CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14193
Estorilin Testien jälkeen tammikuussa 1990 Zakspeedin tilanteesta oltiin rohkaistuneita, mutta sponsoreille se ei riittänyt. Joka tapauksessa rahapulastaan ja jopa akuutista rahan loppumisesta huolimatta talli vielä osallistui Goodyearin renkaiden omaan pienten tallien väliseen testiin joka järjestettiin Paul Ricardin radalla 26.1.1990-29.1.1990.
Tähän testiin piti aluksi tulla aivan kaikki Goodyearin tallit jolloin kyseessä olisivat olleet Goodyearin Suurtestit ja joissa mukana olisivat olleet McLaren, Ferrari, Williams, Arrows, Lotus, juuri nimensä Marchista Leyton Houseksi muuttanut talli, AGS, Benetton, Ligier, Lola-Larrousse, Coloni, Onyx, Life ja Tyrrell vielä siinä vaiheessa Goodyearin renkaita käyttävänä tallina eli aivan kaikki Goodyearin renkaita käyttävät tallit.
Ikävä kyllä huipputallit halusivat viettää lomailua eivätkä antaneet edes testikuljettajilleen mahdollisuutta ajaa testejä puhumattakaan vielä tammikuussa 1990 jatkuneesta Ayrton Sennan lajiin osallistumisen kiellon yrityskohun jatkumisesta, Arrows oli talousvaikeuksissa ja vetäytyi testeistä, Lotus jätti myös testin väliin tarpeettomana kuluna, Leyton House jätti myös testin väliin kulueränä vaikka sillä olisi ollutkin nyt rahaa enemmän kuin pelkkänä Marchina, AGS, Coloni, Onyx ja Life jättivät testit väliin myöskin rahoitusvaikeuksien tai epäselvyyksien takia ja Tyrrell vuorostaan kieltäytyi yllättäen testaamasta joka myös alkoi antaa viitteitä Tyrrellin mahdollisesta Goodyearin hylkäämisestä. Toisaalta Tyrrell ei ollut koskaan antanut ehdotonta vastausta suostumisestaan testiin.
Lopulta testeihin osallistuivat erikoisesti totta kai odotetusti Lola-Larrousse ja Ligier, mutta huomattavasti yllättävämmin rahoitusvaikeuksissa ollut Zakspeed ja erikoisen sopimusrikkomuksen ja rengastoimittajuutensa Pirellin kanssa toistaiseksi riitauttanut Brabham-talli. Brabham-talli oli vuoden 1990 aikana jättänyt Pirellin Rengastestin väliin talousvaikeuksiensa, mutta myös Pirellin kanssa käymiensä riitojen takia.
Sillä ei riidan kestäessä pahimmillaan tammikuun lopussa 1990 ja helmikuun 1990 aikana ollut edes renkaita millä ajaa ja tällä välin poikkeuksellisesti Goodyear salli pitkän harkinnan jälkeen Brabhamin ajaa myös sen omia rengastestejään joskin tilaisuudet olivat poikkeusluontoisia. Goodyear oli siten Brabhamia kohtaan hyvin kylmäkiskoinen, mutta salli sen myös käyttää renkaitaan.
Zakspeed-tallin kanssa se tuli luontevammin juttuun, mutta toisaalta taas Zakspeed oli talousvaikeuksissa ja Goodyear halusi siten mieluusti auttaa. Lopulta siis testeissä ajoivat Lola-Larrousse, Ligier, Brabham ja Zakspeed joista toinen jälkimmäisistä talleista puhuttaessa mielenosoituksellisesti rikkoi katkolla ollutta sopimustaan Pirellin kanssa ja toinen vuorostaan oli mukana lähinnä vain Lee Gaugin hyvästä tahdosta johtuen.
