Satunnaisuus ja irrationaalisuus ovat kaksi erilaista ominaisuutta. Jopa aidosti satunnaisen ilmiön käytös voi olla tilastollisesti ennustettavissa ja sitä voi mallintaa, kun taas irrationaalinen systeemi on täysin ennustamaton eikä sitä voi mallintaa.
Irrationaalisuudella tarkoitetaan ilmiötä, jota ei voi rationaalisesti selittää. Alkeishiukkasen aidosti satunnainen ilmiö on juuri sellainen ja jonka satunnaisuuden syytä, aiheuttajaa, ei voida rationaalisesti selittää. Tilastollisesta todennäköisyyteen perustuvasta mallista jo aiemmin mainitsin. Kvanttimekaniikan alkeistapahtuma on ja tulee aina täten olemaan irrationaalinen, so. luonnossa on irrationaalinen aines.
Mutta jottei mentäisi liian kauas topikin aiheesta niin yritän tiivistää vielä epäselvät ja jäsentymättömät ajatukseni.
Tuosta ihmisen joko yksilönä tai ryhmänä näkemisestä juuri yritin sanoa. Nykyinen psykologia perustaa näkemyksensä pitkälle yksilön kehittymiseen, mikä on ristiriitaista siinä mielessä että kehityspsykologia on vahvasti "sinän" ensihoitajan psykologiaa. Mutta kritiikkini kohde oli se, että näkökulma on individualistinen, subjekti-objekti -tilanteen mukainen. Ryhmässä kun on ilmiöitä, joita ei voi palauttaa tai johtaa yksilötasolta. Esimerkiksi nostaisin tietyt mutuaalireaktiot (kannattaa perehtya vaikka Kropotkin, Mutual Aid -kirjoitukseen). Esimerkki voisi tällaisesta lauman sisäsyntyisistä reaktiosta voisi olla tuttu Talvisodan henki ja ihme.
Noiden mekanististen ja liian tarkkojen talousteoreettisten mallien seurauksista vielä, että niitä ovat niiden itsensä toteuttavuus sekä itsensä estävyys. Näihin kömpelöihin (itse keksimiini) termeihin kai jokainen osaa yhdistää ainakin pari talouden ilmiötä.
Mulla on vaan sellanen vielä selkiytämätön tuntemus, että näiden talousteoreettisten mallien (tässä muistutan, että miksi fysikaan mukaan tuominen ei ollut ihan aiheeton eli finanssimaailman teorioissa käytetään hyvinkin paljon statistisen fysiikan menetelmiä) näin mittavan ja luottavan käytön sijaan tulevaisuudessa pitäisi tunnistaa enemmän tämän äärimmäisen kompleksisen ja dynaamisen systeemin ennustamattomuutta ja erityisesti romahdusten seurausten kertaluokkia heilahtelevien vaikutusten ennustamattomuutta.
Eli vähemmän ennusteisiin (esimerkiksi taloustutkimuslaitosten kasvuennusteet) luottamista ja enemmän varautumista näihin romahduksiin. Keinoista ensimmäinenhän on tietysti velan vähyys.
Toiseksi tärkeää on liian optimoinnin välttäminen. Luonnossa on redundassia. Ilmiasultaan kahdenlaista eli sitä, että systeemin sama osa pystyy toimimaan systeemissä eri tehtävissä ja siitä tietenkin seuraavana se, että systeemin samaa tehtävää kykenee tekemään tarvittaessa (kriisissä) systeemin useampi osa. Tämä pitää aina muistaa kun puhutaan julkisesta taloudesta. Tästä osaisi ammattisotilas kertoa tarkemmin, sotilasvoimissahan on ensiarvoisen elintärkeää että systeemin menetetty osa pystytään korvaamaan.
Mutta koska tässä kirjottelen sillä välin kun aamupuuro mikrossa kypsyy jää ajatukseni vieläkin selkiytämättä.
Loppupostauksessasi on asiaa, mutta se ei mielestäni vastaa siihen pyrkimykseeni (ilmeisesti kömpelösti esitettyyn) käsitejärjestelmän muutoksesta, peräti vaihtamisesta. Näitä nopeita muutoksia on ihmisen historia täynnänsä. Sellainen tulossa nytkin ja toiveikkaasti uskon, että meidän sukupolvi sen ennättää nähdä. Jonkinlainen tämän talouden ja turhan resurssituhlauksen muutos, tervehtyminen. En kyllä usko, että se muutos lähtee talouden piiristä, se lähtee kaduilta, mellakoista ja ihmisten liikkeestä. Mutta näen materiaalis-taloudellisen kuluttamisen vähentämisen 20-50 vuoden takaiselle tasolle sen päätekijänä. Tämähän ei tarkoita kivikaudelle eikä edes 60-luvulle paluuta, koska kyseessä ei ole teknologian tai tiedon karsiminen.
Mutta tänks Hawkelle perehtyineistä vastauksista! On paljon kivempaa ja hedelmällisempää tuoda keskeneräisiä ja selkiytymättömiä ajatuksia esille kuin linkata ja lainata tuota nykyistä talousjargonia, joka ei muuta tee kuin toistaa itseään. Ja virheitään. Toki keskeneräisten tuntemusten julkituominen altistaa kritiikille, mutta hyvä niin.
Tässä joku syysilta pyrin paremmalla ajalla eheyttämään ajatuksiani.