F1:n Testikuljettajista asiaa vuosien varrelta

[CCMK]

Ligierillä oli aikanaan mielenkiintoinen ja vähän toisenlainenkin F1-tilanne joka olisi voinut jättää jopa ainakin ihan pahimmassa tapauksessa koko tallin tulematta F1:siin mukaan.

Kysymys ei olisi ollut rahaongelma ainakaan sinänsä vaan se, että Guy Ligier ei saanut haluamaansa kuljettajaa.

Guy Ligier itsepäisesti intti ja yritti saada Jean-Pierre Beltoisea tulemaan takaisin F1-puolelle vaikka Beltoise oli lopettanut uransa jo kun vuotta 1976 alettiin aloittelemaan.

Kun sitten Beltoise ei kerta kaikkiaan tullut tai kukaan mukaan ranskalainen huippukuski niin Monsieur Ligier oli pahimmassa raivonpuuskassa pistää koko tallin pillit pussiin saman tien ja olla tulematta lajiin.

Lopulta BP ja ennen kaikkea hyvin monet tallin lähipiirin henkilöt saivat sentään puhuttua järkeä herra Ligierin itsepäisyyspuuskien aikana hänen päähänsä ja ottamaan loppuvuodesta 1975 Jacques Laffiten talliinsa.

Alkukaan loppupelissä myöhemmin tietenkin erittäinkin hyvässä herra Ligierin ja Laffiten suhteessa toisiinsa kieltämättä molempien henkilöiden persoonien ollessa melkoisia vastakohtia sinänsä ei ollut ilahduttava.

Ongelmaksi kun tuli juurikin herra Ligierin raivonpuuskien ja tätä edeltäneiden tenttausten ja syyttelyiden lisäksi pelot Laffiten kyvyistä ja mahdolliset autonromutukset.

Tosin Laffiten kyvyistä herra Ligier vastahakoisuudestaan myönsi heti alkuun, että Laffitella varmasti oli paras teknisen suoriutumisen kyky kaikista saatavilla olleista kuskeista ja heihin nähden.

 

[CCMK]

Vuonna 1976 kun teknisesti kaikkea miettii niin Ligierillä oli hyvä aloittelevan tallin auto ja melko hyvä Matran moottori, mutta ei vain niin hyvä kuin Ferrarin ja liian voimakas, janoinen ja hauras Cosworthiin nähden.

Kuitenkin pisteitäkin tuli ja vielä niitä pisteitä ilahduttavammin palkintojakin.

 

[CCMK]

Vuonna 1977 kuten myös vuodeksi 1978 sattui sitten ehkä Ligierin jossiteltavimmat asiat sinänsä varsinkin jälkimmäisen kauden osalta.

Tuolloin kun ei vuodeksi 1978 vain yksinkertaisesti kertaakaan käytetty kaudella Jean-Pierre Jarieria joka nimenomaan teki paljon testiä tallille ennen kautta ja silloin kun ei ajanut muille talleille kisoissa. Jarieria yritettiin saada muun muassa myös Paul Ricardin 1978 kisaan toista Ligieriä ajamaan, mutta Fujista 1977 poiketen yhteisymmärrykseen sopimuksen ehdoista ei päästy.

Vuonna 1977 tosin Ligierillä oli ollut vielä edellistäkin kautta hienompi kausi huipentuen tietysti voittoon Anderstorpissa Jacques Laffiten ajamana. Tosin voittoa huomioimatta Ligierin automalli perinteisenä automallina ei ollut erityisen hyvä ja V12-moottori Matralta alkoi vanhentua vanhenemistaan eikä uuttakaan tullut tehtaalta kovinkaan usein kauden aikana.

Vuodeksi 1978 tosin ja vuodeksi 1979 viimeistään tallin täytyi saada ainakin osittain maaefektiauto ja mieluiten jo täysimittainen sellainen.

Siinäkin tuli vuonna 1978 paljon ongelmia kun Jarierin ajamissa testeissäkin varsinkin niin kauan kuin se olisi perustunut Matran moottorin ympärille niin tuloksena olisi ollut katastrofi.

