F1:n Testikuljettajista asiaa vuosien varrelta

[CCMK]

Seuraavaksi tähän viestiin tulee Unkarin Hungaroringin vuoden 1986 kilpailun Epävirallisen Harjoituksen tuloksia. Tämä Epävirallinen Harjoitus ajettiin 7.8.1986 ja se oli monilta osin poikkeuksellisen vaikea ja haastava sessio koska kyseinen sessio määrättiin ajettavaksi kaksituntisena sessiona radan kuohuttavan likamäärän, hiekkaisuuden ja pölyisyyden takia.

Kaksi tuntia kestävää sessiota oltiin valmiita käyttämään jatkossa tarpeen mukaan ja näin tultaisiin tekemään loppukaudesta 1986 Meksikossa ja tuolloin vieläpä peräti kahteen kertaan kun löytyi vielä Hungaroringiäkin tuolloin olleiden, kriittisten kuljettajien saatesanojen mukaisesti vieläkin likaisempi ja törkyisempi rata ajettavaksi. Unkarinkin ensikilpailun viikonlopun osalta monet olisivat kuljettajista halunneet toisenkin kahden tunnin sessiota ajettavaksi perjantaina, mutta pyyntöihin ei suostuttu kun kerran sitten Meksikossa voitiin harkita asiaa ja jälleen ehkä kieltäytymiseen vaikuttivat myös ennen pitkää onneksi riittävän pitkässä sessiossa parantuneet ajat.

Joka tapauksessa tässä torstaina 7.8.1986 ajetun Hungaroringin Epävirallisen Harjoituksen tuloksia:

1 Ayrton Senna Brasilia Lotus-Renault 1.35.494
2 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Honda 1.35.670
3 Nelson Piquet Brasilia Williams-Honda 1.36.182
4 Alan Jones Australia Beatrice Lola-Ford 1.36.331
5 Alain Prost Ranska McLaren-TAG 1.36.763
6 Keke Rosberg Suomi McLaren-TAG 1.37.190
7 Philippe Alliot Ranska Ligier-Renault 1.37.559
8 Stefan Johansson Ruotsi Ferrari 1.37.581
9 Riccardo Patrese Italia Brabham-BMW 1.38.116
10 Michele Alboreto Italia Ferrari 1.38.119
11 Patrick Tambay Ranska Beatrice Lola-Ford 1.38.685
12 Teo Fabi Italia Benetton-BMW 1.38.711
13 Rene Arnoux Ranska Ligier-Renault 1.38.941
14 Johnny Dumfries Iso-Britannia Lotus-Renault 1.39.529
15 Gerhard Berger Itävalta Benetton-BMW 1.39.567
16 Christian Danner Länsi-Saksa Arrows-BMW 1.40.305
17 Derek Warwick Iso-Britannia Brabham-BMW 1.40.345
18 Martin Brundle Iso-Britannia Tyrrell-Renault 1.40.451
19 Thierry Boutsen Belgia Arrows-BMW 1.40.922
20 Alessandro Nannini Italia Minardi-Motori Moderni 1.40.969
21 Andrea de Cesaris Italia Minardi-Motori Moderni 1.41.126
22 Philippe Streiff Ranska Tyrrell-Renault 1.41.382
23 Jonathan Palmer Iso-Britannia Zakspeed 1.42.566
24 Piercarlo Ghinzani Italia Osella-Alfa Romeo 1.44.097
25 Allen Berg Kanada Osella-Alfa Romeo 1.45.698
26 Huub Rothengatter Alankomaat Zakspeed 1.47.264

Jokainen kuljettaja oli pääsemässä kilpailuun kun sopivasti kilpailijoita oli 26 kappaletta eli lähtöruudukon verran. Kuitenkin suurin piirtein Thierry Boutsenista alkaen alaspäin ja aina Huub Rothengatteriin asti kilpailun tuomaristo ilmaisi huolensa 110 % rajoissa pysymisestä mitä tuomaristo edellytti vaikkakin reaalinen karsiutumisen vaara oli lähinnä Minardin ja Osellan miehiä koskeva vaikka ei Huub Rothengatterin tai Jonathan Palmerin otteetkaan aina tuomaristoa miellyttäneet radalla joskin Zakspeedin auton tekniset ja tunnistetut murheet saattoivat liennyttää tuomariston mielialaa ja toki osin muutenkin Unkarin ensikilpailun tuoma julkisuusarvo.

 

[CCMK]

Tässä viestissä tulee näkymään Mexico Cityssä torstaina 9.10.1986 ajetun toisen Epävirallisen Harjoituksen tuloksia. Ensimmäisen Epävirallisen Harjoituksen tulokset kun ovat toistaiseksi valitettavasti kateissa. Vaikka tietenkin nekin tulee laitettua ennen pitkää kunhan vain löytyvät.

Mexico Cityn ja Meksikon Grand Prixin yleisessä paluukilpailussa tuolloin 16 vuoteen sen viikonloppuna ajettiin tosiaan kaksi Tutustumisharjoitusta ja peräti 2 tunnin mittaisia olivat molemmat sessiot ja vuoden 1986 aiemmista uusista radoista eli Espanjan Jerezistä ja Unkarin Hungaroringistä poiketen kuljettajat vaativat poikkeuksellisen ankarasti perjantainakin vielä yhtä viimeistä 2 tunnin Tutustumisharjoitusta tai edes kompromissin mukaista tunnin mittaista Tutustumisharjoitusta kun likaisuudesta ei vain eroon päässyt ja rata oli aika heikossa kunnossa ajamista varten, mutta silti siellä vain ajettiin.

Ja lopulta ei tietenkään enää nähty kolmatta Tutustumisharjoitusta tai mitään ajajaboikottia vaikkakin ehkä myös löysien ilmaantuminen pöksyihin oikeastaan melkein kaikilla kuljettajilla kesken viikonlopun lienee lopettanut ajajaboikotin. Tallien henkilökuntakin kärsi tuolloin ankarista ripuliepidemioista mihin tulevina vuosina toivottiin parannusta osin turhaan vaikka loppupelissä kiusallinen vaiva saatiin kuriin tulevina vuosina ja sen kanssa voitiin edes elää vaikkakin ajajilla totisesti ei aina ollut hauskaa tuolloisissa oloissa ja vuosina 1986-1992 Meksikossa muutenkaan.

Joka tapauksessa tässä Mexico Cityn toisen Epävirallisen Harjoituksen tuloksia torstailta 9.10.1986:

1 Ayrton Senna Brasilia Lotus-Renault 1.19.883
2 Nelson Piquet Brasilia Williams-Honda 1.20.614
3 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Honda 1.20.713
4 Alan Jones Australia Beatrice Lola-Ford 1.21.062
5 Alain Prost Ranska McLaren-TAG 1.21.402
6 Michele Alboreto Italia Ferrari 1.21.493
7 Gerhard Berger Itävalta Benetton-BMW 1.21.763
8 Teo Fabi Italia Benetton-BMW 1.21.787
9 Keke Rosberg Suomi McLaren-TAG 1.22.348
10 Derek Warwick Iso-Britannia Brabham-BMW 1.22.610
11 Rene Arnoux Ranska Ligier-Renault 1.22.740
12 Patrick Tambay Ranska Beatrice Lola-Ford 1.23.370
13 Johnny Dumfries Iso-Britannia Lotus-Renault 1.23.410
14 Philippe Alliot Ranska Ligier-Renault 1.23.480
15 Stefan Johansson Ruotsi Ferrari 1.23.530
16 Riccardo Patrese Italia Brabham-BMW 1.23.700
17 Jonathan Palmer Iso-Britannia Zakspeed 1.24.070
18 Philippe Streiff Ranska Tyrrell-Renault 1.24.070 (Streiff oli huonompi Palmeria parhaan ajan tasapelistä huolimatta kun toiseksi nopein kierros oli huonompi kun Palmerin oma vastaava toiseksi nopein kierrosaika.)
19 Andrea de Cesaris Italia Minardi-Motori Moderni 1.24.540
20 Christian Danner Länsi-Saksa Arrows-BMW 1.24.610
21 Martin Brundle Iso-Britannia Tyrrell-Renault 1.25.260
22 Huub Rothengatter Alankomaat Zakspeed 1.25.340
23 Thierry Boutsen Belgia Arrows-BMW 1.25.990
24 Alessandro Nannini Italia Minardi Motori-Moderni 1.27.060
25 Allen Berg Kanada Osella-Alfa Romeo 1.31.020
26 Piercarlo Ghinzani Italia Osella-Alfa Romeo Ei aikaa

Kilpailuun jokainen kuljettaja tietenkin oli osallistumiskelpoinen kun kuljettajia oli 26 ja kuljettajista 25 kuljettajaa oli saanut ajan toisessa Epävirallisessa Harjoituksessa. Piercarlo Ghinzani jäi ilman aikaa teknisten murheiden takia, mutta oli ajanut ajan ensimmäisessä Epävirallisessa Harjoituksessa. Kilpailun tuomaristo muistutti 110 % rajasta, mutta jälleen Meksikon paluukisa tuntui media-arvoltaan vaikuttavan tuomariston silmissä sinänsä tärkeämmältä kuin sääntöjen orjallinen pilkuntarkka noudattaminen mahdollisesti Minardin tai Osellan miesten kohdalla kun näitä talleja ja kuljettajia tuo mahdollinen 110 % sääntö ja karsiutumisen uhka tuntui usein koskevan eniten vuonna 1986.

