Häpeätkö uskovaisia tuttaviasi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja haju
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Häpeätkö uskovaisia tuttaviasi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    33
Väitätkö uskovaisten uskovan siksi, ettei korkeampien voimien olemassaolon mahdollisuutta pystytä sulkemaan pois?

Sitten olis vielä keksittävä mihin uskoo. Johonkin 2000v vanhaan paperipränttiin vai johonkin muuhun katsantoon? Sitten vielä päälle oma tulkinta ja ymmärrys kyseisestä lahkosta. Pääasia, ettei sitä mielikuvituksen tuotetta voi vääräksikään todistaa. Saattaahan juuri se random arvaus osua oikeaan. Joku voittaa lotossakin.

:o
En pidä itseäni lainkaan uskovaisena, tunnen kuitenkin lukuisia. itseäni ei varsinaisesti kiinnosta miksi joku uskoo johonkin. Heille usko tuo voimia ja auttaa elämässä selviytymisessä. On uskonto mikä tahansa, jos pyrkimys on hyvään eikä tarkoituksena ole tuottaa muille pahaa, niin hyvä homma.

Joku tunnettu filosofi, muistaakseni Bertrand Russell, tuumasi ettei uskosta haittaa ole, jos on oikeassa niin saa palkinnon esim. taivaaseen pääsyn kuoltuaan, jos taas väärässä, mitä on menettänyt?
 
Mua taas hävettää, jos ne perkeleet ei usko, vaikka niille kuinka sanoo ja käskee. Vitun vastarannan kiiskit.

Ei mulla muuta... siis ainakkan just nyt.
 
Joku tunnettu filosofi, muistaakseni Bertrand Russell, tuumasi ettei uskosta haittaa ole, jos on oikeassa niin saa palkinnon esim. taivaaseen pääsyn kuoltuaan, jos taas väärässä, mitä on menettänyt?

riippuu mihin uskoo, kysyppä vaikka tom cruiselta tai john travoltalta.
 
Joku tunnettu filosofi, muistaakseni Bertrand Russell, tuumasi ettei uskosta haittaa ole, jos on oikeassa niin saa palkinnon esim. taivaaseen pääsyn kuoltuaan, jos taas väärässä, mitä on menettänyt?
Korjataanpa tämäkin väite jottei Russel suotta joudu outoon valoon - jotain kirjoittamasi tapaista sanoi Pascal.
 
Joku tunnettu filosofi, muistaakseni Bertrand Russell, tuumasi ettei uskosta haittaa ole, jos on oikeassa niin saa palkinnon esim. taivaaseen pääsyn kuoltuaan, jos taas väärässä, mitä on menettänyt?
Musta hiukan tuntuu, että jos Jumala on olemassa, niin se kyllä huomaa jos joku uskoo "varmuuden vuoksi".
 
^Melissa, oletko todella sitä mieltä että on hyvin epäsopivaa tai suorastaan kiellettyä esittää uskonnosta kriittisiä mielipiteitä?
No en helvetissä. Tässä toikissa vain nyt ei ollut ihan suoranaisesti siitä kyse. Tai jos tämä vastaa sinun käsitystäsi "kriittisten mielipiteiden esittämisestä", niin - no, minkäs minä sille mahdan.

Ateistisista tuttavistani suurin osa on ymmärtääkseni positiivisia ateisteja, mutta ilmeisesti he eivät ole merkittäviä. :o
 
Viimeksi muokattu:
Ei hävetä yhtään pätkää.

Tuttavapiiriini kuuluu niin uskovaisia kuin ateistejakin, ja varsinkin viime aikoina olen havainnut, että normaalissa asiaan liittymättömässä keskustelussa ateistit tuovat huomattavasti useammin maailmankatsomuksensa esiin kuin uskovaiset. En tiedä mistä johtuu. Mutta kumpikaan ei häiritse ollenkaan.
 
Ei hävetä yhtään pätkää.

