F1:ssä käytettävien kilpailurangaistusten historiaa

[CCMK]

Vuoden 1988 Silverstonen kisaan jälleen tuomaristossa puitiin mitä erinäisimmin erilaisten kuskien mahdollista kisasta ulos sulkemista jälleen teknisten rikkeiden vuoksi.

Lähinnä takarivin kuskeja koskeneita rike-epäilyjä mietittäessä lopulta uhri oli tuomariston välillä vähän arvonnoilta tuntuneen tapahtuman päätteeksi Gabriele Tarquini Colonilla.

Valituksia meinattiin asiasta tehdä, mutta sittemmin ei isommin tehty.

Jälleen erikseen lajin Johtavan Tuomarin eli John Corsmitin vuoden 1988 lopun jälkipuinneissa hän olisi saattanut itse suuremmin jälkikäteen kuitenkin pitää erillisen lisätarkastuksen Tarquinin auton mahdollisesta laittomuudesta, mutta kilpailuviikonlopun sujumisen ja mahdollisen venymisen pelossa hylkäyksen aiheuttanutta juttua ei vain sittemmin haluttu vähän erikoisen tuntuisesti enää käsitellä pidemmälle.

 

[CCMK]

Vuoden 1988 Hockenheimin kisaan jälleen tuomaristossa puitiin mitä erinäisimmin erilaisten kuskien mahdollista kisasta ulos sulkemista jälleen teknisten rikkeiden vuoksi.

Lähinnä takarivin kuskeja koskeneita rike-epäilyjä mietittäessä lopulta uhri oli tuomariston välillä vähän arvonnoilta tuntuneen tapahtuman päätteeksi Gabriele Tarquini Colonilla.

Valituksia meinattiin asiasta tehdä, mutta sittemmin ei isommin tehty.

Jälleen erikseen lajin Johtavan Tuomarin eli John Corsmitin vuoden 1988 lopun jälkipuinneissa hän olisi saattanut itse suuremmin jälkikäteen kuitenkin pitää erillisen lisätarkastuksen Tarquinin auton mahdollisesta laittomuudesta, mutta kilpailuviikonlopun sujumisen ja mahdollisen venymisen pelossa hylkäyksen aiheuttanutta juttua ei vain sittemmin haluttu vähän erikoisen tuntuisesti enää käsitellä pidemmälle.

Sen sijaan herra Corsmit ei tuntenut mitään armoa tuon vuoden Hockenheimin Andrea de Cesariksen kohusta missä myös loukkaantui muita tärkeitä laji-ihmisiä tuolloin kun loukkaantui joten siihen ei harkintoja, katumuksia tai muutoksia mietitty.

Tuolloinhan tietysti paikallinen Johtava Tuomari kisan yleistuomaristosta loukkaantui ja mistä olenkin kertonut tuolla loukkaantumisten toikissa aiemmin.

 

[CCMK]

Vuoden 1988 Jereziin tietysti Riccardo Patresen tunnettu sakkotuomio Julian Baileyn tapauksessa tiedetään ja tunnetaan tarkoin.

Kohua aiheutti saman vuoden kisaviikonloppuun kuitenkin se, että erinäisesti puhuen Williamsin Nigel Mansell ei ihme kyllä saanut vähän samanlaisesta tempusta kisaviikonloppuna Jonathan Palmeria kohtaan sakkotuomiota.

Tosin ehkäpä tärkeimpänä seikkana vapauttavaksi seikaksi sakkotuomiosta ja mahdollisesta muustakin kurinpitotoimenpiteestä oli sekin seikka, että vaikka osumaa oli ollut Palmeriin ja linja sinänsä oli ollut melkoisen törkeä sinänsä niin Mansellin ei kyetty osoitetun pilanneen sinänsä selvästi Palmerin mukaan pääsemistä kisaan toisin kuin miten Patrese oli pilannut Baileyn kisaan pääsyn.

Siltikin tuomaristo huomautti asiasta vakavasti Williams-tallia, että Mansellin olisi parempi vastineeksi olla toistamatta sen tason temppua ja toisaalta Tyrrell-talli hieman protestoi niin paikallisen kisatuomariston kun FISA:n suuntaan myös mahdollisesta puolueellisuudesta talliaan kohtaan kuten erikoisesta Mansellin 'tähtiasemasta' lajissa.

Siltikin vielä vuoden 1988 lopussa kun tapausta puitiin niin lajin Johtava Tuomari eli John Corsmit piti erikseen tuomiot sinänsä voimassa ja oikeana katsauksessaan vaikkakin myönsi 'huolestuneensa' Mansellin tempusta ja samalla tietenkin viittasi vanhempiin FISA:n tuomareihin joiden kanssa Mansellilla olikin sitten ollut vähän enemmän erilaisia kohuja ja yhteenottoja etenkin vuodeksi 1984 miettien.

Corsmitin ohella noita Mansellin sanontoja tietysti vuoden 1988 aikana muisteli vähemmän yllättäen myös Jean-Marie Balestre jolla oli ollut myös britin kanssa toisinaan painavasti napit vastakkain.

Muuta erikoisempaa ei ollut itsessään viikonloppuun mitä nyt Thierry Boutsenin selvästi nopeampi Virallisen Harjoituksen aika hylättiin erikoisesta syystä ja annettiin myös varoitus kisaviikonlopulta sulkemiseen mikäli tapaus olisi toistunut:

Hänellä kun oli ollut Benettonissa tuolloin laiton etusiiven päätykappale ja nokkapalaan sijoitettu tukikiinnike oli liian matalalla ellei peräti vaarallisenkin matalalla sääntöjen puitteissa.

 

[CCMK]

Vuoden 1988 Suzuka muistetaan tietysti Ayrton Sennan maailmanmestaruudesta.

Kohua itsessään aiheutti tietysti kisan mittaisen taistelun jälkeen Ferrarin Michele Alboreton ja Benettonin Alessandro Sandro Nanninin kiivas väittely kisan jälkeen.

Sanan aseissa ei valitettavasti kun osumaa oli tullut puolin ja toisin tiukassa taistossa kisan aikana niin kyetty pysymään ja nyrkkitappelukin ehti seurata ennen sen taltuttamista puolin ja toisin voimakkaasti Ferrarin ja Benettonin mekaanikkojen taholta.

Kun tapausta sitten tuomaristossa puitiin niin ennen kuin asiasta kyettiin sopimaan niin sakkotuomioita tai jopa ehdollisia kilpailukieltoja oli luvassa ja ehkä kenties voimaan astuviakin sellaisia.

Etenkin mikäli tapaus olisi taas toistunut näiden kahden herran välillä.

Ikävä kyllä kun asioita mietittiin ja muutenkin niin Benettonilla vuoden 1988 Suzukan ja kauden päätöksen Adelaiden aikaan oli jo selvää, että pitkin vuotta olleet, lähinnä sen vuoden autoa koskevat laittomuudet tai mahdollisesti sen polttoainetta koskeneet laittomuuden myöskin olivat tuoda hylkäyksiä enemmän tai vähemmän.

Lopultahan Spa-Francorchampsin 1988 kisan lopputulokset muutettiin vuoden 1988 joulukuussa vähän toiseksi ja Benettonit kuskeineen menettivät sen kisan pisteet.

Olivat tietysti huonoimmillaan menettää paljon enemmänkin ennen kuin viimein tyydyttiin lajin Johtavan Tuomarin John Corsmitin loppulausuntojen perusteella pitämään hylkäys vain Span kisaa koskevana muiden säilyessä kuten pitikin.

 

[CCMK]

Vuoden 1987 Jerezin kisaviikonloppuna Nigel Mansell selvisi melkoisella taivuttelulla ja osin onnen kautta kiitos Williams-tallin mediasuostuttelujen ollessaan tulematta hylätyksi ja ulos suljetuksi koko viikonlopulta.

Yksi syy tähän oli tietysti kovin erikoiseen väliin osuneesta punnituksesta ja sen noudattamatta jättämisestä.

Kun kuitenkin selvisi, että Mansellin vuoro ei ollut mennä oikeasti punnitukseen tuolloisen kutsun mukaan vaan toisen kuljettajan niin silti kuljettajan eli Mansellin syyksi luettiin kuitenkin tietty turha punnitsijoiden vastustelu ja samoin tietysti nopealle kierrokselle lähteminen hieman vailla syyttä.

Tosin kun Mansell päästettiin radalle sittemmin kun erikseen päästettiin niin syyte luettiin loppupelissä ennen pitkää tallin viaksi.

Niin tai näin oli Mansell lopulta onnellinen mies kun toista tuntia sitten Virallisten Harjoitusten jälkeen kestäneessä väittelyssä keskellä kuuminta MM-kilvan kamppailua Mansell sai vain varoituksen ja 3000 dollaria sakkoa lähinnä kun vastusteluja punnitusviranomaisten lisäksi myös FISA:n suuntaan oli tullut liikaa.

Mansell kun oli ihmetellyt kisatuomariston tasoa vaikka ymmärsi kyllä, että jokaisen kuskin ymmärrettävästi oli tiettyjen väliaikojen puitteissa aina muutoin kuin itse kisassa mentävä erillisiin punnituksiin.

Siltikin lajin Johtava Tuomari John Corsmit oli katsonut tehtäväksen langettaa Mansellille sakko kun kerta kaikkiaan britti oli hieman turhan pisteliäästi käskenyt ikään kuin laittaa 'manolot' eli paikallistuomarit ruotuun ja tätä ei vain voinut suvaita hän tai sitten varsinkaan tapahtumia jälleen kuivakkaasti välillä kommentoinut muuan Monsieur Balestre.

 

[CCMK]

Vuoden 1992 Brasilian Interlagosissa riitti enemmän tai vähemmän erinäisiä kohuja viikonloppuna joiden keskiössä oli etenkin Ferrari ja sen tallipäällikkö, Jean Todtin edeltäjä, Tulta Syöksevänä Lohikäärmeenä tunnettu Claudio Lombardi.

Lombardi tunnettiin välillä lievästikin sanottuna ja monet kerrat aiemminkin kun olen forumilla näinä vuosina juttuja hänestä kertonut niin äärimmäisen tulisieluisena henkilönä.

Se oli omalla tavallaan melkoinen muutos shokkina kun esimerkiksi vielä vuosina 1989-1990 eli silloin kun Ferrarilla meni hyvin ja aikana ennen omaa tallipäällikkyyttään osasi vielä kyllä Signor Lombardi olla ihmisiksikin!

Ilman muuta Lombardi tietysti Lohikäärmeenä käyttäytyi kohtuuttomasti ellei peräti tyrannimaisestikin tallipäällikkönä verrattuna Jean Todtin seesteisempiin aikoihin, mutta oli Ferrarilla paineitakin siihen aikaan vallan hurjastikin!

Autokin epäonnistui, tilanne oli yhtä tuuliviirihelvettiä Italiassa ja Niki Laudakin Ferrarin neuvonantajana oli noina Lombardin johtovuosina hermoromahduksen partaalla yrittäessään toden totta olla edes jonkinlainen hillitsijä Lombardille ja viittä vaille toisinaan ihan yhtä hurjalle tapaukselle eli Jean Alesille!

Interlagosissa 1992 toden totta kun kerrankin Flavio Briatore paljon Martin Brundlea sättineenä muutoin puolusti häntä myös paljon raportoidussa tapauksessa (Tämähän oli siis tämä Brundle-Alesi-yhteenotto median kohujälkiseurauksineen.) niin Lombardi kerrankin vähän tästä 'nöyryytyksestä' suivaantuneena otti sitten lisää kierroksia viikonloppuunsa vähän liikaakin.

