F1:n Testikuljettajista asiaa vuosien varrelta

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
25.7.1991 torstaina Stefan Johansson sai kuulla, että hän ei voi enää ajaa Footworkilla kaudella 1991 koska Alex Caffi sai varsin viime tingassa tahtonsa läpi ajaa Footworkia vuoden 1991 sopimuksensa mukaisesti loppuun asti. Johansson oli ollut paikan päällä Hockenheimissa kun tieto oli tullut ilmi. Johanssonilla alkoivat vielä neuvottelut muiden tallien käytännössä vaikka käytännössä ruotsalainen joutui pikkuhiljaa ahtaalle uransa kanssa. Ja ennen pitkää Johansson joutuikin huomaamaan uransa ainakin F1:ssä olevan ohi.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
2.10.1991 Goodyearin pyynnöstä Portugalin Estorilin radalla valmistauduttiin ajamaan Goodyearin renkaiden osalta Suurtestejä. Suurtestit osoittautuivat jälleen hyvin vähäisiksi varsinkin ajajamääriensä ja tallimääriensä perusteella. Tässä Suurtestissä Gianni Morbidelli ajoi Ferraria ja Emanuele Pirro pitkästä aikaa peräti McLareniakin promootiomielessä huolimatta sopimuksestaan Dallaran kanssa. Tässä Suurtestissä lisäksi Michael Andretti ajoi promootiotestiä McLarenille ennen paluutaan Yhdysvaltoihin jatkamaan IndyCar-kauttaan. Damon Hill jatkoi normaaleja testikuljettajan ajojaan Estorilissa.

Tässä aikoja keskiviikkona 2.10.1991 ajetusta Suurtestistä:

1 Riccardo Patrese Italia Williams-Renault 1.16.180
2 Damon Hill Iso-Britannia Williams-Renault 1.17.060
3 Gerhard Berger Itävalta McLaren-Honda 1.17.170
4 Gianni Morbidelli Italia Ferrari-Ferrari 1.17.220
5 Alain Prost Ranska Ferrari-Ferrari 1.17.440
6 Emanuele Pirro Italia McLaren-Honda 1.18.880
7 Michael Andretti Yhdysvallat McLaren-Honda 1.20.000
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
3.10.1991 jatkettiin Estorilissa Goodyearin renkaiden osalta ajettavia Suurtestejä. McLarenin promootioajaja Michael Andretti joutui torstaina lähtemään takaisin Yhdysvaltoihin ajamaan IndyCar-sarjaa ja siten Ayrton Sennan kieltäydyttyä ajamasta tuolloin Suurtesteissä promootiokuljettajana McLarenilla nähtiin vierailevana tähtenä ja yleensäkin McLarenia ensimmäistä kertaa urallaan Brabhamia normaalisti ajanut Mark Blundell.

Tämä oli omiaan herättämään myöhempiä keskusteluja Mark Blundellin siirtymisestä McLarenille testikuljettajaksi vuotta 1992 varten ja lopultahan Blundellista tulikin McLarenin testikuljettaja kaudelle 1992 yhdessä Allan McNishin ja Jonathan Palmerin kanssa jokseenkin Palmerin virka oli mennyt jo enemmän promootiopuolelle vuonna 1992 vielä vuotta 1991 selvemmin ja McNishin asema oli pienentynyt huomattavasti jolloin mies oli enemmän kakkostestaaja tallissa vuosiin 1990 ja 1991 verrattuna.

Promootioajoja huolimatta Dallaran sopimuksestaan jatkoi McLarenilla siltikin Emanuele Pirro. Testejä jatkoivat muista testikuljettajista tietenkin Ferrarin ykköstestikuljettaja Gianni Morbidelli joka normaalisti ajoi Minardia ja Williamsin Damon Hill jatkoi myös testejään.

Tässä kuitenkin aikoja Suurtestistä torstailta 3.10.1991:

1 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Renault 1:15.130
2 Riccardo Patrese Italia Williams-Renault 1:15.690
3 Damon Hill Iso-Britannia Williams-Renault 1:16.190
4 Alain Prost Ranska Ferrari-Ferrari 1:16.950
5 Gerhard Berger Itävalta McLaren-Honda 1:17.230
6 Gianni Morbidelli Italia Ferrari-Ferrari 1:17.390
7 Emanuele Pirro Italia McLaren-Honda 1:19.530
8 Mark Blundell Iso-Britannia McLaren-Honda 1.20.000
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Lokakuussa 1991 ajettiin myös Goodyearin ja Pirellin miesten toimesta vuoden viimeiset Suurtestit myöskin Estorilissa. Vuonna 1991 varsinaisia todella suuria Suurtestejä oli ollut muutamaan aiempaan vuoteen verrattuna jopa erittäinkin vähän sillä osa talleista oli ajanut testejä reilusti muuallakin tai pysytellyt aina vain kotiradoillaan testien osalta. Ja köyhimmät tallit olivat usein jättäneet testejä väliinkin.

Vuoden viimeisessä Suurtestissä Stefan Johansson sai harvinaisen tilaisuuden ajaa McLarenia promootiomielessä, mutta hän ei saanut ongelmien takia tilaisuuden arvoa hyödynnettyä tarpeeksi. Vaikka ei Johansson minnekään McLarenille oikein ollut menossa vuodeksi 1992 vaan lähinnä olisi ajanut näyttöjä keskikastin talleja varten ennen lopullista lähtöään F1:stä IndyCariin vuodeksi 1992.

Viimeinen Suurtesti ajettiin suurilta osin ensin rankkasateessa ja myöhemmin kuivuvalla radalla ja ainoastaan vain kärkikymmenikkö ajoi testimuodossakin kovia aikoja omalla tavallaan täydellä tankilla ja ajoittain Goodyearin tai Pirellin Testirenkailla jolloin ajat kaikkiaan testeissä jäivät hyvin, hyvin hitaiksi ja kaikkein hitaimmat ajat olivat hitaita jopa sadekelillekin joskin Suurtestin aikana satoi uskomaton määrä vettä radalle joka vedenpaisumukseltaan vastasi Estorilin 1985 kilpailua ja oli ajoittain vielä sitäkin pahempi.

Toisaalta siitä huolimattakin varovaisilla vauhdeilla voitiin vanhempaan aikaan testata tehokkaasti edes linjoja hakien sadekelille jos ei sitten mihinkään muuhun voinutkaan ryhtyä.

Kauden viimeisissä Suurtesteissä oltiin äärettömän tiiviissä yhteiselossa varikolla käytännössä melkein jokaisen vuonna 1991 ajaneen kuljettajan tai testikuljettajan ajaessa radalla Suurtestien aikana ja lisäksi myös tämä oli AGS:lle viimeinen ilmestyminen F1:ssä koska heti Suurtestien jälkeen autot pistettiin käyttökieltoon ja muutamaa päivää myöhemmin talli sai ensin yleisen määräyksen hakeutua konkurssiin talousvaikeuksiensa takia ja siitä vain hieman ennen Japanin osakilpailua talli sulki ovensa kokonaan koska se ei kyennyt saamaan tallia edes vuoden 1991 loppuun asti riittävää taloussaneerausta varten kuntoon taloudellisesti. Taloussaneeraus onnistuessaan joidenkin muiden takuun ohella olisi voinut mahdollistaa kauden ajamisen loppuun asti tai ainakin edes tilapäiseen rahoitusongelmaan vedoten tehdä mahdolliseksi vain yhden auton ja kuljettajan ajattamisen Suzukassa Japanissa ja Australian Adelaidessa.

