Tämä on se kustannuskeskustelu, mitä urheiluautoissa on aika ajoin käyty. Aina siitä lähtien kun Bernie tappoi C-ryhmän 90-luvun alussa. SRO -ja ACO -kiistat ovat aika paljon liittyneet henkilökohtaisen arvokkuuden säilyttämiseen. Molemmat kyllä keskustelevat sujuvasti IMSA:n tai japanilaisten kanssa, mutteivät ranskalaiset keskenään.
Onhan GT3-autojenkin hintalaput kasvaneet siitä hetkestä, kun luokka esiteltiin. Sehän tapahtui sinä aikana, kun GT1-autojen kustannukset toistamiseen olivat kasvussa ja sääntökirjan aukot mahdollistivat Maserati MC12-tyylisten autojen, mitä ei edes alunperinkään ajateltu myyntimalleiksi, luokittelun. Toki yleisöä hemmoteltiin, long tail -perä, hiilikuitujarrujen ja leveän raidevälin tuoma uskomaton kaarrepito ja kova mökä. Mutta sitten ne kustannukset ja toisaalta tasoero rattimiesten ja herrasmiesten välillä.
GT3 tuli tasoittamaan eroja. Luistonestot, absit ja rautajarrut (tosin GTE:ssäkin on ajettu rautajarruilla) mahdollistivat herrasmiesten pysymisen ainakin jossain määrin pro-kuskien vauhdissa. Toki näyttävyydestä se on pois, mutta parantaa turvallisuutta. Mitä tulee hiilikuitujarruihin, äkkiseltään voisi ajatella niiden olevan turvallisemmat. Näinhän se on, kun puhutaan terävimmästä kärjestä, mutta hiilikuitujarrut vaativat varsin reippaan ajotavan toimiakseen oikein (300 C on minimilämpötila, missä ylipäätään nappaavat kiinni) ja herrasmiehille saattaa olla vaikea pitää jarrut oikeassa lämpötilassa alkukierroksilla tai keltaisten jälkeen.