Tässä testissä Ligierin testikuljettaja Emmanuel Collard ei saanut harmittavasti ajaa lainkaan koska testit olivat tarkoitettu vain kisakuljettajille. Samalla Ligier neuvotteli vielä periaatteessa edelleen Nicola Larinin kanssa ajopaikasta kuten myös muutaman muun ehdokkaan kanssa jolloin se näki järkeväksi ajattaa lopulta vain paikkansa varmistanutta Philippe Alliotia.
Brabham-talli vuorostaan päätti myös ajattaa vain yhtä kuljettajaa eli Stefano Modenaa koska Martin Brundle oli jo lähtenyt tallista ja lisäksi kakkoskuskin paikan jo käytännössä itselleen varmistanut Gregor Foitek ei halunnut kuluttaa yhtään vähäisiä rahojaan enempää mahdollisesti hyvin turhiin testeihin. Näin siis testeissä ajoi lopulta vain viisi kuljettajaa ja ainoana kahta autoa ajattivat Lola-Larroussen kuljettajat Eric Bernard ja Aguri Suzuki.
Zakspeed-tallikaan ei päässyt paikalle ennen kuin vasta sunnuntai-iltana 28.1.1990 päivän ollessa jo päättynyt ja vasta viimeisenä testipäivänä 29.1.1990 Zakspeed pystyi ajamaan omat historian viimeiset ajonsa ainakaan yleisessä testimuodossa ja kenties mitenkään.
Paul Ricardin testejä olivat varjostaneet vesisateet ja kierrosmäärät jäivät siten kaikkiaan potentiaalisiin määriin nähden vähäisiksi. Toisaalta taas melko kilpailukykyisiksi ajoiksi ajettiin kuitenkin sateella. Totutussa historiassa kieltäytyneillä talleilla oli ainakin tarkka vaisto asioista jos ei sitten mitään muuta.
Paul Ricardin testejä ennen Zakspeed-tallin auto ei ollut paljoakaan toiminut tehtaalla ja siinä oli ollut krooninen polttoaineputkistovika jonka paikantamisen ja korjaamiseen meni kauan aikaa ja samalla vuoden 1989 lukemattomien kilpailujen tapaan siinä oli myös kroonisen tukkoinen öljynpaineistuksen hallintaongelma jota ei oikein koskaan saatu ratkaistua, että mikä siinä todella oli vikana jos autot muutoin aina toimivatkin.
Yamahan moottoreissa oli lisäksi ollut testien aikana muun muassa aivan päin sitä itseään löystyneitä sytytysjohtoja, väärin asenneltuja sylinterikansia ja kampiakseleita auton muussa koneistuksessa testikaudella aivan samaan tapaan kuin oli ollut myös vuonna 1989.
Vaikkakin tottumattomien insinöörien ja mekaanikkojen käsissä vuoden 1989 aivan alussa sellaiset virheet olisi voinutkin anteeksi antaa niin vuoden 1990 alussa tallin historian lopulla vieläkin tietty mekaaninen korjauskyvyttömyys ja toisaalta ehkä talousvaikeuksienkin tuoma motivaation lasku aiheutti omat temppuilunsa tasolla jotka kuuluivat saman vuoden aikana ihan kisakaudellakin selvinä, mutta sekavina esiintyneille Onyx-Monterverdeille ja Lifelle.
Muista talleista puhuttaessa ennen pitkää Brabham-talli sai jatkaa sopimustaan Pirellin kanssa vuodeksi 1990, mutta maksoi jonkun aikaa testikauden 1989-1990 rikkomuksistaan johtuen korotettua rengasmaksua muihin Pirellin rengastamiin talleihin nähden ja erillisen sakkosumman oikeustaistelun välttämiseksi Pirellille.
Bernd Schneiderin oma ajajamotivaatiokin oli harvinaisen vähissä vaikeuksien keskellä vaikka parasta toki aina yritettiin esittää.
Joka tapauksessa testien aikana selvää oli, että Estorilin tapahtumat ei toistu uudelleen ja siihen Zakspeedin oli pakko tottua.
