Tuosta kohdasta C. Lyhyt on miesmuisti, enkä nyt tarkoita ainoastaan Jaskaa. Ei ole kuin pari vuotta sairaanhoitajien lakkoliikkeestä. Senhän laukaisi vuosikymmenten aikana revennyt jälkeenjääneisyys palkkauksessa. Tokkopa vieläkään ollaan yksityisen puolen tasolla. Ongelma koskee koko julkista sektoria, ehkei aivan kaikkia aloja. Oli ongelma, ja on edelleen, miten pitää kunnat ja valtio houkuttelevina työnantajina. Molemmat kunnostautuvat merkittävän epävarmoina pätkätyönantajina, monasti lain rajat rikkovina ja erityisesti nuoria kilttejä naisia kyykyttävinä kasvottomina hirviöinä.
Julkiselle sektorille pitää saada pätevää väkeä jatkossakin, se on kaikkien veronmaksajien, ml. yritykset, etu. Toinen asia on sitten se, mitä palveluita yhteiskunnan pitää tuottaa, miten tuotanto organisoidaan ja mitä sen pitäisi maksaa.
Euroopan maissa julkinen sektori on pistetty laihikselle kriisimaissa tai pian kriisiytyvissä maissa. Monet niistä ovat korruption ja nepotismin vaivaamia. Suomen valtion ja kuntien kunniaksi on sanottava, että toimenpiteisiin on yleensä ryhdytty ajoissa, niinhän nytkin näyttää käyvän.
Vielä pitää erottaa toisistaan heikon suhdannetilanteen vaatimat operaatiot ja pidemmän aikavälin rakennemuutokset. Nythän nämä tahtovat mennä julkisessa keskustelussa sekaisin.
Näinhän sitä voisi luulla. Totuus onkin toinen:
- Monessa tehtävässä, joissa voidaan suoraan verrata, julkisella puolella on parempi palkka ja pidemmät lomat. Nämä tehtävät on usein pienipalkkaisia (esim. siivoojat) ja voidaan toki kysyä, että eikö ole oikein että julkinen sektori maksaa parempaa palkkaa. Mutta voidaan myös kysyä, onko oikein että se yksityisen puolen tekijä maksaa aidan toiselle puolelle paremman palkan veroissaan.
- Julkisen puolen palkkakehitys on ollut huikeaa viime aikoina (esim. vuodesta 2005 yksiyisen puolen palkkankorotukset 20%, valtio 30%)
- Keskiarvopalkoissa valtio on jo paras maksaja, selkeällä erolla (valtio 3300, yksityinen 3000)
käsittääkseni valtion ja kuntien palkkakulut repesivät kun otettiin "henkilökohtainen palkkausjärjestelmä", jossa jokainen saa oman suorituksen perusteella lisätuloja, joita annettiin sitten vähän niinku kaikille.
- Mm. Saksa, jota tuskin kukaan Euroopassa laskee kriisivaltioksi laskee virkamiesten määrää ja laskee palkkaa (=luopuu joulurahasta). Sama tekee mm. Ranska ja UK (niiden määritteleminen kriisivaltioiksi on siinä ja siinä). Lisätietoa
täällä.
Sairaanhoitajien pakkojen suurin ongelma on työtehtävä, joka ei kehity. Palkka on ihan kohtuullien aloittavalle sairaanhoitajalle, mutta kun työssä ei ole juuri etenemismahdollisuuksia, niin palkka ei kehity kuten sen pitäisi. Jo lakon aikaan totesin, että yksi tapa vähentää Suomen terveydenhuollon kustannuksia olisi luopua tasa-arvosta, joka nyt vallitsee. Nykyisen lähihoitajan lisäksi pitäisi lisätä sairaanhoitajille eri "tasoja", joilla on aidosti erillainen palkkaus - mutta myös vastuut. Ylin näistä voisi olla lähempänä lääkäriä ja näin saataisiin myös lääkärien aikaa vapautettua muualle.