Tässä kuitenkin vuoden 1991 viimeisten Suurtestien tulokset:

1 Nigel Mansell Iso-Britannia Williams-Renault 1:22.210
2 Alain Prost Ranska Ferrari-Ferrari 1:24.010
3 Jean Alesi Ranska Ferrari-Ferrari 1:24.060
4 Riccardo Patrese Italia Williams-Renault 1:24.920
5 Stefano Modena Italia Tyrrell-Honda 1:25.730
6 Thierry Boutsen Belgia Ligier-Lamborghini 1:26.390
7 Emanuele Pirro Italia Dallara-Judd 1:26.480
8 Ivan Capelli Italia Leyton House-Ilmor 1:26.790
9 Andrea de Cesaris Italia Jordan-Ford 1:26.870
10 Gerhard Berger Itävalta McLaren-Honda 1:27.060
11 Ayrton Senna Brasilia McLaren-Honda 1:27.430
12 Gabriele Tarquini Italia Fondmetal-Ford 1:27.470
13 Johnny Herbert Iso-Britannia Lotus-Judd 1:28.150
14 Alessandro Alex Zanardi Italia Jordan-Ford 1:28.490
15 Mika Häkkinen Suomi Lotus-Judd 1:28.710
16 Erik Comas Ranska Ligier-Lamborghini 1:28.970
17 Michele Alboreto Italia Footwork-Ford 1:29.030
18 Aguri Suzuki Japani Lola-Larrousse-Ford 1:29.100
19 Eric Bernard Ranska Lola-Larrousse-Ford 1:29.160
20 Nelson Piquet Brasilia Benetton-Ford 1:29.180
21 Martin Brundle Iso-Britannia Brabham-Yamaha 1:30.080
22 Mark Blundell Iso-Britannia Brabham-Yamaha 1:30.300
23 Satoru Nakajima Japani Tyrrell-Honda 1:30.600
24 Fabrizio Barbazza Italia AGS-Ford 1:30.860
25 Olivier Grouillard Italia AGS-Ford 1:32.860
26 Michael Schumacher Saksa Benetton-Ford 1.33.000
27 Damon Hill Iso-Britannia Williams-Renault 1.33.730
28 Allan McNish Iso-Britannia McLaren-Honda 1.34.480
29 Emanuelle Collard Ranska Ligier-Lamborghini 1.37.180
30 Andrea Montermini Italia Ferrari-Ferrari 1.38.080
31 Alex Caffi Italia Footwork-Ford 1.38.300
32 Perry McCarthy Iso-Britannia Footwork-Ford 1.38.600
33 Volker Weidler Saksa Tyrrell-Honda 1.38.860
34 Mauricio Gugelmin Brasilia Leyton House-Ilmor 1.40.860
35 JJ Lehto Suomi Dallara-Judd 1.41.000
36 Pierluigi Martini Italia Minardi-Ferrari 1.41.500
37 Gianni Morbidelli Italia Minardi-Ferrari 1.41.790
38 Marco Apicella Italia Minardi-Ferrari 1.42.000
39 Nicola Larini Italia Modena-Lambo-Lamborghini 1.42.180
40 Eric van de Poele Belgia Modena-Lambo-Lamborghini 1.43.080
41 Mauro Baldi Italia Modena-Lambo-Lamborghini 1.43.300
42 Jonathan Palmer Iso-Britannia McLaren-Honda 1.43.500
43 Stefan Johansson Ruotsi McLaren-Honda 1.44.000
44 Marco Greco Brasilia Fondmetal-Ford 1.45.000
 
Viimeksi muokattu:

Red Evil

Well-known member
Liittynyt
21.12.2012
Viestit
210
Muutama kysymys Suomalaisista.

Henri Toivonen testasi Marchin F1-autoa Silverstonessa 1982. Joskus muistan jostain lehdestä(vm?) lukeneeni, että Henri olisi ollut melkein 1.5s nopeampi kuin tallin vakiokuljettaja Raul Boesel. Mitään tietoja tästä?

Sitten vielä toinen.

Wikipedia: "Harri Toivonen oli jopa allekirjoittanut ajosopimuksen Pacific-tallin kanssa kaudeksi 1995, mutta sponsorin vetäydyttyä sopimus raukesi eikä hän päässyt kilpailemaan."

Kävikö edes ajamassa mitään testiä? Kuulostaa hiukan erikoiselta, että olisi jo tehnyt sopimuksen ilman yhtään testiä. Ja mikähän mahtoi olla tämä sponsori?
 

Krtecek

Pirkanmaan tietäjä
Liittynyt
25.5.2015
Viestit
837
Muutama kysymys Suomalaisista.

Henri Toivonen testasi Marchin F1-autoa Silverstonessa 1982. Joskus muistan jostain lehdestä(vm?) lukeneeni, että Henri olisi ollut melkein 1.5s nopeampi kuin tallin vakiokuljettaja Raul Boesel. Mitään tietoja tästä?

Sitten vielä toinen.

Wikipedia: "Harri Toivonen oli jopa allekirjoittanut ajosopimuksen Pacific-tallin kanssa kaudeksi 1995, mutta sponsorin vetäydyttyä sopimus raukesi eikä hän päässyt kilpailemaan."

Kävikö edes ajamassa mitään testiä? Kuulostaa hiukan erikoiselta, että olisi jo tehnyt sopimuksen ilman yhtään testiä. Ja mikähän mahtoi olla tämä sponsori?
Toivosen Harrilla oli hyvät suhteet Keith Wigginsiin, joka Pacificia pyöritti. Että ei sinänsä tyhjästä tullut varmaan ideaa Toivosen Harrin kanssa sopimuksen tekemiseen.

Josta tulikin mieleen Nurmisen Jarin kohtalo. Hänellähän oli sanojensa mukaan kahdesti allekirjoitettu sopimus F1-sarjaan siirtymisestä (Arrowsille 1987 ja Colonille 1988), mutta superlisenssi ei järjestynyt. AKK:ta mies syyttää, kun rahoituskin oli kuulemma kunnossa. Miten AKK olisi voinut vaikuttaa superlisenssin saamiseen ja miksi sitten esti saamisen, mikäli saattoi? Käsittääkseni ainakin Arrows olisi mieluusti ottanut miehen ajamaan ja sponsori Barclay olisi ollut myös halukas saada Nurmisen Jari talliin.

Toivosen Henrin otteista olen lukenut itsekin, että olisi ollut Marchin kisakuskia 1,4sec nopeampi kierroksella. Tästä testistä en ole muuta tietoa löytänyt kuin tuon ja sen, että oli sadekeli. Mutta, olihan Henri tekijämiehiä radallakin. EEC:n skaboissa (WSC:n rinnakkaissarja) Porschella 1983 autokuntineen sijoitukset 4. ja 3. oli kova suoritus kun huomioi kilpailun tason siihen aikaan. Kaudella -82 Toivonen ajoi F3:silla parikin kisaa, sijoitukset kymmenes ja neljäs. Haluja rata-ajoon oli enemmänkin, mutta rallisitoumukset tulivat tielle. Muistaakseni myös isä Paulilla oli osuutta siihen, että Henri pysyi rallin puolella.
 
Viimeksi muokattu:

ProjectMaster

Well-known member
Liittynyt
17.12.2013
Viestit
1649
Täytyypä huomenna tonkia eräästä kirjasta Harrin ja Nurmisen tapaukset, kun muistan ne lukeneeni.
 

uuci

Well-known member
Liittynyt
13.5.2010
Viestit
3562
Eikös toi Harri Toivonen ole omien sanojensa mukaan vieläkin katkera siitä, ettei päässyt ajamaan Pacificia.
 

ProjectMaster

Well-known member
Liittynyt
17.12.2013
Viestit
1649
Nurminen ei kai saanut lisenssiä, koska haluttiin taata Jyrki Järvilehdolle kaikki mahdolliset sponsoritulot Suomesta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Laitetaan pitkästä aikaa tähän sitten tuloksia vanhemmista testeistä.

Vuonna 1980 F1:ssä kiisteltiin kesäkauden aluksi kesäkuussa 1980 monesta eri asiasta lajin kannalta ja puhetta ainakin riitti.

Erikoisuutena FISA:lle uskolliset tallit päättivät kuitenkin vastoin aiempia puheitaan ajaa kuitenkin omat testit Englannin Brands Hatchissa vaikka aiemmin testien piti olla Paul Ricardin radalla Ranskassa. Sittemmin asiaa sekoitti aiemmin FISA:n kanssa liittoutuneen Alfa Romeon poisjäänti ja Jean-Pierre Jabouillen jääminen Ranskaan Paul Ricardiin yksinään.