Nyt tulee kuitenkin vuoden 1990 Goodyearin Testien tulokset Paul Ricardin radalta ja tästä testistä minulla on tallessa kuljettajien ajamat kierrokset ja Zakspeedin osalta ajat ovat tietenkin ainoalta ajopäivältä eli 29.1.1990 kun muilta talleilta minulla ei harmittavasti ole kuitenkaan tallien kuljettajien tarkkoja päiviä milloin parhaat kierrokset ajettiin ja koska ajat olivat märällä tai ainakin pitkin testejä kostealla radalla ajettuja kierrosaikoja niin ne olivat hitaita ja Zakspeedin osalta tietenkin ne olivat hitaita myös teknisten vikojenkin takia:
Paul Ricard Goodyearin Rengastestit 1990
1. Eric Bernard Lola-Larrousse-Lamborghini 1.08.860 86 kierrosta
2. Philippe Alliot Ligier-Ford 1.09.110 100 kierrosta
3. Aguri Suzuki Lola-Larrousse-Lamborghini 1.09.770 125 kierrosta
4. Stefano Modena Brabham-Judd 1.10.300 50 kierrosta
5. Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha 1.14.400 20 kierrosta
Tämä oli viimeinen kerta kun Zakspeed-talli nähtiin F1:ssä radalla. 31.1.1990 FISA:n ilmoittautumisaika aika sarjaan annettuna umpeutui ja 7.2.1990 Zakspeed-talli ilmoitti, että ilman todella suuria ihmeitä tai sponsorintuojia eli käytännössä toisia maksukuljettajiakin talli ei pysty osallistumaan vuoden 1990 Formula 1:sten MM-Sarjaan. Samalla Bernd Schneider oli alustavasti vapaa lähtemään tallista.
Siihen mennessä FISA oli valmis pyörtämään päätöksensä Zakspeedin hylkäämisestä sarjassa, mutta vain mikäli jokainen talli erillisesti haluaisi Zakspeedin osallistuvan lajiin ja tietenkin mikäli Zakspeed olisi kyennyt maksamaan kilpailukauteen ilmoittautumismaksun lisäksi myös sakkomaksun jo muutenkin tapahtuneesta maksusumman myöhästymisestä.
Taloudellinen omatoimisuus olisi pitänyt kyetä takaamaan vaikka FOCA oli toki valmis Zakspeedia rajallisesti auttamaankin. Mihinkään tähän ei tarvetta tullut kun myöhemmin samalla viikolla alkoivat huhut Zakspeedin konkurssista ja 14.2.1990 Zakspeed oli vuoden 1990 Ystävänpäivänä konkurssissa ja siirtynyt historian kirjoihin vain muutama kuukausi Rial-tallin jälkeen.
Bernd Schneider sai lopulta sittemmin paikan helmikuussa 1990 Arrows-tallin testaajaksi, pääsi pariin kilpailuunkin ajamaan tai yrittämään ajamista ja muutoin oli ehdolla vielä useihin eri talleihin vuodeksi 1991 ja jopa sen aikanakin ennen kuin lopetti sittemmin uransa F1:ssä joka ei oikein ikinä päässyt nousuun.
Eihän Schneider tietenkään ollut lähimainkaan mikään suuren luokan kuskiehdokas menestymään, mutta lukemattomien muidenkin Esikarsinta-aikakauden uhreiksi usein joutuneiden kuljettajien tapaan olisi voinut olla huomattavasti mainettaan tai jälkimainettaan parempi kun muutoin jälkimaailmalle jäivät lähinnä Meksikon 1988 ja Japanin 1988 ja 1989 kaltaiset näyttävät ennen keskeyttämistä olleet ajot muistoksi Schneiderin kyvyistä edes jotenkin. Ja kun suurin osa ei niitä muista/halua muistaa tai kohtelee vain tuloslappujen tai tilastokirjojen kautta miestä niin lopputuloksena on sitten ollutkin vähättelyä. Toisaalta Schneider loi kuitenkin erittäin menestyksekkään DTM-uran.