Tuttavapiiriini kuuluu niin uskovaisia kuin ateistejakin, ja varsinkin viime aikoina olen havainnut, että normaalissa asiaan liittymättömässä keskustelussa ateistit tuovat huomattavasti useammin maailmankatsomuksensa esiin kuin uskovaiset. En tiedä mistä johtuu. Mutta kumpikaan ei häiritse ollenkaan.

Oisko syynä vaan että ateismi tai "uskottomuus" on nykyään IN, ja siiltä puhumalla saa helpommin kavereita.

Uskostaan suureen ääneen puhuvista saa negatiivisia mieliyhtymiä mm. kadulla uskoaan kaikille tuputtaviin ihmisiin ja kun on kuitenkin marginaaliryhmä, niin kaverit helposti vähenee.

Tiedä sit. Rajansa kaikella kouhottamisella on. Oli sitten agonostistisia, ateistisia tai teistisia uskomuksia.
 
Oisko syynä vaan että ateismi tai "uskottomuus" on nykyään IN, ja siiltä puhumalla saa helpommin kavereita.
Riippuu varmaan vähän kaveripiireistä, mutta vähänkään laajemmassa mittakaavassa tuo ei kyllä taida pitää paikkaansa. Suomalaisistakin valtava enemmistö uskoo edelleenkin Raamatun Jumalaan/Jeesukseen ja tuntee yhteenkuuluvuutta mieluummin hengenheimolaisiaan kohtaan. Väittäisin, että uskonnottomuudella ja etenkin ateistiksi ilmoittautumalla saa enemmän antipatiaa kuin sympatiaa osakseen. Uskonnottamalla ei ole tarjota lupausta taivaasta, jossa kaikki on hyvin.
 
Pohdin vaan tossa, kun töissä kahvipöytä keskusteluissa selvis, että noin kahdeksasta kollegasta mä olin enää ainoa joka kuului kirkkoon. Oli meinaan pieni yllätys.

Mutta ehkä tässä tapauksessa otoskoko on liian pieni, että tosta voi liian suuria johtopäätöksiä vetää. Varmaan uskovaisuuskin (tai tarkemmin kirkkoon kuuluminen) vähän vaihtelee tilastollisesti koulutustason, iän ja elämäntilanteenkin mukaan.
 
Varmaan uskovaisuuskin (tai tarkemmin kirkkoon kuuluminen) vähän vaihtelee tilastollisesti koulutustason, iän ja elämäntilanteenkin mukaan.
Se on nimenomaan noin ja väittäisin, että kaikki miettivätkin näitä asioita isojen murroskausien aikana, siis esim. siirryttäessä lapsuudesta aikuisuuteen, lasten saamisen yhteydessä, avioliittojen ja -erojen yhteydessä, lasten muuttaessa kotoa pois, lähiomaisen kuoleman yhteydessä jne. Ja niin niitä pitääkin miettiä.
 
Musta hiukan tuntuu, että jos Jumala on olemassa, niin se kyllä huomaa jos joku uskoo "varmuuden vuoksi".
Eihön tuossa ollut kyseessä lainkaan, uskominen varmuuden vuoksi. Mitä itse tunnen uskovaisia, yksikään heistä ei usko varmuuden vuoksi.
 
Äiti on jehovantodistaja ja isä ateisti. Vaikka äiti jehovantodistaja onkin, niin ei se ole koskaan tuputtanut mulle uskontoaan ja hänkin on varsin vapaamielinen eikä orjallisesti noudata niitä "sääntöjä". Itse vieroksun kaikkia uskontoja ja mielestäni niillä on liian suuri rooli maailmassa. Mulle se on ihan OK jos ihminen haluaa uskonnoista etsiä itselleen sekä maailmalle tarkoitusta, kunhan ei kiihkoile ja väkisin muille tuputa "sanomaansa". Valtio olisi mielestäni hyvä pitää irti uskonnoista, tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä etteikö ihmiset voisi äänestää Kristillisdemokraattien tapaisia puolueita (jokainen saa äänestää ketä haluaa). Luokittelisin itseni agnostikoksi.
 
Ylös