Lopulta testiä ajoivat Brands Hatchin radalla 5.6-6.6.1980 vain Rene Arnoux, Gilles Villeneuve ja Jody Scheckter kolmestaan alkuperäisen 6-7 kuljettajan sijaan. Seitsemäs kuljettaja olisi ollut tuolloin edelleen Alfa Romeon reservikuljettajana ja testikuljettajana ollut Vittorio Brambilla. Arnoux oli pientestien nopein mies torstaina 5.6.1980 ajalla 1.14.260 ja aika oli nopeampi kuin Nelson Piquetin vuoden 1979 Mestareiden Ajon kierrosaika 1.17.640 joka oli myös Brands Hatchin sen hetken rataennätys ennen epävirallista MM-Sarjan ulkopuolista osakilpailua jolloin tietenkin ajettiin nopeammin kuin ennen viikonloppua muun muassa Mario Andrettin paalupaikka-ajalla 1.17.520.

Nelson Piquetin oma parannus kisassa vuoden 1979 Mestareiden Ajossa oli 1.17.460 mikä oli kisan nopein kierros ja jälleen myös sen hetken Brands Hatchin rataennätys. Vuoden 1980 FISA:n testien nopein aika oli nopeampi silti kuin vuoden 1979 Mestareiden Ajon ajat ja se oli selvästi nopeampi kuin Ronnie Petersonin paalupaikka-aika vuoden 1978 Englannin Grand Prixin Virallisessa Harjoituksessa jolloin ruotsalaisen aika oli 1.16.800.

Perjantaina 6.6.1980 Arnoux ajoi suurimman osan päivää lähinnä Michelinin Enduro-renkailla ja nopein aika ei muutenkaan erilaisten korjailujen kuten esimerkiksi tallin automallia piinanneiden vannevaurioiden takia ei ollut paras mahdollinen. Arnoux ajoi perjantaina ajan 1.14.500 tauluun ja oli silti nopein. Ferrari ui tuolloin syvissä vesissä.

Gilles Villeneuve kärsi testien läpi ongelmista jotka vaihtelivat auton runkovikoihin, ripustusten ja jousitusten pettämiseen. Jody Scheckter menetti torstain moottorivikaan ja perjantaina suurimmaksi osaksi jätti ajamatta Graham Hill-mutkan rajun ulosajon takia. Scheckter ei pitänyt Michelinin auton renkaiden liiallisesta kulumisesta ja Villeneuve tuhosi muun muassa Michelinin Kevyet Vyörenkaat vain 4 ajetun kierroksen jälkeen!

Vian arveltiin johtuvan joko Ferrarin onnettomasta autonalustasta ylipäänsä tuona vuonna tai sitten kanadalaisen hurjasta yrittämisestä radalla joka toki tuotti ajan 1.16.000 tauluun ja oli pientestin kolmanneksi toiseksi nopein aika Scheckterin jäädessä kuin ihmeen kaupalla vain kymmenyksen päähän Villeneuvesta ajalla 1.16.100. Ferrarin vauhtitaso oli onneton kautta linjan ennen nopeimpia aikoja ja lisäksi varsinkin Scheckterin mielestä maaefektiautojen voimat alkoivat olla liian kovia jo lajille.

Scheckterin lausunnot olivat kovia, mutta toisaalta Scheckter kärsi testien jälkeen pahasta päänsärystä kolarin jäljiltä mikä meni kuitenkin myöhemmin ohi.

Samaa maaefektin voimien ongelmaa oli käytännössä havaittavissa myös Ligierillä vuonna 1980 ja useilla muillakin talleilla koska maaefektin voimien aikakausi saavutti tuolloin ehdottoman ja jopa hengenvaarallisen huippunsa auton rakenteiden pettäessä g-voimien alla kauden aikana tavalla jossa säilyttiin lähtökohtaisesti ilman ihmisuhreja joskin Patrick Depaillerin menehtymiseen johtanut onnettomuus tuntui olevan myös ongelmallinen tekosyy ryhtyä rajoittamaan maaefektin voimia.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Vuoden 1980 kesäkuussa pidettiin edelleenkin FISA-FOCA-sodan jatkuessa lopulta ainoastaan alun perin kaikille talleille avoimen Suurtestin sijaan pelkkä FOCA:n Suurtesti johon olivat oikeutettuja tulemaan vain ja ainoastaan FOCA:n tallit.

Ainoana poikkeuksena oli merkittävin yksityistalli joka oli pääsemässä lajiin mukaan erikoisesti kesken kauden eli RAM joka hyödynsi tilaisuuttaan lähinnä lajin sekavan tilan takia ja koska Bernie Ecclestonelle tilaisuus oli ottaa jokainen pienikin talli mukaan vaikka sitä ei olisi haluttukaan ottaa ja lisäksi erikoisesti Alfa Romeo oli FISA:n talleista mukana koska se halusi vielä saada mahdollisen etunsa FOCA:lta järjestössä pysymisessä.

Alfa Romeo ei sitä testien aikana saanut ja siten Alfa Romeon Suurtesti vuoden 1980 kesäkuussa oli viimeinen FOCA:n tallien kanssa sinä vuonna. Osella-talli oli jättäytynyt rahapulan takia sivuun niin FISA:n kuin myös FOCA:nkin testeistä aiemmin jo hyvissä ajoin. Ligier oli edelleen mukana FOCA:n leirissä vaikka vaatimukset siirtyä FISA:n puolelle olivat melko suuret Ranskan sponsoreilta.

FOCA:n Suurtesti tai joissakin yhteydessä pelkkä FOCA:n Testi tai Suomessa tuolloin uutisoidut FOCA:n Ajajien Harjoitteluajot pidettiin 18.6-20.6.1980 kolmen päivän pituisina. Lisäksi sadepäivien varalta oli sovittu Brands Hatchin radan omistajien kanssa tiistai 17.6.1980 ja lauantai 21.6.1980 testipäiviksi mikäli jokin muu varsinainen testipäivä menisi sateen takia pilalle. Tilanne sopi myös siksi, että Brands Hatchissa ei tuolloin pidetty mitään muuta merkittävää autourheilutapahtumaa tai muuta haittaavaa tekijää.

Laitan muutamissa seuraavissa viesteissä tietoa noiden eri testien tuloksista koska testien tulokset ajajineen eivät todennäköisesti millään mahdu yhteen viestiin.

Tässä keskiviikkona 18.6.1980 ajetut tulokset aamupäivän osalta ennen ruokataukoa joka tuolloin oli tietenkin keskipäivälle sovittu tunnin mittaisena ennen jatkoa iltapäivällä:


1. Alan Jones Williams-Cosworth 1.13.390

2. John Watson McLaren-Cosworth 1.15.550

3. Patrick Depailler Alfa Romeo 1.16.310

4. Alain Prost McLaren-Cosworth 1.16.820

5. Derek Daly Tyrrell-Cosworth 1.17.460

6. Jan Lammers Ensign-Cosworth 1.18.160

7. Jean-Pierre Jarier Tyrrell-Cosworth 1.18.300

8. Marc Surer ATS-Cosworth 1.21.220

9. Desire Wilson RAM-Williams-Cosworth 1.21.290

10. Emerson Fittipaldi Fittipaldi-Cosworth 1.21.390

11. Riccardo Patrese Arrows-Cosworth 1.21.590

12. Elio de Angelis Lotus-Cosworth 1.52.710
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Ja tässä 18.6.1980 keskiviikkona ajetut iltapäivän tulokset FOCA:n Testistä Brands Hatchin radalta:

1. Alan Jones Williams-Cosworth 1.13.290

2. Didier Pironi Ligier-Cosworth 1.13.820

3. Jacques Laffite Ligier-Cosworth 1.14.470

4. Elio de Angelis Lotus-Cosworth 1.15.310

5. Patrick Depailler Alfa Romeo 1.15.360

6. John Watson McLaren-Cosworth 1.16.150

7. Alain Prost McLaren-Cosworth 1.16.290

8. Derek Daly Tyrrell-Cosworth 1.16.520

9. Jean-Pierre Jarier Tyrrell-Cosworth 1.17.190

10. Jan Lammers Ensign-Cosworth 1.17.240

11. Desire Wilson RAM-Williams-Cosworth 1.17.430

12. Riccardo Patrese Arrows-Cosworth 1.17.890

13. Rupert Keegan RAM-Williams-Cosworth 1.18.090

14. Emerson Fittipaldi Fittipaldi-Cosworth 1.18.650

15. Marc Surer ATS-Cosworth 1.19.210
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Torstaina 19.6.1980 FOCA:n Testit jatkuivat Brands Hatchin radalla ja tällaiselta tilanne näytti ennen ruokataukoa keskipäivällä sinä päivänä testien tulosten suhteen:

1. Alan Jones Williams-Cosworth 1.12.240

2. Didier Pironi Ligier-Cosworth 1.12.390

3. Elio de Angelis Lotus-Cosworth 1.14.720

4. Patrick Depailler Alfa Romeo 1.15.770

5. John Watson McLaren-Cosworth 1.16.240

6. Alain Prost McLaren-Cosworth 1.16.960

7. Derek Daly Tyrrell-Cosworth 1.17.120

8. Jan Lammers Ensign-Cosworth 1.17.280

9. Rupert Keegan RAM-Williams-Cosworth 1.17.940

10. Desire Wilson RAM-Williams-Cosworth 1.18.080

11. Marc Surer ATS-Cosworth 1.18.310

12. Riccardo Patrese Arrows-Cosworth 1.18.340

13. Emerson Fittipaldi Fittipaldi-Cosworth 1.19.300

14. Jean-Pierre Jarier Tyrrell-Cosworth 1.19.670

15. Jochen Mass Arrows-Cosworth 1.20.370

16. Geoff Lees Theodore-Shadow-Cosworth 1.22.010

17. Jacques Laffite Ligier-Cosworth 1.22.500

18. Bruno Giacomelli Alfa Romeo 1.23.550

19. Nelson Piquet Brabham-Cosworth 1.34.330
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Laitan seuraavaksi tähän alle torstaina 19.6.1980 ajetun FOCA:n Testin iltapäivän tulokset joiden aikana myös teknisistä vioista läpi koko Suurtestijakson siihen asti kärsinyt Fittipaldin suomalaiskuljettaja Keke Rosberg pääsi vihdoin ja viimein ajamaankin:

1. Didier Pironi Ligier-Cosworth 1.11.900

2. Alan Jones Williams-Cosworth 1.12.630

3. Carlos Reutemann Williams-Cosworth 1.13.060

4. Elio de Angelis Lotus-Cosworth 1.14.150

5. Nelson Piquet Brabham-Cosworth 1.14.670

6. Derek Daly Tyrrell-Cosworth 1.15.270

7. Bruno Giacomelli Alfa Romeo 1.15.310

8. Desire Wilson RAM-Williams-Cosworth 1.15.850

9. John Watson McLaren-Cosworth 1.15.860

10. Rupert Keegan RAM-Williams-Cosworth 1.16.160

11. Alain Prost McLaren-Cosworth 1.16.640

12. Jean-Pierre Jarier Tyrrell-Cosworth 1.17.120

13. Marc Surer ATS-Cosworth 1.17.590

14. Keke Rosberg Fittipaldi-Cosworth 1.17.610

15. Jan Lammers Ensign-Cosworth 1.17.920

16. Jochen Mass Arrows-Cosoworth 1.18.090

17. Emerson Fittipaldi Fittipaldi-Cosworth 1.19.840
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Perjantaina 20.6.1980 FOCA:n Testit nähtiin aiheelliseksi lopettaa sen päivän jälkeen koska testien aikana siihen asti ei ollut esiintynyt vesisadetta ja koska oikeastaan lähes kaikki tallit olivat olleet tyytyväisiä saamiinsa testiin tai testimääriin. Yksittäiset kuljettajat kuten Keke Rosberg ja Carlos Reutemann kuitenkin olivat kaikkea muuta kuin tyytyväisiä omiin tuloksiinsa testeissä ja olisivat halunneet vielä jatkaa testejä lauantaille saakka. Kuitenkaan heidän sanansa ei ollut laki kaikkien suhteen ja he joutuivat tyytymään oloihinsa.

Keken ärsytystä lisäsi Carlosin tapaan teknisten vikojen jatkuminen ja tietenkin vielä lisäksi Kekeä riivasi pahasti Fittipaldin taloudellinen tila joka ei paljoa kesäkauden 1980 jälkeen muutenkaan venynyt enää testipuolella kovinkaan leveäksi. Sitä ennen Fittipaldi oli pystynyt testaamaan vuonna 1980 yllättävänkin paljon ja toki totta kai Fittipaldi sai sittemmin huonoimmillaankin testikilometrejä paljon enemmän kasaan vuonna 1980 kuin esimerkiksi vuonna 1981 jolloin testaaminen oikeastaan alkoi Fittipaldilla vasta keskellä kautta.

Joka tapauksessa tässä kuitenkin 20.6 perjantailta otetut aamupäivän tulokset ennen viimeisen testipäivän ruokataukoa:

1. Nelson Piquet Brabham-Cosworth 1.12.650

2. Elio de Angelis Lotus-Cosworth 1.14.290

3. Bruno Giacomelli Alfa Romeo 1.14.540

4. Derek Daly Tyrrell-Cosworth 1.15.520

5. John Watson McLaren-Cosworth 1.16.370

6. Desire Wilson RAM-Williams-Cosworth 1.16.380

7. Jean-Pierre Jarier Tyrrell-Cosworth 1.17.120

8. Rupert Keegan RAM-Williams-Cosworth 1.17.260

9. Geoff Lees Theodore-Shadow-Cosworth 1.18.550

10. Jochen Mass Arrows-Cosworth 1.19.710
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Laitetaan tähän sitten perjantaina 20.6.1980 ajetun FOCA:n Testin viimeisen testipäivän iltapäivän tulokset alle:

1. Patrick Depailler Alfa Romeo 1.14.630

2. Elio de Angelis Lotus-Cosworth 1.14.860

3. Bruno Giacomelli Alfa Romeo 1.15.480

4. Derek Daly Tyrrell-Cosworth 1.15.840

5. Hector Rebaque Brabham-Cosworth 1.16.330

6. John Watson McLaren-Cosworth 1.16.520

7. Jochen Mass Arrows-Cosworth 1.17.270

8. Geoff Lees Theodore-Shadow-Cosworth 1.19.060
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Laitetaan sitten tähän vuoden 1980 kesäkuun FOCA:n Testin kaikkien kuljettajien ajama nopein aika ja loppusijoitus testin päätteeksi jonka jälkeen tulee erinäisiä huomioita koska totta kai FISA:n kieltäytyneiden kuljettajien ohella FOCA:n Testiin oli tulossa myös alustavasti kokonainen joukkio ajajia ja joitakin ajajia ei nähty tietyistä syistä lainkaan vaikka heidän olisi pitänyt ajaa.

Siitä pian lisää, mutta tässä lopputulokset 18.6-20.6.1980 pidetystä FOCA:n Testistä Brands Hatchin radalta 1980:

1. Didier Pironi Ligier-Cosworth 1.11.900

2. Alan Jones Williams-Cosworth 1.12.240

3. Nelson Piquet Brabham-Cosworth 1.12.650

4. Carlos Reutemann Williams-Cosworth 1.13.060

5. Elio de Angelis Lotus-Cosworth 1.14.150

6. Jacques Laffite Ligier-Cosworth 1.14.470

7. Bruno Giacomelli Alfa Romeo 1.14.540

8. Patrick Depailler Alfa Romeo 1.14.630

9. Derek Daly Tyrrell-Cosworth 1.15.270

10. John Watson McLaren-Cosworth 1.15.550

11. Desire Wilson RAM-Williams-Cosworth 1.15.850

12. Rupert Keegan RAM-Williams-Cosworth 1.16.160

13. Alain Prost McLaren-Cosworth 1.16.290

14. Hector Rebaque Brabham-Cosworth 1.16.330

15. Jean-Pierre Jarier Tyrrell-Cosworth 1.17.120

16. Jan Lammers Ensign-Cosworth 1.17.240

17. Jochen Mass Arrows-Cosworth 1.17.270

18. Marc Surer ATS-Cosworth 1.17.590

19. Keke Rosberg Fittipaldi-Cosworth 1.17.610

20. Riccardo Patrese Arrows-Cosworth 1.17.890

21. Geoff Lees Theodore-Shadow-Cosworth 1.18.550

22. Emerson Fittipaldi Fittipaldi-Cosworth 1.18.650

FISA:n Testin ajajien aikojen mukaan laskemisen perusteella ainoa karsiutunut kuljettaja periaatteessa kuvitteellisesta Brands Hatchin osakilpailusta siinä vaiheessa olisi silloisilla säännöillä ollut vain Emerson Fittipaldi. Toisaalta Rene Arnoux, Gilles Villeneuve ja Jody Scheckter ajoivat testit eri aikaan ja Jean-Pierre Jabouille oli myös testistä kokonaan poissa ja aika Paul Ricardin radalla ei olisi ollut vertailukelpoinen Brands Hatchiin nähden.

Ja tässä tuleekin sitten FOCA:n Suurtestin paljon muita erinäisiä huomioita ranskalaisin viivoin alle:

- Testien suurimmat hyötyjät olivat Elio de Angelis, Derek Daly ja John Watson jotka ainoina kuljettajina ajoivat testien aikana joka päivä jokaisessa ajovaiheessa

- Melko suurta hyötyä testeistä oli myös Jean-Pierre Jarierille, mutta erityisesti RAM:n Desire Wilsonille ja Rupert Keeganille

- Tämä testi oli tärkeä myös rahavaikeuksista kärsineelle Ensignille ja Jan Lammersille se oli sinänsä hyvä näytönpaikka

- Jochen Mass ja Marc Surer olivat Arrowsilla ja ATS:llä ainoat kärkikuljettajien ohella testien aikana selvästi välipäivän tai välipäiviä viettäneet kuljettajat koska he eivät vain halunneet ajaa silloin kun olisi voinut olla ajettavaa

- Testien suurimmat kärsijät ja hyödyn menettäjät olivat Ricardo Zunino, Keke Rosberg ja Carlos Reutemann joista kaksi jälkimmäistä teknisten vikojen takia ja ensimmäiseksi mainittu menetti koko testien mittaisen riitelyn päätteeksi testipaikkansa ja käytännössä myös tallipaikkansa Brabhamilta Hector Rebaquen saadessa itselleen ajovuoron niin testeihin kun Ranskan Grand Prixin jälkeen itse talliinkin

- Nelson Piquet olisi ajanut Brabhamilla myös aloituspäivänä testeissä keskiviikkona, mutta ajovirheen seurauksena Piquet romutti pahasti autonsa Hawthornen Mutkassa ja joutui siten viettämään välipäivän

- Brabham-tallin riidellessä Zuninon kanssa rahasta ja koko kaudesta 1980 yleensäkin Nelson Piquet vastasi lähes kaikesta testauksesta ja vasta aivan perjantain loppumetreillä pitkän riitelyn päätteeksi Zunino poistui paikan päältä Brands Hatchista ja Hector Rebaque pääsi siten jo valmiiksi Englannissa aikaa viettäneenä huipputallin autoon ajamaan ensimmäistä yritystään siellä ja samalla käynnistämään vasta Mestareiden Ajoon 1983 mielenkiintoisesti päättynyttä Brabhamin taivaltaan

- Fittipaldi-tallissa Keke Rosberg ilmaisi ensimmäisiä kertojaan todella vakavasti tyytymättömyytensä tallinsa tilaan koska Fittipaldilla tunnuttiin luonnollisesti teknisistä vaikeuksistakin piittaamatta keskittyvän vain ja ainoastaan Emerson Fittipaldin autoon enemmän kuin Rosbergin autoon

- Alfa Romeon Vittorio Brambillan piti ajaa näissä testeissä kuten myös FISA:n Testissäkin, mutta lopulta Alfa Romeo ei tarvinnut hänen palveluksiaan toistaiseksi ja siten Brambilla jäi testaamaan Balocco Circuitille eli Alfa Romeon omalle testiradalle Italiaan

- Tyrrellin nuoren testikuljettajan Mike Thackwellin oletettiin osallistuvan tähän testiin Jean-Pierre Jarierin ja Derek Dalyn kanssa ja hänen huhuttiin Vittorio Brambillan tapaan ajavan tallin kolmatta autoa vuonna 1980 milloin tahansa kuten muun muassa Englannin Grand Prixissä, mutta lopulta Thackwell ei saanut ajaa koska talli ei halunnut häiritä kilpakuljettajiensa testiohjelmaa

- Theodore-tallin tai oikeammin hyvin monimutkaisella tavalla Theodoren pinnalla pitämä fuusiotalli entisen Shadow-tallin kanssa eli Theodore-Shadow ei ajattanut ketään muuta kuljettajaa testeissä kuin Geoff Leesiä.

Syy Leesin ajattamiseen oli siinä, että Dave Kennedy ei pystynyt tuomaan tarpeeksi maksurahaa testeihin ja kun sinänsä pystyi tuomaan niin vaihtoehdoksi jäi joko testeihin osallistuminen ja ajamattomuus Ranskan Grand Prixissä tai vaihtoehtoisesti ajamattomuus testeissä ja ajaminen Ranskan Grand Prixissä.

Kennedy valitsi ajamattomuuden testeissä katsojana seuraten kun hänen rahansa eivät riittäneet myöskään toisen auton saamiseksi radallekaan. Talli romahti Ranskan kilpailun jälkeen velkoihinsa.

Velat olivat niin pahat, että Theodore-Shadow ei saanut lupaa osallistua edes kotikisaansa Englannin Grand Prixiin heinäkuussa 1980. Syy tallin romahtamiseen oli myös Teddy Yipin täydellisestä halussa palauttaa Theodore-talli kokonaan lajiin kartalle mihin ei Shadowin tallipäällikkö suostunut jo valmiiksi melko riitaisassa yhteiselossa Theodoren kanssa.

- Testien ajat olivat keskimäärin 1-2 sekuntia ja jopa yli 3 sekuntia hitaammat kuin varsinaisessa Englannin Grand Prixin kilpailuviikonlopussa vuonna 1980 olikaan!

- Nigel Mansellin piti ajaa tässä FOCA:n Testissä ja Colin Chapman olisi halunnut ajattaa häntä jo Englannin Grand Prixissä kolmantena kuljettajana, mutta lopulta tuli toisiin ajatuksiin niin FOCA:n Testin kuin myös Englannin Grand Prixin suhteen ja siten Mansell ei ajanut tässä testissä, mutta seurasi kuitenkin Dave Kennedyn tapaan katsojana viikonloppua

- Mansellille tämä oli yksi harvoja kertoja jolloin Mansell menetti Lotus-aikana testikuljettajana ollessaan vuosina 1979-1980 testejä

- Mario Andretti olisi ajanut alustavasti juuri FOCA:n Testissä, mutta oli lähtenyt kuitenkin viime hetkellä FOCA:n Testien sijaan ajamaan IndyCarin Poconon kisaviikonloppua varten ajettavia IndyCarin Suurtestejä juurikin nimenomaan Poconossa FOCA:n Testin ja Formula 1:n sijaan!

- Dramatiikasta huolimatta Andretti ei rikkonut Lotus-sopimusta koska IndyCarin Poconon kilpailu esimerkiksi ei sinänsä osunut Lotuksen kilpailuihin F1-sarjassa ja lisäksi Andrettin sopimuksessa oli pykälä joka vapautti hänet kaikista paitsi kaikkein merkittävimmistä kauden 1980 F1:n Suurtesteistä ja muista testeistä joihin Lotus-talli osallistuisi ja FOCA:n Testi ei kuulunut muutenkin erikoisen luonteensa takia niihin ilmeisesti siitä syystä, että siihen eivät osallistuneet muun muassa juurikaan aivan kaikki tallitkaan

- Siten Elio de Angelis sai ajettavakseen myös alun perin Mario Andrettille sovitut testivuorot FOCA:n Testin yhteydessä

- Desire Wilson ajoi itse asiassa koko FOCA:n Testin ajan Emilio de Villotan RAM:llä

- Kun Emilio de Villotan sponsorit saivat tietää asiasta ennen pitkää miehen itsensä tavoin jolle RAM oli keksinyt tekosyyn olla tulematta FOCA:n Testiin alun perin niin RAM oli joutua oikeuteen valehtelusta ja sopimusrikosta!

- Kiusallinen sopimusrikko ja valehteluskandaali sovitettiin tallipäällikkö John Macdonaldin toimesta siten, että Wilsonille annettiin lopulta käyttöön 'jalomielisesti' peräti kaksi autoa Englannin Grand Prixiin 1980

- Valitettavasti nämä kaksi 'jalomielisyyden' ja valehteluna osin pakotetusti tehtynä ja sen osoituksena annettua autoa olivat kisa-auton osalta Eliseo Salazarin romuttaman Aurora-sarjan Monzan osakilpailun auton rungoista koottu romuläjä autoksi jossa ei ollut edes kunnollisia aerodynaamisia osia eli käytännössä helmoja ja vara-auton osalta yksi de Villotan aikaisemmin Aurora-sarjan kaudella romuttaman auton rungoista koottu tekele jolla ei oikeastaan tehnyt yhtään mitään suuntaan ja toiseen.

Siten Wilson oli sekuntikaupalla koko viikonlopun hitain melkein loppuun asti vuonna 1980 Englannin Grand Prixissä ja vain Virallisissa Harjoituksissa Wilson onnistui uskomattomalla sitkeydellä saamaan ylivoimaista etumatkaa muihin pienemmäksi lopulta kuitenkin karsiutuen yhdessä Jan Lammersin ja Keke Rosbergin kanssa kilpailusta

- Tämä oli ainoa testi kahdesta testistä jossa itse RAM-talli testasi Desire Wilsonia sillä muutoin Wilsonia ajatti yksityinen Brands Hatch Racing vuonna 1980 ennen kilpailuviikonloppua F1:n osalta Brands Hatchissa 1980 ja tietenkin itse kilpailuviikonloppuna

Kaikkiaan mielenkiintoinen testi tuokin oli ja heijasti paljon vuoden 1980 F1-kauden toisen puoliskon tapahtumia kuten juurikin RAM-tallin mukaantuloa kesken kauden lajiin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Vuonna 1992 oli eräällä tapaa historiallinen vuosi myös eräälle tallille joka nykyään on ollut alamaissa oikeastaan joitakin todella satunnaisia näyttöjä ja silloin tällöin tulevia pieniä menestysputkia jo pitkän aikaa. Tämä talli oli Sauber.

Lopulta Sauber-talli rakentui kevään 1992 aikana oikeastaan ennätysnopeasti ja jo kesällä 1992 kaikki palaset palapelissä alkoivat jo loksahtaa paikoilleen.

Heinäkuussa 1992 Sauberin oman F1-auton valmistuminen oli jo testimallinakin hyvin lähellä. Lopulta kuitenkin päätettiin, että testimallista tulee jo ennen pitkää vuoden 1993 automalli jolloin Sauber tulisi F1:siin.

Auton valmistuttua elokuussa 1992 F1-maailma juhli tai vähintään ainakin antoi kehuja Nigel Mansellin maailmanmestaruudelle. Toisaalla Peter Sauberin oma pieni kunnianhetki tuli kun Sauberin C12-automalli valmistui kokonaan ja aivan ensimmäistä kertaa moottori käynnistettiin tallin kotitehtaalla dynamotestin jälkeen.

Sauberin moottoritesti suoritettiin lopullisena dynamotestinä 15.8.1992 ja 16.8.1992 lopullisesti ilman avusteita. Sitten elokuun lopulla 1992 Sauberilla oli jo henkilöstöä 50-60 henkilön verran, mutta ei yhtään kuljettajaa. Lopulta Jean-Louis Schlesseristä tuli tallin ensimmäinen sen autoja ajanut kuljettaja ja kaikkiaan säännöllisin testiajaja loppuvuoden 1992 ajaksi ja jossain määrin hyvin hajanaisesti vuonna 1993 Schlesser ehti vielä testata autoja.

Schlesser oli ennen pitkää tallissa erinomainen testikuljettaja sinänsä ikäänsä nähden ja mikäli Schlesser ei vain olisi ollut jo kerta kaikkiaan liian vanha kuljettaja sinänsä niin vielä yhdelle paluukerralle lajiin olisi ehkä voinut olla tilaustakin. Sauberilla ei kuitenkaan välillä vaikuttanut olevan vaihtoehtoja ja äärimmäisessä hädässä Schlesser olisi hyvinkin voinut ajaa jonkun kilpailun vuonna 1993 ainakin vielä syyskuussa 1992 olleiden tilannetapahtumien pohjalta.

Sittemmin talliin liittyi kuljettajapuolelle Karl Wendlinger lokakuussa 1992 sen jälkeen kun March-talli oli ajautumassa selvään konkurssiin ja muutenkin jo periaatteessa päästänyt itävaltalaisen sopimuksestaan. Vaikka rahan löytyessä tai muutoin erikseen velvoitettuna Wendlinger oli vuoden 1992 loppuun asti tilivelvollinen Marchille. Toisen kuljettajan löytyminen oli epäselvää. Aiemmin tietenkin Michael Schumacher ei enää mitenkään ollut tulossa Sauberile kun tilanne oli mitä oli ja todennäköisesti Schumacher olisi korkeintaankin tullut Sauberille vain mikäli sen paikalla olisi ollut Mercedes tehdastallina.

Volker Weidler ja Weidlerin tinnitus-ongelman jälkeen Heinz-Harald Frentzen olivat myös ehdokkaita talliin jo 1993, mutta lopulta joulukuun 1992 ja tammikuun 1993 aikana lähtökohtaisesti Jean-Louis Schlesserin pieneksi pettymykseksi talli valitsi osin myös Keke Rosbergin sinnikkään suostuttelun tuloksena JJ Lehdon talliin. Alustava sopimus JJ:llä oli kuitenkin ollut jonkin aikaa tiedossa jo ennen valintaa, mutta joulukuuhun 1992 asti JJ kuitenkin oli ollut sidottu Dallaralle. Alustava sopimus oli tiettävästi jo lokakuussa 1992 sovittu Rosbergin ja Sauberin välillä.

Sauber olisi voinut ottaa F1-puolelle mukaan myös mahdollisia entisiä urheiluautojen puolensa kuljettajia tai kenen tahansa lupaavan nuoren saksalaisen tai sveitsiläisen kuljettajan talliin. Lopulta kuitenkin päädyttiin kolmikkoon Wendlinger-Lehto ja Schlesser. Tai näin ainakin oli suunnitelma. Sauber C12 säilyi oikeastaan melko muuttumattomana vaikka totta kai vuodeksi 1993 säännöt pakottivat muuttamaan autoa erilaisempaan suuntaan. Sauberin värivaihtoehdotkin olivat alustavasti hyvin värikkäitä.

Suunnitelmissa oli ajattaa Sveitsin väreillä eli puna-valkoisella tai valkoinen-punainen-värisävyllä, täysin harmaana, täysin mustana ja sitten kaikkein eniten talvikauden 1992-1993 testien värityksellä eli mustalla keltaisin siivekkein ja mahdollisesti erottuvin peilivärein joista Wendlingerille suunniteltiin keltaista, Lehdolle punaista ja Schlesserille vihreää paitsi tietenkin hänen toimiessaan korvaavana kisakuljettajana hän olisi käyttänyt samoja peilivärejä kuin korvattava kuljettaja. Lopulta väritys oli musta tietenkin värikkäin peilein ja valkoisin siivekkein.

C12-automallissa tunnusomaista oli hyvin Williamsin FW14-automallin kaltaiset muodot, melko leveät takasiivekkeet ja tietenkin leveät renkaat jotka sittemmin kapenivat kuten myös siivekkeetkin auton muuttuessa vuoden 1993 sääntöjä kohti.

Palkattua henkilöstöäkään ei paljoa tullut lisää talvikauden aikana ja budjetti oli jäädä välillä pienemmäksikin, mutta lopulta 70 henkilöä oli tallissa vuonna 1993.

Vuosi 1993 meni lopulta myös riitaisaksi ja JJ Lehdon mahdollinen alustava vuoden 1994 sopimus alkoi varsinkin Monacon 1993 kolarin jälkeen näyttää erittäinkin epätodennäköiseltä ja muun muassa 1994 tehty pieni paluukin talliin oli vain olosuhteiden sanelema pakkotilanne kun välit olivat kaikkea muuta kuin lämpimät erittäin hyvästä alusta huolimatta tallin kanssa tai pikemminkin sen tallipäällikkö Peter Sauberin kanssa. Vaikka ironisesti ennen pitkää Karl Wendlinger tuli kokemaan aivan saman kohtalon sinänsä kun JJ:kin. Mitä nyt oli enemmän aikaa toipua vammoista.