Viikonloppuun kuului niin Dallaran PR-miehen rinnuksiin kiinni käyminen (Hermo kun oli tiukoilla ja PR-mies olevinaan sanoi jotain sopimatonta Ferrarista.) jonka yhteydessä peräti JJ Lehto sanoi Lombardin käytöksen olleen kuin takapuoleen ammuttua karhua pahemmalla tolalla, Brasilian kisatuomarin haukkumista selkärangattomaksi olmiksi kun hänen mielestään Ferraria loukanneelle tallille olisi pitänyt antaa ainakin edes 10 sekunnin Stop & Go-rangaistus, eräiden nuorempien Ferrarin työntekijöiden käytännön nöyryytys ja itketys julkisella paikalla kun ei työnjälki Signor Lombardia miellyttänyt, hänen mielestään kun nuoret ja sittemmin käytännössä erotetut Ferrarin työntekijät kun olivat moittineet Ferrarin automallia kilpailukyvyttömäksi paskaksi ja viimeinen päätöspiste oli sitten koko yleistuomaristonkin rehellisyyden epäily.

Lajin Johtava Tuomari vuodeksi 1992 eli itse Peter Warr lopultakin sai tarpeekseen ilmoittaen, että sellaisen käytöksen osoittaminen kuin mitä hän oli jo valmiiksi viikonloppuna osoittanut ja siihen päälle tietysti kun oli siis haukuttu pystyyn tämä Warrin maakohtainen tärkein muu alainen eli tämä maakohtainen muu päällikkötuomari kisaan niin kaiken lausunnon toistaminen olisi tiennyt 200 000 dollarin sakkoa ja vahvaa toimitsijakiellon ajamista Barcelonaan kuin myös Imolaan eli Lombardilta olisi siis ulosmitattu hänen ratakulkulupansa oleskelulupineen päivineen.

Sittemmin edes jotain rauhaa muistuttavaa palasi viimein Lombardinkin naamalle ja päähänkin vähän järkeä. Lombardi myös ehkä ainoan kerran suuremmin koko kaudella Interlagosin aikaan kehui Ivan Capellia kun Capelli sai vielä silloin pisteitä, mutta tuolloinkin siinä oli harmittelua hieman italialaisen kuljettajan kilpailukyvykkyyden käyttämättömyydestä kohti parempaa ulottuvuutta.

Alesi-Brundle-parivaljakon yhteenotto muistetaan, mutta toki tuomaristo oli kiireinen myös Nigel Mansellin ja Ayrton Sennan kohukolarin vuoksi viikonloppuna ja samoin myös Sennan ja Michael Schumacherin välillä oli sanailua lehdistössä kun Schumin mielestä oli ollut estelyä ja osumisvaaraa liikaa siis kisan alun 'Senna-junassa' ja tämänkin Ayrton pani merkille.

Olemaan myöhemmin siis ongelma. Sennaa ärsytti jälleen myös Nelson Piquetin nyt jo lajin ulkopuolelta tulevat herjat Sennan mahdollisesta motivaation loppumisesta ja McLarenin oletetusta kilpailukyvyttömyydestä.

Piquet vihjaili, että ehkä hänet pitäisi palkata joko vuodeksi 1992 kesken kauden tai viimeistään 1993 kehittämään McLarenin autoa paremmaksi kuin mitä se muka koskaan olisi ollutkaan!

Piquet herjaili jälleen myös Mansellin ylivoiman johtuvan vain ja ainoastaan siitä, että hän ja Alain Prost viettivät silloin lajissa välivuotta ja Piquet tietysti oli jo tuolloin eläkkeellä paitsi jos ihan huipputalli vielä kerran olisi tarjonnut mahdollisuutta täysin suvereeniin ykköskuskisopimukseen pääsyyn!

Piquetin lausuntojen pohjalta sattuikin noina päivinä kahta asiaa eli Lohikäärme Lombardi alkoikin käydä neuvotteluja Piquetin saamisesta Ferrarille mikäli ei peräti heti niin sitten vuodeksi 1993 ja samoihin aikoihin Senna ei aikonut ikinä ajaa Ferrarilla niin kauan kun Lombardi olisi siellä tallipäällikkö.

Kieltämättä kun Lombardin räjähdysherkkä luonne tunnettuine leimauksineen oli säikyttänyt ihan itse Ayrtonia osin myös juuri vuoden 1992 Interlagosin kohun takia, mutta toki myös vielä vuoden 1992 muiden juttujen ja aina vuoden 1993 puolellekin jatkuneisiin kohuihin asti.

Siinäkin sai niin Lauda kuin Luca di Montezemolokin olla kädet ristissä Sennalle, että kyllä me Lombardi ojennukseen pannaan.

Ehkä olisi pantu, mutta kyllä varmaankin äärimmäisen kovaan hintaan kun töitä riitti siinä ihan 'parempinakin' päivinä!

Muuta kohua aiheutti tietysti myös Ligier-tallin jäsenten erilaiset kohut siihen päälle tietysti Thierry Boutsenin, Erik Comasin ja tallipäällikkö Guy Ligierin rajusanaisella kolmiottelu-riitelyllä huipentuen Interlagosin 1992 viikonlopun päätteeksi kun tosiaan tallikaverit vuoden 1992 aikana enemmän tai vähemmän sotajalalle ryhtyneinä pilasivat keskinäisen kenties niitä jäännöspisteitä luvanneen kisansa kolariin.

Pienempi kohu ja myöhemmin toki ihan ansaitustikin jälkikäteen oli FIA:n tai viimeistä kertaa välillä mainitusti myös FISA:n kädenvääntö Andrea Modan auton laillisuudesta kisaviikonloppuun tai ei ja samoin myös Perry McCarthyn superlisenssikelpoisuudestakin.

Välillä McCarthy tuntui saavan jo ajaa ja välillä ei ja tämäkin ennen pitkää ollut evääminen tai sallimus eväämiseen päättyen myöhemmin vielä tallipäällikkö Sassettin maksukohulla lisäten johtui lähinnä superlisenssin erinäisistä myöntöpohjaisten asioiden tulkintavirheistä!

Tämänkin suhteen siis lajin Johtava Tuomari eli Peter Warr ja itse Max Mosley saivat etenkin jälkimmäisen melkoisen tuoreella lajin puheenjohtajuuskaudella olla yhden jos toisenkin kerran tarkkana.

 

[CCMK]

Barcelonassa 1992 se muistetaan siitä puhuttaessa nimenomaan koko kisan kestäneenä sadekisana päättyen Nigel Mansellin voittoon, mutta toki myös Michael Schumacherin ja Jean Alesin ajoista palkinnoille se muistetaan.

Paljon muitakin kehupuheita riittäisi, mutta ikävä kyllä viikonloppuna oli myös kohujakin.

Jean Alesi etenkin oli jälleen palkintojen lisäksi kohukeskipisteenä kun ei vain kuunnellut ketään eikä mitään ja käytöstä tuntui säestävän tietysti tallipäällikkö Claudio Lombardi tunnettuna Ferrarin nk. Lohikäärmeenä.

Osumiakin Alesilla viikonlopun taisteluissa toisten kuljettajien kanssa sattui ajoittain huomiota herättävän liikaa.

Lombardi ihme kyllä Interlagosin viikonlopun oikkuihin nähden ei nähnyt itsessään mitään moitittavaa tuomaristossa, mutta lähinnä heitti välillä hieman turhankin lämpimiä epäilyjä taas tuomaristojen ammattitaidosta ja esimerkiksi myös arveli Schumin ottaneen varaslähdön mikä olisi ollut tiettävästi selväkin ellei Schumille olisi vähän onnekkaasti tullut auton melkein sammumista kun se ei ollut lähteä liikkeelle niin hyvin.

Lisäksi oli tietysti Footworkin, Dallaran ja Marchin välillä nokittelua siitä, että oliko sääntöjen sallimat renkaanvaihdot ennen lähtöä sallittuja kun olosuhdelähtösääntöä eivät tiettävästi nämä tallit olleet kyenneet ajoissa noudattamaan. Lajin Johtava Tuomari Peter Warr oli myös välillä niin kiukkuinen eri kohuista, että oli vaatia jopa kisan tuloksettomaksi julistamista onneksi myöhemmin sitten rauhoittuen kuitenkin loppupelissä rikkeiden vähäisyyksien nimissä sinänsä niin tekemästä.

Viimeinen erikoisuus oli se, että Max Mosleylla olisi ollut valta antaa viikonloppuna 10 000 dollarin uhkasakkorangaistus ja mahdollisesti Espanjan kisan yleiselle paikallistuomarien pomomiehelle eli jälleen lajin Johtavan Tuomarin Peter Warrin lähimmälle alaiselle tuomariluvan evääminen ja samalla olisi voinut olla mahdollisuus samaan itse lajin virallisen lähettäjän eli Roland 'Rolle' Bruynseraeden kanssa!

Sittemmin Mosley kovassa vääntelyssä kulissien takana taipui olemaan rankaisematta kumpaakaan merkkihenkilöä, mutta varoitti sellaisen käytöksen olevan tiensä päässä.

Pitkälti kun kyseessä oli ollut muun muassa erimielisyydet kilpailun mahdollisesta uusintalähdön käyttämättömyydestä kiitos joidenkin kuskien kisan alun vaikeuksien, kilpailun liputtamisesta poikki ja Safety Carin lähettämättömyydestä radalle keskelle Barcelonan kaatosadetta.

Sadetta kun esimerkiksi oli ollut Barcelonan kisa-aamunakin jo ennen lämmittelyajoa eli Warm-Upia peräti neljä tuntia putkeen heti sarastuksen jälkeen eikä aina juuri laantumisen merkkejä osoittautunut tulevaksi kisaankaan!

Sittemmin kohusta selvittiin pahemmitta sanomisista, mutta Alesin käytöstä Mosley sanoi tarkkailevansa jatkossa ja samoin tietysti Mosley kehoitti vahvasti olemaan 'Rollea' haastamatta hänen arvovaltaansa turhan julkisesti.

Etenkin kun hieman toisenlaisessa historiassa kisassa Barcelonassa 1992 olisi voitu nähdä punainen lippu ja silloisin säännöin myös nk. Yhteisaikakilpailu.

Näin ei lopulta käynyt eikä tietysti nähty myöskään radalla Safety Caria huolimatta tietysti monista keskusteluista kisan aikana alkaen vähän alkukierrosten jälkeen ja siitäkin jatkuen esimerkiksi 10-20 kierroksen jälkeen aina lähes ruutulipulle asti joskin ehkä pahin mahdollinen kilpailun poikkilyömisen vaara oli siinä noin kierroksen 50 jälkeen kiitos aina vain koventuneen vesisateen!

Muita kohuja itsessään ei ollut mitä nyt vuoden 1992 tutut Andrea Modan kohut ja päälle tietysti hyvin harmittava Brabhamin velkaongelmakohu missä siis Brabhamin kalustoa otettiin ensimmäistä kertaa kaudella tiettävästi maksamattomien velkojen vuoksi takavarikkoon muun muassa ennen pääsyä Espanjaan Ranskan rajalla eikä kalustoa voinut tuoda Barcelonaan paljonkaan enempää kuin hieman päälle pari rekka-autollista sisältäen tietysti tavarat mitä tarvittiin muiden ollessa edes jotenkin velkojen panttina!

 

[CCMK]

Vuoden 1992 San Marinon Grand Prix Imolassa tarjosi jälleen enenevissä määrin melkoisia kohunäytöksiä joista tietysti pahin oli jälleen Jean Alesin ja Martin Brundlen yhteenotto keskinäisten kolarien vuoksi olleissa tilanteissa.

Tällä kertaa sentään Interlagosista poiketen Alesilta ei tullut suutuksissaan lausuttuja tappouhkauksia, mutta äärimmäisen vihainen Alesi silti oli ja rettelö oli täten melko väistämätön.

