Teillä on ihailtavan selvät mielipiteet. Minulle tämä on niin hankala asia, että en osaa ottaa kantaa. Tärkeintä lapselle on rakastava vanhempi, vaikka vain yksikin. Mutta eihän mitään lasta edes ole siinä vaiheesa, kun hoitoihin hakeudutaan. Kuinka suhtautua adoptioon vaihtoehtona... en tiedä. Tiedän kyllä millaista on se tuska, kun raskaaksi tulemisen sijaan löytää veripisaran pikkuhousuistaan. Tiedän myös, millaista on se pohjaton onni ja rakkaus, jonka minulle vain oma lapsi on pystynyt elämässä antamaan.
Juhannuksen aikoihin nuoruudenystäväni sai lapsen. Tai siis hänen naisystävänsä on biologinen äiti. Luovuttaja oli Tanskasta. Olisiko sitten jotenkin oikeampi vaihtoehto heille ollut muumimuki tai baarihoito... Nämä on liian vaikeita asioita minulle.
Jonesin kanssa samoilla linjoilla olen.