 

[CCMK]

Vihdoin ja viimein myös vuoden 1992 Etelä-Afrikan Kyalamissa ajettu vuoden 1992 paluukilpailun ensimmäinen Epävirallinen Harjoitus tuloksiltaan on löytynyt kokonaisuudessaan ja aion sen tähän myös liittää. Lisäksi pienenä ilouutisena kun tuo sessio tosiaan nyt löytyi niin tulevan mahdollisen kuskitoikin erään henkilön esittelyyn löytyi juuri tuosta Tutustumisharjoituksesta paljon asiaa.

Toki myös mahdollista viimeistä tulevaa Kausikoostetta varten löytyi nyt kaikki sessiot puhuttavaksi mikäli aikoisin kirjoittaa sen vuodesta 1992 kun viime vuonna olin harkita sen kirjoittamista juuri tuolloin kun Nigel Mansellin maailmanmestaruudesta tuli kuluneeksi tuolloin 25 vuotta.

Aika tietenkin myös näyttää, että kirjoitanko tästä nimeltä mainitsemattomasta kuljettajasta paljonkin asiaa koska kyseinen kuljettaja oli yllättävänkin arvostettu ja silti yllättävänkin kritisoitu kuljettaja aikanaan F1:ssä ja voisi kai sanoa tämän kuljettajan tosiaan valloittaneen monia vuoria intohimonaan ja harrastuksenaan mikä antaa jo melko hyvän vihjeen tulevasta kuljettajasta josta kirjoitan sitten paljon juttuja omassa toikissa mikäli vain joskus aika sen vain toivottavasti sallii tehdä.:dunno:

Tämä ensimmäinen Epävirallinen Harjoitus ajettiin Kyalamissa 1992 27.2.1992 torstaina aikaisemmin iltapäivällä, aamupäivän aivan lopussa tai melkein heti aamupäivän loputtua sessio aloitettiin ja lopetettiin selvemmin iltapäivässä kun jälkimmäinen Epävirallinen Harjoitus ajettiin tietenkin selkeämmin kisaoloissa ajetun aikataulun mukaisesti iltapäivällä ja se päättyi hyvän matkaa ennen alkuiltaa.

Ensimmäinen Epävirallinen Harjoitus oli myöhemmin toisen Epävirallisen Harjoituksen tapaan Kyalamissa tunnin mittainen ja tässä siitä tulokset 27.2.1992 ajetun sellaisen osalta:

1 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Renault 1.18.850
2 Ayrton Senna Brasilia McLaren-Honda 1.19.461
3 Riccardo Patrese Italia Williams-Renault 1.21.069
4 Jean Alesi Ranska Ferrari-Ferrari 1.21.404
5 Gerhard Berger Itävalta McLaren-Honda 1.21.460
6 Martin Brundle Iso-Britannia Benetton-Ford 1.21.724
7 Ivan Capelli Italia Ferrari-Ferrari 1.22.169
8 Mika Häkkinen Suomi Lotus-Ford 1.22.291
9 Karl Wendlinger Itävalta March-Ilmor 1.22.667
10 Stefano Modena Italia Jordan-Yamaha 1.22.740
11 Johnny Herbert Iso-Britannia Lotus-Ford 1.22.929
12 Pierluigi Martini Italia Dallara-Ferrari 1.23.246
13 Andrea de Cesaris Italia Tyrrell-Ilmor 1.23.312
14 JJ Lehto Suomi Dallara-Ferrari 1.23.569
15 Michele Alboreto Italia Footwork-Mugen-Honda 1.23.589
16 Gianni Morbidelli Italia Minardi-Lamborghini 1.23.752
17 Mauricio Gugelmin Brasilia Jordan-Yamaha 1.23.943
18 Gabriele Tarquini Italia Fondmetal-Ford 1.24.049
19 Bertrand Gachot Belgia Venturi-Larrousse-Lamborghini 1.24.095
20 Thierry Boutsen Belgia Ligier-Renault 1.24.154
21 Michael Schumacher Saksa Benetton-Ford 1.24.391
22 Christian Fittipaldi Brasilia Minardi-Lamborghini 1.24.507
23 Olivier Grouillard Ranska Tyrrell-Ilmor 1.24.548
24 Aguri Suzuki Japani Footwork-Mugen-Honda 1.24.842
25 Erik Comas Ranska Ligier-Renault 1.25.837
26 Paul Belmondo Ranska March-Ilmor 1.26.428
27 Ukyo Katayama Japani Venturi-Larrousse-Lamborghini 1.26.579
28 Andrea Chiesa Sveitsi Fondmetal-Ford 1.30.952
29 Eric van de Poele Belgia Brabham-Judd 1.31.033
30 Giovanna Amati Italia Brabham-Judd 1.36.626
31 Alex Caffi Italia Andrea Moda-Judd Ei aikaa
32 Enrico Bertaggia Italia Andrea Moda-Judd Ei aikaa

Kilpailusta olisivat esikarsiutuneet Enrico Bertaggia ja Alex Caffi ja siinä vaiheessa karsiutuneet muutoin noilla ajoilla olisivat olleet Ukyo Katayama, Andrea Chiesa, Eric van de Poele ja Giovanna Amati. Tosin Bertaggian ja Caffin tilannetta vaikeutti Andrea Modan kilpailulupaongelmat sarjan päättäjien kanssa ja välillä molemmat kuljettajat tuntuivat olevan jopa osallistumiskelvottomia kunnes edes tilapäinen osallistumisoikeus järjestyi.

PS. Kyalamin 1992 toisesta Epävirallisesta Harjoituksesta on käynyt ilmi, että olen aikanaan 16.7.2014 kirjoittanut vahingossa siihen useita nopeimpia kierrosaikoja vahingossa toiseksi nopeimman kierrosajan mukaan jolloin joidenkin kuljettajien erot toisiinsa nähden olivat joko pienempiä tai suurempia toisiinsa nähden. Ja nimenomaan väärään suuntaan menevänä kuin mitä ne tulevat menemään tietenkin korjauksen jälkeen.

Korjattavat ajat tulevat olemaan Ayrton Sennan ajamasta ajasta aina Christian Fittipaldin ajamaan aikaan asti. Näin ollen esimerkiksi Mika Häkkisen ja Aguri Suzukin ero tulee korjauksen jälkeen olemaan pienempi vaikkakin japanilainen oli äärimmäisen niukasti silti suomalaista nopeampi myös sillä varsinaisellakin oikealla nopeimman kierroksen ajallaan. Tulen korjaamaan tämän ennen pitkää ja viimeistään tietenkin lähipäivinä mikäli en nyt tänään tai huomenna sitä ehdi tekemään. Yritän toki ehtiä tänään tai huomennakin niin asia ei jää roikkumaan liian pitkäksi aikaa.

Pahoittelut aiemmin kerrotuista virheellisistä ajoista.

Lisäksi toinen virhe oli tietenkin siinä toisessa Epävirallisessa Harjoituksessa se, että Enrico Bertaggia ei suinkaan ollut ainoa kuljettaja ilman aikaa sessiossa vaan myös Gabriele Tarquini jäi ilman aikaa toisessa sessiossa joskin Tarquini ehti ilmeisesti ennen teknisiä murheitaan ajaa useita tutustumiskierroksia joskin ei kuitenkaan yhtäkään selvää aikakierrosta ja toinen mahdollinen selitys asialle olisi voinut olla ehkä myös Tarquinin yhtä mahdollinen ulosajo sessiossa jolloin tietenkin aika olisi jäänyt saamatta mikäli ei olisi ollut tallilla antaa vara-autoa käyttöön tai Andrea Chiesa ei olisi jostakin syystä suostunut lainaamaan omaa autoansa hänelle.

Enrico Bertaggia sitten joko ei koskaan ehtinyt radalle tai ehti, mutta jäi tietenkin ilman aikaa Andrea Modan automallin järkyttävän hitauden vuoksi ja paljosta ei jäänyt myöskään Alex Caffinkaan jääminen ilman aikaa myöskään toisessa sessiossa tallin automallin ongelmien ja hitauden vuoksi.