Tilannetta ei tietysti helpottanut myöskään Ferrarin tulta syöksevä nk. Lohikäärme eli Claudio Lombardi tallipäällikkönä.

Häneltä tuli jälleen sellaista lausuntoa, että sitä olisi voinut pitää hurjimmillaan yllytyksenä vaikka sitten siihen Brundleen niin olevinaan kohdistuvaan tappoon!

Ennen pitkää niin Max Mosley kuin Bernie Ecclestone saivat tarpeekseen rettelövalmiista kaksikosta toistensa kimpussa jolloin sitten jouduttiin enemmän tai vähemmän paiskaamaan kättä.

Ja todennäköisesti Lombardille olisi todella saatettu pistää voimaan Interlagosin kohun myötä tullut toimitsijakielto mikäli vain olisi oltu missä tahansa muualla kuin Imolassa!

Sovusta huolimattakin lajin Johtavan Tuomarin Peter Warrin mukaan kaksikolle Alesi-Brundle oltiin valmiita lätkäisemään uhkasakko ja ajokielto tarvittaessa kun vielä tuolloin kyse oli ehdollisista vastaavista.

Mikäli Alesi olisi joutunut olemaankin ajokiellossa Imolassa niin osin yhä enenevissä määrin Ferrarilla luottamuspulasta kärsineen Ivan Capellin tilalle oltiin jo valmiina istuttamaan ennakkoon ehkä sitäkin varten Alesin paikalle tilapäisesti testikuski Nicola Larinia kun taas Brundlen paikalle pääsijän tilanne ei ollut niin yksiselitteinen vaikkakin vahvin ehdokas olisi ollut Alessandro Alex Zanardi kun hänellä oli Jordanin testipaikan tai kisapaikan jäädessä vuodelle 1992 saamatta sen sijaan sitten Benetton-testaajan paikka taskussaan.

Välillä kuitenkin Benettonillakin oli paljon erilaisia promootiotestaajia ja tallipäällikkö Flavio Briatore tuntui vähän kuin lennosta koko ajan olevan päättämässä milloin kenenkin testikuskinkin muka niin kelpaavan tai ei kelpaavan Benettonille välillä aika erittäinkin ohuin selvin näytöin tai todistein.

Siten Zanardinkin paikka oli ollut tuulinen.

Muista kohuista puhuen pienempiä ja silti vakavia sellaisia tuottivat tietysti March-tallin ja Brabham-tallin talousvaikeudet. Esimerkiksi Imolaan Brabham-talli ei päässyt osallistumaan esimerkiksi perjantain Vapaisiin Harjoituksiin lainkaan kun jälleen kerran maksamattomien laskujen vuoksi velkojat oli kimpussa jo niin varhaisessa vaiheessa kautta.

Sittemmin taas panttia vasten päästiin sopuun ajoista, mutta Brabhamilla oli muun muassa pahaa pulaa varaosista ja huonoimmillaan olisi ollut antaa enää vain kaksi moottoria eli yksi kuhunkin autoon Damon Hillille tai Eric van de Poelelle.

Kun erinäiset maksuviiveet ja tietysti käytännön täysi testaamattomuus luettiin päälle niin toivoa kisaan pääsystä ei osin tästäkään syystä johtuen ollut.

Muu syy tuomaristoa kuohuttaen oli tietysti väitetyt ja hylätyksi tuomitut, kuitenkin huolestusta herättäneet ajo-otteet Mauricio Gugelminin osalta Imolan kisassa.

Syy ei oikeastaan ollut brasilialaisen vaan kilpailukyvyttömän Jordan-tallin auton Yamahan moottori jolla kyllä päästiin maaliin, mutta bensa oli loppua ennen kisan päätöstä ja tehoja oli pudotettu käytännön niin alas kuin mahdollista suurimmaksi osaksi kisaa tämän vuoksi.

Sitten tietysti oli ollut liikkuvana shikaanina niitä jonoajeluja ja väitettyä estelyä ehkä osuminkin, mutta tilanne toivottomuudessaan melkein tuotti pisteenkin taas kerran brasilialaiselle Gugelminille!

Muuna juttuna hieman tuomaristo pisti merkille myös Michael Schumacherin välillä lähes turhankin kärkkäät ja melkein kolariin päättyneet osumahipaisut Martin Brundlea kohtaan vaikka itse tallipäällikkö Briatore ei tätä niin ongelmana pitänyt.

Mitenköhän olisi ollut jos Schumi olisi joutunut ulos kisasta kolarin vuoksi? Tosin vielä vuoden 1992 alkupuolella tuo ei ehkä olisi ollut niin paha juttu, mutta vuoden 1992 lopulla Schumin ykköskuskin aseman ollessa enemmän tai vähemmän räikeänkin selvä tämäkin olisi varmasti tarkoittanut Brundlen henkistä lynkkausta mikäli kolari siis olisi käynyt toteen.

Lisäksi tuomaristo hylkäsi kisaviikonlopun aikana Olivier Grouillardin Tyrrellin yhden nopeimmista aikakierroksista laittoman takasiivekkeen vuoksi jolloin sitten tietysti lähtöruutukin Grouillardille oli huonompi sunnuntain kilpailuun. Toki Grouillard vielä silloin oli vauhdissa kun lähinnä öljynpainevaurio melkein myös katoineen aiheutti ensin vauhtivajeen ja sittemmin melkein keskeytyksen ennen ruutulipun pelastusta.

Grouillard ajoi verraten paljon nopeamminkin ennen tuota teknistä vauriota ja oli maalissakin vielä menettelevällä kasipaikalla.

Ikävä kyllä tuolloin kasipaikalla ei vain tullut niitä pisteitä.

 

[CCMK]

Monacoon 1992 ei erityisemmin liittynyt mitään suurempia rangaistustoimia hienossa ja näyttävässä kilpailussa Ayrton Sennan viime hetken voittoon päättyneessä kilpailussa.

Mitä nyt välillä tuomaristo pani aina lajin Johtavaa Tuomaria Peter Warria myöten huomioitavaksi Michael Schumacherin ratakäytöksen kun viikonlopun aikana oli ollut pienempiä kohuja ja vaaratilanteita tuntui olevan sunnuntain kisaan.

Siitä tosin ihme kyllä ei vielä tullut pahempaa.

Sen sijaan jo Tyrrellin Oliver Grouillardille tuli muun muassa varoitusta viikonlopun aikana esimerkiksi erinäisistä toisten kuskien estelyistä aika-ajoissa kuten myös sitten yleisestikin eräästä koko session viivyttelystä turhaan lähtökohtaisen ratavalvojien todistajanlausuntojen perusteella. Ellen väärin muista niin tuo kohusessio saattoi olla juurikin lauantain aika-ajossa.

Grouillard alkoi noin tuosta viikonlopusta eteenpäin erityisemmin arvostella tallinsa toimintaa ja Andrea de Cesariksenkin suuntaan alkoi suhtautuminen olla vaikeampaa kuin miten oli ollut vielä tuon vuoden alussa.

Lisäksi huhuja alkoi olla siitä, että Tyrrellin testikuljettaja Volker Weidler saattaisi päästä ajamaan vielä kaudella hänen kenties korvatessa Grouillardin tallissa.

Lopulta ei päässyt missään vaiheessa vuonna 1992 kuten ei ollut päässyt tätä ennenkään vuosina 1990-1991 eli silloin kun Weidler oli myös jo ollut Tyrrellin testikuljettaja.

Pieni ilo tai kohu tietysti oli jo Imolassa pitkälti tutun radan voimin parantaneella Andrea Modalla kun Monacossa tosiaan normaalisti umpihidas auto Roberto Morenon ajamana pääsi ihan sunnuntain kisaan asti eikä periaatteessa hitaasta vauhdista huolimatta koskaan ennen keskeytystäkään ollut ihan ennustetun viimeisenä vaikka ruutu oli viimeinen itse kisaan!

Pitkälti selittyi tilanne siksi, että aina oli jollakin muulla kuskilla teknistä haittaa tai varikolla oli ollut korjauksissa. Myöhemmin sitten ohi ei olisi päässyt mikäli Morenon kisa olisi kauemminkin kestänyt kuin mitä kesti.

Puhumattakaan ehkä kenties olemisestaan tientukko Nigel Mansellille tai muille huippunimille vaarallisenkin hitaalla autolla.

Ja olihan Andrean Modan suoritus silti parempi kuin esimerkiksi Brabhamilla jonka miehet Damon Hill ja Eric van de Poele karsiutuivat peläten myös tosissaan sitä, että koko tallia ja ajopaikkaa ei enää olisi ollut.

Pitkälti siksi, että Brabham-talli oli asetettu Monacon aikaan jo velkajärjestelyyn jossa olisi pitänyt määräajan puitteissa joko maksaa siis velat tai löytää edes uusi järkevä omistaja vastaamaan olemassa oleviin velkoihin.

Konkurssi kolkuttikin siis jo silloin vaikkakin tuolloin tosiaan oli tuo helpotus vielä velkajärjestelyn alkuvaiheissa ilman muuta.

Urista itsessään puhuen van de Poelen tilanne ehkä urineen oli enemmän vaakalaudalla kuin Hillin jälkimmäisen ollessa kuitenkin Williamsin testikuljettaja jolle mietittiin ajopaikkaa Ligier-tallin todella riitaisten tilanteiden vuoksi juuri sieltä.

Ligierillä kun oli kiitos Renaultin moottoriyhteistyön asiakkuus koskien kuljettajasuhteitakin Williamsin suuntaan ja tämäkin yhteistyö mutkan kautta oli sitten toisessa yhteydessä ilman muuta elintärkeää myös Mika Häkkiselle mikäli hän ei olisi vuotta myöhemmin sellaisenaan päässyt sitten millään Williamsille kuskiksi tai testaamaankaan.

Häkkinen ei sittemmin Williamsia eikä Ligieriä ajanut, mutta McLarenia tunnetuin historiallisin seurauksin.

 

[CCMK]

Kanadan Grand Prixiin 1992 Montrealiin oli tietysti jännityshetkensä niin radalle kuin myös sen mahdollisia kilpailurangaistuksia miettien.

Ihme kyllä tuomaristo ei varsinkaan ennen pitkää olleen lajin Johtavan Tuomarin eli Peter Warrin päätöksestä johtuen uskaltaneet lopulta mahdollisesti hylätä kilpailun voittajaa eli Gerhard Bergeriä kisan jälkeisissä tarkastuksissa.

Bergerin kun väitettiin ajaneen laittomalla takasiivekkeellä tai sen sanottiin erikseen muka taipuneen liikaa antaen oletettua aerodynaamista etua.

Toisaalta mikäli tuomaristo ehkä olisi ollut paikallistasolta puhuen innokas kenties hylkäämään Bergerin kuten myös toisen tuomariston rangaistuksen tai hylkäyksen kohteena olleen kuljettajan eli Ligierin Erik Comasin niin yksi tärkeä seikka oli myös siinä, että yksikään talli ei suuremmin edes halunnut protestoida.

Ihme kyllä ei edes Benetton tai Flavio Briatorekaan.

Mikäli ihme kyllä näin olisi tehty ja Berger myös ihmeenä olisi hylätty niin Michael Schumacherille olisi täten tullut ensivoitto sitten vähän ikävämpää kabinettitietä.

Sille tielle ei lähdetty.

Ehkä osin myös koko vuoden 1992 innostuksessa kun haluttiin välillä muitakin voittajia kuin Williamsin miehet Nigel Mansell tai Riccardo Patrese lajiin.

Comas vuorostaan oli ehkä varsinaisen hylkäyksen sijaan ehdolla saamaan sitäkin varmemmin mahdollisen yleisaikarangaistuksen eli 10 Stop & Go-rangaistuksen tai kun tuomiota ei olisi ehditty kisassa langettaa niin sen sitten siirrettynä muuhun loppuaikaan.

