Haluatko nähdä onnettomuuksia?

[Hurmurisija]

Katselin äsken naisten super-G:tä ja mietiskelin, että yksi itseäni kiehtova piirre lajissa on onnettomuuksien mahdollisuus. Supersuurpujottelussa ja erityisesti syöksyssä nopeus voi olla pitkälti yli 100 km/h ja kuitenkaan laskijoilla ei ole suojanaan kuin kypärä ja joitain suojia. Kaatuessa loukkaantumisen tai jopa kuoleman mahdollisuus on hyvin todellinen. Ja vaikka en kenellekään kuolemaa toivo, niin kuitenkin sitä odotan. Odotuksen jännitys ja siihen liittyvät ristiriitaiset tunteet ovat tärkeä osa katselukokemusta.

Saman olen huomannut formuloita katsoessa. Vaikka kauhistelisinkin sattuneita onnettomuuksia, niin kuitenkin myös toivon niitä.

Muita perverssejä?

 

[lfb]

Osa formuloiden jännityksestä on aina perustunut vaaraan ja onnettomuuksien mahdollisuuteen. Kolareita ja spinnejä on ihan kiva katsella jos ne eivät johda mihinkään vakavampaan, ainakin hyvän aikaa niiden tapahtumisen jälkeen. Mitään pahaa en kuskeille tietenkään toivo mutta mehevä kolari saattaa antaa kivasti lisäväriä tylsään kilpailuun.

 

[Karpow]

Vauhtilajien viehätys onkin juuri siinä, että niissä piilee onnettomuusriski. Mutta minä en todellakaan toivo kenenkään loukaantumista, kuolemisesta puhumattakaan!

Hienointa on vauhtilajeissa nähdä ihmisten ylivän itsensä tilanteissa, joissa on vaaran momentti ja nähdä miten ihmiset uhmaavat jopa kuolemaa kylmäpäisillä suorituksillaan. EI TODELLAKAAN ONNETTOMUUKSIA!

 

[Ilmari]

Kuolonkolarin tilastollinen todennäköisyys kasvaa koko ajan. Sennan kuolemasta tulee ensi vappuna kuluneeksi 10 vuotta. Ennen Sennan ja Razenbergerin kuolemia edelliset kuolonkolarit tapahtuivat kaudella -82 kun Gilles Villeneuve ja Ricardo Paletti menehtyivät radalla.

Sennan onnettomuuden jälkeen tapahtui paljon kehitystä. Useilta radoilta poistettiin vaarallisia mutkia ja turva-alueita laajennettiin. Koska edellisestä kuolonkolarista on niin kauan saattaa osa ihmisistä kuvitella että lajista on tullut niin turvallinen että fataalin onnettomuuden riski on olematon. Lajia pitkään seuranneet kuitenkin tietävät että paljon on ollut viime vuosina onnea ja ennemmin tai myöhemmin väistämätön taas tapahtuu.

Itse en jaksa ymmärtää sitä miten tuo onnettomuuksien mahdollisuus voi kiehtoa. Saattaisin jopa väittää sellaista ihmistä omituiseksi joka "odottaa" esim. seuraavankaltaista näkyä tai pitää sen mahdollisuutta jännittävänä ja kiehtovana:

 

[Orava]

Minä en ainakaan halua nähdä. :yuck: :thumbdown

 

[Kaktus]

Mitä turvallisemmaksi menee, sen parempi. Onnettomuuksia on saatu nähdä ihan riittävästi. Sennat, Zanardit ja ratatyöntekijät...
Minusta on pimeetä, kuinka edes jotkut voivat tilata sellaisia pelkkiä kolarisumia esitteleviä videoita. Niissä ei ole mitään kaunista.

 

[Lintu]

Kyllähän kaikenlaiset kolarit ja muut onnettomuudet missä autot sopivalla tavalla hajoavat ihan "siistejä" ovat, mutta ei niissä tietenkään toivo kenenkään loukkaantuvan. Kolarit kuten Itävallassa '02 Saton ja Heidfeldin yhteentörmäys, sekä Belgiassa '01 Burtin ja Irvinen osuma, ovat kuitenkin jo aivan liian rajuja että niitä mitenkään voisi hehkuttaa, vaikkei kummassakaan tapauksessa mitään järin vakavaa onneksi sattunutkaan.