 

[CCMK]

Seuraavaksi laitan Etelä-Afrikan Kyalamissa torstaina 27.2.1992 ajetun toisen Epävirallisen Harjoituksen tuloksia niiden korjattujen aikatulosten muodossa:

1 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Renault 1:17.107
2 Gerhard Berger Itävalta McLaren-Honda 1:18.660
3 Ayrton Senna Brasilia McLaren-Honda 1:19.007 (Ayrton Sennan toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.19.743.)
4 Riccardo Patrese Italia Williams-Renault 1:19.691 (Riccardo Patresen toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.19.807.)
5 Jean Alesi Ranska Ferrari-Ferrari 1:19.743 (Jean Alesin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.20.502.)
6 Michael Schumacher Saksa Benetton-Ford 1:19.807 (Michael Schumacherin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.20.588.)
7 Ivan Capelli Italia Ferrari-Ferrari 1:20.502 (Ivan Capellin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.050.)
8 Martin Brundle Iso-Britannia Benetton-Ford 1:20.588 (Martin Brundlen toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.342.)
9 Andrea de Cesaris Italia Tyrrell-Ilmor 1:21.050 (Andrea de Cesariksen toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.386.)
10 Johnny Herbert Iso-Britannia Lotus-Ford 1:21.342 (Johnny Herbertin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.587.)
11 Gianni Morbidelli Italia Minardi-Lamborghini 1:21.386 (Gianni Morbidellin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.734.)
12 Thierry Boutsen Belgia Ligier-Renault 1:21.587 (Thierry Boutsenin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.940.)
13 Karl Wendlinger Itävalta March-Ilmor 1:21.734 (Karl Wendlingerin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.21.949.)
14 Aguri Suzuki Japani Footwork-Mugen-Honda 1:21.940 (Aguri Suzukin toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.22.113.)
15 Mika Hakkinen Suomi Lotus-Ford 1:21.949 (Mika Häkkisen toiseksi nopein aika oli aiemmin nopeimmaksi luulemani aika eli 1.22.389. Se olisi sijoituksellisesti tarkoittanut tasa-aikaa Erik Comasin kanssa mikä myös oli aiemmassa virhe.)
16 Christian Fittipaldi Brasilia Minardi-Lamborghini 1:22.113 Christian Fittipaldin nopein aika itse asiassa oli aiemmin kirjoittamaani vasten oikea nopein aika, mutta korjaus johtui tuolla ajalla aiemmin virheellisestä muka olemisesta Mika Häkkisen edellä sillä ajalla kuin oli ja muka tasa-ajassa olemisesta Aguri Suzukin kanssa kun korjattuna Suzuki ja Häkkinen olivat tietenkin Fittipaldin edellä.)
17 Erik Comas Ranska Ligier-Renault 1:22.389
18 Michele Alboreto Italia Footwork-Mugen-Honda 1:22.399
19 Stefano Modena Italia Jordan-Yamaha 1:22.434
20 Olivier Grouillard Ranska Tyrrell-Ilmor 1:22.686
21 Mauricio Gugelmin Brasilia Jordan-Yamaha 1:22.808
22 JJ Lehto Suomi Dallara-Ferrari 1:23.134
23 Bertrand Gachot Belgia Venturi-Larrousse-Lamborghini 1:24.015
24 Ukyo Katayama Japani Venturi-Larrousse-Lamborghini 1:24.497
25 Eric van de Poele Belgia Brabham-Judd 1:25.045
26 Andrea Chiesa Sveitsi Fondmetal-Ford 1:25.068
27 Pierluigi Martini Italia Dallara-Ferrari 1:26.923
28 Paul Belmondo Ranska March-Ilmor 1:27.250
29 Giovanna Amati Italia Brabham-Judd 1:28.937
30 Alex Caffi Italia Andrea Moda-Judd 1:55.034 (Ennen aikakierrostaan Caffin auto oli seissyt teknisen valmistelun hitauden ja Andrea Modan ja FIA:n välisen tallin asemariitelyn takia Andrea Modan varikkopilttuussa 55 minuuttia, 3 sekuntia ja 34 sekunnin tuhannesosaa ennen kuin Caffi ehti lähteä radalle ajamaan ensin erittäin hitaan tavallisen lämmittelykierroksen ennen tietenkin omaa aikatulostaan jonka aikaan sitten heiluikin jo ruutulippu kun niin hidas kierros se oli. Välillä joissakin tuloksissa edes Caffin ajamaa aikaa ei ole laskettu aikakirjoihin kun niin lähellä session loppua se ehdittiin merkitä aikakirjoihin ja kun ruutulippukin heilui kovin samanaikaisesti Andrea Modan ylittäessä maaliviivan. Ei ainakaan missään tapauksessa aikaa kelloon jäänyt aikaa parhaimmillaankaan paljoa mitään edes teoreettisen uuden kierroksen aloittamista varten.)
31 Gabriele Tarquini Italia Fondmetal-Ford Ei aikaa (Tarquini oli sijoituksellisesti ainakin näillä näkymin Bertaggian edellä johtuen useammasta tutustumiskierroksesta radalla kuitenkin ilman aikakierrosta ja ennen tietenkin mahdollista teknistä murhetta tai ulosajoa joka esti Tarquinin aikakierroksen yritykset sessiossa.)
32 Enrico Bertaggia Italia Andrea Moda-Judd Ei aikaa (Enrico Bertaggia ei saanut aikakierrosta joko lainkaan mitenkään kun mies joko ei päässyt ajamaan mitenkään tai sitten pääsi ajamaan aivan session lopulla kyllä radalla äärettömän hitaan yhden kierroksen, mutta aikakierrosta ei hyväksytty session päättymisen johdosta ja tietenkin Bertaggian ja Caffin seikkailut umpihitaalla autolla Kyalamin uudella radalla olivat kauheaa katsottavaa. Joissakin aikakirjoissa Bertaggia on laskettu olleen Tarquinin edellä johtuen mahdollisesta Tarquinin ajot sessiossa kokonaan estäneestä teknisestä viasta tai välittömästä ulosajosta heti varikkoalueen jälkeen.)

Kilpailusta olisi esikarsiutunut Enrico Bertaggia ja aiemmin merkitsemätön Gabriele Tarquini ja siinä vaiheessa karsiutuneet muutoin noilla ajoilla olisivat olleet Pierluigi Martini, Paul Belmondo, Giovanna Amati ja Alex Caffi.

 

[CCMK]

Laitan pitkästä aikaa vuoden 1993 Euroopan Grand Prixin eli Doningtonin viikonlopun Tutustumisharjoitukseen täydennystä kuljettajien ajamien kierrosten muodossa ja myös hyvin pientä korjausta Alessandro Alex Zanardin ajamaan kierrosaikaan koska oikea kierrosaika Zanardilla oli rahtusen hitaampi kuin mitä olin 6.8.2014 kirjoittanut.

Tässä tietoja kyseiseltä torstaipäivältä eli 8.4.1993:

1 Alain Prost Ranska Williams-Renault 1:13.182 18 kierrosta
2 Damon Hill Iso-Britannia Williams-Renault 1:13.263 12 kierrosta
3 Gerhard Berger Itävalta Ferrari-Ferrari 1:14.370 21 kierrosta
4 Ayrton Senna Brasilia Mclaren-Ford 1:14.481 14 kierrosta
5 Johnny Herbert Iso-Britannia Lotus-Ford 1:14.899 14 kierrosta
6 Martin Brundle Iso-Britannia Ligier-Renault 1:15.318 26 kierrosta
7 Philippe Alliot Ranska Larrousse-Lamborghini 1:15.330 15 kierrosta
8 JJ Lehto Suomi Sauber-Ilmor 1:15.432 15 kierrosta
9 Michael Schumacher Saksa Benetton-Ford 1:15.504 10 kierrosta
10 Mark Blundell Iso-Britannia Ligier-Renault 1:15.845 11 kierrosta
11 Jean Alesi Ranska Ferrari-Ferrari 1:15.930 16 kierrosta
12 Riccaro Patrese Italia Benetton-Ford 1:15.971 16 kierrosta
13 Christian Fittipaldi Brasilia Minardi-Ford 1:16.389 17 kierrosta
14 Fabrizio Barbazza Italia Minardi-Ford 1:16.492 11 kierrosta
15 Erik Comas Ranska Larrousse-Lamborghini 1:16.538 13 kierrosta
16 Thierry Boutsen Belgia Jordan-Hart 1:17.549 13 kierrosta
17 Karl Wendlinger Itävalta Sauber-Ilmor 1:17.678 10 kierrosta
18 Rubens Barrichello Brasilia Jordan-Hart 1:17.887 11 kierrosta
19 Andrea de Cesaris Italia Tyrrell-Yamaha 1:18.967 14 kierrosta
20 Derek Warwick Iso-Britannia Footwork-Mugen-Honda 1:19.034 6 kierrosta
21 Michael Andretti Yhdysvallat McLaren-Ford 1:19.128 3 kierrosta
22 Luca Badoer Italia Dallara-Lola-Ferrari 1:19.167 15 kierrosta
23 Alessandro Zanardi Italia Lotus-Ford 1:19.611 16 kierrosta (1:19.611 on oikea kierrosaika. Virheelinen kierrosaika oli 1:19.511.)
24 Michele Alboreto Italia Dallara-Lola-Ferrari 1:20.137 14 kierrosta
25 Ukyo Katayama Japani Tyrrell-Yamaha 1:23.107 13 kierrosta
26 Aguri Suzuki Japani Footwork-Mugen-Honda 1:24.419 13 kierrosta

Kilpailusta olisi sen hetken sääntöjen perusteella karsiutunut Aguri Suzuki.

 

[CCMK]

Pitkästä aikaa olen löytänyt jälleen uuden Tutustumisharjoituksen tai myös toiselta kutsumanimeltään Epävirallisen Harjoituksen.

Kyseessä on siis Japanin Grand Prixin 1987 Tutustumisharjoituksesta tai Epävirallisesta Harjoituksesta joka ajettiin Suzukan radalla 29.10.1987 torstaina.

Tässä siitä aikoja kokonaisuudessaan:

1. Nigel Mansell Iso-Britannia Williams FW11B-Honda 1.43.305

2. Ayrton Senna Brasilia Lotus 99T-Honda 1.43.550

3. Alain Prost Ranska McLaren MP4/3-TAG Porsche 1.44.254

4. Gerhard Berger Itävalta Ferrari F1/87 1.44.509

5. Michele Alboreto Italia Ferrari F1/87 1.46.149

6. Stefan Johansson Ruotsi McLaren MP4/3-TAG Porsche 1.46.192

7. Satoru Nakajima Japani Lotus 99T-Honda 1.46.734

8. Teo Fabi Italia Benetton B187-Ford 1.47.017

9. Thierry Boutsen Belgia Benetton B187-Ford 1.47.017 (Boutsenin aika oli tasapelissä Fabin ajan kanssa, mutta Boutsenin toiseksi nopein aika oli 1.47.181 millä hän sitten putosi Fabin taakse kun Fabin toiseksi nopein aika oli rahtusen Boutsenin toiseksi nopeintakin aikaa nopeampi.)

