Onko kukaan löytänyt tuota Isokallion mainitsemaa tilastoa kuntien menoista per asukas? Siis ihan jokaisen kunnan osalta. Ja noissa virkamiesten määrissä kiinnostaisi paljonkohan vahvan paikallishallinnon Sveitsissä on virkamiehiä asukasta kohden.
Ihan toiseen aiheeseen:
Nuorten työllistäminen ei ehkä olekaan niin yksinkertaista kuin luullaan. Jo nyt on ollut huolestuttavia tapauksia siitä että osalla nuorista on vaikeuksia sopeutua työpaikan sääntöihin. Onko kukaan ottanut huomioon että työpaikoilla tulee olemaan vastaavanlaisia ongelmia kuin kouluissa nyt? Kenen velvollisuus on opettaa nuorille työelämän pelinsäännöt?
Tuollainen tarttui mukaan Thunderin linkistä. Taannoin luin kahvitauolla helmikuista Seuraa, jossa oli haastateltu Outokummun työttömiä nuoria. Tai oikeammin voisi sanoa työhaluttomia nuoria.
Siinä oli kaksi kolmikymppistä kaverusta, jotka olivat tietokoneista kiinnostuneita, mutta Outokummusta ei ollut löytynyt alan koulutusta, joten äijät olivat opiskelleet automaatioasentajiksi. Mitään halua heillä ei ollut ikinä niitä töitä tehdä. Outokummussa on kuulemma pula metallialan osaajista. Ne hommat eivät paikkakunnan työttömiä kiinnosta, joten väkeä houkutellaan muualta Suomesta ja Suomen ulkopuolelta. Toinen näistä kaveruksista oli tehdastyötä joskus kokeillut, mutta todennut sen tylsäksi. He lähtisivät mielellään töihin, mutta siihen työhön pitäisi olla intohimo. Muualle he eivät edelleenkään olleet valmiita muuttamaan, vaikka perhettäkään ei ollut. "Emmätiiä, ei vaan jotenkin osaa lähteä" oli syy. Tuo oli mulle se käsittämättömin kohta. He olivat olleet yli kymmenen vuotta työttöminä ja viettivät aikaa tietokoneella ja nukkuivat iltapäivään. Jutussa asiantuntija totesikin, ettei näin pitkään työttöminä olleet nuoret ole suoraan valmiita 40 tunnin työviikkoon.
Lisäksi haastateltiin 22-vuotiasta naista, jolla oli myös jokin ammattikoulutus, mutta kyseinen homma ei kiinnostanut eikä hän ollut mitään muutakaan työtä koskaan tehnyt. Hän halusi pelialalle töihin. Kas kun ei legoinsinööriksi. Muualle muutto ei häntäkään kiinnostanut, mutta oli mahdollisesti valmis muuttamaan työn perässä, jos löytyisi kiva työpaikka pelialalta.
Yrittäjänä oleva sukulainen tuossa valitti nuorten työintoa. Hän oli pyytänyt työkkäriä lähettämään 6 nuorta työhaastatteluun. Kolme oli suostunut tulemaan ja niistä hän oli palkannut yhden, jolla ei oikein mitään kokemusta ollut eikä alan koulutustakaan, mutta oli niistä ainoa, jolle uskalsi antaa avaimen firman ulko-oveen ilman pelkoa, että pääsee tavaroistaan eroon. Samanlaisia kokemuksia on omasta työpaikastani, kun yksikin nuori mies tuli haastatteluun meikit ja hiukset naamalla, punainen nahkatakki päällä ja violetin värinen karvainen käsilaukku kädessä. Varmisti, ettei ainakaan töihin joudu. Naurut sentään saatiin.
Kun jatkuvasti kieltäytyy työtarjouksista ja koulutuksesta täytyy tukirahaa alkaa kikkailemaan muilla keinoin. Tämän ymmärsi jo varhain eräs sukulaiseni, joka alkoi tehtailla lapsia jo alaikäisenä. Hän ei ole koskaan ollut missään töissä eikä peruskoulun jälkeen opiskellut. 28-vuotta on ikää ja 4 lasta. Hänellä oli tarkoitus yksinhuoltajana elättää kaikki lapset, mutta viitseliäisyys loppui ja kolme lasta hän on antanut pois yksi kerrallaan. Nyt on taas rahat tiukilla, joten oli vaatinut vanhimman lapsensa takaisin työssäkäyvältä isältään, jotta saa lapsilisän ja elatusmaksut. Ja kaikkihan tietää miten käy, kun äiti lasta isältä pois vaatii. Niinpä.
Mitä tuollaisille voi tehdä? Ei läheskään kaikki nuoret työttömät ole työhaluttomia tai pilvilinnojen rakentajia, mutta ei se nyt enää ihan marginaaliryhmäkään ole. Pitäisikö ne pakottaa töihin? Kuka esimies ottaisi alaisekseen tai vielä pahempi, kuka yksityisyrittäjä ottaisi ristikseen työntekijän, joka on pakotettu töihin ja jolla on tavoitteena saada pikaiset potkut? Jo peruskoulussa pitäisi luoda asennetta, että työ on samanlaista kuin koulunkäynti. Tylsää, mutta välttämätöntä. Koulun jälkeen ei koita mikään autuas vapaus, ainoastaan valinnanvapaus kasvaa. Suomessakin alkaa olla sama ilmiö, kuin Englannin mellakoiden yhteydessä otin puheeksi. Jos vanhemmat ovat aina olleet työttöminä, miten heidän lapsiinsa saadaan istutettua työmotivaatiota.