Syy kun olisi ollut oletettavassa varaslähdössä mistä ei siis lopulta myöskään isompaa tuomiota tai tuomiota oikeammin puhuen tullut lainkaan.

Muutoin erilaisissa kohuissa esimerkiksi Andrea Modalle ei tullut Montrealiin Juddin koneita ja heidän oli lainattava sitten Brabhamilta vastaavia koneita.

Brabhamin tilanne ei paljon parempi ollut kun eräs japanilaisfirma pelasti vähäksi aikaa tallin rahoineen, mutta itsessään summat tuntuivat lähinnä vain velkajärjestelyssä pysymisessä sinnittelyltä kuin todelliselta velkojen poistomaksulta ja selvääkin selvemmältä pelastumiselta mallina vaikkapa talvikauden 1990-1991 Lotus!

Toisaalta kun japanilaisfirma toi nuo summat kun toi niin talli ei esimerkiksi joutunut ottamaan ajopaikkaa havitelleen Julian Baileyn rahoja tai sitten rahavaikeuksien takia turvautumaan pitkän tikun vetoon herrojen Hill ja van de Poele kesken siitä, että kuka ylipäänsä heistä kahdesta ajaa Montrealissa yksin.

Lisäksi tietysti ennen pitkää ehkä olisi tuo avustanut firma jotain japanilaista kuljettajaa Brabhamille ajamaan, mutta riittävän kilpailukykyistä tai juurikin superlisenssin omaavaa kuskia ei löytynyt.

Tapaus Akihiko Nakaya kun oli tuoreena mielessä alkuvuodesta 1992.

 

[CCMK]

Ranskan Grand Prixiin 1992 Magny-Coursiin tuomaristoilla oli jälleen miettimistä moneenkin juttuun.

Tosin sitä ennen erikoista oli vuoden 1992 Ranskan kisaan se seikka, että viikonloppuna oli kuorma-autojen kuskeilla sitten lakko!

Se tarkoitti monta monituista ongelmaa joista nähtiin välillä pitkiä mainintoja eri lähteissä ja välillä sitten lyhyempiäkin.

Esimerkiksi vuoden 1992 Ruutulipun ensimmäisessä kirjamuotoisessa vuosikerrassa tästä asiasta myös keskusteltiin.

Lakko vaikutti muun muassa BP:n, Agipin ja Mobilin polttoainetoimituksiin kisaviikonloppuna, olivat halvaannuttaa Brabham-tallin toiminnan kun kaikkea ei saatu talousvaikeuksista kärsineeseen talliin ajoissa ja sama juttu vaikutti myös Jordan-tallissa missä jouduttiin tietysti lainaamaan tai erikseen vuokraamaan kalustoa tai miehistöä.

Etenkin koneistajia tai moottoriteknikkoja muista talleista tai moottorivalmistajilta vaihtelevin menestyksin.

Moottorivajetta oli siksikin Jordan-talliin kun Yamahan päärekka jäi keskelle lakkoa ja siten myös tallin erinäiset varaosatkin olivat hyvin vähissä!

Ja eniten kaikesta kärsi Andrea Moda-talli mikä ei päässyt koko viikonloppuun lainkaan paikan päälle ja tässä vaiheessa FIA tai mahdollisesti loppuvaiheessaan myös FISA alkoi olla jo erittäin pahoilla linjoilla koskien Andrea Sassettin kohutallia.

Magny-Coursin radasta sinänsä välillä riitti valituksia ja olihan rata muuttunutkin vähän ensikisaan nähden eli vihattu S-mutka juuri Adelaiden hiusneulan jälkeen oli poistettu eikä sitä taidettu palauttaa sen jälkeen rataan (Ellei sitten vuodeksi 1994 vielä palautettu hyvin tilapäisesti tiukennettuna turvallisuuden nimissä, mutta sekin saattoi jäädä tekemättä mikäli äänestettiin sittenkin sitä vastaan kun Imolan 1994 jälkeen kaikille radoille kesken kauden vielä tuli muutoksia muotoon ja toiseen.) milloinkaan.

Monella kuskilla oli häiriökäytöstä viikonloppuna joskin kohutuimmat ja vieläpä erikoisen hankalasti tapahtumien polttopisteessä olivat Michael Schumacher ja Olivier Grouillard!

Molemmat kun tuntuivat osuvan aina kaikkeen siellä missä tapahtui ja Schumia miettien tuo olikin mielenkiintoinen ja onneksi ohimennyt vaihe kesällä 1992, että piti olla niin levoton ja kiistoissa vähän jos kenenkin kanssa aina Ayrton Sennaa myöten.

Tästähän tulikin ennen pitkää Sennan ja Schumin välillä myös väistämätön fyysinenkin yhteenotto joskin ihan vielä tämä ei tapahtunut silloin, mutta tämä oli seuraus sitten ennen pitkää tulleeseen kesäajan 1992 yhteenottoon mikä ei ollut hyvä kummankaan maineelle. Se tosin jälleen alleviivasi Sennan kuohuvaa ja joskus hyvinkin vaarallista luonnetta.

Grouillard taas... No hänen viikonloppunsa kolareista, osumista kuten myös huonosta ratakäytöksestä vuoden 1992 Magny-Coursiin saisi jutunaihetta kerran jos toisenkin.

Uhrilistaan kuuluivat ranskalaiselta näin esimerkkinä Japanin Aguri Suzuki ja Suomen JJ Lehto kun molempiin Grouillard sitten viikonlopun aikana osui vähemmän mairittelevissa yhteyksissä!

Lähinnä Ranskan kisan tuomariston yleislöperyys pelasti, että ei tullut oikeasti isompia rangaistuksia. Murheellistahan oli se, että Grouillard välillä ajoi ihan hyvääkin vauhtia kotikisassa, mutta vaurioitti autoaan kerta toisensa jälkeen jolloin sitten periaatteessa jäi siihen päälle sitten sen noin kierroksen aina jälkeen muita.

Nopeimmillaan tietyin kehysajoin ja reaalisella nopeudella mitaten oikea lopputulos Grouillardille olisi voinut olla sijojen 4-8 paikkeilla. Tämäkin siis mikäli vain olisi oltu pyörähtelemättä vähän väliä muutenkin ja ilman erinäisiä rangaistuksia. Kun näin kuitenkin kävi niin Andrea de Cesaris oli vähemmän yllättäen paljon kannustetumpi mies kuin mitä Grouillard oli Tyrrelillä tuona vuotena.

Grouillardin lisäksi muuten 10 sekunnin Stop & Go-rangaistuksen kilpailussa sai myös Dallaran Pierluigi Martini. Varaslähtö oli siihen syynä ja mielestäni se sattui toisessa lähdössä.

 

[CCMK]

Vuoden 1992 Englannin Grand Prix Silverstonesta muistetaan tietysti enimmäkseen Nigel Mansellin ehkä ikimuistoisimmasta ja lopulta viimeiseksi jääneestä kotikisavoitostakin.

Kisan lopun yleisöryntäys radalle ei miellyttänyt lajin päättäjiä tai tuomaristoja nokkamiehenään lajin Johtava Tuomari eli Peter Warr.

Lopun yleisöryntäyksessä oli todella paljon sinänsä vaaraa kun vieläkin niin monta miestä ajoi omaa kisaansa tai muuta viimeistä mahdollista kierrostaan ennen ruutulippua Mansellin toki sen jo ohitettua voittajana.

Gabriele Tarquinin mielestä tilanne oli välillä naurettava ja eräissä sektoriajoissa Tarquini olisi saattanut vähän paremmalla onnella nousta yksinkertaisesti paljon korkeammalle kuin oli eli 14:sta.

Ikävä kyllä jopa lähelle 10:n kärkeä tehtyä nousua ei hyväksytty kun kisan katsottiin olevan ohi ja kun ohitukset Tarquinin edellä olijoiden sammutellessa autojaan tai jo autojen ollessa pysähtyneitä katsottiin laittomiksi niin siitäkin Tarquini ja Fondmetal-talli olivat tuohtuneita.

Tosin pieni vaaratilanne oli myös siitäkin, että eräässä vaiheessa Tarquini oli ajaa melkein Mark Goddardin ajaman Ford Escort RS Cosworthin eli Safety Carin perään kun Safety Car oli kisan tutuksi lopuksi lähtenyt sitten ajelemaan niitä tunnettuja 'terveisiä' kuten tapana oli ja tuostakin sanomista tuli Tarquinille kun kisan lopuksi ja muutenkin aina Safety Carin ollessa radalla olisi tullut hidastaa ja Tarquini ei hidastanut paljoa mitään ennen viime hetkeä!

Yleisöryntäys oli siis toden totta melkoinen.

Jälleen tuomaristo kiinnitti huomiota myös Michael Schumacherin haastavaan ratakäytökseen osumineen ja etenkin kun muu kiistakumppani oli tuttu jo Magny-Coursilta eli Stefano Modena.

Modenalla kisaviikonloppu oli myös karmea kuten myös Jordanille vuodeksi 1992.

Lajin Johtavan Tuomarin eli Peter Warrin toimistossa piti kiirettä oletetun Mansell-kiistaviikonlopun ja kohumediaotsikoinnin lisäksi Erik Comasin ja Riccardo Patresen välillä ollut kolaritilanne.

Comas katsottiin syylliseksi kolariin ja ihme kyllä pitkien väittelyjen jälkeen selvisi 5000 dollaria maksaneella sakolla.

Tosin ehdollista kilpailukieltoakin katsottiin harkittavaksi kenties kovennettunakin mikäli sama toistuisi.

Kohukolarihan sattui lauantain Vapaissa Harjoituksissa.

Muutoin sitten tietysti oli huoli myös Mika Häkkisen pidättämisestä kesken viikonlopun, mutta suomalainen nuori mies silloin pääsi kyllä itse kisaan.

Kilpailusta voisi puhua paljon sillä Mansellin mahtivoiton lisäksi kilpailussa tapahtui paljon muutakin ja pisteiden ulkopuolellakin maaliin pääsemiset oli hyvin tasaisia keskenään vaikka ulkopuolisin tuloksin ne voivatkin näyttää siltä, että erot olisi olleet vähän liiankin suuria suuntaan ja toiseen.

Sekin on utelias piirre, että esimerkiksi aina kierroksella voittajalle jälkeen tai sitä enemmän jääneiden kuljettajien ratakeskinäisiä taisteluja ei aina erityisesti huomioida suhteessa toiseen kuljettajaan.

Ne kuuluvat muisteluineen johonkin toiseen kertaan sitten.

 

[CCMK]

Vuoden 1992 Saksan Grand Prix Hockenheimissa muistetaan Nigel Mansellin silloisesta jo kahdeksannesta kauden osakilpailuvoitosta kuten myös jo melkein viittä vaille maailmanmestaruuden varmistumisesta. Tietysti Mansellilla oli omat ongelmansa joista ei ihme kyllä nostettu järkevän selvää protestia silloin tai myöhemminkään eli siitä oikaisusta shikaanissa. Michael Schumacher sai todellakin viime hetkellä uransa ensimmäisen kotiyleisön edessä saavutetun palkintoajon kun Riccardo Patrese ajoi ulos radalta kilpailun lopussa kasipaikalle jääden keskeytyksestään huolimatta.

Tuomaristolla itsessään piti kiirettä ja kilpailun paha poika tai mikä ettei jätkäkin taas kerran oli Olivier Grouillard Tyrrelillä millä oli riitoja taas vähän kaikkien kanssa varikolla tai siltä ainakin näytti.

Viikonloppuna oli tulla tappelukin Gabriele Tarquinin ja hänen välille kun Tarquini jyrkästi tuomitsi Grouillardin oletetut estelyt ja kun ei Grouillard sitten nähnyt itsessään mitään vikaa.