10. Nelson Piquet Brasilia Williams FW11B-Honda 1.47.917

11. Riccardo Patrese Italia Brabham BT56-BMW 1.48.380

12. Martin Brundle Iso-Britannia Zakspeed 871 1.50.025

13. Derek Warwick Iso-Britannia Arrows A10-Megatron 1.50.504

14. Ivan Capelli Italia March 871-Ford 1.50.593

15. Alessandro Nannini Italia Minardi M187-Motori Moderni 1.50.633

16. Jonathan Palmer Iso-Britannia Tyrrell DG016-Ford 1.51.431

17. Philippe Alliot Ranska Lola-Larrousse LC87-Ford 1.52.388

18. Yannick Dalmas Ranska Lola-Larrousse LC87-Ford 1.52.827

19. Alex Caffi Italia Osella FA1I-Alfa Romeo 1.52.879

20. Philippe Streiff Ranska Tyrrell DG016-Ford 1.53.027

21. Rene Arnoux Ranska Ligier JS29C-Megatron 1.53.370

22. Piercarlo Ghinzani Italia Ligier JS29C-Megatron 1.53.459

23. Eddie Cheever Yhdysvallat Arrows A10-Megatron 1.54.549

24. Roberto Moreno Brasilia AGS JH22-Ford 1.53.668

25. Andrea de Cesaris Italia Brabham BT56-BMW 1.54.241

26. Adrian Campos Espanja Minardi M187-Motori Moderni 1.54.695

27. Christian Danner Länsi-Saksa Zakspeed 871 1.55.407

Siinä vaiheessa kilpailusta sen hetken tilanteen pohjalta olisi ollut karsiutumassa Christian Danner, mutta Japanin Grand Prixin paluun myötä Japanin kilpailun tuomaristo oli tarpeen tullen valmis kaikkien yhteisellä hyväksynnällä hyväksymään 27 autoa radalle kilpailuun vaikkakin tuomaristo ilmaisi huolensa myös 110 % aikarajan käyttämisen suhteen.

Lopulta tietenkin ennen pitkää Nigel Mansellin loukkaantumisen myötä kilpailuviikonloppuna koko karsiutumisen kysymyksestä tuli käytännössä tarpeeton vaikkakin 110 % aikarajalla tuomaristo jatkoikin muun muassa Dannerin pelottelua jossain määrin läpi viikonlopun.

 

[CCMK]

Vihdoin ja viimein pitkästä aikaa tulee vuoden 1995 Argentiinan Grand Prixin Tutustumisharjoituksiin lisäystä. Kyseessä ovat siis toisen Tutustumisharjoituksen ajat. Toinen Tutustumisharjoitus ajettiin Klo 13.30-14.30 Argentiinan aikaa 6.4.1995 torstaina, mutta ikävä kyllä tämä Tutustumisharjoitus kirjaimellisesti vesittyi koska tästä Tutustumisharjoituksesta eteenpäin aina lauantain aika-ajoihin asti vettä satoi läpi viikonlopun ja ajoittain todella rajusti. Lopulta kuivan kelin ajoaikaa koko viikonloppuna oli ensimmäinen Tutustumisharjoitus unohtaen laskuista vain 10 minuuttia!

Kilpailu oli tietenkin sitten kuivan kelin sellainen ja eri asia, mutta kaikkiaan viikonloppu loi omanlaisensa puitteen jännittävälle kilpailulle kun ei ollut rengastietoja käytössä.

Tämän toisen Tutustumisharjoituksen valopilkkuja oli kolme-neljä. Mika Häkkisen kärkiaika sadekelissä, Ukyo Katayaman nelospaikka ja huippuyritykset ajaa kärkiaika karmeassakin kaatosateessa luistatten autoa, mutta ilman ulosajoa, Fortin Roberto Morenon ja Pedro Dinizin pärjääminen silloin kun ei ollut niin paljon muita ajanyrittäjiä radalla ja Carlos Reutemannin innokas ajo näytösmallin Ferrarilla vuoden 1994 automallilla kuin muita kuljettajia ja varsinaisia kuljettajia ei sadekelin ajaminen kiinnostanut.:alppu:

Tässä Tutustumisharjoituksessa 18 kuljettajaa lähti radalle yleensäkin ja vain 15 kuljettajaa sai järkevän ajan tauluun yleensäkin joskin tietenkin tuon ajan kaavan mukaisesti ajan käyntiin päästäneidenkin kuljettajien aika näkyi ruudussa huomioimatta aikakierroksen keskeyttämistä ulosajoon, tekniseen vikaan tai muuhun syyhyn. Laitan myös nekin kuljettajat jotka eivät ajaneet mitään lainkaan tai tuon ajan määritelmällä korkeintaan kävivät varikolla tai vielä tiukemmin kävivät radalla ylittämättä kuitenkaan ajanottoviivaa edes tutustumiskierroksen määritelmää täyttämättä merkinnällä Ei aikaa lainkaan.

Tässä ajat siis toisesta Tutustumisharjoituksesta 6.4.1995 torstailta:

1. Mika Häkkinen Suomi McLaren-Mercedes 1.59.458

2. Heinz-Harald Frentzen Saksa Sauber-Ford 1.59.532

3. Jean Alesi Ranska Ferrari-Ferrari 2.01.605

4. Ukyo Katayama Japani Tyrrell-Yamaha 2.01.832

5. Rubens Barrichello Brasilia Jordan-Peugeot 2.04.130

6. Mika Salo Suomi Tyrrell-Yamaha 2.05.687

7. Luca Badoer Italia Minardi-Ford 2.05.880

8. Karl Wendlinger Itävalta Sauber-Ford 2.06.105

9. Roberto Moreno Brasilia Forti-Ford 2.07.970

10. Michael Schumacher Saksa Benetton-Renault 2.08.417

11. Pedro Diniz Brasilia Forti-Ford 2.17.514

12. Pierluigi Martini Italia Minardi-Ford 2.20.092

13. Johnny Herbert Iso-Britannia Benetton-Renault 2.27.023

14. Bertrand Gachot Belgia Pacific-Ford 2.35.521

15. Andrea Montermini Italia Pacific-Ford 4.03.891 (Joissakin tilastoissa Monterminille annettiin noin 2.40:n aika ja joissakin tilastoissa myöskään Monterminia ei ole hyväksytty radalle lainkaan lähteneeksi.)

16. Gerhard Berger Itävalta Ferrari-Ferrari Ei aikaa (Berger ajoi aina vain tutustumiskierroksia ilman todellista aikakierroksen yrittämistä ja TAG-Heuerin Virallinen Kello pysyi käynnissä 12 minuuttiin, 19 sekuntiin, 5 kymmenykseen, 3 sadasosaan ja 3 tuhannesosaan saakka ennen pysäyttämistä.)

17. Mark Blundell Iso-Britannia McLaren-Mercedes Ei aikaa (Blundell ajoi aina vain tutustumiskierroksia ilman todellista aikakierroksen yrittämistä ja TAG-Heuerin Virallinen Kello pysyi käynnissä 15 minuuttiin, 20 sekuntiin, 3 kymmenykseen, 2 sadasosaan ja 3 tuhannesosaan saakka ennen pysäyttämistä.)

18. Olivier Panis Ranska Ligier-Mugen-Honda Ei aikaa (Panis ajoi aina vain tutustumiskierroksia ilman todellista aikakierroksen yrittämistä ja TAG-Heuerin Virallinen Kello pysyi käynnissä 45 minuuttiin, 21 sekuntiin, 7 kymmenykseen, 8 sadasosaan ja 8 tuhannesosaan saakka ennen pysäyttämistä.)

19. Damon Hill Iso-Britannia Williams-Renault Ei aikaa lainkaan

20. David Coulthard Iso-Britannia Williams-Renault Ei aikaa lainkaan

21. Eddie Irvine Iso-Britannia Jordan-Peugeot Ei aikaa lainkaan

22. Gianni Morbidelli Italia Footwork-Hart Ei aikaa lainkaan

23. Aguri Suzuki Japani Ligier-Mugen-Honda Ei aikaa lainkaan

24. Taki Inoue Japani Footwork-Hart Ei aikaa lainkaan

25. Domenico Mimmo Schiattarella Simtek-Ford Ei aikaa lainkaan

26. Jos Verstappen Hollanti Simtek-Ford Ei aikaa lainkaan

 

[CCMK]

Brasilian Grand Prixin 1981 Tutustumisharjoituksen ajat ovat vihdoin ja viimein pitkän etsinnän jälkeen löytyneet ja viime aikoina kun noita Tutustumisharjoituksia ja niiden historiaa on yrittänyt muistella tarkemmin niin vaikka vuodesta 1981 lähtien ja siitä eteenpäin ne olivat aina vuoteen 1997 asti mahdollisia virallisten sääntöjenkin mukaan niin ennen vuotta 1981 oli myös pidetty Tutustumisharjoituksia pari-kolme kertaa aiemminkin ja kertaalleen se oli myös kiellettykin ennen virallistamista pidoltaan.

