Nyt pitäisi tehdä eroa noitten ajotyylien ja auton säätöjen kanssa. Jos Alonso ajaakin sellaisella tyylillä, että auto aliohjaa, niin ei se tarkoita sitä että auton pitäisi olla aliohjaava. Päinvastoin, Alonson ajotyyli tarviikiin etupäähän huiman pidon, että auto ylipäätänsä kääntyyisi mutkaan noin agressiivisella kääntämisellä, kuten tässä keskustelussa jo sanottiinkin.
Schumin ajotyyliä en lähtisi vertailemaan mihinkään, koska äijä vaihtoi koko ajan tyyliä riippuen autosta ja olosuhteista. Mielestäni esim. 96 Ferrarilla Schumi ajoi hyvinkin Alonsomaisesti, ainoa vaan että takapään pito oli niin heikko, että perä lähti aina irti. Silloin meno oli varsin näyttävää.
Häkän ongelmat olivat siinä, että mies vaati autolta täydellistä balanssia että sai itsestään kaiken irti, Mika ei koskaan kyennyt varsinaisesti ajamaan ongelmien yli, vaikka yrittikin aikanaan kovasti. Alonso on siinä suhteessa parempi. Sanotaan näin, että auto kun auto voidaan säätää Alonson ajotyylille toimivaksi. Häkkinen taas vaati sen hyvän perusbalanssin lähteäkseen kunnolla lentoon, loppu oli hienosäätöä.
Ali- ja yliohautumisessakin on useita piirteitä. Auton käytökset vaihtelevat "entryssä", "apexissa" JA "exitissä". Eli mutkaan mennessä auto saattaa aliohjata ja mutkan ulostulossa sitten yliohjata. Tämä on esim. DC:n suosima säätöasu. Itse asiassa tämä on kaikkein perinteisin kilpa-ajajien suosima käytös, jos neutraalia pitoa ei kyetä löytämään.
Alonso taas ei hyväksy yliohjautumista mutkaan sisään ajettaessa. Mutta hallitsee kyllä yliohjautumisen jos sitä tapahtuu sen jälkeen kun auto on jo kääntynyt mutkaan. Alonson tekniikka on kuin ovaalilla ajaisi. Se kriittinen vaihe kun mutkaan käännetään pitää sujua oikein, muuten mennään metsään riippumatta siitä mitä kuski tekee. Eli se perän irtoamisen korjaaminen siinä vaiheessa vie miehen ulos radalta, koska a)vauhtia on liikaa ja b)mutkaan on käänneetty niin myöhään.
Nopea kilpa-auto on pikemminkin vaikea ajaa, kuin helppo. Auto on nopea vain hyvin kapealla säätöjen alueella. Tässä juuri erotetaan erinomaiset kuskit vaiin hyvistä. DC-tyyliin voidaan säätää auto turvalliseksi ajaa, mutta samalla menetetään pitoa. Toisaalta hyvin pitävän auton vieminen äärirajoilla on vaikeata, koska pito irtoaa varoittamatta. Itseluottamuksen täytyy siis olla kunnossa. Tässä kohtaa Alonso ja Häkkinen ovat kyllä kuin samasta puusta veistettyjä.