Tähän testiin piti aluksi tulla aivan kaikki Goodyearin tallit jolloin kyseessä olisivat olleet Goodyearin Suurtestit ja joissa mukana olisivat olleet McLaren, Ferrari, Williams, Arrows, Lotus, juuri nimensä Marchista Leyton Houseksi muuttanut talli, AGS, Benetton, Ligier, Lola-Larrousse, Coloni, Onyx, Life ja Tyrrell vielä siinä vaiheessa Goodyearin renkaita käyttävänä tallina eli aivan kaikki Goodyearin renkaita käyttävät tallit.
Ikävä kyllä huipputallit halusivat viettää lomailua eivätkä antaneet edes testikuljettajilleen mahdollisuutta ajaa testejä puhumattakaan vielä tammikuussa 1990 jatkuneesta Ayrton Sennan lajiin osallistumisen kiellon yrityskohun jatkumisesta, Arrows oli talousvaikeuksissa ja vetäytyi testeistä, Lotus jätti myös testin väliin tarpeettomana kuluna, Leyton House jätti myös testin väliin kulueränä vaikka sillä olisi ollutkin nyt rahaa enemmän kuin pelkkänä Marchina, AGS, Coloni, Onyx ja Life jättivät testit väliin myöskin rahoitusvaikeuksien tai epäselvyyksien takia ja Tyrrell vuorostaan kieltäytyi yllättäen testaamasta joka myös alkoi antaa viitteitä Tyrrellin mahdollisesta Goodyearin hylkäämisestä. Toisaalta Tyrrell ei ollut koskaan antanut ehdotonta vastausta suostumisestaan testiin.
Lopulta testeihin osallistuivat erikoisesti totta kai odotetusti Lola-Larrousse ja Ligier, mutta huomattavasti yllättävämmin rahoitusvaikeuksissa ollut Zakspeed ja erikoisen sopimusrikkomuksen ja rengastoimittajuutensa Pirellin kanssa toistaiseksi riitauttanut Brabham-talli. Brabham-talli oli vuoden 1990 aikana jättänyt Pirellin Rengastestin väliin talousvaikeuksiensa, mutta myös Pirellin kanssa käymiensä riitojen takia.
Sillä ei riidan kestäessä pahimmillaan tammikuun lopussa 1990 ja helmikuun 1990 aikana ollut edes renkaita millä ajaa ja tällä välin poikkeuksellisesti Goodyear salli pitkän harkinnan jälkeen Brabhamin ajaa myös sen omia rengastestejään joskin tilaisuudet olivat poikkeusluontoisia. Goodyear oli siten Brabhamia kohtaan hyvin kylmäkiskoinen, mutta salli sen myös käyttää renkaitaan.
Zakspeed-tallin kanssa se tuli luontevammin juttuun, mutta toisaalta taas Zakspeed oli talousvaikeuksissa ja Goodyear halusi siten mieluusti auttaa. Lopulta siis testeissä ajoivat Lola-Larrousse, Ligier, Brabham ja Zakspeed joista toinen jälkimmäisistä talleista puhuttaessa mielenosoituksellisesti rikkoi katkolla ollutta sopimustaan Pirellin kanssa ja toinen vuorostaan oli mukana lähinnä vain Lee Gaugin hyvästä tahdosta johtuen.
Tässä testissä Ligierin testikuljettaja Emmanuel Collard ei saanut harmittavasti ajaa lainkaan koska testit olivat tarkoitettu vain kisakuljettajille. Samalla Ligier neuvotteli vielä periaatteessa edelleen Nicola Larinin kanssa ajopaikasta kuten myös muutaman muun ehdokkaan kanssa jolloin se näki järkeväksi ajattaa lopulta vain paikkansa varmistanutta Philippe Alliotia.