Rio de Janeiron kisaviikonloppuna 1981 Tutustumisharjoitus tosiaan pidettiin ja se ajettiin näillä näkymin poikkeuksellisesti Las Vegasin 1981 Tutustumisharjoituksen tapaan keskiviikkona vaikka normaalisti jokainen Tutustumisharjoitus pidettiin torstaina paitsi vain siiloin kun ajettiin lauantaikisa jolloin ajettiin keskiviikkona Tutustumisharjoitus tai muuna sääntöjen sallimana poikkeuspäivänä milloin sitten ajettiin erillisesti ilmoitettuna päivänä.

Rion 1981 poikkeava käytäntö johtui hyvin todennäköisesti virallistamisen yhteydessä sovitusta sellaisesta menettelystä.

Joka tapauksessa itse Tutustumisharjoitus piti ajaa 2 tunnin mittaisena klo 14-16 välisenä aikana Brasilian aikaa, mutta melkoiset viivyttelyt FISA:n, FOCA:n ja Ricardo Londono-Bridgen superlisenssiasian myöntämisen kanssa viivästyttivät sessiota, sen alkamista ja sen kestoa vaihtelevasti päättymään aikaisintaan klo 17.30 ja myöhäisimmillään jopa vasta klo 19.30. Tietenkin myös erinäiset kolarit ja punaiset liput milloin minkäkin syyn takia häiritsivät Tutustumisharjoitusta ja sen läpiviemistä.

Yksi ilmiselvä syy Tutustumisharjoituksen virallistamisen lisäksi sen ajamiselle oli se, että Rio de Janeiron radalla eli Jacarepagualla ei ollut ajettu sitten vuoden 1978 mitenkään jolloin sen suostumiseen olisi ilman käytännön virallistamistakin todennäköisesti myönnytty.

Tässä itse ajat Rio de Janeiron 1981 ja Suomen Median tuon ajan nimeämiskäytännön mukaisesta Epävirallisesta Harjoituksesta keskiviikkona 25.3.1981:

1. Carlos Reutemann 1'37.486
2. Alain Prost 1'38.421
3. Hector Rebaque 1'38.735
4. Riccardo Patrese 1'38.961
5. Elio de Angelis 1'39.717
6. Mario Andretti 1'39.823
7. Jacques Laffite 1'39.851
8. Nigel Mansell 1'40.018
9. Eddie Cheever 1'40.307
10. Jean-Pierre Jarier 1'40.406
11. Jan Lammers 1'40.671
12. Didier Pironi 1'40.709
13. Andrea de Cesaris 1'41.089
14. Keke Rosberg 1'41.207
15. Patrick Tambay 1'41.252
16. John Watson 1'41.458
17. Alan Jones 1'41.464
18. Gilles Villeneuve 1'41.464 (Jones ja Villeneuve olivat tasapelissä nopeimman kierroksensa kanssa, mutta Jonesilla oli nopeampi toiseksi nopein kierros kuin Villeneuvella ja se riitti. Jonesin toiseksi nopein kierros oli 1'41.500 kun taas Villeneuven toiseksi nopein kierros oli 1'41.613 ja Villeneuven kolmanneksi nopein kierros näin esimerkkinä oli 1'41.710.)
19. Ricardo Londono-Bridge 1'41.776 (Londono-Bridge tosiaan ajoi kaikkiaan korkeintaan 10 kierrosta radalla ja suurin osa kierroksista olivat todella surkeaa katseltavaa kunnes vauhtia löytyi ja tietenkin näytti löytyvän parempaankin aikakierrokseen kunnes sitten tunnetusti osui Kekeen ja menetti sitten pitkin hampain myönnetyn väliaikaisenkin superlisenssinsä lopullisesti jonka jälkeen sitten Marc Surer laitettiin takaisin Ensignin puikkoihin hyvinkin tunnetuin seurauksin.)
20. Nelson Piquet 1'42.012
21. Rene Arnoux 1'42.087
22. Derek Daly 1'42.324
23. Bruno Giacomelli 1'42.364
24. Chico Serra 1'42.453
25. Miguel Angel Guerra 1'42.847
26. Jean-Pierre Jabouille 1'43.055
27. Siegfried Stohr 1'43.118
28. Beppe Gabbiani 1'43.645
29. Ricardo Zunino 1'44.554
30. Eliseo Salazar 1'48.774

Loppukilpailusta olisivat pudonneet noilla ajoilla Miguel Angel Guerra, Jean-Pierre Jabouille, Siegfried Stohr, Beppe Gabbiani, Ricardo Zunino ja Eliseo Salazar.

 

[CCMK]

Vuonna 1979 pidettiin F1:ssä yksi Tutustumisharjoitus sinä vuonna jo ennen kuin sitä oli virallistettu sääntöihin.

Tutustumisharjoitus pidettiin huonojen rataolojen vuoksi alkuperäisellä pitkällä Interlagosin radalla.

Tämä Tutustumisharjoitus pidettiin yleisesti ottaen sittemmin normaalin oloisten käytäntöjen mukaisesti torstaina.

Tässä Interlagosin 1979 Tutustumisharjoituksen tai tuolloisen Suomen Median harrastaman kielikuvan mukaisesti, Epävirallisen Harjoituksen tulokset torstailta 1.2.1979:

1. Carlos Reutemann 2'25''460
2. Jacques Laffite 2'25''900
3. Mario Andretti 2'26''030
4. Patrick Depailler 2'26''250
5. Gilles Villeneuve 2'27''560
6. Didier Pironi 2'28''250
7. Jean-Pierre Jabouille 2'29''310
8. Clay Regazzoni 2'29''370
9. Riccardo Patrese 2'29''780
10. Alan Jones 2'30''020
11. Patrick Tambay 2'30''120
12. Emerson Fittipaldi 2'30''350 (Tämän aikakierroksen Emmo ajoi F5-A-automallilla ja se oli vanhempi automalli koska Fittipaldilla oli tuona kyseisenä viikonloppuna käytössä myös F6-automalli joka tietenkin oli Fittipaldi-tallin uusi automalli. Emmo ajoi ajan 2'30''570 aikakirjoihin F6-automallilla.)
13. Jochen Mass 2'30''420
14. Niki Lauda 2'30''570
15. John Watson 2'31''120
16. Jody Scheckter 2'31''280
17. Elio de Angelis 2'31''850
18. Rene Arnoux 2'32''720
19. Hans-Joachim Stuck 2'33''430
20. Jean-Pierre Jarier 2'34''330
21. Jan Lammers 2'35''130
22. Derek Daly 2'37''050
23. Arturo Merzario 2'40''420
24. Nelson Piquet 2'43''470
25. James Hunt Ei aikaa (Hunt kävi Tutustumisharjoituksen aikana ehkä kerran radalla tai sitten oli käymättä mahdollisten teknisten vikojen tai muiden syiden takia. Mikäli hän sittenkin kävi radalla kerran tai ehkä jopa useamminkin niin aikoja ei merkitty tauluihin koska hän aina ajoi takaisin varikolle kuin, että olisi yrittänyt aikakierroksen ajamista. Hän ei välttämättä ajanut sessiossa lainkaan monenlaisten ja erittäin ongelmallisten syiden johdosta kun tästä kisaviikonlopusta eteenpäin muutenkin Hunt alkoi vakavasti harkita uransa lopettamista jopa kesken kauden tai ainakin tästä eteenpäin alkoivat lopettamiseen viittaavat tunteenpurkaukset ja arvostelut yleistyä britiltä Wolf-tallissa kun siihen asti Hunt oli aina ainakin vaikuttanut edes jotenkin tyytyväiseltä tallin toimintaan.)
26. Hector Rebaque Ei aikaa

Loppukilpailusta olisivat pudonneet ajattomuutensa takia James Hunt ja Hector Rebaque.

 

[CCMK]

Pitkien etsintöjen aikana löytämistäni muista Tutustumisharjoituksista tulee nyt seuraavaksi niistä viimeinen.

Vuonna 1978 Brasilian Rio de Janeirossa pidettiin myös Tutustumisharjoitus kokonaan uuden radan johdosta.

Tutustumisharjoitus pidettiin torstaina klo 10-12 välillä 2 tunnin mittaisena sessiona.

Tässä ajat Rio de Janeiron 1978 Tutustumisharjoituksesta tai Suomen Median tuolloisen nimeämiskäytännön mukaisesta Epävirallisesta Harjoituksesta torstailta 26.1.1978:

1. James Hunt 1'42''560
2. Carlos Reutemann 1'42'900
3. Gilles Villeneuve 1'43''330
4. Emerson Fittipaldi 1'43''440
5. Ronnie Peterson 1'44''180
6. Mario Andretti 1'44''270
7. Hector Rebaque 1'44''350
8. Niki Lauda 1'44''600
9. Clay Regazzoni 1'44''790
10. Hans-Joachim Stuck 1'45'110
11. John Watson 1'45''260
12. Riccardo Patrese 1'45''460
13. Patrick Tambay 1'45''570
14. Patrick Depailler 1'45''610
15. Jody Scheckter 1'45''780
16. Jochen Mass 1'46''040
17. Jean-Pierre Jarier 1'46''260
18. Lamberto Leoni 1'46''340
19. Eddie Cheever 1'46''630
20. Jacques Laffite 1'46''750
21. Vittorio Brambilla 1'46''920
22. Alan Jones 1'46''980
23. Brett Lunger 1'47''550
24. Arturo Merzario 1'48''080
25. Didier Pironi 1'48''150
26. Danny Ongais 1'48''610
27. Rupert Keegan 2'12''440
28. Divina Galica Ei aikaa

Loppukilpailusta olisivat pudonneet noilla ajoilla Didier Pironi, Danny Ongais ja Rupert Keegan ja Divina Galica tietenkin aikakierroksetta olemisensa vuoksi.

 

[CCMK]

Tähän asti viimeisen ja vuonna 1997 ajetusta Tutustumisharjoituksesta tai myös Tutustumisajosta puhuttaessa tulee nyt pientä korjausta 4 kuukautta ja 22 vuorokautta vaille täsmälleen 5 vuotta ja 5 kuukautta ennen kun edellisen kerran mainitsin 18.9.1997 A1-Ringillä ajetusta Tutustumisharjoituksesta jotakin.

Korjattavat asiat ovat 6.8.2014 lähettämäni viestin osalta lähinnä Jean Alesin ajaman ajan marginaalinen korjaus koska aiemmin laittamani aika oli vahingossa oikeasti toiseksi nopein aika ja Mika Häkkisen osalta muuta korjattavaa ei tule paitsi tietenkin nimenomaan sukunimeen kuuluva ä-kirjain kun vahingossa tuli merkittyä Häkkinen Hakkisena.

No näitä sattuu.

Laitetaan sitten vielä kerran 18.9.1997 ajetun Itävallan A1-Ringin Tutustumisajon tulokset korjattuna.

Sessio ajettiin torstaina:

1 Damon Hill Iso-Britannia Arrows-Yamaha 1:12.553
2 Rubens Barrichello Brasilia Stewart-Ford 1:12.589
3 Jan Magnussen Tanska Stewart-Ford 1:12.823
4 Jean Alesi Ranska Benetton-Renault 1:12.896 (Edellinen merkitsemäni aika 1:12.956 oli todellisuudessa Alesin toiseksi nopein aika kun oikea nopein aika oli 1:12.896.)
5 Jarno Trulli Italia Prost-Mugen-Honda 1:13.025
6 Mika Häkkinen Suomi McLaren-Mercedes 1:13.034
7 David Coulthard Iso-Britannia McLaren-Mercedes 1:13.095
8 Heinz-Harald Frentzen Saksa Williams-Renault 1:13.108
9 Johnny Herbert Iso-Britannia Sauber-Petronas 1:13.251
10 Giancarlo Fisichella Italia Jordan-Peugeot 1:13.261
11 Gerhard Berger Itävalta Benetton-Renault 1:13.368
12 Jacques Villeneuve Kanada Williams-Renault 1:13.524
13 Eddie Irvine Iso-Britannia Ferrari-Ferrari 1:13.632
14 Pedro Diniz Brasilia Arrows-Yamaha 1:13.762
15 Michael Schumacher Saksa Ferrari-Ferrari 1:13.827
16 Ralf Schumacher Saksa Jordan-Peugeot 1:14.060
17 Shinji Nakano Japani Prost-Mugen-Honda 1:14.176
18 Jos Verstappen Hollanti Tyrrell-Ford 1:14.266
19 Ukyo Katayama Japani Minardi-Hart 1:14.590
20 Gianni Morbidelli Italia Sauber-Petronas 1:14.591
21 Mika Salo Suomi Tyrrell-Ford 1:14.887
22 Tarso Marques Brasilia Minardi-Hart 1:16.502

Kaikki olisivat päässeet noilla ajoilla mukaan sunnuntain kilpailuun.

 

[CCMK]

Tähän viestiin tulee seuraavaksi vuoden 1984 Dallasin Grand Prixin Tutustumisharjoituksen tulokset kun aikanaan ne jäivät vuoden 1984 Alpun Vuoden kausikoosteesta pois.

Jossain välin saattaa tulla myös 1984 Euroopan Grand Prixin Tutustumisharjoituksen ja 1984 Portugalin Grand Prixin Tutustumisharjoituksenkin tulokset kunhan vain ne aikalistat löytyisivät jostakin varaston uumenista.

Vuoden 1984 Dallasin Grand Prixin Tutustumisharjoitus loi pohjat karmealle ja vaikealle kisalle jonka sittemmin voitti tunnetusti Suomen Keke Rosberg.

Vielä torstaina 5.7.1984 oli todella rohkeaa väittää Keken voittavan Dallasissa tai välttämättä monen muunkaan kuljettajan kuten esimerkiksi Renaultin tai Lotuksen kuljettajien jotka myös menestyivät kisaviikonlopun aikana hyvin.

Etenkin Renaultin kuljettajat Derek Warwick ja Patrick Tambay ja Lotuksen Nigel Mansell tuntui lentävän viikonloppuna ja Mansellin tapauksessa lopulta myös pyörtyvän tietenkin hienon suorituksen jälkeen.:thumbup:

Tutustumisharjoituksen Dallasissa piti olla alun perin tunnin mittainen klo 11.30-12.30 välillä paikallista aikaa, mutta lopulta siitä ajettiin vain 50 minuuttia jo tuolloin tulleiden radan murtumisen ensimerkkien, bitumin alkaessa sulaa muuttaen rataa tervaiseksi helteessä, asvaltin alkaessa kuplia ja yksinkertaisesti punaisen lipun keskeytysten jatkuttua liian kauan jolloin sessio päätettiin lopettaa 10 minuuttia sovittua aiemmin radan säästämisen nimissä muulle viikonlopulle.

Tätä ennen oli jahkailtu jatkamisen kanssa ainakin puolitoista tuntia ja pisimmillään kriittisistä katsantokannoista riippuen 3 tuntia ennen kuin lopulta yhteisheilautuksin punainen lippu, musta lippu ja ruutulippu tuon ajan yhteisin heilutuksen säännöin lopettivat Tutustumisajon ennen sovittua päätöstä.

Teknisiä vikoja ja kolareita riitti Tutustumisharjoituksessa riitti joista ensin mainittu oli syynä Kekenkin vaatimattomille ajoille aluksi kuten myös Johnny Cecottolle ja kolarit sitten olivat Huub Rothengatterin, kisan myöhemmän huippusankarin ja Detroitin tapaan etenkin Francois Hesnaultin radalta ulos kolaroimiseen väliaikaisesti erikoistuneen Piercarlo Ghinzanin ja Philippe Alliotin aikojen kertovia tekijöitä.

Patrick Tambayn aikaa taustoitti kolarin lisäksi myös se seikka, että hän ei päässyt ajamaan kunnolla nopeaa kierrostaan ennen punaista lippua. Muussa tapauksessa hän olisi ollut kahden sektorin perusteella nopein heti Derek Warwickin jälkeen.

Keken osalta FW09 tosiaan oli levoton ja sitä jouduttiin tosiaan Detroitin tapaan muokkaamaan vanhemmista Williamsin automalleista jotta se olisi ollut edes jotenkin ajokelpoinen ja sama juttu tehtiin Jacques Laffitellekin.

Muina kehuina jälleen ja lopulta myös kaiken kaikkiaan uransa viimeistä kertaa F1:ssä ajanut Corrado Fabi oli erittäin harvinaisesti vuoden 1984 tapahtumia mukaillen Nelson Piquetia nopeampi missään sessiossa kun melkein ainahan Piquet oli vuonna 1984 nopeampi kuin kukaan tallikaverinsa. Sensaatioaika tuntui tietävän Fabille hyvää myös kisaan jossa hän ei aivan loppua huomioimatta edes menettänyt pisteajoaan ja hyvän mallin ajotaidot alkoivat juuri tulla esille lajissa ennen Teo-veljen paluuta rattiin.

Joka tapauksessa tässä ajat itse viikonlopulta jonka jälkeen tietenkin kerron vielä hieman lisää asiaa muun Dallasin viikonlopun tapahtumista kun Tutustumisharjoitus ajettiin 5.7.1984 torstaina:

1 Derek Warwick Iso-Britannia Renault RE50 1:38.617

2 Nigel Mansell Iso-Britannia Lotus-Renault 95T 1:39.531

3 Alain Prost Ranska McLaren-TAG-Porsche MP4/2 1:40.062

4 Elio de Angelis Italia Lotus-Renault 95T 1:40.379

5 Rene Arnoux Ranska Ferrari 126C4 1:40.437

6 Corrado Fabi Italia Brabham-BMW BT53 1:40.877

7 Nelson Piquet Brasilia Brabham-BMW BT53 1:41.000

8 Andrea de Cesaris Italia Ligier-Renault JS23 1:41.250

9 Thierry Boutsen Belgia Arrows-BMW A7 1:41.323

10 Michele Alboreto Italia Ferrari 126C4 1:41.447

11 Stefan Bellof Länsi-Saksa Tyrrell-Cosworth 012 1:41.457

12 Ayrton Senna Brasilia Toleman-Hart TG184 1:41.614

13 Niki Lauda Itävalta McLaren-TAG-Porsche MP4/2 1:41.804

14 Eddie Cheever Yhdysvallat Alfa Romeo 184T 1:41.885

15 Martin Brundle Iso-Britannia Tyrrell-Cosworth 012 1:41.977

16 Jacques Laffite Ranska Williams-Honda FW09 1:42.381

17 Manfred Winkelhock Länsi-Saksa ATS-BMW D7 1:42.866

18 Keke Rosberg Suomi Williams-Honda FW09 1:42.884

19 Francois Hesnault Ranska Ligier-Renault JS23 1:42.978

20 Johnny Cecotto Venezuela Toleman-Hart TG184 1:43.181

21 Huub Rothengatter Hollanti Spirit-Hart 101B 1:44.424

22 Patrick Tambay Ranska Renault RE50 1:44.681

23 Piercarlo Ghinzani Italia Osella-Alfa Romeo FA1F 1:44.782

24 Riccardo Patrese Italia Alfa Romeo 184T 1:45.131

25 Jonathan Palmer Iso-Britannia RAM-Hart 02 1:45.230

26 Philippe Alliot Ranska RAM-Hart 02 1:45.688

27 Marc Surer Sveitsi Arrows-BMW A7 1:47.522

Näillä ajoilla siihen mennessä Marc Surer olisi mahdollisesti saattanut karsiutua kilpailusta, mutta välttämättä ei siltikään.