Vuonna 1978 voittokin jäi kauden aikana Laffitelta saamatta kun auto ei vain ollut tarpeeksi hyvä voittovauhtia ajatellen ja kun oli niin kauden aikana autoa tunnuttiin kaikessa rajallisuudessankin päivitettävän välillä liikaakin suhteessa resursseihin ja ennen kaikkea suuntaa ei ollut tarkasti saatavilla juurikin maaefektin auton luomiselle joko osittain tai kokonaan.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1979 Ligier sitten toki oli ajoittain pilata kautensa ennen kautta myös siihenkin, että Guy Ligier tuskastuneena insinööriensä olevinaan tapahtuneeseen saamattomuuteen olisi vielä kerran halunnut yrittää ajamista perinteisellä mallilla tai vain osittaista maaefektiautoa rakennettuna pienemmän tilavuuden joskin silti saman sylinterimäärän omanneelle Matran moottoreille.

Onneksi kuitenkin Gerard 'Duca' Ducarouge sai sen verran puhutuksi järkeä Guy Ligierin päähän, että sai työrauhan automallilleen ja kun Matra sanottiin irti ja otettiin Cosworth niin kauden yksi hienoimmista autoista olikin sitten syntynyt juurikin maaefektiautona täysin sitä hyödyntäen.

Jean-Pierre Jarier oli taas ehdolla ja vihdoin ja viimein kisakuskiksikin kun talli otti kaksi autoa kuskeilleen aina kisaan.

Ikävä kyllä Jarier ei päässyt ajamaan kun hänen paikkansa vei Patrick Depailler ja siitäkin tuli sitten melkoisen tulisia väittelyjä Monsieur Ligierin toimistolla.

Partick Depailler oli vain testeissä osoittautunut enemmän sitä Jarierilta puuttunutta teknistä puolta Jarierin liian kovapäisen kisavauhtiasenteen sijaan ja siten sitten päässyt talliin.

Varmaankin Jarier olisi saanut paikkansa Ligierillä kesken kauden 1979 Depaillerin loukkaannuttua ellei hän olisi ollut sopimuksessa jo Tyrrellin kanssa kun olisi malttanut mielensä eikä polttanut ainakin osin taas tuolloinkin siltoja takanaan.:dunno:

 

[CCMK]

Vuosina 1980-1982 tosiaan Jean-Pierre Jarierilla oli myös monta Ligierin testiä ja varsinkin vuosia 1981-1982 ajatellen kun vain Tyrrelilltä pääsi pois.

Sitä ennen tosiaan Jarierin vanha kiistakumppani Patrick Depailler oli poissa vuoden 1980 Hockenheimin testien jälkeen.

Vaikka Jarierilla oli ajoittain räiskyvät ja huonot välit myös Depaillerin kanssa niin ei missään tapauksessa ikinä niin huonot kuin mitä oli Patrick Tambayn kanssa mistä tuli Ranskan lehdissä aikanaan melkoista sanasotaa.

Jarierilla kuten myös vuonna 1980 ennen pitkää kisakuljettajaksi päässeella miehellä eli Didier Pironilla oli yhteinen näkemys siitä, että vertailuajoissa vuoden 1980 ja vuoden 1981 Ligierin automallin ajamisessa vastakkain vuoden 1980 Ligierin automalli oli jopa parempi sitä ja myös vuoden 1979 vastaavaa automallia.

Valitettavasti vuoden 1980 Ligierin automalli oli jo aivan liiankin voimakas maaefektiautoksi kun runko ei enää kestänyt sen kehittämiä auton paineita.

Lisäksi sitä oli helskutin vaikeaa säätää sopivaksi eri radoille muihin kärkiautoihin nähden.

Kun vertailee kuskeja eli Jarieria tai Pironia suhteessa tallin ykkösnimeen eli Laffiteen niin molemmat olivat kyllä sinänsä nopeampia kuin mitä Laffite oli, mutta Jarier oli taas liian aggressiivinen ja Pironi ajoittain aivan liian kunnianhimoinen ja joustamaton muun muassa autonsäätöpäätöksistään.

Siinä mielessä varsinkin Pironi oli tietyllä tapaa erittäin lähellä muun muassa Ayrton Sennaa tai Fernando Alonsoa mitä tulee sellaiseen käytökseen.

Vuonna 1981 tietysti sitten Jarier testasi kun oli jalkavaivainen ja myös yksi Ligierin ehdokaskieltäytyjä vuodelta 1976 eli Jean-Pierre Jabouille osin jo Renault-syidensä takia tietenkin loukkaantumisen johdosta johtuen Montrealista 1980.