Brabham-talli vuorostaan päätti myös ajattaa vain yhtä kuljettajaa eli Stefano Modenaa koska Martin Brundle oli jo lähtenyt tallista ja lisäksi kakkoskuskin paikan jo käytännössä itselleen varmistanut Gregor Foitek ei halunnut kuluttaa yhtään vähäisiä rahojaan enempää mahdollisesti hyvin turhiin testeihin. Näin siis testeissä ajoi lopulta vain viisi kuljettajaa ja ainoana kahta autoa ajattivat Lola-Larroussen kuljettajat Eric Bernard ja Aguri Suzuki.
Zakspeed-tallikaan ei päässyt paikalle ennen kuin vasta sunnuntai-iltana 28.1.1990 päivän ollessa jo päättynyt ja vasta viimeisenä testipäivänä 29.1.1990 Zakspeed pystyi ajamaan omat historian viimeiset ajonsa ainakaan yleisessä testimuodossa ja kenties mitenkään.
Paul Ricardin testejä olivat varjostaneet vesisateet ja kierrosmäärät jäivät siten kaikkiaan potentiaalisiin määriin nähden vähäisiksi. Toisaalta taas melko kilpailukykyisiksi ajoiksi ajettiin kuitenkin sateella. Totutussa historiassa kieltäytyneillä talleilla oli ainakin tarkka vaisto asioista jos ei sitten mitään muuta.
Paul Ricardin testejä ennen Zakspeed-tallin auto ei ollut paljoakaan toiminut tehtaalla ja siinä oli ollut krooninen polttoaineputkistovika jonka paikantamisen ja korjaamiseen meni kauan aikaa ja samalla vuoden 1989 lukemattomien kilpailujen tapaan siinä oli myös kroonisen tukkoinen öljynpaineistuksen hallintaongelma jota ei oikein koskaan saatu ratkaistua, että mikä siinä todella oli vikana jos autot muutoin aina toimivatkin.
Yamahan moottoreissa oli lisäksi ollut testien aikana muun muassa aivan päin sitä itseään löystyneitä sytytysjohtoja, väärin asenneltuja sylinterikansia ja kampiakseleita auton muussa koneistuksessa testikaudella aivan samaan tapaan kuin oli ollut myös vuonna 1989.
Vaikkakin tottumattomien insinöörien ja mekaanikkojen käsissä vuoden 1989 aivan alussa sellaiset virheet olisi voinutkin anteeksi antaa niin vuoden 1990 alussa tallin historian lopulla vieläkin tietty mekaaninen korjauskyvyttömyys ja toisaalta ehkä talousvaikeuksienkin tuoma motivaation lasku aiheutti omat temppuilunsa tasolla jotka kuuluivat saman vuoden aikana ihan kisakaudellakin selvinä, mutta sekavina esiintyneille Onyx-Monterverdeille ja Lifelle.
Muista talleista puhuttaessa ennen pitkää Brabham-talli sai jatkaa sopimustaan Pirellin kanssa vuodeksi 1990, mutta maksoi jonkun aikaa testikauden 1989-1990 rikkomuksistaan johtuen korotettua rengasmaksua muihin Pirellin rengastamiin talleihin nähden ja erillisen sakkosumman oikeustaistelun välttämiseksi Pirellille.
Bernd Schneiderin oma ajajamotivaatiokin oli harvinaisen vähissä vaikeuksien keskellä vaikka parasta toki aina yritettiin esittää.
Joka tapauksessa testien aikana selvää oli, että Estorilin tapahtumat ei toistu uudelleen ja siihen Zakspeedin oli pakko tottua.
