verran kuin Fisichella ollessaan testikuski.

Franck Lagorce: Sai 60 000 markkaa palkkaa kaudelta testauksesta.

Kausi 96 toi paljon yllätyksiä niin kisoissa kuin rahojenkin suhteen. Viimeistään tuolla kaudella testikuskitkin alkoivat saada rahaa työstään ja palkat suurenivat myös testaajien alalla. Taki Inoue oli harvinainen yllätys maksukuskien suhteen kun ajopaikkaa ei löytynyt 66 miljoonan markan sponsoreista huolimatta. Aluksi Inouen piti mennä 18 miljoonalla markalla Minardille, mutta lopulta tyrmäys tuli ja Inoue jäi kokonaan pois sarjasta.

 

[Vice]

Kuuntelin tuossa Stoddartin tuoretta haastattelua Autosportin showsta. Sanoi, että Minardin suurin yksittäinen kausibudjetti koskaan oli ollut 28 miljoonaa dollaria...

 

[Lunssila]

Pedro Diniz: Maksukuskien uusi kuningas toi Ligierille kauden ajalta mahtavan 81,6 markan sponsoripaketin

Siinä on ollut paketissa keräämistä.