Ja piti vain itsepäisesti sitten kanta pitää yllä niin!

Tuomaristo antoikin paljon puhuttaneen 10 sekunnin Stop & Go-rangaistuksen Grouillardille, mutta välttämättä tuota ei koskaan järkevästi ehditty antaa hänelle kärsittäväksi tai jos ehdittiin niin Grouillard juuri sopivasti keskeyttikin ennen rangaistushetkeä eli kierroksella 8 kun rangaistustuomio tuli sinänsä tietoon sellaisenaan ihan juuri tuolloin tai vähän aiemmin ja kierrokselta 9 eteenpäin olisi ollut 3 kierrosta aikaa tulla varikolle ja siitä eteenpäin olisi ollut suurempia rangaistuksia tai musta lippu hylkäyksineen luvassa.

Tuo aikarangaistus tuli lopulta tuomariston ja lajin Johtavan Tuomarin Peter Warrin lausuntojen perusteella enemmän kisan oletetusta varaslähdöstä kuin aivan välttämättä toki estelyistä.

Lotuksen Peter Collins ilmaisi pettymyksensä edelleen Grouillardin otteista ja hän kertoikin, että mikäli hän olisi jo itse ollut lajin Johtava Tuomari eikä Warr niin hän olisi jo antanut ajokieltoa Grouillardille.

Collinsia tietysti myös ärsytti myös tuomariston Magny-Coursissa aloitettu ja Silverstonessa jatkettu 'silkkihansikasmainen' linja sen ollessa lähtökohtaisesti muuttumatta Hockenheimissakaan.

Tai mikäli se olisi muuttunutkin niin se jäi sitten moottoririkon myötä siihen pohdinnaltaan.

Andrea Modan tilanne jatkui myös ennallaan eli tuomareilla oli Peter Warria myöten nielemistä ja Max Mosleykin alkoi ärsyyntyä tallin erinäisistä kilpailukyvyttömyyksistä viikonloppujen yhteyksissä. Perry McCarthy myös herätti kohua, hänet suljettiin viikonlopulta ulos kokonaan kun meni punaisilla varikkovaloilla ajamaan radalle ja kun vielä siihen päälle oli ollut kieltäytynyt menemästä sääntöjen mukaiseen punnitukseen!

Tosin aika minkä McCarthy ajoi oli muutenkin niin naurettavan hidas ennen hylkäyksiä, että ei olisi oikein taas jatkoon menemistä ollut.

Muutoin pohdittiin tietysti äkillisesti huonontunutta Brabhamin tilannetta:

Brabhamin taloustilanne oli huonontunut jo Silverstonessa, mutta velkojat oli silloin vielä kärsivällisiä kun Damon Hill yllättäen pääsi kisaan. Myöskään kotikisassa keskellä Nigel Mansellin riemua velkojat eivät vain viitsineet luoda mahdollisesti haitallista kaupallista kuvaa itsestään hakemalla rahaansa liian rajulla tapaa.

Sittemmin kun oltiin Hockenheimissa niin sitten perinnetalli murheellisesti oli taas vapaata riistaa ja esimerkiksi aiemmin jo suostuttuun velkajärjestelyyn ei enää 'muka' ollut edellytyksiä ja velkajärjestelyn ollessa raukeamispisteessä tai jo rauennut alkoi jälleen kolkuttaa konkurssi.

Tai ainakin erittäin mittava taloudellinen saneeraus ja omistajuusmyynti vähemmän yllättäen.

Etenkin kun mitään japanilaismaksukuskia ei kyetty ottamaan ja jälleen Julian Baileyn rahatkin olisi olleet vähän turhan pieniä tallin muuta toiminnan turvaamista varten vaikka mies itse olisi ratissa nähtykin!

Muita lajikohuja lähinnä oli FIA:n itsepäisyydessä kenties siirtyä 15 tuuman vannekoon renkaisiin vuodesta 1993 eteenpäin vaikka jälkikäteen välillä tämänkin pystyi näkemään lähinnä pitkälti mediakohujulkisuuden oikkuna mikä ei sinänsä lopulta ollut hyvä juttu ajankuvassa siltä vaikuttamisesta huolimatta. Renkaiden kaventaminen jäi merkitykseltään pienemmäksi jo siinäkin, että Hockenheimista 1992 eteenpäin alettiin lisäksi puhua entistäkin enemmän siihen asti lähinnä sattumanvaraisesti puhutusta välitankkauksien palaamisesta lajiin takaisin vuodesta 1993 tai 1994 lähtien tilanteen mukaan!

Renkaiden kaventaminen herätti toisinaan vastustustakin etenkin aluksi ja kun myöhemmin vielä vuoden 1992 aikana esimerkiksi Goodyearin ensimmäiset kapeamman mallin renkaat prototyyppeinä esiteltiin niin esimerkiksi Gerhard Berger ja Ayrton Senna turvallisuuden nimissä tyrmäsivät ne täysin ja sanoivat, että eivät halua asettaa itseään hengenvaaraan ennen kuin paremmat kehitetään tilalle!

Näin myös toki erittäin järkevästi silloin tehtiin.

 

[CCMK]

Vuoden 1992 Unkarin Grand Prix muistetaan Hungaroringin radalla ajetun kilpailun osalta Nigel Mansellin maailmanmestaruuden varmistumisesta jo silloisesti ennätysajoissa.

Tosin Mansell oli ennen tätä selvää suvereenia hallintakautta menettänyt kuitenkin kolmesti mestaruuden joten saanti oli ansaittu.

Olihan vielä tietenkin myös niin, että hommaa myös helpotti lähimmän haastajan eli Riccardo Patresen kaksikin tärkeää virhettä keskellä mestaruuden edes teoreettista tavoittelua varten eli Hockenheimissa ja myös Mansellin mestaruuden varmistaneessa Hungaroringissä.

Tuomaristolla itsessään tai kieltämättä myös lajin Johtavalla Tuomarilla eli Mansellin tunnetulla vihamiehellä enemmän tai nyt viimein myös lopullisen varmasti väärässä olleeksi tunnistetulla Peter Warrilla ei ollut niin paljon erinäisiä kohujuttuja ellei esimerkiksi erikoista Ford Escort RS Cosworthin Safety Carin lähtemättömyyttä radalle noin kierroksesta 15 eteenpäin keskellä ollutta turva-auton kohua siis huomioitu keltaisista lipuista ja TV-kuvissa näkyneistä SC-merkeistä turva-autoa tarkoittaen huolimatta, mutta tietysti jälleen erilaiset taloustilanteet huolettivat:

Ennen taloustilanteita puitaessa erikoista oli Pierluigi Martinin aikarangaistuksen saaminen siinä missä Olivier Grouillard ja Mauricio Gugelmin selvisivät vastaavasta ilman aikasakkoja eli estelyistä aivan liiankin rajulla tapaa!

Näistäkin valituksia tuli ja niitä puitiin melkoisesti. Toki sakkouhka ja suurempi tarkkailulle herroja Grouillard ja Gugelmin kohtaan pantiin voimaan.

Andrea Moda-talli mokaili viikonloppua kohti tällä erää niin paljon, että itse Bernie Ecclestonenkin sanoin heidän piti saada koko osallistumisoikeus lajissaan kuntoon järkevästi Spa-Francorchampsiin mennessä tai hän hommaisi koko tallin ulos formulavarikoilta Monzaan mennessä tai viimeistään heti sen jälkeen jolloin asiaa ei olisi enää ikinä hänen johtajuusaikanaan!

Andrea Moda kun oli sitten Life-tallin ollut niin paljon kohua aiheuttanut talli tempuillaan, että F1:n lajimaineen pelättiin tahriutuvan.

Ja toimia vaadittiin. Taloustilanteista puhuen Brabhamilta Eric van de Poele oli häipynyt Fondmetallille eikä sieltä poistunut Andrea Chiesa viitsinyt siirtyä Brabhamille tilalle kun niitä rahojakin olisi pitänyt olla. Julian Baileyn ajoa harkittiin viimeinkin Hungaroringille, mutta talli päätti lähtökohtaisesti siirtää vielä hänen paluunsa Spa-Francorchampsiin tai myöhemmäksi.

Velkojensa pantiksi Brabham myi jälleen erinäisiä varaosia ja muita huoltovälineitä, että Damon Hillin auto kyettäisiin takaamaan Hungaroringille!

Niin paha oli tilanne kun velkajärjestely oli rauennut ja nyt täytyi löytyä hyvin äkkiä uusi omistaja äärimmäisen selvin rahoin tai peli olisi ollut konkurssin myötä ohi.

Hill tosiaan pääsi peräti kilpailuun asti, mutta esimerkiksi lauantain Vapaisiin Harjoituksiin Hill ei päässyt osallistumaan tallin velkaongelman vuoksi lainkaan ja tiukkaa teki päästä kisaan Aika-ajon osaltakaan.

Yksi kolarikin oli ja mikäli vielä vara-autokin olisi hajonnut syystä tai toisesta niin kisaan ei olisi päästy.

Ja tallin historian arveltiin olevan melkein lopussa kuten siten lopulta olikin pysyvästi loppu.

Muutoin myös pahoissa talousvaikeuksissa olevalla Marchilla Paul Belmondon ehkä uran parhaan ajon myötä hänen maksurahat olivat lopussa ja ellei lisää olisi tullut rahoja niin vuoden 1992 ajot olisivat olleet siinä.

Jan Lammers oli vielä maksutestejä hoitamassa jolloin kisaruosteen parantelun väliajaksi otettiin talliin muu maksukuski eli Emanuele Naspetti Belgian Spa-Francorchampsista eteenpäin kun toiselta maksutestaajalta ihan tallin testikuskina muutenkin eli Giovanni Lavaggilta ei löytynyt riittäviä kisasummia ajamista varten.

Belmondon osalta harmi oli juurikin näin suuri kun oikeastaan Hungaroringillä ajot juurikin alkoi viimein mennä oikeaan suuntaan.

Kun hyvät hetket Belmondon F1-uralla toden totta kaikkiaan olivat erittäin vähissä joskin vuoden 1994 painajaismaisiin juttuihin nähden Belmondolla meni aina paremmin vuonna 1992 vähemmilläkin ajoilla.

Erikoista kun oli sekin, että ongelmista huolimatta jos kisaan päästiin niin auto tuli aina maaliin vuonna 1992.

Hungaroringille 1992 Belmondo ajoi myös yleensäkin kisan 10:ksi nopeimman kierrosajan hitaalla ja syheröisellä radalla tunnettuna vaikeana ohittaa!

 

[CCMK]

Vuoden 1992 Spa-Francorchamps Belgian Grand Prixin yhteydessä tarjosi sadekisan ja Michael Schumacherin uran ensivoiton.

Samalla erinäisiä kohuja riitti ja rankaisuja näytti tulevan suurimmalle osalle tietyistä kuljettajista ennen kuin ihme kyllä lähinnä sateli varoituksia ja sakkouhkauksia.

Tosin yksi rankaisu tuomariston toimesta ja jälleen myös lajin Johtavan Tuomarin Peter Warrin toimesta yhteistyössä FIA:n tai ehkä myös viimeistä vuotta tuolloin vielä olleen FISA:n Max Mosleyn ja Bernien Ecclestonen kanssa oli tosiasia ja se oli kiitos Andrea Sassettin pidättämisen myötä lähtökohtaisesti toimeenpantu ja voimaan lopullisesti Italian Monzassa astunut rangaistus eli Andrea Moda suljettiin lajista ulos kokonaan F1:n maineelle tulleen haitan vuoksi.