Vuoden 1981 aikana sitten Patrick Tambaylla ja Guy Ligierillä olikin sitten omat sanasotansa kun Tambay keskeytti keskeyttämistään eikä myöskään aina suostunut ilman rajuja sanomisia soittamaan toista viulua Laffitelle liian helpolla joskin myöhempiin La Famiglian ja Kusettaja-Piccininin temppuihin nähden ei Monsieur Ligier koskaan niin alhaisiin temppuihin vajonnut kuin mitä Kusettaja-Piccinini vajosi.

Tallimääräykset olivat silti ajoittain raudanlujasti voimassa ja niitä ei Tambay voinut tietenkään sietää ja varsinkaan vielä keskeytysten päälle melko nopeastikin tapahtunutta haukkumisen alkamista ihan alkuvaiheen jälkeen.

Pitkälti Tambay oli samassa jamassa vuonna 1981 kuin mitä Jacky Ickx vuonna 1979 eli näyttävä, mutta painostettu ja kroonisista keskeytyksistä kärsinyt kuljettaja.

Patrick Tambaylle Ligierin vuosi 1981 oli niin traumaattinen, että hän myöhemminkin uransa loppuaan kohti kieltäytyi aina menemästä Ligierille.

 

[CCMK]

13.11.1994 25 vuotta sitten muistetaan Australian Grand Prixistä 1994 ja JJ Lehdon uran viimeisestä F1-kilpailusta.

Laitan siitä taustoitusta otsikoinninkin muodossa:

Alkutilanne

JJ Lehdolla oli kuitenkin mahdollista päästä vuodeksi 1995 F1:siin.

Ikävä kyllä kun Benetton-side entistäkin hapertuneena viimein katkesi poikki ja sitä kautta erittäin pienen mahdollisuuden Ligier-paikka niin JJ:n ajopaikat ihan todellisesti olivat hyvin vähissä.

Etenkin kun Sauberille palaamista ei tietenkään ollut kun Karl Wendlingerin kunto haluttiin katsoa loppuun ja kun JJ ei halunnut mennä enää urallaan maksutalliin eli Simtekille tai periaatteelliseen lähtöruutuunsa eli Pacific-talliin missä ihan alkujaan hänen piti ajaa F1:ssä heti kun talli sinne olisi siirtynyt silloin F3000-aikoina niin JJ:n ura oli päätöspisteessä.

Aivan viimeinen mahdollisuus oli kuitenkin sensaatiomainen tilaisuus jatkaa F1-uraa huipputallissa ainakin periaatteessa ja lopullisen sanan sanoja JJ:n uralla oli suomalaisittain aika palvottukin kaveri periaatteessa.

JJ Lehto tunnetusti oli vailla kisakuskin töitä myös vuoden 1995 mittaan sen alettua kun eräs viime hetken puhelu oli muuttaa suomalaisen elämän kuten myös hänen managerinsa Keke Rosbergin.

Soittaja

Soittaja nimittäin oli itse McLarenin Ron Dennis joka halusi Sauberin Peter Sauberin suosituksesta JJ:n heti neuvotteluun McLarenin tehtaalle.

Samoin palaveriin tuli Keke Rosberg joka myöhemmin tietenkin yritti kaikkensa JJ:n saadakseen McLarenille vuodeksi 1995.

Herra Dennis oli nimittäin kahden vaiheilla siinä, että ottaako hän Mark Blundellin vai JJ:n kauden päätestikuljettajaksi vuodeksi 1995.

JJ:llä tosiaan oli mahdollisuus päästä McLarenille pitkälti sen johdosta kun vuoden 1995 talvikauden mittaan McLarenille enemmän tai vähemmän vain Williams-paikkansa menettäneenä ja Marlboron suosituksesta talliin otettu Nigel Mansell ei tosiaan sensaatiomaisesti mahtunut autoonsa ja kun Mark Blundellin tai Martin Brundlen tilanne ei ollut liian varma testipuolellekaan.

Tosin McLarenin ihan ensimmäinen ohjaamomalli vuonna 1995 oli niin kapea ja ahdas, että edes Mika Häkkinenkään ei ollut mahtua ohjaamoonsa!

Ikävä kyllä Marlboro halusi vahvasti brittiläisen kuljettajan ja kun lisäksi Dennis halusi pitkälti tuon ajan medialäähkyämisen perusteella nuoren Jan Magnussenin vielä siinä vaiheessa mieluummin ihan kakkostestaajaksi kuin JJ:n niin lähtökohtaisesti ura oli päätöspisteessä huolimatta niin Keken kuin JJ:nkin vastaväitteistä.