 

[AMS82]

Joskus vuosina 85 ja 86 oli F1:ten katselu lähinnä onnettomuuksien vartomista. Sen jälkeen olen kyllä lakannut odottamasta onnettomuuksia.

Tietysti jokaiseen ohitustilanteeseen liittyy kolarin vaara ja silloin kun oma suosikki on heikoilla alkaa helposti toivoa että jotain yllättävää tapahtuisi. Rehellinen spinnaus turva-alueelle kattaa kuitenkin minun osaltani sen yllätyskiintiön. Heti jos tulee vähän kovempi kolari alkaa tulla epämiellyttävä olo.

Lähinnä sade taitaa olla se yllätystekijä, jota kilpailun piristykseksi toivoo. Raja tulee vastaan siinä, että en todellakaan toivo kenenkään loukkaantuvan sen enempää sateella kuin kuivallakaan.

 

[McMike]

En ainakaan Formuloissa pahoja ulosajoja, siis sellaisia jossa kuski loukkaantuu.

Rallipuolella on kyllä mukava katsoa nauhalta ulosajoja. Muutama ralli Crashnauha on tullut ostettua.

 

[Rusina]

Joskus vuosina 85 ja 86 oli F1:ten katselu lähinnä onnettomuuksien vartomista. Sen jälkeen olen kyllä lakannut odottamasta onnettomuuksia.

Tietysti jokaiseen ohitustilanteeseen liittyy kolarin vaara ja silloin kun oma suosikki on heikoilla alkaa helposti toivoa että jotain yllättävää tapahtuisi. Rehellinen spinnaus turva-alueelle kattaa kuitenkin minun osaltani sen yllätyskiintiön. Heti jos tulee vähän kovempi kolari alkaa tulla epämiellyttävä olo.

Lähinnä sade taitaa olla se yllätystekijä, jota kilpailun piristykseksi toivoo. Raja tulee vastaan siinä, että en todellakaan toivo kenenkään loukkaantuvan sen enempää sateella kuin kuivallakaan.

Tosin uskoisin, ettei sateella voi tulla yhtä helposti noita ns. "fataaleja"..sen verran rauhallisemmilla vauhdeilla kuitenkin ajetaan. Ajetaanhan maanteilläkin talvella vähemmän fataaleja onnettomuuksia kuin kesällä

 

[Flying Spin]

Yleensä kun formuloissa tapahtuu jokin hurjannäköinen onnettomuus, ensimmäinen ajatukseni on 'Ai jumalauta, toivottavasti ei käynyt pahasti'. Sitten kun kuski kömpii ohjaamosta ehjänä ulos ja tilannetta pyöritetään uusintana, niin kaikki se lentävä romu ja rengasvalliin osuva auto alkavatkin näyttää jotenkin hienolta.. 'Wow, olipa upea romutus '

Mutta niin perverssi en ole, että ajattelisin samoin kohtalokkaista onnettomuuksista. Esimerkiksi Sennan ja Ratzenbergerin kuolonkolareissa en todellakaan näe mitään 'siistiä', koska tiedän että he todella menettävät henkensä niissä... :frown: Jos uteliaisuuttani imuroin netistä videoita kuolemaan johtaneista onnettomuuksista, katson ne ehkä muutaman kerran ja deletoin välittömästi... tekee sen verran pahaa katsoa niitä. :frown:

On tietysti sellaisiakin onnettomuuksia, joita en voi katsoa kovin vapautuneesti vaikka tiedän ettei kuskille lopulta käynyt pahemmin. Viime vuonna sellaisia olivat Buttonin paiskautuminen kaiteisiin Monacossa ja Firmanin onnettomuus Hungaroringilla.

Kolareita en siis toivo kenellekään, vaikka pidänkin niitä joskus 'siisteinä'. Hienointa formuloissa on kuitenkin nähdä autot RADALLA. :thumbup:

 

[GeGe]

Aloin seuraamaan formuloita enemmän 93 tai 94 vuonna ja olin silloin 12-13-vuotias. "Pentuna" suurin mielenkiinto oli juuri kolareissa, mutta se kai on normaalia tuon ikäisenä. En Imolan'94 tapahtumia ymmärtänyt silloin täysin, vaan vasta myöhemmin.

