Monzasta kotiin
Se on sitten eka formulareissu takana päin ja illalla kotiuduttiin monenlaisten vaiheiden jälkeen Monzasta.
Olipas mielenkiintoista seurata kisaviikonloppu paikanpäällä, voitti kyllä telkkarin mennen tullen. Kelit suosi ja ilmapiiri oli aika legendaarinen. Tietenkin Mäkkien ylivoima ja Ferrarin ongelmat vähän latistivat tunnelmaa, muttei liikaa. Iltaisin kaupungilla Ferrari-vermeissä liikkuessa kuului forza Ferrari ja forza Kimi huutoja.
Perjantaina menimme radalle. Ensin olimme jäämässä junasta pois jo Monzan pysäkillä, mutta siitä olisi ollut vielä melkoinen matka radalle ja jotkut viisaammat neuvoivat menemään pidemmälle. Rata oli ihan Lesmon aseman kupeessa, eikä siinä tarvinnut miettiä, ollaanko oikeassa paikassa. Ensimmäiset vapaat harjoitukset olivat käynnissä ja formuloiden pauhu kuului junaan. Tuntui upealta kävellä radan portista sisään ja nähdä formulat ensi kertaa livenä. Ja ne äänet, ne vasta hienot olivat! Ne ei pelkästään kuuluneet, vaan myös tuntuivat.
Lauantaina väki lisääntyi rata-alueella ja sunnuntaina oli sitten jo täysi meno päällä. Radalle tuli väkeä tasaisena virtana ja gp2-sprintin jälkeen liikkuminen oli jo hankalaa. Onneksi tulimme radalle ajoissa, joten vältyimme pahimmalta ruuhkalta. Sunnuntaina junat radalle ja pois olivat ilmaisia.
Paikan päällä aika meni nopeasti ja kaikki kisat olivat äkkiä ohi. Formulakisassakin tuntui, että vastahan tämä alkoi ja nyt on enää 10 kiekkaa jäljellä. Edessä olevaa näyttöä tarkkailemalla pysyi aika hyvin tilanteen tasalla, vaikkei sitä ehtinyt kaikessa tohinassa niin tarkkaan seurata.
Reidet ja pohkeet on vieläkin kipeät. Vähän ennen kisan päättymistä poistuin katsomosta jonottaamaan portille. Ja kisan jälkeen kun portit aukesivat, väki ryntäsi radalle. Reppu tiukasti päälle ja juoksin Prima Variantesta melkein Parabolicaan niin kovaa, kuin ikinä jaksoin. Matka tuntui pitkältä ja välillä tuntui, ettei jaksa. Piti vaan puristaa menemään, kun seremoniat olivat alkamassa ja piti ehtiä tarpeeksi lähelle. Kansallislaulut pärähtivät soimaan ja sitten oli aika nostaa kamera esille. Kuvaaminen oli vaan hankalaa, kun hiki virtasi. Oli kuin suihkusta olisi tullut ja etsin meni huuruun ja rupesi yskittämään kovasti. Kuvat tuli kuitenkin otettua ja hiki virtasi vielä pitkään seremonioiden jo loputtua. Syke oli varmasti yli 90% maksimista pallille juostessa, sen verran koville otti. Ei niin vähävoimaiselle tuntunut edes rullaluistelumaratonin jälkeen.
Nyt on vielä iso urakka edessä, kun kaikki kuvat käy läpi ja työstää niistä nettiin jonkunlaisen gallerian. Reilu 5000 kuvaa kertyi kaikkiaan. Nopsasti poimin muutamia ja heitin malliksi osoitteeseen:
http://www.ilkansivu.net/temp/Monza_preview_samples/
Isompi galleria tulee joskus. Aikataulua sille en lupaa, mutta tämän kuun aikana yritän saada valmiiksi.