Kuin runollisesti tätä edeltäen ja kun vähän vielä olisi jaksettu sinnitellä kiitos eri pienempien tallien talousvaikeuksien olisi varmaan pian päästy kisoihin jo ajelemaan muutenkin niin Perry McCarthy oli tallista eronnut vähemmän yllättäen kun hänellä ei yleensäkään tuntunut oikein olevan nimellisessä kahden kuljettajan ja kahden auton tallissa mitään käyttöä.

Ikävä kyllä Roberto Pupo Moreno joutui myös työttömäksi kun näin kävi.

Kyseessä oli kaikkiaan toinen ja muutoin ensimmäinen kerta kun jokin tietty talli oikeastikin oli suljettu ulos ja estetty sellaisenaan lajiin tulemasta vain sellaisenaan olevan kilpailullisen ja arvovaltaisen lajin mainesyyn takia.

Vain kerran aiemmin eli vuoden 1990 päätteeksi ennen kautta 1991 ja osin vielä tuon kauden eli 1990 loppupuolella vuotta 1991 ajatellen oli uhattu menetellä näin ilmiheikon Life-tallin suhteen.

Life-talli ajautui onneksi konkurssiin joten siksi tuomiota ei tarvinnut langettaa kun ei ollut enää tallia mille se langettaa!

Erilaisia estelykohuja oli ollut jälleen Tyrrellin Olivier Grouillardilla millä oli ollut sitten sanallista ja melkein tappeluksi puhjennutta yhteenottoa Footworkin Michele Alboreton kanssa kun molemmilla oli painava näkemys toistensa ajokyvyistä ja siinä, että oliko sitten estelyä ollut vai ei. Alboreton suhteen hänestä puhuen hän muuten vuonna 1992 ylipäänsä harmittavasti ensimmäisen kerran edes keskeytti kisan hyvältä sijalta taas kerran ajaen vieläpä kisassa missä ei paljon ollut keskeyttäneitä eli vähiten koko kaudella!

Kärkikuskeista Jean Alesilla ja Nigel Manselilla oli myös kohu kun välillä oli Alesin keskeytyksen syystä kiistaa ja muutoin Stefano Modena tietysti viikonloppuna esteli ja kolaroi Martin Brundlen kanssa mikä ei miellyttänyt tuomaristoa tai lajin Johtavaa Tuomaria Peter Warria sitten yhtään!

Ihme kyllä suuremmin rangaistuksia ei tullut.

 

[CCMK]

Italian Grand Prix 1992 Monzassa oli Ayrton Sennan uran viimeinen Hondalla otettu voitto ja moottorivalmistajallekin pitkään aikaan viimeinen.

Lajin Johtavan Tuomarin eli Peter Warrin tai hänen italialaisten maakohtaisten alempien tuomariston jäsenien kanssa kohuja riitti vaikka tärkein ja suurin voimanosoitus oli Andrea Modan ulosheiton pysymisessä selvästi voimassa.

Span ja Monzan välissä kun oli vielä ollut vähän epäselvää, että heitetäänkö talli ulos lajista vai ei vai olisiko saanut vielä kerran umpihuono talli ajaa vain pelkästään kotiradallaan jäähyväisyrityksensä!

Pitkälti myös niiden todella harvojen tukijasponsorien mieliksi sitten sentään.

Muutoin itsessään rangaistuksia alettiin harkita tietyille kuskeille joista jälleen pahin oli Oliver Grouillard kun estelyjä riitti osumienkin kera viikonlopulle ja josta ranskalainen selvisi ihme kyllä lähinnä varoituksella.

Toki yleinen voimakas riitely ja melkein tappeluksi ajautunut käsikähmä Aguri Suzukin kanssa pantiin merkille ja uhkasakkoakin väläyteltiin.

Toisaalta ehkä syy miksi tuomaristo ei yhteenottoon niin voimakkaasti reagoinut oli tosiaan keskellä olevaa Andrea Moda-kohua.

Lisäksi kiistaa toi myös Andrea de Cesaris-Erik Comas-kohu estelykolareineen missä kanssa sulattelua riitti.

Tai olisi selvemminkin riittänyt ellei media olisi ollut haltioitunut esimerkiksi oletetusta Michael Andrettin menemisestä McLarenille viimein kisakuskiksi kun Andretti oli siis ollut McLarenin promootiotestaaja vuosiksi 1991-1992 alkujaan tarkoituksenaan olla McLarenin testikuljettaja vuodelle 1993 ja siitä sitten kisakuskiksi vuodeksi 1994 ennen kuin sitten tietysti Gerhard Berger siirtyi McLarenilta takaisin Ferrarille vuodeksi 1993.

Täten Andretti otettiin kisakuskiksi noin vuotta aikaisemmin kuin miten oli suunniteltu.

Lisäksi oli tietysti myös Nigel Mansellin F1:stä Indycariin häipymiskohu tietysti tuolloin ihan heti ikään kuin puhdasta lopettamista maailmanmestarina enteilleenä kokonaan lajista!

Suomen Mika Häkkinen oli myös tapahtumien keskipisteessä etenkin kun Häkkisellä oli siis kohtalonoikkuna tavallaan syyskuussa 1992 taskuun menossa niin Lotus-sopimus vuodeksi 1993 kuin vain tiettyjä, tiettyjä hetkiä edeltäen, samanaikaisesti tai hyvin vähän tämän jälkeen ensimmäisen kerran yhteydenotto Williamsin pariin vuodeksi 1993 sopimusesittelyineen mistä tuli sitten todella aikamoinen vääntö.

Häkkistä samoin haluttiin ennen pitkää vuosien 1992-1993 aikana hyvin moneen tiimiin joista muut parhaimmat eniten keskustelluimpina olivat tietysti McLaren ja Benetton kuten myös ehdottomasti Williamsin käytännön asiakastalli eli Ligier kiitos Renault-yhteistyön.

McLaren-paikka oli tosin hyvin pitkään epävarma ja monien, monien oikkujen alainen juttu kun kaikki oli pitkälti Ayrton Sennan jutuistakin kiinni ja osin tietysti oli vähän yllätytty myös Andrettin ottamisesta ajamaan ihan niin äkkiä kuin otettiin.

Etenkin kun McLarenin testikuljettajan vuodelta 1992 eli Mark Blundellin oletettiin selvemmin aluksi olevan McLaren-kuski vuodelle 1993 mikäli Berger tai Senna olisi tallista lähtenyt/jäänyt sapattivapaalle kuten Senna uhkasi niin tehdä.

Lisäksi Lotuksen vastustelu omalla tavallaan kesti todella pitkään asiassa ja huonoimmillaan kaiken jälkeen Häkkinen olisi joutunut tai voinut joutua jäämään Lotukselle mahdollisesti selvästi vaikeutuneeseen ilmapiiriin.

Ligier-paikassa vuodeksi 1993 taas niin kaiken olisi pitänyt mennä nappiin ennen sitten vuoden 1994 jatkosopimusta sinne tai ainoana tavoitteena todella vähemmän yllättäen suomalaisen kilpailukykyjen suhteen tietäen pääsynä Williamsin kisakuljettajaksi vuodeksi 1994.

Muu juttu vähän kaiken varjoon jääden oli tietysti käytännön jäähyväisajo jo valmiiksi melkein ulkona Ferrarilta olleen Ivan Capellin osalta kun vain ihme ja mitä ilmeisimmin Monzassa ajaminen esti potkut sinne.

Hieman erikoista oli kyllä täysin lopussa olleessa työsuhteessa silti antaa vielä yksi ajo Capellille kun kohtelu Ferrarilta oli ollut mitä oli jo hyvän aikaa jolloin järkevämpi juttu olisi ollut ottaa testikuski Nicola Larini jo ajamaan.

Sittemmin tulikin toki Larinin paikka, mutta vasta kauden loppupuolella Suzukaan ja Adelaideen vuodeksi 1992.

 

[CCMK]

Portugalin Grand Prixiin 1992 Estoriliin tosiaan nähtiin nk. Punaisen Viitosen eli Nigel Mansellin uran viimeiseksi jäänyt voitto myöskin lopulta koko vuoden 1992 viimeisenä voittona Mansellille.

Kisan huomiota herättävin juttu ja osin kohuväittelyin oli tosin myöhemmin sopuun ilman muuta päättynyt Riccardo Patresen ja Gerhard Bergerin välinen kolari.

Sen sijaan toisessa asiassa ei sopuun päädytty.

Itsepäisen, toki näyttävän peräti neljän pysähdyksen taktiikalla voittoa tai edes tavallista parempaa kilpailukykyistä suoritetta Williamsia vastaan aikonut McLarenin Ayrton Senna oli hyvin kiukkuisalla päällä.

Kun Honda aikoi vetäytyä ja Williamsille Senna halusi päästä, mutta Alain Prost oli sinne toki yhdessä sinänsä F1:n huonoimmin pidetyissä salaisuudessa liittymässä vuodeksi 1993 sinne ja sitä ei Senna voinut sietää.

Lajin Johtava Tuomari Peter Warr yritti sittemmin hillitä Sennan lausunnoista johtunutta kohua yhdessä Ron Dennisin, Max Mosleyn ja Bernie Ecclestonen kanssa.

Senna kun tosiaan sanoi Alain Prostia pelkuriksi ja oli muutenkin vähän vihamielisempi lausunnoiltaan.

Jatkuva haastaminen riidanhaluisesti Prostia kohtaan jatkui myös Estorilin 1992 lehdistötilaisuuden jälkeisinä viikkoina.

Se oli sinänsä erikoista kun aiemmin vielä kesällä 1992 kysyttäessä uransa jatkosta silloin kuohuttavassa mielentilassa ja kun oli ollut epäilykin, että Honda lähtee pois F1:stä niin tuolloin Senna oli vielä sanonut jatkavansa lajissa vuonna 1993 vain mikäli McLaren saisi jollakin tapaa pidettyä Hondan, vaihtaisi sen pakkotilanteessa vain ja ainoastaan Renaultin moottoreihin tai vain mikäli Alain Prost palaisi ehdottomasti ajamaan vuodeksi 1993!

Sitten oli tietysti tallikaveriongelmat kun ei Senna voinut ajaa Prostin tai Nelson Piquetin tallikaverina missään yhteydessä.

Sentään Piquetin herjailut lehdissä Sennasta oli nyt jääneet vähemmälle mediassa kiitos Piquetin toipumisloman Indy 500:n onnettomuuden jälkeen.

Nigel Mansell oli vuorostaan hyvin vaihteleva kysymys:

Välillä Senna ei voinut ajaa myöskään Mansellin tallikaverina missään nimessä ja välillä ehdottomasti oli valmis oikein riittävän suotuisissa olosuhteissa vastaamaan haasteeseen.

Yksityisesti välit järjenvastaisen tuntuisesti monien vuosien riitelyn jälkeen paranivat ainakin hetkeksi Mansellin kanssa heti kun Mansellista tuli siis mestari Hungaroringin 1992 jälkeen.

Välillä Senna suopeasti koki tuntevansa myötätuntoa (Näyteltyä tai ei.) Mansellista ja välillä piti tämän häipymistä hyvänä juttuna nimenomaan sillä, että hänestä tulisi uudestaan varmemmin maailmanmestari.

Toisaalta Mansellin haasteen puuttuminen jäi vähän harmittamaan ja osin Mansellin lähtöä Senna käytti lyömäaseena Prostia kohtaan väittäen ranskalaisen pilanneen ehkä yhden lajihistorian mahdollisen huippukaksintaistelun kautta aikain vuotta 1993 ajatellen juurikin väliltä Senna-Mansell mahdollisesti peräti tallikavereina tulemalla takaisin lajiin tai muilla tavoin vaikuttaneen kulissien takana itselleen suotuisasti siihen, että Mansell sitten varmasti heitetään ulos Williams-tallista.

Ja mikäli näin piti menetellä niin miksi Prost sitten brasilialaisen mukaan ei vain voinut tehdä asiaa selvemmäksi aiemmin jolloin olisi kerennyt miettiä sopimuksiakin paremmin?

Tosin myöhempää ajatellen Senna välillä vähän lausui tuohtuneena aika myrkyllisiä väitteitä Williamsin puolueellisuudesta tai puolueettomuudesta kun sopimusasioista oli ennenkin niistä puhuen Williamsilla ollut välillä todella surkeita ajoituksia, myöntöjä ja perumisia tai peruutusten perumisia tavalla mitkä eivät miellyttäneet Sennaa ja joista Frank Williamsin ja Patrick Headin ei ollut ihan helppo päästä yli heti aluksi ainakaan.

Eikä etenkään tuolloin syksyllä 1992. Sittemmin toki vuodeksi 1994 kyettiin sopimus Sennan ja Williamsin suhteen viimein saamaan vaikka vähänkin temperamenttisemmin miettien olisi Frank voinut olla ottamatta Sennaa kun aina välillä hän todella eläessään oli aika itsepäinen isäntä ja kaiken piti mennä sopimusjutuissa niin helkkarin tarkkapiirteisesti ennen kuin aina tiesi, että tuleeko sopimusta vai ei mitenkään.

Ja ennen kaikkea, että jos sopimus tulee niin missä muodossa?

Taloudellisia ongelmia oli esimerkiksi Fondmetallin suhteen ja kun ei ollut esimerkiksi maksukuljettaja Giuseppe Bugattin rahoja hätätilaa hyödyntäen poikkeusluvalla edes yhteen autoon niin talli joutui sulkemaan ovensa sanottuaan myös sopimukset irti Gabriele Tarquinin ja Eric van de Poelen kanssa ja Brabhamin vuoden 1992 kisat päättyivät lopullisesti myös lajin sääntöihin kuuluneen nk. Force Majeure-säännön pohjaltakin jolloin useampia voittoja, paalupaikkoja, nopeimpia kierroksia ja mestaruuksia saavuttanut talli kuljettajineen oli poissa.

Kun merkkimestaruutta ei hyvin kauan Jack Brabhamin ja yhden välivuoden Ron Tauranacin (Suunnittelija ei vain tunnustetusti voinut olla hyvä tallipäällikkö yhtä hyvin ymmärrettävästi uraihmisenä juurikin suunnittelijana.) jälkeen luotsannut Bernie Ecclestone saanut koskaan perinnetallille ja kisaviikonloput jäivät yhtä vaille 400 kisaan ennen ovien sulkeutumista pysyvästi.

Andrea Moda myös oli ulosheitetty eikä myöntöjä tullut paluulle sellaisenaan.

Marchilla viimein ilmoitettiin, että kauden lopulla ajaa Jan Lammers mikä oli sinänsä hyvin kauan maksutestanneena vähemmän yllättävää muun paitsi vain paluun osalta niin todella pitkän tauon eli vuoden 1982 jälkeen!

Samoin pieni lisäyllätys oli, että Emanuele Naspettin sijaan korvattiin sittenkin jo etukäteen Karl Wendlinger tallin parhaimpana ja pisteet tuoneena kuljettajana.

Siten toisen Marchilla maksutestanneen ja osin muutenkin testikuskiksi alun perin ajatellun miehen eli Giovanni Lavaggin ajot olisi enää vuoden 1992 lopulle olleet täysin kiinni Naspettin rahojen loppumisessa yllättäen tai Lammersin kenties loukkaantuessa mitä molempia ei tapahtunut.

Pitkälti osin tilanne kävi näin kun kilpailukyky ja talousvaikeudet Marchilla olivat mitä olivat jolloin Wendlinger pystyi jo tietyin ehdoin lähtemään sopimuksesta pois jo etukäteen miettimään uutta Sauber-tallia jonka autoa testasi mahdollisesti (Onneksi ei lopulta palannut toki mielenkiintoisesta tilanteesta huolimatta.) lajiin sillä hetkellä palaava ikäpresidentti eli Jean-Louis Schlesser josta tulikin sitten vuoden 1993 ruudukon vanhin kuski, mutta jo ymmärrettävästi Sauberin testikuskina!

Tietysti muutoin hyvin tunnettuna juttuna Estorilissa tapahtui viimein koko vuoden 1992 sinänsä kiusatuimman kuljettajan eli Ivan Capellin ulosheitto lajista Ferrarilta josta olen toki kertonut selvemmin ja pidemmin ennen.

Sanottakoon, että Capellin ura meni käytännössä Tulta Syöksevän Lohikäärmeen vuoksi tuhkaksi.

Lohikäärme kun oli kukapa muukaan kuin Jean Todtin edeltäjä Claudio Lombardi.

 

[CCMK]

Japanin Grand Prix 1992 Suzukassa tarjosi kilvanajoa koko rahan edestä kuten myös tietysti kohuja.

Lajin Johtava Tuomari Peter Warr, Max Mosley tai Bernie Ecclestone eivät oikein pitäneet Williams-McLaren-kaksikon sopupelikiistaväitteistä koskien tallimääräyksiä ja urheilulajin pettämistä koskevia juttuja tai erikseen välillä melkoisen teatraalisena esiintyneen Gerhard Bergerin lausunnoista oletettua kostoa koskien.

Varsinkin kun tuntui, että niidenkin juttujen takana oli Ayrton Senna tai Ron Dennis ja Berger laitettiin toistamaan tämä kaikki ikään kuin palkattuna suunsoitajana maailman televisionäyttämölle!

Tämä oli jo toinen kerta näin kun Suzukassa 1991 sitten oli ollut vähän sama juttu Riccardo Patreselta sitten koskien sen kertaista McLaren-Williams-kaksikon sopupelikiistaväitettä.

Tämän ulkopuolella kuten tunnettua niin Olivier Grouillard oli lähteä Tyrrelliltä jo kokonaan. Etenkin kun talli olisi halunnut mielellään käyttää testikuljettaja Volker Weidleria, kokonaan ulkopuolista kaveria osin Footworkin suuntaan neuvotelleena eli David Brabhamia ja yrittipä Ken Tyrrell ostaa ja saada Ukyo Katayamaa Venturi-Larrousselta jo etuajassa ajamaan Tyrrelliä kun vuodeksi 1993 Katayaman oletettiin siirtyvän sinne rahoineen kuten myös sitten tekikin!

Ikävä kyllä niin paljon kun Tyrrelliä kirjaimellisesti suututti tilanne niin Grouillardin sopimus oli vain murheellisen kovin vedenpitävä eli ennen vuoden 1992 loppua ei voinut häntä heittää tallista ulos. Ei sitten millään.

Lisäksi talousvaikeuksia peläten tietysti Gerard Larrousse yritti Katayaman saada jäämään Larrousselle myös ensi vuodeksi.

Etenkin kun Venturikin oli lähtemässä pois tallista ja rahoja tarvittiin kipeästi mistä tahansa. Ja osin oli vara pelata kovaa peliä kuin tietäen, että luovuttaessaan Ukyo-sanin jostakin summasta Tyrrellille se hinta olisi Ken Tyrrellille yksinkertaisesti liian kova yrittää. Ja olihan siinä käytännön ongelmakin eli jostain olisi pitänyt toinen kuski ottaa tilalle kun tämä mahdollinen toinen kuski oli vieläkin osin toipuva ja katsomaton kortti eli vuoden 1991 Suzukan viikonloppuna loukkaantunut ja tallissa edelleen testannut Eric Bernard.

Mikäli Katayaman Ukyo-san olisi halunnutkin jäädä ranskalaistalliin vuodeksi 1993 niin ne halut sulivat käytännössä jo toista kertaa samana vuonna tapahtuneeseen kolariin Bertrand Gachotin eli tallikaverin kanssa!

Ukyo-sanilla kisa meni parhaimmillaan jo todella hyvin ja reaalinen vauhti olisi periaatteessa riittänyt mihin tahansa noin sijoille 4-11 koko kisan aikana keskimääräisen sijan pyöriessä sijojen 6-8 paikkeilla ennen kolaria eli jäännöspisteessä tai sen tuntumassa oltiin ennen kolaria.

Sitten piti jäähdytinkorjaus käydä tekemässä ja kisa oli pilalla. Etenkin kun ei paljonkaan tullut todellisempia lisäkeskeyttäjien määriäkään jolloin tulos oli reaalisen vauhtitason alapään mukainen eli 11:sta.

Se saattoi kuullostaa myönteiseltä tai ylimyönteiseltä arviolta, mutta vertailuksi Gachot oli ollut parhaimmillaan peräti kuudentena kierroksella 24 ja ilman karmean heikkoa varikkokäyntiä olisi voinut olla avaimia vaikka mihin.

Sitten menikin Gachotin suhteen yli-innokkaaksi romuralliksi sieltä takajoukkojen paikkeilta 13:sta tilalle nousemiseen ja myöhemmin ajopuurtamista jatkui ennen sitten osumaa Ukyon kanssa!

Muuna kohuna tutun parivaljakko Thierry Boutsen-Erik Comas-kaksikon riitelyä ja tietysti Grouillardin syytöksiä pois lukien ei juuri muuta ollut kuin tietysti Mauricio Gugelminin kolarikohua keskellä kisaa kuten myös Stefano Modenan täysin lopussa ollut Jordan-tallin yhteistyö huolimatta vuoden parhaasta kisasta juuri pisteiden ulkopuolella kun Yamahan moottorin janoisuuden takia bensa oli loppua kesken ja sittemmin loppuikin mitä nyt sijan sai pitää maalissa eli seiskapaikan pisteittä pisteen mentyä Christian Fittipaldille.

Viimeinen asia mitä tuomaristo tutki viikonloppuna oli siis Ferrarin testikuljettajan, nyt tosin vuoden 1992 lopussa kisakuskina olleen Nicola Larinin lähdön laillisuutta.

Kun välillä oli kiistaa siitä, että tulisiko 10 sekunnin aikarangaistus vai ennen pitkää jopa musta lippu koskien vähän turhan kauan oletetusti jatkunutta auton työntämistä käyntiin.

Lopulta kun tilanne oli niin kisan alkuun vedottava, että vaarallinen ilman tuota työntöapua niin sittemmin rangaistusta Larinille ei tullut.

Larini olisi varmaankin loistanut Imolassa tai Monzassa kun ne tietysti olivat tuttuja testiratoja, mutta Suzukassa meno oli välillä erittäinkin vaikean oloista. Huonoimmillaan ajoi viimeisenäkin tai lähellä viimeisiä sijoja odotellen Ferrarin nopeuden parantumista mitä välillä tuli, mutta kiitos koko Ferrarin kauden huonoimman viikonlopun (Alesikin oli vaikeuksissa välillä lievästi sanoen Dallaran ohella Minardin ja Venturi-Larroussen kuskien kanssa kun niin tehoton oli kieltämättä kohahduttava Ferrarin aerodynaaminen ratkaisuviritelmä vuodeksi 1992! Ehkä tehokkain, mutta osin huonoin auto sinänsä sitten joko vuoden 1991 loppupuolen edeltäjä-Ferrarin tai vuoden 1986 automallin kun noista vanhemmassa mallissa toki ongelmana lähinnä oli krooninen aliohjaus yhtä kroonisen nuhapumppuisella turbolla lisättynä mitä onneksi Keke Rosbergin ei tarvinnut ajaa metriäkään Ferrari-huhuista huolimatta.) myötä Larinin suoritus tuntui niin kovin vaisulta.

Kaikkiaan oli ehkä hyvä, että Suzuka 1992 oli vähän rauhallisempi sinänsä menoltaan. Kun vuosina 1987-1991 oli ollut kohuja liikaakin ja etenkin vuosina 1989-1991 oli ollut jo ihan tarpeeksi lajin mainetta vahingoittavia piirteitä ja paljastuksia muun muassa Ayrton Sennan osalta.