Nykyään aikuistuttuani(?) en todellakaan katso formuloita kolareja toivoen, vaan enneminkin pahan näköisen onnettomuuden(esim. Burti&Irvine) tapahduttua tulee "huono olo" ja toivoo, ettei käynyt kovin pahasti.

 

[312T4]

Näin Villeneuven, Paletin ja Pironin onnettomuudet ja muistan hämärästi Laudan kohtalonhetket vanhalla Nurburgringillä ja naapurinpoikamme "superswedu" Petterssonin kuoleman Monzassa 1978. Näiden jälkeen olen aina kauhulla odottanut uusia kuolemia. Onneksi niitä ei ole tullut vähään aikaan; uskoisin tämänkin foorumin nuorison hiljentyvän miettimään elämän peruskysymyksiä ja kaiken tärkeyttä, jos jokin nykyisistä huippukuskeista kokisi edellämainittujen kohtalon. Mielestäni nykyajan kuskeilla on ollut USKOMATON onni monessa kolarissa, kun pahempaa ei ole tapahtunut. Lisäksi olen monesti miettinyt, päättyykö Schumacherin taru Ferrarilla niin kuin monella häntä edeltänellä Ferrarilegendalla! TOIVOTTAVASTI EI! :thumbup:

 

[arzipuppy]

Yleensä kun formuloissa tapahtuu jokin hurjannäköinen onnettomuus, ensimmäinen ajatukseni on 'Ai jumalauta, toivottavasti ei käynyt pahasti'. Sitten kun kuski kömpii ohjaamosta ehjänä ulos ja tilannetta pyöritetään uusintana, niin alankin ihailla kaikkea sitä lentävää romua ja autonraatoa kun se paiskautuu rengasvalliin ja alkaa sen jälkeen pyöriä holtittomasti hiekalla... 'Wow, olipa upea romutus '



:idea: Ne, jotka eivät ole kiinnostuneet Ykkösistä syvemmin, ja pitävät sitä vain viihteenään (siis, siinä EI ole mitään vikaa!),
tuntuvat odottavan aina jännittäviä kolareita.
Siteeraan siksi Flying Spinniä, koska mielestäni hän heitti asian niin kuin monet ajattelevat.
Minua voisi kutsua aika mamikseksi, koska tämä likka melkein pillittää aina jokaisen hurjannäköisen kolarin nähtyään!
Olen hyvin tunteikas, ja ajattelen aina, että mitä jos omalle suosikille tapahtuisi jotakin?
Maailma pimenisi?

Joten en todellakaan odota pahoja kolareita. Minusta on tyylikkäämpää, jos vaikka Schumacher liukastelee ulos radalta ihan hiukan vain, ja nauran katkerasti ja tunnen, kuinka jätkää ratissa mahtaa vituttaa.
Ei tarvita mitään massiivista romua, ei hiekkapölyä, eikä pelkoa siitä, että kuljettaja ei nousisi ulos autosta.....

"ne helvetinmoiset sekunnit..."

 

[Tsuhna]

Lajiin kuuluu hengenvaara. Sen luulisi olevan päivänselvää kun ukot kerran paahtavat 300 km/h.. ei epäilystäkään. Se mikä kiehtoo lajissa on juuri vauhti ja vaarallisuus. Kuskeja on helppo kunnioittaa kun he osoittavat pystyvänsä hallitsemaan auton jolla on vauhtia 300+ km/h..

Onnettomuuksia tulee tapahtumaan. Täytyy vain toivoa ettei kenellekään käy mitään pahempaa. Kolareita voin katsella nauhaltakin jos ko tilanteesta kuski selvisi ilman pahempia vammoja. Sen sijaan esim Tamburellon '94 katsomisesta tulee todella paha olo. Kaikki se kipu jonka tuon jutun tiimoilta taannoin koin palaa joka katsomiskerralla pintaan. Pidän sen silti kovollani, koska välillä on hyvä palata alkulähteille ja muistuttaa itseään etteivät kuskit ole kuolemattomia. Viime kerralla moni oli jo unohtanut.. :frown:

 

[Sami H]

