Haa
Jäi Mombasaaan vain pääivä elämäääää
Ja elämäääään nyt Mombaasa vain jäääää
Kuuumankostean minä tunsin Mombasaaaan
ja meren, taivaaaaan Afrikaaaaan, koskin Simpukkaaaa.
Jäi Mombasaaaan vain päääivä elämääää, tyrskyyyäää.
Ja elämäään nyt Mombaasa vain jäää, viiheltäää
Kuuumankosteaaan minä tunsin Mombaasan, koskin simpukkaaa.
Ja meren, taivaaan Afrikkaan, ajeeetaan tandeemillaaa.
Mä ensin näin vain meren siniseen, simpukkaaaan, koskettaa.
Ja koralliin löi aallot jyylisteeen
Pärskeen takaa näin sinun hahmos yllättäin, simpukkaaaan.
Sä nousit rantaan nauraeen, kosteeaan, tandeemiin.
Ja kääenpesän, niin vaahdonvalkoisen
sä ojensit ja katsoit hymyillen, simpuukan
Koskin simpukkaaa ja sen pintaa karheaaa
kuin vartaloas kosteaa.