Nyt tulee kuitenkin vuoden 1990 Goodyearin Testien tulokset Paul Ricardin radalta ja tästä testistä minulla on tallessa kuljettajien ajamat kierrokset ja Zakspeedin osalta ajat ovat tietenkin ainoalta ajopäivältä eli 29.1.1990 kun muilta talleilta minulla ei harmittavasti ole kuitenkaan tallien kuljettajien tarkkoja päiviä milloin parhaat kierrokset ajettiin ja koska ajat olivat märällä tai ainakin pitkin testejä kostealla radalla ajettuja kierrosaikoja niin ne olivat hitaita ja Zakspeedin osalta tietenkin ne olivat hitaita myös teknisten vikojenkin takia:
Paul Ricard Goodyearin Rengastestit 1990
1. Eric Bernard Lola-Larrousse-Lamborghini 1.08.860 86 kierrosta
2. Philippe Alliot Ligier-Ford 1.09.110 100 kierrosta
3. Aguri Suzuki Lola-Larrousse-Lamborghini 1.09.770 125 kierrosta
4. Stefano Modena Brabham-Judd 1.10.300 50 kierrosta
5. Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha 1.14.400 20 kierrosta
Tämä oli viimeinen kerta kun Zakspeed-talli nähtiin F1:ssä radalla. 31.1.1990 FISA:n ilmoittautumisaika aika sarjaan annettuna umpeutui ja 7.2.1990 Zakspeed-talli ilmoitti, että ilman todella suuria ihmeitä tai sponsorintuojia eli käytännössä toisia maksukuljettajiakin talli ei pysty osallistumaan vuoden 1990 Formula 1:sten MM-Sarjaan. Samalla Bernd Schneider oli alustavasti vapaa lähtemään tallista.
Siihen mennessä FISA oli valmis pyörtämään päätöksensä Zakspeedin hylkäämisestä sarjassa, mutta vain mikäli jokainen talli erillisesti haluaisi Zakspeedin osallistuvan lajiin ja tietenkin mikäli Zakspeed olisi kyennyt maksamaan kilpailukauteen ilmoittautumismaksun lisäksi myös sakkomaksun jo muutenkin tapahtuneesta maksusumman myöhästymisestä.
Taloudellinen omatoimisuus olisi pitänyt kyetä takaamaan vaikka FOCA oli toki valmis Zakspeedia rajallisesti auttamaankin. Mihinkään tähän ei tarvetta tullut kun myöhemmin samalla viikolla alkoivat huhut Zakspeedin konkurssista ja 14.2.1990 Zakspeed oli vuoden 1990 Ystävänpäivänä konkurssissa ja siirtynyt historian kirjoihin vain muutama kuukausi Rial-tallin jälkeen.
Bernd Schneider sai lopulta sittemmin paikan helmikuussa 1990 Arrows-tallin testaajaksi, pääsi pariin kilpailuunkin ajamaan tai yrittämään ajamista ja muutoin oli ehdolla vielä useihin eri talleihin vuodeksi 1991 ja jopa sen aikanakin ennen kuin lopetti sittemmin uransa F1:ssä joka ei oikein ikinä päässyt nousuun.
Eihän Schneider tietenkään ollut lähimainkaan mikään suuren luokan kuskiehdokas menestymään, mutta lukemattomien muidenkin Esikarsinta-aikakauden uhreiksi usein joutuneiden kuljettajien tapaan olisi voinut olla huomattavasti mainettaan tai jälkimainettaan parempi kun muutoin jälkimaailmalle jäivät lähinnä Meksikon 1988 ja Japanin 1988 ja 1989 kaltaiset näyttävät ennen keskeyttämistä olleet ajot muistoksi Schneiderin kyvyistä edes jotenkin. Ja kun suurin osa ei niitä muista/halua muistaa tai kohtelee vain tuloslappujen tai tilastokirjojen kautta miestä niin lopputuloksena on sitten ollutkin vähättelyä. Toisaalta Schneider loi kuitenkin erittäin menestyksekkään DTM-uran.
Viimeksi muokattu:
