Tuttu kaveri, mutta ei ole tarkemmin tullut hänen uraan tutustuttua. Hauskat tilastot kaverilla kuitenkin. 55 kisassa ajanut pisteille kolmesti, joista kaksi voittoja. Loput kisoista lähestulkoon kaikki keskeytyksiä. Kuusi paalupaikkaa siihen päälle.
No, ne oli tuon ajan turbot tuollaisia.
Minulle itselleni taas oli yksi tärkeä osa lajissa syttynyttä ja ylläpitänyttä kiinnostusta.
Oli yksi helskutin uurastaneimpia miehiä lähtöruudukossa yhtä helskutin vähin palkkioin siitä miten yritti.
Voittoja oli vähän, mutta ne olivat merkittävän tärkeään paikkaan tulleita.
Hetken tuntui siltä ennen viimein tullutta voittoakin, että hän on kuin Ranskan Chris Amon ilman voittoa!
Hyvin älykäs, teknisesti huikea ja nöyrä mies toki myös harvoin, mutta rajusti kuohuneella temperamentilla silloin kuin näin kävi.
Pitkälti kiitos La Regien juonittelun.
Pitkään eli kipuineen ja kun ne alkoi jälleen vaivata niin ehkä hyvä, että lähtö tuli nyt kun esimerkiksi 90-100 vuoden iässä mihin mennessä ne kivut olisi hyvin todennäköisesti olleet sietämättömiä.
Hänen uransa oli mielenkiintoinen:
Kuin kolmessa osassa hänelle niistä kahdesta tuli sitten jo kaksi kolmasosaa kaikista pisteistäkin ja yhtätoista maaliin pääsyäkin kohti melko harvan näyttäviä oli tulokset kun näin kävi.
Murheellisesti vuoden 1976 F2-sarjan menestyksen jälkeen sitten luotettavuus alkoi juurikin olla kaikki kaikessa F1:ssäkin vuosiksi 1977-1980.
Muutenkin oli hyvin nopea kun oli kuusi paalupaikkaa ja paljon hetken aikaa tai selvästikin johdettuja kisoja.
Ilman La Regien temppuja silloin kuin niin kävi niin Jabouille olisi varmaankin kyennyt olemaan yksi menestyksekkäimpiä teknisiä johtajia lajissa (Hänelle tarjottiin sitä virkaa noin vuosien 1981-1982 suhteen eli uran lopulle tai heti sen jälkeen ennen sitten tietysti tunnettuja temppuja hänelle ja loukkaantumista ja hän hieman jo sitä oli ajaessaankin.) ja tietysti hänen tekonsa olisi hyödyttänyt enemmän La Regietä kuin miten tuli hyödyttämään sitten Ligieriä.
Tosin Ligier ei ikävä kyllä koskaan tuolloin kiitos La Regien ykkösaseman tuolloin vuosille 1981-1982 saanut niitä varantoja kuin olisi pitänyt.
Uran viimeinen kisakin oli tulla Paul Ricardissa 1982 kun Guy Ligier oli kuittaantunut Eddie Cheeverin huonon auton valituksista niin paljon, että Cheever olisi jäänyt yhden kisan vilttiketjuun ja Jabouille olisi sitten ajanut tutussa kisassa vielä kerran!
Onneksi sai Jabouille Monsieur Ligierin vähän rauhoittumaan kun vuodesta 1981 kipuineen oli pakko muistuttaa ja myös se, että miten huonoa se silloin oli ajoihin vaikuttaen.
Jabouillen osalta vielä ikämiehenäkin tuli menestystä urheiluautojen puolellakin kun viidenkympin miehiä oltiin palkinnoissakin silloinkin.
Kun tuo Dijon-Prenoisin 1979 voittokin tuli niin sekin oli tyrmistyttävän hieno juttu.
Etenkin kun oli jo niin luotu tottumusta, että on vain melkein koko ajan ikuinen keskeyttäjä eikä menestystä tule.
Kuvaavaa oli palkinnoillakin, että vasta Gilles Villeneuven ojennettua edes vähän Moët ja Chandonia alkoi vasta vähän jotain tapahtua ja todellinen hymy huulille tuli vasta paljon tämän jälkeen!
Ranskalta onkin lähtenyt viime päivinä paljon F1-nimiäkin viime vuoden lopullekin ulottuen:
Patrick Tambay, Philippe Streiff, Michel Ferte ja nyt tietysti Monsieur
Le Grand Blond à la Voiture Jaune eli Jean-Pierre Jabouille.
Levätköön rauhassa.