Näin lopuksi kuitenkin laitan tähän Sauberin ensimmäisen lajissa sinänsä vietetyn kauden eli vuoden 1992-1993 talvikauden testiohjelman ja muut pienet merkkihetket:

15.8.1992: Sauber C12-automallin viimeinen dynamotesti

16.8.1992: Sauber C12-automallin lopullinen ensikäynnistys onnistuu

Elokuun loppu 1992: Jean-Louis Schlesser liittyy testaamaan ja aivan alustavasti jopa olemaan mahdollinen Sauber-tallin kuljettaja

1.9-2.9.1992: Sauber C12-automalli esitellään Ranskassa pienellä Lurcy-Levisin radalla ja samalla paikalla on tietenkin myös Jean-Louis Schlesser joka ajaa aivan ensimetrit seuraavana päivänä kun malli esiteltiin eli 1.9.1992 esiteltiin malli ja pidettiin lehdistöpäivä ja 2.9.1992 Schlesser ajoi hieman kilometrejä koska autoa ei vielä haluttu kunnolla testata

9.9-10.9.1992: Sauber ajaa ensimmäiset kunnollisen pienimuotoiset yksityistestit Lurcy-Levisin radalla ja Schlesser jatkaa ajamista tallissa

21.9-22.9.1992: Sauber ajaa ensimmäistä kertaa Espanjan Barcelonan radalla jälleen pienimuotoisen yksityistestin nimissä Schlesserin jatkaessa ajajana vaikka tämän jälkeen talli pitää tauon testauksesta koska se halusi odottaa FIA:n päätösten varmistumista vuoden 1993 kantaa silmällä pitäen ja omaa kuljettajatilannettaan

Syyskuun loppu 1992: Karl Wendlinger käytännössä vapautuu sopimuksestaan March-tallin kanssa kun pitkään maksutestannut Jan Lammers tuo rahaa tallille kahta viimeistä kisaakin varten ja Wendlinger joutuu jäämään sivuun ja neuvottelut Sauberin kanssa käynnistyvät välittömästi

Lokakuu 1992: Suurimman osan kuukautta Peter Sauber ja Keke Rosberg keskustelevat JJ Lehdon siirtymisestä talliin ja ennen pitkää alustava sopimus syntyy

23.10.1992: Sveitsin pienellä Zweisimmenin radalla esitellään PR-testin nimissä Sauber C12-automalli ja Schlesser jatkaa lehdistötestinkin aikaan tallissa kuljettajana

29.10-4.11.1992: Sauberin historian ensimmäinen suurimuotoinen yksityistesti jossa Schlesser sai ajaa runsaasti testiä koko ajan Barcelonan radalla Espanjassa

8.11.1992: F1-kausi 1992 päättyy Australian Adelaidessa ja vaikka sopimus Scuderia Italian eli Dallaran kanssa sinänsä sitookin vielä JJ Lehdon 31.12.1992 saakka mukaan lukien viimeisen ajopalveluksen eli Indoor Trophyn ajaksi nimellisesti niin muutoin suomalainen on vapaa ja vain päiviä tämän jälkeen Karl Wendlinger tulee Sauber-talliin lopullisesti

18.11-20.11.1992: Sauberin historian ensimmäinen, mahdollisesti muidenkin tallien autoja sisältänyt Suurtesti Le Castelletin eli Paul Ricardin radalla Ranskassa jossa nähtiin ajajina Karl Wendlinger ja Jean-Louis Schlesser

30.11-5.12.1992: Sauberin historian ensimmäinen Suurtesti Estorilin radalla Portugalissa jossa mukana oli myös muita talleja, mutta joiden autojen aikoja vastaan Sauber ei välttämättä edelleenkään ajanut ja ajajina jatkoivat edelleen Karl Wendlinger ja Jean-Louis Schlesser

18.12-22.12.1992: Sauber ajaa Suurtestin Le Castelletin eli Paul Ricardin radalla Ranskassa ja tässä Suurtestissä mahdollisesti saattoi olla mukana jo Suomen JJ Lehto, mutta muutoin ajohommat menivät edelleen Karl Wendlingerin ja Jean-Louis Schlesserin nimiin ja kyseinen testi oli tallin oma viimeinen vuoden 1992 testi

12.1.1993: Vuosi 1993 avautui JJ Lehdon lopullisella Sauber-sopimuksen vahvistumisella kulisseissa ja tietenkin ennen pitkää muutenkin Suomessa ja muutoin Sauber jatkoi Italian Misanossa testityötään ja lisäksi tästä eteenpäin Jean-Louis Schlesserin testityö alkoi vähentyä jyrkästi ja Karl Wendlingerin osuus JJ:n kanssa lisääntyä

25.1-29.1.1993: Sauber on mukana Suurtestissä muiden tallien kanssa Portugalin Estorilissa ja aivan lopullisen viimeistään tässä testissä ajoi normaalisti muiden mukana myös Sauber-talli, mutta kuitenkin Jean-Louis Schlesser ei enää ajanut Karl Wendlingerin ja JJ Lehdon siinä viimeistään ajaessa

15.2-18.2.1993: Sauberin viimeinen vuoden 1992-1993 Talvikauden Suurtesti budjettirajoituksista johtuen Portugalin Estorilissa vaikka toki muita testejä talli vielä suorittikin ennen Etelä-Afrikan Kyalamissa ajettua kauden avausosakilpailua ja edelleenkään Jean-Louis Schlesser ei enää ajanut Karl Wendlingerin ja JJ Lehdon ajaessa muutoin normaalisti muiden kanssa

Maaliskuu 1993: Peter Sauber tarjoaa Jean-Louis Schlesserille testikuljettajan paikkaa ja Schlesser harkitsee asiaa

11.3.1993: Jean-Louis Schlesser kieltäytyy Sauberin pääsääntöisestä testikuljettajan paikasta vuodesta 1993 puhuttaessa, ajaa jäähyväisajon Lurcy-Levisin radalla Ranskassa käytännössä kaikessa hiljaisuudessa Sauberin ylimääräisellä autolla muiden autojen mennessä jo vahvistetuille kisakuljettajille eli Karl Wendlingerille ja JJ Lehdolle Kyalamiin Etelä-Afrikkaan ja samalla Schlesserin ura F1:ssä lopullisesti päättyy huolimatta Sauberin vankasta talvikauden 1992-1993 testaustaustasta
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Vuonna 1990 Zakspeed-tallin kohtalon hetket olivat käsillä ja samalla koko talli oli käytännössä vararikossa. Menetettyään tupakkayhtiö Reemtsman merkkituote Westin sitä sponsoroimasta sen konkurssiin meneminen oli lähes täysin varmaa. Eräässä vaiheessa sille olisi voinut tulla pelastustakin mikäli se olisi saanut houkuteltua Piercarlo Ghinzanin ajamaan sille vielä yhden kauden.

Ikävä kyllä Ghinzani oli aikonut lopettaa uransa ja mikäli jostakin syystä mies olisi vielä palannut lajiin niin hätätapauksia tai muuta paluuta varten hän olisi ajanut vielä yhden kauden käytännössä melkein koko uransa ajan edustamassaan Osella-tallissa.

Bernd Schneider vuorostaan huolimatta Zakspeedin lohduttomasta tilanteesta oli sinne jäämässä. Varsinkin kun muut tallit eivät häntä aluksi halunneet, saksalainen kilpaileva talli Rial oli jo vajonnut konkurssiin ja Osella-paikasta vuodelle 1990 Schneider oli kieltäytynyt koska hänellä ei ollut vara tuoda sellaisia määriä rahoja kuin mitä Enzo Osella olisi halunnut hänen tuovan.

Mikäli näin olisi käynyt niin Schneider olisi ajanut Osellan sittemmin kokonaan käyttämättä jäänyttä toista autoa. Osella ajoi lopulta muidenkin mahdollisten maksukuljettajaehdokkaiden kieltäydyttyä ja taloudellisen heikkoutensa takia koko vuoden 1990 sarjassa yhdellä autolla Olivier Grouillardin voimin ollen toisaalta myös käytännössä jo kokonaan Fondmetalin omistama ja nimensäkin talli säilytti vuoden 1990 ajan lähinnä vain sittemmin moneen kertaan nykypäiväänkin asti toistettuna vain TV-rahojen ja Concorde-sopimuksen takia.