Myöhemmin vuonna 1995 JJ:llä oli kauden alettuakin pieni mahdollisuus saada tosiaan kakkostestaajan tai ykköstestaajankin paikka uutena.

Nigel Mansell ei ensin mahtunut ohjaamoon vieläkään talvikaudella ja kauden alettuakaan kunnes mahtui ja myöhemmin lähti jolloin Mark Blundell ylennettiin kisakuskiksi ja nuori Magnussen harkinnan jälkeen ykköstestaajaksi jolloin kakkostestaajankin paikka oli vielä vapaana.

Tilaisuus menetetään kisapuolella ja osin testipuolella

Sinänsä tietysti harmillista oli, että JJ ei päässyt McLarenille vuonna 1995.

Eräs peruste Dennisillä jostain syystä vuoden 1995 McLaren-neuvottelujen aikana olla ottamatta JJ:tä oli hieman erikoisesti juurikin se, että hänellä oli jo isolla vaivalla talliin aikanaan saatu Mika joten miksi hän haluaisi niin vain Jyrkiä talliinsa?

Kuitenkin Keke piti asiaa melkoisen kohtuuttomana ja etenkin kun JJ:tä ei otettu talliin edes mullistusten jälkeenkään testipuolelle mistä messuamista riitti niin Keken kun Ronin kesken aika paljonkin.

Esimerkiksi Keke ei ajoittain mitenkään pystynyt ymmärtämään, että miksi Ron Dennis haikaili muun muassa myös uransa lopettaneen Alain Prostin perään vähän väliä ja sitten siinä sivussa näki muun muassa JJ:n pidemmän ajan ajamattomuuden ongelmana.

Lopulta Ron Dennis suostui harkitsemaan JJ:n ottamista talliinsa vain yhdellä ehdolla:

Dennis saisi lopullisen sanan valintaan niin vuotta 1995 ajatellen kuin tämän erikoisen roolin myötä myös vuodelle 1996.

Siten JJ Lehto itse asiassa kyllä pääsi McLarenille vuonna 1995, mutta vain erikoiseen rooliin minkä Dennis hänelle valitsi:

JJ:stä tuli McLarenin moottoritestaaja Mercedekselle ja samalla myös McLarenin omaan urheiluautojen ja katuautopuolen hankkeeseensa.

Jälkimaine vuonna 1995 JJ:llä ja McLarenilla

Valitettavasti JJ:stä ei tullut edes kesän 1995 aikanakaan McLarenin varsinaista kakkostestaajaakaan kun muun muassa nuori Ralph Firman otettiin siihen virkaan sitten kun muut korotukset oli tehty eikä Karl Wendlingerin kunnon osoittauduttua aivan yhtä periaatteellisen huonoksi kun JJ:n vuotta aiemmin onnettomuuden takia ei Sauberille vuodeksi 1996 ollut mitään toivoa.

JJ tosiaan voitti Le Mansin 1995 ja vuodeksi 1996 siinti vielä mahdollisuus päästä McLarenille F1:n testipuolelle.

Ja olihan tietysti synkkä mahdollisuus myös Mika Häkkisen Adelaiden 1995 kolarinkin myötä sen silloin mahdollisesti osoittautuessa niin pahaksi kuin pelättiin.:frown:

Dennisin teoreettinen mielenkiinto JJ:tä kohtaan sammui kuitenkin sillä hetkellä kun McLaren oli saanut voittomainosta vuonna 1995 muulla kuin F1-puolella ja kun Häkkisen toipumisesta vain oli varmuus.

Eikä Häkkinen muutenkaan ikinä kai olisi ollut vuonna 1996 kuin enintään ihan kauden avauksen sivussa lähinnä vielä varmuuden vuoksi lääkärin eli Sid Watkinsin määräyksellä jolloin olisi pitänyt istuttaa Alain Prost tai Jan Magnussen ajamaan Melbournessa.

Siten JJ:n ura F1:ssä oli ohi vuodeksi 1996 tai siitä eteenpäin.

Muutenkin vuotta 1996 ja vuotta 1997 varten JJ:tä alkoi kiinnostaa Yhdysvalloissa ajettava uusi CART-sarja jossa siinäkin hänellä oli napit vastakkain myös Mark Blundellin kanssa jolle JJ taisi joutua myös luovuttamaan vuodeksi 1996 tuon McLarenin Mercedeksen moottoritestaajan paikankin.