Ralliautoilu |
”Tallin täytyy mitata lämpöä miehestä ja renkaista”, Henri Toivonen sanoi ennen kohtalokasta ulosajoa
https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011969324.html
Henri Toivonen oli karismaattinen ja valovoimainen persoona. Kuva: Sanomien arkisto
Suomen urheiluhistorian synkkä hetki
Henri Toivosen ulosajon syy Korsikan MM-rallissa on edelleen mysteeri.
https://apps-html.hs.fi/haku/?query=Ari+Pusa
Ajaccion pääkadulla Cours Napoléonilla
Henri Toivonen kävelee vastaan hieman väsyneen oloisena.
Suomalainen ralliajaja valittelee kuumeista oloaan, mutta piristyy nähdessään tutun toimittajan, joka on äskettäin toipunut umpilisäkkeen puhkeamisesta.
Olin yhtenä harvoista suomalaisena toimittajana Korsikalla seuraamassa kauden 1986 viidettä MM-rallia, johon Toivonen oli valmistautumassa.
”Mitäs sinulle on tapahtunut? Kiva nähdä joku, joka on vielä huonommassa kunnossa kuin minä”, 29-vuotias Toivonen sanoo ja naurahtaa.
Toivosella oli ollut viisi päivää kuumetta. Sen sijaan, että hän olisi levännyt, hän oli testannut italialaisen Lancia-tallin uutta autoa.
Tallin lääkäri
Benito Bartoletti oli määrännyt Toivoselle flunssalääkettä, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa ajamiseen vappupäivänä alkavassa kilpailussa. Lääkärin mukaan suomalainen oli lähtöpäivän aamuna yhtä hyvässä kunnossa kuin muutkin kuljettajat.
Henri Toivosen ja Sergio Creston auto tuhoutui täysin ulosajossa. Kuva: Eric Gaillard
Flunssaoireiden lisäksi Toivonen oli valitellut niskakipua. Hän käytti tauot lepäämiseen ja hierontaan. Myös käsivarret ja sormet joutuivat koville Korsikan mutkissa.
Esimerkiksi seitsemännen erikoiskokeen huoltopaikalla Toivonen vetäytyi nopeasti tallinsa huoltoautoon eikä jäänyt muiden kuljettajien tavoin keskustelemaan paikalle tulleen median kanssa.
”On”, muistan Toivosen vastanneen kysymykseeni, onko niska vielä kipeä.
Nuhan takia Toivosen ääni oli käheä.
”Tallin täytyy mitata lämpöä miehestä ja renkaista”, Toivonen jatkoi.
TOIVOSEN, kuten MM-sarjassa ajaneiden muidenkin suomalaisten, kausi oli alkanut erinomaisesti. Ensimmäisessä osakilpailussa Monte Carlossa suomalaiset ottivat Toivosen johdolla harvinaisen kolmoisvoiton, kun
Timo Salonen oli toinen ja
Markku Alén kolmas.
Juha Kankkunen täydensi menestystä viidennellä sijallaan.
Monte Carlo oli suoraa jatkoa kauden 1985 päätöskilpailuun, Englannin RAC-ralliin, jonka Toivonen voitti lähes minuutin erolla Aléniin.
Monten jälkeen Toivonen keskeytti Ruotsissa, mutta hän johti seuraavaksi ajettua Portugalin rallia ennen kuin se keskeytettiin yleisöonnettomuuden takia. Sen jälkeen parhaat kuljettajat ja tallit vetäytyivät rallista.
Myös Korsikan vuoristoteillä Toivonen piti vauhtia alusta alkaen. Hän johti kilpailua puolentoista minuutin erolla ja ajoi jatkuvasti nopeimpia aikoja.
Saaren keskiosassa lähellä Corten kaupunkia – noin seitsemän kilometriä 18. erikoiskokeen lähdöstä – tapahtui jotakin peruuttamatonta.
"TOIVONEN est mort, Toivonen est mort!"
Ranskalaismiehen huudot sähköistivät kerralla uneliaan lehdistökeskuksen tunnelman 40 vuotta sitten, perjantaina 2. toukokuuta 1986, kilpailun keskuspaikassa Ajacciossa.
Tieto Henri Toivosen ja hänen kartanlukijansa
Sergio Creston ulosajosta levisi kisakeskuksessa nopeasti kuin kulovalkea. Kaikki ryntäsivät sisätiloista aurinkoiselle pihamaalle. Ilman täytti jyly, kun useita helikoptereita lensi onnettomuuspaikalle.
Pian selvisi, ettei mitään ollut tehtävissä Toivosen ja Creston pelastamiseksi. Lancia oli pudonnut kolme–neljä metriä syvään rotkoon ja syttynyt räjähdysmäisesti palamaan.
Turvatankista huolimatta autoon levisi polttoainetta. Bensiini sai kipinän joko moottorista tai sähkölaitteista. Kaiken lisäksi niin sanotuissa B-ryhmän ralliautoissa kuljettaja käytännössä istui bensatankin päällä.
Henri Toivonen, Ari Vatanen ja Markku Alén juhlivat suomalaisten kolmoisvoittoa Jyväskylässä vuonna 1984. Kuva: Esko Sala
ENSIMMÄISENÄ onnettomuuspaikalle saapui kilpailussa toisena ajanut
Bruno Saby. Ranskalainen ryntäsi autostaan alas rotkoon vain todetakseen tilanteen. Hän palasi autolleen ja hälytti pelastushenkilökunnan paikalle.