Toisaalta Osella-paikka oli tarjouksena tehty vasta sitten kun entinen tallikaveri Zakspeedin vuodelta eli Piercarlo Ghinzani oli väsymättä puhunut Enzo Osellalle asiasta ja kun Schneider oli herra Osellan mielestäkin ehtinyt jo jotakin osoittaa vaikka kieltämättä tarjouksesta kieltäytyminen harmittikin miestä. Tarjouksesta oltiin puhuttu pitkin talvikautta 1989-1990.

Vuoden 1990 alun Zakspeedin lohduttoman taloudellisen tilanteen ainoa valopilkku oli se, että huolimatta uskomattomista keskeytysmääristä ja muustakin Yamaha halusi jatkaa moottoritoimittajana edelleen nimellistä maksua vastaan ja muutoin käytännössä moottorit ilmaiseksi antamalla. Se olisi voinut mahdollistaa tallin jatkon sinänsä ainakin vuoden ajan.

Harmittavasti yksikään japanilainen kuljettaja ei ollut halukas tulemaan Zakspeedille edes rahantuojaksi mikä vaikeutti tallin taivalta vuoden 1989 Aguri Suzukin painajaiskauden toistumisen pelossa.

Konkurssin varmisti käytännössä myös FISA:n antama mahtikäsky antaa jo 31.1.1990 mennessä käytännön lopullinen vahvistuminen ilmoittautumisesta sarjaan vuodeksi 1990 joko kahdella autolla tai jälleen kerran äärimmäisen pitkän väittelyn jälkeen myös yhdellä autolla. Tämän aikamäärän jälkeen mahdollista oli toki ilmoittautua jälkikäteenkin, mutta se olisi vaatinut kaikkien tallien automaattisen hyväksynnän ja samalla tuohon aikaan FISA kaavaili ellei myös jo pitänytkin nk. Sakkomaksukirjaa myöhäisistä ilmoittautujista. Sekin sinetöi Zakspeedin kohtalon.

Silti kuitenkin talli uskomattomasti pystyi ja olisi ehkä pystynyt ajattamaan Bernd Schneideriä yhdellä autolla sarjassa vuonna 1990 mikäli sillä olisi vain ollut edes joku oikeasti vähänkin rahaa tuova sponsori talliin tai Schneideriltä olisi löytynyt käytännössä edes joitakin rahasummia enemmän kuin testirahansa mitä hän ehti talliin tuoda.

Seuraavissa viesteissä laitan hieman lisätietoja Zakspeedin viimeisistä vaiheista ja tallin ajamista testeistä koska toisin kuin kilpaileva saksalainen talli Rial, Zakspeed ehti ajaa vuonna 1990 talvikaudella lajissa mennen kuitenkin konkurssiin ennen kautta. Auto oli muistaakseni aivan kokonaan valkea ja siinä oli joko musta tai Saksan lipun kullan tai tumman keltaista väriä pitänyt numero 34 mikä olisi ollut Zakspeedin kilpailunumero vuonna 1990 ensisijaisesti vaikka mahdollista olisi toki ollut myös numero 32, numero 37 tai numero 38 kuljettajien ja tallien poisjäännin myötä.

Zakspeed oli ollut kaiken jälkeen vuonna 1989 tallien toiseksi viimeinen jolloin mahdollinen kilpailunumero olisi ollut huonoimmillaan toiseksi alin mahdollinen sijoituksen mukaan.

Toisaalta numeron 34 pitämiseen liittyi myös se, että se oli Zakspeedin kilpailunumero vuonna 1989 ja käytännössä juuri mitään ei rahapulan takia ollut muutettu vuonna 1990 sen alkuvaiheissa ja vaikka talli olisi kyennyt osallistumaan ennen konkurssiaan vaikkapa kauden avaukseen Yhdysvaltain Phoenixiin niin paljoa mitään ei olisi todennäköisesti muutettu enempää. Kilpailunumero korkeintaan vastaamaan tietenkin vuoden 1990 oikeaa tilannetta. Selvää oli myös se, että toista autoa vuonna 1990 talli ei olisi kyennyt ajattamaan rahapulansa vuoksi. Siten Schneider sai kunnian päättää tallin taipaleen ja siitä kohta lisää!
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kuten todettua, Zakspeed-talli oli vuonna 1990 pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa ja käytännössä konkurssi kolkutti ovella. Siitä huolimatta uskomattomasti se pääsi kuitenkin testaamaan talvikaudella 1989-1990 vuoden 1990 tammikuussa. Pientesteistä (Mitä talli ei todennäköisesti tehnyt ainuttakaan tai sitten teki niitä hyvin, hyvin rajoitetuissa ja vähäisissä määrin.) minulla ei ole tietoja, mutta kahdessa isommasta tai hieman isommasta testistä on.

Zakspeed osallistui vuonna 1990 Estorilin Pirellin renkaita käyttävien tallien testiin ja Paul Ricardin Goodyearin renkaita käyttävien tallien testiin. Normaaleissa oloissa Zakspeed ei olisi saanut osallistua ilmoittautumisestaan epäselvänä tallina rengastesteihin, mutta Pirellin Dario Calzavara ja Goodyearin Lee Gaug tekivät poikkeuksen sääntöön ja sallivat tallin osallistua niihin.

Vuodeksi 1990 Zakspeed olisi hyvin todennäköisesti, mutta tietenkään ei aivan täydellisen varmasti jatkanut Pirellin renkailla koska Pirellin tarjoukset ja rengasmaksut olivat halvempia kuin Goodyearin vastaavat sille. Pirelli oli valmis antamaan myös maksuvelvoitehelpotuksia siinä missä Goodyear ei ollut valmis sellaista tekemään.

Estorilin 1990 Pirellin Renkaita käyttävien tallien testeissä Zakspeed esiintyi 11.1.1990-14.1.1990 ajettujen testien aikana. Testit ajettiin torstaista sunnuntaihin. Zakspeed ei saanut lupaavasta vauhdistaan huolimatta kuitenkaan erityisen paljon kierroksia ajettua.

Tässä testissä mukana olivat Minardi, Dallara, Osella, EuroBrun ja tietenkin Zakspeed. Tyrrell-talli ei vielä ollut tuolloin Pirellin asiakas ja Brabham-talli oli jättänyt testin väliin talousvaikeuksien takia. Benettonin testikuljettaja Roberto Morenolle näytettiin vihreää valoa ajaa näissä testeissä kun kyseessä ei ollut Benettonin oma etu uhattuna ja koska kyse oli myös brasilialaisen omasta edustakin. Moreno ajoi tuolloin tiettävästi ensi kertaa EuroBrunilla.

Minardin testikuljettaja Marco Apicella ja Dallaran testikuljettaja Andrea Montermini eivät saaneet osallistua testeihin koska niissä ajettiin testejä kisakuljettajille.

Tässä kuitenkin ajat Estorilin Pirellin Rengastestistä vuodelta 1990 ja vaikka harmittavasti en tiedä muiden tallien kuljettajien ajamia testikierrosmääriä niin Zakspeedin ajamat tiedän:

Estoril 1990 Pirellin Rengastestit

1. Pierluigi Martini Minardi-Ford 1.14.650

2. Andrea de Cesaris Dallara-Ford 1.15.630

3. Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha 1.15.800 80 Kierrosta

4. Paolo Barilla Minardi-Ford 1.15.980

5. Olivier Grouillard Osella-Ford 1.16.800

6. Roberto Moreno EuroBrun-Judd 1.17.120

7. Emanuele Pirro Dallara-Ford 1.18.700

Vertailun vuoksi Ayrton Sennan Estorilin paalupaikka-aika vuodelta 1989 oli 1.15.468 joten Pirellin pienenkin testin mittakaavalla ajettiin jo todella vertailukykyisiä aikoja ja hienoja aikoja. Zakspeedin autossa kuitenkin oli melko paljon teknisiä ongelmia jotka kuitenkin olivat yllättävänkin pieniä sinänsä myöhempään aikaan verraten.
 
Ylös