Syynä karsiutumattomuuteen mahdollisesti olisi ollut niin järjestäjissä joille olisi ollut mieleistä nähdä kilpailussa 27 autoakin ja toinen syy oli tietenkin Tapaus Tyrrellissä jonka ongelmat vahvistettiin vuodesta 1984 puhuttaessa Brands Hatchista eteenpäin jolloin siis tilapäisesti sai osallistua muutenkin sääntöjen sallimissa rajoissa aina 27 autoa kilpailuun jota noudatettiin aina Tyrrell-tallin lopulliseen hylkäämiseen asti pääkohtaisesti lajissa.

Lopulta edes teoreettinen karsiutumisen uhka muuttui olemattomaksi kun Martin Brundle loukkaantui viikonlopun aikana ja kun Philippe Alliot romutti autonsa niin pahasti, että kaikkien viivytyksienkään kanssa ja alkuperäisellä kisalähdön aikataulullakaan Alliot ei välttämättä olisi enää kisaan päässyt ja tietenkään ei mitenkään päässyt sunnuntain 3:lla tunnilla aikaistettuun kisalähtöön.

Ayrton Sennakin oli ajoittain vetäytyä viikonlopulta muun muassa toistuneiden lämpöhalvausten ja auringonpistosten takia ja moni muukin kuljettaja loukkaantui lievemmin viikonlopun aikana kolarien vuoksi tai vakavammin kuten Huub Rothengatter sunnuntain kisassa polttaen selkänsä palovammoille autoon valuneen tulikuuman polttoaineen takia.

Itse kisaviikonloppuna erikoista oli ainakin muun muassa Niki Laudan ja Alain Prostin puuhaama boikotti johon liittyivät Elio de Angelis ja Nigel Mansell.

Siihen olisi liittynyt muitakin kuskeja mikäli vaatimuksiin ei olisi suostuttu vaikka poikkeuksena boikottiin ei liittynyt muun muassa Suomen Keke Rosberg.

Muutoin ennen sunnuntain kisaa muun muassa Niki Lauda piruuntui järjestäjille koska esimerkiksi Lauda olisi halunnut Course Carin kuljettajan Philippe Schellin kanssa tarkastaa radan 10 kertaa ennen lopullista päätöstä ajamisesta tai kisan peruuntumisesta mihin ei suostuttu.

Lopulta tosiaan FISA:n Virallinen Course Car-kuljettaja Philippe Schell päätti ajaa tarkastuskierroksen ellei peräti pari-kolme ja enintään 4 tarkastuskierrosta kun Monsieur Schellkin kävi hyvin kuumana järjestäjille radan tarkastuksen tärkeydestä. Monacon kohusta sinä vuonna poiketen Monsieur Schell puolsi Dallasissa 1984 näkemystä kisalähdöstä, mutta erittäin vastentahtoisin mielin.

Philippe Schellin ajamassa Renault Fuego Turbo USA Course Carissa mukana olivat tietenkin Niki Lauda ja Virallinen Lähettäjä Derek Ongaro.

Ongaro puolsi myös starttia, mutta Niki Lauda ei poistuen kiukkuisena lehdistötilaisuudesta, Jean-Marie Balestren ja muiden kisatuomareiden kiivastuneista vastalauseista piittaamatta.

Lauda äksyili ja temppuili ajamisen ja ajamattomuuden kanssa niin kauan, että entinen tallipäällikkö Bernie Ecclestone ja sen hetken tallipäällikkö Ron Dennis joutuivat pitämään puhuttelun.

Puhuttelun jälkeen Lauda lopulta jäi vähäksi aikaa miettimään asiaa omassa rauhassaan, mutta päätti lopulta ajaa.

Mikäli Lauda olisi tehnyt yhden miehen boikotin niin siinä tapauksessa jälleen vuoden 1984 monien toteutumattomien asioiden tapaan Alain Prost olisi ollut maailmanmestari koska sunnuntain starttiin mennessä jopa Prostkin oli päättänyt ajaa ilman temppuilua kun kerran muun muassa Course Carin kuljettaja Schell oli jo antanut näkemyksen, että voitiin ajaa ja kunhan Dallasin tilanne ei ikinä enää toistuisi mistä muun muassa Balestre ja Bernie antoivat Monsieur Prostille kunniasanansa.

 

[CCMK]

Vuoden 1987 Goodyearin Suurtesteistä Hockenheimista tulee seuraavaksi tähän viestiin aikoja.

Tässä Goodyearin Suurtestissä jälkimaailmalle usein ainoa sen muistama asia keskimäärin oli Ayrton Sennan rengasrikko ja äärimmäisen pahalta näyttävä ulosajo josta Senna selvisi kuitenkin jälleen kerran loukkaantumatta käytännössä mitenkään.

Näin muun muassa Course Car-ajaja Herbert Lingen ja myös tietenkin itse Sid Watkinsin mukaan jotka olivat kolaripaikalla hyvinkin nopeasti.

Goodyearin Lee Gaug tuntui kuitenkin olevan huolissaan melko kauankin Sennan kolarin aiheuttamasta mediakohusta ja toivoi, että kovin montaa rengasrikkoa ei enää olisi tullut kaudella koska tuolla kaudella oli tapahtunut rengasrikoista aiheutuneita kolareita joista oli kärsinyt ehkä vakavimmin Nelson Piquet Imolassa.

Goodyear toi myös itse F1-kisaan ylimääräisiä sarjoja renkaita, kehoitti käyttämään muun muassa Virallisia Harjoituksia silmällä pitäen C-seoksia mieluummin kuin D-seoksia juurikin Hockenheimin radan hurjien voimien takia kuten myös Sennan kolarin takia kun brasilialaisella oli kolariautossaan D-seokset alla kolaroidessaan ja oli tarpeen mukaan vakavasti miettimässä rengasrikkojen välttämiseksi niin tuolloin kuin tulevaisuudessakin myös erikoiskestäviä seoksia kisaviikonlopulle, mutta lopulta se ei siihen sentään ryhtynyt vaikkakin muutoin rengasmääräänsä kisaviikonlopulle se lisäsi alkuperäistä suuremmaksi.

Goodyearin Suurtesti ajettiin 19.7.1987 Hockenheimin radalla eli täsmälleen viikkoa ennen vuoden 1987 Saksan Liittotasavallan Grand Prixiä:

Hockenheim Goodyearin Suurtestit 1987

Nigel Mansell: 1.43.800

Ayrton Senna: 1.45.700

Alain Prost: 1.47.200

Michele Alboreto: 1.47.500

Gerhard Berger: 1.48.000

Rene Arnoux: 1.48.300

Derek Warwick: 1.49.600

Christian Danner: 1.52.300

 

[CCMK]

Tavallaan yksi F1-historian mielenkiintoisimmista testikuljettajista ainakin sellaisenaan maksutestaajaksi ja myöhemmin aivan F1-kuskiksi virallisenakin kalkkiviivoille asti oli Mario Hytten.

Mario Hytten oli pienen Arno Racingin tai Arno International Racingin testikuljettaja ja kisakuski mikäli sellainen tilaisuus olisi todella tullut eteen.

Ja hyvin lähellä olikin niin.

Arno Racing/Arno International Racing oli tosiaan Italian F3-sarjan pieni 1980-luvun alun tiimi joka tosiaan kesäkuussa 1985 halusi päästä mukaan F1:siin ja erityisen vakavaa vuotta 1986 varten tulleesta F1-unelmasta tuli sen vuoden aikana 2.1.1986-6.2.1986 välillä jolloin pitkin tuota aikaväliä uudesta tallista uutisoitiin.

Arno-talli olisi käyttänyt Motori Modernin moottoreita ja Jolly Club olisi ollut yksi tallin tukijoista ja myöhemmin Jolly Club yritti myös omaa F1-yritystään kun Arnosta sitten ei tullut mitään.

Lopulta vuoden 1986 talvikauden aikana kun pienen Arno-tallin osalta alkoi näyttää pahalta niin päädyttiin kompromissiratkaisuun, että F1:siin mennään vasta vuonna 1987.

Sitten neuvotteluissa kävikin niin, että Arno-talli pääsisi F1:siin vuodeksi 1986.

Ikävä kyllä näin kyllä kävikin, mutta se tapahtui tulevan F1:n pientallin joka tuki ja myös ahmaisi Arno-tallin itseensä ottamalla haltuunsa sen kilpailuluvan vuodeksi 1986 eli AGS-tallin ehdoilla.

Arno-talli yritti sittemmin jatkaa vielä F3000-sarjassa mikä oli aina kompromissi mikäli ei F1 onnistui niin vuonna 1986 tai 1987, mutta se olikin sitten liian iso pala.