Joo mä oon nähnyt kaikki mahdolliset onnettomuudet mitä on saatu kuvattua formuloissa. Ei se hauskaa ole mutta avartaa katsomusta lajiin. Kyllä ne kuskit tietävät riskit ja ajavat silti eli on ehkä hyvä tutustua myös ljin pimeään puoleen. Tbk.fameflame.dk

 

[Miguel]

Netti on (valitettavasti) pullollaan näitä horror-pätkiä, joissa ihmiset loukkaantuvat pahasti erilaisissa onnettomuuksissa. Olen joskus erehtynyt piipahtamaan Rotten-sivustolla, mutta en toiste mene sinne. Loukkaantuminen/kuoleminen onnettomuudessa on sen verran paha juttu, että sellaista ei ole mielestäni tervettä toivoa kenellekään.

Ymmärrän kyllä turtumisen, koska elokuvat suoltavat onnettomuuksia ja kuolemaa. Järkytys on kyllä odotettu reaktio, jos itse joutuu paikalle todistamaan onnettomuutta, puhumattakaan jos on itse jotenkin asianomainen.


Kuskit kyllä tietävät lajin riskit, ja onneksi turvallisuus on mennyt huimasti eteenpäin.

 

[Hurmurisija]

Netti on (valitettavasti) pullollaan näitä horror-pätkiä, joissa ihmiset loukkaantuvat pahasti erilaisissa onnettomuuksissa.

Itse säälin köyhiä, alistettuja ja nälkää näkeviä ja pyrin heitä rahallisesti auttamaankin vähäisten mahdollisuuksieni rajoissa, mutta tietoiset riskinottajat keräävät sympatiani ainoastaan ani harvoin. Ajattelen kaiketi vähän siihen tyyliin, että sitä saa mitä kerjää. Arjen onnettomuudet ovat sitten asia erikseen.

Olisivatko F1 onnettomuudet niin mielenkiintoisia jos niihin ei sisältyisi loukkaantumisen tai kuoleman mahdollisuutta? Tuskin kovin moni jaksaisi katsoa kovin kauaa, jos tyhjää autoa ajettaisiin seinään kerta toisensa perään. Mutta heti, kun sen sisällä on ihminen, onnettomuus saa aivan erilaisen arvon ja siitä tulee merkittävästi mielenkiintoisempi.

 

[Mordax]

Kaikessa on riskinsä. Kuljettajat alistuvat vaaraan ajaessaan 300 km/h vain senttien päässä kilpakumppaneistaan unelmanaan voitto. Onnettomuuksia ei voi välttää vaikka autoja kuinka suuniteltaisiin paremmiksi, koska insinöörit ja kuskitkin ovat inhimillisiä, eli siis erehtyväisiä olentoja. Mikään ei tule koskaan olemaan 100 prosenttisen turvallista.

 

[Ilmari]

Itse säälin köyhiä, alistettuja ja nälkää näkeviä ja pyrin heitä rahallisesti auttamaankin vähäisten mahdollisuuksieni rajoissa, mutta tietoiset riskinottajat keräävät sympatiani ainoastaan ani harvoin. Ajattelen kaiketi vähän siihen tyyliin, että sitä saa mitä kerjää. Arjen onnettomuudet ovat sitten asia erikseen.

Olisivatko F1 onnettomuudet niin mielenkiintoisia jos niihin ei sisältyisi loukkaantumisen tai kuoleman mahdollisuutta? Tuskin kovin moni jaksaisi katsoa kovin kauaa, jos tyhjää autoa ajettaisiin seinään kerta toisensa perään. Mutta heti, kun sen sisällä on ihminen, onnettomuus saa aivan erilaisen arvon ja siitä tulee merkittävästi mielenkiintoisempi.

Kyllä tässä on syvällinen viisaus. On tietyllä tavalla tekopyhää väittää nauttivansa siitä kun autot romuttuvat hurjissa vauhdeissa, mutta kuitenkin samalla toivovansa ettei kuljettalle tapahdu mitään. Sehän on ristiriitaista.

Mutta ehkä ihmisessä on joku pimeä tai tiedostamaton puoli joka aiheuttaa tämän ristiriidan. Itse en voi nauttia autojen romuttumisista, koska tiedän että sisällä oleva ihminen kärsii aina vaikkei häneen selkeitä pysyviä vammoja jäisikään.