Ennen kilpailua Toivonen oli arvostellut kovin sanoin nimenomaan Korsikan rallia. Erikoiskokeet olivat hänen mielestään liian pitkiä ja raskaita.
”Kilometrimäärät panevat kropan lujille. Tämä on todella älytön kilpailu. Olemme ajaneet yli neljä tuntia pikataipaleita, eli yhden Jyväskylän suurajojen verran. Tämä käy kunnon päälle, eivätkä aivot riitä tähän touhuun”, Toivonen sanoi.
Jälkeenpäin tarkasteltuna oli erikoista, ettei onnettomuuspaikalta löytynyt jarrutusjälkiä. Tämä johti monenlaisiin kysymyksiin: oliko suomalainen tehnyt ajovirheen, oliko hän kenties kuullut väärin kartanlukijansa nuotin, oliko renkaiden kumiseos liian kova vai tuliko autoon äkillinen tekninen vika, josta talli vaikeni?
“Olisin odottanut, että italialaisen Lancian tallin puolesta olisi selvitetty enemmän. Mielestäni jäi asioita, jotka olisivat vaatineet tarkempaa tutkimusta.”
Tähän suomalaisen urheiluhistorian yhteen synkimmistä hetkistä ei ehkä koskaan saada täydellistä vastausta.
Henri Toivosen pikkuveli
Harri Toivonen esitti 27 vuotta onnettomuuden jälkeen, että kaasupedaali olisi mennyt auton lattian läpi. Sen takia paikalla ei ollut jarrutusjälkiä.
”Pelti oli niin ohutta, että pedaali oli mennyt lattiasta läpi ja jäänyt sinne jumiin. Aikaisemmin vastaava ongelma oli käynyt kytkinpedaalille ja yhdellä testikuljettajalla myös kaasun kanssa”, Toivonen kertoi Ylelle vuonna 2013.
Hänellä oli myös käsitys, että Henri Toivonen olisi päässyt ulos autostaan ja yrittänyt vielä pelastaa kartanlukijansa.
Kuolonkolarin jälkeen rallin sääntöjä muutettiin. Turvattomaksi koetut B-ryhmän superautot kiellettiin.
Henry Toivonen ja isä Pauli Toivonenkuvattuna Jyväskylän Suurajoissa. Kuva: Pentti Koskinen HS
Kari O. Sohlberg: ”Onnettomuuden syitä on verhottu”
Vapun jälkeinen lounastilaisuus jäi ikuisesti
Kari O. Sohlbergin mieleen. Hän oli juuri saanut tietää Henri Toivosen ja hänen kartanlukijansa Sergio Creston kuolemasta Korsikassa, 2. toukokuuta 1986.
“Yhtä meistä pyydettiin puhelimeen, ja hän tuli järkyttyneen näköisenä kertomaan tapahtuneesta. Hetken kuluttua tuli Ylen auto hakemaan minua, ja teimme haastattelun. En muista, mitä sanoin – olin yhtä järkyttynyt kuin kaikki muutkin. Olin tuntenut Toivosen perheen 1960-luvulta lähtien. Joku sanoi, että vanhenin kymmenen vuotta siinä hetkessä,” Sohlberg muistelee.
Sohlberg tunsi Henri Toivosen ja perheen henkilökohtaisesti. Hän oli neljättä vuotta silloisen Autourheilun kansallisen keskusliiton puheenjohtajana, kun tragedia tapahtui.
“Jotenkin Henkan onnettomuuden syyt on verhottu,” Sohlberg sanoo edelleen.
“Olisin odottanut, että italialaisen Lancian tallin puolesta olisi selvitetty enemmän. Mielestäni jäi asioita, jotka olisivat vaatineet tarkempaa tutkimusta. Miksi sairas mies päästettiin ajamaan? Kuulin vain huhuja – eikä niillä pitkälle edetä.”
Henri Toivosen isä
Pauli Toivonen vaati Lancian lääkäriltä Benito Bartolettiltä selitystä, mutta sitä ei saatu.
Sohlberg muistaa myös Henrin isän Pauli Toivosen järkytyksen ja hautajaisten tunnelman.
“Pauli oli shokissa. Hautajaisissa pidin puheen, paikalla oli myös Lancian väkeä. Tunne nousi pintaan, ja halasin Paulia ja
Ullaa, Henkan äitiä. Kuolema oli hirveä järkytys.”
Henri Toivosen viimeiset sanat, hänen huomionsa siitä, että “aivot eivät pysy mukana”, saivat Sohlbergin miettimään, kuinka pieni osa totuutta ja suurin osa epävarmuutta jäi jäljelle.
Vielä vuosikymmenten jälkeen hän korostaa, että täydellistä vastausta tapahtuneeseen tuskin saadaan koskaan.
Onnettomuuden seuraukset olivat kuitenkin kiistattomat. B-ryhmän superautot kiellettiin, ja Suomessa Jyväskylän Suurajoista tehtiin entistä turvallisempi kilpailu, vaikka Kansainvälinen autourheiluliitto FIA yritti ensin pudottaa sen rallin MM-sarjasta. FIA vetosi kilpailun liian suuriin nopeuksiin.
“Monia kysymyksiä jäi ilmaan. Mutta se, että tunsin perheen, jätti jäljen, joka ei koskaan häviä,” Sohlberg sanoo.
Kari O. Sohlberg kuvattua vuonna 2018. Kuva: Joonas Salo