Asioista joista Senna olisi joutunut kyllä muuten pois lajista, mutta Sennan onneksi hänet pelasti Max Mosleyn tulo lajin puheenjohtajaksi.

 

[CCMK]

Australian Grand Prix 1992 Adelaidessa tarjosi monelle kuskille uran viimeistä asiaa jossakin ja useampiakin juttuja voisi tähän listata.

Tyrrellin Olivier Grouillard kolaroi käytännössä yhden viimeisen kerran liikaa ja hänestä tuli vuodeksi 1993 käytännössä varikoiden tai tuomarien vahvin ei-toivottu-henkilö.

Niin paljon oli ollut kolareita tai muita huonoja käytöstilanteita, että kun ihme kyllä lopullisemmin ei tullut muita rangaistuksia niin ehto taisi siihen olla sitten poistuminen lopullisesti enemmän tai vähemmän takavasemmalle.

Tyrrelillä tietysti oli yritetty kaikkensa saadakseen Grouillard pois päätöskisaa ennenkin osana huonontuneita välejä, mutta ensin muutama muu (David Brabham kotikisaansa näin esimerkiksi.) ehdokas jäi pois kun paperityöt ei vain olisi olleet kunnossa ja päälle vielä sitten ainut kuski joka olisi voinut korvata Grouillardin periaatteessa eli testikuljettaja Volker Weidler jostain syystä ei vain saanut ajaa Adelaidessa.

Mikäli olisi saanut niin olisi ollut edes yksi kisa hänellekin vuosien 1990-1992 olleen Tyrrellin testikuskiajan päätteeksi lajissa, mutta olisihan siinä haastetta ollut kerrakseen.

Tosin Weidlerin uran sittemmin lopetti korvien soiminen mikä vei häneltä esimerkiksi vuoden 1993 Sauberin paikan tai myös lähtökohtaisen muun Tyrrell-paikan mikäli Ukyo Katayama olisi tullut toisiin ajatuksiin menemisestä sitten sinne ja tarjonnut rahojaan jollekin muulle eniten tarjoavalle.

Muutoin oli tietysti jälleen Mauricio Gugelminin kolarikohua, Ligier-kaksikon eli Thierry Boutsenin ja Erik Comasin viimeinen yhteenotto sellaisenaan sanallisesti ja melkein fyysisestikin sitten ratojen ulkopuolella ja kuin ivallisesti Boutsen ajoi vuoden parhaan ajonsa ja samoin sai pisteitä ainoan kerran koko kaudesta kuten teki myös vähän ansaitsemattoman oloisesti yleiseen kauteen verrattuna viimein myös Jordanin Stefano Modena kun bensa loppui, mutta piste tuli.

Ajojen suhteen niin Jan Lammers Marchilla kuin myös Ferrarin Nicola Larini pääsivät maaliin. Siten Marchista puhuen ajamaan ei lopulta päässyt sittenkään maksutestaaja kuten osin sen testikuljettaja muutenkaan isommin eli Giovanni Lavaggi. Emanuele Naspettikin keskeytti ja lasku oli kallis melkein konkurssissa olleelle Marchille. Sehän jäi kyseiselle tallille sinänsä viimeiseksi kunnon kisaksi muutenkin.

Samoin pääsi maaliin teknisten vaikeuksien pahoin viivyttämä mies korjauskäyntinsä jälkeen eli Lotuksen Johnny Herbert jonka vauhtitaso parhaimmillaan oli sijoille 4-7 hyvinkin riittävää normaaleissa oloissa. Ikävä kyllä kaikki meni alkukolareissa pilalle siinä missä Mika Häkkinen selvitti jälleen tiensä lopulta viimeisessä Lotus-ajossaan melko lähelle edes jäännöspistettä. Parempaankin olisi ollut mahdollisuuksia, mutta Adelaidessa ei vain ihan vauhti ollut niin kohdillaan Mikalla kuin miten oli ollut Suzukassa joten sinänsä suoritus jäi vähän avoimeksi oikealta kykytasoltaan.

Tietenkin kaikkien muiden kohujen päätteeksi tuomaristolla oli tietysti myös lajin Johtavan Tuomarin eli Peter Warrin viimeisen tuomaripäällikön kisan tehtävässä käsitellä tietenkin näyttävintä TV-kuviin päässyttä yhteenottoa eli Nigel Mansell-Ayrton Senna-kaksikon kolaria.

Siitä jäi lähtökohtaisesti vähän hapan kuva vaikka tiedettiin toki jo Montrealin 1992 tapaus huomioiden, että Mansell marisi mielellään TV-kamerojen edessä osin lajin kiistattomimpana showmiehenä.

Ehkä tietyllä tapaa vähän suurimpana sitten meidän Kekemme!

Ihme kyllä suurempia rangaistuksia ei tilanteesta tullut, mutta vuoden 1992 päätteeksi tosiaan oli vähän imagohaittaa tullut lajille.

Etenkin kun 'Punaista Ykköstä' ei muutamaa hassua promootiokuvaa huomioimatta ja Nigelin siinä autossa istumista huomioimatta koskaan saatu kunnolla vuodeksi 1993 radoille mitenkään!

Vuoden 1992 muistelut erilaisista kauden kisojen rangaistuksista tai tuomarikohuista tulevat tämän viestin päätteeksi päätökseensä.

Ehkä Nigel Mansellin ikimuistoiselta mestaruuskaudelta löytyisi vielä joskus jotain vielä mielenkiintoisempaakin muisteltavaa tai ilmiötä ja miksipä ei löytyisi.

Etenkin kun vanhempien aikojen kausista löytyy vielä hyvinkin monien vuosien tai vuosikymmentenkin jälkeen monia mielenkiintoisia ja jopa veteraanillekin uusia juttuja mitä saa lievästi sanoen tuskallisesti etsiä mitenkään uudempien aikojen mediaklikkiotsikkoshown seasta.

Sekoitettuna sitten siihen päälle vielä näillä niin olevinaan paljon tietävillä 'podcast'-jutuilla joissa tuntuu lähinnä olevan vain joku tietty yksittäinen, lähes pakkomielletason juttu muun sitten ollessa vain jotain epämääräistä höttöä päälle ja tietysti faktojen mennessä välillä aivan päin mäntyä ja mikäli ne pitäisivät ikään kuin tilastona paikkansa niin kovin hyvin ei tunnuta oikein osaavan avata taustoja.

Ilmiö on yleensä pahempi nuorilla kuin vanhemmilla toimittajilla tai tällaisia tekeleitä järjestävillä henkilöillä joskin kun nykyisin nämä vanhemmatkin toimittajat tietyin ehdoin ovat vieläkin aika nuorekkaan oloisia niin ei heilläkään välttämättä kovin suurta tietämystä ole kun mentiin se kiinnostava toimittajan ura-aika mieluummin laput silmillä ja omiin hommiin niin olevinaan keskittyen!

Lieneeköhän ollut vain silloisten aikansa nuorten toimittajien kansainvälisen sormimerkin näyttö yhtä silloiselle vanhemmalle toimittajapolvelle vaiko jotain muuta tuo tarpeeton silloinen tiedollinen uhoilu ihan niille todellisille lajiasiantuntijoille?

Ei tästä tämän enempää tällä kertaa!

 

[CCMK]

Vuonna 1990 Phoenixin katuratakilpailussa McLarenin Gerhard Bergerille ikävä kyllä paalupaikastaan huolimatta ensimmäiseen McLaren-kilpailuun riitti ohjelmaa murheellisella tavalla kerrakseen.

Ja lopulta hän jäi tietysti hieman vaisumman aika-ajon ajaneen, kilpailun voittaja Ayrton Sennan ja Tyrrell-komeetta Jean Alesin maineen varjoon maineeltaan.

Varsinainen ongelma Bergerille mistä tuli tuomariston toimesta puhetta (Vihdoin ja viimein muutakin käsiteltävää kuin pelkästään paljon kohua herättänyt Sennan ja FISA:n, FOCA:n ja FIA:n kissanhännän veto siitä, että saako Senna ajaa vai ei koko kaudella 1990 tai lajissa enää koskaan!) oli kuitenkin kisan kolmoseen eli Thierry Boutseniin kohdistunut estely.

Boutsen kun oli menettää kisansa kiihkeässä hommassa osin nyrkinheiluttelussa Bergerille ja kun muutenkin oli vähän ohjelmaa vaarallisesti edessä ennen sitten selviämistä.

Kiukkuisimmillaan milloin Boutsen ei hylkäystä vaatinut Bergerille niin minuutin aikasakkoa loppuaikaan olisi ollut mukava laittaa sitten tilalle!

Onneksi siihen ei tarvinnut ryhtyä ja Boutsenin uho jatketusti oli vähän turha muutenkin kun Berger keskeytti kisassa kierroksella 44 viimeinkin kaiken mentyä niin pilalle kuin vain pystyi.

F1:ssä kuitenkin alettiin pohtia estelyasioiden ja muidenkin suhteen aivan kuten vuonna 1989 oli jo mietitty niin vuodeksi 1990 myös pienempiä aikarangaistuksia.

Etenkin kun minuutin aikasakko aina loppuaikaan tuntui vähän hurjalta perinnerangaistukselta ja lievempääkin rangaistusta ilman niin suurta vaikuttavuutta lajiin tahdottiin!

Lopultahan sellainen eli 10 sekunnin Stop & Go-rangaistus tuli lajiin kuten myös lievempi 5 sekunnin vastaava, mutta hieman murheellisesti tämä käytäntö päätettiin kuitenkin lykätä vuodeksi 1991 käyttöönotoltaan.

Muutoin tietysti pohdittiin sitä, että oliko Gregor Foitekin ja Olivier Grouillardin rajun keskinäisen kolarin jälkeen oikeutettua jatkaa kisa loppuun asti keskeyttämättä ilman Course Carin tuloa radalle ja punaisia lippuja?

Osa kuskeista kun kisassa kärsi autonosista lentäneistä romuista ja osa oli olla pelottavan lähellä puhkaista ihan kärkiautojenkin renkaita.

Onneksi sinänsä kiitos Roland Bruynseraeden ja Lajin Johtavan Tuomarin eli tuolloin John Corsmitin edelleen huolimatta Sennan tulisista mielipiteistä asiaan ei tullut siis keskeytystä, mahdollista lopetusta, puolikkaita pisteitä tai täysiä pisteitä lopetettuna tai kaikista tärkeimpänä ei myöskään tullut nk. Yhteisaikakilpailua!

Tosin mikäli niin olisi käynyt niin mahdollisesti siinä vaiheessa kisaa olisi ollut tietysti hyvä nähdä uusintalähtö ja ajo tietysti kaksikon Senna-Alesi kesken siitä, että kumpi olisi mahtanut voittaa kisan?

Lopulta tietysti Senna vei kisan ja todennäköisesti olisi vienyt myös muilla tavoin ajetun toisen kisan ilman yllätystä.

Muuten kisaviikonlopun rangaistuksista lähinnä tutuin oli Philippe Alliotin kisasta kokonaan ulosheitto kun sulku johtui tietysti hänen tallinsa eli Ligierin mekaanikkojen laittomasta työskentelystä sitä kohtaan.

John Corsmit ennalta paljon tarkkailevana miehenä varikolla pani merkille jo silloin Coloni-tallin ja sitäkin hirvittävämmät Life-tallin kieltämättä ennen pitkää elottomuuteen menevät vaikeudet otteineen. Näistä jälkimmäinen ennen pitkää kohautti lajissa niin paljon, että tätä pahemmin tuomioonkin asti lajihaittaa koskien tulisi menemään vuodeksi 1992 Andrea Moda-talli.