Mario Hyttenistä vaikutti tulevan kuitenkin lohdutuksena AGS:n ensimmäinen F1-kuljettaja sillä hän tosiaan testasi autoa aivan ensimmäisenä, mutta niin superlisenssiasiat kuin myös El Charron sponsoriongelmat juuri Hyttenin kanssa katkaisivat F1-unelman alkuunsa.

Näistä ehkä pahempi oli juurikin El Charron sponsoriongelmat kuin superlisenssiasiat.

Balestre kun antoi herra Hyttenille kyllä superlisenssin uudelleen lajiin edellisen eli vuodelta 1983 Englannin F3-sarjan menestyksen mukana tuoman vastaavan superlisenssin mentyä tuolloin vanhaksi lisätarkastusten jälkeen vuoden 1986 aikana.

El Charro tosin halusi Ivan Capellin enemmin kuin Hyttenin ja se unelma päättyi siihen.

Kaikkiaan niin joko oli viisasta tai sitten ei joskin herra Hyttenin mielestä hänen testaamansa AGS:n F1-auto oli hyvin huono koska AGS:n tallin johtavat henkilöt tuon pientallin osalta muutenkin hylkäsivät Arno-tallin ehdotukset auton suunnittelussa ja muussakin.

Mikä oli virhe kun kaikki perustui tosiaan Renaultin hylättyyn F1-automalliin.

Lopulta siis Mario Hytten ajoi vielä turhaan toivoen uutta mahdollisuutta F1:ssä F3000-sarjaa muuten vaan odotellessaan lopulta täysin turhaksi osoittautunutta Arno-tallin F1-urakkaa vuodeksi 1987 ja lopulta IMSA-sarjaa ennen kuin koko moottoriurheilu-ura päättyi vuonna 1992.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1986 Minardilla oli melkein tarjota paikka Philippe Streiffille tallista.

Streiff meni jopa niinkin pitkälle, että teki pientä testausta tallille ja oli valmistautua ajamaankin tallissa ennen kuin päätti uransa järkevämmältä kannalta valita Tyrrell-tallin olemalla silti kuitenkin talliin jatkoa ajatellen yhteyksissä.

Lopulta mahdollisuutta päästä Minardille esimerkiksi veteraanina ennen uran loppua ei tullut kahdesta syystä:

Ensinnäkin Minardi oli niin vuodeksi 1989 tai teoreettisesti vaikka vuotta 1990 ajatellen oli maksutalli jonne olisi pitänyt tuoda rahaa aika paljonkin.

Toiseksi tietenkin Streiff sitten halvaantui vuoden 1989 kisakauden aattona Rio de Janeirossa.:frown:

 

[CCMK]

Vuodeksi 1987 Minardi-tallilla oli tarjota 2-3 kisan, mutta enintään 5 kisan maksukuljettajasopimuksella ja varmasti ainakin yksi kisa ajettavaksi eräälle kuljettajalle nimenomaan tämän kuljettajan kotikisaan.

Tai oikeastaan kahdenkin, mutta näistä yksi oli aina ensisijainen valinta Minardille kun toinen oli tietenkin Osellan miehiä ja Osellan haluama juurikin kotikisan maksuajoa varten.

Kanadan Grand Prix 1987 olisi tuonut Kanadan John Grahamille F1-kisan Montrealissa joka tapauksessa ja muutoin tosiaan herra Grahamilla oli tarjolla 2-3 kisan rahasopimus ja enintään 5 kisaa oli Giancarlo Minardi valmis antamaan ajaa, mutta lopulta maksusopimus yleensäkin tyssääntyi kuin suuremman maksurahan miehiä talliin löytyi ennen pitkää.

Tosin Montrealissa 1987 Graham olisi kyllä ajanut.

Tai hänen sijaansa Osella-paikan mennessä Minardin yhden kisan maksuajon Montrealissa 1987 olisi hoitanut tietenkin myös Kanadan Allen Berg.

Valitettavasti Montrealia 1987 ei koskaan ajettu jolloin John Grahamia ei F1:ssä koskaan nähty ja Allen Bergin ura päättyi ajoineen jo vuoteen 1986.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1999, ennen kaikkea vuodeksi 2000 tai aivan viimeistään mikäli vuodet 1999 tai 2000 eivät olisi olleet riittäviä niin Minardi-talli halusi nuoren Gonzalo Rodriguezin pääsevän F1:siin jonain noista vuosista joista ensisijainen olisi ollut tietysti vuosi 2000.

Gonzalo Rodriguez oli päästä F1:siin tosiaan jo vuodeksi 1999 kun Esteban Tuero oli häipynyt F1:n puolelta pysyvästi.

Valitettavasti nuori Rodriguez ei kyennyt maksamaan Minardin haluamaa summaa ajoissa jolloin sitten muut kuljettajat ajoivat vuonna 1999.

Gonzalo neuvotteli jo vuodesta 2000 ja kenties olisi saattanut päästä F1:siin, mutta se jäi avoimeksi kysymykseksi kun hän menehtyi CART-sarjassa vuoden 1999 aikana ja samana vuonna menehtyi myös Greg Moore.

 

[CCMK]

Vuodeksi 2001 Pedro Diniz oli päästä ajamaan Minardille maksukuljettajana.

Tosin Dinizillä olisi ollut tässäkin vain yksi taka-ajatus kuten myös Prostilla mahdollisessa ajamisessa.

Hän nimittäin erääseen aikaan halusi tuolle vuodelle tai viimeistään vuodesta 2002 alkaen oman F1-tallin eli Diniz Grand Prixin jossa hän olisi ajanut uransa viimeisen kauden joka tapauksessa tai muuten vain ollut tallipäällikkönä ja ostoyritykseen yritettiin tietysti käyttää niin Minardi-tallia kuin myös Prost-tallia.

15.10.2000 kulissien takaisissa neuvotteluissa Giancarlo Minardi kieltäytyi myymästä talliaan Dinizille ja myöhemmin vuoden 2001 aikana tai vuoden 2002 konkurssissakin Alain Prost kieltäytyi jopa vielä herra Minardiakin jyrkemmin myymästä talliaan Dinizille.

Tietenkin muu viimeinen keino ajaa lajissa olisi ollut vuonna 2001 vielä kerran ajaa Sauberilla yksi kausi isompana maksukuskina, mutta tultuaan toisiin ajatuksiin avautuikin sitten tie helpommin myös Suomen Kimi Räikköselle kun muutoin Räikkönen olisi saattanut joutua etsimään toisen tallin tai olemaan Sauberin testikuljettajana vuonna 2001 ja F1-ura olisi alkanut vasta vuonna 2002 Sauberilla.

 

[CCMK]

Jos Verstappenilla oli vuodeksi 2004 tosiaan mahdollista jatkaa uraansa vielä kauden ajan Minardilla 10 miljoonan dollarin tarjouksella.

Lopulta Verstappen ei jatkanut kun toisaalta Minardi oli vain erittäin viimesijainen vaihtoehto kun katse oli Jordanin, Sauberin ja Jaguarin paikassa samalla rahalla, mutta nämä tallit eivät suostuneet häntä ottamaan.

Jaguar tosin olisi varmaankin saattanut ottaa Verstappenin vielä uran viimeistä kautta varten ajamaan kunnes Christian Klien tuolloisena parikymppisenä nuorukaisena maksoi 15 miljoonaa dollaria kauden kisoista ollen samalla kaikkien aikojen eniten F1-paikasta maksanein eurooppalaisen maan kuljettaja.

Pitkään Jos Verstappen tietenkin harkitsi jatkaa uraansa edes kauden ajan, mutta lopetti uransa juurikin Max-poikansa uran edistämisen nimissä.

 

[CCMK]

Vuodeksi 1997 Minardilla tosiaan oli ennen Ukyo Katayaman ja 15 miljoonan dollarin tuloa talliin harvinaisen murheelliset olot testirintamalla.

Vuodeksi 1997 tosiaan kuskiksi piti vieläkin tulla juurikin hirvittävän huonon taloustilanteen takia kisakuljettajiksi Pedro Lamy mikä ei olisi ollut tietenkään nyt niin hirveä valinta, mutta monien mielestä pahin juttu olisi ollut juurikin vielä kerran nähdä Giovanni Lavaggi vielä kerran ratin takana.

Minardilla oli eräässä vaiheessa ennen Katayaman tuloa talliin koko testiäkin talvikautta varten ajettu erittäin, erittäin vähän juurikin vuotta 1997 ennakoiden ja vuoden 1996 mittakaavassa ne olisivat olleet naurettavan vähäiset.

Kaikesta 3000 kilometrin testauksesta oli melkein kaiken siitä määrästä ajanut juurikin Signor Lavaggi kun Lamy oli ajanut hyvin vähän kun rahaa ei vain ollut kovinkaan paljon Lamylla vuoden 1997 kauden ajoihin ja mikäli olikin niin sponsoreilta ei tuntunut tulevan escudoakaan ylimääräistä talvikauden testejä varten.

Lopulta sitten kun Minardin muukin taloustilanne parani niin molemmat tietysti saivat kenkää joskin ovea pidettiin vielä kerran auki Pedro Lamylle mahdollista vuoden 1997 Portugalin Grand Prixiä varten mitä varten Ukyo Katayama oli valmis tarpeen tullen lopettamaan oman F1-uransakin etuajassa kun päättäjäisjuhlat olivat aikanaan tosiaan olleet Jerezissä mitkä sitten tosiaan jäivätkin japanilaisen pitämiksi ajallaan kun Estorilissa 1997 ei F1-kisaa ajettu.